24112935-800x_.jpg

Kuukauden sana

KUKA HÄN ON - Todellinen Jeesus nasaretilainen

Dosentti Seth Erlandsson kuvaa kirjan "Vem är han" (Copyright ©2007 Seth Erlandsson och Bokförlaget XP Media) sisältöä seuraavin sanoin: "Jeesuksesta eri aikoina esitettyjen näkemysten uskottavuuden tarkastelua." Arvoisa lukija. Tutustu tähän uskottavuuteen alkuperäisen julkaisijan luvalla kuukausittain julkaistavissa kirjan käännösotteissa. Käännös / E.J. Söderström.

Heinäkuu

Poliittinen Messiashaave

Jeesuksen aikaan ja vuosisatoa ennen, rakentelivat monet juutalaiset keskuudessaan uskonnollisia ja poliittisia toiveita. Haaveiltiin Messiaasta, joka olisi sekä hengellinen että maallinen johtaja. Tämä odotettu profeetta tai Messias tulisi sotilasjohtajana vieden Juudan kansan voittoon kaikista sen vihollisista ja perustaisi jumalallisen valtakunnan, Israelin, Jumalan teokratiaksi maan päällä. Koska Messias monen juutalaisen mielessä käsitettiin tällaiseksi, piti Jeesus parempana kutsua itseään, Dan 7:13ss ennustuksen mukaisesti, ”Ihmisen Pojaksi”. "Israelin kuninkaana" sen sijaan hän sai puolustaa itseään, ettei häntä käsitettäisi maanpäällisen Jumalan valtakunnan maalliseksi kuninkaaksi. Hän tähdensi: "Minun valtakuntani ei ole tästä maasta”. Ja, "Jos minun kuninkuuteni olisi tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, ettei minua olisi annettu juutalaisten käsiin; mutta nyt minun kuninkuuteni ei ole täältä" (Joh 18:36). Kun Pietari Getsemanessa veti miekkansa puolustaakseen Jeesusta, esti Jeesus hänet siitä. Miksi Pietari taistelisi miekalla, kun Jeesuskaan ei kutsunut apuun palvelijoitaan enkelitä; enemmän kuin kaksitoista legioonaa? (Matt 26:53).

B. Gärtner on ansiokkaalla tavalla tiivistänyt, kuinka poliittiset Messias haaveet ilmenivät aina makkabealaisten vapaustaistelusta alkaen 160-luvulla e.Kr. Tästä, alkuaan uskonnollisesta vapaustaistelusta, tuli yhä enemmän ja enemmän poliittinen taistelu itsenäisyyden puolesta. Hengellisen ja maallisen liittämistä yhteen alkoi esiintyä 152 eKr, kun Jonatan teki itsestään sekä sotilasjohtajan että ylipapin. Hänen seuraajansa Simon huudettiin 140 eKr ylipapiksi, ylipäälliköksi ja ruhtinaaksi. Unelma tulevasta profeetasta tai Messiaasta vahvistui tähän aikaan. Odotukset Jumalan puuttumisesta valtakuntansa perustamiseen olivat korkealla. Välillä tätä odotettua kutsuttiin Messiaaksi, välillä Profeetaksi, välillä Davidin kuninkaaksi. Yhteistä näille odotuksille oli, että uskonto ja politiikka olivat nivotut yhteen.   

Gärtner: ”Yleisen käsityksen mukaan olivat profeetat Jeesuksen aikaan kuolleet loppuun Israelista. Mitään profeettaa ei nousisi esiin ennen viimeistä suurta Profeettaa. Tätä nyt odotettiin. Sellaista joka aloittaisi aikojen loppukauden ja olisi sekä maallinen että hengellinen kansan johtaja. Jeesus ei sopinut lainkaan tähän heidän kuvaansa Profeetasta tai Messiaasta."  "Yksi fariseusten ryhmäkunta, joka oli erityisen fanaattinen uskonnollisuudessaan, oli selootit. Aluksi heillä oli runsas tuki fariseusten keskuudessa, mutta kun heidän uskonnollinen intohimonsa ajoi heidät liian suureen väkivaltaan ja intohimoon, joutuivat he ristiriitaan farisealaisten ´puolueen`johtajien kanssa. Selootit eivät halunneet odottaa kaikessa rauhassa, että Jumala voittaisi viholliset ja perustaisi valtakuntansa. He halusivat aloittaa heti, ja miekka kädessä, vapaussodan, Jumalan sodan". Eräällä Jeesuksen opetuslapella näyttää nimestä päätellen olleen menneisyytensä tässä ryhmäkunnassa (Simon kiivailija, sanatarkasti "selootti" Luuk 6:15; Apt 1:13).

Kun Johannes Kastaja julisti: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle" (Matt 3:2), merkitsi se että nyt luvattu Messias ja hänen valtakuntansa tulee. Kaivattu jumalallinen väliintulo on välittömästi edessä, Messias on jo täällä mukanaan tuomio ja pelastus. Vaikka näyttää ettette ole odottaneet, on Jumalan valtakunta teidän keskellänne. "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on' tai 'tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne" (Luuk 17:20-21). Missä Jeesus on, siinä on Jumalan valtakunta. "Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä", (Matt 18:20). Sellainen usko, että on valtakunnan lapsi ja voi välttää tulevan vihan kääntämällä selkänsä Jumalan sanalle ja hyläten Jeesus luvattuna Messiaana joka on itse HERRA, on väärä usko. "Jo on kirves pantu puitten juurelle... Hänellä (Messiaalla) on viskimensä kädessään, ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa nisunsa aittaan, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa" (Matt 3:10-12). "Älkääkä luulko saattavanne sanoa mielessänne: 'Onhan meillä isänä Aabraham'. Minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille", sanoi Johannes Kastaja monelle fariseukselle ja saddukeukselle, jotka tulivat hänen kastettavakseen (Matt 3:9). Ja Jeesus sanoi erään pakanaupseerin nöyrän ja esimerkillisen lohdutuksen johdosta, mikä koski Jeesusta ja hänen sanaansa: "Minä sanon teille: monet tulevat idästä ja lännestä ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa. Mutta valtakunnan lapset heitetään ulos pimeyteen. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys" (Matt 8:11-12). 

Juutalaisuudelle oli vaikeaa ajatella, että Jumalan valtakunta tuli historiaan Jeesuksen tulon ja tekojen myötä. Se kielsikin, että Jeesus on Jumala Poika, "joka tyhjensi itsensä, otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen... ja nöyryytti itsensä, oli kuuliainen kuolemaan asti - hamaan ristin kuolemaan asti" (Fil 2:7-8) antaakseen maailmalle elämän. Ristiinnaulittu Messias oli ylipäätään juutalaisen teologisen ajattelun ulkopuolella. ”Sille oli, ja on yhä, täysin vierasta että vanha liitto on saanut täyttymyksen uudessa liitossa, että Jeesuksen voitto synnistä, kuolemasta ja perkeleestä merkitsee voittoa todellisista vihollisista ja että lupaus Kaanaan maasta ja Jerusalemin kaupungista on saanut täyttymyksensä maassa ja kaupungissa joka on "parempi maa" kuin maanpäällinen Kaanaa, ja maanpäällinen Jerusalem eli taivaallinen valtakunta ja taivaallinen Jerusalem” (Hep 11:16). Eletään edelleen vanhassa liitossa, ja messiaanisten lupausten täyttymystä ajatellaan tämän liiton puitteissa liittyneenä maalliseen valtioon ja maalliseen temppeliin. Samoin kuin vanhan liiton Israel oli maanpäällinen teokraattinen valtio, ajatellaan nytkin Jumalan valtakunnan voittoa maanpäällisen teokratian voittona, jossa Messias on sekä hengellinen että maallinen kuningas. Useimmille juutalaislle on täysin vierasta ajatus, että Messias kärsisi ja kuolisi kaikkien ihmisten syntien tähden ja vanhurskaana sovittajana nousisi ylös elämään kolmantena päivänä, todistuksena synnin, kuoleman ja perkeleen voitosta.

 

Valtakunnan Evankeliumi,

Uudessa testamentissa sanotaan yhä uudelleen ja uudelleen, niin kuin olemme jo maininneet, että Jeesus "saarnasi valtakunnan evankeliumia" (esim Matt 4:23; 9:35). Ilmaisusta "valtakunnan evankeliumi" tulee kristinuskon pääsanoman nimitys: että Jeesus on Messias joka täyttää Jumalan lupauksen puuttua pelastukseen. Kun Jeesukselta kysyttiin: "Mikä on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki?", hän vastasi mm.: "Tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa todistukseksi kaikille kansoille, ja sitten tulee loppu" (Matt 24:3,14). 

Apostolien teot kertoo kuinka Jeesuksen opetuslapset omaksuivat tämän tiedon valtakunnan evankeliumin levittämisestä. Sitä taustaa vasten mikä juutalaisten keskuudessa oli Messiaan ja Jumalan valtakunnan ennustusten tulkinnasta (kts. edellä), ei ole kummallista että opetuslasten julistusta vastustettiin ja ymmärrettiin väärin. Tessalonikassa esim. Paavali meni tapansa mukaan juutalaisten synagogaan, "ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa, lähtien Kirjoituksista, selitti ja osoitti että Kristuksen piti kärsimän ja nouseman kuolleista”. Ja hän jatkoi: ´Tämä Jeesus jota minä teille julistan on Kristus.´ Muutamat heistä vakuuttuivat" (Apt 17:2-4), mutta muutamat "haalivat kansaa kokoon ja nostivat kaupungissa metelin ja huusivat: "Nuo koko maailman villitsijät ovat tännekin tulleet, ja heidät Jaason on ottanut vastaan. Nämä kaikki tekevät vastoin keisarin asetuksia, sanoen erään toisen, Jeesuksen, olevan kuninkaan" (17:5-7). Myös Efesossa Paavali meni "ja kolmen kuukauden ajan puhui heidän kanssansa rohkeasti ja vakuuttavasti Jumalan valtakunnasta. Mutta muutamat paaduttivat itsensä eivätkä uskoneet, vaan puhuivat pahaa ´Herran tiestä´ kansan edessä. Silloin hän meni pois heidän luotaan, erotti opetuslapset heistä ja piti joka päivä keskusteluja Tyrannuksen koulussa" (Apt 19:8-9). 

Kun Paavali tuli vankina Roomaan "kutsui hän kokoon juutalaisten ensimmäiset". Ja kun he olivat kokoontuneet, sanoi hän heille ja selitti ja todisti aamuvarhaisesta iltaan saakka Jumalan valtakunnasta, lähtien Mooseksen laista ja profeetoista saadakseen heidät vakuutetuiksi Jeesuksesta. Niin se sai toiset vakuutetuiksi, mutta toiset eivät uskoneet" (Apt 28:17, 23-24). Luukas päättää Apostolienteot sanoihin: "Ja Paavali asui omassa vuokra-asunnossaan kaksi täyttä vuotta ja otti vastaan kaikki jotka hänen tykönsä tulivat, ja hän julisti Jumalan valtakuntaa ja opetti Herran Jeesuksen Kristuksen tuntemista kaikella rohkeudella, kenenkään estämättä (28:30-31). Jäähyväispuheessaan vanhimmille Efesossa hän oli sanonut: "En minä kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena, kunhan vain täytän juoksuni ja sen viran jonka minä Herralta Jeesukselta olen saanut: Jumalan armon evankeliumin todistamisen. Ja nyt, katso minä tiedän, ettette enää saa nähdä minun kasvojani, ei kukaan teistä joiden keskuudessa minä olen vaeltanut ja saarnannut valtakuntaa" (Apt 20:24-25). 

Selvästi siis käy ilmi, että "valtakunnan evankeliumissa" on kyse Jeesuksesta Kristuksesta. Apostolit julistivat että Jumalan valtakunta oli tullut Jeesuksen ja hänen pelastustekonsa myötä. Vanhan liiton jumalvaltakunta monine raskaine seremonialakeineen on nyt saanut täyttymyksensä "Jeesuksen Kristuksen ikuisessa valtakunnassa”, "taivaallisessa Jerusalemissa", joka on vapaa armon valtakunta. ”Sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä" (Room 14:17), kirjoittaa Paavali. Pisidian Antiokian synagogassa hän sanoi juutalaisille: "Ja me julistamme teille sen hyvän sanoman, että Jumala on isille annetun lupauksen täyttänyt meidän lapsillemme, herättäen Jeesuksen, niin kuin myös toisessa psalmissa on kirjoitettu: 'Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä olen sinut synnyttänyt.' Ja että hän herätti hänet kuolleista, niin ettei hän enää palaja katoavaisuuteen, siitä hän on sanonut näin: 'Minä annan teille pyhät ja lujat Daavidin armot.' Sen tähden hän myös toisessa paikassa sanoo: 'Sinä et salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta'... Olkoon siis teille tiettäväksi, miehet ja veljet, että hänen kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus ja että jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla" (Apt 13:32-39).

"Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla", sanoi Jeesus (Luuk 17:20). Usko evankeliumiin valtakunnasta on luottamista Jeesukseen ja hänen sanaansa, "syntien anteeksiantamuksen lahjan vastaanottamista, vaikka sitä ei silmin voi nähdä. Lahja on niin käsittämättömän suuri että arvoton syntinen vapisee ja sanoo: "Minä uskon; auta minun epäuskoani!" (Mark 9:24). Jeesus kuulee syntisen ahdistuksen sanoen: "Älä pelkää, sinä pikkuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan" (Luuk 12:32). Vasta viimeisenä päivänä kun "Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan” (Matt 25:31), tulee  Jumalan valtakunta näkyvässä kirkkaudessaan. "Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti" (Matt 25:31,34). Ja "Korkeimman pyhät saavat valtakunnan ja omistavat valtakunnan iankaikkisesti, niin, iankaikkisesta iankaikkiseen" (Dan 7:18).

Kesäkuu 2021

Pelastus: sekä tuomio että vapautus

”Eräs hyvin tärkeä asia Vanhan testamentin Israelin tulevaisuuden toivossa oli varmuus, että joskus tulevaisuudessa (profeettojen usein mainitsema `sinä päivänä` tai `niinä päivinä`) Jahve Jumala itse puuttuisi asioiden kulkuun ja toisi sekä pelastuksen että tuomion", kirjoittaa Chris Wright. Tämän toivon täyttymyksenä Jeesuksen pelastusteko merkitsi sekä tuomiota että pelastusta eli saatanan, synnin ja kuoleman alkuunpanijan tuomiota, joka merkitsee "vangittujen vapautusta ja kahlittujen kirvoitusta" (Jes 61:1). "Hän hävittää kuoleman ainiaaksi" (Jes 25:8). Siksi on synnin ja kuoleman alkuunpanija voitettava. Messiaan pelastustekoa kutsutaan tästä syystä Jesaja 61 luvussa sekä "HERRAN otolliseksi vuodeksi” että "meidän Jumalamme kostonpäiväksi" (j 2). Myös Jesaja 63:4 jakeessa kosto ja pelastus sidotaan toisiinsa: "koston päivä oli minun mielessäni ja minun lunastettujeni vuosi oli tullut". Ja Jesaja 35:4s kuuluu: "Sanokaa hätääntyneille sydämille: Olkaa lujat, älkää peljätkö. Katso, teidän Jumalanne! Kosto tulee, Jumalan rangaistus. Hän tulee itse ja pelastaa teidät". Viitaten 5 Mooseksen kirjan sanoihin "Minun on kosto" (32:35) Paavali kehottaa: "Älkää itse kostako rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra" (Room 12:19). Myös vanha Simeon liitti Messiaaseen tuomion ja pelastuksen sekä lankeemuksen ja hyvityksen. Kun hän otti syliinsä Jeesuslapsen "Herran Voidellun" (=Messias) ja "Israelin autuuden", hän sanoi Marialle: "Katso, tämä on pantu lankeemukseksi ja hyvitykseksi (nousemukseksi) monelle Israelissa ja merkiksi, jota vastaan sanotaan" Luk 2:34). 

Kun Jeesus Nasaretilainen oli synagogassa lukenut Jesajan 61 luvun messiaanisen profetian, hän sanoi kuulijoille: "Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvienne kuullen" ts.  kirjoitus, jonka te juuri kuulitte, on tänään toteutunut. Lupaus että Herra tulee Israelille ja tuo vangituille vapauden ja sokeille näkönsä saamisen täyttyi nyt (Luuk 4:16-21). Erään toisen kerran Jeesus sanoi: "Aika on täyttynyt ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi" (Mark 1:15). Mikä suuri, elämälle ratkaiseva, tapahtuma toteutui opetuslasten silmien nähden ja korvien kuullen, käy ilmi seuraavista jakeista: "Ja hän kääntyi opetuslapsiinsa erikseen ja sanoi: "Autuaat ovat ne silmät, jotka näkevät mitä te näette. Sillä minä sanon teille: Monet profeetat ja kuninkaat ovat tahtoneet nähdä mitä te näette,eivätkä ole nähneet ja kuulla mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet" (Luuk 10:23-24).

Jeesuksen tulon edellytys, hänen valtansa ja voittonsa Saatanasta, ilmenee seuraavasta Matteuksen kappaleesta: 

Silloin tuotiin hänen tykönsä riivattu mies, joka oli sokea ja mykkä, ja hän paransi hänet niin että mykkä puhui ja näki. Ja kaikki kansa hämmästyi ja sanoi: "Eiköhän tämä ole Daavidin poika?" Kun fariseukset sen kuulivat, sanoivat he: "Tämä ei aja riivaajia ulos kenenkään muun kuin Beelsebulin riivaajain päämiehen voimalla." Mutta Jeesus tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi heille: "Jokainen valtakunta, joka riitautuu itsensä kanssa, joutuu autioksi, eikä mikään kaupunki tai talo, joka riitautuu itsensä kanssa, pysy pystyssä. Jos nyt saatana ajaa ulos saatanan niin hän on riitautunut itsensä kanssa; kuinka siis hänen valtakuntansa pysyy pystyssä? Ja jos minä Beelsebulin voimalla ajan ulos riivaajia, kenenkä voimalla sitten teidän lapsenne ajavat niitä ulos? Niinpä he tulevat olemaan teidän tuomarinne. Mutta jos minä Jumalan Hengen voimalla ajan ulos riivaajia niin on Jumalan valtakunta tullut teidän tykönne. Taikka kuinka voi kukaan tunkeutua väkevän taloon ja ryöstää hänen tavaroitansa, ellei hän ensin sido sitä väkevää? Vasta sitten hän ryöstää tyhjäksi hänen talonsa" (Matt 12:22-29).      

"Eiköhän tämä ole Daavidin Poika?", sanoi kansa nähdessään Jeesuksen tekevän mitä Messiaan oli luvattu tekevän. Mutta silloin he saivat fariseukset vastaansa, jotka eivät voineet hyväksyä sitä, että Jeesuksen ihmeteot todistivat hänen olevan se luvattu Daavidin Poika, ja että Jumalan valtakunta oli näin tullut heidän tykönsä. Sen sijaan he väittävät, että Jeesus on liitossa pahuuden kanssa ja ajaa ulos pahoja henkiä heidän oman ruhtinaansa avulla! Jeesus paljastaa tämän mahdottoman ja väärän päätelmän: Jos Saatana taistelisi itseään vastaan ja ajaisi itsensä ulos, eihän hänen valtakuntansa olisi enää olemassa! Mutta se on edelleen olemassa - myös fariseusten mukaan. Jeesus selittää, että Saatana voidaan voittaa vain häntä itseään vahvemman toimesta ts. HERRAN toimesta. Saatana on vahva vihollinen. Pietarin mukaan kuin kiljuva jalopeura, joka etsii kenet hän saisi niellä (1Piet 5:8). Jeesus kutsuu häntä nimellä "se väkevä" ja "pahaksi maailmanajaksi" (Gal 1:4) ja "väkevän taloksi". Jeesus viittaa ilmeisesti profeetta Jesajan lupauksen sanaan: "Voidaanko väkevältä ottaa hänen saaliinsa?... Kyllä, näin sanoo HERRA: `Nyt väkevältä otetaan pois hänen vankinsa, saalis riistetään tyrannin käsistä. Minä itse taistelen sinun vastustajiasi vastaan, minä itse pelastan sinun lapsesi´" (Jes 49:24-25) (kirjoittajan tekstin käännös, ei KR sitaatti). Jeesus ottaa Saatanalta tämän saaliin murtautuen väkevän taloon, sidottuaan hänet ensin. Saatana sitominen on metafora (kuva) siitä, että Jeesus rajoittaa Saatanan liikkuma-alaa vahingoittaa, ja ottaa vangiksi (esiintyy myös Ilm 20:2). Ryöstää Saatanalta "hänen omistamansa" tarkoittaa ihmisten vapauttamista pahan vallasta. 

Erään toisen kerran Jeesus sanoi: "Minä näin Saatanan lankeavan taivaasta niin kuin salaman" (Luuk 10:18). Satana putoaminen alas taivaasta tarkoittaa, että Saatana on menettänyt valta-asemansa Messiaan tulon ja tekojen tähden. Sekä Saatanan "sitominen" että "alas putoaminen taivaasta" ovat metaforia, jotka kuvaavat samaa asiaa: Jumalan valtakunnan voittoa Saatanasta. Kun vangittu Johannes Kastaja sai kuulla puhuttavan "Kristuksen teoista", lähetti hän opetuslapsensa Jeesuksen tykö kysymään: "Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?" (Matt 11:3). Jeesus vastasi viitaten Jesaja 53 profetiaan: "Menkää ja kertokaa Johannekselle mitä kuulette ja näette: sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat, ja kuurot kuulevat, ja kuolleet herätetään, ja köyhille julistetaan evankeliumia" (Matt 11:4-5). Ts. Jeesus tekee juuri niitä tekoja, joita vain Jumala voi tehdä ja joita Jesajan mukaan Jumala itse tulee tekemään. Messiaanisten pelastustekojen siunaukset olivat läsnä Jeesuksen persoonassa ja teoissa. Profetia toteutui.

Jumalan valtakunta on se yliluonnollinen todellisuus, joka on tullut maailmaan Jeesuksen persoonassa. Siksi on evankeliumeissa lukemattomia kohtia, joissa valtakuntaa verrataan Jeesuksen persoonaan. Kun Jeesus ratsasti Jerusalemiin (todennäköisesti 2 huhtikuuta v 30), huusivat edellä kulkijat ja perässä seuraavat: "Hoosianna! (pelasta ja vapauta meidät), siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen! Siunattu olkoon isämme Daavidin valtakunta, joka tulee. Hoosianna korkeuksissa!" (Mark 11:9-10). Luukas kertoo: "Kun hän oli jo lähellä laskeutuen Öljymäen rinnettä rupesi koko opetuslasten joukko iloiten kiittämään Jumalaa suurella äänellä kaikista voimallisista teoista, jotka he olivat nähneet: "Siunattu olkoon hän, joka tulee, Kuningas Herran nimessä; rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!"(Luuk 19:38). Vertaa tätä profetian sanoihin Messiaan saapumisesta (Jes 9:6): "Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa". Näemme siis, että kun Messias tulee, kuningas Herran nimessä, se on merkitykseltään samaa kuin, että isämme Daavidin valtakunta tulee tuoden ilon ja rauhan, jolla ei ole loppua. Tämän totuuden Origenes lausui sanalla autobasileía = hän itse on valtakunta. Tästä Sakarja laulaa ylistyslaulussaan: "Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sillä hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen ". Hän on kohottanut meille pelastuksen sarven palvelijansa Daavidin suvusta (sanatarkasti: huoneesta), niin kuin hän on puhunut hamasta ikiajoista pyhäin profeettojensa suun kautta,pelastukseksi vihollisistamme ja kaikkien niiden kädestä, jotka meitä vihaavat" (Luuk 1:68-71). HERRAN lupaus katsoa kansansa puoleen, lunastaa se ja voittaa sen viholliset, täytetään kun Jeesus tulee. 

Kun profeetat Vanhassa testamentissa kuvaavat mitä tapahtuu, kun Messias tulee ja voittaa synnin viholliset, kuoleman ja perkeleen, käyttävät he metaforia tai kuvia siunauksesta mikä seuraa, kun Jumala tarttuu asiaan. Näiden metaforien taustalla on se pahuudesta seuraava kurjuus, että on luovuttu Jumalasta: autioituminen, rauniot, erämaa, kato, riehuvat viholliset, rauhattomuus, sorto, vankeus jne. Jumalan valtakunta, joka vanhan liiton aikana on sama kuin Jumalan maa,lupauksen maa Kanaa, on kansan synnin tähden muuttunut autiomaaksi. Profeetta Sakarja tiivistää: "He tekivät sydämensä kovaksi kuin timantti, etteivät kuulisi lakia eivätkä niitä sanoja, jotka Herra Sebaot on lähettänyt Henkensä voimalla entisten profeettain kautta... ja maa jää heidän jälkeensä autioksi menijöistä ja tulijoista, sillä ihanan maan he tekivät autioksi" (Sak 7:12,14). Jesaja ilmoittaa synnin seurauksen samalla tavalla: "Teidän maanne on autiona, teidän kaupunkinne ovat tulella poltetut, teidän peltojanne syövät muukalaiset silmienne edessä" (Jes 1:7).        

Messiaan tullessa kaiken Jumalasta luopumisen alkuunpanija voitetaan, ja kaikki sen aikaansaama kurjuus. Messiaan mukana tulee kuoleman, epävanhurskauden, vainon, rauhattomuuden, vankeuden jne. vastakohta. Siksi Jesaja 35 luvussa ei sanota vain, "Silloin avautuvat sokeain silmät ja kuurojen korvat aukenevat" (j 5) kun Herra tulee, vaan myös että "erämaa ja hietikko iloitsee" (j 1), "vedet puhkeavat erämaahan” (j 6) ja "ei nouse sinne raateleva peto” (j 9). Nämä kaikki ovat Messiaan ja hänen valtakuntansa yhteyteen kuuluvia metaforia, joiden merkitys on ilo ja rauha, elämä ja ylitsevuotavainen siunaus. "Lunastetuista", "HERRAN vapaiksi ostamista" sanotaan profetian loppusanoissa: "Heidän päänsä päällä on iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat" (j 10). Pelastusta ja Pelastajaa kutsutaan nimellä "pyhä tie", joka on lahja epäpuhtaita varten, tarkoittaen epäpuhtaiden julistamista puhtaiksi: "Sitä ei kulje saastainen; se on heitä itseänsä varten" (j 8). Tämä tarkoittaa, että ne, jotka sillä tiellä vaeltavat ts. ottavat vastaan Messiaan ja hänen sijaissovituksensa, luetaan puhtaiksi. Luultavasti Jeesus viittaa tähän profetiaan sanoessaan: "Minä olen tie totuus ja elämä" (Joh 14:6). Ja Heprealasikirjeessä 10:19-20 sanotaan: "Meillä siis veljet on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkein pyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on, hänen lihansa kautta".

Messiaaninen Jumalan valtakunta pannaan vanhan liiton aikana vastakohdaksi syntisille olosuhteille "maassa": "Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niin kuin vedet peittävät meren" (Jes11:9). "Sillä iloiten te lähdette, ja rauhassa teitä saatetaan. Vuoret ja kukkulat puhkeavat riemuun teidän edessänne, ja kaikki kedon puut paukuttavat käsiänsä. Orjantappurain sijaan on kasvava kypressejä, nokkosten sijaan on kasvava myrttipuita" (Jes 55:12,13). "Ei kuulu enää väkivaltaa sinun maassasi, ei tuhoa, ei turmiota sinun rajojesi sisällä, ja sinä kutsut pelastuksen muuriksesi, ja kiitoksen portiksesi. Ei ole enää aurinko sinun valonasi päivällä, eikä valaise sinua kuun kumotus, vaan Herra on sinun iankaikkinen valkeutesi, ja sinun Jumalasi sinun kirkkautesi" (Jes 60:18-19). Tästä käy selvästi ilmi, että messiaaninen jumalallinen valtakunta tai taivasten valtakunta on kokonaan toista lajia kuin tämän maailman valtakunnat. Messiaanisen valtakunnan metaforat ottavat lähtökohdakseen maalliset olosuhteet: "Sinä olet oleva niin kuin runsaasti kasteltu puutarha, niin kuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu" (Jes 58:11). "Sinua ei enää sanota ´hyljätyksi´, eikä sinun maatasi enää sanota `autioksi´; vaan sinua kutsutaan `minun rakkaakseni` ja sinun maatasi `aviovaimoksi`. Sillä HERRA rakastaa sinua, ja sinun maasi on otettu avioksi" (Jes 62:4). "Sinä kurja, myrskyn raastama, sinä lohduton! Katso, minä muuraan sinun kivesi kiiltokivellä, panen sinun perustuksesi safiireista, minä teen sinun harjasi rubiineista ja sinun porttisi kristalleista ja koko sinun ympärysmuurisi jalokivistä. Sinun lapsesi ovat kaikki HERRAN opetuslapsia, ja suuri rauha on sinun lapsillasi oleva" (Jes 54:11-13). "Kansa, joka siellä asuu, on saanut syntinsä anteeksi" (Jes 33:24, vrt. Jer 31:34 ja Sak 13:1).

Hääjuhla herkullisine juhla-aterioineen on metafora, myös juutalaisuudessa siitä mitä Herra tarjoaa, kun Messias tulee ja tuo pelastuksensa. "Herra Sebaot laittaa kaikille kansoille tällä vuorella pidot rasvasta, pidot voimaviinistä, ydinrasvasta, puhtaasta voimaviinistä (Jes 25:6). Jeesus viittaa tähän metaforaan ja sanoo: "Taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka laittoi häät pojallensa" (Matt 22:2). Kun Jeesukselta kysyttiin: "Johanneksen opetuslapset ja fariseusten opetuslapset paastoavat, miksi sinun opetuslapsesi eivät paastoa?" hän vastasi: "Eiväthän häävieraat voi paastota silloin kun ylkä on heidän kanssaan? Niin kauan kuin heillä on ylkä seurassaan eivät he voi paastota” (Mark 2:19). Kun opetuslapset ovat yhdessä Jeesuksen kanssa he ovat siis tosiasiassa, vaikka se ei näy, häävieraita ja osallistuvat hääateriaan yhdessä sulhasen kanssa. Ilmestyskirjassa 19:9 sanotaan: "Autuaat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!", ja Ilmestyskirjan 3:20 mukaan ylösnoussut Jeesus sanoo: "Minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioin hänen kanssaan, ja hän minun kanssani." Kun Jeesus aterian yhteydessä erään fariseuksen luona sanoi: "Kun laitat pidot, kutsu köyhiä, raajarikkoja, rampoja, sokeita, näyttää eräs vieraista ymmärtäneen asian ytimen, että hääateria Jumalan valtakunnassa ei ole palkkio, vaan armotarjous. Hän sanoi Jeesukselle: "Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa!" (Luuk 14:15). Kiinnitä myös huomio Johannes Kastajan sanoihin: "Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta. Te olette itse minun todistajani, että minä sanoin: en minä ole Kristus, vaan minä olen hänen edellänsä lähetetty. Ylkä on se, jolla on morsian; mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä, iloitsee suuresti yljän äänestä. Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi" (Joh 3:27-29). 

Vanhan testamentin lupausten täyttyminen Messiaan tulolla ja Jumalan ikuisen valtakunnan perustaminen ei tarkoita maallisen kuningaskunnan perustamista, siis maallista teokratiaa, joka tottelee Jumalaa kaikessa mitä Israelin piti olla vanhan liiton aikana. Aabraham tiesi, että luvattu Kanaan maa oli ainoastaan varjokuva Jumalan ikuisesta valtakunnasta. "Laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta", painottaa Heprealaiskirjeen kirjoittaja (Hepr 10:1). "Uskon kautta hän (Aabraham) eli muukalaisena lupauksen maassa niin kuin vieraassa maassa. Hän asui teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisiä. Sillä hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala... Uskossa nämä kaikki (Aabraham ja hänen jälkeläisensä) kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet. Kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Jotka näin puhuvat, ilmaisevat etsivänsä isänmaata. Jos he olisivat tarkoittaneet sitä maata, josta olivat lähteneet, niin olisihan heillä ollut tilaisuus palata takaisin. Mutta nyt he pyrkivät parempaan, se on taivaalliseen"(Hepr 11:9-16). 

Kaupungit Kaanaan maalla hävitettiin raunioiksi, Jerusalem mukaan lukien. Kansan synti toi epäonnen myös Jumalan kaupunkiin Jerusalemiin: "He ovat hyljänneet minut ja polttaneet uhreja muille jumalille ja vihoittaneet minut kaikilla kättensä teoilla; siksi minun vihani vuodatetaan tämän paikan yli, eikä se ole sammuva" (2 Aik 34:25). Maallisesta Kaanaasta Hesekiel sanoo: "Maa on täynnä verivelkain tuomiota, ja kaupunki on täynnä väkivaltaa" (7:23). Maalliset kaupungit ja valtakunnat ovat epävakaita". Täällä meillä ei ole pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme" (Hepr 13:14). Tästä syystä Jumala lupaa jo Vanhassa testamentissa uuden liiton (Jer 31:31ss), että ne, jotka ovat kutsutut saisivat luvatun iankaikkisen perinnön" (Hepr 9:15). "Sanoessaan ´uuden´ hän on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi" (Hepr 8:13).

Vanhan liiton varjokuvien täyttymyksessä on kyse "paremmasta maasta, taivaallisesta". Paavali kirjoittaa: "Nykyinen Jerusalem... elää orjuudessa lapsineen. Mutta se Jerusalem, joka ylhäällä on, on vapaa ja se on meidän äitimme" (Gal 4:25). Siion tai Jerusalem, profetioiden lupausten täyttymys on Heprealasikirjeen mukaa "elävän Jumalan kaupunki, taivaallinen Jerusalem", esikoisten seurakunta, joiden nimet on kirjoitettu taivaissa (2:22s). Tätä tosi Siionia voidaan verrata vuoreen, joka ei voi järkkyä ja hävitä. Jesaja ennustaa tästä vuoresta, että se on "seisova vahvana" ja on "vuorista ylimmäinen" (Jes 2:2). Kun profeetta Haggai kirjoittaa 2:6: "Näin sanoo HERRA Sebaot: Vielä vähän aikaa, ja minä vielä kerran järkytän paikaltaan taivaat ja maan, meren ja kuivan", kommentoi Heprealaiskirje (12:27-28): "Sanat vielä kerran osoittavat, että se mitä järkytetään on häviävä koska se on luotu jotta se mikä ei voi järkkyä, olisi pysyvä. Sen tähden koska me siis saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitolliset ja palvelkaamme Jumalaa hänen tahtonsa mukaan kunnioituksella ja pelolla". Paavali kirjoittaa: "Me emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia" (2 Kor 4:18). Kun Paavali kirjoittaa Timoteukselle, kuinka Herra on häntä auttanut ja antanut hänelle voimia, hän lisää: "Herra on vapahtava minut kaikesta ilkivallasta ja pelastava minut taivaalliseen valtakuntaansa" (2 Tim 4:18).

Jumalan kansaa verrataan oliivipuuhun (Room 11:17). Juutalaisia, jotka hylkäävät Jeesuksen Jumalan lupaamana Messiaana verrataan oksiin, jotka on taitettu pois "epäuskonsa tähden" (j 20), ja Jeesukseen uskovia pakanoita verrataan oksiin, jotka on vartettu (ympätty) "jaloon oliivipuuhun." Kaikki juutalaista tai pakanallista alkuperää olevat, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen kuuluvat siis yhteen ja samaan valtakuntaan, Jumalan tosi perheeseen, Jumalan tosi kansaan, ja ovat tosi "juutalaisia". Paavali kirjoittaa: "Eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel, eivät kaikki ole lapsia sen tähden, että ovat Aabrahamin siementä, vaan: Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset. Se on: Eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi" (Room 9:6-8). Jotka uskovat lupauksen Messiaasta ja että Jeesus Kristus on sen tosi täyttymys ovat Jumalan tosi kansaa. Näin Jumala sanoo Hoosean kautta: "Minä olen kutsuva kansakseni sen, joka ei ollut minun kansani, ja rakkaakseni sen, joka ei ollut minun rakkaani. Ja on tapahtuva, että siinä paikassa, jossa heille on sanottu: 'Te ette ole minun kansani', siinä heitä kutsutaan elävän Jumalan lapsiksi." Mutta koskien Israelia Jesaja huudahtaa: "Vaikka Israelin lapset olisivat luvultaan kuin meren hiekka, niin pelastuu heistä vain jäännös (Room 9:25-27; vrt. 1 Piet 2:9-10). "Ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus se, joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu. Se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa. Hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta (Room 2:28-29). "Te, jotka olette pakanakristittyjä: ilman Kristusta olitte vailla Israelin kansalaisoikeutta... Mutta nyt kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, te jotka ennen olitte kaukana, olette päässeet lähelle Kristuksen veressä. Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat (uskovat juutalaiset ja uskovat pakanat) yhdeksi ja purki erottavan väliseinän...Hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö. Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä" (Ef 2:12-19).

__________________________________

Toukokuu 2021

                                                                               Luku 8

                                                        Jeesus ja Jumalan valtakunta

Kirjassaan "Den historiske Jesus" kirjoittaa Tom Wright: "Mitä Jeesus tarkoitti sillä, että Jumalan valtakunta on lähellä? Tai asettaaksemme kysymyksen vähän toisin; kuinka tavallinen yksinkertainen Galilealainen kyläläinen voi ymmärtää asian, kun nuori profeetta tullee kylään ja ilmoittaa että nyt vihdoin Jumala tulee Israelin kuninkaaksi? Tutkijoista suurin osa on vuosien varrella ollut yhtä mieltä siitä, että Jeesuksen julistuksessa keskeistä on Jumalan valtakunta. Sen sijaan ei koskaan ole oltu täsmällisesti yhtä mieltä siitä mitä tämä tai vastaava käsite todella tarkoittaa" (s. 35). 

Sanonta "Jumalan valtakunta" esiintyy evankeliumeissa noin sata kertaa koko Jeesuksen julistuksen sisällön tunnuksena. Evankelista Luukas mm. kertoo, että Jeesus, "vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja saarnasi ja julisti Jumalan valtakunnan evankeliumia", (Luuk 8:1). Kun kansa eräällä paikkakunnalla halusi estää Jeesusta jättämästä heitä, hän sanoi heille: "Minun tulee muillekin kaupungeille julistaa Jumalan valtakunnan evankeliumia" (Luuk 4:43). Matt 19:23-24 jakeissa Jeesus käyttää samasta asiasta vaihdellen sanontoja ”taivasten valtakunta” ja ”Jumalan valtakunta”. Välillä käytetään myös pelkästään sanaa "valtakunta", esim. Matt 13:19 "valtakunnan sana" ja Matt 4:23;9:35) "valtakunnan evankeliumi". Pietari kutsuu valtakuntaa nimellä "Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkinen valtakunta", (2 Piet 1:11). 

Mutta mitä Jeesus julisti saarnatessaan "evankeliumia Jumalan valtakunnasta"? Vastataksemme tähän kysymykseen on meidän tutkittava sekä mitä Vanhalla testamentilla on sanottavaa Jumalan valtakunnasta, että kuinka Uusi testamentti tätä käsitettä soveltaa. Jumalan valtakunta tai taivasten valtakunta, arameaksi malkuta dishmajja, tarkoittaa lähinnä "Jumalan herrautta", olotilaa, jossa Jumala on kuningas ja hallitsee, olotilaa, joka on vapaa pahuudesta ja petoksesta, rauhan olotilaa täydessä yhteydessä Jumalan kanssa. Tämä oli tilanne maan päällä Jumalan luomistyön jälkeen ennen syntiinlankeemusta. "Jumala katsoi kaikkea mitä hän tehnyt oli ja katso se oli sangen hyvää", (1Moos 1:31).

Mutta ihmisen luopuessa Jumalasta (kts 1 Moos 3) oli seuraus, että pahuus ja vihollisuus Jumalaa kohtaan täytti maan. "HERRA näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat". "Maa turmeltui Jumalan edessä ja maa tuli täyteen väkivaltaa", (1 Moos 6:5,11). "Kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään", (Ps 14:3; 53:4). "Maa on saastunut asukkaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet Jumalan lait", (Jes 24:5). "He menevät pahuudesta pahuuteen, mutta minua he eivät tunne, sanoo HERRA", (Jer 9:3). "Koko maailma on pahan vallassa", tiivistää Johannes, (1 Joh 5:19). 

Hänestä, joka on pahuus ja kutsutaan paholaiseksi (= vääristäjä, viettelijä) ja saatanaksi (= vastustaja), Jeesus sanoo: "Hän on ollut murhaaja alusta asti ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valetta niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valehtelija ja sen isä", (Joh 8:4). Jeesus tekee selväksi, kuinka syvällisesti paholaisen pahuus ja epäpuhtaus on kohdannut ihmistä painottaessaan, ettei alas vatsaan menevä tee ihmistä epäpuhtaaksi, vaan se mikä lähtee ulos sydämestä: "Sisältä ihmisen sydämestä lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahasuopaisuus, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys. Kaikki tämä paha lähtee sisältä ulos ja saastuttaa ihmisen", (Mark 7:21.23). 

 

Jumalan valtakunnan kaipuusta tulee samaa merkitsevä kaipuun kanssa, että Jumala tarttuu asioiden kulkuun ja tekee lopun kaikesta pahasta, väkivallasta ja epäpuhtaudesta. "Loppukoon jumalattomien pahuus!", (Ps 7:10). "Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden", (Ps 44:27). "Kuinka kauan jumalattomat Herra, kuinka kauan jumalattomat saavat riemuita? Ne syytävät suustaan julkeita sanoja, ne röyhkeilevät kaikki nuo väärintekijät", (Ps 94:3-4). "Jumala älä ole niin ääneti älä ole vaiti älä ole Jumala niin hiljaa. Sillä katso, sinun vihollisesi pauhaavat ja sinun vihaajasi nostavat päätänsä", (Ps 83:2-3). "Oi jospa sinä halkaisisit taivaat ja astuisit alas niin että vuoret järkkyisivät sinun edessäsi", (Jes 64:1). Joka aamuisessa Synagogan jumalanpalveluksessa juutalaiset rukoilevat, että Jumala pian tarttuisi asioihin: "Sallikoon hän valtakuntansa tulla valtaan teidän elämässänne ja päivinänne, ja koko Israelin huoneen elämisessä, lähitulevaisuudessa". Ja kristityt rukoilevat: "Tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa", (Matt 6:10).

Jumalan valtakunta eroaa kaikista maallisista valtakunnista. Jumalan valtakunnassa ei ole pahuutta, ei epäoikeudenmukaisuutta, ei kyyneleitä eikä mitään kuolemaa. Siellä ei ole syntiä, turmellusta mikä johtaa eroon Jumalasta kärsimykseen ja kuolemaan. Jumalan valtakunnassa yksin Jumala on kuningas. Siellä ei ole vihollisuutta Jumalaa vastaan. Siellä vallitsee täydellinen harmonia ja ilo. Maalliset valtakunnat, kuinka mahtavia ovatkaan, tuhoutuvat, mutta Jumalan valtakuntaa ei koskaan tuhota ikuisesti (Dan 2 ja 7). "Sinun valtakuntasi on iankaikkinen valtakunta ja sinun herrautesi pysyy polvesta polveen", (Ps 145:13). Jumalan valtakuntaan kuuluvilla on ikuinen elämä Jumalan yhteydessä. 

 

Kaksi kysymystä    

Niinpä herää kaksi kysymystä: 1) Kuinka Jumalan valtakunnasta voi tulla todellinen maailmassa, joka on pahan vallassa ja 2) kuinka ihmiset voivat tulla tämän valtakunnan jäseniksi?

1. Vastaus ensimmäiseen kysymykseen on: Paha on voitettava. Mutta kuinka? Vanhan testamentin messiaaniset profetiat kehittävät vastauksen: Kuningas Daavidin jälkeläisen kautta, joka samalla on, ja jonka on oltava Jumala itse. Kukaan syntinen ihminen ei voi pahaa voittaa, sovittaa kaikkea velkaa, eikä täyttää lain edellyttämää täydellistä hyvyysvaatimusta; sataprosenttista rakkautta Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan (kts Matt 22:37-39). Jumalan itsensä on tultava ihmiseksi ihmeen kautta: "Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel", (Jes 7:14). "Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen, Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa", (Jes 9:6-7). "Iisain kannosta puhkeaa virpi ja vesa versoo hänen juuristansa", (Jes 11:1). "Ja sinä päivänä sanotaan: "Katso, tämä on meidän Jumalamme! Häntä me odotimme meitä pelastamaan; tämä on HERRA, jota me odotimme; iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta, jonka hän toi", (Jes 25:9). "Huutavan ääni kuuluu: "Valmistakaa HERRALLE tie erämaahan, tehkää arolle tasaiset polut meidän Jumalallemme", (Jes 40:3). "Katso, minä lähetän sanansaattajani, ja hän on valmistava tien minun eteeni, sanoo HERRA Sebaot", (Mal 3:1). "Katso, päivät tulevat, sanoo HERRA, jolloin minä herätän Daavidille vanhurskaan vesan; hän on hallitseva kuninkaana ja menestyvä, ja hän on tekevä oikeuden ja vanhurskauden maassa", (Jer 23:5).

HERRA itse siis tulee ihmiseksi Davidin jälkeläisenä, vanhurskas ja voitokas, mutta samalla nöyrä palvelija vailla ulkonaista loistoa: "Sinun kuninkaasi tulee sinulle! Vanhurskas ja auttaja hän on, on nöyrä ja ratsastaa aasilla, aasintamman varsalla", (Sak 9:9). Jesaja kertoo, kuinka hän eräässä näyssä näki tulevan Messiaan ja tämän ulkonaisen vaatimattomuuden, kun hän toteuttaa pelastustyönsä. "Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minään pitäneet", (Jes 53:3). Daavid antaa eräässä psalmissa Messiaan itse todistaa kärsimyksestään: "Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky. Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään", (Ps 22:7-8).

2. Kuinka sitten ihmiset voivat tulla tämän valtakunnan jäseniksi? Synti sulkee ihmisen pois Jumalan valtakunnasta. Eikä kukaan voi tehdä itseään uudeksi ihmiseksi tullakseen vanhurskaaksi eli synnittömäksi. Luonnollinen kysymys on nyt tämä: "Kuka sitten voi pelastua"? Ja vastauksen saamme välittömästi Jumalan sanasta, Mark 10:26s: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle, sillä Jumalalle on kaikki mahdollista". Koska synti ja sen seuraus, kuolema, näin ovat ihmiselle kuoleman vakava probleema, kun hänen on itse maksettava oma syntivelkansa ja täytettävä synnittömyyden vaatimus, näyttää hän olevan iankaikkisesti hukassa, suljettu Jumalan valtakunnan ulkopuolelle. Tässä tulee nyt "evankeliumi Jumalan valtakunnasta", Raamatun ilosanoma mukaan kuvaan, että Messias täyttää ihmisten edestä kaiken mitä ihmiseltä vaaditaan: Hän, joka on itse HERRA ja luvattu Daavidin poika täyttää lupauksen että "Jumala on meidän apumme", että "HERRA, Herra vapahtaa kuolemasta", (Ps 68:20s). Jumalihmisenä Messias maksaa pois kaikkien ihmisten kaikki syntivelat. Tämän näki Jesajakin kirkkaasti näyssään Jes 53:5: "Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavojensa kautta me olemme parannetut". Jumalihmisenä on Messias "meidän vanhurskautemme". Hän täyttää täydellisesti rakkauden lain vaatimukset kaikkien ihmisten lukuun. Jer 23:6 sanoo: "Tämä on hänen nimensä, jolla häntä kutsutaan: 'HERRA meidän vanhurskautemme”. Tästä syystä Jumalan valtakunta ja Messias kuuluvat yhteen. Ja Messiaan tuleminen tarkoittaa Jumalan valtakunnan tulemista. Näin ilosanoma Messiaasta on samalla "ilosanoma valtakunnasta".

Fariseukset opettivat, että Jumalan valtakunta tulisi sen palkkana, että Israel on uskollisesti pitänyt lain säädökset. Hedegård, Saarisalo: Biblisk uppslagsbok 4. painos 1972, kol. 388 kirjoittaa: ”Jospa Israel yhden ainoan kerran olisi pitänyt täydellisesti sapatin pyhänä, se heti vapautettaisi". Mutta omilla ansioilla ei kukaan voi päästä Jumalan valtakuntaan. "Jumalan valtakunta on lahja”, (Luuk 12: 32). "Joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle", sanoo Jeesus Mark 10:15. Lapsi on heikko, avun ja hoidon tarpeessa oleva. Häntä on ruokittava, puettava, kannettava, lohdutettava jne. Se ei voi auttaa itseään saadakseen elämän ja pysyäkseen hengissä. Samalla tavalla annetaan Jumalan valtakunta ihmisille lahjana, niille joita, kuvainnollisesti, sanottuna on ruokittava, puettava ja kannettava. "Pimeyden vallasta" vapautuminen ja vieminen Jumalan valtakuntaan on kokonaan Jumalan tekoa, tähdentää Paavali: "Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan. Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen", (Kol 1:13-14). "Luonnostamme olimme vihan lapsia niin kuin muutkin. Mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta te olette pelastetut. Hänen kanssaan hän on herättänyt meidät ja yhdessä hänen kanssaan asettanut taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa... Armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta, se on Jumalan lahja", (Ef 2:3-8). Ja Jeesus kohottaa opetuslapsiaan, Luuk 10:20: "Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa". Juutalaiselle neuvoston jäsenelle Nikodemukselle hän sanoi: "Joka ei synny uudesti ylhäältä, ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa". "Jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki" (Joh 3:3, 5-6).

Synonyyminä Jumalan valtakunnalle käyttää Jeesus termiä "iankaikkinen elämä". Erään nuoren miehen kysyessä Jeesukselta: "Opettaja, mitä hyvää minun pitää tekemän, että minä saisin iankaikkisen elämän?", opettaa Jeesus kuinka vaikeaa rikkaan on päästä taivasten valtakuntaan", (Matt 19:16,23). Ihmisen, joka ei ole puutteenalainen ja heikko, vaan itsessään rikas ja vahva, ei omasta mielestään tarvitse ottaa vastaan Jumalan valtakuntaa tai iankaikkista elämää vapaana ja ansaitsemattomana lahjana.  Siksi Jeesus sanoo vuorisaarnassa: "Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta" (Matt 5:3).

Johanneksen evankeliumissa käytetään termiä "iankaikkinen elämä" useammin kuin termiä "Jumalan valtakunta": "Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä. Joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä", (Joh 3:36). Vain epäusko tuomitsee, siis kun hylätään ja kieltäydytään ottamasta vastaan Jumalan ansaitsematon armo, (kts. Mark 16:16). "Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen", (Joh 3:18). "Joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään", (Joh 5:24). "Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni", (Joh 10:27-28). "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole", (Joh 11:25-26). "Jos joku pitää minun sanani, hän ei ikinä näe kuolemaa", (Joh 8:51). Tämän todistaa se mitä Johannekselle Ilmestyskirjan mukaan näytettiin: Hän näki kuinka uskovat, joiden kaulat oli katkaistu "elivät ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhat vuotta" (Ilm 20:4). "Tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen", (Joh 17:3). Tähän Jeesuksen opetukseen liittyen kirjoittaa Johannes ensimmäisessä kirjeessään: "Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa." "Jeesus Kristus, hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä", (1Joh 5:11,20). 

Jeesus piti parempana käyttää termiä "Ihmisen Poika" itsestään Danielin näyn yhteydessä, Danielin seitsemännen luvun mukaan. Kun Daniel yöllisessä näyssään näki "Ihmisen Pojan kaltaisen" tulevan taivaan pilvissä, tuli hänen kanssaan iankaikkinen valtakunta (j 13-14,27). Professori Odeberg kommentoi Jeesusta Ihmisen Poikana näin: "Hän tulee Jumalan valtakunnasta, julistaa Jumalan valtakuntaa ja antaa Jumalan valtakunnan". Jeesus sanoi: "Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta", (Joh 8:23). "Joka ylhäältä tulee, on yli kaikkien. Joka on syntyisin maasta, se on maasta, ja maasta on mitä hän puhuu; hän, joka taivaasta tulee, on yli kaikkien" (Joh3:31s).

Jumalan valtakunta on siis taivaallinen valtakunta. Se tulee maan päälle ylhäältä aivan niin kuin sen kuningas, Ihmisen Poika Jeesus. Kun Jeesus selitti Pilatukselle: "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta" sanoi Pilatus: "Sinä siis olet kuningas?", (Joh 18:36). Ja hän antoi kirjoittaa ristiinnaulitun Jeesuksen yläpuolella olevaan tauluun: "Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas". Mutta juutalaisten ylipapit halusivat saada Pilatuksen muuttamaan sanavalinnan sanoen: "Älä kirjoita: 'Juutalaisten kuningas', vaan että hän on sanonut: 'Minä olen juutalaisten kuningas", (Joh 19:19ss). "Tämän me olemme havainneet sanovan itseään Kristukseksi, kuninkaaksi", mutta se on valetta, ajattelivat juutalaisten johtomiehet. (Luuk 23:2). Ylipapit ja kirjanoppineet "pilkkasivat häntä ja sanoivat”: ´Muita hän on auttanut, itseään ei voi auttaa. Astukoon Kristus Israelin kuningas nyt alas ristiltä, että me näkisimme ja uskoisimme!", (Mark 15:31-32). He eivät voineet käsittää että ”Kristus, Israelin kuningas" juuri ollen astumatta alas ristiltä, ja sen sijaan kärsien ja kuollen kaikkien ihmisten syntien tähden, saisi kaikista suurimman ja tärkeimmän voiton, eli välttämättömän voiton kuolemasta ja perkeleestä, jotta kaikille ihmisille voitaisi tarjota iankaikkinen elämä hänen valtakunnassaan. 

Kun Jeesus sanoo itsestään: "Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä mikä kadonnut on", (Luuk 19:19), hän liittää tämän messiaaniseen pelastusprofetiaan: "Minä itse kaitsen lampaani ja vien ne lepäämään, sanoo Herra, HERRA. Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on", (Hes 34:15-16). Kun Jeesus sanoo: "Niin ei myöskään Ihmisen Poika ole tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä monien edestä", hän viittaa Jesajan profetioihin, että Messias "palvelijana" on uhraava henkensä ihmisten syntien sovitukseksi, (Jes 53). Siksi Jumalan valtakunnan asukkaita kutsutaankin usein profetioissa "lunastetuiksi", "HERRAN vapahdetuiksi (esim. Jes 35:9,10), ja HERRAA "Israelin kuninkaaksi" ja heidän Lunastajakseen", (Jes 44:6).

__________________________________________

Huhtikuu  2021

 

Vanhan ja uuden liiton ero

"Laki ja profeetat (vanha liitto) olivat Johannekseen asti", sanoo Jeesus (Luuk.16:16).  

Heprealaiskirje käsittelee perusteellisesti sekä aihetta että Jeesus ja uusi liitto ovat vanhan liiton täyttymys, että niiden eroa sanoen: "Niin on myös se liitto parempi, jonka takaajaksi Jeesus on tullut. Ja noita toisia pappeja on tullut useampia, koska kuolema ei sallinut heidän pysyä; mutta tällä on katoamaton pappeus sen tähden, että hän pysyy iankaikkisesti, jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa" (Hepr. 7:22-25). "Mutta Kristus on saanut niin paljoa jalomman viran, kuin hän on myös paremman liiton välimies, liiton, joka on paremmille lupauksille perustettu. Sillä jos ensimmäinen liitto olisi ollut moitteeton, ei olisi etsitty sijaa toiselle. Sillä moittien heitä hän sanoo: `Katso, päivät tulevat, sanoo HERRA, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton` (Jer.31:31)" ja (Hepr. 8:6-8). "Sanoessaan "uuden" hän on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi" (Hepr. 8:13).

"Niin kuin ruuat ja juomat ja erilaiset pesotkin ovat (vanhassa liitossa) ainoastaan lihan sääntöjä, jotka ovat voimassa uuden järjestyksen aikaan asti" (Hepr. 9:10). "Laissa (Torá) on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta" (Hepr. 10:1). "Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka ovat vain tulevaisten varjo, mutta todellisuus itse on Kristus" (Kol. 2:16-17). Vanhan liiton täyttäjänä, sen puhdistussääntöineen, Jeesus julisti kaikki ruuat puhtaiksi (Mark 7:19) ja lisäsi: "Mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen. Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, kateus, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys. Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen" (Mark 7:20-23). Luukas kertoo, että Pietarin oli vaikea toteuttaa uuden liiton vapautta koskien vanhan liiton monia puhdistus- ja ruokalakeja. Hän sanoo: "En minä ole ikinä syönyt mitään epäpyhää enkä saastaista". Silloin häntä ojennetaan vakavasti sanoilla: "Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpyhäksi" (Apt. 10:13-16). 

