24112935-800x_.jpg

Kuukauden sana

AAMEN HERRAN SANA

Kesäkuu 2022                                                                                                                                                                                            Toimitus / Meditations,

                                                                                                                                                                                                                           elokuu 31 2018 s.92

 

Minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niin kuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat. Ps 38:5. 

                                          Yksityisen synninpäästön etuoikeus

Raamatussa ei missään kohdassa edellytetä tiettyjen syntien luettelemista anteeksiantamisen ehtona. Syntien luettelemisen vaatimusta olisikin mahdotonta täyttää. Niitä on siksi paljon ettemme kaikkia edes itse tiedosta. Anna anteeksi minun salaiset syntini (Ps 19:13). Emme myöskään tarvitse inhimillistä välittäjää jolle synnit pitäisi tunnustaa. Armollinen ja laupias Jumalamme sallii meidän tulla tykönsä suoraan. Hän hyväksyy yksinkertaisen nöyrän rukouksen jonka kautta laskemme kaikki syntimme hänen eteensä. Publikaani temppelissä rukoili: ”Jumala ole minulle syntiselle armollinen” (Luuk 18:13).   

 

Jumala tahtoo että tulemme hänen tykönsä tunnustamaan myös erityiset synnit joita kadumme ja vaivaavat omaatuntoamme. Kun tulemme hänen tykönsä tällaisten syntien kanssa HERRA vastaa meille: ”Ole turvallisella mielellä; sinun syntisi ovat anteeksi annetut!” On kuitenkin tilanteita ettei omatunto anna meille rauhaa, vaikka tiedämme saaneemme syntimme anteeksi. Kenties emme kykene sitä sittenkään oikein myöntämään tai korjaamaan asiaa jonkun kanssa jota syntimme on satuttanut. Tai kenties sen hetkinen elämäntilanne houkuttelee ajattelemaan rankaiseeko Jumala meitä tai onko kyseinen synti liian suuri anteeksi annettavaksi.

 

Kuningas Daavid koki tällaisen kamppailun kirjoittaessaan Psalmin 38. Hän luotti siihen että hänen syntinsä, aviorikos ja murha, olivat anteeksi annetut. Mutta hän tajusi myös että synneillä on seurauksensa. Daavidin synneistä seurasikin jatkuvat vastoinkäymiset hänen omassa perheessään. Lähestyessään elämänsä loppua kaikessa sen hauraudessa, ja kokiessaan epälojaalia käytöstä muiden taholta, Daavidin omatunto moitti häntä voimalla ja hän tunsi musertuvansa. Päivän jakeessa hän kuvaa itsensä sellaiseksi jonka yli hyökyaallot vyöryvät ja joka on murskattu liian raskaan painon alla. 

 

Martti Luther, jolla Daavidin tavoin oli herkkä omatunto, kiirehtii kristittyjä tunnustamaan erityiset syntinsä luotetulle uskovalle lähimmäiselle ja kuulemaan häneltä suullinen synninpäästö. Omin korvin kuullun synninpäästön sanat voivat katkaista raskaan mielen murheen ja saada aikaan suloisen vapauden ja rauhan tuskaiselle syntiselle. Kuitenkin, vaikka jokainen Kristitty voi antaa synninpäästön kenelle katuvalle lähimmäiselle tahansa, ovat pastorit erityisesti kvalifisoituja välittämään henkilökohtainen lohdutus sitä tarvitsevalle. He ovat harjaantuneet valaisemaan Jumalan sanalla, Raamatun kohdilla jotka sopivat kulloiseenkin henkilökohtaiseen tilanteeseen. Pastorit ovat myös paimenia, jotka tietävät kuinka hellävaroen auttaa avun tarvitsijaa ja säilyttää luottamus jumalallista neuvoa jaettaessa. Yksityinen synninpäästö, huolestuneen syntisen erityinen lohdutus, on samalla tavoin kuin yleinen synninpäästö yhtä pätevä ja varma kuin itse Kristus asioisi kanssamme.

 

Vapahtaja, synteineni tulen luoksesi ja katuen ne kaikki tunnustan. Suo minulle kallis armosi ja päästö kaikista synneistäni. Suo että päästösana lievittää sieluni tuskan. Oi Jeesus ota minut vastaan synteineni kalliin lunastustyösi tähden ja anna minulle autuuden ilo. Aamen 

Toukokuu 2022                                                                                                         

Toimitus / Meditations,

elokuu 30 2018 s.91

 

Niin Jeesus sanoi heille jälleen: "Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät." Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut. (Joh. 20:21-23). 

