Kuukauden sana

KUKA HÄN ON - Todellinen Jeesus nasaretilainen

Dosentti Seth Erlandsson kuvaa kirjan "Vem är han" (Copyright ©2007 Seth Erlandsson och Bokförlaget XP Media) sisältöä seuraavin sanoin: "Jeesuksesta eri aikoina esitettyjen näkemysten uskottavuuden tarkastelua." Arvoisa lukija. Tutustu tähän uskottavuuteen alkuperäisen julkaisijan luvalla kuukausittain julkaistavissa kirjan käännösotteissa. Käännös / E.J. Söderström.

Heinäkuu 2020

 

Jeesuksen ylösnousemus historiallisena totuutena

 

"Kristillisen uskon ja evankeliumien totuus riippuvat loppujen lopuksi siitä, onko ylösnousemus historiallinen totuus. Ellei ole hautaa jossa Jeesus makasi kuolleena ja josta hän noustuaan ylös lähti ulos, on myös kaikki muu mitä historiallisesti nähtynä on tapahtunut merkityksetöntä. Jeesuksen vaatimukset ovat nimittäin silloin - valheellisia." Näin kirjoittaa Anders Sjöberg oikeutetusti Jeesus-kirjassaan.[1] "Ihmisellä, joka vakuuttuu siitä että ylösnousemukseen on todella syy uskoa historiallisena totuutena, ei myöskään ole mitään vaikeutta hyväksyä muita Jeesuksen elämän ihmekertomuksia. Jumalan, joka on osoittanut olevansa elämän ja kuoleman herra sallimalla Jeesuksen nousta ylös kuolleista, täytyy myös antaa niin halutessaan ja ilman vaikeuksia puuttua yliluonnollisella tavalla luonnonlakeihin jotka hän itse on elämää varten luonut."[2]

 

On helppoa ymmärtää että maailmankuvasta, joka levisi valistusajasta lähtien laajalle, ja yhä laajasti leimaa tieteellistä tutkimusta, tulee Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisen totuuden hyväksymisen este. Tällainen hyväksyminen "edellyttää uskoa Jumalaan ja maailmankuvaan joka on avoin, eikä suljettu säännölliseen ja luonnolliseen syy - seuraus järjestelmään. Sellaisessa järjestelmässä ei nimittäin voi tapahtua ylösnousemusta."[3] 

 

Kun Pietari saarnaa Jeesuksen ihmeteoista ja ylösnousemuksesta hän painottaa että kyseessä on toteutuneet historialliset tapahtumat (kts. Apt 2:22ss). Hän ei puhu ylösnousseesta Jeesuksesta jota kukaan ei ole nähnyt tai mahtavista Jumalan teoista joita kukaan ei ole todistanut, niin kuin ne olisivat riippumattomia siitä ovatko ne tapahtuneet vai eivät. On myös tähdennettävä, niin kuin myös Wright tekee, ettei ole olemassa "mitään kristillisen uskon aikaista muotoa missä ylösnousemus ei olisi ollut pääopinkappale"[4]. Kristillisen käsityksen mukaan Jeesuksen ylösnousemus on ratkaiseva keskus koko ihmiskunnan historiassa."[5]

 

Usko Jeesuksen ylösnousemukseen perustuu, niin kuin mm 1Kor 15:4-8 näemme, joukolle silminnäkijöiden todistuksia, jotka voidaan huitaista sivuun jos etukäteen suljetaan

pois se että Jumala voi puuttua luomakuntaansa. Joka uskoo Jumalan olemassaoloon ei voi, niin kuin usein tieteen nimissä tapahtuu, ennakkoon sulkea pois sitä että Jumala voi epäluonnollisella tavalla näyttää valtansa luomakunnassa jonka hän itse on tehnyt ja johon itse on pannut luonnonlait voimaan."[6]

 

Wright, joka käy keskustelua raamattututkijoiden kanssa jotka eivät hyväksy Jeesuksen todellista ylösnousemusta kuolleista, tähdentää: "Ihmisiä jotka esiintyvät 1 Kor 15 luvun  luettelossa pidettiin todella tapahtuneen ylösnousemuksen todistajina." Mutta hän kysyy, olivatko ensimmäiset kristityt oikeassa, ja vastaa: "Meidän on edellytettävä jotain sellaista mikä selittää sen miksi joukko juutalaisia ensimmäisellä vuosisadalla niin pian ja täydellisesti teki johtopäätöksen että päinvastoin mitä olivat uskoneet, oli yksi henkilö noussut ajassa ylös."[7]

 