Kirjoitukset, ts. Vanha testamentti, antaa taustan ja selityksen Jeesuksen sanoille ja teoille, ja Jeesuksen sanat ja teot vuorostaan selittävät profetioiden täydellisen ja oikean merkityksen. Ilman Vanhaa testamenttia riippuu Uusi testamentti ilmassa. Ja ilman Uutta testamenttia ei nähdä kirkkaasti profetioiden täydellistä merkitystä, eikä todellista täyttymystä. Paavali tähdentää, ettei Vanhaa testamenttia voi ymmärtää ilman sen ytimenä ja tähtenä olevaa Kristusta. Hylättäessä Kristus vanhan liiton ja sen ennuskuvien ja lupausten todellisena täyttymyksenä, pysyy peite kasvojen edessä, ja edelleen: "Vielä tänäkin päivänä sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy pois ottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa. Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä, mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö otetaan peite pois" (2 Kor 3:15-16). 

Professori Hugo Odeberg  on siteeraamisen arvoinen tässä yhteydessä. Näin Odeberg: "Uusi testamentti on riippuvainen Vanhasta testamentista, mutta tämä riippuvuus on täysin toisenlaista ja menee paljon syvemmälle mitä tavallisesti tarkoitetaan sillä, että kirjoitus riippuu toisesta". "Kristuksessa saavat Kirjoitukset täyttymyksensä ja selityksensä... Puhutaan Kirjoitusten tieteellisestä ja uskonnollisesta näkemyksestä. Tieteellisellä tulkinnalla on kai tarkoitettava todellista sisältöä, mutta se pannaan usein Jeesuksen, Paavalin, Lutherin ym. ´tulkintojen` vastakohdaksi. Mutta juuri Kirjoitusten todellinen, ja siten tieteellinen tulkinta on se, minkä Jeesus tahtoi antaa. Mitään ´vain` uskonnollista sovellusta, joka sotisi Kirjoitusten totuudenmukaista ja todellista tarkoitusta vastaan, ei Kristus tee."  

Oikean julistuksen riippuvuus Vanhasta testamentista, kuka Jeesus on ja mitä hän on suorittanut, ilmenee selvästi alkukirkon lähetystyöstä. Stefanuksen viimeinen saarna on laaja läpikäynti Jumalan toiminnasta vanhan liiton aikana ja kansan ainaisesta toiminnasta Herraa vastaan, ja mikä on nyt kulminoitunut luvatun Messiaan hylkäämisessä (Apt. 7). Kun Paavali tuli Tessalonikaan, jossa juutalaisilla oli synagoga, "meni hän tapansa mukaan heidän luokseen ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssaan lähtien Kirjoituksista, selitti ja osoitti, että Messiaan oli kärsittävä ja noustava kuolleista". Ja hän jatkoi: "Tämä Jeesus, jota minä teille julistan, on Messias" (Apt. 17:2-3). Juutalaiset Bereassa "olivat avoimempia kuin Tessalonikan juutalaiset; he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin" (Apt. 17:11). Kun Apollos tuli Akaiaan "tuli hän suureksi hyödyksi uskoon tulleille, kun hän kumosi suurella voimalla julkisesti juutalaisten väitteet ja Kirjoituksista näytti toteen, että Jeesus on Messias" (Apt. 18:27-28). 

Puolustuspuheessaan kuningas Agrippan edessä Paavali sanoin mm.: "Jumalan avulla, jota olen tähän päivään asti saanut, minä seison ja todistan sekä pienille että suurille, enkä puhu mitään muuta, kuin minkä profeetat ja Mooses ovat sanoneet tulevan tapahtumaan, että nimittäin Messiaan piti kärsimän ja kuolleitten ylösnousemuksen esikoisena julistaman valkeutta sekä tälle kansalle, että pakanoille" (Apt. 26:22-23). Kun Paavali oli Roomassa kotiarestissa, halusivat juutalaiset mielellään kuulla hänen mielipiteitään. "Sillä tästä lahkosta on meillä tiedossamme, että sitä vastaan kaikkialla kiistetään". ”Ja näille hän aamuvarhaisesta iltaan saakka selitti ja todisti Jumalan valtakunnasta, lähtien Mooseksen laista ja profeetoista, saadakseen heidät vakuutetuiksi Jeesuksesta. Niin se mitä sanottiin, sai toiset vakuutetuiksi, mutta toiset eivät uskoneet" (Apt. 28:22-24).

Apostolien antaessa todistuksensa Jeesuksesta, viittaavat he kerta toisen perään Vanhaan testamenttiin. Esim., koskien Jeesuksen ihmiseksi tulemista neitsyt Mariasta Matteus kirjoittaa: "Tämä kaikki on tapahtunut, että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: ´Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel´ (Jes.7:14)" (Matt. 1:22s). Kun Matteus kertoo, että Jeesus "ajoi henget ulos sanalla, ja paransi kaikki sairaat", hän lisää: "että kävisi toteen, mikä on

puhuttu profeetta Jesajan kautta: ´Hän otti päällensä meidän sairautemme ja kantoi meidän tautimme´ (Jes.53:4)" (Matt 8:16-17). 

 

Vanhan testamentin merkitys oivaltamiselle

Mitä ristiinnaulitsemiseen tulee, oli tapana, että naulittujen sääriluut murskattiin ennen ruumiiden pois siirtämistä. Johannes kertoo ristiinnaulitsemisesta Golgatalla: "Niin sotamiehet tulivat ja rikkoivat sääriluut ensin toiselta ja sitten toiselta hänen kanssaan ristiinnaulitulta." Mutta mitä tapahtui Jeesuksen sääriluille?  Johannes jatkaa: "Mutta kun he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät hänet jo kuolleeksi, eivät he rikkoneet hänen luitaan, vaan yksi sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä, ja heti vuoti siitä verta ja vettä. Ja joka sen näki, on sen todistanut, ja hänen todistuksensa on tosi, ja hän tietää totta puhuvansa, että tekin uskoisitte. Sillä tämä tapahtui, että kirjoitus kävisi toteen: ´Älköön häneltä luuta rikottako´ (Ps.34:21; 2Moos 12:46). Ja toinen raamatunkohta sanoo: ´He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet´ (Sak.12:10) (Joh.19:32-36).

Ellei sitä mitä Jeesukselle tapahtui haluta katsoa Vanhan testamentin messiaanisten profetioiden valossa, voivat monet evankelistojen kertomukset tuntua kummallisilta. Lena Einhorn esim. näkee asiassa seuraavia kummallisuuksia: että Jeesus kuoli oltuaan vain kuusi tuntia ristillä, ettei hänen luitaan rikottu, ja ettei hän juuri ennen kuolinhetkeä ollut täysin voimaton ja kuolemaisillaan.  Einhorn korostaa: ”Siinä kuinka Jeesus ristillä kuolee, on paljon epätyypillistä. Yleensä sellainen kesti vähintään kaksitoista tuntia, usein kaksi, kolme tai jopa neljä päivää... Useimmissa tapauksissa kuolemaa kuitenkin lopuksi nopeutettiin murskaamalla ristiinnaulitun sääriluut.  Jeesuksen kuolema ristillä tapahtuu aivan liian nopeasti, ja ilman sääriluiden murskaamista. Hän on aivan liian hyväkuntoinen juuri ennen kuolinhetkeä kyeten sekä puhumaan että huutamaan." 

Mitä oikeastaan Jeesuksen ristiinnaulitsemisessa ja sen jälkeen tapahtui? Tätä Lena Einhorn kysyy ja yrittää vastata tiettyjen Uuden testamentin tietojen perusteella, ja   nähdäkseen tapahtuneen kohtuuden valossa. Uusi testamentti vastaa kysymykseen Vanhan testamentin profetioiden antaman todistuksen valossa Messiaasta ja viitta silminnäkijöiden todistamiin tapahtumiin. Lyhyt Raamatun todistusten ja Lena Einhornin teorioiden välillä valaiskoon erilaisten lähtökohtien merkitystä:

                                                                                                              --

Uuden testamentin lähtökohta on apostolien todistus, että Jeesus on Vanhan testamentin profetioiden oikea Messias-täyttymys. Hän on Jumalan Poika ja yhtä Isän kanssa. 

Einhornin lähtökohta on valistusajan rationalismi, joten Jeesus ei voi olla jumalallinen Messias. Jeesuksen sanat ja teot on ymmärrettävä inhimillisesti mahdollisen puitteissa. Raamatun tekstien tiedoille on löydettävä ”kohtuulliset selitykset”.

                                                                                                                 --

Uusi testamentti. Jeesus ei kuollut uupumukseen tai luiden murskaamiseen, niin kuin muut ristiinnaulitut. Hän oli ennalta sanonut: "Minä anna henkeni, että minä sen jälleen ottaisin. Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä anna sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen" (Joh.10:17-18). "Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä", kun hän oli täyttänyt sen mitä oli sanottu hänen sijaiskärsimyksestään” (Joh.19:28-30). Kuusi tuntia ristiin naulitsemisesta hän uhrasi henkensä vapaaehtoisesti sijaisuhrina kaikkien ihmisten edestä (Jes.53:12); Matt 20:28). Viattomana ja synnittömänä "hän antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä" ja "sai aikaan iankaikkisen lunastuksen (1Tim 2:6; Hepr.9:12,14; 1Piet 1:18-20).

Einhorn. Jeesus ei ole voinut kuolla todellisesti jo kuuden tunnin kuluttua. Hänhän ei ollut näännyksissä ennen kuolemaansa, kuten muut kuolevat. Se että joku yleensä lausuu jotain suurella äänellä juuri ennen kuolemaa ristillä, on merkillistä. Hänet otettiin luultavasti elävänä alas ristiltä, kenties pyörtyneenä, jotta näyttäisi kuin hän olisi kuollut. 

                                                                                                                --

Uusi testamentti. Juutalaiset pyysivät Pilatukselta ”että ristiinnaulittujen sääriluut rikottaisiin”, mutta Jeesuksen sääriluita ei rikottu koska hän oli jo kuollut. Verta ja vettä valui hänen puhkaistusta kyljestään (Joh.19:31-33). "Tämä tapahtui, että kirjoitus kävisi toteen" (j 36). Messiaasta, ´Vanhurskaasta` Daavid nimittäin profetoi: HERRA "varjelee kaikki hänen luunsa, ei yksikään niistä murru" (Ps 34:21). Pääsiäislammas ja sen pelastava veri Egyptistä lähdön yhteydessä oli kuva tulevasta Messiaasta, "Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin" (Joh.1:29). Ja pääsiäislampaasta oli sanottu: "Älkää siitä luuta rikkoko" (2Moos 12:46). 

Einhorn. "Teoria, joka usein esitettään on, että Jeesus olisi jollakin tavoin sopinut roomalaisten kanssa, että teloituksesta tulisi valeteloitus" (s.147). Koska Jeesuksen jalkoja ei murskattu "oli Jeesuksen ruumis vahingoittumaton, kun hänet otettiin alas ristiltä, ja tietysti jos hän yhä eli oli hän näin ollen paremmassa kunnossa jäädäkseen henkiin" (s.149).                                                                                        

                                                                                                               --  

Uusi testamentti. Jotta Kirjoitusten ennustus toteutuisi kaikessa (Ps 69:22) sanoi Jeesus juuri ennen kuin antoi henkensä: "Minun on jano". "Siinä oli astia hapanviiniä täynnä, niin he täyttivät sillä hapanviinillä sienen ja panivat sen iisoppikorren päähän ja ojensivat sen hänen suunsa eteen" (Joh.19:28-29). Näin oli kaikki täytetty mitä Kirjoitukset olivat sanoneet. "Ja hän kallisti päänsä ja antoi henkensä" (Joh.19:30).  

Einhorn. Valekuolemateorian mukaan "on nesteessä, jota hän joi juuri ennen kuin antoi henkensä, voinut olla jotain mikä sai hänet menettämään tajuntansa, mutta ei henkeä" (s.147). ”Miksi he (roomalaiset) antoivat hänen antaa merkin, että hän halusi juotavaa, ja saatuaan tämän juotavan antoivat hänen antaa henkensä? Miksi tähdentää, että ympärillä olevien jalat murskattiin, kun taas Jeesus säästyi tältä? ... Ei ole vaikeaa omaksua käsitystä, että Jeesuksen läpikäymän prosessin koko tarkoitus oli hänen pysyminen hengissä.” ”Vaikka Jeesus olisikin selvinnyt jonkun valtaapitävän huolenpidon vuoksi tai joidenkin läheisten asiaan vihkiytyneiden avulla tai molempien yhdistelmänä, niin pitihän hänen nyt hävitä. Hänen täytyi luultavasti poistua maasta" (s.160). "Taivaaseen astuminen; se oli tietenkin se pako ulkomaille, jonka roomalaiset vaativat Jeesukselta henkensä vaihtokauppana" (s.162). Esitän hypoteesin, että Jeesus nasaretilainen oli tosiasiassa sama henkilö kuin Paavali tarsolainen" (s.208). Siinä tapauksessa, "oli massoittain ihmisiä, jotka tunsivat tämän suunnitelman, jos se nyt oli jokin suunnitelma" (s.212). 

                                                                                                              --

Tiivistelmä     

Ei ole mitään epäilystä siitä, kuka Jeesus Uuden testamentin mukaan oli, ja että apostolit lähetystyössä käyttävät Vanhaa testamenttia todistuksena, että Jeesus, jonka kanssa he olivat seurustelleet, oli luvattu Messias. Lena Einhorn yrittää esitellä sellaisen Jeesuksen, jonka rationalisti voi kohtuudella hyväksyä mahdolliseksi. Hän on tietoinen siitä, että hänen hypoteesi Jeesuksen identtisyydestä Paavalin kanssa lepää huteralla pohjalla. "Se on hypoteesi, ei muuta. Mutta hypoteesi, mikä kenties on huomionarvoinen" (s.221). Jeesuksen ylösnousemuksen ratkaisevan merkityksen hypoteesilleen näkee Einhorn problemaattisena: "Juuri ylösnousemushan todisti, että hän oli se, joka hän sanoi olevansa. Mutta on vaikea ymmärtää miksi joku toinen - esim. Paavali - antaisi tämän ylösnousemuksen saada niin ehdottoman ratkaisevan aseman. On kuin Paavali, niin kuin Jeesus, yrittäisi todistaa, että Jeesus todella on se, joka hän sanoo olevansa". (s.218). Einhornin hypoteesin johdanto saakoon olla Uuden testamentin Jeesuksen ja Einhornin Jeesuksen välisen vertailun päätöslauseena: "Hänen elämänsä ja tekonsa ovat antaneet alun yhdelle maailman suurelle uskonnolle, jonka yksi fundamenteista on, että Jeesus,  Jumalan poika kuoli ristillä ja nousi sitten ylös kuolleista. Tietenkään ei voida sulkea pois, että juuri näin oli, ja että Jeesus todella oli jumalallinen" (s.208).

Maaliskuu 2021

Luku 7

                                           Jeesus ja Vanha testamentti

Niin kuin luvusta 6 ilmeni eivät gnostikot näe mitään yhteyttä Jeesuksen Kristuksen ja Vanhan testamentin välillä. Sen sijaan Jeesus itse ja hänen apostolinsa viittaavat Uuden testamentin mukaan jatkuvasti Vanhaan testamenttiin. Luukas kirjoittaa Jeesuksesta: "Hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu" (Luuk 24:27).

 

Jeesus on Vanhan testamentin pelastuslupausten täyttymys

Jeesus on se luvattu Aabrahamin ja Daavidin jälkeläinen joka täyttää lupauksen tuoda siunauksen ja pelastuksen kaikille kansoille (1Moos 12:3; 22;18; Ps. 89:30, 36-37; 2 Sam 7:16, 19, 28-29). Hän on "Iisain kannosta puhkeava virpi, hänen juuristansa versoava vesa" (Jes 11:1). Hän on Herran kärsivä palvelija joka sijaiskärsimyksensä kautta tarjoaa rauhan kaikille syntisille (Jes 53). Hän on taivaallinen Ihmisen Poika (Dan 7:13). Hän on valo niille jotka pimeydessä vaeltavat (Jes 9:2ss), valkeus ja pelastus joka tulee maan ääriin asti (Jes 49:6). Jeesus itse vahvistaa: "Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus" (Joh 8:12). Paavali kirjoittaa: "Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä (Jumalan Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa) "on". Sen tähden tulee hänen kauttaan myös niiden "aamen", Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme (2Kor 1:20). 

 

Jeesuksen kautta solmitaan se uusi liitto jonka HERRA on luvannut solmia Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa (Jer 31:31). Kun vanha liitto solmittiin sanoi Mooses uhrieläinten verestä: "Katso, tämä on sen liiton veri jonka HERRA on tehnyt teidän kanssanne kaikkien näiden sanojen perusteella" (2Moos 24:8). Kun esikuvien täyttymys toteutui ja uusi liitto solmitaan Jeesuksen ja hänen sovitusuhrinsa kautta, hän sanoo verestä: "Tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi" (Matt 26:28). Heprealaiskirjeen kirjoittaja selittää: "Kun Kristus tuli tulevaisen hyvän ylimmäiseksi papiksi, niin hän suuremman ja täydellisemmän majan kautta, joka ei ole käsillä tehty, se on: joka ei ole tätä luomakuntaa, meni ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen... Sen tähden on Kristus uuden liiton välimies että ne jotka ovat kutsutut saisivat luvatun iankaikkisen perinnön" (Hepr 9:11-12, 15). 

 

Luvattua Pelastajaa kutsutaan Herran "Voidelluksi", hepr. Mashíach, kreikkalaistettu aramea Messias, ja kreikk. Christós (Kristus). Uuden testamentin ilosanomassa (evankeliumissa) on kyse siitä että Vanhan testamentin luvattu Pelastaja on tullut, toisin sanoen, että "Jeesus on Christós (Messias), Jumalan Poika" (Mark 1:1). Kun vanha Simeon näkee pienen Jeesuslapsen ja ottaa hänet syliinsä, sanoo hän Vanhan testamentin profetioiden taustaa vasten: "Minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä, valkeudeksi joka on ilmestyvä pakanoille ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille" (Luuk 2:30-32).

 

Messias on Vanhan testamentin mukaan sekä Davidin poika että Davidin Herra (Ps 110:1). Kun Messias tulee, tulee HERRA itse: "Minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen" (Hes 34:11). "Minä itse kaitsen lampaani ja vien itse ne lepäämään, sanoo Herra, HERRA. Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa" (Hes 34:15ss). "Hän oli syntyvä Betlehemissä" (Mika 5:2) ja "hänen nimensä on: "Ihmeellinen, Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas" (Jes 9:6). 

Mutta synti ja hengellinen sokeus on kohdannut ihmisiä rajulla tavalla. Vain jäännös Israelista ottaa vastaan Messiaan "Väkevänä Jumalana" (hepr. El gibbór)), ennustaa Jesaja (9:6; 10:21s). "Jäännös palajaa, Jaakobin jäännös väkevän Jumalan (EL gibbor) tykö. Sillä vaikka sinun kansasi Israel olisi kuin meren hiekka on siitä palaava ainoastaan jäännös".  Johannes kirjoittaa Jeesuksesta: "Sana tuli lihaksi (Joh 1:1, 14): "Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään mikä syntynyt on... Hän tuli omiensa tykö ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan" (Joh 1:2-3,11). 

Vanhassa testamentissa oli siis ennalta sanottu että vain "Jaakobin jäännös" ottaisi vastaan Messiaan sellaisena kun hän on, "Väkevänä Jumalana", ts. yhtä Isän kanssa. Pietari muistuttaa tästä puhuessaan maanmiehilleen Jeesuksesta ja mitä on tapahtunut: "Nyt veljet minä tiedän, että te olette tietämättömyydestä sen tehneet, te niin kuin teidän hallitusmiehennekin. Mutta näin on Jumala täyttänyt sen minkä hän oli edeltä ilmoittanut kaikkien profeettain suun kautta, että nimittäin hänen Voideltunsa (Messiaan) piti kärsimän" (Apt 3:17-18).

 

"Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä" Joh 10:11). Näillä sanoilla Jeesus kytkee profeetta Hesekielin ennustuksiin. Sanoilla "Minä olen" hän ilmoittaa että hän on sekä se luvattu paimen, että itse Jumala. Jumalan nimihän on "Minä olen" (kts. 2Moos 3:13-14). Juutalaiset suuttuivat kovin kun Jeesus sanoi heille: "Aabraham, teidän isänne, riemuitsi siitä että hän oli näkevä minun päiväni; ja hän näki sen ja iloitsi." Juutalaiset sanoivat hänelle: "Et ole vielä viidenkymmenen vuoden vanha, ja olet nähnyt Aabrahamin!" Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: Minä olen ennen kuin Aabraham syntyi." Silloin he poimivat kiviä heittääksensä häntä niillä; mutta Jeesus lymysi ja lähti pyhäköstä" (Joh 8:56-59).

 

Jeesus ei milloinkaan kritisoinut Kirjoituksia (=Vanhaa testamenttia), vaan piti sen Isänsä sanana jonka hän on tullut täyttämään. "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto ennen kuin kaikki on tapahtunut" (Matt 5:17-18). Kerta toisen perään viitasi Jeesus Vanhaan testamenttiin. Kun hänet vangittiin ja eräs hänen opetuslapsista tahtoi puolustaa häntä miekalla, hän sanoi: "Luuletko etten voisi rukoilla Isääni niin että hän lähettäisi heti minulle enemmän kuin kaksitoista legioonaa enkeleitä? Mutta kuinka silloin kävisivät toteen kirjoitukset jotka sanovat että näin pitää tapahtuman?" (Matt 26:53-54). Johannes Kastajasta Jeesus sanoi: "Hän on enemmän kuin profeetta. Tämä on se josta on kirjoitettu: 'Katso, minä lähetän enkelini sinun edelläsi ja hän on valmistava tiesi sinun eteesi" (Matt 11:9-10). Katso Mal 3:1; Jes 40:3. Ennustuksista, että Eliaan pitää tuleman tienraivaajaksi Messiaalle, Jeesus sanoo: "Elias tosin tulee ja asettaa kaikki kohdalleen. Mutta minä sanon teille että Elias on jo tullut. Mutta he eivät tunteneet häntä, vaan tekivät hänelle mitä tahtoivat. Samoin myös Ihmisen Poika saa kärsiä heiltä". Silloin opetuslapset ymmärsivät hänen puhuneen heille Johannes Kastajasta" (Matt 17:11-13). Kirjoitukset käyvät toteen: "Joka minun leipääni söi nostaa kantapäänsä minua vastaan" (Ps 41:10) (Joh 13:18). Juutalaisille hän sanoi: "Jos te Moosesta uskoisitte niin te uskoisitte minua, sillä minusta hän on kirjoittanut. Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte minun sanojani?" (Joh 5:46-47). "Raamattu ei voi raueta tyhjiin" (Joh 10:35). 

 

Myös Jeesuksen opetuslasten oli vaikea ymmärtää Vanhan testamentin kirjoituksia, että ne puhui pohjimmiltaan Jeesuksesta. Ylösnoussut Jeesus moittii heitä tästä: "Miksi olette hämmästyneet, ja miksi nousee sellaisia ajatuksia teidän sydämeenne? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää että minä itse tässä olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita niin kuin te näette minulla olevan. Ja hän sanoi heille: ´Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne. Kaiken pitää käymän toteen mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa´. Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset. Ja hän sanoi heille: ´Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista´"  (Luuk 24:38-39, 44-47).

 

Tavanomainen kuva Jumalan valtakunnasta sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa on Herran viinitarha. Kun Jeesus vertauksessa pahoista viinitarhan työntekijöistä kertoi kuinka he pahoinpitelivät herransa palvelijan ja viimein tappoivat hänen ainoan poikansa, juutalaiset reagoivat vihaisesti. Matteus kertoo: "Kun ylipapit ja fariseukset kuulivat nämä hänen vertauksensa he ymmärsivät, että hän puhui heistä. Ja he olisivat tahtoneet ottaa hänet kiinni, mutta pelkäsivät kansaa koska se piti häntä profeettana" (Matt 21:45-46). Jeesus oli sanonut että hän niiden pahojen viinitarhan työntekijöiden vuoksi vuokraa viinitarhan toisille viinitarhan työntekijöille. Tällä hän viittasi Vanhaan testamenttiin: "Ettekö ole koskaan lukeneet kirjoituksista: 'Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi; Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme'? Sen tähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä" (Matt 21:42-43). 

 

Vanhan testamentin parissa kohdassa kuvataan Messias Jumalan rakennuksen, Jumalan temppelin ja Jumalan valtakunnan kulmakivenä. Psalttarissa 118:22,23 sanotaan: "Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät on tullut kulmakiveksi. HERRALTA tämä on tullut; se on ihmeellistä meidän silmissämme". Ja Jesaja 28:14-16 voimme lukea: "Sen tähden kuulkaa HERRAN sana te pilkkaajat, te jotka hallitsette tätä kansaa Jerusalemissa. Koska te sanotte: "Me olemme tehneet liiton kuoleman kanssa ja tuonelan kanssa sopimuksen; tulkoon vitsaus kuin tulva, ei se meitä saavuta, sillä me olemme tehneet valheen turvaksemme ja piiloutuneet petokseen". Sen tähden, näin sanoo Herra HERRA: Katso, minä lasken Siioniin peruskiven, koetellun kiven, kalliin kulmakiven, lujasti perustetun; joka uskoo, se ei pakene." Kun Pietaria ja Johannesta kuulusteltiin Suuressa neuvostossa, Pietari viittasi Raamatun sanaan kulmakivestä ja sanoi: "Jeesus on 'se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut'. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu jossa meidän pitäisi pelastuman". (Apt 4:11s). Paavali kirjoittaa Efeson seurakunnalle: "Te olette... apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus. Hänessä koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa" (Ef.2:20-21). Pietari kirjoittaa ensimmäisessä kirjeessään: "Tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis. Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi" (2:4-5).

 

Uskovat ovat siis Pietarin mukaan "eläviä kiviä hengellisessä huoneessa" jossa Kristus on kulmakivi. Vanhan liiton aikana oli Jumala läsnä keskellä kansaansa tabernaakkelin, Herran temppelin kautta. "HERRA pyhässä temppelissään, HERRAN istuin on taivaassa", kirjoittaa Daavid (Ps 11:4). Temppeli tarjosi anteeksiantamuksen ja toivon ja teki mahdolliseksi Pyhän läsnäolon kansansa keskuudessa, kiitos päivittäisten synti- ja velkauhrien, kansan epäpuhtauden ja synnin sovitukseksi. Leeviläisen papiston temppelipalvelus on nyt täyttynyt Kristuksessa Jeesuksessa. Sen mitä temppeli oli vanhan liiton aikaan, on Jeesus nyt tiivistänyt lopullisesti omassa persoonassaan ja sovintotyössään.[1] Kun Johannes Ilmestyskirjan mukaan sai nähdä tosi Jerusalemin "joka tuli alas taivaasta, Jumalan tyköä, ja jolla oli Jumalan kirkkaus", sanoo hän temppelistä seuraavaa: "Temppeliä minä en kaupungissa nähnyt; sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa" (Ilm. 21:22). 

 

Kun kristillinen seurakunta Korintossa pysyi niiden yhteydessä jotka puolustivat syntiä, Paavali kirjoitti: "Mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa on uskovaisella uskottoman kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Me olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: "Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani"  (2 Kor 6:14-16). "Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet. Sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette" (1 Kor 3:16-17).

 

Näistä sanoista tosi temppelistä ilmenee kuinka läheisesti Kristus ja kristityt kuuluvat yhteen. Tätä läheisyyttä korostetaan myös kun kristillistä seurakuntaa kutsutaan "Kristuksen ruumiiksi" (kts. esim. Ef 1:23; 1Kor 12:27). Ja Paavali voi lausua uskovien yhteydestä, Kristuksen kansasta, tällä tavalla: "Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteen kasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa" (Room 6:3-5). Vanhassa testamentissa tämä yhteenkuuluvaisuus Messiaan kanssa ilmaistaan näin:  "HERRA tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä" (Hoos 6:2). Paavali kirjoittaa: "Yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet. Ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut" 2 Kor 5:14-15).

[1] Tätä korostaa myös Tom Wright kirjassaan Den historiske Jesus, s.89.

_____________________________________

Helmikuu 2021

 

Uustestamentilliset apokryfit 

Gnostilaisten evankeliumien lisäksi on useita muitakin raamatullisuuteen liittyviä kirjoituksia. Gnostilaiset evankeliumit, joita tässä nyt käsittelen, eivät ole koskaan olleet ajankohtaisia liittäväksi Uuden testamentin kaanoniin. Pääsyy siihen on etteivät ne ole apostolien tai heidän työtovereitten kirjoittamia. Mitään myöhempien sukupolvien aikana kirjoitettuja tekstejä ei hyväksytty kanoonisina, huolimatta siitä kuinka rakentavia ja puhdasoppisia ne sisällöltään olivat. "Apostoliset isät" on esimerkki tällaisista rakentavista kirjoituksista. Ne on vanhempia kuin gnostilaiset evankeliumit, mutta siitä huolimatta niitä ei liitetty Uuteen testamenttiin.[1]

 

Kirjoitukset jotka tässä tulen mainitsemaan perustuvat 150 jKr ja sitä myöhempään aikaan.[2] Näistä monelle on yhteistä, että ne pyrkivät eri tavoin tyydyttämään lukijan uteliaisuutta koskien niitä Jeesuksen ja apostolien elämän ajanjaksoja, joista Uusi testamentti ei sano mitään. Kyse on Jeesuksen lapsuuden ja varttumisen ajasta. Siksi laaditaan "lapsuusevankeliumit". Lisäksi: Mitä Jeesus teki kuoleman valtakunnassa sinä aikana kun hän makasi haudassa? Siksi laaditaan "kuoleman valtakunnan evankeliumit". Edelleen: Mitä Jeesuksen opetuslapset opetti 40 päivän aikana Jeesuksen ylösnousemuksen ja taivaaseen astumisen välillä? Siksi laadittiin Vapahtajan ja hänen opetuslasten väliset ilmestys-vuoropuhelut. Ja vielä: Mitä apostoleille tapahtui niinä aikoina ja tilanteissa joista Apostolienteot eivät kerro mitään?  Tämän tähden laadittiin joukko täydentäviä apostlaakteja.

 

Lapsuusevankeliumit

Jaakobin Protoevankeliumi ajalta n. 150 jKr on hurskas kertomus Jeesuksen äidistä Mariasta, hänen elämästä ja varttumisajasta sekä Jeesuksen syntymän aikaisista tapahtumista. Saamme mm. tietää Marian vanhempien nimet, Joakim ja Anna. Monet oli tietoisia siitä ettei tämä kirjoitus ollut Jaakobin kirjoittama ja sisälsi taruja. 

 

Tuomaan lapsuusevankeliumi on 200 tai 300-luvulta sisältäen rakentavia taruja Jeesuksen lapsuusajan tekemisistä. Moni tunnettu taru Jeesuksen tekemistä ihmeteoista perustuu tähän kirjoitukseen. 

 

Kuoleman valtakunnan evankeliumit

Bartholomeusevankeliumi on 200 tai 300-luvulta. Tietyt osat ovat ehkä vieläkin myöhempiä. Bartholomeus kysyy ylösnousseelta Jeesukselta, mitä hän teki ollessaan kuoleman valtakunnassa, ja saa tarkkoja vastauksia. 

 

Nikodemusevankeliumi on 500-luvulta, sisältäen kuitenkin vanhempia osia. Se levisi laajalle keskiajalla. Siitä saatiin kertomuksia Josef arimatealaisesta, joka keräsi Jeesuksen verta ottaessaan Jeesuksen alas ristiltä, ja taru Longinus sotilaasta joka pisti keihäänsä ristillä  olevan Jeesuksen kylkeen. Evankeliumin viimeinen osa sisältää sen jota on tapana kutsua nimellä "Alasastumissatu". Tässä evankeliumissa kanonisten evankeliumien kertomus Jeesuksen kärsimyksestä täydennetään mm. Pilatuksen ja ylipapin poikien "todistuksella". 

 

Pietarievankeliumi on ajalta 150-200 jKr. Se on säilynyt epätäydellisenä, mutta säilynyt osa kuvaa kertomuksen Jeesuksen kuolemasta, hautaamisesta ja ylösnousemuksesta. Mutta se on kaunisteltu mm. seuraavilla huomionarvoisilla seikoilla: koko kansa näki kun Jeesus jätti haudan elävänä ja häntä ohjaa kaksi enkeliä, jotka ovat niin suuria että niiden päät ylettyy taivaaseen. Jeesuksella itsellä on myös kosmiset mitat, ja hänen päänsä ylettyy yli taivaan.

 

 

 

Ilmestysvuoropuhelut

Apostolikirje on ajalta n. 150 jKr. Se sisältää perusteellisen kuvauksen mitä ylösnoussut opetti apostoleille. Esitystavan muoto on että apostolit kysyvät, ja Jeesus vastaa. Tämän kirjoituksen sisältö on täysin oikeaoppinen. Tällainen esitystavan muoto oli muuten eräs gnostikkojen lempilajeja. Useammassa gnostilaisessa evankeliumissa ylösnousut ilmoittaa opetuslapsille salatun viisauden, jota hän ei voinut antaa tiedoksi ennen kuolemaansa kun hän opetti julkisesti. 

 

Apostlaaktit

Paavaliaktit kertovat mitä Paavalille tapahtui sen jälkeen kun Apostolientekojen kuvaama aika päättyy. Paavalin lisäksi kerrotaan paljon eräästä hänen naispuolisesta opetuslapsesta, Theklasta. Kirja on luultavasti kirjoitettu vuoden 150 jKr. aikoihin. Siitä tuli varsin kansantajuinen ja Vähässä Aasiassa on olemassa Theklahauta ja Theklakultti. Mutta presbyteeri joka paljastui aktien todelliseksi kirjoittajaksi erotettiin virastaan, vaikka hän puolusteli itseään sillä että oli kirjoittanut ne "rakkaudesta apostoliin". Sisältö näissä kirjoituksissa on täysin oikeaoppista, teologisesti nähtynä. Tämä osoittaa ettei alkukirkon aikana seurakunnissa oltu suinkaan kritiikittömiä ja hyväksytty mitä tahansa kanonista kirjoitusta, kunhan se vain oli rakentavaa ja piti yhtä apostolien opin kanssa. 

 

Pietariaktit kertovat mitä Pietari teki ja koki sen jälkeen kun hän "lähti toiseen paikkaan", niin kuin hänestä viimeiseksi sanotaan Apostolienteoissa (12:17). Saamme ensin kuulla, kuinka Paavali perustaa seurakunnan Roomaan, sitten kuinka taikuri Simon johtaa seurakunnan harhaan, ja sen jälkeen kuinka Pietari matkustaa Roomaan vastustaen tehokkaasti Simonia. Lopuksi seuraa kertomus Pietarin marttyyrikuolemasta Roomassa, kuinka hänet ristiinnaulittiin pää alaspäin. Kirja edustaa kansanomaisen kerronnan tyylilajia ja on todennäköisesti kirjoitettu vuosien 150 ja 200 jKr. välillä. Myös tässä kirjassa on täysin oikeaoppinen sisältö. 

 

Tuomasaktit on peräisin syyrialaisesta kirkosta ja kirjoitettiin joskus vuosien 200 ja 320 jKr. välillä. Akti on leimautunut vahvasti askeettisesti. Apostoli puhuu avioliittoa vastaan ja selibaatin puolesta. Hän tulee Intiaan ja kuolee siellä.

 

Andreasaktit on myöhäisempi ja sillä on selvä gnostilainen leima. 

 

Apogryfisiä kirjoituksia on muitakin, mutta edellä mainitut antavat riittävän selvän kuvan näiden kirjoitusten luonteesta. On ilmeistä että hurskas mielikuvitus on halunnut spekuloida ja tietää enemmän siitä, mitä Raamattu ei ole ilmoittanut. Kanonisilla uustestamentillisilla kirjoituksilla on terve asenne ja ne kertovat vain sen mitä apostolit ovat nähneet ja kuulleet ja mitä Jeesus on heille ilmaissut. Ne eivät siedä vapaata sepittelyä. Näin tekevät sitä vastoin apokryfiset kirjoitukset joka selittää monen uteliaan kiinnostuksen niihin, ja myös sen miksi niitä ei hyväksytä kanonisina kirjoituksina. 

 

 

Lyhyt katsaus "Apostolisiin isiin"

On olemassa kokoelma kristillisiä kirjoituksia ajalta n. 90-150 jKr, joita kutsutaan nimellä "Apostoliset isät". Nämä kirjoitukset täsmäävät enimmäkseen apostolisen opetuksen kanssa. Niitä ei kuitenkaan sisällytetty Raamattuun. Pääsyy oli että kirjoittajat eivät olleet apostoleja, eikä näiden työtovereita. Sama kriteeri oli myös merkittävä syy siihen, ettei mitään gnostilaisista evankeliumeista koskaan ollut ajankohtaista sisällyttää Uuteen testamenttiin. Ne sisälsivät sitä paitsi oppeja Jumalasta, Jeesuksesta ja ihmisestä, jotka eivät olleet apostolisia, ja oli kirjoitettu hyvin myöhään, n. 120-250 Jeesuksen elämän jälkeen.  

 

Kahdentoista apostolin oppi (tai Didaché) kirjoitettiin joidenkin mukaan vuosien 70-90 välillä, toisten mukaan n. 100 jKr. Itäisessä kirkossa oli tekstit ensimmäisinä vuosisatoina yksi tärkeimmistä käsikirjoituksista jotka sääti kirkollisen järjestyksen. 

 

Ensimmäinen Klemensin kirje on pitkä kirje Korinton seurakunnalle. Sen kirjoitti n. 95 jKr. piispa Klemens Roomassa. Se on yksi arvostetuimmista Raamatun ulkopuolisista kirjoituksista joka nautti alkukirkossa suurinta mahdollista arvonanto. 

 

Toinen Klemensin kirje on vanhin säilynyt saarna, kirjoitettu luultavasti vuonna 100 jKr. Huolimatta kirjeen (saarnan) nimestä on luultavaa että kirjoittaja on joku muu kuin piispa Klemens. 

 

Ignatiuksen kirjeet käsittävät seitsemän kirjettä jotka on kirjoitettu n. 110 jKr. Antiokian piispa Ignatiuksen toimesta eri seurakunnille. Jumala nimitystä käytetään Kristuksesta suoraan. Samalla Ignatius korostaa Kristuksen tosi ihmisyyttä ja todellista maanpäällistä olotilaa polemisoidessaan gnostilaisia vastaan, jotka oli sitä mieltä että Kristuksella on vain näennäisesti ollut inhimillinen olemus, ja on vain näennäisesti kärsinyt ja kuollut.  

 

Polykarpuksen kirje on kirjoitettu n. 115 jKr. piispa Polykarpuksen toimesta. Kirkkoisä Ignatiuksen mukaan, joka oli itse tuntenut Polykarpuksen, tämä oli tavannut apostoleista useita. Hän oli Johanneksen opetuslapsi ja Ignatiuksen ystävä. 

 

Barnabaan kirje on suhteellisen pitkä, opettava kirje n. ajalta 130 jKr. ja tuntemattoman kirjoittajan kirjoittama. 

 

Aristideksen apologia on vanhin säilynyt kristillisen uskon puolustuskirjoitus, kirjoitettu n. 120-140 jKr.

 

Hermannin Paimen, ajalta n. 150 jKr, on pisin apostolisten isien kirjoitus. Sillä on apokalyptinen muoto ja tyyli, mutta sisältö on lähinnä opettava ja kehottava. 

 

Polykarpus marttyyri kertoo kuinka piispa Polykarpus päätti päivänsä marttyyrinä vuonna 156 jKr. Kirjoitus on luultavasti kirjoitettu n. 160 jKr.

 

Diogeneen kirje kirjoitettiin joskus vuosien 150 - 200 jKr. välillä. Siis samaa aikaan kuin aikaisimmat gnostilaiset evankeliumit. Kirjoittaja on tuntematon. Kirjettä on luonnehdittu helmeksi, ja stilistisesti katsottuna aikaisten kristillisten kirjoitusten hienoimmaksi. 

 

Tiivstelmä      

Jeesuksella josta gnostilaiset evankeliumit puhuvat on hyvin vähän, ja usein ei mitään, yhteistä sen Jeesuksen kanssa jonka kanssa apostolit vaelsi ja josta he kirjoitti. Kristuksena ja Vapahtajana tulee gnostilaisuudessa Jeesuksesta ilman lihaa ja verta oleva henkiolento. Jumalan ikuisen Pojan tuleminen todella ihmiseksi kielletään. Henkiolentona Kristuksella voi gnostikkojen mukaan olla vain valeruumis, eikä hän kärsinyt ja kuollut ristillä kaikkien ihmisten syntien sovitukseksi. Pelastuksesta tulee omakohtainen itsepelastus gnosiksen (ihmisen sisäisen jumaluuden tuntemuksen) avulla, jonka Kristus välittää, ja se käsittää vapautumisen ruumiin vankeudesta. Mitään Jeesuksen elämän, kärsimyksen, kuoleman ja ylösnousemuksen selvitystä eivät gnostikot esittele. Tiettyjä Jeesuksen sanoja voivat gnostikot liittää ja sovittaa kosmologiaansa ja ihmisnäkemykseensä. Kun Jeesus esim. sanoo että hän on "maailman valo", näkevät gnostikot tämän todistuksena eoniopilleen, että Kristus on valoeoni korkeimmasta valomaailmasta. Kun Jeesus sanoo: "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani... ja me (Jeesus ja hänen Isänsä) tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan" (Joh 14:23), muutetaan tämä ihmisen sisällä asuvan kristuseonin lausumaksi.

 

Kristus ei gnostikkojen mukaan tosin voi olla yhtä Isän, pahan luojajumalan kanssa, mutta heidän mukaansa "Kristuksen henki" asuu ihmisessä jo ennen uskon syttymistä, ennen uudestisyntymää. Ihminen on vain tehtävä tietoiseksi siitä mitä hän jo sisäisesti on ja vapautettava ruumiin kahleista. Jeesuksen sana: "Sisältä ihmisten sydämestä lähtevät pahat ajatukset" (Mark 7:21) ei sovi gnostikkojen järjestelmään, eikä että ihmiselle on mahdotonta pelastaa itsensä ts. uudesti synnyttää itsensä. "Kuka sitten voi pelastua?" tokaisivat ihmiset Jeesuksen ympärillä (Mark 10:26), ja samoin tekevät gnostikot. Jeesuksen vastaus on: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle" (Mark 10:27) ja että uudestisyntymä on, ja on oltava, täydellisesti ja kokonaan Jumalan teko (Joh 3:3ss). Tämä on loukkaus jokaiselle joka uskoo pelastukseen itsensä sisään menemisellä, ja vapauttamalla sisäinen minuus.  

 

Gnostikot erottavat Jeesuksen Vanhasta testamentista ja siinä olevan, tulevan Massiaan lupauksista. Jeesuksen sanat "Raamattu ei voi raueta tyhjiin" ja että "Isän ja hänen sanansa (Luoja ja Vanha testamentti) todistavat hänestä" osoittavat, kuinka pitkälle gostikot ovat loitonneet apostolien Jeesuksesta. Sekä profeettojen todistuksessa (=VT) että apostolien todistuksessa (=UT) on kyse kokonaan eri Jeesuksesta kuin kenet gnostikot voivat hyväksyä. Yhtä helppoa kuin meidän on nähdä apostolien todistuksen ja gnostikkojen todistuksen välinen ero, oli apostoleille ja heidän seuraajilleen paljastaa gnostikot ja heidän kirjoitukset valheellisina todistuksina Jeesuksesta. Koskaan ei ollut vireillä yhdenkään gostilaisen "evankeliumin" hyväksyminen aitona ja kanonisena. Tästä huolimatta oli useita ihmisiä jotka innostuivat gnostikkojen sanomasta ja halusivat soluttaa sen kristillisiin seurakuntiin ja reformoida kristillinen sanoma gnostilaiseen suuntaan. Tästä todistavat mm. apostoli Johanneksen kirjoitukset. 

 

 

[1] Aiheesta Uuden testamentin kaanon, mitkä kirjat oikeutetusti kuuluvat ja ovat aitoapostolisia, katso luku "Vilka böcker tillhör Bibelns kanon" kirjassani Gardells Gud, Da Vinci-koden och Bibeln (2005), s.61-78. 

[2] Näiden kirjoitusten perusteellisempaa esittelyä ajatellen, katso Skarsaun kirja Den ukjente Jesus, s 130-137.

_____________________________________________

Tammikuu 2021

Luku 6

                                                                                  Jeesus ja gnostilaiset evankeliumit

 

Niin sanotut gnostilaiset evankeliumit esittelevät eri Jeesuksen kenestä Uuden testamentin apostoliset kirjoitukset todistavat. Kuinka tämä on mahdollista ja mitä gnostilaisilla kirjoituksilla ja gnostisismilla tarkoitetaan, sitä pyrin tässä luvussa selittämään.[1] 

 

Gnostisismi on uskontojen kirjava sekoitus jossa on vaikutteita lähinnä intialaisista, persialaisista ja egyptiläisistä uskonnoista yhdistettynä kreikkalaiseen filosofiaan. Sen alkuperä näyttää olevan hellenismissä,  kulttuuri- ja uskontosekoituksessa jonka mahdollisti Aleksanteri Suuren maailmanvalta 300-luvulla eKr. 

 

Gnostilaisuus niin kuin hinduismikin hyväksyy korkeimman jumaluuden tai korkeimman jumalallisen tietoisuuden. Tällä jumaluudella ei ole mitään tekemistä maailman luomisen ja fyysisyyden kanssa. Sen sijaan gnostisismi hyväksyy suuren määrän jumalolemuksia tämän korkeimman henkiolemuksen ja maailman välillä. Nämä jumalalliset väliolemukset tai eonit emanoivat (virtaavat ulos) tästä Korkeimmasta ja synnyttävät itsensä alenevalla asteikolla. Mitä kauemmaksi ne ovat tulleet jumalallisesta valolähteestä, sitä heikompi on niiden valo. Eoneista nuorin tuotti eonin josta tuli epäonnistunut ja paha jumalolemus. Tästä eonista tuli luojajumala jota kutsutaan Demiurgeksi. Näkyväisen himossaan hän loi maailman ja sen materian, ja niin myös ihmiskehon.

 

Ihmisen henki nähdään valon eonimaailman virtauksena, jonka suljettuna ja kahlittuna ruumiiseen on luonut paha Demiurge jumala. Luomakunta ei siten ole, niin kuin Raamatussa, suunniteltu ja toteutettu hyvän Luojan toimesta. Ihmisen ja maailman probleema ei myöskään ole ihmisen synti että hän on hylännyt hyvän Luojan. Probleema on että paha luojajumala loi fyysisen maailman ja antoi ihmishengelle ruumiin joka kahlitsee hengen ja erottaa sen valomaailmasta ja korkeimmasta hengestä. 

 

Pelastus Gnostisismin mukaan on siinä että ihminen saa gnosiksen (=tiedon, mielen, oivalluksen) tullen tietoiseksi henkensä jumalallisesta alkuperästä ja pyrkii vapauttamaan henkensä ruumiin vankeudesta. Hyvä jumalkipinä ihmisessä, hänen jumalallinen ytimensä, voidaan pelastaa vain vapauttamalla se pahasta ruumiista. Kun ihminen on sisimmästään saanut (omaksunut) gnosiksen osana korkeinta valoa, hän voi ja hänen tulee tehdä hengellinen matka itsensä sisään ja löytää sieltä Jumala. Hänen ei siis tarvitse alistua millekään Jumalalle itsensä ulkopuolella ja yläpuolella. Hän voi mennä itseensä ja antaa oman sisäisen minänsä olla korkein auktoriteetti. Totuuden hän löytää omasta itsestään. Hänhän on oikean luontonsa puolesta jumalolento, syytön ja hyvä. Mitään sijais-sovittajaa, Pelastajaa synnistä hän ei tarvitsee. 

 

Kun kristinusko levisi hellenistiseen maailmaan ja tuli gnostisismin yhteyteen, pyrkivät gnostikot liittämään osia kristinopin opetuksesta omaan ihmisnäkemykseensä ja pelastusjärjestelmäänsä. Ajateltiin voitavan hyväksyä Kristus pelastajana, jos hänet nähtäisi pelastavan gnosiksen välittäjänä. Mutta Kristusta ei voitu hyväksyä sekä tosi Jumalana että tosi ihmisenä, koska lihaa ja verta oleva ihminen oli pahan luojajumalan luoma. Kristus nähtiin vapauttajana ruumiin vankeudesta ja silloin hän voi olla vain taivaallinen henkiolento joka oli lähtöisin eoneista. Tästä syystä oli Kristuksen ruumis vain valeruumis. Henkiolentona hän ei voinut kärsiä ja kuolla. Ajateltiin että eoni Kristus liitti itsensä Jeesukseen vasta kasteessa ja jätti hänet ennen viimeistä kärsimystä ja ristinkuolemaa. Tällä näkemyksellä oli Efesossa omat edustajansa jo apostoli Johanneksen aikaan ja hän toteaa ne antikristilliseksi ja petolliseksi valheopiksi (katso Johanneksen ensimmäinen ja toinen kirje). 

 

Roomassa kristillinen seurakunta törmäsi gnostisismin kanssa hyvin konkreettisella tavalla kahden henkilön kautta jotka olivat Marcion ja Valentinus. Molemmat antoivat alun suurille gnostisille yhteisöille. Marcion oli syntynyt Sinopessa Mustanmeren äärellä n 110 jKr ja oli sikäläisen piispan poika. Vuoden 139 jKr tienoilla hän tuli Roomaan kristittynä, mutta joutui melko pian syyrialaisen Kerdo nimisen gnostikon vaikutuspiiriin ja alkoi muotoilla omaa oppia. Hänet erotettiin sittemmin seurakunnasta ja hän perusti oman kirkon pääpaikkana Rooma. Marcion kuoli n 160 jKr, mutta hänen kirkkonsa jäi henkiin ja kasvoi laajalle lähimmän sadan vuoden ajan. Yksittäisillä paikkakunnilla kirkko oli hengissä aina 500-luvulle asti.

 

Vaikka Marcion ei käsittänyt gnostisismia yhtä laajasti kuin täysmittaiset gnostikot ja halusi lähinnä reformoida kristinuskon, on monet gnostiset ajatukset silmiinpistäviä hänen teologiassaan. Hänen mielestä luomakunnan ja Vanhan testamentin Jumala on alempana oleva olemus, jolla ei ole mitään yhteistä sen hyvän Jumalan kanssa jonka Kristus on tuonut ilmi. Hänen mielestä Kristus esiintyi myös valehahmossa ts että hän oli puhtaasti hengellinen ja että kärsimys ja kuolema olivat harhakuvitelmia. Kuitenkin hän antaa Kristuksen kärsimykselle ja kuolemalle pelastavan merkityksen, mikä erottaa hänet gnostisismista, ja on outoa ajatellen hänen dokketistista käsitystään (että Jeesus on vain näennäisesti tosi ihminen). Jo Irenaeus (kuoli 202 jKr) tuo esiin tämän vastakohdan sanoen: "Kuinka hänet voitiin ristiinnaulita ja kuinka veri ja vesi voivat virrata hänen lävistetystä kyljestä, ellei hän ollut lihaa ja oli vain näennäisesti ihminen?[2] Marcionin Jeesus-uskosta seurasi että hänen oli karsittava pois useimmat Raamatun kirjat. Jeesus ei voinut olla se Messias (kreik. Christós) jonka taivaan ja maan luoja oli luvannut Vanhan testamenttinsa profeettojen kautta. Tästä syystä täytyi mm koko Vanha testamentti karsia pois kaanonista, samoin kuin ne Uuden testamentin kirjat jotka tähdensi että Jeesus on se josta Mooses ja profeetat ovat kirjoittaneet. Marcionin kaanon vuodelta 144 hylkäsi näin Raamatusta kaikki muut kirjat paitsi puhdistetun Luukkaan evankeliumin ja kymmenen Paavalin kirjettä. 

 

Valentinus oli syntynyt Egyptissä. Hän tuli Roomaan n 135 jKr ja kuoli Kyproksella n 160 jKr. Hän liittyi Rooman kristilliseen seurakuntaan, mutta kehitti samalla gnostilaisen oppijärjestelmän joka selvästi soti apostolien opetusta vastaan. Tästä seurasi hänen erottaminen seurakunnasta. Ja hän lähti Kyprokselle jatkaen sillä toimintaansa opettajana. Valentinuksen myötä alkoivat gnostilaiset opettajat levittää opetustaan gostilaisten "evankeliumien" kautta eli kirjoitusten kautta jotka liittyivät petollisella tavalla uustestamentillisiin kirjoituksiin ilmaisten niiden olevan apostolien tai muiden kristillisten johtajien kirjoittamia (näistä kirjoituksista enemmän tuonnempana). Tämä pakotti kristillisen kirkon vielä selvemmin osoittamaan mitkä kirjoitukset oli aitoa apostolista todistusta, ja paljastamaan gostilaiset todistukset väärennöksiksi. Vaalentinus on todennäköisesti gnostilaisen evankeliumin "Evangelium Veritatis" (Totuuden evankeliumi) kirjoittaja.

        
Evangelium Veritatis ei sisällä mitään selvityksiä siitä mitä Jeesus teki. Se ei myöskään toista, niin kuin esim Tuomasevenkeliumi, Jeesuksen sanoja. Sen sijaan Valentinus esittelee laajoja spekulointeja henkimaailmasta ja materiaalisen maailman synnystä. Hänen eonioppinsa liittyy yksityiskohtaiseen metafyysiseen järjestelmään jossa korkein jumala käsitetään täysin abstraktisti. Hän hylkää Vanhan ja Uuden testamentin uskon yhteen ainoaan Jumalaan joka on luonut maailman ja ilmaissut itsensä profeetoille. Korkein henkiolemus on kaukana tästä maailmasta jonka hän näkee juutalaisten ja Vanhan testamentin pahana luojajumalana. Kristus on syntynyt korkeimmasta eonista tehtävänään vapauttaa ihmissielut materian vankeudesta ja liittää ne henkimaailmaan. Pelastuminen on saamaa kuin "hengen vapautuminen materiasta, ihmissielun puhdistuminen ja kohottautuminen jumalalliseen, josta se on ilmestynyt".[3]

 

Nag Hammadi-tekstit

Vuonna 1945 löydettiin Nag Hammadi alueen läheltä Egyptissä ruukku joka sisälsi kaksitoista sidottua kodexia (käsikirjoitusta kirjan muodossa). Joitakin irtosivuja kolmannestatoista kodexista oli pantu kuudenteen kodexiin. Ruukussa oli näin ollen säilynyt kolmetoista kodexia joko kokonaan tai osittain. Jokainen kodex käsitti  useamman kuin yhden kirjoituksen. Nag Hammadi löydön kautta tuli v 1945 näin päivänvaloon neljäkymmentä uutta kirjoitusta. Jo noin v 1896 löydettiin yksi kirjoitus, kaksi tekstiä käsittävä kodex jotka ovat myös Nag Hammadi 1945 löydössä, ja lisäksi kaksi muuta joita siinä ei ole. Nämä ovat Maria Magdalenan evankeliumi ja eräs toinen gnostinen kirja.[4]

 

Tässä kuudennessa luvussa on mielenkiintomme kohteena erityisesti kirjoitukset joita kutsutaan "evankeliumeiksi". Ne ovat kirjoitukset: Evangelium Veritatis, Filippusevankeliumi, Tuomasevankeliumi, Egyptiläisevankeliumi, ja Marian evankeliumi. 

 

Evangelium Veritatis. Kirjoittaja on joko Valentinus henkilökohtaisesti tai hänen läheinen työtoveri. Se voidaan ajoittaa n vuoteen 150 jKr. Tämän kirjoituksen sisältöä olemme jo kommentoineet edellä. 