                                                         Kristukselta itseltä

Luterilainen jumalanpalvelus aloitetaan yleensä ”yhteisellä synnintunnustuksella.” Alkuvirren jälkeen pastori kehottaa osallistujia kääntymään Jumalan puoleen, tunnustamaa syntinsä ja rukoilemaan anteeksiantamusta. Kun pastori ja seurakunta ovat yhdessä ääneen lausuneet synnintunnustuksen, lausuu pastori synninpäästön seuraavin tai vastaavin sanoin: ”Jumalan kutsumana palvelijana ja Jeesuksen Kristuksen käskystä julistan sinulle sinun syntisi anteeksi annetuiksi Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, aamen.” Näin aloitetaan oikea jumalanpalvelus. Tulemmehan siinä Jumalan eteen sillä etuoikeudella mikä meillä Jumalan lapsina on joille hän on antanut synnit anteeksi. Lausumamme synnintunnustus ja vastaanottamamme synninpäästö muistuttavat juuri tästä totuudesta valmistaen meidät Jumalan mielekkääseen palvelemiseen. Se että pastorit voivat julistaa koolla olevat uskovat vapaiksi synneistään, on kuolleista ylös nousseen Kristuksen siunaus, jonka ilmoittamisen hän on uskonut täällä omalle kirkolleen. 

 

Päivän teksti vie meidät pääsiäisiltaan opetuslapsten ollessa koolla huoneessa lukittujen ovien takana. Jeesus ilmestyy yllättäen huoneeseen. Hänen sanansa ”Rauha teille” välittää heille rauhan, jota he niin kipeästi tarvitsivat. He olivat nimittäin joitain päiviä aikaisemmin pettäneet mestarinsa ja olivat nyt syyllisyydessään murheen murtamat. Jeesuksen rauhan ilmoitus tarjosi heille nyt varman vakuuden anteeksiantamuksesta, jota he tarvitsivat. Sama Jeesuksen  anteeksiantamus oli siitä lähtien ravitseva heitä läpi koko heidän elämänsä ajan. Vakuutettuaan opetuslapset heidän syntien anteeksiantamisesta antoi Jeesus heille tehtävän julistaa se myös muille ihmisille. Hän puhalsi opetusalastensa päälle sanoen: ”Ottakaa Pyhä Henki”! Näin hän antoi heille vallan julistaa maan päällä sen mikä taivaassa on jo tapahtunut tosiasia. Näin kaikkien, joiden sydämet Pyhä Henki on Jumalan lain avulla murtanut ja evankeliumi tuonut Jeesuksen tykö, on saatava kuulla että heidän synnit on anteeksi annetut, ja että Jumalan ja heidän välillään vallitsee ikuinen rauha. 

 

Tekstinämme olevassa Johanneksen evankeliumin kohdassa, ja muuallakin Uudessa testamentissa, antaa Jeesus yhdentoista opetuslapsensa lisäksi jokaiselle uskovalle kristitylle etuoikeutetun tehtävän välittää hänen anteeksiantamuksensa muille ihmisille yleisen pappeuden perusteellea. 1Piet 2:9: ”Te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa”. Mutta Jumalan säätämän hyvän järjestyksen vuoksi kokoontuvat kristityt seurakunniksi luovuttaen julkisesti julistetun synninpäästön miehille jotka kutsuvat pastoreikseen. Kun nämä pastorit julkisesti ääneen lausuvat synninpäästön, tekevät he sen seurakunnan valtuuttamina sillä valtuudella jonka seurakunta on saanut Jeesukselta. Jotka tätä lohdutuksen ilmoitusta kokoontuvat säännöllisesti kuulemaan voivat aina olla varmoja siitä että mitä siinä heille luvataan on yhtä pätevää ja varmaa kuin jos Kristus itse sen heille jakaisi. Synninpäästön sanat jotka kuulijoille julistetaan ovat hänen sanansa joka kuoli että me saisimme elää. Ja Kristuksen seurakunnalle lähettämä pastori on hänen nöyrä työvälineensä.

              

On synninpäästön sanat korvissamme puolestamme kuolleen sanat elääksemme. Ne meille palvelija lausuu armon virassa, Kristuksen työväline ja hänen käskystä. Aamen.      