Sitä minkä me tiedämme ei kukaan yrittänyt kiistää, että Jeesuksen hauta todella oli tyhjä kolmannen päivän aamuna. Kysymys kuuluu nyt: kuka sen tyhjensi? 1) Se ei voinut olla Jeesuksen vihamiehet, roomalaiset tai juutalaiset viranomaiset, sillä he olisivat näyttäneet ruumiin heti hänen kannattajansa väittäessä Jeesuksen nousseen ylös kuolleista." "Haudan demonstrointi jossa Jeesuksen ruumis on jäljellä olisi tehokkaasti ja lopullisesti kumonnut väitteen hänen ylösnousemisesta. Koska mitään tällaista yritystä ei tehty on vedettävä se johtopäätös, ettei Jeesuksen vihamiehet kyenneet tuomaan myöskään esille tätä vastaväitettä. Aikaista tyhjää hautaa ei voitu väärentää."[8] 2) Ovatko Jeesuksen ystävät voineet varastaa ruumiin ja sen jälkeen keksiä että Jeesus on noussut ylös? Tätä ei voida yhdistää heidän reaktioonsa tyrmistyneinä uutiseen että Jeesuksen ruumis ei enää ollut haudassa. Ja kuinka voidaan selittää opetuslasten halu mennä rohkeasti, jopa kuolemaan asti, vakaumuksensa tähden että Jeesus todella oli noussut ylös, jos he todellisuudessa tiesivät ettei hän ollut noussut ylös? Ainoa selitys on että he todella tiesi hänen nousseen ylös ruumiillisesti useiden silminnäkijöiden todistusten perusteella. "Jos hänen ruumiinsa olisi edelleen ollut jossain haudassa olisi joku, ennemmin tai myöhemmin, ollut pakotettu keräämään hänen luunsa ja panemaan ne uurnaan, ja silloin olisi petos paljastunut ."[9] "Juuri siksi että ylösnousemus on historiallinen tapahtuma on se väärennyskelpoinen. Jos juutalaisten johtajat olisivat kyenneet näyttämään Jeesuksen ruumiin, olisi väite hänen kuolleista ylösnousemisesta ollut väärennys kaikiksi ajoiksi."[10]

 

Wright painottaa oikeutetusti että on täysin epätodennäköistä että evankeliumien kuvaukset ylösnousemuksesta olisivat suullisen tradition myöhempi kehitelmä. Miksi ihmisten mielestä yht´äkkiä olisi sopivaa tai edes tarpeen puhua Jeesuksesta niin ilmeisen konkreettisella tavalla?"[11] On yhtä hyvä tajuta että on otettava ensimmäisten kristittyjen yhtäpitävä todistus tosissaan: Jeesus nasaretilainen nousi ylös ruumiillisesti uudenlaiseen elämään kolme päivää telotuksensa jälkeen."[12] "Kaiken kaikkiaan ollaan valinnan edessä, joko luemme tekstit sellaisina kuin ne ovat - niiden tehokaan pyrkimyksen mukaisina painottaa ylösnousemuksen tosiallisuutta, tai kokeilla teorioita jotka suoraan poikkeavat teksteistä. Jälkimmäisessä tapauksessa lähdetään siitä realiteetista ettei ylösnousemus oikeastaan ole voinut tapahtua. Siis ei ole samassa mielessä tapahtumana kuin me muutoin puhumme historiallisissa kuvauksissa."[13] Uuden testamentin mukaan perustuu ylösnousemususko silminnäkijöiden kokemuksiin. Opetuslapset kertovat kuinka he, vastoin omia odotuksia, ovat tavanneet ja runsaan kuukauden ajan seurustelleet "kuolleen mutta ylösnousseen Jeesuksen kanssa, joka esiintyy ilmiselvänä ihmisenä ja kuitenkin jollain tavalla muuttuneessa, ´kirkastetussa´ ruumiissa."[14]

 

Sekä Vanhalle että Uudelle testamentille on täysin ratkaisevaa ettei ainoa tosi Jumala ole inhimillisen ajatuksen tuote, vaan hengellinen todellisuus joka on ilmaissut itsensä silminnäkijöiden nähden. Raamatullinen usko ja luottamus Jumalaan ei rakennu inhimillisille teorioille jumalilmestyksestä, vaan että Jumala todella on ilmaissut itsensä historiassa silminnäkijöiden nähden. Vanhassa testamentissa on Jumalan itsensä ilmaiseminen pelastuksen yhteydessä Egyptin orjuudesta kaiken kattava pelastusteko joka selvästi osoittaa kuka Jumala on. Uudessa testamentissa se on Jeesus ja hänen ainutlaatuiset tekonsa ja voitokas ylösnousemus. Molemmissa tapauksissa painotetaan että nämä tapahtumat ovat todellisia, historian tapahtumia jotka ovat toteutuneet monien silmien nähden, eivätkä vain inhimillisiä ajatuksia ja vahvistamattomia väitteitä. Huomaa kuinka tätä painotetaan seuraavissa teksteissä: 

 

Näin Mooses sanoo juuri ennen kuolemaansa:

 