 

Filippusevankeliumi voidaan ajoittaa vuosien 250 ja 300 jKr väliin, ja se on lainannut apostoli Filippuksen nimeä. Kirjoitus ei kerro mitään Jeesuksen tekemisistä. Mutta saamme tietää että eräässä gnostilaisessa seurakunnassa 200-luvulla joku opetettiin vihkiytymään kristinuskoon ja kuinka tämä vihkiytyminen tuli toteuttaa. Tähän katekeettista laatua olevaan opetukseen liitetään joitain Jeesuksen lausuntoja.

 

Tuomasevankeliumi ei myöskään sisällä mitään kertomuksia Jeesuksesta, vaan ainoastaan 114 Jeesus-sanaa tai "logiaa", ladottuina toistensa perään ilman lähempää systemaattista järjestystä.[5] Suunnilleen puolet logioista liittyy enemmän tai vähemmän uustestamentillisiin Jeesus-sanoihin. Useimmissa logioissa on ilmeisiä piirteitä gnostilaisesta ajatusjuoksusta, kuten että taivaallinen valo-osa on vangittuna ihmiseen. Vanhan testamentin sitaatit puuttuvat kokonaan. Todennäköisesti Tuomasevankeliumi on ilmestynyt n 140 -150 jKr.   

 

Egyptiläisevankeliumi muistuttaa kaikkein vähiten evankeliumia. Siitä ei vain puutu informaatio Jeesuksesta, siinä ei edes ole kyse Jeesuksesta, vaan Aatamin pojasta Sethistä. Egyptiläisevankeliumi selvittää mm mytologisia käsityksiä ajasta ennen luomista ja Seth esitetään gnostikkojen isänä. Todennäköisesti se on ilmestynyt 200-luvulla jKr. 

 

Marian evankeliumi muistuttaa Tuomasevankeliumia siinä että se sisältää vain vuoropuheluja opetuslasten ja Jeesuksen välillä ilmoittamatta mitään aikaa tai paikkaa. Jeesus kehottaa Pietaria opettamaan ihmisille että heillä on oikea totuus, Ihmisenpoika, sisällä itsessään. Edelleen tehdään selkoa näystä joka Maria Magdalenalla on ollut, ja Pietarin reaktiota siihen. Näyssä on kyse sielun nousemisesta Jumalan maailmaan, ja esteistä jotka sielu kohtaa puhdistusmatkallaan. Opetuslapset suhtautuvat skeptisesti Mariaan välittäjänä ilmestystiedolle, minkä he toteavat "vieraaksi". Marian evankeliumi on tapana ajoittaa jonnekin 100 ja 200 jKr väliin. 

 

Juudasevankeliumiksi kutsutaan erästä koptista papyrus käsikirjoitusta ajalta 300 tai 400 jKr. Mainitsen sen tässä yhteydessä koska se on hiljattain saanut varsin paljon huomiota. Se ei kuulu Nag Hammadi löydökseen, vaan löydettiin 1978 eräästä luolasta Niilin varrelta lähellä Minyaa Egyptissä. Sen olemassaolo tunnettiin jo 180 jKr, jolloin Irenaeus tuomitsi sen epäaitona ja harhaoppisena. Juudasevankeliumi ei julkaise itse edustavansa varhaiskristillisen kirkon uskoa. Päinvastoin painottaa ettei opetuslapset ymmärtäneet Jeesusta; mitä sen sijaan Juudas Iskariot teki. Vain hän ymmärsi mistä Jeesuksen opetuksessa oli kyse ja sai Jeesukselta salaisesti tehtävän pettää hänet. Tästä Juudas palkitaan niin että hän saa kadota hohtavaan pilveen ja kuulla siinä jumalallisen äänen. Tämä versio on kokonaan, täysin sepitettyä historiaa minkä gnostikot ovat keksineet, sanoo Irenaeus.

 

Gostisille evankeliumeille on leimallista että ne yleensä sisältävät Jeesuksen ja eräiden valittujen opetuslasten välisiä vuoropuheluja. Seuraava vuoropuhelu selventää millaista jumalakuvaa Juudasevankeliumi edustaa: Jeesus näkee ja kuulee opetuslasten alkavat ateriansa juutalaisella pöytärukouksella ("Ylistetty olet sinä, Herra meidän Jumalamme, koko maailman kuningas joka annat leivän nousta maasta"). Jeesus hymyilee kuullessaan tämän rukouksen. Ja kysyttäessä miksi hän hymyilee hän vastaa opetuslasten uskovan rukoilevansa tosi Jumalaa kiittäessään luojajumalaa. Mutta tämä on väärin. Luojajumala, Vanhan testamentin ja juutalaisten Jumala ei ole korkein Jumala, eikä Jumala josta Jeesus tulee. Jumalalla josta Jeesus tulee ei ole mitään tekemistä luomisen kanssa, vaan hänen päämääränsä on tuoda valittu ihmissielujen sukupolvi ulos luomakunnan vankeudesta. Juudas kuuluu valittuun sukupolveen, mutta eivät ne toiset opetuslapset. He ovat juutalaisia jotka ovat antaneet Luojan, juutalaisten Jumalan pettää itsensä. 

 

Juudasevankeliumi esittää Jeesuksen gnostilaisena julistajana, mikä ei ihmetytä sillä sen alkuperä on Egyptissä olevassa gnostilaisessa lahkossa. Se käsittää 13 papyrusarkkia ja on luultavasti käännös vanhemmasta kreikkalaisesta tekstistä. Washingtonin National Geographic Societyn mukaan, joka julkaisi täydellisen käännöksen englanniksi 6 huhtikuuta 2006, toistaa tekstin Juudaksen ja Jeesuksen välisenä keskusteluna, ja selostaa Jeesuksen viimeisiä päiviä. Juudasevankeliumi kirjoitettiin todennäköisesti 160-luvulla.

.........................

 

[1] Helposti ymmärrettävä tiivistelmä gnostisismin ajatuksista on Staffan Bergmanin esitelmä v:lta 1999, katso http://luk.se/gnosticism.htm.

[2] Adversus haereses 4.51.1.

[3] Hägglund, Teologins historia (1956) s.20.

[4] Nag Hammadi-tekstien hyvä esittely on Oskar Skarsaun kirjassa Den ukjente Jesus - Nye kilder om hvem Jesus virkelig var? (2005), s 71-75.

[5] Kts. Bertil Gärtner, Ett nytt Evangelium? Thomasevengeliets hemliga Jesuord (1960).

 

__________________________________________________________________________________________________________________________________________________

Joulukuu 2020

 

Gnostikot eivät halunneet tietää mitään Vanhasta testamentista koska heidän Kristus ei sopinut yhteen Kirjoitusten ilmoituksen kanssa Messiaasta ja hänen sijaissovitusuhrista, "Jumalan Karitsasta joka ottaa pois maailman synnin" (1:29). Johannes (samoin kuin lähinnä Matteus ja Luukas) painottaa että Jeesus on hän joka pyhissä kirjoituksissa on se luvattu. Johannes siteeraa mm seuraavia Jeesuksen omia sanoja: "Jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on kirjoittanut. Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte minun sanojani?" (5:46-47). "Raamattu ei voi raueta tyhjiin" (10:35). "Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus" (17:17). Johannes siteeraa myös Filippuksen sanoja Natanaelille: "Me olemme löytäneet sen josta Mooses laissa ja profeetat ovat kirjoittaneet, Jeesuksen Joosefin pojan Nasaretista" (1:45). 

 

Eräs sana joka toistuu jopa 41 kertaa Johanneksen evankeliumissa on pieni sana "pysyä" (kreik. meno). Jeesus sanoi: "Jos te pysytte minun sanassani niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden ja totuus on tekevä teidät vapaiksi."  (8:31-32). "Pysykää minussa niin minä pysyn teissä. Niin kuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään ellette pysy minussa" (15:4). "Niin kuin Isä on minua rakastanut niin minäkin olen rakastanut teitä; pysykää minun rakkaudessani" (15:9).

 

Onko Evankeliumin nelinkertaisessa yhtäläisyydessä ristiriitaisuuksia? Evankelistojen ilmoituksessa on yksityiskohtia jotka voivat ensilukemalla vaikuttaa ristiriitaisilta. Muutama esimerkki: Kuinka monta naista oikeastaan oli Jeesuksen haudalla? Näyttäytyivätkö enkelit tai miehet haudan ulko- vai sisäpuolella? Paransiko Jeesus Jerikossa yhden vai kaksi sokeaa ja tapahtuiko se hänen lähestyessä Jerikoa vai mennessä ulos kaupungista?  Sanoiko Jeesus Pietarille: "Ennen kuin kukko laulaa sinä minut petät, vai "Ennen kuin kukko kahdesti laulaa sinä kolmasti minut petät?" 

 

Ensinnäkin voidaan todeta että erot, kuten yllä mainitut, puhuvat evankelistojen todistuksena todellisen historiallisuuden puolesta. Yksittäinen todistaja ei yksinkertaisesti voi ehdottomasti ottaa huomioon kaikkia yksityiskohtia.  Kukin ottaa mukaan sellaista mihin erityisesti on kiinnittänyt huomiota, ja mitä haluaa painottaa. Yksi kiinnittää huomionsa useampaan yksityiskohtaan kuin toinen, esim sanoen Jeesuksen kohdanneen juuri kaksi henkilöä. Toinen mainitsee ehkä vain yhden, koska juuri tämä henkilö sanoi tai teki jotain erikoista. Joku todistaja ehkä tiivistää lausuman, kun toinen taas kuvaa asian täydellisemmin. Jos taas evankelistojen kuvaukset olisivat muotoiltuja jälkikäteen, siis olisivat myöhemmin konstruoituja,  olisi kaikki osatekijät varmasti yhdenmukaistettu.

 

Kun jokin todistus ei näytä pitävän yhtä, kuten yllä mainituissa tapauksissa, on kysyttävä mistä tällainen voi johtua, ja onko ristiriita todellinen. Mitä Jerikon sokeisiin tulee, ei esim Markuksen huomion kiinnittäminen yhteen sokeaan tarkoita sitä että hän kieltäisi Matteuksen tiedon kahdesta sokeasta. Jos hän olisi sanonut että oli vain yksi sokea, olisi kyseessä ristiriita. Miksi Markus mainitsee yhden sokean, voidaan myös selittää. Juuri hänestä nimittäin luultavasti tuli tunnettu henkilö ensimmäisten kristittyjen keskuudessa koska Markus ilmoittaa hänen nimensä Bartimeus. Eri ilmaisuille missä paikassa ihme tapahtui on monta selitysmahdollisuutta. On mahdollista että Jeesus paransi yhden sokean lähestyessään kaupunkia, ja kaksi muuta jättäessään kaupungin. Ja muitakin ratkaisuja on sille että Luukas kirjoittaa "Jeesuksen lähestyessään Jerikoa eräs sokea istui tien vieressä kerjäten" (Luuk 18:35). Luukas ei ilmoita paikkaa missä itse ihme tapahtui. On mahdollista ja myös luonnollista että Bartimeus ja myös toinen sokea seurasivat joukon mukana kaupunkiin, ja että itse parantaminen tapahtui vasta Jeesuksen ollessa matkalla ulos kaupungista. 

 

Entä Jeesuksen ennustus Pietarin kieltämisestä? Ei ole mitään ristiriitaa sen tiedon välillä että Pietari kieltäisi ennen kuin kukko laulaa, tai kieltäisi ennen kuin kukko laulaa kaksi kertaa. Emme myöskään voi lähteä siitä että Jeesus ennusti vain kerran että Pietari kieltää hänet. On voinut tapahtua näinkin: Jeesus sanoo Pietarille että hän on kieltävä hänet kolme kertaa, kuten Matt 26:75 kertoo: "Ennen kuin kukko laulaa, sinä kolmesti minut kiellä". Pietari järkyttyy kovasti. Hänkö kieltäisi Herransa? Ei koskaan! Mieluimmin kuolen kuin sinut kiellän. Silloin Jeesus toistaa varoituksen lisäten siihen yhden yksityiskohdan: "Juuri tänä yönä, ennen kuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmesti minut kiellät", kuten Mark 14:30 kertoo. Voidaan vielä lisätä että Matteus, Luukas ja Johannes kuvaavat Jeesuksen ennustuksen yleisin sanamuodoin, kun taas Markus, tavoilleen uskollisena, on pikkutarkempi. Markus ottaa usein mukaan yksityiskohtia jotka muilta evankelistoilta puuttuu. 

 

Jeesuksen pääsiäislammasaterian ja kuoleman ajankohta ristillä. 

Ovatko sitten kaikki esimerkit ristiriidoista vain näennäisiä ristiriitoja? On yksi ristiriita joka melko yleisesti nähdään todellisena ristiriitana. Se on Jeesuksen pääsiäislammasaterian ajankohta ja hänen kuolemansa ristillä. Synoptikot väittävät yhtäpitävästi että Pietari ja Johannes valmistivat pääsiäislammasaterian torstaina 14. Nisan kuuta ja että Jeesus samana iltana söi tämän aterian yhdessä opetuslastensa kanssa. Seuraavan päivänä Jeesus kuoli. Mutta monet väittävät että Johanneksen mukaan Jeesuksen kuolleen ristillä jo 14. Nisan ja on siten täytynyt syödä pääsiäislammasaterian 13. Nisan, eli päivää liian aikaisin. Miten tämän asian laita on? 

 

Kaikkien neljän evankelistan mukaan Jeesus nousi ylös kuolleista viikon ensimmäisenä päivänä ts. sunnuntaina. Ylösnousemuspäivä oli kolmas päivä hänen kuolemastaan ristillä. Näin ollen Jeesus kuoli perjantaina. Jeesuksen kuolinpäivää kutsutaan yhtäpitävästi "valmistuspäiväksi", joka oli juutalaisten sapattia edeltävän päivän nimitys, siis perjantai. Perjantaita käytettiin nimittäin ruuan ym. "valmistamiseen" sapattia varten. Jeesus otettiin alas ristiltä ennen auringon laskua perjantaina, koska silloin oli valmistuspäivä, - etteivät ruumiit jäisi ristille sapatiksi" (Joh 19:31). Kaikkien evankelistojen mukaan Jeesus söi pääsiäislammasaterian illalla päivää ennen, ts. torstaina. 

 

Kysymys kuuluu nyt: oliko perjantai jolloin Jeesus ristiinnaulittiin 14. vai 15. Nisan? Ja oliko torstai kun Jeesus söi pääsiäislammasaterian 13. vai 14. Nisan? Iltapäivällä 14. Nisan lampaat teurastettiin ja valmisteltiin ateriaa varten Mooseksen lain säädösten mukaan. Pääsiäisateria alkoi auringon laskun aikaan ja sen tuli päättyä ennen puoltayötä. Tähteet lampaista tuli tämän jälkeen polttaa. Illalla pääsiäislammasaterian jälkeen seurasi viikon mittainen pääsiäisen vietto juhlauhreineen ja juhla-aterioineen. "He söivät seitsemän päivää juhlauhreja ja uhrasivat yhteysuhreja ja ylistivät Herraa, isiensä Jumalaa" (2 Kun 30:22). Se osa eläimestä jota ei oltu poltettu polttouhrialttarilla yhdeksän aikaan aamulla, valmistettiin juhlavaa juhla-ateriaa varten. Tätä rabbit kutsuivat nimellä "chagigá".

 

Kun katsomme ensin kolmea vanhinta evankelistaa (synoptikot) löytääksemme oikean vastauksen yllä esitettyyn kysymykseen, toteamme että synoptikot väittävät yhtäpitävästi Jeesuksen syöneen pääsiäislammasaterian opetuslastensa kanssa ensimmäisenä happamattoman leivän juhlapäivänä, ts. 14. Nisan (Matt 26:17; Mark 14:12; Luuk 22:17). Ja näin ollen Jeesus ristiinnaulittiin seuraavana päivänä eli 15. Nisan. 

 

Mutta kuinka on Johanneksen evankeliumin laita? Onko totta että Johannes antaa erilaisen vastauksen? Vastataksemme tähän kysymykseen on meidän ensin muistutettava että Johannes kirjoitti evankeliuminsa paljon synoptikkoja myöhemmin. Hän kirjoitti lukijoille jotka tunsivat synoptiset evankeliumit ja jotka heidän kirjoituksista olivat saaneet tiedot että Jeesus oli syönyt pääsiäislammasaterian 14. Nisan ja että hän kuoli ristillä 15. Nisan. Tästä syystä on Johannes joko pyrkinyt korjaamaan synoptikkojen aikatiedot tai kirjoittanut siinä vakaumuksessa että hänen historiatietonsa ovat täydessä harmoniassa synoptikkojen kanssa. 

 

Katsokaamme sitten mitä vaikeuksia aiheuttaneessa Johanneksen jakeessa sanotaan. Hän kirjoittaa 1Joh 18:28: "Niin he veivät Jeesuksen Kaifaan luota palatsiin; ja oli varhainen aamu. Ja itse he eivät menneet sisälle palatsiin etteivät saastuisi, vaan saattaisivat syödä pääsiäislammasta". Monen mieltä tämä kohta osoittaa että Jeesus, Johanneksen mukaan, söi pääsiäislammasaterian päivää ennen kuin juutalaiset ts. 13. Nisan, ja kuoli 14. Nisan. Jos juutalainen kosketti epäpuhdasta, kuten kävisi jos hän menisi pakanan taloon, katsottiin hänet epäpuhtaaksi koko päiväksi "iltaan asti". Auringonlaskun jälkeen hänet luetaan taas puhtaaksi (kts. 3Moos 15:5ff). Joh 18:28 perusteella on moni tehnyt sen johtopäätöksen etteivät juutalaiset olleet vielä syöneet pääsiäisateriaa, ja että Jeesus siis telotettiin 14. eikä 15. Nisan. Mutta tämä on erehdys. Jos Suuren neuvoston jäsenet saastuivat aikaisin aamulla 14. Nisan, ei se olisi estänyt heitä osallistumasta pääsiäislammasateriaan, koska se tapahtui illalla auringonlaskun jälkeen. Mutta jos he saastuivat aamulla 15. Nisan eli päivänä jona he synoptikkojen mukaan veivät Jeesuksen Pilatuksen eteen, estäisi se heitä osallistumasta pääsiäisjuhlan suureen uhriateriaan myöhemmin samana päivänä. Seitsemän päivää kestävä pääsiäisviikko alkoi 15. Nisan ja silloin juhlallinen uhriateria vietettiin. 

 

Sanontaa "syödä pääsiäinen" (kreik. paska / k=ch/, hepr. pésach) käytetään Raamatussa laajemmassa ja suppeammassa merkityksessä. Suppeammassa se tarkoitta osallistumista pääsiäislammasateriaan eli pääsiäislampaan syömistä. Laajemmassa osallistumista chagihá:aan, ts. juhlallisiin uhriaterioihin "happamattoman leivän juhlien" aikana 15. - 21. Nisan. "Teurasta HERRALLE sinun Jumalallesi pääsiäisuhri (hepr. pésach), lampaita ja raavaita siinä paikassa jonka HERRA valitsee nimensä asuinsijaksi. Älä syö sen ohella hapanta. Syö seitsemänä päivänä sen ohella happamatonta leipää" 5Moos 16:2-3). "Ensimmäisessä kuussa kuukauden neljäntenätoista päivänä iltahämärässä on pääsiäinen HERRAN kunniaksi. Ja saman kuukauden viidentenätoista päivänä on happamattoman leivän juhla Herran kunniaksi. Silloin syökää happamatonta leipää seitsemän päivää. Ensimmäisenä päivänä olkoon teillä pyhä kokous. Silloin älkää yhtäkään arkiaskaretta toimittako. Tuokaa HERRALLE uhri seitsemänä päivänä. Seitsemäntenä päivänä on jälleen pyhä kokous; silloin älkää yhtäkään arkiaskaretta toimittako", 3Moos 23:5-8). 

 

Johanneksen sanonnasta "syödä pääsiäinen" 18:28 ei voi jäädä mitään epäilystä siitä että hän tässä käyttää sitä laajemmassa merkityksessä viitaten osallistumiseen pyhään kokoukseen ja uhriateriaan josta mm 3Moos 23:7 puhuu. Siksi on 18:28 jakeen "syödä pääsiäinen" kuvattava sanonnalla "osallistua pääsiäisen viettoon" tai "viettää pääsiäistä". Kirkkoraamattu 1917 on käsittänyt sanonnan sen vääristyneessä muodossa ja kääntää sen vuoksi harhaanjohtavasti: "Itse he eivät menneet sisälle pretoriaan etteivät saastuisi, vaan voisivat syödä pääsiäislampaan". 

 

On surullista että niin moni on ymmärtänyt Joh 18:28 väärin. Ruotsin Bibel 2000 mm kirjoittaa tämän lauseen alaviitteessä: "Tässä luultavasti edellytetään että Jeesus tuomittiin ja ristiinnaulittiin ennen kuin juhla alkoi. Muiden evankeliumien mukaan hän osallistui pääsiäisateriaan (vrt 13:2 ja alaviite) ja telotettiin vasta seuraavana päivänä." Myös teoksessa Svenskt Bibliskt Uppslagsverk väitetään Johanneksen olevan ristiriitainen synoptikkojen kanssa ja väittävän että Jeesus kuoli 14. Nisan.[1]

 

Joh 18:28 on nähty olevan selvin todistus että evankelistojen todistusten välillä on todellisia ristiriitoja. Olemme nyt nähneet että tämä "todistus" todellisesta ristiriidasta ei pidä paikkaansa.[2] Evankelistojen kronologia on sama mitä tulee Jeesuksen pääsiäislammasateriaan ja kuolinpäivään. Samoin muutkin esimerkit ristiriidoista, lähemmin tarkasteltuina, osoittautuvan olevan vain näennäisiä. Aina on olemassa yksi tai useampia harmonisoinnin mahdollisuuksia, erityisesti kun pidetään mielessä seuraava: 

 

Evankelistat eivät aina kerro puhetta tai lausuntoa sanasta sanaan ja täydellisesti, vaan voivat tiivistää sanotun tai tehdyn ja ottaen mukaan vain mikä parhaiten kuvaa tiettyä tilannetta. Samaa aihetta koskevat tapahtumat voidaan myös tiivistää temaattisista syistä ilman että ne ovat kronologisesti seuranneet toisiaan. Esim. Markusta luettaessa, voi näyttää kuin Jeesuksen julkinen toiminta olisi kestänyt vain vuoden, kun se itse asiassa jatkui yli kolme vuotta, ja mikä ilmenee ennen kaikkea Johanneksen evankeliumista. (Katso lukua 1: "Jeesuksen elämä sidottuna aikaan ja paikkaan). Ei voida myöskään lähteä siitä etteikö Jeesus olisi koskaan toistanut opetustaan. Runsaan kolmen vuoden aikana hän on varmasti ja monta kertaa opettanut uudelleen, teroittaen samaa asiaa, mutta vaihdellut muotoiluaan. Siksi esim. ei ole kummallista että rukouskohteet Isä meidän rukouksessa muotoillaan vähän eri tavoin ja niitä on eri määrä kohdissa Matt 6:9ss ja Luuk 11:2ss. Jeesus opetti tavalla mikä muistuttaa sitä mitä sen ajan rabbien opetustekniikasta tiedämme. Hän käyttää usein vertauksia, lyhyitä ajatelmia ja rinnastuksia, että apostolit helpommin muistaisi mitä hän on sanonut. Jeesuksen mukaan saivat apostolit sitä paitsi apua pyhältä Hengeltä muistaakseen mitä hän oli sanonut ja tehnyt. Kun Jeesus oli täyttänyt pelastustekonsa hän lupasi lähettää heille Auttajan, "totuuden Hengen", joka "johdattaa teidät kaikkeen totuuteen" (Joh 16:13).

 

Historiassa tähdennetään jo hyvin aikaisessa vaiheessa että evankelistat Matteus, Markus, Luukas ja Johannes antavan yhtäpitävän ja luotettavan todistuksen Jeesuksesta. Justinus Marttyyri (n 100-165) puhuu evankeliumeista "apostolien muistina" ja Irenaeus (n 130-202) korostaa että neljän evankelistan todistus on yksi ainoa evankeliumi. Ajatellen gnostikko valheopettajia ja heidän kirjoituksia Jeesuksesta sanoo Irenaeus kirjoituksessaan "Valheoppeja vastaan" (Adversus haereses) mm, että nämä neljä ovat auktoritatiivinen evankeliumi. Ja kutsuu sitä nimellä "nelinkertaisesti muotoiltu evankeliumi" (kreik. tetrámorfon evangélion).

 

Nelinkertaisen evankeliumin tutkimisen helpottamiseksi ja koossa pitämiseksi yhtenä, alettiin jo aikaisessa vaiheessa julkaista evankeliumin eheytyksiä. Ensimmäisenä asialla oli syyrialainen Tatjanus, Justinuksen opetuslapsi joka suunnilleen v 170 julkaisi evankeliumieheytyksen nimellä "Evankeliumi niiden neljän kautta" (kreik. Evangélion diá ton tessáron). Melkein yhtä aikaa Tatjanuksen kanssa julkaisi Teofilus antiokialainen (kuoli n. 180) evankeliumieheytyksen. 1500-luvulla julkaistiin useita evankeliumieheytyksiä, niin luterilaisten kuin kalvinististen teologien toimesta. Ehkä parhaasta evankeliumieheytyksestä vastasi Martin Chemnitz (1522-1586), mutta hän ei milloinkaan ehtinyt tehdä sitä valmiiksi. Työn saattoi loppuun Polycarpus Leyser (1552-1610) ja täydensi Johann Gerhard (1582-1637). 

 

Rationalistisen raamattukritiikin lyödessä läpi yliopistoissa 1700-luvun puolivälistä alkaen levisi käsitys että evankeliumit ovat mitä suurimmassa määrin inhimillisiä, puutteellisia ja epäyhtenäisiä dokumentteja (katso tästä enemmän luvussa 4). Tämän kautta ja tähden vaimeni, ja monin paikoin hävisi mielenkiinto Jeesuksen elämän ja toiminnan yhtenäistä näkemystä kohtaan.

 

::::::::::::::::::::

 

Fridfull advettid!

 

[1] SBU, nide I, rivi 1162 ja nide II, rivi 673s.

[2] Perusteellisempaa keskustelua varten Johanneksen kronologisten tietojen suhteesta synoptikkoihin, katso Ylvisaker, The Gospels, erityisesti s 636-646.

 

Marraskuu 2020

 

Evankeliumi Luukkaan mukaan    

Luukkaan evankeliumi kuuluu yhteen Apostolien tekojen kanssa ja muodostaa sen kanssa harmonisen kokonaisuuden joka on osoitettu vaikutusvaltaiselle henkilölle nimeltä Teofilus (Luuk 1:3; Apt 1:1). Luukas kirjoittaa pakanataustaisille ihmisille joita Paavali tapasi lähetysmatkoillaan. Luukas oli yksi Paavalin läheisimmistä työtovereista. Kirjeessä Kolossan kristityille Paavali lähettää terveisiä erityisesti Luukkaalta: "Luukas, rakas lääkäri lähettää teille tervehdyksen" (4:14). Kirjeessä Filemonille jakeessa 24 hän lukee Luukkaan yhdeksi "työtovereistaan" ja toisessa kirjeessä Timoteukselle hän kirjoittaa: "Luukas yksin on minun kanssani" (2 Tim 4:11). Apostolien teoissa Luukas kirjoittaa useita kertoja "me" ts. liittää itsensä tapahtumiin joista hän kertoo (kts. 16:10-17; 20:5-15; 21:1-18; 27:1; 28.16). On siis kyse silminnäkijästä joka selvittää mitä hän on henkilökohtaisesti kokenut yhdessä Paavalin kanssa. 

 

Mitä Jeesuksen elämän tapahtumiin tulee, niiden silminnäkijä ei Luukasi itse ollut. Mutta hän rakentaa oman kerrontansa sille mitä ne, "jotka alusta asti ovat omin silmin nähneet ja olleet sanan palvelijoita, ovat ilmoittaneet". Näiden todistuksen on Luukas yksityiskohtaisesti tarkistanut ennen kuin on koonnut selostuksensa tapahtumista "että opittaisi tuntemaan kuinka varmat ne asiat ovat, jotka on opetettu" (Luuk 1:1-4). Sanonnan "tosiksi tunnetuista tapahtumista" kytkee Luukas Jeesuksen sanaan: "Kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa" (Luuk 24:44). Luukas tahtoo osoittaa että Jeesus on Vanhan testamentin todellinen täyttymys. Jumala "on kohottanut meille pelastuksen sarven palvelijansa Daavidin huoneesta - niin kuin hän on puhunut hamasta ikiajoista pyhien profeettojensa suun kautta, oli myös Sakarja, Johannes Kastajan isä, korostanut ylistyslaulussaan (Luuk 1:69-70).

 

Luukkaan evankeliumin ja Apostolientekojen teeman voi sanoa olevan evankeliumin tie Jerusalemista Roomaan. Vanhan testamentin pelastuslupauksen täyttymyshän ei koskenut vain Jumalan palvelijaa Israelia, vaan kaikkia kansoja. Luukas siteeraa mitä vanha Simeon sanoi kun Jeesus neljänkymmenen päivän ikäisenä tuotiin temppeliin: "Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään, sanasi mukaan. Sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi, jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä, valkeudeksi joka on ilmestyvä pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille" (Luuk 2:29-32). Luukas siteeraa myös mitä Paavali ja Barnabas sanoivat niille juutalaisille Pisidiassa jotka pilkkasivat ja "väittelivät Paavalin puheita vastaan ja herjasivat": "Teille oli Jumalan sana ensiksi puhuttava; mutta koska te työnnätte sen luotanne ettekä katso itseänne mahdollisiksi iankaikkiseen elämään, niin katso, me käännymme pakanain puoleen. Sillä näin on Herra meitä käskenyt: 'Minä olen pannut sinut pakanain valkeudeksi, että sinä olisit pelastukseksi maan ääriin asti" (Apt 13:46-47). 

 

Termiä "evankelioida" (kreik. evangelízein) käytetään vain kerran Matteuksessa, Markuksessa ja Johanneksessa, mutta kymmenen kertaa Luukkaan ensimmäisessä osassa ja viisitoista kertaa Luukkaan toisessa osassa ts. Apostolienteoissa. Luukas kirjoitti evankeliuminsa lähetystä tekevälle kirkolle ja tähdentää armon ja Kristuksen valtakunnan universaalisuutta. Vain Luukkaan evankeliumissa on kertomus laupiaasta samarialaisesta, tuhlaajapojasta, syntisestä naisesta, fariseuksesta ja publikaanista temppelissä ja Jeesuksen vierailusta publikaani Sakkeuksen kodissa. Luukas painottaa myös useitten naisten merkitystä, esimerkkeinä mm. Johannes Kastaja äiti Elisabet, Jeesuksen äiti Maria, naisprofeetta Hanna ja sisarukset Martta ja Maria. Laulut joita Luukas siteeraa johdantoluvuissa - Magnificat (Marian ylistyslaulu), Benedictus (Sakariaan ylistyslaulu), Glori Excelsis (Enkelten ylistyslaulu) ja Nunc Dimittis (Simeonin ylistyslaulu) - ovat vuosisatoja kuuluneet kristillisen kirkon lauluaarteistoon ja niitä käytetään eri jumalanpalveluksissa. 

Luukas painottaa kristittyjen tehtävää "palvelijoina". Hän siteeraa mitä Jeesus sanoi opetuslapsilleen illalla ennen kuolinpäiväänsä ristillä: "Joka on johtaja olkoon niin kuin se joka palvelee. Sillä kumpi on suurempi, sekö joka aterioi vai se joka palvelee? Eikö se joka aterioi? Ja kuitenkin minä olen teidän keskellänne niin kuin se joka palvelee" (Luuk 22:26-27). Jeesus lähetti opetuslapsensa maailmaan omina palvelijoinaan ja todistajinaan. Jokainen uskova on kaikkein suurimman palvelijan Jeesuksen Kristuksen palvelija.  "Olkaa niiden ihmisten kaltaiset jotka herraansa odottavat milloin hän palajaa häistä että he hänen tullessa ja kolkuttaessa heti avaavat hänelle. Autuaat ne palvelijat jotka heidän herransa tullessaan tapaa valvomasta" (Luuk 12:36-37). 

 

Luukkaan evankeliumi kirjoitettiin luultavasti vuosien 60 ja 62 jKr välillä. 

 

Evankeliumi Johanneksen mukaan

Johannes oli Sepeteuksen ja Salomen poika. Hän oli todennäköisesti kahdestatoista apostolista nuorin ja kuului veljiensä Jaakobin ja Simon Pietarin kanssa niihin kolmeen jotka olivat Jeesuksen lähimpiä. Erotuksena muihin yhteentoista Johannes eli varsin kauan ja kuoli luonnollisen kuoleman n.100 jKr. Hän kirjoitti evankeliuminsa synoptikkojen Matteuksen Markuksen ja Luukkaan jälkeen joskus v 70 ja 95 jKr, monien mukaan vuosien 85 ja 90 välillä. Hän edellyttää kolmen ensimmäisen evankeliumin tuntemista ja haluaa todistuksellaan täydentää niitä ja selventää vielä lisää kuka Jeesus on. Johannes käyttää enemmän kuin kukaan muu verbiä "todistaa" (kreik. martyreín) eli 31 kertaa, ja substantiivia "todistus" (kreik. matyría) 14 kertaa. "Mutta kun Puolustaja tulee jonka minä lähetän teille Isän tyköä, totuuden Henki joka lähtee Isän tyköä, niin hän on todistava minusta. Ja te myös todistatte, sillä te olette alusta asti olleet minun kanssani" (15:26-27). Todistuksestaan ja itsestään hän kirjoittaa: "Joka sen näki, on sen todistanut, ja hänen todistuksensa on tosi, ja hän tietää totta puhuvansa että tekin uskoisitte" (19:35).

 

Johanneksen evankeliumin taustana on kysymys: "Kuka Jeesus oikeastaan on?" Efeson suurkaupungissa, jossa Johannes asui elämänsä myöhemmällä ajalla, oli gnostisismista[1] vaikutteita saaneita henkilöitä jotka olivat esitelleet toisenlaisen Jeesuksen kuin synoptikot. Kerinth esim, joka vaikutti Efesossa ensimmäisellä vuosisadalla ja toisen alussa, erotti ihmis-Jeesuksen ja taivaallisen henkiolento-Kristuksen toisistaan. Hän väitti että Jeesus oli vain inhimillinen olento joka vasta kasteessa yhdistettiin Kristuksen, Jumalan Pojan kanssa. Sitten olisi Kristus, ennen ristinkuolemaansa, jättänyt maallisen Jeesuksen. Hän katsoi olevan mahdotonta sovittaa Kristuksen jumalallisuuteen sitä että hän olisi kärsinyt ja kuollut. Näin alkoi levitä käsitys että Jeesus Jumalan Poikana olisi Isää alempi olento, eikä yhtä Isän kanssa. Kiellettiin sekä että Jeesus on tosi Jumala että Kristus on luuta ja verta oleva tosi ihminen. Ensimmäisessä kirjeessään Johannes kirjoittaa: "Rakkaani älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta; ja yksikään henki joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa" (1Joh 4:1-3). Johannes tahtoo evankeliumillaan helpottaa sitä välttämätöntä koetusta, mikä oikea todistus Jeesuksesta on. 

 

Johannes todistaa ettei Kristus ollut mikään valeihminen (niin kuin dokketistit ajattelivat[2]), vaan hänellä oli todellinen inhimillinen luonto. Jumalan Poika oli iankaikkinen Sana joka "tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme" (1:14). Tosi ihmisenä hän mm välillä väsyi "oli matkasta väsynyt" (4:6), "joutui syvän liikutuksen valtaan" (11:33) ja "itki" (11:35). Hän sanoi: "Jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää... Nyt minun sieluni on järkytetty; ja mitä pitäisi minun sanoman? Isä, pelasta minut tästä hetkestä. Kuitenkin: sitä varten minä olen tähän hetkeen tullut" (12:24,27). Samalla Jeesus oli tosi Jumala. "Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut" (1:18). "Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: 'Näytä meille Isä'? Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa?" (14:9s). "Minä ja Isä olemme yhtä"... "Minä olen Isässä, ja että Isä on minussa" (10:30,38). 

 

Jeesusta koskevien väärien väitteiden taustaa vasten todistaa Johannes Jeesuksen persoonasta ja ykseydestä Isän kanssa enemmän kuin synoptikot. Hänen ei tarvitse toistaa kaikkea mitä synoptikot ovat kertoneet. Synoptikot pysyvät enimmäkseen Jeesuksen toiminnassa ja siten lähinnä Galileassa. Johanneksesta käy ilmi että Jeesus vaikutti yli kolmen vuoden ajan ja kävi Jerusalemissa suurten juhlien aikaan. Johannes täydentää synoptikkoja pääasiassa materiaalilla Jeesuksen toiminnasta Juudeassa ja Jerusalemissa, esim sairas Betestassa, sokea Siloassa, Lasaruksen herättäminen, keskustelu Nikodemuksen kanssa, epäilevän Tuomaan tapaaminen ja Pietarin tehtävän uudistaminen. Johannes välittää myös useita Jeesuksen opetuksia joista selvästi käy ilmi kuka hän on Jumalan ainutkertaisena ("ainosyntyisenä") Poikana.

 

Jeesus sanoo seitsemän kertaa "Minä Olen": "Minä olen elämä leipä",  "se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta" (6:35; 6:51),  "Minä olen maailman valkeus" (8:12 ja 9:5), "Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle niin hän pelastuu" (10:9), "Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä" (10:11). "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää vaikka olisi kuollut" (11:25), "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani" (14:6). "Minä olen totinen viinipuu" (15:1). Nämä "Minä Olen" sanat, yhdessä ilman täsmennystä olevien "Minä Olen" sanoilla muotoiltujen kohtien kanssa (8:24, 28, 58; 13:19; 18:5), viittaavat Jumalan omaan nimeen 2Moos 3:14 jakeessa: "Minä olen se, joka minä olen" (vrt. 5Moos 32:39). Selvemmin ei Jeesus voisi sanoa että hän on samaa olemusta Isän kanssa. Juutalaiset jotka kielsivät Jeesuksen jumaluuden näkivät tämän hänen "Minä Olen" vaatimuksen pilkkana, ja poimivat sen vuoksi kiviä heittääkseen niillä häntä (8:58-59, kts. myös 10:33). Ihmiselle joka on pilkannut ja tehnyt itsensä Jumalaksi oli vanhan liiton mukainen rangaistus kuolema kivittämällä (kts. 3Moos 24:15-16). 

 

Todistuksellaan tahtoo Johannes antaa oikean käsityksen siitä kuka Jeesus on, mitä hän on tehnyt ja että hän tarjoaa iankaikkisen elämän. Hän tahtoo lukijoiden todella "näkevän" kuka Jeesus on. Tehdäkseen tämän näkemisen mahdolliseksi hän selventää neljällä eri sanalla ettei kyse ole vain fyysisestä näkemisestä (kreik. blepo), vaan pysähtymisestä ja tarkastelusta (kreik. theoréo), havaitsemisesta (horáo) ja nähdyn omaksumisesta (theáomai), ts uskon saamisesta. Sillä onhan todistuksesta, kuka Jeesus on ja mitä hän on tehnyt, kirjoitettu "että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä" (20:31). Pelastus on sama kuin Jeesuksen välittämän ilmestyksen ja tiedon vastaanottaminen. Ja Jeesuksen vastaanottaminen on samalla Jumalan vastaanottamista, ja päinvastoin. Samoin on Jeesuksen hylkääminen samalla Jumalan hylkäämistä. "Ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani", sanoo Jeesus (14:6). On siis synti kun hylätään oikea todistus Pojasta, kun ei nähdä (älytä, hoksata) Jeesuksen olevan se kuka hän on. "Jos minä en olisi tullut ja puhunut heille, ei heillä olisi syntiä; mutta nyt heillä ei ole millä syntiänsä puolustaisivat" (15:22). "Jokaisella joka näkee Pojan ja uskoo häneen on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä" (6:40).

 

Kun Johannes käyttää itsestään sanontaa "se jota Jeesus rakasti", hän ei halua tuoda esiin itseään muita parempana opetuslapsena, vaan päinvastoin ilmaistakseen että hänestä on tullut Jeesuksen opetuslapsi kiitos Jeesuksen ansaitsemattoman rakkauden. Jumala ei ole rakastanut vain Johannesta, vaan kaikkia ihmisiä: "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään joka häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä" (3:16). 

 

Johannes lähtee siitä että hänen lukijansa tuntevat sen mitä synoptikot ovat kertoneet. Tämä ilmenee lähes jokaisessa Johanneksen evankeliumin luvussa. Ensimmäisessä luvussa Johannes edellyttää tietoja Johannes Kastajan elämästä. Samoin pidetään selvitystä Jeesuksen kasteesta itsestään selvänä. Luvussa 11:1 tuodaan Martta ja Maria esiin ennestään tunnettuina ja 6:71 hän mainitsee "ne kaksitoista", vakka ei ole kertonut että Jeesus kutsui kaksitoista apostolia jne. Siksi Johannes ei toista mitä synoptikot ovat jo kertoneet kuten Jeesuksen syntymä, kaste, kiusaukset, kirkastuminen, apostolien kutsuminen, vertaukset, kasteen ja ehtoollisen asetus, Jerusalemin hävityksen ennakointi, maailman loppu, viimeinen tuomio ym. Välillä Johannes selittää tiettyjä asioita joista synoptikot ovat kertoneet esim. miksi juutalaisten johtajien oli vietävä Jeesus Pilatuksen tykö ("Juutalaiset sanoivat: Meidän ei ole lupa ketään tappaa", 18:31) ja miksi Pietari voi tulla sisälle ylipapin kartanoon (18:15-18). 

 

Monissa kohdissa huomataan Johanneksen ottavan huomioon Efesossa ja muulla pakanat jotka eivät tunteneet kovin hyvin juutalaisia nimityksiä ja tapoja. Hän kirjoittaa "Rabbi" joka on käännettynä opettaja ja "Messias" joka on käännettynä Kristus (1:41). Hän käyttää sanontaa "juutalaisten pääsiäinen" (2:13 ja 11:55) ja sanoo kertoessaan kuudesta saviruukusta Kaanaan häissä, "niitä oli juutalaisten puhdistamistavan mukaan" (2:6), hän käyttää myös rajallista sanavarastoa tehdäkseen sanomansa helpoksi lukea. Ja hän käyttää Jeesuksen toistamia pääsanoja kuten totuus, valhe, valo, pimeys, rakkaus, elämä ja maailma. 

 

Johannes osoittaa myös että Jumalan sanaan on synnyttävä, ettei erehtyisi hengellisissä totuuksissa. Kun Jeesus käyttää sanoja kuten "syntyä uudesti" (3:3) ei Nikodemus heti  ymmärrä mitä Jeesus tarkoittaa. Eikä samarialainen nainen Sykarin kaivolla ymmärrä kuinka Jeesus voi sammuttaa hänen janonsa, kun hänellä ei ole astiaa jolla nostaa vettä (4:11). Kun Jeesus sanoi juutalaisille: "Te etsitte minua, mutta ette löydä; ja missä minä olen, sinne te ette voi tulla," eivät he ymmärtäneet mitä Jeesus tarkoitti. He sanovat keskenään: "Minne tämä aikoo mennä koska emme voi löytää häntä? Eihän vain aikone mennä niiden luo jotka asuvat hajallaan kreikkalaisten keskellä, ja opettaa kreikkalaisia?" (7:34-35). Johannes haluaa varmaan näillä ihmisten väärinkäsitysten todistuksilla innostaa lukijoita tutustumaan Jeesukseen lähemmin, niin etteivät he pinnallisen yhteyden vuoksi jää vääriin käsityksiin, vaan antavat Jeesuksen avata heidän silmänsä sille kuka hän todella on. 

...........................

 

[1] Mitä tulee gnostisismiin ja ns. gnostisiin evankeliumeihin, kts. luku 6 sivu 149ss 

[2] Sana dokketisti tulee kreik sanasta dokeín "näkyä" ja dókesis "vale, illuusio". Dokketistin mielestä Jeesuksella ei ollut inhimillistä ruumista, vaan siltä vain näytti.

Lokakuu 2020     

Luku 5

Evankeliumien yhtäläisyydet ja eroavuudet

 

Uuden testamentin neljällä evankelistalla on kirjoituksissaan sama keskeinen teema: Jeesus ja hänen elämänsä, opetus, kärsimys, kuolema sekä ylösnousemus. Evankelistojen päätavoitteen on Johannes muotoillut näin: "Paljon muitakin tunnustekoja joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden; mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä" (Joh 20:30-31). Varsinaisessa merkityksessä ei "evankeliumeja" ole useita, vaan ainoastaan yksi joka on evankeliumi Kristuksesta (to evangélion tou Christoú). Paavali kirjoittaa Galatalaiskirjeessä henkilöistä jotka saavat aikaan hämmennystä "tahtoen vääristää Kristuksen evankeliumin". Hän sanoo: "Minua kummastuttaa että te niin äkkiä käännytte hänestä joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa pois toisenlaiseen evankeliumiin joka kuitenkaan ei ole mikään toinen" (Gal 1:6-8).

 

Kun Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumikirjoitukset koottiin Uuden testamentin kirjojen johtavaksi yksiköksi toisen vuosisadan alussa, oli kaikilla sama nimi "Evankeliumi" määrätyssä muodossa. Mutta niiden erottamiseksi toisistaan tehtiin lisäykset "Matteuksen mukaan", "Markuksen mukaan", "Luukkaan mukaan" ja "Johanneksen mukaan". Kyseessä oli sama ilosanoma, ei eri sanomat. Olemme myös 2 luvussa todenneet että nämä neljä evankeliumia vastaavat yhtä pitävällä tavalla kysymykseen "kuka Jeesus on?" ja "mitä hän on tehnyt". "Noin vuoden 115 aikoihin mainitsee Antiokian piispa Ignatius ´Evankeliumin´ arvovaltaisena kirjoituksena, ja koska hän tunsi useampia kuin yhden neljästä evankeliumista, oletetaan että hän sanalla ´evankeliumi´ tarkoitti yksinkertaisesti nelinkertaista kokoelmaa joka tavallisesti kulki tällä nimellä."[1]

 

Mutta neljän evankelistan kirjoituksia verrattaessa todetaan myös erilaisuuksia. Jokaisella on nimittäin ennen kaikkea tietty kohderyhmä ja tietty tarkoitus joka vaikuttaa sekä materiaalin valintaan että sen järjestämiseen ja esittelyyn. Evankeliumikirjoitukset eivät ole Jeesuksen päiväkirjoja hänen elämästä, vaan valikoima siitä materiaalista mikä evankelistoilla oli käytettävissä. Huomioiden sen miksi ja missä tarkoituksessa eri evankeliumikirjoitukset kirjoitettiin ymmärrämme paremmin mistä erilaisuudet johtuvat. Seuraavaksi koskettelen juuri tätä asiaa.[2]

 

Evankeliumi Matteuksen mukaan

Entinen tullimies Matteus jonka nimi oli alkuaan Leevi oli yksi kahdestatoista apostolista ja Jeesuksen julkisen toiminnan silminnäkijä. Hän kirjoitti ensikädessä juutalaisille, sekä niille jotka olivat vakuuttuneita Jeesuksen olevan kirjoitusten lupausten todellinen täyttymys (juutalaiskristityt), että niille jotka eivät olleet hyväksyneet häntä Messiaana. Matteus viittaa toistuvasti juutalaisten Raamattuun ts. Vanhaan testamenttiin, ja haluaa osoittaa että Jeesus on sen kertoman aineiston todellinen täyttymys. Hän edellyttää lukijoiden olevan hyvin perehtyneitä juutalaisiin tapoihin, samoin kuin Palestiinan maantieteeseen ja pinnanmuodostukseen.

 

Juutalaiskristityt olivat joutuneet uskonsa tähden hankalaan tilanteeseen. Heidän maanmiehet vainosi ja vihasi heitä ja he altistuivat erityisiin kiusauksiin. Useimmat juutalaiset odottivat toisenlaista Messiasta kuin millainen Messias Jeesus oli. He odottivat Messiasta joka esiintyisi ulkoisessa loistossa ja vallalla, olisi kuningasta joka johtaisi mahtavaa armeijaa valtakunnan vapauttamiseksi, joka ajaisi pois roomalaiset valloittajat ja tekisi valtakunnasta maailman johtavan valtakunnan. He toivoivat Daavidin jälkeläistä jolla olisi suurempi ulkonainen loisto ja valta kuin Daavidilla itsellä. Jeesuksella ei ollut tätä ulkonaista loistoa. Hän oli alhaista sukua, nasaretilainen, publikaanien ja syntisten ystävä. Jeesusta Messiaana ylistäviä pidettiin tästä syystä juutalaisen uskon luopioina, eikä enää Jumalan omaisuuskansana. Jeesuksen ennustus toteutui: "He vetävät teidät oikeuksiin ja synagogissaan he teitä ruoskivat" (Matt 10:17).

 

Matteus tahtoo vahvistaa juutalaiskristittyjä heidän uskossaan osoittamalla että Jeesus, ilman epäilystä, on luvattu Messias joka ei toteuta vain tiettyjä profetioita, vaan koko Vanhan testamentin sanoman ja historian. Jeesuksen ihmeteot pelkästään eivät todista hänen olevan Jumalan Poika jolla on jumalallinen valta, vaan juuri ne mahtavat teot jotka Messias oli tekevä juutalaisten pyhien kirjoitusten mukaan. Profeetta Jesaja esim. oli ennustanut että Messias saisi kuurot kuulemaan, mykät puhumaan, sokeat näkemään, halvaantuneet kävelemään, niin jopa kuolleet heräämään. Katso Jes 35:5s; 26:19; 61:1, ja Jeesuksen viittaukseen näihin ennustuksiin kun Johannes Kastajan opetuslapset kysyvät häneltä: "Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?" (Matt 11:3-5).

 

Matteus nostaa erityisesti esiin sanat ja tapahtumat jotka osoittavat kuinka Jeesus täyttää Vanhan testamentin profetiat. Hän siteeraa suoraan tai viittaa yli kuuteenkymmeneen Vanhan testamentin profetiaan, ja paljon enemmän kuin kukaan muu evankelistoista. Kun Matteus jo ensimmäisenä ajatuksena tähdentää että Jeesus on "Daavidin poika, Aabrahamin poika", liittää hän ne tällä lupauksiin että siunaus oli tuleva kaikille kansoille Aabrahamin ja hänen siemenensä kautta (1Moos 28:14; 22:18; 18:18; 12:3). Ja että Vapahtaja, messiaaninen kuningas oli tuleva Daavidin huoneesta ja suvusta,  ja että hänellä on ikuinen valtaistuin ikuisessa valtakunnassa (2Sam 7:13-16; Jes9:7). Matteus kutsuu ilosanomaa Jeesuksesta ja hänen pelastusteosta "valtakunnan evankeliumiksi: "Jeesus vaelsi kaikki kaupungit ja kylät ja opetti heidän synagogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia" (Matt 9:35). Jumalan valtakunta tai taivasten valtakunta on nimitys joka esiintyy vain Matteuksella, ja peräti kaksikymmentä kertaa.[3]

 

Monen raamattutukijan keskuudessa on melko yleinen käsitys että Markus kirjoitti evankeliuminsa ensin ja että Matteus on käyttänyt Markusta lähteenään. Mutta tämä on hyvin epätodennäköistä. Miksi Matteus, yksi niistä kahdestatoista ja silminnäkijä, olisi tukeutunut toisenkäden tietoihin kun hänellä itsellä oli ensikäden tieto? Markushan ei itse ollut silminnäkijä, vaan oli saanut tietonsa lähinnä Pietarilta. Suurella todennäköisyydellä kirjoitti Matteus muistiin evankeliuminsa ennen kolmea muuta, joskus 45 ja 55 j.Kr. välillä.

 

Evankeliumi Markuksen mukaan.

Markus oli Barnabaan serkku (Kol 4:10) ja sen Marian poika jonka talossa apostoleilla oli tapana kokoontua Jaakob vanhemman marttyyrikuoleman aikoihin v 44 jKr (kts. Apt 12:1-2, 12). Hänen heprealainen nimensä oli Johannes (hepr. Jochanan) ja Markus oli

latinalainen. Hän kirjoittaa lähinnä pakana-roomalaisille ja pakana-kristityille Rooman valtakunnan länsiosassa. Siksi hän usein käyttää latinalaisia sanoja ja sanontoja, kääntää aramean sanoja ja selittää juutalaisia tapoja ja käytäntöä. Muutama esimerkki: "Fariseukset kuten muut juutalaiset eivät ruokaile ennen kuin ovat tarkoin pesseet kätensä kourallisella vettä. He noudattavat vanhinten perinnäissääntöjä. Ja tultuaan torilta he eivät syö ennen kuin ovat peseytyneet. He ovat oppineet noudattamaan myös paljon muuta kuten maljojen, kivi- ja vaskiastioiden huuhtomista" (Mark 7:3-4). "Oli jo valmistuspäivä", ja Markus selittää mitä valmistuspäivällä tarkoitetaan: "on sapatin aattopäivä" (15:42).

 

Klemens Aleksandrialainen[4] kirjoittaa että kun Pietari pyhän Hengen innoittamana oli saarnannut evankeliumin ilosanomaa Roomassa, pyysivät monet kuulijat Markusta apostolin uskollisena työtoverina kirjoittamaan (paperille) mitä he olivat kuullet.[5] Huomaamme että Markus oli käyttänyt silminnäkijää joka oli huomioinut monta yksityiskohtaa. Muutama esimerkki: Hän kertoo kuinka Jeesus nosti Pietarin anopin ylös, tarttuen hänen käteensä (1:31). Hän kiinnittää huomion kuinka Jeesus "katsoi" rikasta miestä ja rakasti häntä (10:21). Kun fariseukset alkoivat väitellä hänen kanssaan, kiusaten vaatien häneltä merkkiä taivaasta, huokasi Jeesus hengessään ja sanoi: "Miksi tämä sukupolvi vaatii merkkiä?" (8:11-12). Kun hänen tykö tuotiin mies joka oli kuuro ja melkein mykkä, "hän otti hänet erilleen kansasta, pisti sormensa hänen korviinsa, sylki ja koski hänen kieleensä ja katsahti ylös taivaaseen, huokasi ja sanoi hänelle: "Effata", se on, aukene!" (7:32-34).

 

Roomalaisilla oli varmaan paljon huomauttamista Pietarin todistuksia vastaan. Kuinka Jeesus nasaretilainen voisi olla Jumala ja Pelastaja kun hän tulee halveksitusta juutalaisesta orjakansasta? Eikö Jeesus ollut oikeastaan väheksyttävä ja arka persoona salliessaan itseään pilkata, vangita, rääkätä ja tuomita syyttömästi kaikkein häpeällisimpään kuolemaan ilman pienintäkään vastarintaa? Eivätkö keisarit Caesar, Augustus ja Tiberius olleet arvokkaampia jumalia kuin tämä jumala joka ei edes kyennyt itseään suojaamaan vihollisiaan vastaa? Roomalaiset olivat tunnetusti rohkeita ja kuuluivat sotilaallisesti vahvaan kansaan jolla oli tunnettu oikeudenmukaisuuden taju. Mikään ei voinut olla heidän silmissä arvottomampaa kuin heikkous tai rohkeuden ja urhoollisuuden puute. Sitä paitsi eivät juutalaiset itsekään hyväksyneet Jeesusta Jumalakseen ja Pelastajakseen!

 

Pietarin saarnojen runsaasta materiaalista koskien Jeesuksen elämää, tekoja, kärsimystä ja kuolemaa, Markus kiinnittää erityistä huomiota siihen mikä osoittaa Jeesuksen olevan mahtava Jumalan Poika. Hän hallitsee pimeyden voimia yhtä helposti kuin voittaa luonnonvoimat ja kaikkein pahimmatkin sairaudet. "He hämmästyivät kaikki ja kyselivät toisiltaan: "Mitä tämä on? Uusi oppi jolla on sellainen valta! Hän käskee jopa saastaisia henkiä, ja ne tottelevat häntä" (1:27).