Huhtikuu 2022                                                                                                                                                                                           Toimitus / Meditations

                                                                                                                                                                                                                          elokuu 29. 2018, s 90

 

Hänen tykönsä tuotiin halvattu mies, joka makasi vuoteella. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: "Poikani, ole turvallisella mielellä; sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi."

                                                    Saamme synninpäästön

”Synnintunnustuksessa on kaksi osaa”, opettaa Katekismus. ”Ensimmäinen on, että tunnustamme syntimme; toinen että saamme synninpäästön eli anteeksiantamuksen.” Kun Jumalan laki on tehnyt tehtävänsä ja ohjannut syntisen tunnustamaan ”minä olen tehnyt syntiä”, vastaa Vapahtajamme hämmästyttävällä ilmoituksella, sanalla joka sisältää lupauksen: ”Poikani, tyttäreni sinun syntisi ovat anteeksi annetut! Minä olen maksanut hinnan, jonka jumalallinen oikeus niistä kaikista vaatii. Sinulla on nyt ja ikuisesti rauha Jumalan kanssa!” 

 

Päivän tekstissä Jeesus näyttää henkilökohtaisesti kuinka elintärkeä tämän ilmoitus ja opetus on jokaiselle ihmiselle. Jeesuksen ollessa kerran opettamassa eräässä talossa Kapernaumissa, kantoivat muutamat miehet halvaantunutta ystäväänsä paareilla lähestyen taloa. He uskoivat, että Jeesus voi parantaa halvaantuneen ystävän. Mutta tulessaan talolle he totesivat, etteivät pääse lähellekään Jeesusta. Suuri kansanjoukko tukki pääsyn sisälle taloon. Niinpä he, nokkelia kun olivat, kantoivat ystävänsä rakennuksen kattotasanteelle, irrottivat kattotiiliä ja laskivat köysillä paarit alas aivan Jeesuksen eteen. 

 

Kuvitelkaamme hämmästystä mikä levisi huoneeseen. Jokainen läsnäolija oli utelias näkemään mitä Jeesus nyt tekisi. Moni heistä nimittäin tiesi aikaisemmasta kokemuksesta, että Jeesus oli tehnyt jo monia ihmeparannuksia. Ja useimmat toivoivat varmaan saavansa nähdä lisää. 

 

Mutta Jeesuksen vastaus tällaiseen uteliaisuuteen oli yllättävä ja puhutteleva. Jeesus sanoi halvaantuneelle: "Poikani, ole turvallisella mielellä sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi." Miehen tarve parantua halvauksestaan oli tietenkin ilmiselvää. Mutta Jeesus halusi  hänen ja kaikkien ympärillä olevien tietävän, että suurin inhimillinen tarve ei ole ruumiillinen, vaan hengellinen. Tämän tarpeen oli Jeesus tullut maailmassa tyydyttämään. Hän, synnitön tuli maailmaan elämään, kuolemaan, nousemaan ylös kuolleista ja niin voittamaan syntien anteeksi saamisen ja hengellisen rauhan koko ihmiskunnalle. Monet paranemiset fyysisistä sairauksista, ja samoin paraneminen jonka hän tälle miehelle teki todistavat kaikki että hän on todella Jumala. Ja hänellä yksin on jumalallinen auktoriteetti tyydyttää ihmiskunnan suurin tarve, syntien anteeksi saaminen ja rauha Jumalan kanssa. 

 

Me kristityt saamme tuoda rukouksissamme kaikki, niin sielun kuin ruumiin tarpeemme, Jeesukselle joka päivä luottaen siihen, että hän auttaa ja parantaa. Mutta tärkein rukouksemme olkoon aina, ”Jeesus Mestari, paranna sieluni anteeksiantamuksellasi.” Ja joka päivä kuuluu hänen ihmeellinen vastauksensa, lohduttava sanana joka tyydyttää meidänkin oman suurimman tarpeemme: ”Ole turvallisella mielellä lapseni; sinun syntisi ovat anteeksi annetut!”

 

Sun päälles´ Herrani, mä takkani kaikki kannan – alas syvyyksiin sä niiden mennä anna! 

Anteeksiantos´ mulle anna armostas´, ja lunta valkeammaks´ mut pian kirkasta. 