"Sillä kysy menneiltä ajoilta, jotka ovat olleet ennen sinua, alkaen siitä päivästä, jona Jumala loi ihmiset maan päälle, kysy taivaan äärestä toiseen: onko koskaan mitään näin suurta tapahtunut, tai onko mitään tällaista ikinä kuultu? Onko mikään kansa kuullut Jumalan äänen puhuvan tulen keskeltä, niin kuin sinä olet kuullut, ja kuitenkin jäänyt elämään? Tahi onko mikään jumala koettanut mennä ottamaan itsellensä kansaa toisen kansan keskuudesta koettelemuksilla, tunnusteoilla ja ihmeillä, sodalla, väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella ja suurilla, pelättävillä teoilla, minkä kaiken HERRA, teidän Jumalanne, on tehnyt teille Egyptissä, sinun silmiesi edessä? Sinun on annettu se nähdä, tietääksesi, että HERRA on Jumala, eikä muuta ole kuin hän. (5Moos 4:32-35). "Kasvoista kasvoihin HERRA puhui teidän kanssanne vuorelta, tulen keskeltä. Minä seisoin silloin HERRAN ja teidän välillänne ja ilmoitin teille HERRAN sanan, sillä te pelkäsitte tulta ettekä nousseet vuorelle (5Moos 5:4-5). "Nämä sanat HERRA puhui koko teidän seurakunnallenne vuorelta, tulen ja synkkien pilvien keskeltä... Kun te kuulitte äänen pimeyden keskeltä, vuoren palaessa tulena, niin te astuitte minun luokseni, kaikki teidän sukukuntienne päämiehet, niin myös teidän vanhimpanne. Ja te sanoitte: 'Katso, HERRA, meidän Jumalamme, on antanut meidän nähdä kirkkautensa ja valtasuuruutensa, ja me olemme kuulleet hänen äänensä tulen keskeltä. Tänä päivänä me olemme nähneet, että Jumala voi puhua ihmisen kanssa, ja tämä jää kuitenkin henkiin... Kuka kaikesta lihasta on koskaan niin kuin me kuullut elävän Jumalan äänen puhuvan tulen keskeltä ja jäänyt henkiin? Astu siis esiin ja kuule kaikki, mitä HERRA, meidän Jumalamme, sanoo; ja puhu sinä meille kaikki, mitä HERRA, meidän Jumalamme, sinulle puhuu, niin me kuulemme ja teemme.' (5Moos 5:22-27). "Te olette nähneet kaiken, minkä Herra teki teidän silmienne edessäEgyptin maassa faraolle ja kaikille hänen palvelijoilleen ja koko hänen maalleen, ne suuret koettelemukset, jotka sinun silmäsi näkivät, ne suuret tunnusteot ja ihmeet  (5Moos 29:2-3).

 

Näin referoi Luukas Pietarin saarnaa helluntaipäivänä 50 päivää Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen: 

 

"Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat: Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä, joita Jumala hänen kauttansa teki teidän keskellänne, niin kuin te itse tiedätte, hänet, joka teille luovutettiin, Jumalan ennalta määrätyn päätöksen ja edeltä tietämyksen mukaan, te laista tietämättömien miesten kätten kautta naulitsitte ristille ja tapoitte. Hänet Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista, niin kuin ei ollutkaan mahdollista, että kuolema olisi voinut hänet pitää... Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt, minkä todistajia me kaikki olemme (Apt 2:22-32).

 

Myös Korneliuksen taloon kokoontuneille Pietari tähdentää että apostolit ovat silminnäkijöitä:

 

"Me olemme kaiken sen todistajat, mitä hän teki juutalaisten maassa ja Jerusalemissa; ja hänet he ripustivat puuhun ja tappoivat. Hänet Jumala herätti kolmantena päivänä ja antoi hänen ilmestyä, ei kaikelle kansalle, vaan Jumalan ennen valitsemille todistajille, meille, jotka söimme ja joimme hänen kanssaan sen jälkeen, kuin hän oli kuolleista noussut. Ja hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että hän on se, jonka Jumala on asettanut elävien ja kuolleitten tuomariksi. Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta" (Apt 10:39-43).

Näin todistaa Johannes Sanasta, iankaikkisesta Jumalanpojasta jonka hän on omin silmin nähnyt, jonka kanssa kulkenut, syönyt, keskustellut ja saanut opetusta: 

 

"Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta. Ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille. Minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme. Ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa (1Joh 1:1-3); vrt Joh 1:1-18). 

 

[1] Vem är den mannen? (1998), s.174

[2] Sjöberg, s.174

[3] Ibidem.

[4] Den historiske Jesus, s. 138.

[5] Holmberg, s.150.

[6] Sjöberg, s. 174.

[7] Wright, s. 146 ja 142. 

[8] Holmberg, s. 153. Esitykseni tyhjästä haudasta rakentuu suurelta osin Holmbergin  kirjalle.

[9] Wright, s. 152.

[10] Holmberg, s. 158.

[11] Wright, s. 151

[12] Wright, s. 153

[13] Gunnar Hillerdal, Vem är du, Jesus? (1972), s. 232

[14] Hillerdal, s. 231

________________________________________________

Kesäkuu 2020       

  

Kuka Jeesus on raamattututkijoiden mukaan?

 

Kysymys siitä "kuka Jeesus oikeastaan on" oli keskeinen kun historiallis-kriittinen raamattututkimus löi läpi niin kutsutun valistusajan myötä 1700-luvulla. Saksalaista filosofia ja raamattukriitikkoa Hermann Reimarusta (1694 - 1768) pidetään ensimmäisenä tutkijana joka aktiivisesti työskenteli Jeesus tutkimuksen parissa rationalismin edellytyksistä käsin. Hän lähti todellisuuskäsityksestä että kaikki yliluonnollinen on mytologista. Ja tästä tuli kriittisen raamattututkimuksen itsestään selvä lähtökohta 1700- ja 1800-lukujen aikana. Universumi nähtiin syyn ja seurauksen suljettuna järjestelmänä jota ei voitu häiritä ihmeillä tai jumalallisella puuttumisella. Näin oli edeltäkäsin ratkaistu mitä Jeesus saattoi ajatella, sanoa tai tehdä. Näin hylättiin  epähistoriallisina ja myyttisinä jo edeltäkäsin kertomukset että Jeesus teki ihmeitä ja piti itseään Jumalan poikana. 