 

Markus aloittaa evankeliuminsa suoraan Jeesuksen julkisella toiminnalla ja kuinka hän tekee voimallisia tekoja toinen toisen perään. Jumalan Poika esiintyy voimallisena, ei passiivisena ja pelokkaana poloisena. "He olivat hämmästyksissään hänen opetuksestansa, sillä hän opetti heitä niin kuin se jolla valta on, eikä niin kuin kirjanoppineet" (Mark 1:22). Väsymättömästi hän ottaa hoiviinsa kärsiviä päivästä toiseen. Vielä kun aurinko laskee ja oli levon aika  "tuotiin hänen tykönsä kaikki sairaat ja riivatut" (1:32).  Kotiin tullessakaan hänelle ei suotu rauhaa, vaan kansaa kokoontui taas, "niin etteivät he päässeet syömäänkään" (3:20; 6:31).

 

Markukselle on tunnusomaista pieni sana "heti" (kreikk. evthýs), joka todistaa sinnikkyydestä ja kiireestä. Tämä sanan esiintyy Markuksella useammin kuin missään muussa Raamatun kirjassa. Uudessa testamentissa se esiintyy kaikkiaan 80 kertaa, joista yli 40 kertaa Markuksen evankeliumissa. Se esiintyy niin usein etteivät kaikki raamattukäännökset ota sitä edes mukaan joka kerta.

 

On totta että Jeesus vangittiin, pahoinpideltiin mitä julmimmin ja naulittiin ristille, mutta tapahtuiko tämä siksi ettei hän kyennyt tekemään vastarintaa? Ei, vaan hän kärsi ja kuoli koska halusi niin tehdä. Hän uhrasi elämänsä kaikkien ihmisten lunastukseksi synnistä, ei heikkoudesta, vaan vapaaehtoisesti heitä ja myös vihollisiaan kohtaan tuntemansa kaikkein polttavimman rakkauden ajamana. Kun roomalainen sadanpäämies (centurio), joka piti teloituspaikalla vahtia näki millä tavalla Jeesus uhrasi elämänsä ja antoi henkensä, ei hän voinut muuta kuin todeta: "Totisesti tämä ihminen oli Jumalan Poika" (15:39). 

 

Vaikka suuret joukot kokoontui Jeesuksen ympärille hämmästyen hänen opetusta ja voimatekoja, onnistuivat juutalaisjohtajat saamaan suuren osan kansaa vetäytymään Jeesuksesta ja lopulta huutamaan: "Ristiinnaulitse!" Kun roomalainen prefekti Pilatus kysyi heiltä: "Mitä pahaa hän sitten on tehnyt?", huusivat he vielä kovemmin, "Ristiinnaulitse!" (15:12-14). Vertauksessa viinitarhan työntekijöistä (12:1-12) oli Jeesus ennustanut että viinitarhan työntekijät antaisivat tappaa jopa viinitarhan omistajan ainoan rakkaan pojan ja heittäisivät hänet ulos viinitarhasta. "Mitä nyt viinitarhan herra on tekevä?" kysyy Jeesus heiltä ("he ymmärsivät, että hän oli puhunut tämän vertauksen heistä itsestä", (12:12) ja he vastasivat: "Hän tulee ja tuhoaa viinitarhurit ja antaa viinitarhan muille" (12:9). Siis Jumalan valtakunta tarjotaan pakanoille.

 

Kun Pietari kirjoitti kirjeen Roomasta (jota hän kutsuu "Babyloniksi") kristityille jotka olivat hajallaan Pontossa, Galileassa, Kappadokiassa, Aasiassa ja Bityniassa, hän lähettää terveisiä erityisesti "pojaltani Markukselta" 1Piet 5:13). Tämä osoittaa kuinka läheinen Pietarin ja Markuksen välinen suhde oli, kuin isän ja pojan. Markus ilmeisesti tunnettiin kristittyjen parissa Vähässä Aasiassa. Nyt hän oli Roomassa Pietarin kanssa ja kuunteli säännöllisesti Pietari saarnoja. Hänen evankeliuminsa peilaa Pietarin opetusta Jeesuksesta ja kirjoitettiin todennäköisesti joskus v 55 ja 60 välillä j.Kr.

----------

 

[1] F.F.Bruce, De nytestamentliga texterna (1969), s. 24s.

[2] Evankeliumien tarkempaa vertailua ajatellen viittaan Joh. Ylvisakerin The Gospels. A Synoptic Presentation of the Text in Matthew, Mark, Luk, and John (1932), ehkä paras kirja tästä aiheesta.

[3] Koskien sanojen valtakunta, Jumalan valtakunta ja taivasten valtakunta, taustaa ja merkitystä katso s. xxx ss.

[4] Aleksandriassa perustettiin 100-luvun puolivälissä katekeettikoulu, "ensimmäinen korkeampi kristillinen koulutuslaitos" (Hägglund, s.44). Klemens eli n. 150-213 ja tuli Aleksandriaan koulutuksen jälkeen Italiassa, Syyriassa ja Palestiinassa.

[5] Eusebiuksen kirkkohistoria II, 15.

 

Syyskuu 2020

 

Vuonna 100 jKr, toisen vuosisadan alussa, tuotiin Jeesuksen opetusta kaikkiin suuren Rooman valtakunnan osiin. Mutta edellisen vuosisadan aikana oli jotain täytynyt tapahtua, koska kukaan ei puhunut Jeesus nasaretilaisesta vuonna 1 jKr. Professori David Scaer kirjoittaa: "Seurakunniksi kutsutut ihmisryhmät kasvoivat kuin rikkaruoho. Niiden jäseniä ei yhdistänyt mikään ihmisiä tavanomaisesti yhdistävä tekijä. Heidän taloudet ja poliittiset intressit oli erilaisia. Jotkut heistä oli orjien omistajia, toiset muuten vapaita miehiä, toiset taas oli orjia. Näissä ryhmissä oli kaikenlaiset ammatit edustettuina. Oli sotilaita, katutyttöjä, kauppiaita ja keisaria lähellä eläviä ihmisiä saattoi kuulua yhteisöihin. Heidän yhteistä, mielenkiintoa ei voi selittää rotu, kulttuuri, kieli tai mikään muu yhteisöllisyyttä yleensä koossapitävä voima. Seurakuntien jäsenkuntaa kuvasti samaa suuri vaihtelu mikä Rooman valtakunnassa oli. Heidän yhteisöllisyyttä ei voida selittää vain sosiologisesti. Tämä ei tarkoita että yhteisössä olisi vallinnut täydellinen harmonia eikä probleemoja olisi esiintynyt. Mutta niiden sijasta keskittivät kaikki huomionsa tiettyyn ´Jeesukseen´ joka oli surmattu Jerusalemin kaupungissa ja palannut elämään".[1]

 

Ensimmäisen vuosisadan viimeisellä kolmanneksella oli kristinusko levinnyt varsin nopeasti. Olen aikaisemmin maininnut Plinius nuoremman kirjeen (n 111 jKr) keisari Trajanukselle Roomaan. Se käsitti kuinka hänen käskynhaltijana tulisi käsitellä niitä kristittyjä jotka hän näki "vaarallisena tartuntana" Rooman valtakunnassa (kts luku 3, s 100s). Tacitus raportoi Rooman palosta v 64, kun "Chrestuksen" seuraajia syytettiin tästä palosta. Siis tuskin vain yksi sukupolvi Jeesuksen työn päättymisestä oli olemassa ihmisiä joita kutsuttiin kristityiksi siksi että he rukoilivat tiettyä Kristusta joka oli tuomittu kuolemaan Tiberiuksen hallituskaudella erään Pontius Pilatus nimisen prefektin toimesta (kts. luku 3 s. 98s jossa siteerataan Tacitusta). On tarpeen todeta että v 64 kristitty liike oli edelleen vahvassa kasvussa ja monet, ehkä useimmat, apostolit oli vielä elossa. Mikään Uuden testamentin kirjoista ei vielä silloin ollut kirjoitettu. 

 

Jokaiselle maailman tapahtumalle on historiallinen syynsä, ja jopa usein useampia joista voi olla vaikea valita tärkeintä. Miksi kristinusko ilmestyy niin yht´äkkiä, ja leviää niin nopeasti? Tälle on täytynyt olla ainakin yksi syy, eikä se ole voinut olla uuden uskonnon tarve. "Rooman valtakunnassa ei uudelle uskonnolle ollut mitään todellista syytä. Juutalaiset eivät olleet siihen aikaan kovin suuri joukko, mutta heillä oli tarjota ehdoton monoteismin niille jotka pitivät sellaista parempana. Roomalaisilla ja kreikkalaisilla oli kokonainen pantheon, temppeli kaikenlaisia jumalia jotka sopivat melkein kenen tahansa aatteisiin, toivomuksiin, taipumuksiin ja tarpeisiin. Keisarin palvonta oli tavallista kaikkialla. Maanläheisemmille ja vähemmän kulttuuria kaipaaville oli tarjolla barbaaristen heimojen jumalia pohjoisessa, jotka jo aiheuttivat keisarikunnalle vaikeuksia. Mystikkoja varten oli Mithras-kultin mystiikkariittejä idästä. Ja Jumalia vastustavat voivat aina valita ateistisen filosofian mikä sekä kielsi jumalien olemassaolon että pilaili niiden typerillä ilveilyillä, niiden jahdatessa tosiaan pitkin taivaita. 

 

Miksi olisi tarvittu kristinuskoa? Ensimmäisen vuosisadan maailmassa ei ollut mitään uskonnollisuuden moninaisuuden puutetta. Kaikki uskonnolliset makusuunnat voitiin tyydyttää. Kristinuskon synnyn selitys keksintönä syvemmän psykologisen tarpeen tyydyttämiseksi on täysin kestämätön. Sitä paitsi uskonnollisten aatteiden ja myyttien kasvu kesti monia vuosia, niin jopa vuosisatoja. Mutta Jeesuksen ajasta ei kulunut pitkäkään aika kun Hänelle omistettu ja täysin kehittynyt uskonto oli tunnustettu uskonto koko keisarikunnassa - se ei kestänyt edes kahta sukupolvea."[2] Kristinusko ei voi yksinkertaisesti selittyä uskonnollisena keksintönä. Väite kristinuskon syntymisestä ilman historian Jeesusta alkulähteenä on yhtä mieletön kuin että islam olisi syntynyt ilman Muhammedin olemassaoloa.

 

 

Jeesuksen oma käsitys itsestään

1840-luvun alussa alkoi yhä useampi protestanttinen raamattukriittinen tutkija esittää ettei Jeesus milloinkaan itse katsonut olevansa Messias ja Daniel 7 luvun taivaallinen Ihmisen Poika. Liberaaliteologia oletti nimittäin että suuri juopa vallitsi Jeesuksen oman julistuksen ja sen välillä mihin alkukirkko uskoi ja mitä se saarnasi. Ajateltiin että Jeesuksen evankeliumi oli se eettisen jumalvaltakunnan "yksinkertainen" oppi, eikä itse Jeesuksella olisi ollut uskolle mitään ratkaisevaa merkitystä. Ja että vasta alkukirkon aikana, ja lähinnä Paavalin kautta, Jeesuksen yksinkertainen oppi muuttui evankeliumiksi Jeesuksesta itsestä ja Jumalan lähettämänä Pelastajana. 

 

Myöhempi tutkimus on kuitenkin todennut liberaaliteologisen syyn kestämättömäksi, nimittäin sen ettei Jeesus olisi halunnut olla Messias eikä kutsua itseään Ihmisen Pojaksi. "Pohjimmiltaan tämä liberaaliteologinen teoria perustuu haluttomuuteen ajatella että Jeesus olisi antanut omalle persoonalleen tällaisen merkityksen. Mutta tällä ovat jotkut antaneet johdatella itsensä ennakkoluuloon", kirjoittaa Erik Sjöberg eräässä artikkelissa 1962.[3]"Jeesuksen esiintyminen ja julistus on sellaista lajia ettei sitä voida selittää muuten kun Messias-mielikuvista lähtien. Jeesus on sanoilla ja teoilla esiintynyt kuin Messias ja hänen on täytynyt itse olla myös tietoinen siitä. Itse asiassa ei alkukristinuskon Messiasuskoakaan voida selittää muuten kuin lähtien edellytyksestä että tällä uskolla on ollut alkujuurensa Jeesuksessa itsessä. Näin on tässä uustestamentillisessa ydinkysymyksessä palattu käsitykseen joka muuten on aina vallinnut kristinuskossa", tiivistää professori Harald Riesenfeld.[4] Jos luotetaan omaan vapaaseen spekulointiin enemmän kuin Jeesuksen seurassa vaeltaneitten kertomuksiin mitä Jeesus on sanonut ja tehnyt, voidaan tietysti Jeesuksesta väittää lähes mitä tahansa. Mutta silloin pitäisi tunnustaa että ajatukset perustuvat omiin arvailuihin jotka on ristiriidassa käytettävissä  olevien silminnäkijöiden kertomusten kanssa. 

 

Näyttää kummalliselta että myös tutkijat jotka toteavat silminnäkijöiden kertomukset väistämättömiksi, haluavat joskus väheksyä että Jeesus on yhtä Isän kanssa, ja Jumalan Poikana tiesi olevansa samaa olemusta Isän kanssa. Tom Wright esim. kommentoi kysymystä "Tiesikö Jeesus olevansa Jumala?" tällä tavalla: "Minä en usko että Jeesus luuli olevansa yhtä sen olemuksen kanssa jota ihmiset kulttuurissamme sovittavat yhteen "jumala" käsitteen kanssa."[5] Begt Holmberg viittaa katoliseen teologiin Karl Rahner (1904-1984) jonka mielestä Jeesuksella ei voinut olla jumalsuhteensa täysi syvyys selvänä eikä tietoisuudessaan muotoiltuna. Holmberg sanoo: "Tämä luo tietyn vapauden kristologiselle ajattelullemme, aivan niin kuin se näkemys että kristologinen variaatio ja kehitys sisältyvät Uuteen testamenttiin. On historiallisesti epätodennäköistä että Jeesus ilmaisi oman käsityksensä itsestään tavalla jolla se neljännessä evankeliumissa esitetään."[6]

 

Jeesuksen oman käsityksen epäily itsestään, siis että hän on Poika, yhtä Isän kanssa, taivaallinen Ihmisen Poika, luvattu Messias ja itse HERRA, on kummallista silminnäkijöiden niin yhtäpitävien todistusten taustaa vasten. Vaikka Johannes nostaa esiin Jeesuksen oman käsityksen itsestään perusteellisemmin kuin muut evankelistat, on heillä kaikilla sama yhteinen käsitys asiasta. Sallikaa minun nostaa esiin Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen muutama kohta (perusteellisempi selvitys, kts. luku 2): 

 

Matteus: Jeesus kutsui itseään usein Ihmisen Pojaksi ja sanoi mm. "Tietäkää, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi" (9:6). "Ihmisen Poika on sapatin herra" (12:8). "Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan? "Simon Pietari vastasi: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika". Jeesus sanoi hänelle: "Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa" (16:13,16-17). Ylipappi sanoi Jeesukselle: "Minä vannotan sinua elävän Jumalan kautta, että sanot meille, oletko sinä Kristus, Jumalan Poika." Jeesus sanoi hänelle: "Sinäpä sen sanoit. Mutta minä sanon teille: tästedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä" (viittaus Daniel 7 lukuun). Silloin ylimmäinen pappi repäisi vaatteensa ja sanoi: "Hän on pilkannut Jumalaa" (26:63-66). 

 

Markus: Alkaa evankeliuminsa sanoilla, Jeesus on "Kristus Jumalan Poika" (1:1).  Niille jotka ajatteli että Jeesuksen syntien anteeksiantamus oli pilkkaa Jeesus sanoi: "Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi" (2:7,10). "Ja hän alkoi opettaa heille, että Ihmisen Pojan piti kärsimän paljon ja joutuman vanhinten ja ylipappien ja kirjanoppineiden hylättäväksi ja tuleman tapetuksi, ja kolmen päivän perästä nouseman ylös. Ja tämän hän puhui peittelemättä" (8:31). "Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä aviorikkoja ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa" (8:38). Ylipappi kysyi Jeesukselta: "Oletko sinä Kristus, sen Ylistetyn Poika?" Jeesus sanoi: "Olen; ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvissä". Niin ylimmäinen pappi repäisi vaatteensa ja sanoi: "Mitä me enää todistajia tarvitsemme? Te kuulitte hänen pilkkaamisensa" (14:61-64).

 

Luukas:  Sanoma paimenille kuului: "Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa" (2:11). "Niin kirjanoppineet ja fariseukset rupesivat ajattelemaan ja sanomaan: "Kuka tämä on, joka puhuu Jumalan pilkkaa? Kuka voi antaa syntejä anteeksi, paitsi Jumala yksin"? Mutta kun Jeesus tiesi heidän ajatuksensa, vastasi hän ja sanoi heille: "Mitä te ajattelette sydämessänne? Kumpi on helpompaa, sanoako: 'Sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut', vai sanoa: 'Nouse ja käy'? Mutta tietääksenne että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, hän sanoi halvatulle, minä sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi" (5:21-24). "Ihmisen Poika tosin menee pois niin kuin säädetty on; mutta voi sitä ihmistä jonka kautta hänet kavalletaan!" (22:22). "Juudas, suunantamisellako sinä Ihmisen Pojan kavallat?" (22:48). "Hallitusmiehetkin ivasivat häntä ja sanoivat: "Muita hän on auttanut; auttakoon itseänsä jos hän on Jumalan Kristus, se valittu" (23:35).

 

Johannes: Jeesus sanoi: "Jos ette usko kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte jos minä puhun teille taivaallisista? Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika joka on taivaassa. Ja niin kuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän että jokaisella joka häneen uskoo olisi iankaikkinen elämä" (3:12-15). "Isä rakastaa Poikaa ja on antanut kaikki hänen käteensä. Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä" (3:35s). "Mutta Jeesus vastasi heille: "Minun Isäni tekee yhäti työtä, ja minä myös teen työtä." Sen tähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa kun hän ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan myös sanoi Jumalaa Isäksensä tehden itsensä Jumalan vertaiseksi. Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee sitä myös Poika samoin tekee" (5:17-19). "Ei Mooses antanut teille sitä leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille taivaasta totisen leivän. Sillä Jumalan leipä on se joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän... Minä olen elämän leipä... Minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa joka on minut lähettänyt... Loukkaako tämä teitä? Mitä sitten jos saatte nähdä Ihmisen Pojan nousevan sinne missä hän oli ennen!" (6:32-62). "Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta... "Kun olette ylentäneet Ihmisen Pojan, silloin te ymmärrätte että minä olen, ja etten minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan kuin minun Isäni on minulle opettanut" (8:23-28). "Minä ja Isä olemme yhtä" (10:30). "Joka uskoo minuun se ei usko minuun, vaan häneen joka on minut lähettänyt. Ja joka näkee minut, näkee hänet joka on minut lähettänyt (12:44-45). "Minä olen lähtenyt Isästä ja tullut maailmaan; jälleen minä jätän maailman ja menen Isän tykö" (16:28). "Isä kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella joka minulla oli sinun tykönäsi ennen kuin maailma olikaan" (17:5).

 

Tämän luvun päätteeksi teen lyhyen yhteenvedon seuraavien sanontojen sisällöstä, Ihmisen Poika, Jumalan Poika, Messias ja Herra:

 

Ihmisen Poika on "Messias-kuninkaan arvonimi," sen taivaallisen pelastushahmon jonka tulo aloittaa messiaanisen ajan"; "viimeisten aikojen vapahtaja ja tuomari".[7] "Ihmisen Poika on taivaallista alkuperää, hän esiintyy maan päällä kätkettynä ja alennettuna",  hän on viimeisenä päivänä tuleva todellisessa kirkkaudessaan".[8] Ihmisen Pojan pelastustehtävä syntistä kohtaan täytettiin kuolemassa ristillä". "Sijaiskärsimys kuului tehtävään joka Ihmisen Pojalla oli suoritettavana ihmisten pelastamiseksi."[9] Jeesus on sekä Daniel 7:13ss jakeissa esitelty Ihmisen Poika, että Herran kärsivä Palvelija josta Jesaja puhuu Jesaja 53 luvussa. 

 

Poika tai Jumalan Poika nimillä kuvattaessa ilmaistaan Jeesuksen jumalallinen alkuperä ja jumalallinen valta. "Jeesuksen oma vaatimus olla Jumalan Poika herättää ennen kaikkea loukkausta epäuskoisissa. Juutalaiset syyttävät häntä siitä että hän kutsui Jumalaa Isäkseen ja teki itsensä Jumalan kaltaiseksi, Joh 5:18. Tästä on myös kyse oikeudenkäynnissä joka edelsi ristiinnaulitsemista. Ylipappi kehotti Jeesusta Suuren neuvoston edessä ilmoittamaan, onko hän on Jumalan Poika, Matt 26:63. Ja kun Pilatus toteaa hänet syyttömäksi, juutalaiset protestoivat: ´Meillä itsellä on laki, ja sen mukaan hänen pitää kuoleman, koska hän on tehnyt itsensä Jumalan Pojaksi´ Joh 19:7.[10] Mitä tulee Pojan ykseyteen Isän kanssa ja hänen ennalta olemiseen, katso Matt 11:27; Joh 10:30; Joh 1:1; 8:58; 17:5 ja Kol 1:15s. Luukas kertoo että Paavali, vain muutama päivä Jeesuksen tapaamisen jälkeen Damaskon ulkopuolella, "alkoi julistaa synagogissa että hän on Jumalan Poika" (kts. Apt 9:20).

 

Messias (kreikaksi Christós). Mitä tämä termi Jeesuksesta merkitsee? Jeesus otti etäisyyttä poliittiseen ja maalliseen Messias-ihanteeseen jota suuret massat hänen maanmiehistään suosivat. Siksi hän vältti Messias termiä ja piti Ihmisen Poika nimitystä parempana. Erehdysten välttämiseksi hän saattoi kieltää opetuslapsia "kenellekään sanomasta että hän on Messias (Kristus)", (Matt 16:20). Mutta Filippin Kesareassa hän opetuslasten edessä vahvisti että hän on Messias, elävän Jumalan Poika" (kts Matt 16:13-17). Oikeudenkäynnissä häntä vastaan hän selvitti millainen Messias hän on. Ylipapin kysymykseen "Oletko sinä Messias, sen Ylistetyn Poika?" hän vastasi: "Minä olen. Ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä". Messiaana Jeesus ymmärsi ettei hän ole kukaan vähäisempi kuin itse HERRA, JHWH joka on "Minä olen" (2 Moos 3:14). Sen tähden ylipappi repäisi rikki vaatteensa ja sanoi: "Mitä me enää todistajia tarvitsemme? Te kuulitte hänen pilkkaamisensa" (Mark 14:63). 

 

HERRA (hepr. Adonai) nimeä käytetään Vanhassa testamentissa korvaavana sanana Jumalan nimelle JHWH. Vanhan testamentin kreikkalaisessa Septuaginta käännöksessä käytetään sanaa Kýrios (=HERRA) Jumalan JHWH nimien tilalla. Se että Jeesus on HERRA ilmaisee siis Jeesuksen ykseyden Isän kanssa, että Jeesus on Jumala jolla on "nimi yli kaikkien nimien". Jeesuksen tunnustaminen, että hän on HERRA tai "elävän Jumalan Poika", lähtee vakaumuksesta jonka Jumala Pyhä Henki on aikaansaanut Kirjoitusten todistuksen kautta Jeesuksesta. Paavali nimittäin kirjoittaa: "Kukaan ei voi sanoa: "Jeesus olkoon HERRA" paitsi Pyhässä Hengessä" (1Kor 12:3), ja Jeesus sanoi Pietarille tämän tunnustuksesta: "Liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni joka on taivaissa" (Matt 16:17). "Jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen HERRAKSI ja uskot sydämessäsi että Jumala on hänet kuolleista herättänyt niin sinä pelastut", kirjoittaa Paavali (Room 10:9). Paimenet saivat kuulla että vastasyntynyt Betlehemissä on "Kristus HERRA" Luuk 2:11). Ja kun opetuslapset olivat nähneet ylösnousseen Jeesuksen he sanoivat: "Me olemme nähneet HERRAN" (Luuk 20:25). Jeesus ei ole vain ainutlaatuinen profeetta. Hän on olemukseltaan sekä täydellinen ihminen että täydellinen Jumala. Johannes ilmaisee kristillisen vakaumuksen kuka Jeesus on, tällä tavalla: "Mutta me tiedämme että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä" (1Joh 5:20).

 

....................................

 

 

[1] David Scaer, What do you think of Jesus? (1973, s. 12 (minun käännös). 

[2] Scaer, s. 13s (minun käännös).

[3] SBU, nide I, sarake 1169.

[4] SBU, nide II (2 painos 1963), sarake 93.

[5] Den historiske Jesus, s. 101.

[6] Människa och mer, s.228.

[7] Ivan Egnell, SBU, nide II, sarake 230s. 

[8] Harald Riesenfeld, SBU, nide II, sarake 233. 

[9] Erik Sjöberg, SBU, nide I, sarake 1171

[10] Begt Hägglund, Nordisk Teologisk Uppslagsbok, niide III (1957), s. 643

_________________________________________________________________________________

Elokuu 2020

Voiko usko Jeesukseen ja hänen ylösnousemukseen olla taikauskon seurausta? 

Väitettyihin yliluonnollisiin tapahtumiin liittyy paljon taikauskoa. On kummallista kuinka niin moni suhtautuu hyväuskoisesti mm. luonnon henkiin, kristallin parantaviin voimiin, yhteyksiin kuolleitten kanssa (spiritismi), pyhäinjäännösten yliluonnolliseen apuun, pyhiinvaelluspaikkoihin, horoskooppeihin, ennustustaitoon, okkultismiin (salatiede) jne. Eikö näin ollen olisi yhtä uskottavaa että myös Jeesuksen opetuslapset olivat ollet helposti petettäviä ja taikauskoisia jotka ilman asiallisia perusteita uskoi Jeesuksen olevan Messias, Jumalan Poika ja kuolleista ylös noussut? 

 

Vastataksemme tähän kysymykseen on huomattava seuraavaa:

 

1)  Jeesuksen opetuslapsille ja muille hänen ihmetekojen todistajille ei suinkaan ollut helppoa uskoa hänen yliluonnollisiin kykyihin. He olivatkin usein "hämmästyksestä suunniltaan" kysellen itseltään: "Kuka hän oikeastaan on?" Opetuslapset unohtivat usein eri hätä- ja pelkotilanteissa millainen kyky heidän Mestarilla on ja Jeesuksen oli todettava: "Vähäinen on teidän uskonne!" Opetuslapsijoukon ulkopuolisetkin katsoivat ihmeissään mitä Jeesus teki. He saattoivat sanoa: "Milloinkaan ei Israelissa ole nähty mitään tällaista". Mutta fariseukset kiirehtivät vaimentamaan heidän ihmettelyään, kieltäen ajattelemastakin että Jeesus olisi Jumalan Poika. "Beelsebulin voimalla hän ajaa ulos riivaajia" (Luuk 11:18). Jeesuksen sanat hänen ykseydestä Isän kanssa herättää katkeraa vihaa juutalaisjohtajien keskuudessa. Mutta mitä sitten pitäisi tehdä ihmeteoille joista niin moni todisti ja mitkä itsessään todistivat hänen todella tekevän sellaista mihin vain Jumala pystyy? He sanoivat: "Mitä me teemme, sillä tuo mies tekee paljon tunnustekoja? Jos annamme hänen näin olla, niin kaikki uskoo häneen" (Joh 11:47s). Ja Johannes toteaa: "Vaikka hän oli tehnyt niin monta tunnustekoa heidän nähden, eivät he uskoneet häneen" (12:37). Jos Jeesuksen ykseys Isän kanssa olisi vain sitä mitä hän sanoi, olisi se voitu huitaista sivuun seonneen ihmisen puheena. Mutta kun heidän omien silmien edessä tehdyt teot selvästi osoitti hänen olevan juuri se joka hän sanoi olevansa, miksi hänet sitten kiellettiin ja haluttiin tappaa? Jeesus sanoi heille: "Niitä sanoja jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni. Isä joka minussa asuu tekee teot, jotka ovat hänen. Uskokaa minua; minä olen Isässä, ja Isä on minussa, jos ette usko, niin uskokaa itse tekojen tähden" (Joh 14:10-11). 

 

2) Mikä sitten on Jeesuksen ylösnousemuksen tilanne joka on suurin ja Raamatun totuuden kannalta ratkaiseva ihme? Onko sekin hyväuskoisuuden tulosta? Kun naiset jotka ensimmäisinä tulivat Jeesuksen haudalle ja näki sen olevan tyhjän, ei heidän todellakaan ollut helppoa uskoa että Jeesus on noussut kuolleista. Heidät valtasikin "vavistus ja hämmästys" (Mark 16:8) ja "he olivat tästä ymmällä" (Luuk 24:4). "Kun he sitten kertoivat "niille yhdelletoista (apostoleille) ja kaikille muille" tyhjästä haudasta ja "että kaksi miestä oli seissyt heidän edessä säteilevissä vaatteissa" sanonen Jeesuksen nousseen ylös niin kuin hän oli heille puhunut, kokivat kuulijat naisten puheet "turhina, eivätkä uskoneet heitä" (Luuk 24:4-11). Jeesus oli useita kertoja ja selvästi ennakolta ilmoittanut nousevansa "kolmantena päivänä" ylös, ja oli heidän monivuotisen yhdessäolon aikana aina osoittanut olevansa luotettava, eivätkä he siltikään uskoneet. Molemmat ns "Emmaus-opetuslapset" eivät ilostuneet, vaan päinvastoin "järkyttyivät" mitä naiset raportoivat. Ja vaikka muutamat apostolit meni haudalle todeten "että oli niin kuin naiset olivat sanoneet", eivät Emmaus-opetuslapset uskoneet, vaan huolestuivat ja pettyivät: "Me toivoimme hänen olevan sen, joka oli lunastava Israelin" (Luuk 24:21-24). Magdalan Maria oli syvästi huolestunut sanoen Simon Pietarille ja Johannekselle: "Ovat ottaneet Herran pois haudasta, emmekä tiedä mihin ovat hänet panneet" (Joh 20:2). Vasta kun Jeesus pääsiäispäivän iltana tuli alakuloisten opetuslasten tykö, puhui heille ja näytti kätensä ja kylkensä, he ilostuivat (Joh 20:19-20). Mutta Tuomas joka "ei ollut heidän kanssaan kun Jeesus tuli", ei voinut uskoa että muut opetuslapset todella olivat nähneet Herran. Hän sanoi: "Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en minä usko" (Joh 20:25). Vasta viikkoa myöhemmin, kun Jeesus tuli heidän tykö Tuomaan ollessa paikalla ja pyysi Tuomasta pistämään sormensa hänen käsiinsä ja kätensä hänen kylkeensä, Tuomas uskoi ja sanoi: "Minun Herrani ja minun Jumalani!" (Joh 20:26-28).

 

3) Raamattu kehottaa suhtautumaan kriittisesti väitteisiin yliluonnollisista ilmiöistä ja kyvyistä. Mitä todistajat sanovat? Mitä he ovat nähneet ja kuulleet? Raamattu varottaa taikauskosta. Joka vuosi luetaan synagogassa nämä sanat: "Älkää merkeistä ennustelko älkääkä harjoittako noituutta" (3 Moos 19:26). "Kun tulet siihen maahan, jonka HERRA, sinun Jumalasi sinulle antaa, niin älä opettele jäljittelemään niiden kansojen kauhistavia tekoja. Älköön keskuudessasi olko ketään joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, tai joka tekee taikoja, ennustelee merkeistä, harjoittaa noituutta tai velhoutta, joka lukee loitsuja, kysyy vainaja- tai tietäjähengiltä tai kääntyy vainajien puoleen" (5Moos 18:9-11).  

Todellinen jumalallinen ilmestys ei ole filosofia, ajattelun tulos, vaan on tapahtunut monen todistajan edessä. Todistus tällaisesta ilmestyksestä on Mooseksen ja profeettojen todistuksissa (Vanha testamentti) ja apostolien todistuksissa (Uusi testamentti). Sen todistuksen mukaan on ainoa tosi ja elävä Jumala "Hän joka on" (hepreaksi JHWH). "Minä olen se joka olen",  sanoo Jumala Moosekselle. Iankaikkinen on sellainen jollaiseksi hän on monien silminnäkijöiden edessä itsensä VT:n ja UT:n sanassa ja suurissa teoissa ilmaissut. Taikauskon ja tosi Jumalan ilmestyksen erottamisen tärkeys käy ilmi monista raamatunkohdista. Jesaja kirjoittaa: "Ja kun he sanovat teille: "Kysykää vainaja- ja tietäjähengiltä jotka supisevat ja mumisevat", niin vastatkaa: Eikö kansa kysyisi Jumalaltansa? Kuolleiltako elävien puolesta? "Pysykää laissa ja todistuksessa!" Elleivät he näin sano, ei heillä aamunkoittoa ole" (Jes 8:19-20). Johannes kirjoittaa: "Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan" (1Joh 4:1). Paavali kirjoittaa: "Profetoimista älkää halveksuko, mutta koetelkaa kaikki"  (1Tess 5:20s). 

 

Uuden testamentin mukaan on Jeesuksen ylösnousemus tosiasia jota opetuslasten oli vaikeaa aluksi uskoa. Ratkaisevaa uskolle ei ollut hyväuskoisuus tai taikausko, vaan useiden todistajien varmat todisteet että Jeesus oli noussut ylös. Hauta oli todistetusti tyhjä eikä Jeesuksen kuollutta ruumista oltu piilotettu. Ylösnoussut Jeesus jolla oli merkit naulojen lävistämissä käsissä ja pistimen lävistämässä kyljessä oli suuren todistajajoukon nähtävänä (1Kor.15:5ss). "Kärsimisensä jälkeen hän moninaisten epäämättömien todistusten kautta osoitti elävänsä, ilmestyen heille neljänkymmenen päivän aikana ja puhuen Jumalan valtakunnasta. (Apt 1:3). Ylösnousseen kohtaaminen muutti pelokkaat opetuslapset rohkeiksi todistajiksi jotka olivat valmiita menemään kuolemaan vakaumuksensa tähden. Petokset tehdään oman lyhytaikaisen edun vuoksi. Mutta Messias ei merkinnyt heille ulkoista hyötyä, vaan päinvastoin vainoa, jopa julmia teloituksia. Mutta vakaumus "minä tunnen hänet, johon minä uskon" (2Tim 1:12) antoi iloa vainojen ja ulkoisen hädän keskellä. Luukas kertoo: "Apostolit lähtivät pois neuvostosta iloissaan siitä että olivat katsotut arvollisiksi kärsimään häväistystä Jeesuksen nimen tähden. Eivätkä he lakanneet, vaan opettivat joka päivä pyhäkössä ja kodeissa ja julistivat evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta" (Apt 5:41-42).

 

Voiko Jeesus olla epähistoriallinen persoona, myytti?

Aika ajoin julkaistaan kirjoja väittäen ettei Jeesusta koskaan ollut olemassa. Mutta keskustelu tällaisten kirjojen teorioista tuskin kuuluu otsikon alle, "Kuka Jeesus oikeasti on raamattututkijoiden mukaan?" On nimittäin vaikeaa nykyään löytää yhtään varteenotettavaa raamattututkijaa joka olisi onnistunut kumoamaan kaikki historialliset todisteet Jeesuksen olemassaolosta. Professori Holmberg toteaa oikeutetusti: "Vuosisatamme aikana ei yksikään varteenotettava historioitsija, joka tuntee antiikin lähteet, ole vakavasti puolustanut olettamusta ettei Jeesusta ole ollut olemassa."[1] Eksegeetti Erik Sjöberg, joka ei todellakaan ole tunnettu konservatiivisesta raamattunäkemyksestä, kirjoittaa yrityksistä kieltää Jeesuksen historiallisuus: "Kaikki yritykset kieltää Jeesuksen historiallisuus tehdään kuitenkin tyhjäksi Paavalin UT:n kirjeissä. Paavali on itse seurustellut Jeesuksen opetuslasten kanssa. Hän tosin antaa hyvin vähän konkreettisia piirteitä Jeesuksen elämästä ja siteeraa vain muutamia Jeesuksen sanoja, mutta Jeesuksen elämä, kuolema ja ylösnousemus ovat kaiken Paavalin sanomisen perusta. Se vuoksi, voidakseen kieltää Jeesuksen historiallinen existenssi,  on kaikki Paavalin kirjeet julistettava epäaidoiksi. Myös tätä on yritetty, mutta tavallisista historiallisista tutkimusmenetelmistä lähtien arvioituna, on yritykset katsottava täysin epäonnistuneiksi. Sen vuoksi ei tieteellisesti katsoen ole mitään mahdollisuutta kieltää Jeesuksen historiallisuutta."[2] On oltava todella hyväuskoinen ollakseen sitä mieltä ettei Jeesusta koskaan ole ollut", kirjoittaa Stephen Neill.[3]

 

Ruotsiksi ilmestyneistä kirjoista jotka edustavat väitteitä ettei Jeesusta koskaan ole ollut mainittakoon Alvar Ellegårdin kirja Myten om Jesus. Den tidigaste kristendomen i nytt ljus (1992) ja Roger Viklundin Den Jesus som aldrig funnits (2005). Ellegård joka on englannin kielen emeritus professori eikä ammatti-eksegeetti lanseeraa mm. seuraavat hypoteesit: Juutalaisuudessa oleva essealainen lahko on kristillisten seurakuntien itse juuri. Essealaisten johtaja, "Vanhurskauden opettaja" joka eli n. 200 eKr on Paavalin toimesta muutettu Jeesukseksi Kristukseksi. Kristinusko on pääasiassa Paavalin luomus ja evankeliumien Jeesus myöhemmin tullut fiktio. 

 

Ellegårdin hypoteesien kriittisistä tarkasteluista mainittakoon Anders Ekenbergin artikkeli "En ren myt om Jesus".[4] Hän tiivistää kritiikkinsä seuraavin sanoin: "Teoria Myten om Jesus julkaisussa ei siis ole mitään muuta kuin idea johon kirjailija on ihastunut - tai, jos halutaan, puhdas myytti. Se ei rakennu minkäänlaisille pysyville argumenteille. Yleinen käsitys sen sijaan on hyvin perusteltu. Eikä se suinkaan ole riippuvainen kristillisistä uskon argumenteista, vaan rakentuu tarkistettaville faktoille: aikaisille, levinneille ja perusteilta yhtäpitäville todisteille, että Jeesus nasaretilainen on ollut olemassa ja on kristillisyyden alkuunpanija."[5] Holmberg tyytyy viittaamaan Ekenbergin kritiikkiin mitä tulee Ellegårdin mielipiteisiin: "Kirjan puuttuva tieteellinen laatu osoitetaan viiltävän selvästi Anders Ekenbergin toimesta."[6]

 

Roger Viklund on amatööritutkija. Hän esittelee kumma kyllä itsensä kirjassaan "gnostikoksi"[7] ja "olettaa että me ihmisinä jälleensynnymme ihmisiksi". Hän myöntää rehellisesti että jo ennen kuin alkoi etsiä ja koota materiaaliaan Raamatusta ja Jeesuksesta "oli käsityksiä että evankeliumit on tarkoitus tulkita symbolisesti".[8] Mutta kirjansa toiseksi viimeisellä sivulla hän antaa kuitenkin ymmärtää että hänen "kattava tutkimuksensa" on suoritettu "ennakkoluulottomasti" (sic!). Se mikä Viklundin kirjaa luettaessa hämmästyttää on että hän on haalinut tulkintoja ja tietoja sieltä ja täältä ja valinnut alusta loppuun sellaisia jotka tukevat hänen ennakkokäsityksiään. Tämä on johtanut siihen että hänen paksu kirjansa (596 sivua) latoo esiin tulkintoja, väitteitä, päiväyksiä ja ns. tosiasioita jotka on ohjattu tiettyyn suuntaan ja ovat usein täysin kestämättömiä. Joukko ruotsalaisia eksegeettejä on tarkastanut Viklundin teorioita, eräs heistä on dosentti Tord Fornberg. Hän on sitä mieltä että Vikulundin kirja on amatöörityö ja että Viklund on tehnyt johtopäätöksiä joita ei kukaan ammatti-ihminen tekisi. Fornberg tähdentää mm. että evankeliumit on kirjoitettu korkeintaan 35 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen ja että silloin oli vielä hengissä Jeesuksen elämän ja tekojen silminnäkijöitä.[9] Ettei Paavali - joka jatkuvasti viittaa Jeesukseen mm. että hän ainoana synnittömänä uhrasi elämänsä sovittaakseen kaikkien ihmisten synnit ja nousi ylös kolmantena päivänä näyttäytyen apostoleille ja "enemmälle kuin viidellesadalle veljelle, joista useimmat vielä nytkin ovat elossa" (1Kor 15:6) - muka olisi tuntenut Jeesusta todellisena, historiallisena persoonana, - on merkillinen käsityskanta. Voidakseen tukea tätä on Viklundin hylättävä Paavalin sana  1 Kor 15:3-9 väärennöksenä.[10] Viklund yrittää myös päästä eroon Paavalin sanasta, miksi Jeesus Jumalan poikana tuli maailmaan, syntyi neitsyestä tosi ihmiseksi ja asetettiin lain alle (Gal 4:1-5). Viklund sanoo: "Koko kappale on tulkittava gnostilaisittain."[11]

 

Jos kristinusko olisi vain filosofia tai myytti, ei sillä olisi kovin suurta väliä mitä Jeesuksesta kerrotaan ja onko se todella tapahtunut historiassa. Mutta Uuden testamentin sanoman mukaan on sillä ratkaiseva merkitys että Jeesuksen teot on todella tehty historiassa. Hänen lapsuutensa ja julkinen toimintansa voidaan päivittää tiettyyn ajanjaksoon (Rooman keisarien Augustuksen ja Tiberiuksen hallintoaikaan) ja palatsit Palestiinassa joissa hän vaikutti voidaan osoittaa kartalta. Hänen teoillaan on historiallisia seurauksia kaikiksi ajoiksi kaikille ihmisille. Jeesus ei ole myyttinen "kuka tahansa", ei vaikuta "millä myyttisellä paikalla tahansa" eikä "mihin aikaan tahansa" kts. tarkemmin luku "Jeesuksen elämä sidottuna aikaan ja paikkaan" sivu 10ss.

.....................................

 

[1] Människa och mer, s. 208 alav. 4.

[2] Erik Sjöberg, artikkeli "Jesus Kristus", Svenskt Bibliskt Uppslagsverk (=SBU), nide I (2. painos 1962), sarake 1154. 

[3] Vad vi vet om Jesus (1971), s.8.

[4] Aikauaslehti Signum 18, 1992, s. 145-149.

[5] Ekberg, s. 149.

[6] Holmberg. s. 208.

[7] Millaiseen Jeesukseen gnostikko uskoo ja mitä tarkoitetaan gnostilaisuudella, katso luku 6." Jeesus ja gnostilaiset evankeliumit" (s.149ss).  

[8] Viklund, s. 21s. 

[9] http://sv.wikipedia.org/wiki/Den_Jesus_som_aldrig_funnits

[10] Viklund. s. 361

[11] Viklund. s. 368.

Heinäkuu 2020

 

Jeesuksen ylösnousemus historiallisena totuutena

 

"Kristillisen uskon ja evankeliumien totuus riippuvat loppujen lopuksi siitä, onko ylösnousemus historiallinen totuus. Ellei ole hautaa jossa Jeesus makasi kuolleena ja josta hän noustuaan ylös lähti ulos, on myös kaikki muu mitä historiallisesti nähtynä on tapahtunut merkityksetöntä. Jeesuksen vaatimukset ovat nimittäin silloin - valheellisia." Näin kirjoittaa Anders Sjöberg oikeutetusti Jeesus-kirjassaan.[1] "Ihmisellä, joka vakuuttuu siitä että ylösnousemukseen on todella syy uskoa historiallisena totuutena, ei myöskään ole mitään vaikeutta hyväksyä muita Jeesuksen elämän ihmekertomuksia. Jumalan, joka on osoittanut olevansa elämän ja kuoleman herra sallimalla Jeesuksen nousta ylös kuolleista, täytyy myös antaa niin halutessaan ja ilman vaikeuksia puuttua yliluonnollisella tavalla luonnonlakeihin jotka hän itse on elämää varten luonut."[2]

 

On helppoa ymmärtää että maailmankuvasta, joka levisi valistusajasta lähtien laajalle, ja yhä laajasti leimaa tieteellistä tutkimusta, tulee Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisen totuuden hyväksymisen este. Tällainen hyväksyminen "edellyttää uskoa Jumalaan ja maailmankuvaan joka on avoin, eikä suljettu säännölliseen ja luonnolliseen syy - seuraus järjestelmään. Sellaisessa järjestelmässä ei nimittäin voi tapahtua ylösnousemusta."[3] 

 

Kun Pietari saarnaa Jeesuksen ihmeteoista ja ylösnousemuksesta hän painottaa että kyseessä on toteutuneet historialliset tapahtumat (kts. Apt 2:22ss). Hän ei puhu ylösnousseesta Jeesuksesta jota kukaan ei ole nähnyt tai mahtavista Jumalan teoista joita kukaan ei ole todistanut, niin kuin ne olisivat riippumattomia siitä ovatko ne tapahtuneet vai eivät. On myös tähdennettävä, niin kuin myös Wright tekee, ettei ole olemassa "mitään kristillisen uskon aikaista muotoa missä ylösnousemus ei olisi ollut pääopinkappale"[4]. Kristillisen käsityksen mukaan Jeesuksen ylösnousemus on ratkaiseva keskus koko ihmiskunnan historiassa."[5]

 

Usko Jeesuksen ylösnousemukseen perustuu, niin kuin mm 1Kor 15:4-8 näemme, joukolle silminnäkijöiden todistuksia, jotka voidaan huitaista sivuun jos etukäteen suljetaan

pois se että Jumala voi puuttua luomakuntaansa. Joka uskoo Jumalan olemassaoloon ei voi, niin kuin usein tieteen nimissä tapahtuu, ennakkoon sulkea pois sitä että Jumala voi epäluonnollisella tavalla näyttää valtansa luomakunnassa jonka hän itse on tehnyt ja johon itse on pannut luonnonlait voimaan."[6]

 

Wright, joka käy keskustelua raamattututkijoiden kanssa jotka eivät hyväksy Jeesuksen todellista ylösnousemusta kuolleista, tähdentää: "Ihmisiä jotka esiintyvät 1 Kor 15 luvun  luettelossa pidettiin todella tapahtuneen ylösnousemuksen todistajina." Mutta hän kysyy, olivatko ensimmäiset kristityt oikeassa, ja vastaa: "Meidän on edellytettävä jotain sellaista mikä selittää sen miksi joukko juutalaisia ensimmäisellä vuosisadalla niin pian ja täydellisesti teki johtopäätöksen että päinvastoin mitä olivat uskoneet, oli yksi henkilö noussut ajassa ylös."[7]

 

Sitä minkä me tiedämme ei kukaan yrittänyt kiistää, että Jeesuksen hauta todella oli tyhjä kolmannen päivän aamuna. Kysymys kuuluu nyt: kuka sen tyhjensi? 1) Se ei voinut olla Jeesuksen vihamiehet, roomalaiset tai juutalaiset viranomaiset, sillä he olisivat näyttäneet ruumiin heti hänen kannattajansa väittäessä Jeesuksen nousseen ylös kuolleista." "Haudan demonstrointi jossa Jeesuksen ruumis on jäljellä olisi tehokkaasti ja lopullisesti kumonnut väitteen hänen ylösnousemisesta. Koska mitään tällaista yritystä ei tehty on vedettävä se johtopäätös, ettei Jeesuksen vihamiehet kyenneet tuomaan myöskään esille tätä vastaväitettä. Aikaista tyhjää hautaa ei voitu väärentää."[8] 2) Ovatko Jeesuksen ystävät voineet varastaa ruumiin ja sen jälkeen keksiä että Jeesus on noussut ylös? Tätä ei voida yhdistää heidän reaktioonsa tyrmistyneinä uutiseen että Jeesuksen ruumis ei enää ollut haudassa. Ja kuinka voidaan selittää opetuslasten halu mennä rohkeasti, jopa kuolemaan asti, vakaumuksensa tähden että Jeesus todella oli noussut ylös, jos he todellisuudessa tiesivät ettei hän ollut noussut ylös? Ainoa selitys on että he todella tiesi hänen nousseen ylös ruumiillisesti useiden silminnäkijöiden todistusten perusteella. "Jos hänen ruumiinsa olisi edelleen ollut jossain haudassa olisi joku, ennemmin tai myöhemmin, ollut pakotettu keräämään hänen luunsa ja panemaan ne uurnaan, ja silloin olisi petos paljastunut ."[9] "Juuri siksi että ylösnousemus on historiallinen tapahtuma on se väärennyskelpoinen. Jos juutalaisten johtajat olisivat kyenneet näyttämään Jeesuksen ruumiin, olisi väite hänen kuolleista ylösnousemisesta ollut väärennys kaikiksi ajoiksi."[10]

 

Wright painottaa oikeutetusti että on täysin epätodennäköistä että evankeliumien kuvaukset ylösnousemuksesta olisivat suullisen tradition myöhempi kehitelmä. Miksi ihmisten mielestä yht´äkkiä olisi sopivaa tai edes tarpeen puhua Jeesuksesta niin ilmeisen konkreettisella tavalla?"[11] On yhtä hyvä tajuta että on otettava ensimmäisten kristittyjen yhtäpitävä todistus tosissaan: Jeesus nasaretilainen nousi ylös ruumiillisesti uudenlaiseen elämään kolme päivää telotuksensa jälkeen."[12] "Kaiken kaikkiaan ollaan valinnan edessä, joko luemme tekstit sellaisina kuin ne ovat - niiden tehokaan pyrkimyksen mukaisina painottaa ylösnousemuksen tosiallisuutta, tai kokeilla teorioita jotka suoraan poikkeavat teksteistä. Jälkimmäisessä tapauksessa lähdetään siitä realiteetista ettei ylösnousemus oikeastaan ole voinut tapahtua. Siis ei ole samassa mielessä tapahtumana kuin me muutoin puhumme historiallisissa kuvauksissa."[13] Uuden testamentin mukaan perustuu ylösnousemususko silminnäkijöiden kokemuksiin. Opetuslapset kertovat kuinka he, vastoin omia odotuksia, ovat tavanneet ja runsaan kuukauden ajan seurustelleet "kuolleen mutta ylösnousseen Jeesuksen kanssa, joka esiintyy ilmiselvänä ihmisenä ja kuitenkin jollain tavalla muuttuneessa, ´kirkastetussa´ ruumiissa."[14]

 

Sekä Vanhalle että Uudelle testamentille on täysin ratkaisevaa ettei ainoa tosi Jumala ole inhimillisen ajatuksen tuote, vaan hengellinen todellisuus joka on ilmaissut itsensä silminnäkijöiden nähden. Raamatullinen usko ja luottamus Jumalaan ei rakennu inhimillisille teorioille jumalilmestyksestä, vaan että Jumala todella on ilmaissut itsensä historiassa silminnäkijöiden nähden. Vanhassa testamentissa on Jumalan itsensä ilmaiseminen pelastuksen yhteydessä Egyptin orjuudesta kaiken kattava pelastusteko joka selvästi osoittaa kuka Jumala on. Uudessa testamentissa se on Jeesus ja hänen ainutlaatuiset tekonsa ja voitokas ylösnousemus. Molemmissa tapauksissa painotetaan että nämä tapahtumat ovat todellisia, historian tapahtumia jotka ovat toteutuneet monien silmien nähden, eivätkä vain inhimillisiä ajatuksia ja vahvistamattomia väitteitä. Huomaa kuinka tätä painotetaan seuraavissa teksteissä: 

 

Näin Mooses sanoo juuri ennen kuolemaansa:

 

"Sillä kysy menneiltä ajoilta, jotka ovat olleet ennen sinua, alkaen siitä päivästä, jona Jumala loi ihmiset maan päälle, kysy taivaan äärestä toiseen: onko koskaan mitään näin suurta tapahtunut, tai onko mitään tällaista ikinä kuultu? Onko mikään kansa kuullut Jumalan äänen puhuvan tulen keskeltä, niin kuin sinä olet kuullut, ja kuitenkin jäänyt elämään? Tahi onko mikään jumala koettanut mennä ottamaan itsellensä kansaa toisen kansan keskuudesta koettelemuksilla, tunnusteoilla ja ihmeillä, sodalla, väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella ja suurilla, pelättävillä teoilla, minkä kaiken HERRA, teidän Jumalanne, on tehnyt teille Egyptissä, sinun silmiesi edessä? Sinun on annettu se nähdä, tietääksesi, että HERRA on Jumala, eikä muuta ole kuin hän. (5Moos 4:32-35). "Kasvoista kasvoihin HERRA puhui teidän kanssanne vuorelta, tulen keskeltä. Minä seisoin silloin HERRAN ja teidän välillänne ja ilmoitin teille HERRAN sanan, sillä te pelkäsitte tulta ettekä nousseet vuorelle (5Moos 5:4-5). "Nämä sanat HERRA puhui koko teidän seurakunnallenne vuorelta, tulen ja synkkien pilvien keskeltä... Kun te kuulitte äänen pimeyden keskeltä, vuoren palaessa tulena, niin te astuitte minun luokseni, kaikki teidän sukukuntienne päämiehet, niin myös teidän vanhimpanne. Ja te sanoitte: 'Katso, HERRA, meidän Jumalamme, on antanut meidän nähdä kirkkautensa ja valtasuuruutensa, ja me olemme kuulleet hänen äänensä tulen keskeltä. Tänä päivänä me olemme nähneet, että Jumala voi puhua ihmisen kanssa, ja tämä jää kuitenkin henkiin... Kuka kaikesta lihasta on koskaan niin kuin me kuullut elävän Jumalan äänen puhuvan tulen keskeltä ja jäänyt henkiin? Astu siis esiin ja kuule kaikki, mitä HERRA, meidän Jumalamme, sanoo; ja puhu sinä meille kaikki, mitä HERRA, meidän Jumalamme, sinulle puhuu, niin me kuulemme ja teemme.' (5Moos 5:22-27). "Te olette nähneet kaiken, minkä Herra teki teidän silmienne edessäEgyptin maassa faraolle ja kaikille hänen palvelijoilleen ja koko hänen maalleen, ne suuret koettelemukset, jotka sinun silmäsi näkivät, ne suuret tunnusteot ja ihmeet  (5Moos 29:2-3).

 

Näin referoi Luukas Pietarin saarnaa helluntaipäivänä 50 päivää Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen: 

 

"Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat: Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä, joita Jumala hänen kauttansa teki teidän keskellänne, niin kuin te itse tiedätte, hänet, joka teille luovutettiin, Jumalan ennalta määrätyn päätöksen ja edeltä tietämyksen mukaan, te laista tietämättömien miesten kätten kautta naulitsitte ristille ja tapoitte. Hänet Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista, niin kuin ei ollutkaan mahdollista, että kuolema olisi voinut hänet pitää... Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt, minkä todistajia me kaikki olemme (Apt 2:22-32).

 

Myös Korneliuksen taloon kokoontuneille Pietari tähdentää että apostolit ovat silminnäkijöitä:

 

"Me olemme kaiken sen todistajat, mitä hän teki juutalaisten maassa ja Jerusalemissa; ja hänet he ripustivat puuhun ja tappoivat. Hänet Jumala herätti kolmantena päivänä ja antoi hänen ilmestyä, ei kaikelle kansalle, vaan Jumalan ennen valitsemille todistajille, meille, jotka söimme ja joimme hänen kanssaan sen jälkeen, kuin hän oli kuolleista noussut. Ja hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että hän on se, jonka Jumala on asettanut elävien ja kuolleitten tuomariksi. Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta" (Apt 10:39-43).

Näin todistaa Johannes Sanasta, iankaikkisesta Jumalanpojasta jonka hän on omin silmin nähnyt, jonka kanssa kulkenut, syönyt, keskustellut ja saanut opetusta: 

 

"Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta. Ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille. Minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme. Ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa (1Joh 1:1-3); vrt Joh 1:1-18). 

 

[1] Vem är den mannen? (1998), s.174

[2] Sjöberg, s.174

[3] Ibidem.

[4] Den historiske Jesus, s. 138.

[5] Holmberg, s.150.

[6] Sjöberg, s. 174.

[7] Wright, s. 146 ja 142. 

[8] Holmberg, s. 153. Esitykseni tyhjästä haudasta rakentuu suurelta osin Holmbergin  kirjalle.

[9] Wright, s. 152.

[10] Holmberg, s. 158.