Pyhä Henkes´ luonain aina olla suo, pidä ikuisesti omanas ja taivaan kotiin tuo. Aamen

Maaliskuu 2022                                                                                                    

 

Toimitus / Meditations 

elokuu 28. 2018, s 89

 

Ei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto (Room 3:20).                                                

                                Laki ja tunnustus

Luterilaiset teologit viittaavat käsitteeseen opinion legis, lakihenkisyys. Kyseessä on vakaumus, että ihminen voi ulkoisilla hyvillä teoillaan hankkia Jumalan suosion. Tällainen asenne perustuu syntiseen ylpeyteen (pride), mikä väijyy jokaisen ihmisen sydämessä. Se oikein rakastaa hyvän ihmisen maineen kunniaa ja vertaa omia tekojaan toisten tekoihin. Traagista, mutta totta kuitenkin, että lakihenkisyys on maailmamme lukemattomien miljoonien ihmisten tapa ajatella. He ovat vakuuttuneet siitä, että Jumalan todella haluaa hyväksyä ulkonaiset hyvät teot riittävinä ansioina ikuisen elämän saamiseksi tämän elämän jälkeen. 

 

Apostoli Paavali leimaa lakihenkisyyden, ei vain valheelliseksi, vaan tappavaksi. Jumala kun ei milloinkaan julista ketään vanhurskaaksi (syyttömäksi) lain tekojen perusteella. Kun ihmiset etsivät Jumalan suosiota tehden tekoja, jotka ovat Kymmen käskyn mukaisia tai ihmiskäskyjä, he pyytävät tällä Jumalaa tuomitsemaan heidät sen perusteella mitä ovat itse tehneet. Näihin ponnistuksiin luottaminen tulee varmasti epäonnistumaan. Joka ajattelee lain teoilla, millaisilla tahansa, ansaitsevansa Jumalan edessä jotain, ei ymmärrä Jumalan lain todellisen tarkoituksen syvyyttä ja vakavuutta. Vanhurskaus ei liioin välitä Jumalan lain tarkoittamaa tarkoitusta ihmiselle. Lain tehtävä on aivan toinen. 

 

Jumalan laki paljastaa Luojan oikeutetut vaatimukset luoduilleen. Eikä hän ole sillä tyydytetty, että ihmiset pyrkivät pitämään Jumalan lait tai ”tekemään parhaansa.” Pyhä Jumala vaatii täydellisyyttä; eikä vain ulkonaisissa teoissa, vaan samoin kaikissa ajatuksissa ja jokaisessa sanassa. Mutta syntinen luonto, jonka jokainen poikkeuksetta perii, tekee ihmisen täydellisyyden mahdottomaksi. Niin kuin peili paljastaa sekä ulkonaisen tahran kuin sisäisen saastumisen, näyttää Jumalan laki, kuinka kauaksi jokainen ihminen on joutunut hänen vaatimasta täydellisyydestä. Synti-sanan sanajuuri on ”merkin puute”. Kun ihmiselämää tarkastellaan Jumalan lain mikroskoopilla, ei kukaan voi ylpeillä. Eikä minkäänlainen puolustaminen ole edes mahdollista. Lain salaman isku saa aikaan meissä vain häpeävän äänettömyyden.             

 

Jumalan laki ei liioin tarjoa ihmiselle polkua iankaikkiseen elämään. Ja kuitenkin se palvelee erästä Jumalan pyhää tarkoitusta hänen pelastustaloudessaan. Oikein ymmärrettynä laki paljastaa jokaisen ihmisen raadollisuuden so. syntisyyden. Se pelästyttää omantunnon ja saa ihmisen älyämään (oivaltamaan), ettei hän voi tehdä mitään välttyäkseen ikuiselta tuholta helvettiin. Täyttämättömän lain syyttävä miekka viiltää sydämeen asti ja ajaa syntisen tunnustamaan: ”Älä käy tuomiolle palvelijasi kanssa, sillä ei yksikään elävä ole vanhurskas sinun edessäsi” (Ps 143:2). Jumala yksin voi pelastaa syntiset tuomiolta, jonka heidän lain rikkomuksensa ansaitsevat. Ja kuule ihmettä. Hän on pelastuksensa jo toteuttanut valmiiksi Poikansa kertakaikkisella ja täydellisellä sijaisuhrilla.   

 

Ei parhaat lahjani ei teot suurimmat voi syntieni taakkaa poistaa. Mut´ Golgatalta, ristiltä rinnalla ryövärin, Jeesus lunastukseni ”Se on täytetty” mulle toistaa. Siis kiitos Herrani lunastuksestasi, armosta. Aamen

 

      

Helmikuu 2022                                                                                                      

 

Toimitus / Meditations

lokakuu 27. 2018, s 88

 

Kaikki me olimme kuin saastaiset, ja niin kuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemme. (Jesaja 64:6).