 

Kuka Jeesus sitten oli tämän tutkimuksen mukaan? Hänen on täytynyt olla täysin erilainen kuin Jeesus josta Uusi testamentti todistaa, koska kaikki yliluonnollinen aineisto on kitkettävä pois. Kenttä oli nyt vapaa mielivaltaisille rekonstruktioille. Minkäänlaista sovintoa ei voitu saada aikaan. Monenlaisia jeesuskuvia on esitetty, mm. että todellinen Jeesus pyrki olemaan sosiaalinen reformaattori, eettisten totuuksien opettaja, vaeltava filosofinen viisas mies, karismaattinen parantaja, juutalainen apokalyptinen profeetta yksi monista epäonnistuneista tai juutalainen kapinoitsija. Lähdettiin siis siitä että evankeliumien Jeesus oli ennen kuulumaton väärennös todellisesta Jeesuksesta ja tultiin, tuskin yllättäen, lähtöpisteeseen eli että hän oli jonkinlainen kaikista yliluonnollisista ominaisuuksista täysin vapaa Jeesus. 

 

Sallikaa tässä yhteydessä lyhyt katsaus Jeesus-tutkimukseen alkaen valistusajasta, ja  nykypäivään. Reimaruksen perusajatuksesta, että evankeliumien Jeesus oli väärennös todellisesta Jeesuksesta tuli itsestään selvyys Jeesus-tutkimuksessa lähes 200 vuoden ajaksi. Kun muotohistoriallinen näkemys[1]löi itsensä läpi 1919-1921, tuli yhä vaikeammaksi sanoa mitään ehdottoman varmaa todellisesta, historiallisesta Jeesuksesta. Vaikutusvaltainen muotokriitikko Rudolf Bultman kirjoitti Jeesus kirjassaan 1926: "Minun mielestä emme voi tietää mitään Jeesuksen elämästä ja persoonallisuudesta, koska kristilliset lähteet eivät ole kiinnostuneita siitä."[2] Bultmannin mukaan voimme tietää vain että Jeesus "eli ja kuoli". Kristillinen seurakunta on muuttanut siksi paljon alkuperäisiä traditioita Jeesuksesta pukien ne mytologiseen asuun, että on muodostunut ylitse pääsemätön kuilu alkukristillisen Kristuksen ja historiallisen Jeesuksen välille. Edellytys Bultmannin ja muotokriitikkojen ajattelulle oli olettamus että ensimmäinen suullinen perimätieto(tradering) ei merkinnyt alkuperäisten silminnäkijäkuvausten tarkkaa tallentamista, vaan jatkuvaa muuntumista ja vapaata muotoutumista niiden eri elämänpiirien sävyttämänä joissa kertomukset eteni. 

 

Alkupamaus muotokriittistä näkemystä vastaan siitä millä tavalla evankeliumit ilmestyivät räjähti vuonna 1961 Birger Gerhardssonin tutkielmalla Memory and Manuscript. Antiikin ja juutalaisen pedagogiikan mukaan oli suullinen perimätieto (tradering) tarkoin kontrolloitu prosessi. Bengt Holmberg kirjoittaa Jeesus kirjassaan: "Tyypillistä sille on pääasiassa työskentely hyvin kontrolloidun suullisen materiaalin avulla joka sisäistetään ja siirretään edelleen ulkoa opiskelun kautta perimätietoisessa ja muistivalmennetussa kulttuurissa. Todennäköisesti myös Jeesus opetti opetuslapsia tällä samalla tavalla eli toistaen vertauksensa, evästyksensä ja tiivistyksensä siksi kunnes ne pysyivät heillä muistissa, ja mistä ne taas voitiin tuoda esiin käyttäen lisäkommentteihin ja asioiden syventämiseen. Miksi meidän tulisi kuvitella että Jeesus olisi sanonut vain kerran sen mitä halusi ilmoittaa, antaen sattuman ratkaista muistavatko ja ymmärsivätkö opetuslapset mitä hän sanoi? Ei kukaan vastuuntuntoinen opettaja tekisi näin."[3] "Ei voida myöskään kieltää sitä etteikö Jeesusta maallisen elämän aikana seuranneista opetuslapsista olisi tullut ensimmäisten seurakuntien johtajia ja opettajia ja mikä merkitsee tietyn tasoista suurta tradition hallintaa. Koska traditiot sekä Jeesukselta että Jeesuksesta olivat yhteisölle vahvasti normatiivisia, niitä myös luultavasti käsiteltiin perimätiedossa hyvin huolellisesti."[4]                   

 

Tietynlaisesta irtautumisesta Bultmannin skeptisestä kannasta vastasi eräs hänen opetuslapsistaan vuonna 1953, nimittäin Ernst Käsemann. Hänen mielestä täytyi olla yhteys alkukirkon Kristus-uskon ja historiallisen Jeesuksen välillä. Joukolla aitouskriteerejä voidaan hänen mielestä päätellä mikä evankeliumitraditiossa on Jeesuksen itsensä sanomaa ja tekemää. Nyt oltiin palattu siihen uustestamentillisen tekstiaineiston valinta- ja hylkäyskäytäntöön mikä oli tavanomaista ennen Bultmannin aikaa. Niin kuin ennen, haluttiin nytkin kieltää historiallinen Jeesus niin ihmetekojen kuin kaikkien Messias ja Ihmisenpoika ajatusten osalta. Oltiin edelleen valistusajan tietoteoreettisten olettamusten ohjaamina, että universumi on syyn ja seurauksen suljettu systeemi jota ihmeet tai jumalalliset asioihin puuttumiset eivät voi (saa) häiritä. Toisin sanoen "yliluonnollinen" oli jollakin tavalla seliteltävä tyhjäksi. 