[11] Wright, s. 151

[12] Wright, s. 153

[13] Gunnar Hillerdal, Vem är du, Jesus? (1972), s. 232

[14] Hillerdal, s. 231

________________________________________________

Kesäkuu 2020       

  

Kuka Jeesus on raamattututkijoiden mukaan?

 

Kysymys siitä "kuka Jeesus oikeastaan on" oli keskeinen kun historiallis-kriittinen raamattututkimus löi läpi niin kutsutun valistusajan myötä 1700-luvulla. Saksalaista filosofia ja raamattukriitikkoa Hermann Reimarusta (1694 - 1768) pidetään ensimmäisenä tutkijana joka aktiivisesti työskenteli Jeesus tutkimuksen parissa rationalismin edellytyksistä käsin. Hän lähti todellisuuskäsityksestä että kaikki yliluonnollinen on mytologista. Ja tästä tuli kriittisen raamattututkimuksen itsestään selvä lähtökohta 1700- ja 1800-lukujen aikana. Universumi nähtiin syyn ja seurauksen suljettuna järjestelmänä jota ei voitu häiritä ihmeillä tai jumalallisella puuttumisella. Näin oli edeltäkäsin ratkaistu mitä Jeesus saattoi ajatella, sanoa tai tehdä. Näin hylättiin  epähistoriallisina ja myyttisinä jo edeltäkäsin kertomukset että Jeesus teki ihmeitä ja piti itseään Jumalan poikana. 

 

Kuka Jeesus sitten oli tämän tutkimuksen mukaan? Hänen on täytynyt olla täysin erilainen kuin Jeesus josta Uusi testamentti todistaa, koska kaikki yliluonnollinen aineisto on kitkettävä pois. Kenttä oli nyt vapaa mielivaltaisille rekonstruktioille. Minkäänlaista sovintoa ei voitu saada aikaan. Monenlaisia jeesuskuvia on esitetty, mm. että todellinen Jeesus pyrki olemaan sosiaalinen reformaattori, eettisten totuuksien opettaja, vaeltava filosofinen viisas mies, karismaattinen parantaja, juutalainen apokalyptinen profeetta yksi monista epäonnistuneista tai juutalainen kapinoitsija. Lähdettiin siis siitä että evankeliumien Jeesus oli ennen kuulumaton väärennös todellisesta Jeesuksesta ja tultiin, tuskin yllättäen, lähtöpisteeseen eli että hän oli jonkinlainen kaikista yliluonnollisista ominaisuuksista täysin vapaa Jeesus. 

 

Sallikaa tässä yhteydessä lyhyt katsaus Jeesus-tutkimukseen alkaen valistusajasta, ja  nykypäivään. Reimaruksen perusajatuksesta, että evankeliumien Jeesus oli väärennös todellisesta Jeesuksesta tuli itsestään selvyys Jeesus-tutkimuksessa lähes 200 vuoden ajaksi. Kun muotohistoriallinen näkemys[1]löi itsensä läpi 1919-1921, tuli yhä vaikeammaksi sanoa mitään ehdottoman varmaa todellisesta, historiallisesta Jeesuksesta. Vaikutusvaltainen muotokriitikko Rudolf Bultman kirjoitti Jeesus kirjassaan 1926: "Minun mielestä emme voi tietää mitään Jeesuksen elämästä ja persoonallisuudesta, koska kristilliset lähteet eivät ole kiinnostuneita siitä."[2] Bultmannin mukaan voimme tietää vain että Jeesus "eli ja kuoli". Kristillinen seurakunta on muuttanut siksi paljon alkuperäisiä traditioita Jeesuksesta pukien ne mytologiseen asuun, että on muodostunut ylitse pääsemätön kuilu alkukristillisen Kristuksen ja historiallisen Jeesuksen välille. Edellytys Bultmannin ja muotokriitikkojen ajattelulle oli olettamus että ensimmäinen suullinen perimätieto(tradering) ei merkinnyt alkuperäisten silminnäkijäkuvausten tarkkaa tallentamista, vaan jatkuvaa muuntumista ja vapaata muotoutumista niiden eri elämänpiirien sävyttämänä joissa kertomukset eteni. 

 

Alkupamaus muotokriittistä näkemystä vastaan siitä millä tavalla evankeliumit ilmestyivät räjähti vuonna 1961 Birger Gerhardssonin tutkielmalla Memory and Manuscript. Antiikin ja juutalaisen pedagogiikan mukaan oli suullinen perimätieto (tradering) tarkoin kontrolloitu prosessi. Bengt Holmberg kirjoittaa Jeesus kirjassaan: "Tyypillistä sille on pääasiassa työskentely hyvin kontrolloidun suullisen materiaalin avulla joka sisäistetään ja siirretään edelleen ulkoa opiskelun kautta perimätietoisessa ja muistivalmennetussa kulttuurissa. Todennäköisesti myös Jeesus opetti opetuslapsia tällä samalla tavalla eli toistaen vertauksensa, evästyksensä ja tiivistyksensä siksi kunnes ne pysyivät heillä muistissa, ja mistä ne taas voitiin tuoda esiin käyttäen lisäkommentteihin ja asioiden syventämiseen. Miksi meidän tulisi kuvitella että Jeesus olisi sanonut vain kerran sen mitä halusi ilmoittaa, antaen sattuman ratkaista muistavatko ja ymmärsivätkö opetuslapset mitä hän sanoi? Ei kukaan vastuuntuntoinen opettaja tekisi näin."[3] "Ei voida myöskään kieltää sitä etteikö Jeesusta maallisen elämän aikana seuranneista opetuslapsista olisi tullut ensimmäisten seurakuntien johtajia ja opettajia ja mikä merkitsee tietyn tasoista suurta tradition hallintaa. Koska traditiot sekä Jeesukselta että Jeesuksesta olivat yhteisölle vahvasti normatiivisia, niitä myös luultavasti käsiteltiin perimätiedossa hyvin huolellisesti."[4]                   

 

Tietynlaisesta irtautumisesta Bultmannin skeptisestä kannasta vastasi eräs hänen opetuslapsistaan vuonna 1953, nimittäin Ernst Käsemann. Hänen mielestä täytyi olla yhteys alkukirkon Kristus-uskon ja historiallisen Jeesuksen välillä. Joukolla aitouskriteerejä voidaan hänen mielestä päätellä mikä evankeliumitraditiossa on Jeesuksen itsensä sanomaa ja tekemää. Nyt oltiin palattu siihen uustestamentillisen tekstiaineiston valinta- ja hylkäyskäytäntöön mikä oli tavanomaista ennen Bultmannin aikaa. Niin kuin ennen, haluttiin nytkin kieltää historiallinen Jeesus niin ihmetekojen kuin kaikkien Messias ja Ihmisenpoika ajatusten osalta. Oltiin edelleen valistusajan tietoteoreettisten olettamusten ohjaamina, että universumi on syyn ja seurauksen suljettu systeemi jota ihmeet tai jumalalliset asioihin puuttumiset eivät voi (saa) häiritä. Toisin sanoen "yliluonnollinen" oli jollakin tavalla seliteltävä tyhjäksi. 

 

Tyydyn tässä mainitsemaan vain yhden esille lanseeratun aitouskriteerin: erilaisuuskriteeri. Tämän kriteerin mukaan eivät sellaiset Jeesuksen sanat voi olla aitoja jotka joko liittyvät sen aikaiseen juutalaisuuteen tai ovat osa alkukirkon Kristus julistusta. Jeesus tutkimuksessa on vuosikymmeniä annettu tälle kriteerille suuri tieteellinen merkitys. Viimeisin esimerkki on amerikkalainen tutkijaryhmä jota kutsutaan nimellä "The Jesus Seminar", joka on julkaissut äänestystensä tuloksena painoksen evankeliumeista (sisältäen apogryfit) jossa Jeesuksen sanojen aitouden aste ilmaistaan eri väreillä: punainen on aito (18%), sitten vaaleanpunainen, harmaa ja viimeisenä edustaa musta epäaitoja sanoja."[5]     

                                            

Yhä useampi tutkija alkaa nähdä kuinka mieletön erilaisuuskriteeri on. Jeesushan kääntyy maanmiestensä puoleen, ennen kaikkea Israelin huoneen kadonneitten lammasten puoleen (Matt 15:24). Hän ei halua ottaa heiltä pois Kirjoituksia eikä niissä annettavaa opetusta. Päinvastoin, hän sanoo: "Raamattu ei voi raueta tyhjiin" (Joh 10:35), ja "jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on kirjoittanut" (Joh 5:46). Edelleen: eikö Jeesus olisi parantanut sairaita, puhdistanut temppeliä tai ristiinnaulittu Pontius Pilatuksen aikana, koska tämä oli osa alkukirkon julistusta Kristuksesta? Holmberg kirjoittaakin oikeutetusti: 

 

"Kriteerillä on siis tämä irvokas seuraus; mitä enemmän saamme tietoa Jeesuksen ajan juutalaisuudesta, sitä vähemmän tiedämme hänestä itsestä". "Erilaisuuskriteerin suuri heikkous on että se sotii yksinkertaista historiallista todennäköisyyttä vastaan. Tavallinen historiantutkimus ei ala määräämällä mitkä lähdemateriaalin osat on diskvalifioitu pois analyysiin otettavista silloin kun ne on ristiriidassa tutkijan näkemyksen kanssa siitä että objekti on epä-yhdenmukainen ja ainutkertainen." "Toinen edellytys on valistusajalta periytynyt aksiooma että pääsiäisen jälkeen vallitsee syvä diskontinuiteetti Jeesuksen ja hänen Kristus-uskovien opetuslastensa välillä."[6]

 

Toisessa luvussa voimme nähdä kuinka kysymys "Kuka hän on?" tai "Kuka Jeesus oikeastaan on?" ja vastaus kulkevat kuin punainen lanka läpi koko Uuden testamentin. Mutta tämän vastauksen Jeesus-tutkimus huitaisee usein sivuun epähistoriallisena. Halutaan väittää ettei historiallisella Jeesuksella ole mitään tekemistä alkukirkon Kristuksen kanssa, koska Jeesus Uuden testamentin mukaan on sekä Jumala että tosi ihminen samassa persoonassa. Jumala ja jumalalliset teothan eivät voi olla historiallista todellisuutta maailmassa joka valistusfilosofien mukaan on maallinen suljettu systeemi. "Jos tulette tulokseen joka muistuttaa kristillisen uskon käsitystä Jeesuksesta, olette epähistoriallisia ja epätieteellisiä."[7] Oikeutetusti Holmberg kirjoittaa: "Idea että historia ja teologia suhtautuvat toisiinsa kuin tuli ja vesi, kuin totuus ja valhe, ikuisesti erilaisina ja leppymättömässä ristiriidassa toisiinsa, on filosofinen perintö valistusajalta. Se on saanut tutkijat sukupolvien ajan lähtemään siitä että totuus historiallisesta Jeesuksesta ei ole voinut sisältää mitään teologiaa tai kristologiaa, ja että kaikki mikä edes muistuttaa kristillistä uskoa Jeesukseen on pantava jokaisesta historiallisesta tutkimusta sisältävästä esityksestä sivuun alusta asti - eikä enää koskaan päästää esiin!"[8]

 

Huolimatta Jeesus-tutkimuksen ilmeisestä epäonnistumisesta myös 1900-luvun toisella puoliskolla, voidaan tiettyä tervehtymistä havaita 1980 ja 1990-luvuilla. Moni tutkija alkaa nyt suuntautua siihen mitä Jeesus todella teki, lähtemättä ehdottomasta vaatimuksesta että kaikki yliluonnollinen olisi kiellettävä. Raamattututkija Tom Wright tähdentää kerta toisen perään kuinka tärkeä seuraava kysymys on: "Kuka Jeesus oli ja mitä hän teki?"[9]Skeptikoista, jotka sanovat: "Emme voi tietää Jeesuksesta erityisen paljoa, mutta voimme olla varmoja ettei hän ajatellut itseään Messiaana tai Jumalan poikana", ei Wrightille ole paljo hyötyä.[10]

--------------------

 

 

 

[1] Muotokritiikki tai muotohistoriallinen metodi pyrkii menemään kirjoitettujen dokumenttien taakse ja päästä tekstin kaikkein aikaisimpiin rakenneosiin, ajatuksiin joille kansan oletetaan antaneen ilmauksen tiettyjen kirjallisten kategorioiden avulla. Lähdetään siitä että yhteisö, kansa on tietyissä olosuhteissa luonut ensimmäiset kirjalliset muodot ja niiden sisällön. Kiinnostus yksityisiin kirjoittajiin on sangen laimea. Muotokritiikin mukaan on kyseisellä raamattutekstillä takanaan pitkä kehityshistoria, ennen kuin se on siirtynyt suullisesta kirjoitettuun muotoon.      

[2] Jeesus (taskujulkaisu 1970), s. 10. 

[3] Människa och mer (2001), s.169. 

[4] Holmberg, s.170.

[5] Holmberg, s 175. "Jesus Seminar" on Westar Instituutissa  Robert W. Funkin toimesta perustettu projekti Jeesuksen Kristuksen historiallisuuskysymysten selvittämiseksi, kuka hän oli, mitä hän sanoi ja mitä teki. Asia ratkaistaan sopimisella, mutta yksittäiset osallistujat eivät välttämättä hyväksy ryhmän päätöstä. Seminaari pidetään kaksi kertaa vuodessa ja julkaisee Forum lehteä. Ensimmäinen kokous pidettiin Barkeleyn yliopistossa 1985 Robert Funkin toimesta ja sillä oli n. 30 osanottajaa. Ryhmä on vähitellen kasvanut ja käsittää nykyään n. 200 jäsentä.  

[6] Holmberg, s.175

[7] Holmberg, s. 205

[8] Ibidem

[9] Tom Wright, Den historiske Jesus (2000), s.20,23f

[10] Wright, s.28

________________________________________________________________

Toukokuu 2020

Kuka Jeesus on Raamatun ulkopuolisten lähteiden mukaan?

 

Antiikin historian kirjoittajat kirjoittivat yleensä vain virallisista henkilöistä kuten keisareista, kuninkaista, sotilasjohtajista ja suurista filosofeista. Siksi on huomionarvoista että Jeesuksesta on tietoja myös kristillisyyden ulkopuolisessa antiikin kirjallisuudessa.[1] Josefus ja Tacitus mm. mainitsevat Jeesuksen.

 

1. Josefus on ensimmäisen vuosisadan historioitsija (n. 37-100 j.Kr.). Hän mainitsee kirjoituksissaan Jeesuksen veljen Jacobin ja itse Jeesuksen. Suuressa teoksessaan Antiquitates judaicae hän kirjoittaa kirjassa 20, kappaleessa 200: "Hän (ylipappi) kutsui koolle Suuren neuvoston, toi sen eteen miehen nimeltä Jakob, joka oli Kristukseksi kutsutun Jeesuksen veli, sekä tiettyjä muita. Hän syytti heitä lain rikkomisesta ja luovutti kivitettäviksi." 18:ssa kirjassa (63-64) Jeesuksesta esiintyy vielä pidempi kappale, jota usein kutsutaan  nimellä "Testimonium Flavianum". Se kuuluu: 

 

Suunnilleen tähän aikaan ilmestyi Jeesus, viisas mies, jos häntä nyt on oikein kutsua mieheksi, sillä hän oli eräs joka teki merkillisiä tekoja, opettaja ihmisille jotka mielellään vastaanottavat totuuden, ja hän veti puoleensa monia, sekä juutalaisia että kreikkalaista alkuperää olevia. Hän oli Messias. Ja kun Pilatus, johtavien miestemme syytösten perusteella tuomitsi hänet ristille, eivät ne jotka ensin olivat häntä rakastaneet lopettaneet sitä tekemästä. Sillä hän näyttäytyi heille taas kolmantena päivänä elävänä, juuri niin kuin jumalalliset profeetat olivat tämän, ja kymmenentuhatta muuta ihmeellistä asiaa, hänestä ennustaneet. Eikä hänen mukaansa nimetty kristittyjen heimo tähän asti ole kuollut pois.[2]

 

Tästä tekstistä keskustellaan koska se näyttää sisältävän tiettyjä kristillisen muotoilun muutoksia tai lisäyksiä. "Mutta meidän ajassa vallitsee huomionarvoinen yksimielisyys sekä juutalaisten että kristittyjen tutkijoiden kesken siitä että teksti kokonaisuudessaan on aito, vaikka voikin sisältää lisäyksiä".[3] Tämä muotoilu "jos nyt on oikein kutsua häntä mieheksi" voi merkitä että kristitty kirjoittaja on halunnut vihjata Jeesuksen olleen enemmän kuin ihminen. Muotoilu "hän oli Messias", muotoilun "häntä kutsuttiin Messiaaksi" sijasta, voi myös olla kristillinen ilmaus. Lopuksi lause, "hän näyttäytyi taas kolmantena päivänä heille elävänä, juuri niin kuin jumalalliset profeetat olivat hänestä sekä tämän että kymmenentuhatta muuta ihmeellistä asiaa ennustaneet", voi olla kristillinen lisäys. Mutta jättäen huomioonottamatta nämä kolmea lausetta, sisältää tämä ja aikaisemmin mainittu Josefuksen kappale tärkeitä Raamatun ulkopuolisia todistuksia Jeesuksesta. 

 

2. Historiakirjoittaja Tacitus (n. 55-117 j.Kr) "kirjoitti luultavasti tärkeimmän kohdan jossa Jeesus mainitaan Uuden testamentin ulkopuolella", sanoo Yamauchi.[4] Annaleissaan, teoksessa joka tosin suurin aukoin kattaa aikakauden 14-68 j.Kr. , kertoo Tacitus kirjassa XV että keisari nero syytti Rooman palosta kristittyjä. Tässä yhteydessä hän selittää että tämän suuntauksen alkuperä tuli miehestä nimeltä Kristus, joka keisari Tiberiuksen aikana telotettiin maaherra Pontius Pilatuksen toimesta. Näin hän kirjoittaa Annalessa XV 44. 

 

Nero teki syntipukeiksi kansan kristityiksi nimittämät ja heidän rikosten tähden vihatut henkilöt, rangaisten heitä valikoiduin kidutuksin. Nimitys oli saanut alkunsa Kristuksesta, jonka prokuraattori Pontius Pilatus oli teloittanut Tiberiuksen aikana. Turmiollinen taikausko talttui hetkeksi, mutta levisi sitten uudestaan, ei ainoastaan Juudeaan jossa paha oli saanut alkunsa, vaan jopa Roomaan -- 

Ensin vangittiin ne jotka tunnustivat ja heidän ilmiantonsa tähden suunnaton joukko muita, joita ei syytetty niinkään tuhopoltosta kuin vihasta ihmissukua kohtaan (Strobel: Tapaus Kristus s.112.)[5]      

 

Tämä todistus on erityisen mielenkiintoinen, koska sen antaa henkilö joka on hyvin negatiivinen kristillisyyttä kohtan. Tacituksen mukaan on ilmiselvää että ristiinnaulitseminen oli häpeällisin kohtalo mihin kukaan voi joutua ja siitä huolimatta kyseessä oli liike jonka toiminta perustui ristiinnaulittuun mieheen. "Kuinka voidaan selittää sellaisen uskonnon leviäminen joka palvoi miestä joka oli kärsinyt olemassa olevan kaikkein häpeällisimmän kuoleman? Kristityt vastaavat tietenkin että tämä mies nousi kuolleista."[6]  Tacituksen tekstissä ilmenee myös että "suunnaton joukko" oli halukas kuolemaan vakaumuksensa tähden. 

 

3. Plinius nuorempi (n. 62 - 113 j.Kr), Plinius vanhemman adoptio- ja sisarenpoika oli konsuli v 100 ja Bitynian ja Pontoksen käskynhaltija luoteisessa Turkissa 111-113. Suuri osa hänen kirjeenvaihdosta ystävänsä Trajanuksen kanssa (keisari 98-117 j.Kr) on säilynyt. Nämä kirjeet on julkaistu kymmenentenä ja viimeisenä kirjana teoksessa Plinius den yngres brev (Pilinius nuoremman kirjeet). Tämän kirjan 96. osassa Plinius kirjoittaa keisari Trajanukselle saadakseen neuvoja kuinka menetellä kristittyjä tutkittaessa ja rangaistaessa. Plinius kirjoittaa: 

 

Toistaiseksi olen menetellyt seuraavasti niiden henkilöiden suhteen joita edessäni on syytetty kristittynä olemisesta: Olen esittänyt heille kysymyksen, ovatko he kristittyjä. Jos he tämän tunnustavat, olen tehnyt saman kysymyksen vielä kaksi kertaa uhaten  samalla rangaista heitä. Jos he pysyvät kuitenkin itsepintaisina, olen käskenyt heitä rangaista; sillä mitä tahansa heidän tunnustuksensa käsittikään en kuitenkaan epäillyt että juuri heidän uhmaa ja uppiniskaisuutta oli rangaistava. On ollut muitakin vastaaviin eksytyksiin syyllistyneitä, joista minä sillä perusteella että he olivat Rooman kansalaisia totesin, että heidän asiansa lähetettäisi Roomaan. Sittemmin ovat syytteet edelleen laajentuneet käsittelyjen aikana, niin kuin usein tapahtuu, ja esille on tullut useita eriluonteisia tapauksia. Sisään jätettiin nimetön syytekirjelmä, käsittäen suuren määrän nimiä. Ne jotka silloin kielsivät olevansa tai olleensa kristittyjä ja jotka minun esiluvun mukaan avuksihuusivat jumalia ja suitsutus- ja juomauhrein rukoilivat sinun kuvaasi, jonka tätä varten olin paikalle hankkinut yhdessä jumalkuvien kanssa ja sitä paitsi pilkkasivat Kristusta, heidät minä katsoin aiheelliseksi päästää. Niitä jotka todella ovat kristittyjä ei nimittäin, sen mukaan mitä väitetään, kyetä pakottamaan  yhteenkään sellaiseen tekoon.

Toiset, joita on ilmiantajan toimesta nimetty, myönsivät ensin olevansa kristittyjä, mutta kielsivät pian näin olevan; he olivat tosin kerran olleet kristittyjä mutta sittemmin lopettaneet, jotkut heistä kolme vuotta aikaisemmin, jotkut useita vuosia sitten, yksi ja toinen jopa kaksikymmentä vuotta sitten. Myös nämä avuksihuusivat sinun kuvaasi samoin kuin jumalkuvia ja he myös pilkkasivat Kristusta. 

Muuten he vakuuttivat että koko heidän rikoksensa ja harhansa oli käsittänyt seuraavia tekemisiä: Heillä oli tapana kokoontua määräpäivinä ennen aamun koittoa ja laulaa yhdessä vuorolaulu Kristuksen kunniaksi kuin jollekin jumalalle ja siten sitoa itsensä, ei mihinkään rikolliseen tekoon, vaan olemaan varastamatta, ryöstämättä, tekemättä aviorikosta, pettämättä annettua lupausta ja kehotuksesta olemaan kieltäytymättä palauttamasta huostaansa uskottua omaisuutta. Tämän jälkeen heillä oli tapana hajaantua ja taas kokoontua nauttimaan yksinkertainen ja täysin viaton ateria. Myös tämän he olivat lopettaneet kehotuksestani jolla käskysi mukaan olin julkaissut kiellon olla muodostamatta suljettuja yhteisöjä. Niinpä pidin mitä välttämättömämpänä kuulustella kahta orjatarta, joita kutsuttiin palveleviksi sisariksi, puristaakseni, ja näin kidutuksen alaisena, totuuden. Mitään muuta en kuulustelussa löytänyt kuin kieroutunutta ja mittaamatonta taikauskoa. 

Olen sen tähden keskeyttänyt jatkotutkimukset pyytääkseni sinulta neuvoa. Asia nimittäin näytti minusta tätä vaativan ajatellen erityisesti niiden määrää jotka riskeeraavat syytettä. Heitä on nimittäin paljon kaikista ikäryhmistä, kaikista yhteiskuntaluokista, niin miehiä kuin naisia jotka joutuvat ja tulevat joutumaan vaaraan. Eikä tartunta tästä taikauskosta ole levinnyt vain kaupunkeihin, vaan myös maaseudulle.[7]

 

Tämä kirje Trajanukselle todistaa mm. seuraavaa: 

 

Kristinusko oli levinnyt nopeasti ihmisten keskuuteen kaikissa yhteiskuntaluokissa. Se nähdään vaarallisena tartuntana joka on levittäytynyt, ei vain kaupunkeihin, vaan myöskin maaseudun kyliin. Kristityillä oli tapana kokoontua tiettynä päivänä ennen auringon nousua ja "laulaa yhteisesti vuorolaulu Kristuksen kunniaksi niin kuin jollekin jumalalle". Kristityillä oli korkea moraali. Mutta Plinius on sitä mieltä että, usko Kristukseen on "vääristynyttä ja mittaamatonta taikauskoa. Kristittyjä, jotka eivät vanno kieltävänsä uskoaan, on rangaistava. Kun kristittyjä tutkittiin heitä vaadittiin avuksihuutamaan jumalkuvien muodossa olevia Rooman jumalia ja myös keisarin kuvaa ja sen lisäksi pilkkaamaan Kristusta. Mutta niitä jotka todella olivat kristittyjä ei saatu tekemään tällaisia tekoja. Heidät nähtiin uppiniskaisina.

 

4. Roomalainen kirjailija Suetonius (75-160 j.Kr) on kirjoittanut kaksitoista keisarielämäkertaa. Näitä elämäkertoja kutsuttiin alkuaan nimellä "Kahdeksan kirjaa 

kahdentoista Cesarin elämästä" (De vita duodecim Caesarum libri VIII) ja ovat nyt Ingemar Lagerströmin uuskäännöksinä.[8] Claudiuksen elämäkerrassa Suetonius kirjoittaa: "Juutalaiset, jotka jatkuvasti kapinoivat Chrestuksen yllytyksestä, hän karkotti Roomasta."[9]  Tämä tieto pitää hyvin paikkansa sen kanssa mitä Luukas kirjoittaa Apostolienteoissa 18:1-2: "Sen jälkeen Paavali lähti Ateenasta ja meni Korinttoon. Siellä hän tapasi erään Akylas nimisen juutalaisen, joka oli Pontosta syntyisin ja äsken tullut Italiasta, ja hänen vaimonsa Priskillan. Klaudius oli näet käskenyt kaikkien juutalaisten poistua Roomasta." Suetonius viittaa luultavasti kiistoihin Jeesuksen persoonasta, joita esiintyi Roomassa juutalaisten keskuudessa vuoden 50 tienoilla, oliko hän luvattu Kristus / Messias vai ei? 

 

5. Juutalaisten Talmudissa on osia jotka voivat sisältää viitteitä Nasaretin Jeesukseen. Talmudiin kuuluu Misha (suullinen oppi, kirjoitettu 170-210) ja Mishan rabbiiniset "kommentaarit" (kirjoitettu jerusalemilaisessa Gemarassa n. 400 j.Kr. ja babylonialainen Gemara 500-600 j.Kr.). Useita nimiä on yhdistetty Jeesukseen, mm. Jeshu ja Jeshua. Nämä nimet esiintyvät teksteissä jotka puhuvat persoonasta joka, Talmudin mukaan, pyrkii johtamaan juutalaiset pois heidän uskonnostaan. Rajoitun siteeraamaan tekstiä jota Lena Einhorn siteeraa luvussaan "Onko Jeesusta ollut olemassa?" (kirjassa "Mitä tapahtui Damaskon tiellä?):

 

Ja näin traditio sanoo: He ripustivat Jeshun pääsiäisiltana. Neljänkymmenen päivän ajan ennen sitä olivat kuuluttajat julistaneet: Hänet on kivitettävä koska hän käytti magiaa ja johti Israelin harhaan, johtaen heidät pois Jumalasta. Kuka tahansa voi puhua hänen puolesta, astukoon esiin ja puhdistakoon hänet." Mutta kun mitään ei voitu hänen hyödykseen löytää, hänet ripustettiin pääsiäisiltana.[10]

 

Mielenkiintoista tässä ja muissa Talmudin sitaateissa ei ole vai että Talmud sisältää viittauksia henkilöön joka helposti voidaan käsittää Nasaretin Jeesukseksi, painottaa Einhorn, "vaan myös ettei Talmudissa ole Jeesuksen olemassaolon kieltämistä. Näin siitä huolimatta että kristinusko, Gemarankirjoittamisen aikaan, oli saanut valta-aseman Rooman valtakunnassa, ja syytös että juutalaiset olisivat tappaneet Jeesuksen oli johtanut vainoihin." [11]

 

Aina 1100-luvulta, ehkä jo aikaisemmin, tuli Jeshu´sta Jeesuksen vakionimi. Edelleen kutsutaan Jeesusta ei-uskovien juutalaisten keskuudessa Jeshu´ksi (hepreaksi kolme konsonanttia jod, shin ja waw). Nämä kolme konsonanttia tulkitaan seuraavan lauseen akronymina (ensikirjainlyhennyksenä): jemach shemo wezichro "hänen nimensä ja muistonsa hävitettäköön".[12] Uskovat (messiaaniset) juutalaiset sanovat Jeshua (ayin konsonantti lopussa). Se on nimi joka rakentuu heprean verbille "vapahtaa" (vrt.  Joosefille annettuun sanaan Matt 1:21: "Sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä." Ne juutalaiset jotka eivät usko että Jeesus on luvattu Vapahtaja, vaan viettelijä, välttävät ymmärrettävistä syistä yhä enemmän käyttämästä Jeshua nimeä Jeesuksesta. 

 

Tiivistelmä

Kristinuskon ulkopuolisten antiikin lähteiden mukaan Jeesus oli kristillisen liikkeen alkulähde joka käynnistyi Juudeassa ja levisi yhä laajemmalle kaikkiin yhteiskuntaluokkiin sekä kaupungeissa että maaseudulla. Kristinusko nähtiin vaarallisena tartuntana ja pahansuopaisena taikauskona uskonsa tähden Jeesukseen Messiaana, ja siksi että häntä rukoiltiin Jumalana. Keisaria ja roomalaisia jumalia tuli rukoilla. Siksi alistettiin kristityt vaikeisiin vainoihin ja heitä uhattiin kuoleman rangaistuksella jos he kieltäytyivät herjaamasta Kristusta ja rukoilemasta keisaria ja roomalaisia jumalia. Niitä jotka todella olivat kristittyjä, ei pystytty pakottamaan kieltämään kristillistä uskoaan, ja heidät katsottiin uppiniskaisiksi. Kun rabbit keskustelivat ja tulkitsivat Lain sisältöä täsmentäen uskontoaan oppositiossa kasvavaa kristillistä kirkkoa kohtaan, voitiin asiaa tuskin täysin ohittaa mainitsematta Jeesusta. Onkin todennäköistä että hänet mainittiin henkilönä joka "eksytti Israelin ja vei heidät pois Jumalasta." 

 

Yllä mainittujen historiallisten, kristinukon ulkopuolisten, lähteiden toimesta todistetaan Jeesus historiallisena persoonana. Hän oli viisas opettaja joka teki hämmästyttäviä tekoja. Hänet tuomittiin Pontius Pilatuksen toimesta kuolemaan erään juutalaisten johtajien esittämän syytöksen tähden ja hän sai kestää mitä häpäisevämmän telotuksen, ristiinnaulitsemisen. Hänellä oli Jakob niminen veli. Myös häntä ja "tiettyjä muita" syytettiin Suuren neuvoston edessä ja telotettiin kivittämällä.[13]   

   

 

 

[1] Mitä tulee kuvauksiin Jeesuksesta gnostilaisissa teksteissä, katso kapple 6, "Jeesus ja gnostilaiset evankeliumit" 

[2]  Tämän käännöksen on tehnyt professori Bengt Holmberg.

[3] Edwin Yamauchi, jota Lee Strobel siteeraa, Tapaus Jeesus (2010). s 109. Anders Sjöberg kirjoittaa kirjassaan Vem är mannan? (1998) Josefuksen Jeesuskohdista: "Siitä että nämä huomiot Jeesuksesta alkuperäisessä muodossaan perustuvat Josefokseen ovat useimmat tutkijat yksimielisiä" (s.171s).   

[4] Strobelin mukaan s. 111 kirjassa Tapaus Jeesus (s 101 -  125) on pitkä haastattelu Yamauchin kanssa koskien Raamatun ulkopuolista materiaalia Jeesuksesta.  

[5] Teksti on käännetty latinasta englanniksi Alfred John Church´in ja William Jackson Brodribb´in toimesta kirjassa The Annals by P. Cornelius Tacitus (2004). 

[6] Yamauchin sanat Strobelin kirjassa, s 112

[7] Plinius nuoremman kirje, kääntäjä Axel Mattson (1983), X.96,3-10 (s.281s).

[8] Suetonius, Kejsarbiografer (2001)

[9] Lagerströmin julkaisu, s.249. Alkuperäinen latinalainen kuuluu: Iudaesos impulsore Chresto assidue tumultuantis Roma expulit.

[10] Traktaatti Sanhedrin 43a babylonialaisesta Gemarasta (Einhorninn käännöksen mukaan, s.42). 

[11] Einhorn s. 42. Monet juutalaiset ja kristityt ovat olettaneet että nimi Jeshu Talmudissa ja Toseftassa (lisäys Mishnaan ajalta n. 300 j.Kr.) viitaa Jeesukseen. Samoin ovat monet juutalaiset auktoriteetit sitä mieltä että Jeshu monissa rabbiinisen kirjallisuuden kertomuksissa tarkoittaa kristittyjen Jeesusta, kts. mm. artikkeleita teoksissa: The Jewish Encyclopedia (1906), Encyclopedia Judaica (1972) ja Encyclopedia Hebreica (Israel).  

[12] Ainakin aina 1100-luvulta asti tuli Jeshu nimestä Jeesuksen hepreankielinen vakionimi. Jeshu nimen perusteelliseksi tutkimiseksi Talmudissa ja rabbiinisessa kirjallisuudessa, kts.http://en.wikipedia.org/wiki/Yeshu

[13] Josefuksen mukaan joutui Jakob juutalaisten vihamielisyyden kohteeksi ja teloitettiin v 62 j.Kr. roomalaisten maaherrojen Festuksen ja Albinuksen välisenä aikana. (kts. Svensk Biblisk Uppslagsverk, nide I, 2 painos 1062, col. 1083).

____________________________________________

Huhtikuu 2020

 

2 Pietarin kirje

"Pietari kirjoittaa "niille, jotka meidän Jumalamme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa ovat saaneet yhtä kalliin uskon kuin mekin. Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta" (1:1-2). 

 

"Me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan olimme Jeesuksen valtasuuruuden silminnäkijöitä. Sillä hän sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden, kun tältä ylhäisimmältä Kirkkaudelta tuli hänelle tämä ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt." Tämän äänen me kuulimme tulevan taivaasta, kun olimme hänen kanssaan pyhällä vuorella" (1:16-18). 

 

"Ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: "Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? (3:3-4). "Herra ei viivytä lupauksensa täyttämistä, niin kuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen. Mutta Herran päivä tulee niin kuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat... Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu" (3:9-13).

 

"Koska te siis rakkaani tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne. Kasvakaa sen sijaan meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään. (3:17-18). 

 

1 Johanneksen kirje

"Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme - Elämän Sanasta. Niin, elämä ilmestyi, olemme sen nähneet ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille" (1:1-2). "Meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa" (1:3). "Jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä" (1:7). "Jos joku syntiä tekee, on meillä puolustaja Isän tykönä - Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien. (2:1-2). 

 

"Kuka on valehtelija, ellei se joka kieltää että Jeesus on Kristus? Se on antikristus joka kieltää Isän ja Pojan. Kuka kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä" (2:22-23). "Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget ovatko ne Jumalasta: Sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi lihaan tulleeksi, on Jumalasta; ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta".  (4:1-3).

 

"Näin ilmestyi meille Jumalan rakkaus: hän lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Rakkaus ei ole siinä että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi" (4:9-10). "Me olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi. Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa. Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä." "Ja me olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi. Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa". Ja me olemme oppineet tuntemaan ja uskomme sen" (4:14-16). "Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä" (4:19).

 

"Kuka voittaa maailman, ellei se joka uskoo että Jeesus on Jumalan Poika? Hän tuli veden ja veren kautta, Jeesus Kristus, ei ainoastaan vedessä, vaan vedessä ja veressä. Ja Henki on se joka todistaa, sillä Henki on totuus. Sillä kolme on jotka todistavat: Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme sanovat yhtä ja samaa" (5:5-8). "Jumalan on todistanut Pojastansa. Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä. Joka ei usko Jumalaa, tekee hänet valehtelijaksi, koska hän ei usko sitä todistusta jonka Jumala on todistanut Pojastansa. Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa. Jolla on Poika sillä on elämä. Jolla ei ole Jumalan Poikaa sillä ei ole elämää" (5:9-12).

 

"Me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on tosi Jumala ja iankaikkinen elämä" ( 5:20).

 

 

2 Johanneksen kirje

"Armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Jeesukselta Kristukselta, Isän Pojalta, (1:3). "Monta villitsijää on lähtenyt maailmaan eivätkä tunnusta että Jeesusta on Kristus, joka on tullut lihaan" (1:7). 

 

Juudaan kirje

Kirje on suunnattu niille "jotka ovat Jumalassa kutsutut ja rakastetut ja varjellut Jeesuksessa Kristuksessa" (j 1). "Teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä" jotka "kääntävät meidän Jumalamme armon irstauden puolustukseksi ja kieltävät meidän ainoan Valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen (j 4). "Mutta te rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle. Rukoilkaa pyhässä Hengessä. Pysykää Jumalan rakkaudessa odottaessanne, että meidän Herramme Jeesus Kristus laupeudessaan antaa teille iankaikkisen elämän" (j 20-21). 

 

Ilmestyskirja

"Tämä on Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle näyttääkseen palvelijoilleen mitä pian tapahtuman pitää" (1:1). "Rauha Jeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta, häneltä, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten hallitsija! Hän, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellään ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen" (1:5-6). 

 

"Ja minä käännyin katsomaan, mikä ääni minulle puhui. Ja kääntyessäni minä näin seitsemän kultaista lampunjalkaa, ja lampunjalkain keskellä Ihmisen Pojan muotoisen, pitkäliepeiseen viittaan puetun ja rinnan kohdalta kultaisella vyöllä vyötetyn. Hänen päänsä ja hiuksensa olivat valkoiset niin kuin valkoinen villa, niin kuin lumi, ja hänen silmänsä niin kuin tulen liekki. Hänen jalkansa olivat ahjossa hehkuvan, kiiltävän vasken kaltaiset, ja hänen äänensä oli niin kuin paljojen vetten pauhina. Hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä, ja hänen suustaan lähti kaksiteräinen, terävä miekka, ja hänen kasvonsa olivat niin kuin aurinko, kun se täydeltä terältä paistaa. Kun minä hänet näin, kaaduin minä kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen. Ja hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen: "Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet. Kirjoita mitä olet nähnyt ja mikä nyt on ja mitä tämän jälkeen on tapahtuva. Niiden seitsemän tähden salaisuus, jotka näit minun oikeassa kädessäni, ja niiden seitsemän kultaisen lampunjalan salaisuus on tämä: ne seitsemän tähteä ovat niiden seitsemän seurakunnan enkelit, ja ne seitsemän lampunjalkaa ovat ne seitsemän seurakuntaa" (1:12-20). 

 

"Näin sanoo ensimmäinen ja viimeinen, joka kuoli ja virkosi elämään..." (2:8). "Näin sanoo Pyhä, Totinen, jolla on Daavidin avain, hän joka avaa, eikä kukaan sulje, ja joka sulkee eikä kukaan avaa..." (3:7). "Näin sanoo hän joka on Aamen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku..." (3:14). "Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niin kuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa" (3:21). 

 

"He veisasivat uutta virttä: "Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista. Sinä olet tehnyt heidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalallemme, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä" (5:9-10).

 

"Ja minä näin taivaan auenneena. Ja katso: valkoinen hevonen, ja sen selässä istuvan nimi on Uskollinen ja Totinen, ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa. Ja hänen silmänsä olivat niin kuin tulen liekit, ja hänen päässään oli monta kruunua. Hänellä oli kirjoitettuna nimi, jota ei tiedä kukaan muu kuin hän itse. Hänellä oli yllään vereen kastettu vaippa, ja nimi jolla häntä kutsutaan on Jumalan Sana... Ja hänellä on vaipassa kupeellaan kirjoitettuna nimi: "Kuningasten Kuningas ja herrain Herra" (19:11-16). "Temppeliä minä en nähnyt kaupungissa, sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias ja Karitsa on sen temppeli. Kaupunki ei tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen ja sen valo on Karitsa" (21:22-23). 

 

Minä, Jeesus, olen lähettänyt enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa, se kirkas kointähti"(22:16).    

 

Tiivistelmä

Todistus Jeesuksesta, joka voidaan lukea Uuden testamentin kirjeistä ja Ilmestyskirjasta, on täysin sopusoinnussa sen kanssa minkä olemme todenneet olevan evankeliumien ja Apostolien tekojen todistus hänestä. Hän joka ristiinnaulittiin ei ollut kukaan vähempi kuin "kirkkauden Herra" (1 Kor 2:8). "Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häneen. Hän on ollut ennen kaikkea" (Kol 2:16s). "Hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti" (Kol 2:9). Jumalan Poika, Jeesus Kristus "on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä" (1Joh 5:20). "Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän. Minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet" (Ilm 1:17-18).  Jeesus on "Kuningasten Kuningas ja herrain Herra" (19:16). "Kaikki Jumalan lupaukset ovat "on" Jumalan Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa" (2 Kor 1:20). "Joka kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä" (1 Joh 2:23).

 

Uuden testanmentin kirjeet tähdentävät mitä Jeesus on tehnyt ja tekee ihmisen pelastukseksi: Hän istuu nyt Jumalan oikealla puolella ja rukoilee puolestamme (Room 8:34). "Jos joku syntiä tekee, niin meillä on puolustaja Isän tykönä - Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien". Jumala on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta (2 Kor 5:18). Jumala on synnittömän tehnyt synniksi meidän edestämme että me hänessä olisimme vanhurskaat Jumalan edessä (2 Kor 5:21). "Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan (Gal 4:4-5). Lain teoista ei kukaan tule vanhurskaaksi (Gal 2:16).  Kristuksessa olemme ostetut vapaiksi hänen verensä kautta ja meillä on syntien anteeksiantamus (Ef 1:7). "Jumala on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan" (Kol 1:13). "Jumala ei ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Hän on kuollut meidän edestämme, että me valvoimmepa tai nukuimme eläisimme yhdessä hänen kanssaan" (1 Tess 5:9-10). "Että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on perkeleen" (Hepr 2:14). "Näin ilmestyi meille Jumalan rakkaus; hän lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Rakkaus ei ole sitä että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi" (1 Joh 4:9-10). "Jumalan lahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme" (Room 6:23).  "Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä" (Hepr 13:8)s. 

............................

Maaliskuu 2020

 

Ensimmäinen Tessalonikalaiskirje

"Te olette tulleet esikuviksi kaikille uskoville Makedoniassa ja Akaiassa. Sillä teidän tyköänne on Herran sana kaikunut; ei ainoastaan Makedoniaan ja Akaiaan, vaan kaikkialle on teidän uskonne Jumalaan levinnyt, niin ettei meidän tarvitse siitä mitään puhua. Sillä itse he kertovat meistä millainen meidän tulomme teidän tykönne oli ja kuinka te epäjumalista käännyitte Jumalan tykö, palvelemaan elävää ja totista Jumalaa ja odottamaan taivaista hänen Poikaansa, jonka hän on herättänyt kuolleista, Jeesusta joka pelastaa meidät tulevasta vihasta" (1:7-10). "Kuka on meidän toivomme tai ilomme tai meidän kerskauksemme kruunu? Ettekö te, meidän Herramme Jeesuksen edessä hänen tulemuksessaan? Sillä te olette meidän kunniamme ja meidän ilomme" (2:19-20).  

 

"Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan. Sillä sen me sanomme teille Herran sanana: me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa. Ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla. Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille veljet ole tarvis kirjoittaa; sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niin kuin varas yöllä." Jumala ei ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Hän on kuollut meidän edestämme että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan" (5:9-10). 

 

Toinen Tessalonikalaiskirje

"Me itse Jumalan seurakunnissa kerskaamme teistä, teidän kärsivällisyydestänne ja uskostanne kaikissa vainoissanne ja ahdistuksissa, joita teillä on kestettävänä ja jotka ovat osoituksena Jumalan vanhurskaasta tuomiosta, että teidät katsottaisiin arvollisiksi Jumalan valtakuntaan, jonka tähden kärsittekin, koskapa Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka teitä ahdistavat, ja antaa teille joita ahdistetaan levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa, eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta kun hän tulee, että hän kirkastuisi pyhissänsä ja olisi ihmeteltävä kaikissa uskovissa. Sillä te olette uskoneet meidän todistuksemme" (1:4-10). "Ja meidän Herramme Jeesus Kristus itse ja Jumala, meidän Isämme, joka on rakastanut meitä ja armossa antanut meille iankaikkisen lohdutuksen ja hyvän toivon, lohduttakoon teidän sydämiänne ja vahvistakoon teitä kaikkeen hyvään työssä ja puheessa" (2:16-17). "Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon kaikkien teidän kanssanne" (3:18).

 

Ensimmäinen Timoteuskirje

Paavali kirjoittaa tämän pastoraalikirjeen "Kristuksen Jeesuksen apostolina Jumalan, meidän Vapahtajamme ja Kristuksen Jeesuksen, meidän toivomme, asettamana" (1:1). "Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan" (1:15). "Yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä" (2:5-6). "Tunnustetusti suuri on jumalisuuden salaisuus: Jumala on ilmestynyt lihassa, vanhurskautunut Hengessä, näyttäytynyt enkeleille, saarnattu pakanain keskuudessa, uskottu maailmassa, otettu ylös kirkkauteen" (3:16). 

 

Toinen Timoteuskirje

Tässä Paavali esittää itsensä "lähetettynä julistamaan lupausta elämästä joka on Kristuksessa Jeesuksessa" (1:1). "Vapahtajamme Kristus Jeesus on kukistanut kuoleman ja tuonut valoon elämän ja katoamattomuuden evankeliumin kautta. Tämän julistajaksi ja apostoliksi ja opettajaksi minä olen asetettu" (1:10-11). "Poikani, vahvistu siinä armossa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa" (2:1). "Muista Jeesusta Kristusta, joka on kuolleista herätetty ja on Daavidin siementä minun evankeliumini mukaan, jonka julistamisessa minä kärsin vaivaa kahleisiin asti niin kuin pahantekijä; mutta Jumalan sana ei ole kahlehdittu." Siitä syystä minä kärsin kaikki valittujen tähden, että hekin saavuttaisivat pelastuksen, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, ynnä iankaikkisen kirkkauden" (2:8-10). "Tunnet lapsuudestasi saakka pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa" (3:15). "Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä, että hänen valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehota kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella" (4:1-2).

 

Kirje Titukselle 

"Armo ja rauha Isältä Jumalalta ja meidän Vapahtajaltamme Kristukselta Jeesukselta"! (1:4). "Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille. Se kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä.Hän on antanut itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee" (2:11-14). "Kun Jumalan, meidän vapahtajamme hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta. Tämä tapahtui että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan" (3:4-7). 

 

Kirje Filemonille

"Minä vanha Paavali, ja nyt myös Kristuksen Jeesuksen vanki,  pyydän sinua poikani puolesta, jonka minä kahleissani synnytin, Onesimuksen puolesta" (1:9-10). "Hänet minä lähetän sinulle takaisin, hänet, se on: oman sydämeni. Olisin tahtonut pidättää hänet tykönäni, että hän sinun sijassasi olisi palvellut minua joka olen evankeliumin tähden kahleissa" (1:12-13). "Ehkäpä hän sen tähden joutui eroamaan sinusta ajaksi, että saisit hänet takaisin iäksi, ei enää orjana, vaan orjaa enempänä: rakkaana veljenä" (1:15-16).

 

Heprealaiskirje

"Sitten kuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta. Hänet hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut ja joka, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva, ja kantaen kaikki voimansa sanalla. Ja toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istuu hän nyt Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa (1:1-3). "Jeesus, joka vähäksi aikaa oli tehty enkeleitä halvemmaksi, hänet me näemme nyt seppelöidyksi kunnialla siksi että hän kärsi kuoleman. Jumalan armosta hän joutui maistamaan kuoleman kaikkien edestä" (2:9). "Että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on perkeleen" (2:14). "Kiinnittäkää mielenne meidän tunnustuksemme apostoliin ja ylimmäiseen pappiin, Jeesukseen. Hän oli uskollinen asettajalleen, niin kuin Mooseskin oli uskollinen koko Jumalan huoneelle. Mutta Jeesus on ansainnut paljon suuremman kirkkauden kuin Mooses, niin kuin huoneen rakentaja on ansainnut suuremman kunnian kuin huone. Jokainen huone on jonkun rakentama, mutta kaiken rakentaja on Jumala. Mooses oli palvelijana uskollinen koko Jumalan huoneessa, todistukseksi siitä mikä vastedes piti julistettaman. Mutta Kristus on uskollinen Poikana, hänen huoneensa haltijana; ja hänen huoneensa olemme me, jos loppuun asti pidämme vahvana toivon, rohkeuden ja kerskauksen" (3:1-6).

 

"Kun meillä nyt on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme sen tähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan" (4:14-16). "Koska Jeesus elää iankaikkisesti, on hänellä katoamaton pappeus joka pysyy ikuisesti. Sen tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa. Senkaltainen ylimmäinen pappi meille sopikin: pyhä, viaton, tahraton, syntisistä erotettu ja taivaita korkeammaksi tullut. Hänen ei ole tarvis joka päivä, niin kuin ylimmäisten pappien, ensiksi uhrata omien syntiensä edestä ja sitten kansan. Tämän hän teki kerta kaikkiaan uhratessaan itsensä. Sillä laki asettaa ylimmäisiksi papeiksi ihmisiä, jotka ovat heikkoja, mutta valan sana, joka on myöhäisempi kuin laki, asettaa Pojan, iankaikkisesti täydelliseksi tulleen" (7:24-28). "Meillä on sellainen ylimmäinen pappi, joka istuu Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella taivaissa, tehdäkseen pappispalvelusta kaikkeinpyhimmässä, siinä oikeassa majassa, jonka on rakentanut Herra eikä ihminen" (8:1-2). "Kristus on tullut sen hyvän ylimmäiseksi papiksi jonka me omistamme. Sen suuremman ja täydellisemmän majan kautta, joka ei ole käsillä tehty, se on: joka ei ole tätä luomakuntaa, hän meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen" (9:11-12). 

 

"Kristus on uuden liiton välimies, että kutsutut saisivat luvatun iankaikkisen perinnön, sitten kun hän kuolemansa kautta oli lunastanut meidät vapaiksi ensimmäisen liiton aikaisista rikkomuksista" (9:15). Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään, joka vain on sen oikean kuva. Hän meni itse taivaaseen, ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän tähtemme" (9:24). "Ja samoin kuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta sen jälkeen tulee tuomio, samoin Kristuskin, kerran uhrattuna ottaakseen pois monien synnit, on toistamiseen ilman syntiä ilmestyvä pelastukseksi niille jotka häntä odottavat" (9:27-28). "Jeesus on uhrannut yhden ainoan uhrin syntien edestä, ja on ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle, ja odottaa nyt vain kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi. Yhdellä ainoalla uhrilla on hän ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne jotka pyhitetään" (10:12-14). "Missä synnit ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita" (10:18). "Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkein pyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa kautta. Meillä on suuri pappi, Jumalan huoneen haltija. Käykäämme siis esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä. Pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen" (10:19-23). "Pitäkäämme silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istuu nyt Jumalan valtaistuimen oikealle puolella" (12:2). 

 

Jaakobin kirje

"Jaakob esittelee itsensä "Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelijana" (1:1). Hän kehottaa mm.: "Veljeni, te ette voi uskoa meidän kirkastettuun Herraamme, Jeesukseen Kristukseen, ja samalla erotella ihmisiä. (2:1). "Olkaa kärsivällisiä veljet Herran tulemukseen asti. Katso, peltomies odottaa maan kallista hedelmää kärsivällisesti sitä vartoen, kunnes saa syksyisen sateen ja keväisen. Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulemus on lähellä. Älkää huokailko veljet toisianne vastaan, ettei teitä tuomittaisi. Katso, tuomari seisoo ovella. Ottakaa veljet profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä, vaivankestämisen ja kärsivällisyyden esikuvaksi" (5:7-10). 

 

1 Pietarin kirje

 "Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä. Suuren laupeutensa mukaan on hän uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleista nousemisen kautta, turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten" (1:3-4). "Tehän tiedätte, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan. Hän oli edeltä valittu jo ennen maailman perustamista, mutta on näinä viimeisinä aikoina ilmoitettu teidän tähtenne, jotka hänen kauttansa uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että teidän uskonne ja teidän toivonne on Jumalaan.  (1:18-21). "Tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hylänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis" (2:4).  "Meidän syntimme hän kantoi ruumiissansa ristinpuuhun, että me kuolisimme pois synneistä ja eläisimme vanhurskaudelle. Ja hänen haavojensa kautta te olette parannetut. Te olitte eksyksissä niin kuin lampaat, mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan tykö" (2:24-25). Vanhurskas kuoli vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö (3:18). "Kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava. Hänen on valta aina ja iankaikkisesti! Amen.  (5:10-11). Rauha teille kaikille, Kristuksessa! (5:14). 

............................

Helmikuu 2020

 

Roomalaiskirje

Paavali esittelee tässä kirjeessä välittömästi tehtävänsä: ”Jeesuksen Kristuksen palvelija”, ”apostoli” julistamaan Jumalan evankeliumia, jonka Jumala on edeltä luvannut profeettojensa kautta pyhissä kirjoituksissa, hänen Pojastansa - joka lihan puolesta on syntynyt Daavidin siemenestä ja pyhyyden Hengen puolesta kuolleista nousemisen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa - Jeesuksesta Kristuksesta, meidän Herrastamme  (1:1-4).

 

Evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta tarkoittaa, painottaa Paavali, että ”Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille jotka uskovat. Sillä ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa” (3:21-24). ”Päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja” (3:28). ”Vanhurskaus luetaan meille kun uskomme häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme, joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden. Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta” (4:24-5:1). ”Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan lahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme” (6:23). ”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat” (8:1). ”Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki lähettämällä oman Poikansa syntiuhriksi” (8:3). ”Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssaan? Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa. Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme” (8:32-34). 

 

”Maanmieheni lihan puolesta ovat israelilaisia”… ”heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, aamen!”(9:3-5). ”Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi sekä kuolleitten että elävien Herra” (14:9). ”Kristus ei palvellut itseään, vaan vain meidän heikkouksiamme” (15:3). ”Jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut” (10:9).         

    

Paavali päättää Roomalaiskirjeen seuraavaan Jumalan ylistykseen: ”Mutta Hänen, joka voi teitä vahvistaa minun evankeliumini Jeesuksen Kristuksen saarnan mukaan… olkoon kunnia Jeesuksen Kristuksen kautta, aina ja iankaikkisesti. Amen”.  (16:25-27). 

 

Ensimmäinen korintolaiskirje

Kirje alkaa toivotuksella: ”Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!” (1:3). ”Jumala on uskollinen, hän jonka kautta te olette kutsutut hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme yhteyteen” (1:9). Vastaanottaja on ”Korintossa oleva Jumalan seurakunta, Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyt” (1:2). ”Me saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus.  Mutta joka niille jotka ovat kutsutut, olkoot juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus” (1:23-24).  ”Jota ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut - sillä jos he olisivat tunteneet, eivät he olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet  (2:8).

”Muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus” (3:11).  ”Meillä on ainoastaan yksi Jumala, Isä josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa” (8:6).  ”Ei kukaan voi sanoa: "Jeesus olkoon Herra", paitsi Pyhässä Hengessä” (12.3).

 

”Minä tahdon muistuttaa teitä sanasta jonka teille julistin, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin. Muuten olette turhaan uskoneet. Minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan, ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan, ja että hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle joista useimmat vielä nytkin ovat elossa, mutta muutamat ovat nukkuneet pois. Sen jälkeen hän näyttäytyi Jaakobille, sitten kaikille apostoleille. Mutta kaikkein viimeiseksi hän näyttäytyi minullekin joka olen ikään kuin keskensyntynyt” (15:28). ”Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne”(15:17). ”Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista” (15:20). ”Mutta kiitos olkoon Jumalan joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!” (15:57). 