Mitä olemme ja mitä teemme!

Me kristityt tunnustamme syntimme, koska Jumalan niin tahtoo, ja me häneltä haluamme saada syntimme anteeksi ja ikuisen elämän. Mutta millainen on oikea tunnustus ja mikä sen perusta? Raamatun parhaiten tunnetut synnin tunnustukset ovat sanoiltaan hyvin yksinkertaiset. Kuningas Daavidin tunnustus 2 Sam 12:13 kuuluu: "Minä olen tehnyt syntiä HERRAA vastaan. Jeesuksen vertauksessa Luuk 18:13 tullimiehen tunnustus on: ”JUMALA ole minulle syntiselle armollinen”. Jumalaa miellyttävä tunnustus on sydämessä lausuttu, vaikka ei ääneen edes kuuluisi. Sydän myöntää, että olemme syntiset sikiämisestä asti ja että teemme syntiä koko ajan ja että tämä loukkaa Jumalaa ja siksi ansaitsemme ikuisen kuoleman. 

 

Tämä on profeetta Jesajan tunnustus päivän sanassammen Jesaja 64:6. Sanoillaan Jesaja anoo Jumalalta apua myös kansan puolesta. Hän myöntää, ettei kansa ansaitse, että Jumala edes kulisi heidän rukoustaan. Onhan läpi historian kansan kiittämättömyys ja kapina Jumalaa vastaan leimannut sen elämää, kansan, jonka Jumala armosta oli tehnyt omakseen. Vetoomuksellaan profeetta kuuluttaa myös totuuden, joka koskee kaikkea maailmaa, sinua ja minua: ”Me olemme kaikki saastaiset niin kuin se, joka on epäpuhdas”. Ei totisesti ole kevyttä puhetta. Epäpuhdas on tärvelty, läpi mätä. Tällaisesta olotilasta kärsivä on Vanhan testamentin lain mukaan spitaalinen, näkyvästikin epäpuhdas, jota jokaisen piti lain nimessä kaihtaa ja jättää yhteisön ulkopuolelle eristyksiin elinikäiseen karanteeniin. Synnin tila on kuoleman vakava. Eikä vain kuolemaksi tässä elämässä, vaan sitten pois Jumalan luota iankaikkisesti.   

 

Koska ensimmäiset vanhempamme kapinoivat Jumalaa vastaan, on koko ihmiskunta saastunut ja sellaisena altis vain pahuuteen ja ilkeämielisyyteen Luojaansa kohtaan. Synnin kyllästämät vanhemmat tuottavat synnin kyllästämiä lapsia. Siis kaikki ovat synnin tekijöitä sellaisina kuin perimässään luonnossaan ovat. Ja koska luontomme on saastunut, on myös se mitä tuotamme saastunutta. Jumalan silmissä myös kaikki mitä itse pidämme kelvollisena ja hyveellisenä on ”kuin saastainen vaate”. Ne ovat kyllästetyt petollisin motiivein ja sellaisina vastemieliset Jumalan silmissä saastaisen sydämen tähden, josta ne kumpuavat. Meillä itsellämme ei ole mitään kelvollista annettavaa Jumalalle. Emme edes ole arvollisia tulemaan hänen kasvojensa eteen. Häpeissämme voimme vain valittaa temppelissä olleen publikaani tavoin maahan katsoen: ”JUMALA ole minulle syntiselle armollinen”. 

 

Hätääntynyt syntinsä tunnustaja myöntää luonnollisen tilansa ja kyvyttömyytensä sitä muuttaa ilman ulkopuolista Jumalan apua. Lutherin tunnustus tuo hyvin esiin tämän mielenlaadun, kun hän sanoo: ”Minä tunnustan, että olen luonnossani syntinen syntymästäni asti ja monin tavoin rikkonut pyhän tahtosi ajatuksin, sanoin ja teoin… mutta minä kadun sydämestäni syntiäni ja luotan Jeesukseen Kristukseen rukoillen: HERRA, ole minulle syntiselle armollinen”.         

 

Herra, en kyynelöivin silmin katsettani sua kohti nostaa voi. Vaan näethän syntieni tuskan, siis auta, armahda kun Vapahtajani Jeesus ristin sovituksen mulle soi. Aamen.  

             

        

Tammikuu 2022                                                                                                                                                                                            

 

Toimitus / Meditations

elokuu 26 2018, s 87

 

Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden; pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. (Psalmi 51:3).