 

Tyydyn tässä mainitsemaan vain yhden esille lanseeratun aitouskriteerin: erilaisuuskriteeri. Tämän kriteerin mukaan eivät sellaiset Jeesuksen sanat voi olla aitoja jotka joko liittyvät sen aikaiseen juutalaisuuteen tai ovat osa alkukirkon Kristus julistusta. Jeesus tutkimuksessa on vuosikymmeniä annettu tälle kriteerille suuri tieteellinen merkitys. Viimeisin esimerkki on amerikkalainen tutkijaryhmä jota kutsutaan nimellä "The Jesus Seminar", joka on julkaissut äänestystensä tuloksena painoksen evankeliumeista (sisältäen apogryfit) jossa Jeesuksen sanojen aitouden aste ilmaistaan eri väreillä: punainen on aito (18%), sitten vaaleanpunainen, harmaa ja viimeisenä edustaa musta epäaitoja sanoja."[5]     

                                            

Yhä useampi tutkija alkaa nähdä kuinka mieletön erilaisuuskriteeri on. Jeesushan kääntyy maanmiestensä puoleen, ennen kaikkea Israelin huoneen kadonneitten lammasten puoleen (Matt 15:24). Hän ei halua ottaa heiltä pois Kirjoituksia eikä niissä annettavaa opetusta. Päinvastoin, hän sanoo: "Raamattu ei voi raueta tyhjiin" (Joh 10:35), ja "jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on kirjoittanut" (Joh 5:46). Edelleen: eikö Jeesus olisi parantanut sairaita, puhdistanut temppeliä tai ristiinnaulittu Pontius Pilatuksen aikana, koska tämä oli osa alkukirkon julistusta Kristuksesta? Holmberg kirjoittaakin oikeutetusti: 

 

"Kriteerillä on siis tämä irvokas seuraus; mitä enemmän saamme tietoa Jeesuksen ajan juutalaisuudesta, sitä vähemmän tiedämme hänestä itsestä". "Erilaisuuskriteerin suuri heikkous on että se sotii yksinkertaista historiallista todennäköisyyttä vastaan. Tavallinen historiantutkimus ei ala määräämällä mitkä lähdemateriaalin osat on diskvalifioitu pois analyysiin otettavista silloin kun ne on ristiriidassa tutkijan näkemyksen kanssa siitä että objekti on epä-yhdenmukainen ja ainutkertainen." "Toinen edellytys on valistusajalta periytynyt aksiooma että pääsiäisen jälkeen vallitsee syvä diskontinuiteetti Jeesuksen ja hänen Kristus-uskovien opetuslastensa välillä."[6]

 

Toisessa luvussa voimme nähdä kuinka kysymys "Kuka hän on?" tai "Kuka Jeesus oikeastaan on?" ja vastaus kulkevat kuin punainen lanka läpi koko Uuden testamentin. Mutta tämän vastauksen Jeesus-tutkimus huitaisee usein sivuun epähistoriallisena. Halutaan väittää ettei historiallisella Jeesuksella ole mitään tekemistä alkukirkon Kristuksen kanssa, koska Jeesus Uuden testamentin mukaan on sekä Jumala että tosi ihminen samassa persoonassa. Jumala ja jumalalliset teothan eivät voi olla historiallista todellisuutta maailmassa joka valistusfilosofien mukaan on maallinen suljettu systeemi. "Jos tulette tulokseen joka muistuttaa kristillisen uskon käsitystä Jeesuksesta, olette epähistoriallisia ja epätieteellisiä."[7] Oikeutetusti Holmberg kirjoittaa: "Idea että historia ja teologia suhtautuvat toisiinsa kuin tuli ja vesi, kuin totuus ja valhe, ikuisesti erilaisina ja leppymättömässä ristiriidassa toisiinsa, on filosofinen perintö valistusajalta. Se on saanut tutkijat sukupolvien ajan lähtemään siitä että totuus historiallisesta Jeesuksesta ei ole voinut sisältää mitään teologiaa tai kristologiaa, ja että kaikki mikä edes muistuttaa kristillistä uskoa Jeesukseen on pantava jokaisesta historiallisesta tutkimusta sisältävästä esityksestä sivuun alusta asti - eikä enää koskaan päästää esiin!"[8]

 

Huolimatta Jeesus-tutkimuksen ilmeisestä epäonnistumisesta myös 1900-luvun toisella puoliskolla, voidaan tiettyä tervehtymistä havaita 1980 ja 1990-luvuilla. Moni tutkija alkaa nyt suuntautua siihen mitä Jeesus todella teki, lähtemättä ehdottomasta vaatimuksesta että kaikki yliluonnollinen olisi kiellettävä. Raamattututkija Tom Wright tähdentää kerta toisen perään kuinka tärkeä seuraava kysymys on: "Kuka Jeesus oli ja mitä hän teki?"[9]Skeptikoista, jotka sanovat: "Emme voi tietää Jeesuksesta erityisen paljoa, mutta voimme olla varmoja ettei hän ajatellut itseään Messiaana tai Jumalan poikana", ei Wrightille ole paljo hyötyä.[10]

--------------------

 

 

 

[1] Muotokritiikki tai muotohistoriallinen metodi pyrkii menemään kirjoitettujen dokumenttien taakse ja päästä tekstin kaikkein aikaisimpiin rakenneosiin, ajatuksiin joille kansan oletetaan antaneen ilmauksen tiettyjen kirjallisten kategorioiden avulla. Lähdetään siitä että yhteisö, kansa on tietyissä olosuhteissa luonut ensimmäiset kirjalliset muodot ja niiden sisällön. Kiinnostus yksityisiin kirjoittajiin on sangen laimea. Muotokritiikin mukaan on kyseisellä raamattutekstillä takanaan pitkä kehityshistoria, ennen kuin se on siirtynyt suullisesta kirjoitettuun muotoon.      