 

Toinen Korintolaiskirje

Tässä kirjeessä Paavali kirjoittaa ”Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle ynnä kaikille pyhille koko Akaiassa” (1.1). ”Jumalan Poika, Kristus Jeesus jota me, minä ja Silvanus ja Timoteus olemme teidän keskellänne saarnanneet, ei tullut ollakseen "on" ja "ei", vaan hänessä tuli "on." Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä "on". Sen tähden tulee hänen kauttaan myös niiden "aamen" Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme” (1:19-20). ”Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan; ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin ikään kuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky mikä meillä on, on Jumalasta. Hän on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita” (3:4-6). 

 

”Vielä tänäkin päivänä vanhan liiton kirjoituksia luettaessa ” on peite Israelin lasten sydämen päällä. ”Vasta Kristuksessa se katoaa”. Kun kuka tahansa kääntyy Herran puoleen, otetaan peite pois” (3:14-16). ”Tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen joka on Jumalan kuva. Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, joka on Herra” (4:4-5). ”Kristuksen rakkaus vaatii meitä jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet. Hän on kuollut kaikkien edestä, että ne jotka elävät eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut” (5:14-15). 

 

”Kaikki on Jumalasta joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. Hän ei lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä. Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Hänet joka ei synnistä tiennyt, on Jumala meidän tähtemme tehnyt synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi” (5:18-21).     

 

”Te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon.  Hän, vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte” (8:9). ”Minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella. Minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen” (11:2).

 

Galatalaiskirje 

Paavali alkaa tämän kirjeen tähdentäen ettei hän ole ihmisten lähettämä, vaan ”Jeesuksen Kristuksen kautta ja Isän Jumalan joka on hänet kuolleista herättänyt” (1:1). ”Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta joka antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden pelastaaksensa meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta meidän Jumalamme ja Isämme tahdon mukaan!” (1:3-4). 

 

"Koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista" (2:16). "Minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni. En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut. (2:19-21).

 

"Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu" - että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen (3:13-14). "Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan" (3:26-29). "Kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan" (4:4-5). "Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi. Te olette langenneet pois armosta" (5:4). 

 

Efesolaiskirje

"Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, niin kuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi minkä hän on lahjoittanut meille siinä Rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan. Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi" (1:3-8). 

 

Paavali kutsuu evankeliumia Kristuksesta sanalla "totuuden sana, pelastuksenne evankeliumi" (1:3). "Minä anon, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte mikä on se toivo johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan jotka uskomme hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan. Tällä voimalla hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa, korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa. Kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksiseurakunnalle joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä joka kaikki kaikissa täyttää" (1:17-23). 

 

"Jumala, joka on laupeudesta rikas suuren rakkautensa tähden jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät jotka olimme kuolleet rikoksiimme eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut - ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.  Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme" (2:4-10).

 

"Te olette apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus" (2:20). "Hänessä ja uskon kautta häneen, meillä on uskallus ja luottavainen pääsy Jumalan tykö" (3:12). "Olkaa sen tähden toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, ja anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut". Olkaa siis Jumalan seuraajia, niin kuin rakkaat lapset, ja vaeltakaa rakkaudessa, niin kuin Kristuskin rakasti teitä ja antoi itsensä meidän edestämme lahjaksi ja uhriksi, Jumalalle "suloiseksi tuoksuksi." (4:32-5:2). Rauha veljille ja rakkaus uskon kanssa Isältä Jumalalta ja Herralta Jeesukselta Kristukselta" (6:23). 

 

Filippiläiskirje

"Vaikka Kristuksella Jeesuksella oli Jumalan muoto, hän ei katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti - hamaan ristin kuolemaan asti. Sen tähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten jotka taivaissa ovat, että niitten jotka maan päällä ovat, ja niitten jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra"  (2:6-11). 

 

"Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi" (3:20-21). 

 

Kolossalaiskirje

"Jumala on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan. Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen. Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Sillä hänessä luotiin kaikki mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa. Hän on ruumiin, se on, seurakunnan pää; hän joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa että hän olisi kaikessa ensimmäinen. Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, sovittaisi itsensä kanssa kaikki sekä maan päällä että taivaissa (1:13-20). "Hänessä kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä" (2:3). "Hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti" (2:9). 

 

"Etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen mikä ylhäällä on, älköön siihen mikä on maan päällä. Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa. Kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa" (3:1-4).

 

___________________________

Tammikuu 2020

 

Kuka Jeesus on Uuden testamentin muiden kirjoitusten  mukaan?

             

Apostolien teot

Luukas kertoo Apostolien teoissa että Jeesus seurusteli ylösnousemuksen jälkeen opetuslasten kanssa näkyvällä tavalla neljäkymmentä päivää, puhuen heidän kanssa Jumalan valtakunnasta. Viimeinen asia mitä hän sanoi ennen taivaaseen astumista oli Luukkaan mukaan: ”Kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa, että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka" (1:8). Luukas jatkaa: ”Kun hän oli tämän sanonut, kohotettiin hänet ylös heidän nähtensä, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistä. Ja kun he katselivat taivaalle hänen mennessään, niin katso, heidän tykönä seisoi kaksi miestä valkeissa vaatteissa, ja nämä sanoivat: "Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen on tuleva samalla tavalla kuin te näitte hänen taivaaseen menevän”(1:9-11). 

 

Apostolien tekojen 2 luvussa Luukas kertoo Pietarin saarnasta pyhän Hengen vuodattamisen jälkeen helluntaipäivänä. Pietari sanoi mm: ”Jeesuksen, nasaretilaisen, sen miehen josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä joita Jumala hänen kauttaan teki teidän keskellänne, niin kuin te itse tiedätte, Jumalan ennalta määrätyn päätöksen ja edeltä tietämisen mukaan te laista tietämättömien miesten kätten kautta naulitsitte ristille ja tapoitte. Hänet Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista, niin kuin ei ollutkaan mahdollista että kuolema olisi voinut hänet pitää... Edeltä Daavid näki Kristuksen ylösnousemuksesta sanoen: ”Kristus ei ole jäävä hyljätyksi tuonelaan eikä hänen ruumiinsa näkevä katoavaisuutta. Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt, minkä todistajia me kaikki olemme. Koska hän siis on Jumalan oikean käden voimalla korotettu ja on Isältä saanut Pyhän Hengen lupauksen, on hän vuodattanut sen minkä te nyt näette ja kuulette” (2:22-33).

 

Kun Pietari myöhemmin paransi halvaantuneen miehen ”Jeesuksen Kristuksen nasaretilaisen nimessä (3:6) hän sanoi kansalle: ”Israelin miehet, mitä te tätä ihmettelette tai mitä te meitä noin katselette ikään kuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet hänet kävelemään. Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala, meidän isiemme Jumala, on kirkastanut Poikansa Jeesuksen jonka te annoitte alttiiksi ja kielsitte Pilatuksen edessä kun tämä oli päättänyt hänet päästää. Te kielsitte Pyhän ja Vanhurskaan ja anoitte että teille annettaisiin murhamies. Elämän ruhtinaan te tapoitte; hänet Jumala on herättänyt kuolleista. Me olemme sen todistajat. Ja uskon kautta hänen nimeensä on hänen nimensä vahvistanut tämän miehen jonka te näette ja tunnette. Nyt veljet minä tiedän että te olette tietämättömyydestä sen tehneet. Mutta näin on Jumala täyttänyt sen minkä hän oli edeltä ilmoittanut kaikkien profeettojen suun kautta, että nimittäin hänen Voideltunsa piti kärsimän” (3:12-18).

 

Neljännessä luvussa Luukas kertoo kuinka ”papit, pyhäkön vartioston päälliköt ja saddukeukset närkästyivät siitä että Pietari ja Johannes julistivat Jeesuksessa ylösnousemusta kuolleista. He kävivät heihin käsiksi ja panivat heidät vankeuteen seuraavaan päivään asti, sillä oli jo ehtoo” (4:1-3). Seuraavana päivänä kokoontui Suuren neuvoston jäseniä ja alkoi kuulustella apostoleita kysyen: "Millä voimalla tai kenen nimeen te tämän teitte?”  (4:5-7). Jae 8: Silloin Pietari Pyhää Henkeä täynnä sanoi heille: "Kansan hallitusmiehet ja vanhimmat! Jos meitä tänään kuulustellaan sairaalle miehelle tehdystä hyvästä työstä ja siitä kenen kautta hän on parantunut, niin olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä että Jeesuksen Kristuksen, nasaretilaisen nimen kautta, hänen jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala kuolleista herätti. Jeesus on se kivi jonka te rakentajat hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu jossa me pelastumme” (4:8-12). 

 

Apostoleita vangittiin useita kertoja heidän julistuksensa tähden ja vietiin Suureen neuvostoon kuulusteltaviksi. Luukas kertoo viidennessä luvussa: ”He toivat heidät ja asettivat neuvoston eteen. Ja ylimmäinen pappi kuulusteli heitä ja sanoi: "Me olemme kieltämällä kieltäneet teitä opettamasta tähän nimeen ja te olette täyttäneet Jerusalemin opetuksellanne ja tahdotte saattaa meidän päällemme tuon miehen veren. Silloin Pietari ja muut apostolit vastasivat ja sanoivat: "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. Meidän isiemme Jumala on herättänyt Jeesuksen jonka te ripustitte puuhun ja surmasitte. Hänet on Jumala oikealla kädellänsä korottanut päämieheksi ja vapahtajaksi antamaan Israelille parannusta ja syntien anteeksiantamusta. Ja me olemme kaiken tämän todistajat, niin myös Pyhä Henki jonka Jumala on antanut niille jotka häntä tottelevat". Kun neuvoston jäsenet sen kuulivat viilsi se heidän sydäntään ja he tahtoivat tappaa heidät” (5:27-33). Eräs Suuren neuvoston lainopettaja Gamaliel otti silloin puheenvuoron ja perusteli apostolien vapauttamisen puolesta. Hän päätti puheensa sanoihin: ”Pysykää erillänne näistä miehistä ja antakaa heidän olla, sillä jos tämä hanke eli tämä teko on ihmisistä niin se tyhjään raukeaa. Mutta jos se on Jumalasta niin te ette voi heitä kukistaa. Ehkä osoittautuu että te soditte Jumalaa vastaan." He noudattivat neuvoa, kutsuivat apostolit sisään, pieksättivät heitä ja kielsivät puhumasta Jeesuksen nimeen ja päästivät heidät menemään. Niin he lähtivät pois neuvostosta iloissaan että olivat katsotut arvollisiksi kärsimään häväistystä Jeesuksen nimen tähden. Ja he opettivat joka päivä pyhäkössä ja kodeissa ja julistivat evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta” (5:38-42). 

 

Luvussa 7 Luukas toistaa Stefanuksen pitkän puheen ennen kuin hänet kivitettiin kuoliaaksi. Kun Stefanus puheensa lopuussa katsoi ylös taivaaseen ja sanoi: ”Minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella", huusivat he suurella äänellä, tukkivat korvansa, karkasivat kaikki yhdessä hänen päälleen,  ajoivat ulos kaupungista ja kivittivät” (7:55-58). 

 

Luvussa 8 Luukas kertoo kuinka etiopialainen hoviherra sanoi Filippukselle kun tämä luki Jesaja 53 lukua Herran kärsivästä palvelijasta: ”Minä pyydän sinua, sano kenestä profeetta puhuu tässä, itsestäänkö vai jostain toisesta? Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta" (8:34-35).

 

Luvussa 9 Luukas kertoo Sauluksen (Paavali) kääntymisestä ja luvuissa 22 ja 26 hän kertoo kuinka Paavali kaksi kertaa myöhemmin viittaa tähän tapahtumaan. ”Mutta kun Saulus puuskui yhä uhkaa ja murhaa Herran opetuslapsia vastaan” (9:1) lähestyi Damaskoa, ”yhtäkkiä valo taivaasta leimahti hänen ympärillään, ja hän kaatui maahan ja kuuli äänen joka sanoi hänelle: "Saul, Saul miksi vainoat minua?" Hän sanoi: "Kuka olet herra?" Hän vastasi: "Minä olen Jeesus jota sinä vainoat. Mutta nouse ja mene kaupunkiin niin sinulle sanotaan mitä sinun pitää tekemän” (9:3-6). Kääntymisensä jälkeen, ja tehtävässään ”kantamaan minun (Herran) nimeäni pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen” (9:15), Paavali jäi muutamaksi päiväksi opetuslasten luokse Damaskoon ja hän ”alkoi heti saarnata synagogissa Jeesusta, julistaen että hän on Jumalan Poika. Kaikki jotka kuulivat hämmästyivät ja sanoivat: "Eikö tämä ole se joka Jerusalemissa tuhosi ne jotka tätä nimeä avuksi huutavat? Ja eikö hän ole tullut tänne viedäkseen ne vangittuina ylipappien käsiin?" Mutta Saulus sai yhä enemmän voimaa ja saattoi Damaskossa asuvat juutalaiset ymmälle, näyttäen toteen että Jeesus on Kristus”  (9:19-22). 

 

Luvussa 10 Luukas toista Pietarin puheen Korneliuksen talossa Kesareassa. Pietari sanoi mm. ”Tämä on se sana jonka Jumala lähetti Israelin lapsille julistaen evankeliumia rauhasta Jeesuksessa Kristuksessa joka on kaikkien Herra… Me olemme kaiken sen todistajat mitä hän teki juutalaisten maassa ja Jerusalemissa. Hänet he ripustivat puuhun ja tappoivat. Hänet Jumala herätti kolmantena päivänä ja antoi hänen ilmestyä, ei kaikelle kansalle, vaan Jumalan ennen valitsemilleen todistajille, meille jotka söimme ja joimme hänen kanssaan sen jälkeen kun hän oli kuolleista noussut. Ja hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa että hän on se jonka Jumala on asettanut elävien ja kuolleitten tuomariksi. Hänestä kaikki profeetat todistavat että jokainen joka uskoo häneen saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta” (10:36-43). 

 

Luvussa 13 Luukas kertoo Paavalista ja hänen seuralaistensa vierailusta Pisidian Antiokiassa. He menivät sapattina synagogaan. Lain ja profeettojen lukemisen jälkeen rohkaisi synagogan esimies  heitä puhumaan ”jokin kehotuksen sana kansalle" (13:15). Paavali otti silloin puheenvuoron ja antoi katsauksen Israelin historiasta. Kun hän tuli kohtaan jossa Jumala erotti Saulin ja teki Daavidista kuninkaan hän sanoi: ”Tämän jälkeläisistä on Jumala lupauksensa mukaan antanut tulla Jeesuksen Israelille Vapahtajaksi. Ennen hänen tuloa oli Johannes saarnannut parannuksen kastetta kaikelle Israelin kansalle. Ja kun Johannes oli juoksunsa päättävä, sanoi hän: 'En minä ole se, joksi minua luulette. Mutta katso, minun jälkeeni tulee se jonka kenkiä minä en ole arvollinen jaloista riisumaan.' Miehet, veljet, te Aabrahamin suvun lapset, ja te jotka Jumalaa pelkäätte, meille on tämän pelastuksen sana lähetetty. Sillä Jerusalemin asukkaat ja heidän hallitusmiehensä eivät Jeesusta tunteneet. Tuomitessaan hänet he myös toteuttivat profeettojen sanat joita kunakin sapattina luetaan. Vaikka he eivät löytäneet mitään mistä hän olisi kuoleman ansainnut, anoivat he Pilatukselta että hänet surmattaisiin. Ja kun he olivat täyttäneet kaiken mikä hänestä on kirjoitettu, ottivat he hänet alas puusta ja panivat hautaan. Mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Ja hän ilmestyi useina päivinä niille jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta Jerusalemiin ja jotka nyt ovat hänen todistajansa kansan edessä. Ja me julistamme teille sen hyvän sanoman että Jumala on isille annetun lupauksen täyttänyt meidän lapsillemme, herättäen Jeesuksen niin kuin myös toisessa psalmissa on kirjoitettu: 'Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä olen sinut synnyttänyt.' Ja että hän herätti hänet kuolleista niin ettei hän enää palaa katoavaisuuteen, siitä hän on sanonut näin: 'Minä annan teille pyhät ja lujat Daavidin armot'.Sen tähden hän myös toisessa paikassa sanoo: 'Sinä et salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta'. Kun Daavid oli aikansa Jumalan tahtoa palvellut, nukkui hän ja tuli otetuksi isiensä tykö ja näki katoavaisuuden. Mutta hän jonka Jumala herätti ei nähnyt katoavaisuutta. Olkoon siis teille tiettävä miehet ja veljet että hänen kauttaan julistetaan teille syntien anteeksiantamus ja että jokainen joka uskoo tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla” (13:23-39).         

 

Luvussa 17 Luukas kertoo Paavalin vierailusta Tessalonikan synagogassa. ”Kolmena sapattina hän keskusteli juutalaisten kanssa lähtien kirjoituksista, selitti ne ja osoitti että Kristuksen piti kärsimän ja nouseman kuolleista, ja sanoi: "Tämä Jeesus jota minä teille julistan on Kristus” (17:2-3). 

 

Luku 18 alkaa Paavalin käynnillä Korintossa. Luukas kertoo: ”Jokaisena sapattina hän keskusteli synagoogassa ja sai sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskomaan. Kun Silas ja Timoteus tulivat Makedoniasta, oli Paavali kokonaan antautunut sanan julistamiseen ja todisti juutalaisille että Jeesus on Kristus  (18:4-5).

 

Luvussa 26 Luukas Paavalin kertoo puolustuspuheesta kuningas Agrippan edessä. Hän päätti sanoilla: ”Jumalan avulla jota olen saarnanut tähän päivään asti minä seison ja todistan sekä pienille että suurille. Enkä puhu mitään muuta kuin minkä profeetat ja Mooses ovat sanoneet tulevan tapahtumaan, että nimittäin Kristuksen piti kärsimän ja kuolleitten ylösnousemuksen esikoisena julistaman valkeutta sekä tälle kansalle että pakanoille” (26:22-23).

 

Luukas päättää Apostolien teot kertoen Paavalin ajasta Roomassa (luku 28). ”Ja kun tulimme Roomaan sallittiin Paavalin asua erikseen häntä vartioivan sotamiehen kanssa (28:16). ”Israelin toivon tähden minä kannan tätä kahletta”, sanoi Paavali johtajille juutalaisten keskuudessa (j 20). ”Niille jotka tulivat hänen asuntoonsa hän ”selitti ja todisti Jumalan valtakunnasta lähtien Mooseksen laista ja profeetoista saadakseen heidät vakuutetuiksi Jeesuksesta. Niin se mitä sanottiin sai toiset vakuutetuiksi, mutta toiset eivät uskoneet” (23-24). Kokonaista kaksi vuotta asui Paavali asunnossa jonka oli vuokrannut ja otti vastaan kaikki jotka hänen tykönsä tulivat. Ja hän julisti Jumalan valtakuntaa ja opetti Herran Jeesuksen Kristuksen tuntemista kaikella rohkeudella kenenkään estämättä” (j 30-31).

 

Tiivistelmä

Krisuksen ylösnousemuksen ja taivaaseen astumisen jälkeen on kristillisen lähetystyön keskuksena, Apostolien tekojen mukaan, ilosanoma siitä että Jeesus on luvattu Messias, ja että jokainen joka häneen uskoo saa syntien anteeksiantamuksen hänen nimessä, ja siten rauha Jumalan kanssa. Se että Jeesus todella on kuollut kaikkien ihmisten syntien edestä ja voittanut kuoleman ylösnousemuksellaan, on julistuksen pääsisältö. Me apostolit olemme tapahtuneen todistajat, painottaa Pietari: ”Me jotka söimme ja joimme hänen kanssaan sen jälkeen kuin hän oli kuolleista noussut” (Apt 10:41). ”Me olemme kaiken sen todistajat mitä hän teki juutalaisten maassa ja Jerusalemissa” (10:39). Meidän julistuksemme Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta ja hänen teoistaan ei ole ”mitään muuta kuin minkä profeetat ja Mooses ovat sanoneet tulevan tapahtumaan,” tähdentää Paavali (26:22). Hän teki juutalaiset usein puolustuskyvyttömiksi kun hän todisti että Jeesus on Messias. Luukkaan kuvaus Paavalin toiminnasta Roomassa on valaisevaa apostolisen lähetystyön innokkuudesta: ”Aamuvarhaisesta iltaan saakka hän selitti ja todisti Jumalan valtakunnasta, lähtien Mooseksen laista ja profeetoista. Se sai toiset vakuutetuiksi, mutta toiset eivät uskoneet” (28:23-24). Kristityt saivat myös kestää vaikeaa vainoamista ja Stefanus kivitettiin hänen Kristus-todistuksensa tähden.

__________________________________

Joulukuu 2019

 

jatkuu... Joh 8:52-53: "Oletko sinä suurempi kuin isämme Aabraham joka on kuollut? Ja profeetat ovat kuolleet. Keneksi sinä itsesi teet?”. Niin, keneksi Jeesus itsensä teki? Se oli avainkysymys. Kahdeksannen luvun loppu antaa selviä vastauksia. Jeesus vastasi: ”Jos minä itse itselleni otan kunnian, niin minun kunniani ei ole mitään. Minun Isäni on se joka minulle kunnian antaa, hän josta te sanotte: 'Hän on meidän Jumalamme'. Ette te häntä tunne, mutta minä tunnen hänet. Ja jos sanoisin, etten tunne häntä niin minä olisin valehtelija niin kuin tekin. Mutta minä tunnen hänet ja pidän hänen sanansa. Aabraham, teidän isänne riemuitsi siitä, että hän oli näkevä minun päiväni. Hän näki sen ja iloitsi." Niin juutalaiset sanoivat hänelle: "Et ole vielä viidenkymmenen vuoden vanha ja olet nähnyt Aabrahamin!" Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennen kuin Aabraham syntyi, olen minä ollut” (8:54-58). Reaktio näistä sanoista oli raju: ”Silloin he poimivat kiviä heittääksensä häntä niillä” (j 59). 

 

Kun Jeesus, 9. luvun mukaan, paransi erään sokeana syntyneen sapattina tuli kysymyksestä, kuka hän on, uudelleen riidanaihe. Muutamat fariseukset sanoivat: ”Se mies ei ole Jumalasta koska hän ei pidä sapattia". Toiset sanoivat: "Kuinka voi syntinen ihminen tehdä senkaltaisia tunnustekoja?" (9:16). Johannes kirjoittaa: ”He olivat keskenänsä eri mieltä; ja sanoivat taas sokealle: ´Mitä sinä sanot hänestä koskapa hän avasi sinun silmäsi?´ Hän vastasi: ´Hän on profeetta´. Mutta juutalaiset eivät uskoneet että hän oli ollut sokea ja saanut näkönsä ennen kuin kutsuivat näkönsä saaneen vanhemmat ja kysyivät heiltä sanoen: `Onko tämä teidän poikanne jonka sanotte sokeana syntyneen? Kuinka hän sitten nyt näkee?´ Hänen vanhempansa vastasivat ja sanoivat: ´Me tiedämme että tämä on meidän poikamme ja että hän on sokeana syntynyt; mutta kuinka hän nyt näkee, emme tiedä; emme myöskään tiedä kuka on avannut hänen silmänsä. Kysykää häneltä. Hänellä on kyllin ikää, puhukoon itse puolestansa.´ Näin hänen vanhempansa sanoivat koska pelkäsivät juutalaisia. Sillä juutalaiset olivat jo sopineet keskenään, että se joka tunnusti hänet Kristukseksi oli erotettava synagogasta” (9:16-22).

 

Jeesuksen persoonaa koskevan ristiriidan jatko on kuvaava: ”He kutsuivat toistamiseen miehen joka oli ollut sokea sanoen hänelle: "Anna kunnia Jumalalle! Me tiedämme että se mies on syntinen". Hän vastasi: ”Onko hän syntinen, sitä en tiedä; sen vain tiedän että minä joka olin sokea nyt näen" (9:24-25). Kun juutalaiset sitten sanoivat: ”Me tiedämme Jumalan puhuneen Moosekselle, mutta mistä tämä on, sitä emme tiedä." Mies vastasi ja sanoi heille: "Sehän tässä on ihmeellistä, että te ette tiedä mistä hän on, ja kuitenkin hän on avannut minun silmäni… Ei ole maailman alusta kuultu että kukaan on avannut sokeana syntyneen silmät. (33). Jos hän ei olisi Jumalasta, ei hän voisi mitään tehdä" (j 29-33). Mikä oli silloin juutalaisten reaktio tämän todistuksen edessä? ”He vastasivat: "Sinä olet kokonaan synneissä syntynyt, ja sinä tahdot opettaa meitä!" Ja he ajoivat hänet ulos” (j 34).

 

Tämän jälkeen Jeesus etsi käsiinsä pois ajetun miehen ja kysyi häneltä: ”Uskotko sinä Jumalan Poikaan"?Hän vastasi: "Kuka hän on herra? Puhu siitä että minä uskoisin häneen"? Jeesus sanoi: "Sinä olet hänet nähnyt, ja hän on se joka sinun kanssasi puhuu". Niin mies sanoi: "Herra, minä uskon". Ja Johannes lisää: ”Ja hän kumartaen rukoili häntä” (9:35-38). 

 

Luvussa 10 Johannes kokoaa joitakin ”Minä Olen-sanoja” jotka Jeesus on lausunut ja mitkä vastaavat kysymykseen ”Kuka hän on”?  ”Minä Olen ovi”. Joka minun kauttani menee sisälle, hän pelastuu” (10:9). ”Minä Olen se hyvä paimen”. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä” (j 11). ”Sen tähden Isä minua rakastaa koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin. Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen” (j 17-18). 

Kun Jeesus hanukka-juhlan aikaan (joulukuussa v 29) kulki Jerusalemissa Salomon pyhäkön pylväskäytävässä, kertoo Johannes: ”Niin juutalaiset ympäröivät hänet ja kysyivät: "Kuinka kauan sinä pidät meidän mieltämme kiihdyksissä (tietämättömyydessä)? Jos sinä olet Kristus niin sano se meille suoraan".Jeesus vastasi heille: "Minä olen sanonut sen teille, ja te ette usko. Ne teot joita minä teen Isäni nimessä, ne todistavat minusta. Mutta te ette usko sillä te ette ole minun lampaitani… Minä ja Isä olemme yhtä" (10:24-30). Tämä todistus oli juutalaisille liikaa”. (31). Niin juutalaiset ottivat taas kiviä maasta kivittääksensä hänet. Jeesus sanoi heille: "Minä olen näyttänyt teille monta hyvää tekoa jotka ovat Isästä. Mikä niistä on se, jonka tähden te tahdotte minut kivittää"? (j 31-32). Juutalaisten vastaus tähän kysymykseen paljastaa selvästi mistä on kyse kun Jeesus hylätään: ”Hyvän teon tähden me emme sinua kivitä, vaan jumalanpilkan tähden, ja koska sinä, joka olet ihminen teet itsesi Jumalaksi." (j 33). Tässä meillä on ratkaiseva kohta onko Jeesus sekä ihminen että Jumala, yhtä Isän kanssa, vai eikö hän ole?

 

Usko että Jeesus on tosi Jumala samalla kun hän on tosi ihminen pysyi loukkauksena valtaosalla juutalaisia. Ei auttanut että Jeesus teki monen todistajan nähden tekoja joita vain Jumala saattoi tehdä. Jeesus sanoi heille: ”Jos minä en tee Isäni tekoja älkää uskoko minua. Mutta jos minä niitä teen, niin, vaikka ette uskoisikaan minua uskokaa minun tekojani, että tulisitte tuntemaan ja ymmärtäisitte Isän olevan minussa ja minun olevan Isässä" (10:37-38). Mutta he eivät antaneet vakuuttaa itseään, vaan ”tahtoivat taas ottaa hänet kiinni, mutta hän lähti pois heidän käsistänsä” (j 38). 

 

Luvussa 11 Johannes kertoo kuinka Jeesus herätti erään henkilön joka oli ollut kuolleena useita päiviä ja haisi jo, nimittäin Lasaruksen. Tämä tapahtui melko lähellä pääsiäistä v 30, kun Suuri neuvosto otatti Jeesuksen kiinni ja luovutti roomalaisille ristiinnaulittavaksi. Nyt kai oli niiden ihmisten jotka todistivat tämän ihmeen ymmärrettävä, ettei Jeesus vain tehnyt itseään Jumalaksi, vaan todella oli Jumala?  Niinpä Johannes kirjoittaakin ”Niin useat juutalaisista jotka olivat tulleet Marian luokse ja nähneet mitä Jeesus teki, uskoivat häneen” (11:45). Mutta eivät kaikki. ”Muutamat heistä menivät fariseusten luo ja puhuivat heille mitä Jeesus oli tehnyt. Niin ylipapit ja fariseukset kokosivat neuvoston ja sanoivat: "Mitä me teemme, sillä tuo mies tekee paljon tunnustekoja? Jos annamme hänen näin olla niin kaikki uskovat häneen ja roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä maan että kansan" (j 46-48). Ei yksinkertaisesti voitu hyväksyä, että Jeesus on Messias elävän Jumalan Poika ja siten yhtä Isän kanssa. Lasarusta koskeva ihme oli heille liikaa. Johannes kirjoittaa: ”Siitä päivästä lähtien oli heillä siis tehtynä päätös tappaa hänet (j 53).

 

Luku 12  kertoo kuinka Jeesus päivää ennen palmusunnuntaita  (1 huhtikuuta v 30) vieraili Betaniassa jossa Lasarus asui ”hän jonka Jeesus oli herättänyt kuolleista” (12:1). Johannes kirjoittaa, ”Silloin suuri joukko juutalaisia sai tietää, että hän oli siellä; ja he menivät sinne, ei ainoastaan Jeesuksen tähden, vaan myöskin nähdäkseen Lasaruksen jonka hän oli herättänyt kuolleista. Mutta ylipapit päättivät tappaa Lasaruksenkin, koska monet juutalaiset hänen tähtensä menivät sinne ja uskoivat Jeesukseen” (j 9-11). Kun Jeesus seuraavana päivänä oli matkalla Jerusalemiin ”otti moni ihminen palmupuiden oksia ja meni häntä vastaan ja huusi: Hoosianna, siunattu olkoon hän joka tulee Herran nimeen, Israelin kuningas"! (12:13). Johannes kertoo että moni uskoi häneen, ”useat hallitusmiehistäkin uskoivat häneen, mutta fariseusten tähden eivät sitä tunnustaneet, etteivät joutuisi erotetuksi synagogasta. Sillä he rakastivat ihmiskunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa” (j 42-43). ”Jeesus todisti uudelleen ykseytensä Isän kanssa ja häneltä saamansa pelastustehtävän: "Joka uskoo minuun se ei usko minuun, vaan häneen joka on minut lähettänyt… Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään joka minuun uskoo jäisi pimeyteen… Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä joka on minut lähettänyt on itse antanut minulle käskyn mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman. Ja minä tiedän että hänen käskynsä on iankaikkinen elämä. Minkä minä puhun, sen minä puhun niin kuin Isä on minulle sanonut" (44-50). Luvussa 13 Johannes muotoilee Jeesuksen jumaluuden näin kun hän kertoo ilta-ateriasta päivää ennen Jeesuksen ristinkuolemaa: ”Niin Jeesus, tietäen että Isä oli antanut kaikki hänen käsiinsä ja että hän oli lähtenyt Jumalan tyköä ja oli menevä Jumalan tykö” (13:3). Aterian aikana Jeesus puhui apostoleille että yksi heistä oli kavaltava hänet, että seuraava Raamatun sana kävisi toteen (Psalttari 41:10): ”joka minun leipääni syö on nostanut kantapäänsä minua vastaan” (j 18). 

 

Tuomaalle Jeesus sanoi 14 luvun mukaan: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani” (14:6). Filippukselle hän sanoi: ”Joka on nähnyt minut on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: 'Näytä meille Isä'? Etkö usko että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja jotka minä teille puhun minä en puhu itsestäni; ja Isä joka minussa asuu tekee teot jotka ovat hänen. Uskokaa minua että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa; mutta jos ette niin uskokaa itse tekojen tähden” (j 9-11). 

 

Kun Jeesus meni Isän tykö ei hän jättänyt opetuslapsiaan ilman jumalallista apua. ”Minä olen rukoileva Isää ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen jota maailma ei voi ottaa vastaan koska se ei näe häntä eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva. En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne.  (14:16-18). ”Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan” (j 23).

 

Viidennetoista luvun mukaan Jeesus ennustaa että maailma tulee vihaamaan hänen opetuslapsia. ”Jos te maailmasta olisitte niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sen tähden maailma teitä vihaa. Muistakaa se sana jonka minä teille sanoin: 'Ei ole palvelija herraansa suurempi.' Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat” (15:19-20). ”Joka vihaa minua se vihaa myös minun Isääni” (j 23).

 

Kuudennentoista luvun mukaan Jeesus puhui uudelleen tulevista vainoista ja kuinka pyhä Henki auttaisi hänen opetuslapsiaan. ”He erottavat teidät synagogasta; ja tulee aika jolloin jokainen joka tappaa teitä luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle. Ja sen he tekevät teille koska he eivät tunne Isää eivätkä minua” (16:2-3). ”Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois ei Puolustaja tule teidän tykönne. Mutta jos minä menen niin minä hänet teille lähetän… Kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se mitä hän puhuu ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille” (16:7-14). ”Minä olen lähtenyt Isästä ja tullut maailmaan; jälleen minä jätän maailman ja menen Isän tykö” (j 28). ”Tämän minä olen teille puhunut että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa turvallisella mielellä, minä olen voittanut maailman” (j 33). 

 

Sallikaa minun viimeiseksi nostaa esiin joitakin kohtia luvuista 17-21 jotka valaisevat kuka Jeesus on. Ylimmäispapillisessa esirukouksessaan Jeesus sanoi: ”Isä, minä tahdon että missä minä olen, siellä nekin jotka sinä olet minulle antanut olisivat minun kanssani, että he näkisivät minun kirkkauteni jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista” (17:24). Pilatukselle Jeesus sanoi: ”Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta; jos minun kuninkuuteni olisi tästä maailmasta niin minun palvelijani olisivat taistelleet ettei minua olisi annettu juutalaisten käsiin; mutta nyt minun kuninkuuteni ei ole täältä" (18:36). Kun Pilatus sanoi ylipapeille ja heidän palvelijoille: ”Minä en löydä hänessä mitään syytä", vastasivat juutalaiset: ”Meillä on laki ja lain mukaan hänen pitää kuoleman koska hän on tehnyt itsensä Jumalan Pojaksi". (19:6-7). Kaikki mitä Jeesukselle tapahtui ristillä, tapahtui Johanneksen mukaan ”että kirjoitus kävisi toteen, mm ”Älköön häneltä luuta rikottako". Ja vielä sanoo toinen kirjoitus: ”He luovat katseensa häneen jonka he ovat lävistäneet” (19:36-37). Tuomas ei ollut mukana kun ylösnoussut Jeesus tuli opetuslastensa tykö ja näytti heille lävistetyt kätensä ja kylkensä (20:20). Hän epäili kun muut opetuslapset sanoivat: ”Me näimme Herran” (20:25). Kahdeksan päivää myöhemmin, kun Jeesus uudestaan näyttäytyi ”heidän keskellään” hän sanoi Tuomaalle: ”Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen!” Silloin Tuomas vastasi: ”Minun Herrani ja minun Jumalani"! (20:26-28). 

 

Kooste

Neljä evankelistaa Matteus, Markus, Luukas ja Johannes todistavat yhtäpitävästi ja selvästi kuka Jeesus on, perustellen sillä mitä heidän työtoverinsa ovat kuulleet ja nähneet Jeesuksen sanovan ja tekevän. Ei ole myöskään mitään epäilystä siitä että myös Jeesuksen vastustajat käsittivät kuka Jeesus itse tarkoitti olevansa, ja se teki heidät varsin järkyttyneiksi. He eivät voineet hyväksyä että Jeesus on Jumala, yhtä Isän kanssa. He olivat sitä mieltä että tämä vaatimus oli rienausta ja ansaitsi kuoleman. ”Hyvän teon tähden me emme sinua kivitä, vaan jumalanpilkan tähden ja koska sinä, joka olet ihminen, teet itsesi Jumalaksi” (Joh 10:33). Mutta Jeesuksen teot todistivat selvästi ettei hän ollut vain ihminen. Monen todistajan nähden hän teki sellaista mitä kukaan ihminen ei voi tehdä,  vaan ainoastaan Jumala yksin. Siksi olivat Jeesuksen teot suuri probleema niille joiden käsitys oli ettei Jeesus ollut se joka sanoi olevansa. Kuvaavaa on Jeesuksen sanat epäilijöille: ”Uskokaa minua että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa. Jos ette, niin uskokaa itse tekojen tähden” (Joh 14:11). Johannes selittää miksi hän kertoo Jeesuksen teoista (merkeistä): ”Nämä ovat kirjoitetut että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä”(20:30-31).  

 

Evankelistat todistavat yhtäpitävästi myös Jeesuksen tehtävästä. Hän tuli Vanhan testamentin Messias ennustusten toteutumana, luvattu Ihmisen Poika tuli alas taivaasta antaakseen ihmisille elämän. Omalla verellään hän on ostanut vapaaksi ihmiset synnin seurauksista, joka merkitsi ikuista eroa Jumalan paratiisista ja ikuisesta onnesta. Vain epäusko voi nyt tuomita ihmisen. Suuressa rakkaudessa pitää Jeesus huolen syntisestä, kaikkien itsevanhurskaitten mieliharmiksi jotka eivät omasta mielestään tarvitse mitään Pelastajaa. ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen” (Luuk 5:31-32; Matt 9:12; Mark 2:17). Jeesus, Isän lähettämä Poika ei tullut maalliseksi kuninkaaksi maalliseen valtakuntaan, vaan hyväksi Paimeneksi joka uhraa elämänsä lammastensa edestä.

 

........................................

Marraskuu 2019

 

Kuka Jeesus on Johanneksen mukaan?   

 

Johannes alkaa evankeliuminsa ainutlaatuisella johdannolla Jeesuksesta yhtä olevana itse Jumalan kassa. Johannes kutsuu häntä ”Sanaksi” kirjoittaen: ”Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönä ja Sana oli Jumala. 

Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään mikä syntynyt on” (1:1-3). Johannes kutsuu Jeesusta myös ”totiseksi valkeudeksi” (j 9) joka tuli maailmaan, mutta ”maailma ei häntä tuntenut” (j 10). Niin jopa ”hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan, mutta kaikille jotka ottivat hänet vastaan hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille jotka uskovat hänen nimeensä” (j 11-12). 

Kun Jeesus kehittyi neitsyt Marian kohdussa ja syntyi hänestä ihmisenä oli Johanneksen mukaan kyseessä ”Sana joka tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme” (1:14). Johannes siteeraan myös Johannes Kastajan todistusta Jeesuksesta: ”Tämä on se josta minä sanoin: se joka minun jälkeeni tulee, on ollut minun edelläni sillä hän on ollut ennen kuin minä”  (j 15). Kun Jerusalemin papit ja leeviläiset kysyivät Johannes Kastajalta kuka hän on, hän vastasi profeetta Jesajan sanoilla: ”Minä olen huutavan ääni erämaassa: 'Tehkää tie tasaiseksi Herralle” (j 23). ”Teidän keskellänne seisoo hän jota te ette tunne… jonka kengänpaulaa minä en ole arvollinen päästämään" (j 26s). Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan ja sanoi: ”Katso, Jumalan Karitsa joka ottaa pois maailman synnin! Tämä on se josta minä sanoin: 'Minun jälkeeni tulee mies joka on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä.' Ja minä en tuntenut häntä; mutta sitä varten että hän tulisi julki Israelille olen minä tullut vedellä kastamaan” (j 29-31).

Johannes kuvailee myös Johannes Kastajan silminnäkijätodistuksen Jeesuksen kasteesta: ”Minä näin Hengen laskeutuvan taivaasta alas niin kuin kyyhkysen ja se jäi hänen päällensä. Ja minä en tuntenut häntä; mutta hän joka lähetti minut vedellä kastamaan sanoi minulle: 'Se, jonka päälle sinä näet Hengen laskeutuvan ja jäävän on se joka kastaa Pyhällä Hengellä.' Ja minä olen sen nähnyt ja olen todistanut, että tämä on Jumalan Poika” (1:32-34).

Apostoli Johannes toistaa kerta toisen perään että Jeesus on Vanhassa testamentissa luvattu Messias ja Jumala Poika. Hän kertoo että Andreas sanoi veljelleen Simonille: ”Me olemme löytäneet Messiaan; se on käännettynä Kristus” (1:41). Filippus sanoi Natanaelille: ”Sen josta Mooses laissa ja profeetat ovat kirjoittaneet, Jeesuksen Joosefin pojan Nasaretista” (j 45). ”Jeesus ilmaisi Natanaelille jumalallisen kykynsä sanoilla: ”Ennen kuin Filippus sinua kutsui kun olit viikunapuun alla, näin minä sinut" (j 48). Silloin Natanael sanoi: ”Rabbi sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas” (j 49). 

 

Toisessa luvussa Johannes kertoo Jeesuksen ensimmäisestä ihmeteosta jonka hän teki Galilean Kaanassa eräissä häissä (2:1-11). Viini oli loppunut ja Jeesuksen äiti kääntyi Jeesuksen puoleen sanoen: ”Heillä ei ole viiniä.” Silloin Jeesus käski täyttää kuusi kiviastiaa vedellä. Astiat vetivät noin sata litraa kukin. Sitten Jeesus käski ammentaa astioista ja kantaa sisälle edeskäyvälle. Mutta kun edeskäypä maistoi vettä joka oli muuttunut viiniksi eikä tiennyt mistä se oli tullut - mutta palvelijat jotka veden olivat ammentaneet tiesivät - kutsui edeskäypä yljän sanoen hänelle: "Jokainen panee ensin esille hyvän viinin ja sitten kun juopuvat huonomman. Sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti”. Tämän ”tunnusteon” kautta Jeesus ”ilmoitti kirkkautensa”, korostaa Johannes” ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen” (j 11).

 

Kolmannessa luvussa Johannes kertoo Jeesuksen keskustelusta Nikodemuksen kanssa joka oli juutalaisten Suuren neuvoston jäsen. Jeesus antoi Nikodemukselle perusteellisen opetuksen persoonastaan ja tehtävästään. Jeesus oli Ihmisen Poika joka oli tullut alas taivaasta (3:13). ”Ja niin kuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella joka häneen uskoo olisi iankaikkinen elämä. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut että hän antoi ainosyntyisen Poikansa ettei yksikään joka häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (j 14-16). Tämän kolmannen luvun lopussa Johannes välittää seuraavan Johannes Kastajan todistuksen: ”Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta. Te olette itse minun todistajani että minä sanoin: en minä ole Kristus, vaan minä olen hänen edellänsä lähetetty” (3:27-28). Luku päättyy sanoihin: ”Sillä hän jonka Jumala on lähettänyt puhuu Jumalan sanoja; sillä ei Jumala anna Henkeä mitalla. Isä rakastaa Poikaa ja on antanut kaikki hänen käteensä. Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä. Mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä" (j 34-36).

 

Neljännessä luvussa Johannes selostaa Jeesuksen vuoropuhelua samarialaisen naisen kanssa Jaakobin kaivolla Sykarin kaupungissa lähellä nykyistä Nablusia. Mitä sellaista Jeesus hänelle sanoi mikä sai hänet lopulta vakuuttuneeksi että Jeesus on Messias?  Hän sanoi mm. ”Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan ja kuka se on joka sinulle sanoo: 'Anna minulle juoda' niin sinä pyytäisit häneltä ja hän antaisi sinulle elävää vettä” (4:10). ”Jokainen joka juo tätä vettä janoaa jälleen, mutta joka juo sitä vettä jota minä hänelle annan ei ikinä janoa” (13-14). Kun Jeesus kehotti naista hakemaan miehensä, tämä vastasi: ”Ei minulla ole miestä." Jeesus sanoi hänelle: "Oikein sinä sanoit: 'Ei minulla ole miestä', sillä viisi miestä sinulla on ollut ja se joka sinulla nyt on ei ole sinun miehesi; siinä sanoit totuuden" (4:16-18). Nyt oli naiselle täysin selvää ettei Jeesus ollut kuka tahansa juutalainen mies. Hänhän tiesi sellaista mitä kukaan tavallinen ihminen ei itsestään voi tietää. Voiko hän olla se luvattu Messias? ”Kun hän tulee ilmoittaa hän meille kaikki” (j 25). Jeesus vahvisti silloin että hän oli se luvattu Messias ja nainen innostui tästä niin että jätti vesiastiansa ja palasi kaupunkiin kertoen kansalle, ”Tulkaa katsomaan miestä, joka on sanonut minulle kaikki mitä minä olen tehnyt. Eihän se vain liene Kristus?" (j 29).

 

Johannes kokoaa Jaakobin kaivolla käydyn keskustelun näin: ”Ja monet samarialaiset siitä kaupungista uskoivat häneen naisen puheen tähden kun tämä todisti: "Hän on sanonut minulle kaikki mitä minä olen tehnyt" (4:39).  Ja kun samarialaiset tulivat Jeesuksen tykö kuulemaan häntä, tuli moni uskoon ”hänen sanansa tähden” (j 41). Ja he sanoivat naiselle: ”Emme enää usko sinun puheesi tähden, sillä me itse olemme kuulleet ja tiedämme että tämä totisesti on maailman Vapahtaja” (j 42). 

Mutta Jeesus ei kohdannut vain uskoa, vaan myös vainoa. Johannes kertoo viidennessä luvussa kuinka Jeesus paransi erään miehen joka oli ollut sairaana kolmekymmentä vuotta. Jeesus sanoi sairaalle: ”Nouse, ota vuoteesi ja käy (5:8). ”Ja mies tuli kohta terveeksi ja otti vuoteensa ja kävi. Mutta se päivä oli sapatti. Siksi juutalaiset sanoivat parannetulle: "Nyt on sapatti, eikä sinun ole lupa kantaa vuodetta" (j 9-10). Kun juutalaiset saivat kuulla että Jeesus oli tehnyt hänet terveeksi ja käskenyt tämän ottaa vuoteensa ja käydä, alkoivat he vainota häntä ”koska hän semmoista teki sapattina” (j 16). Mutta Jeesus sanoi vainoajilleen: ”Minun Isäni tekee yhäti työtä, ja minä myös teen työtä" (j 17). Sen tähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa”. Miksi? ”Kun hän ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan sanoi myös Jumalaa Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi” (j 18). Juutalaisten johtomiehet eivät voineet hyväksyä että Jeesus on Jumalan Poika ja yhtä Isän kanssa. Kerta toisen perään yritti Jeesus Johanneksen mukaan saada heidät ymmärtämään kuka hän on. Johannes 5:19-47 mukaan antoi Jeesus heille hyvin perusteellista opetusta ykseydestään Isän kanssa: 

 

Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee. Sillä Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaikki, mitä hän itse tekee; ja hän on näyttävä hänelle suurempia tekoja kuin nämä, niin että te ihmettelette. Sillä niin kuin Isä herättää kuolleita ja tekee eläviksi, niin myös Poika tekee eläviksi, ketkä hän tahtoo. Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle, että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niin kuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt. Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään... Ne teot, jotka minä teen, todistavat minusta, että Isä on minut lähettänyt. Ja Isä, joka on minut lähettänyt, hän on todistanut minusta. Te ette ole koskaan kuulleet hänen ääntänsä ettekä nähneet hänen muotoansa, eikä teillä ole hänen sanaansa teissä pysyväisenä; sillä te ette usko sitä, jonka hän on lähettänyt. Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta. Ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän… Jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on kirjoittanut. Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte minun sanojani?"

 

Kuudennen luvun mukaan juutalaiset kiihtyivät kovin Jeesuksen sanojen tähden: ”Minä olen se leipä joka on tullut alas taivaasta” (6:41). Jeesus oli nimittäin sanonut: ”Ei Mooses antanut teille sitä leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille taivaasta totisen leivän. Sillä Jumalan leipä on se joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän… Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa ja joka uskoo minuun se ei koskaan janoa… Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa joka on minut lähettänyt” (j 32-38). Juutalaiset vihastuivat kovin että hän oli sanonut ”Minä olen se leipä joka on tullut alas taivaasta”. He sanoivat: ”Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika jonka isän ja äidin me tunnemme? Kuinka hän sitten sanoo: 'Minä olen tullut alas taivaasta'?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Älkää nurisko keskenänne. Ei kukaan voi tulla minun tyköni ellei Isä joka on minut lähettänyt häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä… Minä olen se elävä leipä joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä jonka minä annan on minun lihani maailman elämän puolesta" (j 41-51). 

 

Seitsemännessä luvussa Johannes kertoo: ”Mutta monet kansasta uskoivat häneen ja sanoivat: "Kun Kristus tulee tehneekö hän enemmän tunnustekoja kuin tämä on tehnyt?" Fariseukset kuulivat kansan näin kiistelevän hänestä; niin ylipapit ja fariseukset lähettivät palvelijoita ottamaan häntä kiinni. Mutta Jeesus sanoi: "Minä olen vielä vähän aikaa teidän kanssanne ja sitten minä menen pois hänen tykönsä joka on minut lähettänyt (7:31-33). ”Niin muutamat kansasta kuultuaan nämä sanat sanoivat: "Tämä on totisesti se profeetta." Toiset sanoivat: "Tämä on Kristus." Mutta toiset sanoivat: "Ei suinkaan Kristus tule Galileasta? Eikö Raamattu sano että Kristus on oleva Daavidin jälkeläisiä ja tuleva pienestä Beetlehemin kaupungista jossa Daavid oli?" Niin syntyi kansassa eripuraisuutta hänen tähtensä, 44. Ja muutamat heistä tahtoivat ottaa hänet kiinni. Mutta ei kukaan käynyt häneen käsiksi. Niin palvelijat palasivat ylipappien ja fariseusten luo ja nämä sanoivat heille: "Miksi ette tuoneet häntä tänne?" Palvelijat vastasivat: "Ei ole koskaan ihminen puhunut niin kuin se mies puhuu" (j 40-46).

 

Kahdeksannen luvun mukaan fariseukset kysyivät Jeesukselta: ”Missä sinun isäsi on?" Jeesus vastasi: "Te ette tunne minua ettekä minun Isääni; jos te tuntisitte minut niin te tuntisitte myös minun Isäni" (8:19). Jeesus sanoi myös: ”Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä. Te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta.  Sen tähden minä sanoin teille että te kuolette synteihinne. Sillä ellette usko minua siksi joka Minä Olen niin te kuolette synteihinne” (j 23-24). Nimi ”Minä Olen” on 2 Moos 3:14 mukaan Jumalan nimi. Jeesus siis väittää olevansa Jumala. Hän on ”Minä Olen”, siis samaa olemusta kuin Isä.  ”Kun olette ylentäneet Ihmisen Pojan silloin te ymmärrätte että Minä Olen (ts. yhtä Isän kanssa) enkä tee itsestäni mitään, vaan puhun sen mukaan kuin minun Isäni on minulle opettanut (j 28). Kun Jeesuksen vastustajat viittasivat siihen että he ovat Aabrahamin lapsia sanoi Jeesus Johanneksen mukaan: ”Jos olisitte Aabrahamin lapsia niin te tekisitte Aabrahamin tekoja. Mutta nyt te tavoittelette minua tappaaksenne, miestä joka on puhunut teille totuuden jonka hän on kuullut Jumalalta. Niin ei Aabraham tehnyt. Te teette isänne tekoja." Vastaus kuului: "Me emme ole aviorikoksesta syntyneitä; meillä on yksi isä, Jumala" (8:39-41). Silloin Jeesus sanoi heille: "Jos Jumala olisi teidän Isänne niin te rakastaisitte minua, sillä minä olen Jumalasta lähtenyt ja tullut. En minä ole itsestäni tullut, vaan hän on minut lähettänyt. Minkä tähden te ette ymmärrä minun puhettani? Sen tähden että te ette kärsi kuulla minun sanaani. Te olette isästä perkeleestä. Ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti ja totuudessa hän ei pysy koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valehtelija ja sen isä (j 42-44).

 

Konfliktissa juutalaisten johtajien kanssa oli siis kyse Jeesuksen persoonasta, kuka hän on. Jeesuksen juutalaiset vastustajat katsoivat että Jeesuksen sanat yhtä olemisesta Isän kanssa oli herjaus, eivätkä he voineet hyväksyä Jeesuksen kovaa tuomiota heidän epäuskostaan. He kysyivät: ”Emmekö ole oikeassa kun sanomme että sinä olet samarialainen ja että sinussa on riivaaja?” (8:48).  Jeesus vastasi: ”Minussa ei ole riivaajaa, vaan minä kunnioitan Isääni ja te häpäisette minua. Mutta minä en etsi omaa kunniaani; yksi on joka etsii ja tuomitsee. Totisesti, totisesti minä sanon teille: Jos joku pitää minun sanani hän ei ikinä näe kuolemaa" (j 49-51.  Juutalaiset sanoivat: ”Nyt me ymmärrämme että sinussa on riivaaja. Aabraham on kuollut ja profeetat, ja sinä sanot: 'Jos joku pitää minun sanani hän ei ikinä maista kuolemaa', 53. 

  

................................................

Lokakuu 2019

 

 Kuka Jeesus on Luukkaan mukaan?

   

Luukas painottaa evankeliuminsa alussa että hän on kirjoittanut kirjansa ”sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita” (1:2).  "Minäkin olen, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa" (1:3). Hän kirjoittaa ensin Johannes Kastajasta, hänen syntymästä ja tehtävästä Jeesuksen edelläkävijänä näin: Johannes Kastaja ”kääntää monta Israelin lapsista Herran, heidän Jumalansa tykö. Ja hän käy hänen (siis Herran, heidän Jumalansa) edellä Eliaan hengessä ja voimassa” (1:16). Tämä tehtävä tasoittaa tietä Messiaalle merkitsee samaa kuin kulkea Herran edellä (vertaa Jesaja 40:3 sanoihin ja adventtivirteen ”valmistakaa Herralle tie”). Kun Johannes Kastajan äiti Elisabet oli kuudennella kuulla sai Maria niminen neitsyt enkeli Gabrielta ainutlaatuisen ilmoituksen: ”Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus. Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi” (1:26-32). ”Hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman." (j 33). Maria ihmetteli kuinka tämä voi tapahtua, kun hän ei miehestä mitään tiedä. Luukas välittään Gabrielin vastauksen: ”Pyhä Henki tulee sinun päällesi ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sen tähden myös se pyhä mikä syntyy pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi” (j 35). Kun Maria näin Jumalan yliluonnollisen puuttumisen kautta oli tullut raskaaksi ja pian sen jälkeen vieraili myös raskaan olevan Elisabetin luona sanoi Elisabet mm. ”Ja kuinka minulle tapahtuu tämä, että minun Herrani äiti tulee minun tyköni?" (j 43). Elisabet on siis Luukkaan mukaan saanut ilmestyksen, että sikiö Marian kohdussa ei ole vain ihmislapsi, vaan Herra itse. Samaa painottaa Johannes Kastajan isä Sakarias, kun hän pyhän Hengen täyttämänä ennustaa vastasyntyneestä pojastaan: ”Ja sinä lapsukainen olet kutsuttava Korkeimman profeetaksi, sillä sinä olet käyvä Herranedellä valmistaaksesi hänen teitään” (1:76), (vert. ennustukseen Mal. 3:1).