                                               

 Tunnustakaamme syntimme

Myös sekulaari psykologia yhtyy näkemykseen, että pahojen tekojensa tunnustuksella on ihmiselle positiivinen arvo. Väärän teon tunnustus helpotta, voi päättää piinallisen olotilan. Kristitylle tunnustuksella on kuitenkin eräs vielä merkittävämpi arvo. Se ei vain aikaansaa helpotusta, vaan on ensimmäinen askel prosessissa, mikä päättyy Jumalan vakuutukseen syntien anteeksi saamisesta ja rauhasta Jeesuksessa. Luther pitää tätä prosessia lähes sakramenttina. Hän kirjoittaa Vähä Katekismuksessa: ”Ripissä (tunnustuksessa) on kaksi osa: ensimmäinen on, että tunnustamme syntimme”. 

 

Kuningas Daavid opettaa Psalmissa 51 omasta kokemustaan. 2. Samuelin kirja 11-12 kertoo kuningas Daavidin raskaasta synnistä kun hän himojaan seuraten teki huorin tuttavansa vaimon kanssa, yrittäen vielä peittää tekonsa järjestämällä aviomiehen kuoleman taistelussa. Jumalan inspiroima profeetta kirjoittaa: ”Mutta se minkä Daavid oli tehnyt, oli paha HERRAN silmissä”. Siis ei vain ihmisten silmissä, vaan kaikkivaltiaan pyhän Jumalan silmissä. Mutta Daavid kieltäytyi myöntämästä syyllisyyttään, salaten tekonsa kokonaisen vuohen. Syvällä sydämessään kuningas kuitenkin tiesi, ettei kykene Jumalaa pettämään, eikä luultavasti myöskään alamaisiaan. Vähitellen, asteittain kävi syyllisyys kuitenkin hänelle ylivoimaiseksi. Toisessa psalmissa Daavid kuvaa myllerrystä, jonka hänen sisäinen syyllisyytensä sai aikaan: ”Kun minä siitä vaikenin, riutuivat minun luuni jokapäiväisestä valituksestani, Psalmi 32:3. Hänen omatuntonsa muistutti häntä jatkuvasti, että hänen tunnustamaton syntinsä oli tuhoamassa hänen suhteensa Jumalaan.

 

Tietenkin Jumala tiesi Daavidinkin raskaan synnin, mutta myös hänen voimattomuutensa sitä tunnustaa. Daavid kertoo itse Psalmissa 69:20: ”Sinä tiedät minun häväistykseni, minun häpeäni ja pilkkani, sinun edessäsi ovat julki kaikki minun ahdistajani”. Mutta Jumala ei koskaan eikä hetkeksikään lopeta rakastamasta kuritonta uskovaa. Hän lähetti profeetta Naatanin kuningas Daavidin avuksi tapaamaan hänet kasvokkain. Ja vihdoin pato murtui ja Daavid tunnusti, ”Minä olen tehnyt syntiä HERRAA vastaan”. Hän tunnusti, että hänen syntinsä on kapinaa kaikkitietävää ja kaikkivoivaa Jumalaa vastaan, hän heittäytyi kokonaan Jumalan armon varaan ilman ehtoja, tietäen hänet horjumattoman rakkauden Jumalaksi. Ihmeellinen vapaus tulvi kuninkaan sydämeen, kun hän sai kuulla Naatanin vakuuttavan: ”Niin on myös HERRA antanut sinun syntisi anteeksi” 2 Sam 12:13. 

 

Daavidin psalmi välittää meillekin ajattoman totuuden. Kristityn elämään kuuluu päivittäinen syntien tunnustaminen ja turvapaikka syntien anteeksi saamisessa Jumalan armosta Kristuksessa Jeesuksessa. Meidän luonnollinen taipumuksemme on kyllä kieltää synti ja vanhurskauttaa itse itsemme. Mutta kun Pyhä Henki Jumalan lain edessä paljastaa syntimme, hän myös ohjaa meidät myöntämään ne ja ymmärtämään että synnintunnustus on ensimmäinen askel prosessissa, jolla hän kääntää meidät joka päivä Jumalan anteeksiantavan rakkauden turvaan Jeesuksen kalliin sovitustyön tähden. 

 

Ei oma rikkaus tai teko yksikään mun syntejäni sovittaa voi yhtäkään.

Mut´ Golgatalla yksinään mä Jeesuksessa ne anteeks´ saan, yhtenään. Aamen.