[2] Jeesus (taskujulkaisu 1970), s. 10. 

[3] Människa och mer (2001), s.169. 

[4] Holmberg, s.170.

[5] Holmberg, s 175. "Jesus Seminar" on Westar Instituutissa  Robert W. Funkin toimesta perustettu projekti Jeesuksen Kristuksen historiallisuuskysymysten selvittämiseksi, kuka hän oli, mitä hän sanoi ja mitä teki. Asia ratkaistaan sopimisella, mutta yksittäiset osallistujat eivät välttämättä hyväksy ryhmän päätöstä. Seminaari pidetään kaksi kertaa vuodessa ja julkaisee Forum lehteä. Ensimmäinen kokous pidettiin Barkeleyn yliopistossa 1985 Robert Funkin toimesta ja sillä oli n. 30 osanottajaa. Ryhmä on vähitellen kasvanut ja käsittää nykyään n. 200 jäsentä.  

[6] Holmberg, s.175

[7] Holmberg, s. 205

[8] Ibidem

[9] Tom Wright, Den historiske Jesus (2000), s.20,23f

[10] Wright, s.28

________________________________________________________________

Toukokuu 2020

Kuka Jeesus on Raamatun ulkopuolisten lähteiden mukaan?

 

Antiikin historian kirjoittajat kirjoittivat yleensä vain virallisista henkilöistä kuten keisareista, kuninkaista, sotilasjohtajista ja suurista filosofeista. Siksi on huomionarvoista että Jeesuksesta on tietoja myös kristillisyyden ulkopuolisessa antiikin kirjallisuudessa.[1] Josefus ja Tacitus mm. mainitsevat Jeesuksen.

 

1. Josefus on ensimmäisen vuosisadan historioitsija (n. 37-100 j.Kr.). Hän mainitsee kirjoituksissaan Jeesuksen veljen Jacobin ja itse Jeesuksen. Suuressa teoksessaan Antiquitates judaicae hän kirjoittaa kirjassa 20, kappaleessa 200: "Hän (ylipappi) kutsui koolle Suuren neuvoston, toi sen eteen miehen nimeltä Jakob, joka oli Kristukseksi kutsutun Jeesuksen veli, sekä tiettyjä muita. Hän syytti heitä lain rikkomisesta ja luovutti kivitettäviksi." 18:ssa kirjassa (63-64) Jeesuksesta esiintyy vielä pidempi kappale, jota usein kutsutaan  nimellä "Testimonium Flavianum". Se kuuluu: 

 

Suunnilleen tähän aikaan ilmestyi Jeesus, viisas mies, jos häntä nyt on oikein kutsua mieheksi, sillä hän oli eräs joka teki merkillisiä tekoja, opettaja ihmisille jotka mielellään vastaanottavat totuuden, ja hän veti puoleensa monia, sekä juutalaisia että kreikkalaista alkuperää olevia. Hän oli Messias. Ja kun Pilatus, johtavien miestemme syytösten perusteella tuomitsi hänet ristille, eivät ne jotka ensin olivat häntä rakastaneet lopettaneet sitä tekemästä. Sillä hän näyttäytyi heille taas kolmantena päivänä elävänä, juuri niin kuin jumalalliset profeetat olivat tämän, ja kymmenentuhatta muuta ihmeellistä asiaa, hänestä ennustaneet. Eikä hänen mukaansa nimetty kristittyjen heimo tähän asti ole kuollut pois.[2]

 

Tästä tekstistä keskustellaan koska se näyttää sisältävän tiettyjä kristillisen muotoilun muutoksia tai lisäyksiä. "Mutta meidän ajassa vallitsee huomionarvoinen yksimielisyys sekä juutalaisten että kristittyjen tutkijoiden kesken siitä että teksti kokonaisuudessaan on aito, vaikka voikin sisältää lisäyksiä".[3] Tämä muotoilu "jos nyt on oikein kutsua häntä mieheksi" voi merkitä että kristitty kirjoittaja on halunnut vihjata Jeesuksen olleen enemmän kuin ihminen. Muotoilu "hän oli Messias", muotoilun "häntä kutsuttiin Messiaaksi" sijasta, voi myös olla kristillinen ilmaus. Lopuksi lause, "hän näyttäytyi taas kolmantena päivänä heille elävänä, juuri niin kuin jumalalliset profeetat olivat hänestä sekä tämän että kymmenentuhatta muuta ihmeellistä asiaa ennustaneet", voi olla kristillinen lisäys. Mutta jättäen huomioonottamatta nämä kolmea lausetta, sisältää tämä ja aikaisemmin mainittu Josefuksen kappale tärkeitä Raamatun ulkopuolisia todistuksia Jeesuksesta. 