 

Toisessa luvussaan Luukas kertoo Jeesuksen syntymästä. Kuka tämä sitten on joka on syntynyt neitsyestä betlehemiläisessä tallissa? Luukas vastaa kysymykseen siteeraaten mitä enkeli paimenille sanoi samana yönä kun Jeesus syntyi: ”Minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle. Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja,joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa" (2:10). Kun Jeesus oli 40 päivän vanha vei Joosef ja Maria hänet Jerusalemiin ”asettaaksensa hänet Herran eteen”, kertoo Luukas (2:22). Kun sitten vanha Simeon, joka ”odotti Israelin lohdutusta”, sai nähdä Jeesus lapsen, otti hän hänet syliinsä ja sanoi: ”Minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi (pelastuksesi), jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä valkeudeksi, joka on ilmestyvä pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille" (2:30-32). Vanha Simeon yhdistää Jeesus lapsen Jesaja 49:6 ennustukseen. Suunnilleen 30 vuotta myöhemmin Jeesus alkaa julkisen toimintansa ja Johannes Kastaja tasoitti tietä Jeesukselle. Silloin toteutui Luukkaan mukaan Jesaja 40:3-5 sanat: ”Huutavan ääni kuuluu: "Valmistakaa Herralle tie erämaahan, tehkää arolle tasaiset polut meidän Jumalallemme… Kaikki liha saa nähdä Jumalan autuuden”. Kun kansa ihmetteli voisisko Johannes ehkä olla Messias, tiedotti Johannes kuulijoilleen seuraavaa: ”On tuleva minua väkevämpi, jonka kengänpaulaakaan minä en ole kelvollinen päästämään”(j 16s). Myös Jeesuksen kasteessa kävi selvästi ilmi kuka Jeesus on, Luukkaan mukaan: ”Kun Jeesus oli saanut kasteen ja rukoili tapahtui, että taivas aukeni ja Pyhä Henki laskeutui hänen päällensä ruumiillisessa muodossa niin kuin kyyhkynen, ja taivaasta tuli ääni: "Sinä olet minun rakas Poikani; sinuun minä olen mielistynyt" (3:21).

 

Luvussa 4 Luukas kertoo samalla tavalla kuin Matteus kuinka perkele yritti saada Jeesuksen lankeamaan yrittäen saada hänet väärinkäyttämään jumaluuttaan. Kiusauksista kahdessa hän sanoi Jeesukselle: ”Jos sinä olet Jumalan Poika niin sano tälle kivelle, että se muuttuu leiväksi.”  ”Jos sinä olet Jumalan Poika niin heittäydy tästä alas” (4:3,9). Kun Jeesus luki Nasaretin synagogassa Jesajan 61:1s ennustuksen, hän sanoi: ”Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvienne kuullen” (4:21). Mutta kuulijat eivät uskoneet häntä: ”Eikö tämä ole Joosefin poika?" (j 22). Silloin Jeesus osoitti Vanhan testamentin esimerkein mitä vakavia seurauksia epäuskosta seuraa. Hän viittasi mm. siihen ettei kukaan spitaalisista Israelissa puhdistunut Elisan aikana paitsi yksi ainoa, ja hän oli syyrialainen. Kun he tämän kuulivat tulivat he kiukkua täyteen, veivät hänet ulos kaupungista ja yrittivät jopa tappaa (4:25-29). Myöhemmin tuli Jeesus Kapernaumin synagogaan puhuen siellä ”voimalla ja vallalla”. Silloin eräs mies, jossa oli saastaisen riivaajan henki, huusi: "Mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut meitä tuhoamaan? Minä tunnen sinut sinä Jumalan Pyhä" (4:33-34). Pelkällä sanalla ajoi Jeesus saastaisen hengen ulos miehestä ja kaikki hämmästyivät ja puhuivat keskenään: "Mitä tämä puhe on, sillä hän käskee vallalla ja voimalla saastaisia henkiä, ja ne lähtevät ulos?" (j 36). Luukas kertoo useamman kerran, niin kuin muutkin evankelistat, että pahat henget tiesivät Jeesuksen olevan Jumalan Poika (kts. esim. 4:41). Simon oli kerran tehdyt työtä koko yön saamatta yhtään kalaa, mutta Jeesuksen käskystä hän laski taas verkot ja sai ”kierretyksi suuren joukon kaloja, ja heidän verkkonsa repeilivät”. Silloin Pietari ymmärsi pienuutensa ja Jeesuksen suuruuden. Hän lankesi Jeesuksen polvien eteen ja sanoi: ”Mene pois minun tyköäni Herra, sillä minä olen syntinen ihminen" (5:5-8).  

 

Jeesus ei kohdannut pelkkää epäuskoa. Luukas kertoo, että eräs spitaalinen mies lankesi kerran kasvoilleen Jeesuksen eteen ja rukoili: "Herra, jos tahdot niin sinä voit minut puhdistaa" (5:12). Hän ei epäillyt Jeesuksen jumalallista kykyä. Toisen kerran oli eräs halvaantunut mies ja hänen avustajansa uskossaan niin innoissaan Jeesuksen jumalallisesta vallasta, että menivät kansanjoukon ohi ja laskivat halvaantuneen läpi tiilikaton alas huoneeseen. Kun Jeesus sanoi halvaantuneelle: ”Ihminen sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut", ajattelivat kirjanoppineet ja fariseukset: ”Kuka tämä on joka puhuu Jumalan pilkkaa? Kuka voi antaa syntejä anteeksi paitsi Jumala yksin?" (5:19-21). He eivät voineet ajatella että Jeesus on Jumala. Silloin Jeesus teki heille kysymyksen: ”Kumpi on helpompaa, sanoako: 'Sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut', vai sanoa: 'Nouse ja käy'? Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi." Sitten hän sanoi halvaantuneelle: ”Nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi", ja halvaantunut nousi heidän nähtensä, otti vuoteen ja lähti kotiinsa ylistäen Jumalaa (5:23-26). Jeesus osoitti jumalallisen valtansa ja että hänellä on valta myös antaa anteeksi syntejä. Tämä johti erään toisen kerran läsnäolevien kysymykseen: ”Kuka tämä mies on joka synnitkin antaa anteeksi?"  (7:49). Kun Jeesus myöhemmin näytti valtansa myrskyyn nähden, jopa opetuslapset sanoivat toisilleen: ”Kuka onkaan tämä?” kun hän käskee sekä tuulta että vettä, ne tottelevat häntä?” (8:25).

 

Luukas puhuu myös pakanaupseerista joka Jeesuksen läsnä ollessa näki oman pienuutensa ja arvottomuutensa. ”Minä en ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle… vaan sano sana, niin minun palvelijani paranee” (7:6-7). Vain yksin Jumala voi luoda ja parantaa sanomalla vain yhden sanan! Jeesus kommentoi upseerin uskoa sanoen: ”En ole Israelissakaan löytänyt näin suurta uskoa" (7:9).  Kun Jeesus herätti lesken pojan kuolleista Nainissa, kirjoittaa Luukas että ”kaikkien valtasi pelko, ja he ylistivät Jumalaa sanoen: Suuri profeetta on noussut meidän keskellemme" ja Jumala on katsonut kansansa puoleen" (7:16). On kuvaavaa että Luukas käyttää tässä yhteydessä sanaa Herra: ”Hänet nähdessään Herra armahti häntä" (7:13). Johannes Kastaja lähetti opetuslapsensa Jeesuksen tykö kysymään: ”Oletko sinä se tuleva vai pitääkö meidän toista odottaman?” Silloin Jeesus vastasi Luukkaan mukaan viitaten ennustuksiin Messiaasta Jes 35:5s ja 61:1: ”Menkää ja kertokaa Johannekselle mitä olette nähneet ja kuulleet: sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleet herätetään (kts. Jes 35:5s), ja köyhille julistetaan evankeliumia" (kts. Jes 61:1, 7:19-22). Johannes Kastaja ei ollut kuka tahansa profeetta. Jeesuksen mukaan hän oli ”enemmän kuin profeetta”. ”Tämä on se, josta on kirjoitettu: 'Katso, minä lähetän enkelini sinun edelläsi, ja hän on valmistava tiesi sinun eteesi' (7:26-27).

Niin kuin Luukas on maininnut älysivät pahat hengetkin, kuka Jeesus oli. Eräs mies joka oli pahan hengen riivaama huusi hänelle: ”Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä, Jeesus Jumalan Korkeimman Poika?” (8:28). Mutta kansa ei ollut yhtä selvänäköinen. Jeesus kysyi kerran opetuslapsiltaan: ”Kenen kansa sanoo minun olevan?" He vastasivat: "Johannes Kastajan, mutta toiset Eliaan, toiset taas sanovat että joku vanhoista profeetoista on noussut ylös." Niin hän sanoi heille: "Kenenkä te sanotte minun olevan?" Pietari vastasi ja sanoi: "Sinä olet Jumalan Kristus" (9:18-20). Myös maaherra Herodes (neljännesruhtinas Herodes Antipas) kysyi: ”Kuka hän on?” Kun hän sai kuulla Jeesuksen yliluonnollisista teoista, hän sanoi: ”Johanneksen minä olen mestauttanut; mutta kuka tämä on, josta minä tuollaista kuulen? Ja hän etsi tilaisuutta saadakseen nähdä hänet” (9:7ss). 

 

Luukas kertoo kuinka Jeesus useita kertoja ennusti kuolemansa ja ylösnousemuksensa: ”Ihmisen Pojan pitää kärsimän paljon ja joutuman vanhinten ja ylipappien ja kirjanoppineiden hylättäväksi ja tuleman tapetuksi ja kolmantena päivänä nouseman ylös.” (9:22). Jeesus ennusti myös paluunsa kunniassaan viimeisenä päivänä: ”Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee omassa ja Isänsä ja pyhäin enkelien kirkkaudessa” (9:26). Luukkaan mukaan antoi Jeesus kolmen opetuslapsen Pietarin, Johanneksen ja Jakobin kerran katsoa Jumalan kirkkauden valtakuntaan ja nähdä Jeesus kirkkaudessaan. Hänen rukoillessa ”hänen kasvojensa näkö muuttui, ja hänen vaatteensa tulivat säteilevän valkoisiksi. Ja katso, hänen kanssaan puhui kaksi miestä, ja ne olivat Mooses ja Elias. He näkyivät kirkkaudessa ja puhuivat hänen poismenostansa, jonka hän oli saattava täytäntöön Jerusalemissa”. He näkivät ”hänen kirkkautensa ja ne kaksi miestä, jotka seisoivat hänen luonaan”. Ja Pietari sanoo Jeesukselle: "Mestari, meidän on tässä hyvä olla; tehkäämme kolme majaa, sinulle yksi ja Moosekselle yksi ja Eliaalle yksi. Ja tätä sanoessaan tuli pilvi ja peitti heidät varjoonsa. Ja pilvestä kuului ääni joka sanoi: Tämä on minun Poikani, se valittu, kuulkaa häntä" (9:27-35). Jeesuksen tiivis yhteen kuuluminen Isän kanssa käy ilmi useasta Luukkaan kohdasta. Kohdan 10:16 mukaan Jeesus sanoi: "Joka minut hylkää, hylkää hänet joka on minut lähettänyt." Ja 10:22: ”Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne kuka Poika on, kuin Isä; eikä kukaan muu tunne kuka Isä on, kuin Poika ja se kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa".

 

Luukas kirjoittaa kerta toisen perään ”Herra”, kertoessaan Jeesuksesta. Muutama esimerkki: "Martan sisar Maria asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettansa” (10:39). Kun eräs feriseus ihmetteli ettei Jeesus peseytynyt ennen ateriaa, kirjoittaa Luukas:  ”Silloin Herra sanoi hänelle: Kyllä te, fariseukset puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisäpuoli teissä on täynnä ryöstöä ja pahuutta” (11:39). Kun Sakkeus ”koetti saada nähdä Jeesusta” ja sai Jeesuksen vieraakseen nurisivat kaikki sanoen: ”Syntisen miehen luokse hän meni majailemaan”. Silloin Luukas kirjoittaa: ”Mutta  Sakkeus astui esiin ja sanoi Herralle…” (19:8). Jeesuksen tullessa Jerusalemiin muutama päivä ennen ristiinnaulitsemista, sanoi hän kahdelle opetuslapselle: "Menkää edessä olevaan kylään niin sinne tullessanne te löydätte sidottuna varsan jonka selässä ei vielä yksikään ihminen ole istunut; päästäkää se ja tuokaa tänne. Ja jos joku kysyy teiltä: 'Miksi te sen päästätte?' sanokaa näin: 'Herra tarvitsee sitä' (19:30-31). Jeesus tuli Jerusalemiin ratsastaen aasilla ja ”koko opetuslasten joukko” osoitti hänelle suosiota ”kuninkaana Herran nimessä.” Moni fariseus protestoi ja vaati Jeesusta vaientamaan heidät. Mutta hän vastasi ja sanoi: "Minä sanon teille: jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat" (19:37-40).

 

Luukas huomioi, samoin kuin Matteus ja Markus, Jeesuksen kysymyksen kirjanoppineille: ”Kuinka Kristus voi olla sekä Daavidin poika ts. ihminen, että samalla kertaa Herra ts. Jumala? Kansan johtajat jäivät sanattomiksi tämän kysymyksen edessä. Hehän olivat selvillä siitä että Messias oli Daavidin poika. Ja kuitenkin Daavid kutsuu häntä, Psalmissa 110:1, sanoen: ”minun Herrani” (20:41-44). Jeesus kysyi ehtoollisella opetuslapsilta jotka kiistelivät siitä kuka oli suurin: ”Kumpi on suurempi, sekö joka aterioi, vai se joka palvelee? Eikö se joka aterioi? Mutta minä olen teidän keskellänne niin kuin se joka palvelee” (22:27). Sitten Jeesus sanoin liittyen Daniel 7:27 jakeeseen: ”Minä säädän teille niin kuin minun Isäni on minulle säätänyt kuninkaallisen vallan, te saatte syödä ja juoda minun pöydässäni minun valtakunnassani” (22:29). Hänellä joka tuli köyhänä palvelijana antaakseen elämänsä ihmisten lunastukseksi oli iankaikkinen valtakunta. Hän oli taivaallinen Ihmisen Poika josta Daniel oli ennustanut. Kun Juudas oli hänet kavaltanut Jeeus sanoi: ”Juudas, suunantamisellako sinä Ihmisen Pojankavallat?"  (22:48). Jeesus oli aikaisemmin puhunut Ihmisen Pojan paluusta viimeiselle tuomiolle (21:25ss) ja sanonut: ”Taivas ja maa katoavat”, mutta minun sanani eivät (21:33), ja että heidän tulee rukoilla voimaa seisoakseen Ihmisen Pojan edessä (21:36). Hän puhui kuolemastaan ehtoollisen yhteydessä ja sanoi: ”Ihmisen Poika menee pois niin kuin säädetty on, mutta voi sitä ihmistä jonka kautta hänet kavalletaan!" (22:22). Kun Jeesusta kuulusteltiin juutalaisten Suuren neuvoston edessä, vastasi Jeesus kysymykseen ”Oletko sinä Messiasa?”, viittaten Daniel 7 luvun ennustukseen: ”Tästedes Ihmisen Poika on istuva Jumalan voiman oikealla puolella" (22:67-69).  ”Silloin kaikki sanoivat: "Sinä siis olet Jumalan Poika?" Hän vastasi heille: "Tepä sen sanotte, että Minä Olen." Niin he sanoivat: "Mitä me enää todistusta tarvitsemme? Me itse olemme kuulleet sen hänen omasta suustansa" (22:70). Kun sitten Suuri neuvosto antoi viedä Jeesuksen roomalaisen prefektin Pontius Pilatuksen tykö saadakseen hänet tuomituksi kuolemaan, esitettiin Luukkaan mukaan seuraava syytös: ”Tämän me olemme havainneet villitsevän kansaamme, kieltävän antamasta veroja keisarille ja sanovan itseään Kristukseksi, kuninkaaksi" (23:1-2). Luukas kertoo myös että Suuren neuvoston jäsenet pilkkasivat Jeesusta kun hänet oli tuomittu kuolemaan ja riippui ristille naulittuna. He sanoivat: ”Muita hän on auttanut; auttakoon itseänsä jos hän on Jumalan Kristus, se valittu (23:35). 

 

Jos Jeesus todella oli Jumalan Poika, taivaallinen Ihmisen Poika, oli hänen ennustuksensa ylösnousemuksesta kolmantena päivänä toteuduttava. Näin myös tapahtui Luukaan mukaan (luku 24). Aikaisin sunnuntaiaamuna naiset, jotka tulivat haudalle hyväntuoksuisten yrttien kera, totesivat haudan olevan tyhjä. Kaksi miestä puettuina kirjkkaisiin vaatteisiin näyttäytyi heille ja sanoivat: ”Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa kuinka hän puhui teille vielä ollessaan Galileassa sanoen: 'Ihmisen Poika pitää annettaman syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulittaman, ja hänen pitää kolmantena päivänä nouseman ylös”. Jaq Luukas lisää: ”Niin he muistivat hänen sanansa” (24:5-8). Kun naiset kertoivat tästä kaikesta niille yhdelletoista apostolille ja ”kaikille muille”, torjuttiin heidän kertomuksensa ”turhina puheina”, eivätkä he uskoneet heitä”.  Mutta kun Pietari juoksi haudalle… näki hän siellä ainoastaan ”käärinliinat” (24:11-12). Tämän jälkeen ylösnoussut Jeesus näyttäytyi kahdelle opetuslapselle kun he olivat matkalla Emmaukseen ja sanoi heille mm: ”Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea sitä, minkä profeetat ovat puhuneet! Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän kirkkauteensa?" Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu”(24:25-27). Sitten Jeesus sanoi heille: ”Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa" (24:44). Se mitä oli tapahtunut oli siten täysin yhtäpitävää sen kanssa mitä Jeesus ja Vanhan testamentin kirjoitukset olivat Messiaasta ja pelastuksesta ennustaneet. Opetuslapset tarvitsivat apua tämän ymmärtämisessä. Luukas kirjoittaa: ”Sitten hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset. Ja hän sanoi heille: Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessään kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat. Ja katso, minä lähetän teille sen jonka minun Isäni on luvannut; mutta te pysykää tässä kaupungissa kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta" (24:45-49). Luukas päättää evankeliuminsa siihen mitä sitten tapahtui Betaniassa (40 päivää Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen sen mukaan mitä Luukas kirjoittaa kirjansa toisessa osassa, Apostolien teot 1:3).  Siellä Jeesus siunasi opetuslapsensa: ”Ja tapahtui, että hän siunatessaan heitä erkani heistä ja hänet otettiin ylös taivaaseen. Ja he kumarsivat häntä ja palasivat Jerusalemiin suuresti iloiten” (24:51-52).

 

Yhteenvetona voimme todeta että Luukas todistaa yhtä selvästi kuin Matteus ja Markus että Jeesus on Jumalan uniikki Poika, Vanhassa testamentissa luvattu Messias ja kaikkien syntisten Vapahtaja. Ja sellaisena hän on sekä synnitön ihminen, eikä kukaan vähäisempi kuin Herra itse.

______________________________________

Syyskuu 2019

 

Kuka Jeesus on Markuksen mukaan?

Evankeliuminsa ensimmäisessä luvussa ja ensimmäisessä jakeessa tekee Markus heti selväksi mistä hänen kirjassaan on kysymys, nimittäin ”Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan Pojasta” (1:1). Sen jälkeen Markus viittaa myös Vanhan testamentin profetioihin. Jumalan sanansaattaja tulisi Kirjoitusten mukaan valmistamaan tietä Messiaalle ”Herralle” (j 2-3).  Hän tähdentää että tämä sanansaattaja oli Johannes Kastaja (j 4), eikä ”Jeesus Kristus, Jumalan Poika ole mikään vähäisempi kuin itse ”Herra”. Yhtäpitävästi tämän kanssa julisti Johannes Kastaja: ”Minun jälkeeni tulee minua väkevämpi jonka kengänpaulaa minä en ole kelvollinen maahan kumartuneena päästämään” (j 7). Matteuksen tavoin viittaa Markuskin mitä Jeesuksen kasteen yhteydessä tapahtui. ”Ja taivaista tuli ääni: "Sinä olet minun rakas Poikani; sinuun minä olen mielistynyt" (j 11).

 

Toisessa luvussa tehdään kysymys: ”Kuka voi antaa syntejä anteeksi?” Vastaus kuuluu: ”Ei kukaan, paitsi Jumala yksin”. Koska kirjanoppineet eivät voineet ajatella että Jeesus oli Jumala, katsoivat he hänen syntien anteeksiantamuksensa olevan rienausta. Mutta silloin Jeesus tekee vielä ihmeen jota ei voi tehdä kukaan muu kuin Jumala: Hän parantaa halvaantuneen miehen pelkällä sanallaan. Kirjanoppineille, joiden mielestä hänen syntien anteeksiantamuksensa oli rienausta, hän sanoi: ”Kumpi on helpompaa, sanoako halvaantuneelle: 'Sinun syntisi annetaan anteeksi', vai sanoa: 'Nouse, ota vuoteesi ja käy'? Mutta tietääksenne että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi hän sanoi halvaantuneelle, "minä sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." Silloin hän nousi, otti kohta vuoteensa ja meni ulos kaikkien nähden niin että kaikki hämmästyivät ja ylistivät Jumalaa sanoen: "Tämän kaltaista emme ole ikinä nähneet" (9-12). ”Kaikkien silmien nähden” teki Jeesus sellaista mitä vain Jumala voi tehdä.[1]

 

Kolmannessa luvussa Markus kertoo etteivät Jeesuksen ihmeet johtaneet siihen että fariseukset olisivat alkaneet omaksua sitä kuka Jeesus on. Sen sijaan tapahtui seuraavaa: ”Fariseukset lähtivät ulos ja pitivät kohta herodilaisten kanssa neuvoa häntä vastaan surmatakseen hänet” (3-6). Kun Jeesus paransi sairaita sapattina pidettiin sitä tavattomana rikoksena. Eräät kirjanoppineet väittivät jopa että hän oli ”Belsebulin riivaama” ja että hän ajoi ulos pahoja henkiä pahojen henkien ruhtinaan avulla (j 22). 

 

Neljännessä luvussa tehdään uudeleen kysymys: ”Kuka hän on?” Matteuksen tavoin kertoo Markuskin kuinka Jeesus ja opetuslapset joutuivat rajuun myrskypuuskaan Genesaretin järvellä ”ja aallot syöksyivät veneeseen niin että vene jo täyttyi” (4:37). Kun Jeesus pelasti heidät tyynnyttäen myrskyn pelkällä sanalla, ”suuri pelko valtasi heidät ja he sanoivat toisillensa: "Kuka onkaan tämä kun sekä tuuli että meri häntä tottelevat?" (j 41).

 

Markus mainitsee myös että pahat henget tiesivät kuka hän on. Viidennen luvun mukaan pahan hengen riivaama mies juoksi Jeesuksen tykö, kumartui maahan hänen eteensä ja huusi: ”Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä Jeesus, Jumalan Korkeimman Poika? Minä vannotan sinua Jumalan kautta, älä vaivaa minua" (5:6-7). Parannettuaan riivatun miehen sai tämä Jeesukselta seuraavan kehotuksen: ”Mene kotiisi omaistesi luo ja kerro heille kuinka suuria tekoja Herra on sinulle tehnyt ja kuinka hän on sinua armahtanut" (j 19). Jeesuksen teko on siis Jumalan teko. Samassa luvussa Markus kertoo kahdesta merkillisestä ihmeestä. Jeesus parantaa vain muutamalla sanalla erään naisen jolla oli ollut verenvuotoja kahdentoista vuoden ajan (j 34), ja hän herätti synagogan esimiehen Jairuksen kuolleen tyttären (j 41-42). 

 

Samoin kuin Matteus (13:35s), kertoo Markuskin kuinka ihmiset Jeesuksen kotikaupungissa häkeltyivät ja hämmästyivät Jeesuksen suurta viisautta ja voimatekoja (kreikaksi dynámeis). "Mistä tällä on kaikki tämä ja mikä on se viisaus joka on hänelle annettu? Ja mitä ovat senkaltaiset voimalliset teot jotka tapahtuvat hänen kättensä kautta?” (6:2). ”Eikö tämä ole se rakentaja, Marian poika ja Jaakobin ja Jooseen ja Juudaan ja Simonin veli? Ja eivätkö hänen sisarensa ole täällä meidän parissamme?" (6:3).

 

Kotikaupungissaan kohtasi Jeesus epäilyä, mutta muualla hänen ihmeteot herättivät suurta hämmästystä ja luottamusta. Kun Jeesus 7. luvun mukaan paransi kuuromykän pelkällä yhdellä sanalla ”effata” joka tarkoittaa ”avaudu!” (7:32-35), hämmästyi kansa ylen määrin ja sanoi: ”Hyvin hän on kaikki tehnyt: kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan" (j 37).

 

Luvussa kahdeksan kertoo Markus Pietarin vastauksen Jeesuksen kysymykseen: ”Kenen ihmiset sanovat minun olevan?” (8:27), ”Sinä olet Messias”(j 29). Koska ihmisten, myös Jeesuksen opetuslasten, oli vaikea ymmärtää ettei Messias, suurin kuningas kaikista kuninkaista, ollut maallinen kuningas maallista valtakuntaa varten, vaan taivaallinen kuningas taivaallisessa valtakunnassa, kielsi Jeesus opetuslapsia levittämästä tietoa että hän on Messias (j 30). Jeesus käytti sen sijaan itsestään termiä Ihmisenpoika ja opetti että ”Ihmisen Pojan piti kärsimän paljon ja joutuman vanhinten ja ylipappien ja kirjanoppineiden hyljittäväksi ja tuleman tapetuksi, ja kolmen päivän perästä nouseman ylös” (8:31). Markus jatkaa: ”Ja tämän hän puhui peittelemättä. Silloin Pietari otti hänet erilleen ja rupesi häntä nuhtelemaan, (33). Mutta hän kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja nuhteli Pietaria sanoen: "Mene pois minun edestäni saatana sillä sinä et ajattele sitä mikä on Jumalan, vaan sitä mikä on ihmisten" (8:32-33). Tässä Jeesus asettaa Jumalan ja ihmisen ajatukset vastakkain, toisiaan vasten. Se ettei Messias tule kuninkaallisessa loistossa olemaan maallisen valtakunnan kuningas, vaan kärsimään ja kuolemaan ihmisten syntien tähden, oli inhimilliselle järjelle vieras ajatus, samoin kuin Messiaan ylösnousemus kolmantena päivänä. Pietarin oli opittava olemaan korjaamatta Jumalan ajatuksia ihmisviisauden ajatuksilla. 

 

Jeesuksen mukaan oli Ihmisenpoika tuleva ”Isän kirkkaudessa ” vasta viimeisenä päivänä tuomiolle sille joka häpeää minua ja minun sanojani (8:38). Mutta Jeesuksen jumalallinen kirkkaus näkyy välähdyksen omaisesti myös hänen alennuksen tilassa, (ts aina sikiämisestä ja syntymästä Betlehemissä kuolemaan asti ristillä), mm. ainutlaatuisessa ilmestyksessä kirkastusvuorella. Tästä tapahtumasta Markus puhuu yhdeksännessä luvussa. Jeesus, jonka oli kärsittävä ja kuoltava ihmisten syntien tähden, ei ollut kukaan vähäisempi kuin Jumalan oma Poika (9:7). Hänen kärsimyksensä ja kuolemansa ei johtunut hänen omista synneistään, vaan ihmisten synneistä. Pietari, Jakob ja Johannes saivat kirkastusvuorella nähdä hänen puhuvan Mooseksen ja Eliaan kanssa ja vaatteissa jotka loistivat hohtavina, "niin ylen valkoisina ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä taida semmoiseksi valkaista” (9:3-4). Mutta Markuksen kertomuksesta käy ilmi että huolimatta ilmestyksestä kirkastusvuorella ja huolimatta Jeesuksen monista ihmeteoista ja saarnoista, oli opetuslapilla vaikeuksia ymmärtää Jeesuksen pelastustehtävää. Kun Jeesus toisti, ”Ihmisen Poika annetaan ihmisten käsiin ja he tappavat hänet, ja kun hänet on tapettu nousee hän kolmen päivän perästä ylös" (9:31), oli tämä opetuslapsille käsittämätöntä puhetta. Markus kirjoittaa: ”He eivät käsittäneet sitä puhetta ja pelkäsivät häneltä kysyä” (9:32). Jeesuksen persoonan ja tehtävä ymmärtämisen vaikeus kuului Markuksen mukaan yhteen ihmisen vaikeuden kanssa ymmärtää kuinka hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Kymmenennen luvun mukaan Jeesus sanoi: "Lapset, kuinka vaikea onkaan niiden jotka luottavat tavaraansa päästä Jumalan valtakuntaan! Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan" (10:4-25). Opetuslasten reaktio näihin Jeesuksen sanoihin on valaiseva:  ”Kuka sitten voi pelastua?" (j 26). Jeesus vastasi: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle” (j 27). Välittömästi ennen tätä vastausta Markus mainitsee perustavaa laatua olevan asian: Jeesus katsoi heihin ja sanoi…” Jeesus näki edessään opetuslapset jotka huolimatta hänen opetuksesta olivat yhä siinä määrin ihmisajatusten ohjaamina etteivät ymmärtäneet itsensä pelastamisen olevan mahdotonta ihmisen synnin tähden. He eivät ymmärtäneet että hän joka katsoi heihin ja puhui heille oli heidän ainoa pelastuksensa. ”Hänelle, Ihmisen Pojalle, annettiin valta, kunnia (kirkkaus) ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä”, kuuluu Daniel 7:14 ennustus. Ehkä juuri tämän raamatunkohdan johdosta Jakob ja Johannes esittivät Jeesukselle Mark 10:37 mukaisen pyynnön: ”Anna meidän istua toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolellasi sinun kirkkaudessasi.” Jeesus vastasi: ”Te ette tiedä mitä anotte”. ”Ihmisen Pojan oli ensin kärsittävä ja kuoltava ihmisten puolesta. ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä," tähdensi Jeesus harhautuneille opetuslapsilleen (j 45). Ilman että Ihmisen Poika ostaa vapaaksi, kärsii sijaisena ja kuolee, ei syntiset voi tulla osallisiksi menettämästään kirkkaudesta, Jumalan ja Ihmisen Pojan valtakunnasta. Paavali lausuu saman totuuden seuraavin sanoin: ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.” (Room 3:23-24).     

    

Luvussa 11 Markus kertoo kuinka Jeesus Jerusalemiin tullessa paljastaa jumalalliset kykynsä sanoen kahdelle opetuslapselle: ”Menkää kylään joka on edessänne niin te kohta kun sinne tulette löydätte sidottuna varsan jonka selässä ei yksikään ihminen vielä ole istunut; päästäkää se ja tuokaa tänne. Ja jos joku teille sanoo: 'Miksi te noin teette?', niin sanokaa: 'Herra tarvitsee sitä ja lähettää sen kohta tänne.” (11:2-3).

 

Kun Jeesus sitten tuli ratsastaen aasin varsalla huusivat ihmisen hänen edellään ja jäljessä: ”Hoosianna, siunattu olkoon hän joka tulee Herran nimeen! Siunattu olkoon isämme Daavidin valtakunta joka tulee. Hoosianna korkeuksissa!" (11:9-10). Sakarja 9:9 ennustuksen mukaan oli Messiaskuningas tuleva ”ratsastaen aasilla, aasin tamman varsalla”. Mutta käsittivätkö kaikki millainen kuningas Jeesus oli ja millainen Daavidin valtakunta tuli hänen kanssaan? Pian huudettaisi ylipappien kiihottamina: ”Ristiinnaulitse hänet” (Mark 15:11-13).

 

Jeesus tuli Jerusalemiin muutama päivä ennen ristiinnaulitsemista ja meni Markuksen mukaan pyhäkköön ja opetti siellä. Hän alkoi ajaa ulos niitä jotka siellä myivät ja ostivat, sanoen: ”Eikö ole kirjoitettu: 'Minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi´? Mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan" (11:17). Jeesus toimi kuin olisi ollut itse Jumala ja pyhäkkö hänen huoneensa. Ylipapit ja kirjanoppineet ihmettelivät kuinka Jeesus saattoi esiintyä tällä tavalla. ”Millä vallalla sinä näitä teet?” (j 28).

 

Kun Jeesus opetti pyhäkössä teki hän, Markus 12 mukaan, seuraavan kysymyksen: "Kuinka kirjanoppineet sanovat että Kristus on Daavidin poika? Onhan Daavid itse sanonut Pyhässä Hengessä: 'Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi alle.' Daavid itse sanoo häntä Herraksi; kuinka hän sitten on hänen poikansa?" (12:35-37). Kirjanoppineet olivat ymmärtäneet että Messias olisi ”Daavidin poika” mutta he eivät voineet hyväksyä sitä että Messias olisi samala ”Herra” ts. Jumala. 

 

Luvussa 13 käy ilmi että Jeesus, Jumalan tavoin, tuntee tulevaisuuden. Hän tietää mitä suurenmoiselle pyhäkölle tulee tapahtumaan. ”Ei ole jäävä kiveä kiven päälle maahan jaottamatta" (13:2). Synti maailmassa saa aikaan sen ettei vakaata rauhan valtakuntaa voi tulla:  ”Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, tulee maanjäristyksiä ja monin paikoin tulee nälänhätää. (j 8). ”Vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee ja he tekevät tunnustekoja ja ihmeitä eksyttääkseen, jos mahdollista, valitut. Mutta olkaa te varuillanne. Minä olen edeltä sanonut teille kaikki” (j 22s). ”Taivas ja maa katoavat mutta minun sanani eivät katoa” (j 31). ”Aurinko pimenee eikä kuu anna valoansa ja tähdet putoilevat taivaalta ja voimat jotka taivaissa ovat, järkkyvät. Silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvissä suurella voimalla ja kirkkaudella” (j 24-26).

 

Viimeisellä pääsiäislammasaterialla Jeesus taas selitti että Ihmisenpojan oli Kirjoitusten mukaan uhrattava elämänsä (14:21). ”Ihmisen Poika annetaan syntisten käsiin” (j 41). Hänen vuodatettu verensä on ”liiton veri” (j 24), ja hän on nouseva ylös jälleen (j 28). Kun Jeesus oli viety ylipapin ja Suuren neuvoston eteen kysyi ylipappi häneltä: ”Oletko sinä Kristus sen Ylistetyn Poika?" Jeesus vastasi: ”Olen” ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvissä" (14:61s). Kun Jeesus näin vahvisti että hän on sekä Messias Jumalan Poika että Herra itse (”Minä olen”) joka on tullut taivaasta, repäisi ylipappi vaatteensa ja sanoi: ”Mitä me enää todistajia tarvitsemme? Te kuulitte hänen pilkkaamisensa (j 63, 64). Ei siis ole mitään epäilystäkään siitä että Jeesus itse selitti olevansa sekä Jumala että ihminen samassa persoonassa. Tämän osoittaa ylipapin reaktio. Kun ihmisen vaatimuksena on olla Jumala, on se ylipapin mukaan hirveä loukkaus josta seuraa kuolemanrangaistus. 

 

Kun Jeesus seuraavana päivänä riippui naulattuna ristille, pilkkasivat ylipapit ja kirjanoppineet häntä sanoen: ”Muita hän on auttanut, itseään ei voi auttaa. Astukoon hän Kristus, Israelin kuningas nyt alas ristiltä että me näkisimme ja uskoisimme" (15:31s). Mutta eivät kaikki epäilleet että Jeesus todella on Messias Jumalan Poika. Markus kirjoittaa että Jeesus ”suurella äänellä antoi henkensä ” ja jatkaa, ”Kun sadanpäämies joka seisoi häntä vastapäätä näki hänen näin antavan henkensä, sanoi hän: "Totisesti tämä ihminen oli Jumalan Poika" (15:39). 

 

Muitten evankelistojen tapaan Markus päättää evankeliuminsa kertoen Jeesuksen ylösnousemuksesta (luku 16). Kun muutamat naiset hyvin aikaisin sunnuntaiaamuna tulivat haudalle, näkivät he että suuri kivi haudan suulta oli vieritetty pois, ja haudan sisällä he näkivät nuoren miehen puettuna valkoiseen pukuun joka sanoi heille: ”Älkää peljästykö; te etsitte Jeesusta Nasaretilaista joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut ylös; ei hän ole täällä. Katso, tässä on paikka johon he hänet panivat” (16:2-6). Sitten Jeesus näyttäytyi Magdalan Marialle, sitten Emmauksen opetuslapsille ja ”sitten niille yhdelletoista heidän ollessa aterialla; ja hän nuhteli heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä jotka olivat nähneet hänet ylösnousseeksi” (16:14). Kristillinen ylösnousemususko ei siis ole Markuksen mukaan seurausta opetuslasten hyväuskoisuudesta.

 

Olemme nyt kuulleet Markuksen todistuksen Jeesuksesta. Todistaako hän toisin kuin Matteus Jeesuksesta, kuka hän on? Kyllä-vastaus tähän kysymykseen on käsittämätön. Yhtä yksiselitteisesti kuin Matteus todistaa Markus Jeesuksesta että hän on luvattu Messias, Jumalan ainutlaatuinen Poika ja sellaisena tosi Jumala ja tosi ihminen samassa persoonassa. 

 

.......................................

 

[1] Jeesus käyttää usein itsestään termiä ”Ihmisenpoika”, koska niin selvästi käy ilmi Daniel 7:13s että Ihmisenpoika tulee taivaasta ja että hänellä on taivasten valtakunta.

Elokuu 2019

 

Seitsemännentoista luvun mukaan jonkin aikaa tämän jälkeen Jeesus otti mukaansa Pietarin, Jakobin ja Johanneksen korkealle vuorelle jossa heille kirkastuksen kautta selvästi näytettiin kuka Jeesus on. Nämä kolme opetuslasta saivat todistaa kuinka Jeesus muuttui heidän edessä: ”Ja hänen muotonsa muuttui heidän edessään, ja hänen kasvonsa loisti niin kuin aurinko, ja hänen vaatteensa tulivat valkoisiksi niin kuin valo. Ja katso, heille ilmestyivät Mooses ja Elias jotka puhuivat hänen kanssaan” (Matt 17:2-3). Tämän keskustelun aikana laskeutui kirkas pilvi heidän ylle ja he kuulivat Isän äänen sanovan: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt; kuulkaa häntä" (j 5). Toisessa kirjeessään Pietari kommentoi tätä tapausta seuraaviin sanoin:   

 

Me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa. Sillä hän sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden, kun tältä ylhäisimmältä kirkkaudelta tuli hänelle tämä ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt."Ja tämän äänen me kuulimme tulevan taivaasta kun olimme hänen kanssaan pyhällä vuorella (2 Piet 1:16-18).

 

Vasta Jeesuksen noustua ylös kuolleista voitiin se mitä Pietari, Jakob ja Johannes olivat ”kirkastusvuorella” todistamassa oikein ymmärtää. Tämän vuoksi oli Jeesus sanonut heille heidän tullessa alas vuorelta: ”Älkää kenellekään kertoko tätä näkyä, ennen kuin Ihmisen Poika on noussut kuolleista"(17:9). 

 

Kun Jeesus ennen kuolemaansa ja ylösnousemusta ratsasti Jerusalemiin (10 Nisan, 2 huhtikuuta v 30), esitettiin 21 luvun mukaan taas kysymys: ”Kuka hän on?” (21:10). Sakarjan kirjan 9:9 profetia Israelin kuninkaasta joka oli tuleva Siioniin ”ratsastaen aasilla, aasintamman varsalla”, sopi häneen. Ja kansa huusi hänelle: ”Hoosianna Daavidin pojalle! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen” (21:9). Hänen täytyy olla se suuri profeetta joka mainitaan 5 Moos 18:15, ajatteli kansa. ”Tämä on se profeetta,” (j 11). Mutta ylipapit ja kirjanoppineet närkästyivät kovin kun lapset huusivat pyhäkössä: ”Hoosianna Daavidin pojalle" (j 15). He kyseenalaistivat Jeesuksen vallan opettaa pyhäkössä (j 23) ja halusivat ottaa hänet kiinni kun hän paljasti heille heidän asenteensa seuraavin Psalttarin 118 sanoin: ”Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi; Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme”. Ja hän jatkoi: ”Sen tähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle joka tekee sen hedelmiä” (21:42,43). ”Ylipapit ja fariseukset ymmärsivät, että hän puhui heistä. Ja he olisivat tahtoneet, niin kuin sanottu, ottaa hänet kiinni. Mutta he pelkäsivät kansaa ”koska se piti häntä profeettana” (45-46).

 

Luvussa 22 Jeesus itse ottaa esiin asian ”kuka”. Hän kääntyy suoraan fariseusten puoleen ja kysyy: ”Mitä arvelette Kristuksesta? Kenen poika hän on?”(22-42). Vastaus kuului: ”Daavidin”. Silloin Jeesus teki lisäkysymyksen: ”Kuinka sitten Daavid Hengessä kutsuu häntä Herraksi (Kýrios) sanoen: Herra sanoi minun herralleni: Istu minun oikealle puolelleni kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi" (Ps 110:1). ”Jos siis Daavid kutsuu häntä Herraksi, kuinka hän on hänen poikansa?" (43-45). Mitä fariseusten pitäisi nyt vastata? Eikö Ps 110:1 puhunut heidän kieltämistään vastaan että ”Daavidin poika” ts Messis oli Daavidin Herra, ts Jumala? Niinpä he vastasivat olemalla hiljaa. ”Ja kukaan ei voinut vastata hänelle sanaakaan”, kirjoittaa Matteus (22:46).

 

Kun Jeesus myöhään illalla 14 Nisan (6 huhtikuuta v 30) vangittiin Getsemanen puutarhassa, tahtoi eräs opetuslapsi luvun 26 mukaan puolustaa häntä miekalla. Silloin Jeesus sanoi: ”Vai luuletko etten voisi rukoilla Isääni niin että hän lähettäisi heti minulle enemmän kuin kaksitoista legionaa enkeleitä? Mutta kuinka silloin kävisivät toteen kirjoitukset jotka sanovat että näin pitää tapahtuman?" (26:53-54). Samassa tilaisuudessa Jeesus sanoi kansanjoukolle: ”Mutta tämä kaikki on tapahtunut, että profeettain kirjoitukset kävisivät toteen" (56).

 

Myöhemmin samana iltana Jeeus asetettiin juutalaisten korkeimman johdon, Suuren neuvoston eteen. Kun Jeesus vaikeni kaikkien väärien syytösten ja todistusten edessä, nousi ylipappi ja sanoi hänelle: "Etkö vastaa mitään siihen, mitä nämä todistavat sinua vastaan?" Mutta Jeesus oli vaiti. Niin ylimmäinen pappi sanoi hänelle: "Minä vannotan sinua elävän Jumalan kautta, että sanot meille oletko sinä Kristus, Jumalan Poika." Jeesus sanoi hänelle: "Sinäpä sen sanoit. Mutta minä sanon teille: tästedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä" (26:62-64). Reaktio Jeesuksen vastaukseen oli raivokas. Matteus kirjoittaa: ”Silloin ylimmäinen pappi repäisi vaatteensa ja sanoi: "Hän on pilkannut Jumalaa. Mitä me enää todistajia tarvitsemme? Katso, nyt kuulitte hänen pilkkaamisensa. Miten teistä on?" He vastasivat sanoen: "Hän on vikapää kuolemaan. Silloin he sylkivät häntä silmille ja löivät häntä nyrkillä kasvoihin; ja toiset sivalsivat häntä poskelle ja sanoivat: "Profetoi meille, Kristus! Kuka se on joka sinua löi" (26:65-68).

 

Kun Jeesus oli tuomittu kuolemaan juutalaisten korkeimman johdon toimesta, vietiin hänet aikaisin perjantaiaamuna 7 huhtikuuta roomalaisen miehitysvallan korkeimman edustajan tykö. Luku 27 kertoo kuulustelusta maaherra Pontius Pilatuksen luona, joka oli Juudean roomalainen prefekti vuosina 26-36. Kun Pilatus esitti kysymyksen: ”Oletko sinä juutalaisten kuningas?”, Jeesus vastasi ”Sinäpä sen sanot” (27:11). Matteus kertoo ettei Pilatus todennut Jeesusta syylliseksi mihinkään rikokseen, mutta ei voinut asettua sitä kansanjoukkoa vastaan joka oli ylipappien ja juutalaisten johdon toimesta ylipuhuttu vaatimaan Jeesuksen tuomitsemista kuolemaan. Kun Pilatus kysyi heiltä: ”Mitä minun sitten on tehtävä Jeesukselle jota sanotaan Kristukseksi?", vastasivat kaikki Matteuksen mukaan: "Ristiinnaulittakoon!" Niin maaherra sanoi: "Mitä pahaa hän sitten on tehnyt?" Mutta he huusivat vielä kovemmin: "Ristiinnaulittakoon!" Ja kun Pilatus näki ettei mikään auttanut, vaan että meteli yhä yltyi, otti hän vettä ja pesi kätensä kansan nähden ja sanoi: Viaton olen minä tämän miehen vereen. Katsokaa itse eteenne" (27:22-24). 

 

Rikos josta kuolemaan tuomittua syytettiin kirjoitettiin tauluun ristiinnaulitun pään yläpuolelle. Jeesuksen pään yläpuolelle oli kirjoitettu: ”Tämä on Jeesus, juutalaisten kuningas" (27:37). Kun Jeesus riippui ristillä häntä pilkattiin mm. seuraavin sanoin: ”Sinä, joka hajotat maahan temppelin ja kolmessa päivässä sen rakennat, auta itseäsi jos olet Jumalan Poika ja astu alas ristiltä” (j 40). ”Muita hän on auttanut, itseään ei voi auttaa. Onhan hän Israelin kuningas; astukoon nyt alas ristiltä niin me uskomme häneen. Hän on luottanut Jumalaan; vapahtakoon nyt Jumala hänet jos on häneen mielistynyt. Hänhän on sanonut: Minä olen Jumalan Poika” 42-43). 

 

Samalla hetkellä kun Jeesus antoi henkensä tapahtui maanjäristys Matteuksen mukaan. ”Mutta kun sadanpäämies ja ne jotka hänen kanssaan vartioivat Jeesusta näkivät maanjäristyksen ja mitä muuta tapahtui, peljästyivät he suuresti ja sanoivat: "Totisesti tämä oli Jumalan Poika" (27:54). 

 

Lauantaina 8 huhtikuuta ristiinnaulitsemisen jälkeisenä päivänä kokoontuivat ylipapit ja fariseukset Pilatuksen luona. Matteuksen mukaan he esittivät seuraavan syyn: ”Herra, me muistamme sen villitsijän vielä eläessään sanoneen: 'Kolmen päivän kuluttua minä nousen ylös.' Käske siis tarkasti vartioida hautaa kolmanteen päivään asti etteivät hänen opetuslapsensa tulisi ja varastaisi häntä ja sanoisi kansalle: 'Hän nousi kuolleista', ja niin viimeinen villitys olisi pahempi kuin ensimmäinen" (27:63-64). Silloin Pilatus osoitti heille vartio-osaston. ”Niin he menivät ja turvasivat haudan lukiten kiven sinetillä ja asettaen vartijat” (66). 

 

Viimeisessä luvussaan Matteus kertoo ylösnousemuksen ihmeestä. Aikaisin auringon noustessa sunnuntaina 17 Nisan (9 huhtikuuta v 30) ”tapahtui suuri maanjäristys, sillä Herran enkeli astui alas taivaasta” (28:2). Enkelin tehtävä oli vierittää kivi pois haudan sisäänkäynnin edestä niin että naiset jotka tulivat käymään haudalla voivat nähdän että hauta oli tyhjä. Enkeli sanoin naisille: ”Älkää pelätkö! Minä tiedän teidän etsivän Jeesusta, joka oli ristiinnaulittu. Ei hän ole täällä, sillä hän on noussut ylös, niin kuin hän sanoi. Tulkaa, katsokaa paikkaa jossa hän on maannut” (28:5-6). Kuinka sitten vartio-osasto reagoi? ”Vartijat vapisivat ja kävivät ikään kuin kuolleiksi kun he näkivät enkelin joka oli näöltään niin kuin salama” (j 3-4). 

 

Matteus kertoo että naiset täyttyivät sekä pelolla että ilolla ja kiiruhtivat pois haudalta ilmoittaakseen opetuslapsille että Jeesus  ”on noussut ylös kuolleista”. Silloin Jeesus tuli heitä vastaan ja tervehti heitä samoilla sanoilla kun enkeli vähän aikaisemmin: ”Älkää pelätkö”! Mutta eivät vain naiset kiiruhtaneet kaupunkiin kertomaan mitä oli tapahtunut, vaan myös muutamat vartijoista. Matteus kertoo: ”Mutta heidän mennessään, katso muutamat vartijaväestä tulivat kaupunkiin ja ilmoittivat ylipapeille kaikki mitä oli tapahtunut” (28:11). Mutta juutalaisten johtajat eivät voineet hyväksyä tyhjän haudan selitystä että Jeesus oli noussut ylös. He kokoontuivat vanhinten kanssa ja päättivät antaa sotilaille suuren summan rahaa ja sanoivat: ”Sanokaa että hänen opetuslapsensa tulivat yöllä ja veivät hänet varkain meidän nukkuessamme. Ja jos tämä tulee maaherran korviin niin me lepytämme hänet ja toimitamme niin että saatte olla huoletta" (j 12-14). Vartio-osaston sotilaat ottivat rahat ja tekivät niin kuin heitä oli neuvottu” (j 15). Matteuksen todistuksen mukaan oli Jeesuksen vihollisten käytettävä tietoisesti valetta väheksymään vahvaa todistus että Jeesus on todella Jumalan Poika, että Jeesus todella nousi ylös kuolleista, mikä inhimillisesti ottaen on mahdotonta – mutta ei Jumalalle. 

 

Olen nyt antanut Matteuksen todistuksen puhua. Onko mitään epäilystä siitä mitä se sisältää? Äärimmäisen selvästi ja lukuisin viittauksin mitä Jeesus on sanonut ja tehnyt Matteus valaisee kysymyksen, ”kuka hän on?”

----------------------------------------------

Heinäkuu 2019

 

Opintomatka: Kuka on Kallio?

Jeesuksen sanat Matt 16:18 on joskus ymmärretty väärin ja sen vuoksi on asiaa käsiteltävä vähän perusteellisemmin. Sanat kuuluvat: ”Sinä olet Pietari ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani ja tuonelan portit eivät sitä voita”. Kysymys kuuluu: Viittaako sanat ”tälle kalliolle” Pietariin, niin että ajatuksesta tulee sama kuin ”Sinä olet Pietari ja sinun varaasi minä rakennan seurakuntani”. Vai viittaako sanat ”tälle kalliolle” häneen jonka Pietari juuri on tunnustanut, nimittäin Jeesukseen ”Messiaana elävän Jumalan Poikana”?  

 

Matteus 16 asiayhteys jo paljastaa ettei kysymyksenasettelu koske sitä ”kuka Pietari on?”, vaan ”kuka Ihmisen poika on”. Pietaria ylistetään ”autuaaksi” kiitos tämän vastauksen: ”Sinä olet Messias elävän Jumalan Poika.” Pietari on nimittäin tunnustanut että Jeesus on Kallio, kristillisen kirkon perustus ja helvetin voittaja”. Tälle kalliolle rakennan minä seurakuntani eivätkä helvetin portit sitä voita.” ”Sinä olet Pietari”, sanoo Jeesus  ts. sinulla Simon Joonaan poika on myös tämä hieno nimi Pétros (kreikk.) joka voidaan johtaa kreikan sanasta pétra ja merkitsee ”kalliota”. Sinä olet eräänlainen kallio tunnustuksesi kautta että Kristus on Kallio. Mutta sinulle en minä rakenna seurakuntaani, ei epí Pétro (kreikk.) ”Pietarille”, vaan alkutekstin mukaan sanotaan epí távtä tä pétra, ”tälle kalliolle” ts sille minkä juuri olet tunnustanut ja on ”elävän Jumalan Poika”. 

 

Tekstimme välittömästä jatkosta näemme sen suuren eron joka tosi Kallion ts Jeesuksen ja Pietarin välillä on. Jeesus ennustaa itsestään että hänen pitää kärsiä ja tulla tapetuksi ja että hän on nouseva ylös kolmantena päivänä (16:21). Mutta Pietari ei vielä ymmärrä tämän asian välttämättömyyttä, vaan vastustaa Jeesusta (j22). Pietari ilmaisee ”ihmisajatuksia” ei ”Jumalan ajatuksia” (j23) osoittaen ettei hän suinkaan ole mikään kallio jolle tulisi rakentaa. Vain kun hän uskoo tunnustautuen tosi Kallioon, Messiaaseen elävän Jumalan Poikaan, hän on Pietari-nimen arvoinen, ts ihminen joka kuuluu yhteen Jeesus Kristus Kallion kanssa, eräs pétros joka rakentaa hä pétralle (=Kalliolle).

 

Uuden testamentin mukaan ovat Kirjoitukset ts Vanha testamentti Isän opetusta, Jumalan erityinen ilmestys. Siinä selitetään kerta toisen perään”ihmisten varaan rakentamisen kestämättömyys”. ”Luopukaa siis ihmisistä, joilla on vain henkäys sieraimissa” (Jes 2:22).  ”Voi niitä, jotka menevät alas Egyptiin apua etsimään… Egypti on ihminen ei Jumala, ja heidän hevosensa ovat lihaa eivätkä henkeä” (Jes 31:1,3). VT:ssa painotetaan kerta toisen perään että vain Jumala HERRA on tosi Kallio. ”Hän on kallio; täydelliset ovat hänen tekonsa, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on (5 Moos 32:4). Luopuneesta Israelista sanotaan: ”Kalliota joka sinut synnytti sinä et muistanut; sinä unhotit Jumalan joka sinulle elämän antoi (5 Moos 32:18). Epäjumalista sanotaan: ”Sillä heidän kallionsa ei ole niin kuin meidän kalliomme… Missä ovat nyt niiden jumalat, missä kallio johon he turvasivat?” (5 Moos 32:31,37).

 

Kun psalminkirjoittaja kääntyy HERRAN puoleen hän käyttää usein hänestä sanaa ”kallio” (hepreaksi tsur kreikaksi pétra). Muutama esimerkki: ”HERRA minun kallioni linnani ja pelastajani minun Jumalani vuoreni jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni autuuteni sarvi ja varustukseni (Ps 18:3). ”Sillä kuka muu on Jumala kuin HERRA ja kuka pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme” (Ps 18:32). ”HERRA elää! Kiitetty olkoon minun kallioni ja ylistetty minun pelastukseni Jumala (Ps 18:47). ”HERRA minun kallioni ja lunastajani” (Ps 19:15). ”Sinua HERRA minä huudan; minun kallioni älä ole minua kohtaan äänetön (Ps 28:1).  ”Jumalassa on minun apuni ja kunniani. Minun väkevyyteni kallio, minun turvani on Jumala” (Ps 62:8). ”Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti” (Ps 72:26). ”He muistivat että Jumala oli heidän kallionsa ja että Jumala Korkein oli heidän lunastajansa” (Ps 78:35). ”Tulkaa kohottakaamme ilohuuto HERRALLE, riemuhuuto pelastuksemme kalliolle” (Ps 95:1). 

 

Myös profeetat puhuvat Jumalasta kalliona. Pari esimerkkiä: ”Turvatkaa HERRAAN ainiaan sillä HERRA HERRA on iankaikkinen kallio” (Jes 26:4). ”Onko muuta Jumalaa kuin minä? Ei ole muuta pelastuskalliota, minä en ketään tunne” (Jes 44:8).

 

Voisiko nyt Jeesus joka jatkuvasti viittaa Kirjoituksiin asettua Matteuksen 16 luvussa Kirjoitusten todistusta vastaan ja väittää että joku muu kuin Jumala on Kallio jonka turviin meidän tulee paeta ja jolle rakentaa? Mahdotonta. Koska Jeesus Ihmisenpoika ei samalla ole vähempi kuin tosi ”elävän Jumalan Poika” ts ei vähempi kuin HERRA itse, on hän tämä tosi Kallio. Autuas se joka Kirjoituksista on saanut tämän uskon ja lohdutuksen sanoo Jeesus Pietarille. Tästä huolimatta levitetään tietyillä tahoilla vakavaa väärinkäsitystä että Pietari olisi Kallio jolle kristillinen seurakunta tulisi rakentaa. Raamattu 2000 (Ruotsin nykyinen kirkkoraamattu) esim. levittää tätä väärinkäsitystä lisäämällä Matt 16:18 alkutekstin vastaisesti Pietarin jälkeen sanan Kallio. Näin Raamattu 2000: Och jag säger dig att du är Petrus, Klippan, och på denna klippa skall jag bygga min kyrka.” Ja minä sanon sinulle että sinä olet Pietari, Kallio, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. 