 

2. Historiakirjoittaja Tacitus (n. 55-117 j.Kr) "kirjoitti luultavasti tärkeimmän kohdan jossa Jeesus mainitaan Uuden testamentin ulkopuolella", sanoo Yamauchi.[4] Annaleissaan, teoksessa joka tosin suurin aukoin kattaa aikakauden 14-68 j.Kr. , kertoo Tacitus kirjassa XV että keisari nero syytti Rooman palosta kristittyjä. Tässä yhteydessä hän selittää että tämän suuntauksen alkuperä tuli miehestä nimeltä Kristus, joka keisari Tiberiuksen aikana telotettiin maaherra Pontius Pilatuksen toimesta. Näin hän kirjoittaa Annalessa XV 44. 

 

Nero teki syntipukeiksi kansan kristityiksi nimittämät ja heidän rikosten tähden vihatut henkilöt, rangaisten heitä valikoiduin kidutuksin. Nimitys oli saanut alkunsa Kristuksesta, jonka prokuraattori Pontius Pilatus oli teloittanut Tiberiuksen aikana. Turmiollinen taikausko talttui hetkeksi, mutta levisi sitten uudestaan, ei ainoastaan Juudeaan jossa paha oli saanut alkunsa, vaan jopa Roomaan -- 

Ensin vangittiin ne jotka tunnustivat ja heidän ilmiantonsa tähden suunnaton joukko muita, joita ei syytetty niinkään tuhopoltosta kuin vihasta ihmissukua kohtaan (Strobel: Tapaus Kristus s.112.)[5]      

 

Tämä todistus on erityisen mielenkiintoinen, koska sen antaa henkilö joka on hyvin negatiivinen kristillisyyttä kohtan. Tacituksen mukaan on ilmiselvää että ristiinnaulitseminen oli häpeällisin kohtalo mihin kukaan voi joutua ja siitä huolimatta kyseessä oli liike jonka toiminta perustui ristiinnaulittuun mieheen. "Kuinka voidaan selittää sellaisen uskonnon leviäminen joka palvoi miestä joka oli kärsinyt olemassa olevan kaikkein häpeällisimmän kuoleman? Kristityt vastaavat tietenkin että tämä mies nousi kuolleista."[6]  Tacituksen tekstissä ilmenee myös että "suunnaton joukko" oli halukas kuolemaan vakaumuksensa tähden. 

 

3. Plinius nuorempi (n. 62 - 113 j.Kr), Plinius vanhemman adoptio- ja sisarenpoika oli konsuli v 100 ja Bitynian ja Pontoksen käskynhaltija luoteisessa Turkissa 111-113. Suuri osa hänen kirjeenvaihdosta ystävänsä Trajanuksen kanssa (keisari 98-117 j.Kr) on säilynyt. Nämä kirjeet on julkaistu kymmenentenä ja viimeisenä kirjana teoksessa Plinius den yngres brev (Pilinius nuoremman kirjeet). Tämän kirjan 96. osassa Plinius kirjoittaa keisari Trajanukselle saadakseen neuvoja kuinka menetellä kristittyjä tutkittaessa ja rangaistaessa. Plinius kirjoittaa: 

 

Toistaiseksi olen menetellyt seuraavasti niiden henkilöiden suhteen joita edessäni on syytetty kristittynä olemisesta: Olen esittänyt heille kysymyksen, ovatko he kristittyjä. Jos he tämän tunnustavat, olen tehnyt saman kysymyksen vielä kaksi kertaa uhaten  samalla rangaista heitä. Jos he pysyvät kuitenkin itsepintaisina, olen käskenyt heitä rangaista; sillä mitä tahansa heidän tunnustuksensa käsittikään en kuitenkaan epäillyt että juuri heidän uhmaa ja uppiniskaisuutta oli rangaistava. On ollut muitakin vastaaviin eksytyksiin syyllistyneitä, joista minä sillä perusteella että he olivat Rooman kansalaisia totesin, että heidän asiansa lähetettäisi Roomaan. Sittemmin ovat syytteet edelleen laajentuneet käsittelyjen aikana, niin kuin usein tapahtuu, ja esille on tullut useita eriluonteisia tapauksia. Sisään jätettiin nimetön syytekirjelmä, käsittäen suuren määrän nimiä. Ne jotka silloin kielsivät olevansa tai olleensa kristittyjä ja jotka minun esiluvun mukaan avuksihuusivat jumalia ja suitsutus- ja juomauhrein rukoilivat sinun kuvaasi, jonka tätä varten olin paikalle hankkinut yhdessä jumalkuvien kanssa ja sitä paitsi pilkkasivat Kristusta, heidät minä katsoin aiheelliseksi päästää. Niitä jotka todella ovat kristittyjä ei nimittäin, sen mukaan mitä väitetään, kyetä pakottamaan  yhteenkään sellaiseen tekoon.

Toiset, joita on ilmiantajan toimesta nimetty, myönsivät ensin olevansa kristittyjä, mutta kielsivät pian näin olevan; he olivat tosin kerran olleet kristittyjä mutta sittemmin lopettaneet, jotkut heistä kolme vuotta aikaisemmin, jotkut useita vuosia sitten, yksi ja toinen jopa kaksikymmentä vuotta sitten. Myös nämä avuksihuusivat sinun kuvaasi samoin kuin jumalkuvia ja he myös pilkkasivat Kristusta. 