 

Haluan päättää tämän opintomatkan ja antaa Pietarin itse kertoa kuka tosi Kallio on. Onko siis Pietari vai Kristus se jonka tykö meidän tulee mennä ja johon turvata? Pietari vastaa ensimmäisessä kirjeessään: ”Ja tulkaa hänen (Herran) tykönsä, elävän kiven tykö jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis, ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi uhraamaan hengellisiä uhreja jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia. Sillä Raamatussa sanotaan: "Katso, minä lasken Siioniin valitun kiven, kalliin kulmakiven; ja joka häneen uskoo, ei ole häpeään joutuva. Teille siis, jotka uskotte se on kallis, mutta niille jotka eivät usko on se kivi jonka rakentajat hylkäsivät tullut kulmakiveksi ja kompastuskiveksi ja loukkauskallioksi. Koska he eivät tottele sanaa, niin he kompastuvat; ja siihen heidät on pantukin”. (1Piet 2:4-8).

-------------------------------------------

Kesäkuu 2019

Luku 2

Kuka Jeesus on Uuden testamentin mukaan

 

Joskus väitetään että Uuden testamentin todistus Jeesuksesta on epäyhtenäinen ja ristiriitainen eikä sitä sen vuoksi voida panna perustaksi vastaamaan kysymykseen ”Kuka Jeesus on Uuden testamentin mukaan?” Mutta onko totta että UT antaa ristiriitaista tietoa kuka Jeesus on? Antaako Matteus yhdenlaisen todistuksen ja muut silminnäkijät kuten esim Johannes tai Pietari toisenlaisen? Haluan auttaa lukijaa itse löytämään vastauksen näihin kysymyksiin käyden tässä luvussa läpi Uuden testamentin kirja kirjalta ja nostaen esiin mitä eri todistajat ovat sanoneet Jeesuksen persoonasta – kuka hän oikeastaan on. Tekstit itse saavat suurelta osin puhua. 

 

Kuka Jeesus on Matteuksen mukaan?

Matteuksen todistus alkaa tähdentäen että Jeesus on Kristus (Messiaan kreikkalainen sana). Matteuksen ensimmäinen ajatus ei ala vain sanoilla: ”Jeesuksen syntykirja”, vaan ”Jeesuksen Kristuksen syntykirja”. Hän on Daavidin poika, Aabrahamin poika” (1:1). Selvä kytkentä Vanhan testamentin profetioihin joiden mukaan tuleva Messias on Aabrahamin ja Daavidin jälkeläinen. Kerta toisen perään Matteus tähdentää että Jeesus täyttää VT:n messiaaniset profetiat. Jesaja 7:14 mukaan neitsyt oli tuleva raskaaksi Messiaasta, ja tämä merkillinen toteutui neitsyt Marialle kun hän tuli raskaaksi Jeesuksesta yliluonnollisella tavalla, tähdentää Matteus. ”Ennen heidän (Joosef ja Maria) yhteen menoa huomattiin hänen olevan raskaana Pyhästä Hengestä” (1:18). ”Tämä kaikki on tapahtunut, että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta joka sanoo: "Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan” (1:22). Tämän vuoksi kristillinen kirkko tunnustaa Kristuksesta: ”sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta” (Apostolinen uskontunnustus). 

 

Toisessa luvussa Matteus kertoo että Itämaan tietäjät (viisaat miehet) tulivat Jerusalemiin rukoilemaan ”juutalaisten vastasyntynyttä kuningasta”. He halusivat käydä tervehtimässä Messiasta ja rukoilla häntä. Kirjanoppineet osasivat valistaa heitä miksi vastasyntynyt Messias ei ollut Jerusalemissa. Vanhan testamentin mukaan (Mika 5:2 profetia) Messias syntyisi Betlehemissä (5:1-6), ja näin oli nyt tapahtunut.

 

Kolmannessa luvussa Matteus nostaa esiin Johannes Kastajan todistuksen Jeesuksesta. "Joka minun jäljessäni tulee on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan" (3:11). Sitä kuka Jeesus on ei valaista vain Johanneksen todistuksella, vaan Matteuksen mukaan myös sillä mitä tapahtui kun Johannes kastoi Jeesuksen: Taivas aukeni ja Jumalan Henki laskeutui alas kyyhysen muodossa hänen päälleen. ”Ja ääni taivaasta sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt" (3:17). 

 

Neljännessä luvussa Matteus kertoo kuinka perkele yritti kiusata Jeesusta käyttämään hyväksi jumalallista kykyään ja siten käyttämään väärin kuulmistaan yhteen Jumalan kanssa. Mutta perkeleen kolme kieroa viettelytemppua torjuttiin joka kerta sanoilla ”kirjoitettu on” (4:4,7,10). Kiusaaja ei onnistunut saamaan Jumalan Poikaa luopumaan Isästä ja Kirjoitusten sanasta. Tämän jälkeen Matteus tähdentää että Jeesus on Jesajan profetian täyttymys siitä mitä ”tulevina päivinä” tapahtuisi pakanoiden Galileassa (Jesaja 9:1ss). ”Kansa joka pimeydessä vaeltaa näkee suuren valkeuden (j 16).

 

Kun opetuslapset 8. luvun mukaan joutuivat rajumyrskyyn Galilean järvellä, sai Jeesus pelkän sanansa kautta aikaan että tuli täysin tyyni. Silloin opetuslapset huusivat hämmästyksissään: ”Kuka hän on? Sekä tuulet että meri häntä tottelevat?" (8:27). Opetuslapset ihmettelivät kuka hän on, mutta pahat henget tiesi. Kun Jeesus tapasi kaksi riivattua Galilean järven kaakkoispuolella, nämä kiljuivat: ”Mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä, sinä Jumalan Poika” (j 29). Myöhemmin Jeesus tuli Kapernaumiin (luku 9). Hän sanoi eräälle halvaantuneelle miehelle: ”Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi" (9:2). Mutta tällainenhan olisi tyrmistyttävä teko joka ansaitsisi kuoleman rangaistuksen ellei Jeesus todella olisi Jumala, sillä vain Jumala voi antaa anteeksi syntejä. Tästä syystä muutamat kirjanoppineet ajattelivat mielessään: ”Tämä pilkkaa Jumalaa” (j 3). Matteuksen mukaan Jeesus kykeni näkemään heidän sydämeen ja paljastamaan heidän ajatukset. Matteus kirjoittaa: ”Jeesus ymmärsi heidän ajatuksensa ja sanoi: "Miksi te ajattelette pahaa sydämessänne? Sillä kumpi on helpompaa, sanoako 'Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi' vai sanoa: 'Nouse ja käy'? (9:4-5).  Syntejä voi antaa anteeksi vain Jumala, tämä on totta, ja on jumalallinen ihme. Mutta inhimillisesti on myös mahdotonta parantaa halvaantunut mies! Senkin voi vain Jumala tehdä. Tämä viimeksi mainittu ihme tapahtui läsnäolijoiden silmien edessä, ja on siis varmennettu! Jeesus halusi että he ymmärtäisivät että Ihmisenpoika Jeesus on Jumalan Poika ja sen vuoksi voi tehdä molemmat ihmeet. Hänen sanansa oli totuus, hän ei rienannut. ”Tietäkää”, sanoi Jeesus, että Ihmisenpojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi". Sitten hän sanoi halvaantuneelle: ´Nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi!` Ja tämä nousi ja lähti kotiinsa” (9:6-7). ”Kumpi on helpompaa, sanoako: 'Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi', vai sanoa: 'Nouse ja käy'?, oli Jeesus heiltä kysynyt (j 5). Tämän saman kysymyksen lähettää Matteus nyt edelleen kirjansa lukijalle. 

 

Kun joku sanoi Jeesusta ”Daavidin pojaksi” tarkoitti se varmuutta että hän on luvattu Vapahtaja, se Messias joka VT:n profetioiden mukaan oli oleva Daavidin jälkeläinen. Matteus 9:27 mukaan ne kaksi sokeaa ymmärsi kuka Jeesus oli, toisin kuin useimmat juutalaisten johtajat. Soket nimittäin huusivat Jeesukselle: ”Daavidin poika armahda meitä!” 

 

Olemme jo nähneet että Johannes Kastaja tiesi kuka Jeesus on kun Jeesus tuli Jordanille antaakseen kastaa itsensä (Matteus 3). Kuitenkin Johannes Kastaja lähetti opetuslapsensa Jeesuksen tykö seuraava kysymys mukanaan: ”Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?" (11:3). On pohdittu halusiko Johannes kysymyksellä auttaa omia opetuslapsiaan näkemään kuka Jeesus todella oli, vai oliko hän nyt vankilassaan alkanut uskossaan horjua. Mitä Jeesus vastasi? Hän antaa Kirjoitusten todistuksen vastata, niin kuin hän niin usein tekee. Kysyjiä kehotetaan vertaamaan Kirjoitusten todistusta Messiaasta (mm Jesaja 35) siihen mitä he kuulivat ja näkivät Jeesuksen sanovan ja tekevän. ”Menkää ja kertokaa Johannekselle mitä kuulette ja näette: Sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, pitaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleet herätetään ja köyhille julistetaan evankeliumia” (11:4-5). 

 

Kun Jeesuksen vastustajat 12 luvun mukaan hyökkäsivät Jeesusta vastaan hänen tekojensa tähden Jumalan pyhänä sapattina, Jeesus sanoi: ”Ihmisen Poika on sapatin Herra" (j 8). Vain Jumala on sapatin Herra. Ihmisenpoika ts. Jeesus on siis itse yhtä Jumalan kanssa. Tätä oli Jeesuksen vastustajien fariseusten mahdotonta hyväksyä, vaikka Jeesus ihmeen avulla näytti että hän todella voi tehdä mitä vain Jumala voi tehdä. He vetivät johtopäätöksen että Jeesuksen on kuoltava koska hän toimi niin kuin hän olisi Jumala. ”Niin fariseukset lähtivät ulos ja pitivät neuvoa häntä vastaan surmatakseen hänet”, kirjoittaa Matteus  (12:14). 

 

Kun Jeesus 13 luvun mukaan opetti kotikaupungissaan Nasaretin synagogassa, hämmästyivät kuulijat. Kuinka hänellä voi olla nämä yliluonnolliset kyvyt kun hänen perheensä oli tavallisia yksinkertaisia ihmisiä? "Mistä hänellä on tämä viisaus ja nämä voimalliset teot? Eikö tämä ole puusepän poika? Eikö hänen äitinsä nimi ole Maria ja Jaakob, Joosef, Simon ja Juudas hänen veljiä? Ja eikö kaikki hänen siskonsa ole täällä luonamme? Mistä hän on saanut kaiken tämän?" (13:54-56). Toisin sanoen: Kuka hän oikeastaan on? 

 

Luvussa 15 Matteus kertoo kanaanilaisesta naisesta joka pyysi apua Jeesukselta koska oli varma että Messias voi myös häntä auttaa. Hän nimittäin huusi Jeesukselle: ”Herra, Daavidin poika, armahda minua” (15:22). Jeesus oli kerran opetuslastensa kanssa Filippuksen Kesarean tienoilla Hermonin vuoren juurella kun hän 16 luvun mukaan kysyi heiltä: ”Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan?" (16:13). Opetuslapset vastasivat: "Muutamat Johannes Kastajan, toiset Eliaan, toiset taas Jeremiaan tai jonkun muun profeetoista". Moni siis ihmetteli: Kuka Jeesus oikeastaan on? Ja vastauksia saatiin erilaisia. Sitten Jeesus kysyi opetuslapsilta: ”No te sitten, kenen te sanotte minun olevan"? (j 15). Simon Pietari vastasi: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika” (j 16). Tämä vastaus on Jeesuksen mukaan oikea vastaus ja siten myös kristillisen kirkon vastaus. ”Minun Isäni joka on taivaassa” on ilmoittanut tämän vastauksen sinulle, sanoi Jeesus, ja ylisti Pietaria autuaaksi. Usko Jeesukseen "Messiaana, elävän Jumalan Poikana” on autuaaksi tekevä usko. 

 

----------------------------------------------

Toukokuu 2019

Ajanlasku

Tapahtuma-aikojen määrittämiseksi on käytetty eri menetelmiä. Useissa maissa toimittiin listaamalla eri kaupunkien johtomiehiä. Näin toimittiin jo esi-assyrialaisessa valtakunnassa. Kreikassa Ateenassa on nähtävänä vuotuisten arkonien (johtomiesten) lista joka ulottu aina vuoteen 683 eKr. Suunnilleen v:n 300 eKr aikaan lanseerasi eräs antiikinajan historian kirjoittaja Timaios erään toisen kronologisen järjestelmän pannen olympialaisten voittoluettelot päivitysten perustaksi. Ensimmäiset olympia kilpailuthan pidettiin jo v 776 eKr ja ne jatkui sitten keskeytyksettä joka neljäs vuosi aina v:een 394 jKr.  Silloin keisari Theodosius lopetti ne kristillistä syistä koska ne oli omistettu pakanalliselle Zeus jumalalle. Tämän jälkeen siirryttiin oppineissa piireissä käyttämään sarjaa vuosilukujaksoja joita kutsutaan indiktiooneiksi. Tämä ajanlaskumenetelmä sai jalansijaa paavin kansliassa vasta 600-luvulla ja levisi laajalle englantilaisen Beda nimisen oppineen munkin (673-735) kautta joka käytti indiktioonia kirjoituksissaan. Se tuli tästä lähtien yleiseksi Englannissa ja saksalaisissa kuningashuoneissa, jälkimmäisissä aina v 1378 asti kun dionysinen tai kristillinen aikakausi (kts alla) otettiin käyttöön. 

 

Eräs ajanlasku jota mm käytetään Makkabilaiskirjoissa on seleukidinen ajanlasku. Se alkaa makedonialaisen kenraalin Seleukos Nikatorin marssista Babyloniaan 1 lokakuuta 312 eKr. Roomalainen tiedemies ja kirjailija Marcus Terentius Varro (116-27 eKr) lanseerasi ajanlaskun joka alkoi Roomana perustamisesta. Sitä on kutsuttu varrooniseksi ajanlaskuksi. Hän katsoi voivansa määrittää että Rooman perustaminen oli tapahtunut huhtikuussa 753 eKr (nykyisen ajanlaskumme mukaan). Hän kirjoitti omien vuosilukujensa loppuun a.u.c., mikä tarkoittaa ab urbe condita ts ”kaupungin perustamisen jälkeen”.  

 

Diocletianinen ajanlasku levisi melko laajalle. Sen lähtökohta on keisari Diocletianuksen valtaantulon 29 elokuuta v 284 jKr. Moni idän kirkko käytti tätät ajanlaskua monta sataa vuotta. Tullan konsilin jälkeen Konstantinopolissa v 692 jKr tämä ajanlasku korvattiin bysanttisella aikakaudella. Tässä ajanlaskussa lasketaan vuodet maailman luomisesta joka päivitetään 1 syyskuuta 5509 eKr. Bysanttilaisesta ajanlaskusta tuli ortodoksikirkon virallinen ajanlasku jota käytettiin mm Venäjällä runsaat tuhat vuotta, aina 1700-luvulle asti. 

 

Dionysinen tai kristillinen ajanlasku jota nykyään käytämme tuli yleisempään käyttöön vasta pitkälle keskiajalla. Ensimmäisenä se otettiin käyttöön paavin kansliassa Vatikaanissa 960-luuvulla ja sai korvata silloisen käytössä olleen indiktiomenetelmän. Tämän jälkeen dionysinen ajanlasku levisi Saksaan ja Ranskaan. Nykyisessä Espanjassa ja Portugalissa se otettiin käyttäöön vasta 1300-luvulla ja vielä myöhemmin Pohjois-Euroopassa. Useita eri ajanlaskumenetelmiä oli käytössä kauan yhtäaikaa. 

 

Mies kristillisen ajanlaskun takana on skyyttiläinen munkki joka asui Italiassa, nimeltä Dionysius. Häntä kutsuttiin nimellä Exiguus mikä tarkoittaa ”pieni”. Vuonna 525 hän sai paavilta Johannes I tehtävän työstää parannusmenetelmä pääsiäisen ajankohdan laskemiseksi. Eri kirkkojen välillä oli nimittäin käsityskiistoja pääsiäisen vieton oikeasta ajankohdasta. Tehtävän edessä Dionysius kysyi itseltään: Miksi me käytämme suurta kristinuskon vainoojaa Diocletianusta ja hänen valtaan nousua (v 284) lähtökohtana ajanlaskullemme? Diokletiaanista ajanlaskua nimittäin käytettiin Roomassa 500-luvulla. Eikö meidän sen sijaan pitäisi tehdä ajanlaskumme lähtökohdaksi Kristuksen syntymä?

 

Mutta Kristuksen syntymän ajankohdan laskeminen ei ollut helppoa. Dionysius Exiguus oli pakotettu lähtemään seuraavista olettamuksista: 1) että Kristus kuoli 31:ä elinvuotenaan ja 2) että hänen ylösnousemuksensa pääsiäisenä tapahtui 25 maaliskuuta. Valitettavasti nämä oletukset olivat vääriä, ja hänen päivityksensä asetettiin kyseenalaiseksi mm Bedan toimesta 700-luvulla, ja hylättiin saksalaisen munkin Regino Pyrimiläisen toimesta 800-luvulla. Mutta keskiajan jälkipuoliskolla sai, niin kuin jo olemme maininneet, dionysinen tai kristillinen ajanlasku enemmän yleistä kannatusta. 

 

Suuri kysymys: Kuka hän on?

Moni ihmettelee kuka Jeesus oikeastaan on? Jeesuksen opetuslapset ihmettelivät ja hämmästelivät. Ihmiset jotka kohtasvat hänet ja näkivät hänen ihmeteot, ihmettelivät ja hämmästelivät. Voiko hän olla luvattu Messias? 

 

Hän syntyi Betlehemissä vuoden 5 eKr lopussa ja sai nimen Jeesus mikä tarkoittaa ”Herra on pelastus”. Hän kasvoi Nasaretissa Galileassa. Hän alkoi julkisen toiminnan vuoden 26 lopussa ja täytti pelastustehtävänsä kuollen eräällä ristillä perjantaina 7 huhtikuuta v 30. Monien todistajien mukaan hän voitti kuoleman ja jätti haudan tyhjäksi aikaisin sunnuntaiaamuna 9 huhtikuuta. Hän opetti sitten vielä opetuslapsiaan 40 päivää ennen kuin palasi taivaallisen Isänsä tykö torstaina 18 toukokuuta v 30.

 

Kuka tämä merkillinen mies on? Ne jotka kuulivat häntä Nasaretin synagogassa ihmettelivät suuresti ja sanoivat: ”Mistä hänellä on tämä viisaus ja nämä voimalliset teot? (Matt 13:54). Opetuslapsille jotka olivat hänen kanssa veneessä Genetsaretin järvellä rajumyrskyn alkaessa puhaltaa tuli suuri pelko kun Jeesus pelkällä sanallaan vaimensi myrskyn. He sanoivat toisilleen: ”Kuka tämä on kun sekä tuuli että meri häntä tottelevat?" (Mark 4:41). Kun hän sunnuntaina 2 huhtikuuta v 30 tuli Jerusalemiin ”ratsastaen aasilla”, joutui koko kaupunki liikkeelle ja sanoi: "Kuka tämä on?" (Matt 21:10). Kun Herodes Antipas sai kuulla Jeesuksesta ja kaikesta mitä tapahtui eikä tiennyt mitä ajatella, hän sanoi: "Kuka tämä on, josta minä tuollaista kuulen?" (Luuk 9:7ss).

 

Useimmat juutalaisten johtajista yrittivät torjua Jeesuksen ihmeet todellisina ihmeinä. Kun Jeesus paransi syntymästään asti olleen sokean, epäilivät he ettei näkönsä saanut ollut sokea aina syntymästään asti (Joh 9:18). Kun hänen vanhempansa todistivat että hän todella oli syntynyt sokeana, ”niin he kutsuivat toistamiseen luokseen miehen joka oli ollut sokea ja sanoivat hänelle: "Anna kunnia Jumalalle; me tiedämme, että se mies (Jeesus) on syntinen (j 24). Tähän sokeana syntynyt vastasi: "Onko hän syntinen, sitä en tiedä; sen vain tiedän että minä, joka olin sokea, nyt näen" (j 25). Juutalaiset johtajat eivät voineet kieltää ihmeen tapahtuneen, mutta torjuivat kuitenkin Jeesuksen seuraavin perustein: ”Me tiedämme Jumalan puhuneen Moosekselle, mutta mistä tämä on, sitä emme tiedä." (j 29). Sokeana syntyneen kommentti on valaiseva: ”Sehän tässä on ihmeellistä, että te ette tiedä, mistä hän on, ja kuitenkin hän on avannut minun silmäni… Ei ole maailman alusta kuultu, että kukaan on avannut sokeana syntyneen silmät. Jos hän ei olisi Jumalasta, ei hän voisi mitään tehdä."  (jj 30, 32-33).

 

”Ne teot, jotka Isä on antanut minun täytettävikseni, ne teot jotka minä teen todistavat minusta että Isä on minut lähettänyt”, sanoi Jeesus juutalaisille (Joh 5:36). Nämä teot tapahtuivat avoimesti monen todistajan läsnäollessa ja niitä oli vaikea kieltää. On ummistettava silmänsä sille mitä Jeesus on todella sanonut ja tehnyt jotta voi pysyä siinä käsityksessä että Jeesus oli tavallinen syntinen ihminen eikä ”Messias luvattu Jumalan Poika”. ”Me tiedämme että tämä totisesti on maailman Vapahtaja”, sanoivat monet samarialaiset kun he samarialaisen naisen todistuksen kautta olivat tulleet Jeesuksen tykö ja kuulleet hänen puhettaan

 (Joh 4:39-42). ”Totisesti tämä ihminen oli Jumalan Poika," oli roomalaisen upseerin myönnettävä Jeesuksen ristin luona (Mark 15:39). Kun Jeesus sanoi: ”Minä ja Isä olemme yhtä," juutalaiset ottivat taas kiviä maasta kivittääksensä hänet (Joh 10:30-31). Seuraava Jeesuksen kommentti on valaiseva: ”Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua. Mutta jos minä niitä teen, niin vaikka ette uskoisikaan minua, uskokaa minun tekojani että tulisitte tuntemaan ja ymmärtäisitte Isän olevan minussa ja minun olevan Isässä." (Joh 10:37,38).

Huhtikuu 2019

 

Keisari Tiberiuksen 15:s hallitusvuosi.

Luukas 2:1ss kirjoitta: ”Viidentenätoista keisari Tiberiuksen hallitusvuonna kun Pontius Pilatus oli Juudean maaherra” sai Johannes Kastaja Jumalalta kutsun tasoittaa Herran tietä”. Augustus kuoli 19 elokuuta v 14 jKr. Mutta vuoden 12 jKr alussa hän nimitti poikapuolensa Tiberiuksen yhteishallitsijaksi (collega imperii) keisarin arvonimellä.[1] Johannes Kastaja alkaa näin ollen toimintansa v 26 jKr ”Tiberiuksen viidentenätoista hallitusvuonna”.  Pontius Pilatus oli silloin ”prefekti” Judean provinssissa. Hänen virassaoloaikansa käsitti vuodet 26-36 jKr. 

 

Aika jolloin Jeesuksen julkinen virka alkoi

Johannes Kastaja ”vaelsi kaikissa seuduissa Jordanin varrella ja saarnasi parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi” (Luuk 3:3). Hän sanoi mm: ”Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta se joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan” (Matt 3:11). "Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen tykö hänen kastettavakseen" (Matt 3:13). Tämä tapahtui todennäköisesti joulukuussa v 26 jKr tai tammikuun alussa v 27 jKr. Siitä alkoi Jeesuksen julkinen toiminta. ”Jeesus oli aloittaessaan vaikutuksensa noin kolmenkymmenen vuoden vanha”, kirjoittaa Luukas (3:23). Tämä pitää paikkansa jos Jeesus syntyi v 5 eKr. Mutta tässä on huomiotava ettei meidän ajanlaskussa ole lainkaan 0:aa, vaan vuotta 1 eKr seuraa v 1 jKr. Vuoden 27 jKr alussa Jeesus siis oli 30 vuotias (4 eKr + 26 jKr). Lyhyen Juudeassa oloajan jälkeen Jeesus palasi noin helmikuun puolivälissä Galileaan yhdessä ensimmäisten opetuslastensa kanssa. Siellä he osallistuivat eräisiin häihin Kaanaassa ja jossa Jeesus teki ensimmäisen ihmetekonsa (Joh 2:11).

 

Vuosi jolloin temppelityö oli jatkunut 46 vuotta.

Jeesus oli tarkka menemään lain mukaisesti Jerusalemiin jokaisen pääsiäisjuhlan aikaan. Kun pääsiäinen huhtikuussa v 27 lähestyi, lähti hän sen vuoksi takaisin Juudeaan (Joh 2:13). Juhlan yhteydessä hän sanoi että hän pystyttäisi temppelin uudelleen kolmessa päivässä (viitaten ruumiiseensa, selittää Johannes). Tällöin juutalaiset kommentoivat asiaa seuraavasti: "Neljäkymmentä kuusi vuotta on tätä temppeliä rakennettu ja sinäkö pystytät sen kolmessa päivässä?" (Joh 2:19-20). Tämä kommentti on merkityksellinen ajatellen kronologiaamme. Tiedämme että Herodes suuri aloitti temppelialueen uudelleenrakentamisen v 20 eKr. Huhtikuussa v 27 jKr oli tämä työ kestänyt siis 46 vuotta. Kronologiamme on siis näin todistettu pitävän paikkansa. 

 

Jeesuksen toiminnan jatkon ajankohta

Pääsiäisjuhlan jälkeen v 27 Jeesus vietti kesän ja syksyn Jerusalemissa ja sen ympäristössä. Vasta joulukuussa hän jätti Juudean mennen Samarian kautta Galileaan. Se että tämä matka tapahtui joulukuussa käy ilmi Joh 4:35 jakeesta jossa sanotaan: ”Ettekö sano: Vielä on neljä kuukautta, niin elonleikkuu joutuu?” Elonleikkuu alkoi huhtikuussa. Samariasta (Joh 4:43), jossa ensin samarialainen nainen ja sitten moni muu samarialainen tuli uskoon Jeesukseen Messiaana ”maailman Vapahtajana”, hän kahden päivän kuluttua jatkoi Galileaan. Hän ”tuli taas Galilean Kaanaan, jossa oli tehnyt veden viiniksi” (Joh 4:46). Sitten Jeesus viipyi Galileassa joulukuusta v 27 huhtikuuhun v 28. Tältä ajalta raportoidaan vain yksi tapahtuma, nimittäin se kuinka Jeesus paransi erään kuninkaallisen palvelijan pojan vain sanomalla: ”Sinun poikasi elää”. ”Tämä oli taas tunnusteko, toinen jonka Jeesus teki tultuaan Juudeasta Galileaan” (Joh 4:54). ”Sen jälkeen oli juutalaisten juhla ja Jeesus meni ylös Jerusalemiin” (Joh 5:1). Mihin juhlaan tässä viitataan? Se ei voinut olla purimjuhla 14 ja 15 Adar v 28, ts maaliskuussa. Purimjuhlaa ei vietetty temppelissä, vaan sitä voitiin viettää maassa missä tahansa. Juhla-aika johon viitataan täytyi olla yksi pyhiinvaellusjuhlista ja silloin tulee kysymykseen lähinnä pääsiäinen, juhla joka lyö laudalta kaikki muut juutalaisten seremonialain tapahtumat. Jo tämän pääsiäisen aikana Jeesus kohtasi vainoa ja kuoleman uhkaa Jerusalemissa (Joh 5:16-18). Hän sai myös kuulla että Johannes Kastaja oli heitetty vankeuteen, ja kun juhla oli ohi hän palasi Galileaan. Ennen kuin hän jätti Jerusalemin hän sanoi vastustajilleen liittyen Johannes Kastajaan: ”Hän todisti sen, mikä totta on”. Hän oli palava ja loistava lamppu, mutta te tahdoitte ainoastaan hetken ilotella hänen valossansa” (Joh 5:33,35). 

 

Palttuaan Galileaan Jeesus jätti Nasaretin ja asettui asumaan Kapernaumiin (Matt 4:12-13).  Hän esiintyi v 28 kesästä alkaen galilealaisena profeettana, valona joka loistaisi Sebulonin ja Naftalin maassa, Jes 8:23 profetian mukaisesti. Tästä ajasta lähtien Jeesus alkoi saarnata: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle" (Matt 4:17). Synoptikot puhuvat paljon Jeesuksen toiminnasta Galileassa tänä aikana ts kesästä v 28 aina pääsiäiseen v 29 (aika joka kuluu Joh 5 ja Joh 6 luvuissa kerrotun ajan aikana. Kun Jeesus ruokki 5000 miestä ja opetti Elämän leivästä, (Joh 6:27: ”sitä ruokaa, joka pysyy hamaan iankaikkiseen elämään ja jonka Ihmisen Poika on teille antava”), oli pääsiäinen lähellä (Joh 6:4) ts keväällä v 29. Kesän 29 aikana Jeesus ulotti toimintansa mm Tyyron seudulle ja palasi sitten Siidonin ja Dekapolin alueiden kautta Galilean järven äärelle (Mark 7:31).  

 

Lehtimajajuhlan aikana lokakuussa v 29 Jeesus oli uudelleen Jerusalemissa (Joh 7:1-10:21), mutta palasi tämän juhlan jälkeen Galileaan ja päätti siellä toimintansa kansan keskuudessa joka Jes 9:1-2  mukaan "on nähnyt suuren valkeuden". Sitten hän alkoi matkansa kohti uhrikuolemaansa Golgatalla. Kun hän tuli Galilean ja Samarian rajalle hän meni Preaan joka oli aivan Jordan virran itäpuolella. Siellä hän vietti talven vv 29/30. Joulukuussa v 29 olivat Jeesus ja opetuslapset Jordanin eteläosassa. Sieltä Jeesus teki lyhyen matkana Jerusalemiin temppelin vihkiäisjuhlaan (Joh 10:22ss), palaten sitten Pereaan. 

 

Kevään aikana v 30 Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista ”joka oli ollut jo neljä päivää haudassa” (Joh 11:17) ja tämä oli toimenpide joka kuuluu välittömästi yhteen Jeesuksen oman kuoleman kanssa. Monet juutalaiset jotka olivat tulleet Marian ja Martan luo ja nähneet mitä Jeesus teki, uskoivat häneen (Joh 11:45).  Tästä syystä ylipapit kutsuivat koolle Suuren neuvoston ja sanoivat: "Mitä me teemme? Tämä mies tekee paljon tunnustekoja´? Jos annamme hänen näin olla niin kaikki uskovat häneen” (Joh 11:47). ”Siitä päivästä lähtien oli heillä siis tehty päätös hänet tappaa. Sen tähden Jeesus ei enää vaeltanut julkisesti juutalaisten keskuudessa, vaan lähti sieltä lähellä erämaata olevaan paikkaan Efraim nimiseen kaupunkiin” (Joh 53.54). Kun pääsiäinen lähestyi lähti Jeesus sitten Jerikon kautta Jerusalemiin kärsiäkseen ja kuollakseen. Sunnuntaina 2 huhtikuuta v 30 Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin niin kuin Messiaasta oli ennustettu (Sakarja 9:9): ”Katso sinun kuninkaasi tulee sinulle! Vanhurskas ja auttaja hän on, nöyrä ja ratsastaa aasilla, aasintamman varsalla". Maanataina 3 huhtikuuta hän puhdisti temppelin uudestaan. Torstaina 6 huhtikuuta hän sääti ehtoollisen, hänet petettiin, otettiin kiinni ja vietiin ylipappien ja Suuren neuvoston eteen. Varhain aamulla 7 huhtikuuta ”kaikki ylipapit ja kansan vanhimmat pitivät neuvoa Jeesusta vastaan tappaaksensa hänet” (Matt 27:1). He antoivat sitoa hänet ja veivät Rooman prefektin Pontius Pilatuksen tykö pyytäen että tämä tuomitsisi hänet kuolemaan. Pilatus julisti kuolemantuomion ja jo klo yhdeksän aikaan (Mark 15:25) Jeesus ristiinnaulittiin roomalaisen teloitusmenetelmän mukaisesti. Noin klo 15 Jeesus sanoi ”Se on täytetty” ja antoi henkensä. Hänet haudattiin uuteen kalliohautaan Golgatan kummulla lähelle teloituspaikkaa ennen sapatin alkua noin klo 18. 

Aikaisin aamulla 9 huhtikuuta hauta oli tyhjä, vaikka se oli ollut sinetöity ja tarkoin vartioitu. Jeesus oli noussut kuolleista juuri niin kuin hän oli ennustanut. Jotkut vartijaväestä tiedottivat ylipapeille kaikesta mitä oli tapahtunut. Mutta Matteuksen mukaan ylipapit kutsuivat kolle vanhimmat ”ja päättivät antaa sotilaille runsaat rahat ja sanoivat: Sanokaa että hänen opetuslapsensa tulivat yöllä ja veivät hänet varkain meidän nukkuessamme. Ja jos tämä tulee maaherran korviin niin me lepytämme hänet ja toimitamme niin että saatte olla huoletta". Niin he ottivat rahat ja tekivät, niin kuin heitä oli neuvottu. Ja tätä puhetta on levitetty juutalaisten kesken, ja sitä kerrotaan vielä tänäkin päivänä” (Matt 28:11-15). 

 

Sekä Matteuksen, Markuksen, Luukkaan että Johanneksenkin mukaan Jeesus näyttäytyi sitten ylösnousemuksen jälkeen useille henkilöille ja useamman kerran. Paavali tiivistää: ”Ja hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle joista useimmat vielä nytkin ovat elossa, mutta muutamat ovat nukkuneet pois. Sen jälkeen hän näyttäytyi Jaakobille, sitten kaikille apostoleille. Mutta kaikkein viimeksi hän näyttäytyi minullekin joka olen ikään kuin keskensyntynyt” (1 Kor 15:5-8).  

 

Jeesuksen opetuslapsille ei ollut helppoa uskoa että Jeesus todella oli noussut ylös kuolleista. Luukas kirjoittaa: ”Mutta hän sanoi heille: "Miksi olette hämmästyneet ja miksi nousee sellaisia ajatuksia teidän sydämeenne? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että minä itse tässä olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita niin kuin te näette minulla olevan. Ja tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa” (Luuk 24:38-40). Apostoli Tuomas ei ollut läsnä kun Jeesus näyttäytyi muille apostoleille ylösnousemuspäivän iltana. Hän epäili muitten apostolien ilmoitusta että he todella olivat nähneet Jeesuksen. Mutta viikkoa myöhemmin, sunnuntaina 16 huhtikuuta tuli Jeesus uudelleen opetuslasten luo kun myös Tuomas oli paikalla. Silloin Tuomas ei enää voinut epäillä että Jeesus todella on noussut ylös.  Kun Jeesus sanoi: ”Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen," Tuomas vastasi hänelle: Minun Herrani ja minun Jumalani!" (Joh 20:24-28).

 

Ylösnousemuksen jälkeen Jeesus oli apostoliensa seurassa neljäkymmentä päivää puhuen heille Jumalan valtakunnasta (Apt 1:3). Jeesuksen taivaaseen astunminen tapahtui sitten torstaina 18 toukokuuta v 30. Luukas kertoo Apt 1:9:  ”Kun hän oli tämän sanonut, kohotettiin hänet ylös heidän nähtensä ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään”.

 

-------------------------------------

 

[1] Sekä Folkbibel:in alaviite että Bibel 2000, koskien Tiberiuksen hallitusaikaa, on täsmennettävä ajankohtaan 12-37 jKr.

Maaliskuu 2019

Luku 1

Jeesus sidottuna aikaan ja paikkaan 

 

Jeesuksen syntymää ei ole helppo ajoittaa sataprosenttisella varmuudella. Ajankohta josta nykyinen ajanlaskumme lähtee rakentuu munkki Dionysius Exiguusin epäluotettaviin laskelmiin 500-luvulla eKr. Kuinka ja koska tämä ajanlasku aloitettiin, ja miksi se esittää Kristuksen syntymän vähintään neljä vuotta liian myöhäisenä, tähän palaan myöhemmin. Tässä pyrin kokoamaan sen mikä on merkityksellistä Jeesuksen syntymän ja hänen julkisen toiminnan ajanmääritykselle ja miltä tämä ajanmääritys voi näyttää. 

 

Herodes suuren kuolinaika   

Tiedämme että Herodes suuri kuoli juuri ennen pääsiäistä v 4 ennen ajanlaskuamme alkua. Juutalaisen historioitsija Flavius Josefuksen (37n 100 eKr) mukaan sattui 15 Nisan sinä vuonna 12 huhtikuuta (Antiquitates 17, 8.1 ja 17, 9.3)[1]  ja juuri ennen Herodeksen kuolemaa oli kuunpimennys (Ant. 17, 6.4) joka astronomien mukaan tapahtui 12 ja 13 maaliskuun välisenä yönä (vrt Ant. 17, 8.1). Herodes on siis kuollut maaliskuun lopussa tai huhtikuun alussa. Jeesus oli jo silloin syntynyt. Koska Jeesuksen ympärileikkaus, temppeliin tuominen, itämaisten tietäjien käynti, pako Egyptiin ja viattomien lasten murhat Betlehemissä tapahtuivat Jeesuksen syntymän ja Herodeksen kuoleman, (noin 1 huhtikuuta v 4 ennen ajanlaskumme alkua) välillä, on Jeesus voinut syntyä myöhäisimmillään v 4 eKr alussa. Itse luulen että hän syntyi v 5 eKr lopussa. (kts seur).

 

Johannes Kastajan syntymän aika

Luukas 1:5 mukaan Johannes Kastajan isä Sakarias palveli Abian pappisosastossa. Papit olivat 1Aika:24 mukaan jaettu 24 osastoon jossa kukin palveli vuorollaan kaksi kertaa vuodessa, viikon kerrallaan. Abian pappisosasto oli järjestyksessä 8 1Aika 24:10 mukaan. Talmudin mukaan (juutalaisten suuri Raamatun jälkeinen kirjoituskokoelma) oli Jojarib, 1 pappisosasto, (1Aika 24:7) palveluksessa kun temppeli hajotettiin Ab-kuun 9 v 70 jKr ts 4 elokuuta. Kiitos tämän tiedon voidaan laskea että Abian pappisosasto v 6 eKr oli palveluksessa 17-23 huhtikuuta ja sitten 3-9 lokakuuta. Siis Johannes sai alkunsa luultavasti huhtikuun lopulla tai lokakuun puolivälissä v 6 eKr koska Johanneksen äiti Elisabet alkoi odottaa ”niiden päiväin perästä” (Luuk 1:24). Luukas kertoo nyt (1:26) että kun Elisabet oli ”kuudennella kuulla”, tuli neitsyt Maria raskaaksi Jeesuksesta. Siis Maria alkoi odottaa kun Elisabet oli ollut raskaan vähintään viisi kuukautta ts joko lokakuussa v 6 eKr tai huhtikuussa v 5 eKr. Johannes syntyi 3-4 kuukautta myöhemmin ts joko tammikuun alussa tai heinäkuun alussa v 5 eKr. Jeesuksen, joka syntyi 5-6 kuukautta myöhemmin, on siis täytynyt syntyä joko kesäkuun lopussa tai joulukuun lopussa v 5 eKr. 

 

On siis täysin mahdollista että Jeesus syntyi juuri 25 joulukuuta. Jos asia on näin, tapahtui Jeesuksen ympärileikkaus 1 tammikuuta v 4 eKr. Ja 33 päivää myöhemmin 3 helmikuuta samana vuonna kannettiin Jeesus temppeliin Jerusalemissa (Luuk 2:22ss, 3Moos 12:3-4). Joskus tämän jälkeen, mahdollisesti heinäkuun puolivälissä, tulivat itämaan tietäjät ja kyselivät ”vastasyntynyttä juutalaisten kuningasta” (Matt 2:1ss). Maria ja Josef eivät asuneet silloin enää tallissa jossa Jeesus syntyi ja jossa paimenet vierailivat, vaan talossa (Matt 2:11). Heti tietäjien vierailun jälkeen pakeni Josef, Maria ja Jeesus Egyptiin välttääkseen raivokkaan Herodeksen tihutyön. Yrityksessään surmata tappaa Jeesus tapatti Herodes Betlehemissä ja ympäristössä kaikki kaksi vuotta ja sitä nuoremmat poikalapset (Matt 2:16).

 

Oleskelusta Egyptissä tuli lyhytaikainen. Herodes kuoli jo 1 huhtikuun tienoilla ja Josef saattoi nyt ottaa Jeesuksen ja Marian mukaansa ja palata Israelin maahan. Mutta koska Akilaeus joka oli hyvin julma ja huonomaineisin kaikista Herodeksen pojista otti vallan Juudeassa, ei Josef uskaltanut palata Betlehemiin, vaan muutti takaisin Nasaretiin Galileaan (Matt 2:19ss). 

 

[1] Josefus Antiquitates judaicae (juutalaisten vanha historia) käsittää 20 kirjaa ja ulottuu luomisesta kirjailijan omaan aikaan n100 eKr.

Tähtikonjunktio (kahden taivaankappaleen sijainti samalla linjalla Maasta katsottuna) v 7 e.Kr. 

Vuonna 7 eKr tapahtui jotain epätavallista: Planeetat Jupiter ja Saturnus sattuvat yhteen kalan tähtikuviossa jopa kolme kertaa (toukokuussa, lokakuussa ja joulukuussa). Moni on liittänyt tämän tapahtuman siihen tähteen jonka tietäjät itämailla olivat nähneet ja tulkinneet merkkiksi juutalaisille syntyvästä kuninkaasta. Kirjassaan ”The Life and Times of Jesus the Messiah” (3 painos 1886, s. 211s) Alfred Edersheim mainitsee seuraavaa: Juutalaisen Messiaan odotus oli sidoksissa merkilliseen ja erityiseen tähtikonjunktioon joka edeltäisi Messiaan syntymää. Eräässä pienemmässä midrashissa, joka sisältyy Jellinekin julkaisemaan kuusiosaiseen teokseen nimeltä ”Beth ha-Midrash” (Leipzig ja Wien 1853-1878) sanotaan, että tähti idässä on näyttäytyvä kaksi vuotta ennen Messiaan syntymää (nide III, s 8). Bo Reicke kirjoittaa teoksessa ”Svenska Biblisk Uppslagsverk” nide II, col 1406: ”Antiikin planeettakalenterit paljastavat että Idässä katsottiin Jupiterin olevan maailmanvaltiaan tähti, Saturnus  Palestiinan ja Kalojen tähtikuvio viimeisten aikojen merkki ”.

 

Matteus kertoo että Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja ”tutkiskeli heiltä tarkoin mihin aikaan tähti oli ilmestynyt” (2:7). Kun Herodes sitten yritti surmata Messiaan, jonka ilmeisesti käsitti olevan juutalainen kilpailija, antoi hän tappaa kaikki ”kaksi vuotta ja sitä nuoremmat” poikalapset Betlehemin alueella (2:16). Mutta miksi hän antoi surmata poikalapset aina kahteen ikävuoteen asti, vaikka tavoitteli ”juutalaisten äsken syntynyttä kuningasta”? Onko tämä suuri marginaali vain todistus Herodeksen  häikäilemättömästä julmuudesta, vai voiko olla että tietäjät olivat kertoneet mitä olivat kaksi vuotta aikaisemmin nähneet”? Osoittaako tähtitietäjien tulo Jerusalemiin kaksi vuotta Jupiterin ja Saturnuksen konjunktion jälkeen että he tunsivat juutalaisen odotuksen että Messias syntyisi kaksi vuotta ennen merkillisen tähden ilmestymistä? Emme tiedä varmasti. Mutta tämän verran voimme sanoa: Sille tähdelle joka äkkiä ilmestyi tietäjille heidän ollessa matkalla Betlehemiin (2:9) ja jonka he yhdistivät aikaisemmin näkemäänsä tähteen, ei ole mitään luonnollista selitystä. Vaikka tähti jonka he olivat aikaisemmin nähneet oli mahdollisesti Jupiterin ja Saturnuksen tähtikonjunktio, niin se tähti joka nyt näyttäytyi Jerusalemissa oli yliluonnollinen apu Jumalalta. Se ei vain kulkenut heidän edellä, vaan myös pysähtyi Betlehemissä sen paikan ylle että he saattoivat löytää hänet jota etsivät, ”äsken syntyneen juutalaisten kuninkaan”, luvatun Messiaan. 

 

Verollepanon aika

Jeesus syntyi roomalaisen verollepanon aikaan joka tapahtui Kyreniuksen ollessa keisari Augustuksen erityisedustaja Rooman valtakunnan itä-osassa. Josefuksen mukaan tapahtui yksi verollepano Juudeassa v 6 jKr.  Ja muista lähteistä tiedämme että Kyrenius oli keisarillinen lähettiläs Syyriassa v 6 -9 jKr. Tarkoittaako Luukas mainitessaan Kyreniuksen syntymäkertomuksen yhteydessä (Luuk 2) että Jeesus syntyi v 6 jKr? Ei suinkaan. Tämän myöhemmän verollepanon Luukas mainitsee Apostolien teoissa 5:37 ja on tarkka erottaessaa sen Jeesuksen syntymän ajan verollepanosta. Hän nimittäin kirjoittaa Jeesuksen syntymän aikaisesta verollepenosta: ”Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana” (Luuk 2:2). Kyrenius oli kaikesta päätellen virassa sekä ensimmäisessä että toisessa verollepanossa. Roomalaisen historioitsija Tacituksen mukaan (Annales 3,48)[2] valittiin Kyrenius Syyrian konsuliksi v 12 eKr. Noin v 7 eKr hänet nimitettiin keisarilliseksi lähettilääksi Syyriaan yhdessä Varuksen kanssa. Joidenkin muiden tehtävien jälkeen, vuodesta 1 eKr, hänet nimitettiin uudelleen Syyrian lähettilääksi v 6 jKr.[3]

-------------------------------------

[1] Josefus Antiquitates judaicae (juutalaisten vanha historia) käsittää 20 kirjaa ja ulottuu luomisesta kirjailijan omaan aikaan n100 eKr.

[2] Tacitus eli n. 55-117 j.Kr. Hänen suuri historiateoksensa käsittää 16 kirjaa, mutta ei ole kokonaisuudessaan tallella. 

[3] Olen viipynyt melko perusteellisesti Kyreniuksessa koska moni on ollut sitä mieltä ettei tietoa jakeessa Luuk 2:2 voida yhdistää tietoon Matt 2, että Jeesus syntyi Herodes suuren vielä eläessä. Näin viimeksi Lena Einhorn, s. 54: ”Jos lähdetään Luukkaan evankeliumista, syntyi Jeesus siis v 6 ennen ajanlaskumme alkua". "On siis mahdotonta että Jeesus syntyi sekä Herodes suuren aikana että Kyreniuksen aikana”. 

 

Helmikuu 2019

Johdanto

Kun jotain on tapahtunut, kysymme usein uteliaina: Mitä tapahtui? Onko tapahtumalle todistajia? Ja jos on, mitä he näki ja kuuli? Kuka tai ketkä ovat osallisia tapahtumaan? Olemme uteliaita tietämään keitä he ovat, mistä ovat tulleet ja mitä tekivät. Sama pitäisi asian olla tapahtumiin nähden joissa Jeesus on päähenkilö. Mitä tapahtui, kuka Jeesus oikeastaan on, mitä hän on sanonut ja tehnyt? Ja lisäksi kuinka eri ihmiset hänet ymmärtävät, onko todistajia, mitä silminnäkijät väittävät nähneensä ja kuulleensa?

 

Voi olla turhauttavaa jos jollekin tapahtumalle ei ole todistajia. On pakko pää osin arvailla ja spekuloida, keitä asianosaiset oli ja mitä he teki. Mitä Jeesukseen tulee, mitä hän on sanonut ja tehnyt, sille on Uudessa testamentissa paljon todistajia, sekä niitä jotka päivittäin seurusteli Jeesuksen kanssa että niitä jotka vain tietyissä tilanteissa tapasi hänet, mm. viranomaishenkilöitä. On todella syytä ottaa selvää mitä näillä todistajilla on Jeesuksesta sanottavana riippumatta siitä epäilemmekö heidän todistuksia vai emme.

 

Moni puhuu Jeesuksesta kuka hän on ja mitä hän on tehnyt ikään kuin silminnäkijöiden todistuksia ei lainkaan olisi. Paljon on kirjoitettu Jeesus-kirjoja jotka sisältävät monenlaisia spekulaatioita Jeesuksesta ja mitä tapahtui, antamatta silminnäkijöiden puhua. Kuinka tämä on mahdollista? Luulen tietäväni vastauksen. Todistukset jotka Uusi testamentti välittää käsittävät kertomuksia ihmeistä joista ollaan sitä mieltä ettei yliluonnollisia asioita nähneet todistajat voi olla uskottavia. Etukäteen suljetaan siis pois että Jeesus oli ainutlaatuinen persoona jolla oli yliluonnollisia kykyjä. Ihmeitten jotka hänen sanotaan tehneen monen todistajan nähden on tästä syystä oltava kuvitelmia tai hurskaita keksintöjä tai niille on oltava luonnollinen selitys. Ja näinhän  on oltava vaikka ei olisi mitään todisteita siitä että asia on näin.

 

Nykyaikainen tiede sulkee pois Jumalan ja yliluonnollisen kausaliteetin (syysuhde) historian todellisina tekijöinä, ei siksi että se tietäisi ettei Jumalaa ole, vaan siksi ettei se pääse käsiksi eikä voi testata Jumalaa ja jumalallista kausaliteettia. Tämä on johtanut siihen että nykyaikaisten ja valistuneitten ihmisten katsotaan voivan uskoa vain sellaista mikä on maailman tasolla mahdollista. Jos lähdetään tällaisesta uskosta ts. naturalistisesta todellisuusnäkemyksestä täytyy Raamatun tekstit, jotka edellyttävät Jumalan yliluonnollista ilmestystä ja osallistumista historiaan, hylätä totuuden todistuksina ennekolta. Mutta jos silminnäkijät ovat nähneet mitä sanovat nähneensä ja kuulleensa, eikä kyseessä ole vain jotkut yksittäiset todistukset, vaan suuri määrä yhtäpitäviä todistuksia, ja jos jopa Jeesuksen vihollisten on tietyissä tilanteissa pakko todeta olevan mahdotonta kieltää mitä moni näki tapahtuvan, mitä silloin teemme? Voimmeko ennalta tuomita joukon silminnäkijöitä valehtelijoina ilman että on muita todistuksia osoittamassa heidän valehtelevan?

 

Kun oikeudenkäynnissä tehdään kysymys ”Mitä oikeasti tapahtui?”, kuinka silloin toimitaan? Eikö silloin kysytä onko silminnäkijöitä? Eikö silloin ensimmäiseksi kysytä heiltä? Näin tehdään, vaikka suhtaudutaan ihmetellen tiettyihin lausuntoihin, eikä ketään silminnäkijää poisteta etukäteen epäluotettavana. Jotta voitaisi hylätä useamman silminnäkijän yhtäpitävät todistukset, on siihen oltava hyvin vahvat perusteet. Yleensä vaaditaan että on muita silminnäkijöitä jotka tekevä uskottavaksi sen että nämä yhteneväiset todistukset on keksittyjä. Lena Einhorn ilmoittaa viimeisessä kirjassaan: ”Tietenkään ei ole mahdollista sulkea pois sitä että juuri näin oli (että Jeesus – Jumalan Poika – kuoli ristillä ja nousi sitten ylös kuolleista) ja että Jeesus todella oli jumalallinen.”[1] Mutta hän näkee kuitenkin ”edellytyksen olevan että katsotaan Jeesuksen historiallista hahmoa, että ainakin tilapäisesti luovutaan uskonnollisesta uskosta ja mahdollisesti myös Jeesuksen jumaluuden ajatuksesta.”[2]  ”Edellytys” sanan takana on ajatus siitä ettei historiallinen Jeesus voi olla samanaikaisesti Jeesus Kristus, taivaallinen Ihmisen poika koska nykyaikainen tiede ottaa lukuun historiallisina vain maailman-aikaiset (inomvärldslig) tapahtumat ja persoonat.

 

Into keskustella ja ottaa laskuihin mukaan vain sellaista mikä voi olla historiallista naturalistisen filosofian mukaan on johtanut siihen että myöhempien aikojen Jeesus-kirjoista usein puuttuu asiallinen selvitys kuka Jeesus on silminnäkijöiden todistuksen mukaan. Sen sijaan tuodaan esiin välittömästi uusia tai uusvanhoja spekulaatioita ja teorioita. On traagista ettei rikas, monia yhtäpitäviä silminnäkijäraportteja käsittävä materiaali saa tulla puheeksi. Sitä paitsi on kai tärkeää sekä uskoville että epäilijöille paneutua siihen mille kristillinen usko perustuu ja mitä epäilijät epäilevät, jos ollaan kiinnostuneita tietämään totuus Jeesuksesta. 

 

Tämä kirja ei halua olla yksi mielikuvitusta kiihottavien spekulaatioiden joukossa. Siis esitellä Jeesus inhimillisenä Superstarana (Jeesus Kristus Superstar), Maria Magdalenan rakastajana ja miehenä (Da Vinci-koodi), homoseksuaalina muiden homoseksuaalien joukossa (Ecce homo-näyttely) tai kapinallisena kuten Che Guevara joka kiinnostaa monia tai niin kuin Paavali asian ilmaisee ”ihmisten korvasyyhyyn”. Tämä edellyttäisi että ilman asiallisia perusteita kiellettäisi silminnäkijäin todistukset. Mutta niistä kieltäytyminen ja sen sijaan omistautuminen spekulaatioille ei tule kysymykseen oikeudenkäynnissä. Mielestäni tämä ei myöskään tule kysymykseen jos halutaan tietää kuka Jeesus on ja mitä hän on tehnyt.

 

Kirjan ensimmäisessä luvussa pannaan Jeesus historialliseen yhteyteensä. Voidaanko hänen syntymän, julkisen toiminnan, kuoleman ja ylösnousemuksen ajat vahvistaa ja missä yhteyksissä nämä paljon puhutut tapahtumat toteutuivat? Seuraavassa luvussa saavat silminnäkijät vastata kysymykseen: ”Kuka hän on?” Ne saavat perusteellisesti puhua jotka sanovat olleensa läsnä ja omin silmin nähneensä ja omin korvin kuulleensa mitä tapahtui. Nämä palaavat jatkuvasti tähän perustavaa laatua olevaan kysymykseen KUKA? ja MITÄ? Kuka hän on ja mitä hän tekee? Tästä syystä tämä kirja käsittää koosteen Raamatun sitaatteja jotka saavat itse puhua hyvin kattavasti.

 

Moni on kysellyt esiintyykö Jeesus Raamatun ulkopuolisissa lähteissä. Omistan yhden luvun tälle kysymykselle ja toisen luvun sille mitä Raamatun tutkijoilla on Jeesuksesta sanottavana. Keskustelu uustestamentillisten evankeliumi-kirjoitusten luonteesta sekä samankaltaisuudet ja erilaisuudet saavat myös oman lukunsa. Samoin näkemys Jeesuksesta jonka gnostilaiset evankeliumit välittävät. Vanhan testamentin ennustukset tulevasta Messiaasta ja Jeesuksen suhteesta Vanhaan testamenttiin pitää myös tulla käsitellyksi tämän kaltaisessa kirjassa, samoin Jeesuksen opetus Jumalan valtakunnasta, hänen tehtävänsä ”palvelijana” ja hänen persoonansa Jumalan Poikana suhteessa Isään ja Pyhään Henkeen. Lopuksi tehdään kysymys: Miksi Jeesuksesta on erilaisia näkemyksiä ja kuka todellinen Jeesus nasaretilainen on?

 

Käsityksen mukaan moni lausuu arvioita Jeesuksesta paneutumatta siihen mitä silminnäkijät hänestä sanovat. Puolustuksena omille ennallistamisyrityksille on väitetty että Uudesta testamentinsta on mahdotonta saada selvää ja yhtenäistä kuvaa Jeesuksesta. Siksi olen nähnyt aiheelliseksi perusteellisesti koostaa raamatullisen todistuksen siitä kuka hän on ja mitä hän on tehnyt niin että jokainen voi todeta onko Raamatun esitys Jeesuksesta selvä vai epäselvä, yhtenäinen vai epäyhtenäinen. Moni on tehnyt kysymyksen ”Kuka hän on?” Toivomukseni on että tämä kirja helpottaisi lukijaa löytämään vastauksen.

  

-------------------------------------

[1] Mitä tapahtui Damaskon tiellä? På spaning efter den verklige Jesus från Nasaret (2006), s.208.

[2] Einhorn, s. 11