Muuten he vakuuttivat että koko heidän rikoksensa ja harhansa oli käsittänyt seuraavia tekemisiä: Heillä oli tapana kokoontua määräpäivinä ennen aamun koittoa ja laulaa yhdessä vuorolaulu Kristuksen kunniaksi kuin jollekin jumalalle ja siten sitoa itsensä, ei mihinkään rikolliseen tekoon, vaan olemaan varastamatta, ryöstämättä, tekemättä aviorikosta, pettämättä annettua lupausta ja kehotuksesta olemaan kieltäytymättä palauttamasta huostaansa uskottua omaisuutta. Tämän jälkeen heillä oli tapana hajaantua ja taas kokoontua nauttimaan yksinkertainen ja täysin viaton ateria. Myös tämän he olivat lopettaneet kehotuksestani jolla käskysi mukaan olin julkaissut kiellon olla muodostamatta suljettuja yhteisöjä. Niinpä pidin mitä välttämättömämpänä kuulustella kahta orjatarta, joita kutsuttiin palveleviksi sisariksi, puristaakseni, ja näin kidutuksen alaisena, totuuden. Mitään muuta en kuulustelussa löytänyt kuin kieroutunutta ja mittaamatonta taikauskoa. 

Olen sen tähden keskeyttänyt jatkotutkimukset pyytääkseni sinulta neuvoa. Asia nimittäin näytti minusta tätä vaativan ajatellen erityisesti niiden määrää jotka riskeeraavat syytettä. Heitä on nimittäin paljon kaikista ikäryhmistä, kaikista yhteiskuntaluokista, niin miehiä kuin naisia jotka joutuvat ja tulevat joutumaan vaaraan. Eikä tartunta tästä taikauskosta ole levinnyt vain kaupunkeihin, vaan myös maaseudulle.[7]

 

Tämä kirje Trajanukselle todistaa mm. seuraavaa: 

 

Kristinusko oli levinnyt nopeasti ihmisten keskuuteen kaikissa yhteiskuntaluokissa. Se nähdään vaarallisena tartuntana joka on levittäytynyt, ei vain kaupunkeihin, vaan myöskin maaseudun kyliin. Kristityillä oli tapana kokoontua tiettynä päivänä ennen auringon nousua ja "laulaa yhteisesti vuorolaulu Kristuksen kunniaksi niin kuin jollekin jumalalle". Kristityillä oli korkea moraali. Mutta Plinius on sitä mieltä että, usko Kristukseen on "vääristynyttä ja mittaamatonta taikauskoa. Kristittyjä, jotka eivät vanno kieltävänsä uskoaan, on rangaistava. Kun kristittyjä tutkittiin heitä vaadittiin avuksihuutamaan jumalkuvien muodossa olevia Rooman jumalia ja myös keisarin kuvaa ja sen lisäksi pilkkaamaan Kristusta. Mutta niitä jotka todella olivat kristittyjä ei saatu tekemään tällaisia tekoja. Heidät nähtiin uppiniskaisina.

 

4. Roomalainen kirjailija Suetonius (75-160 j.Kr) on kirjoittanut kaksitoista keisarielämäkertaa. Näitä elämäkertoja kutsuttiin alkuaan nimellä "Kahdeksan kirjaa 

kahdentoista Cesarin elämästä" (De vita duodecim Caesarum libri VIII) ja ovat nyt Ingemar Lagerströmin uuskäännöksinä.[8] Claudiuksen elämäkerrassa Suetonius kirjoittaa: "Juutalaiset, jotka jatkuvasti kapinoivat Chrestuksen yllytyksestä, hän karkotti Roomasta."[9]  Tämä tieto pitää hyvin paikkansa sen kanssa mitä Luukas kirjoittaa Apostolienteoissa 18:1-2: "Sen jälkeen Paavali lähti Ateenasta ja meni Korinttoon. Siellä hän tapasi erään Akylas nimisen juutalaisen, joka oli Pontosta syntyisin ja äsken tullut Italiasta, ja hänen vaimonsa Priskillan. Klaudius oli näet käskenyt kaikkien juutalaisten poistua Roomasta." Suetonius viittaa luultavasti kiistoihin Jeesuksen persoonasta, joita esiintyi Roomassa juutalaisten keskuudessa vuoden 50 tienoilla, oliko hän luvattu Kristus / Messias vai ei? 

 

5. Juutalaisten Talmudissa on osia jotka voivat sisältää viitteitä Nasaretin Jeesukseen. Talmudiin kuuluu Misha (suullinen oppi, kirjoitettu 170-210) ja Mishan rabbiiniset "kommentaarit" (kirjoitettu jerusalemilaisessa Gemarassa n. 400 j.Kr. ja babylonialainen Gemara 500-600 j.Kr.). Useita nimiä on yhdistetty Jeesukseen, mm. Jeshu ja Jeshua. Nämä nimet esiintyvät teksteissä jotka puhuvat persoonasta joka, Talmudin mukaan, pyrkii johtamaan juutalaiset pois heidän uskonnostaan. Rajoitun siteeraamaan tekstiä jota Lena Einhorn siteeraa luvussaan "Onko Jeesusta ollut olemassa?" (kirjassa "Mitä tapahtui Damaskon tiellä?):

 

Ja näin traditio sanoo: He ripustivat Jeshun pääsiäisiltana. Neljänkymmenen päivän ajan ennen sitä olivat kuuluttajat julistaneet: Hänet on kivitettävä koska hän käytti magiaa ja johti Israelin harhaan, johtaen heidät pois Jumalasta. Kuka tahansa voi puhua hänen puolesta, astukoon esiin ja puhdistakoon hänet." Mutta kun mitään ei voitu hänen hyödykseen löytää, hänet ripustettiin pääsiäisiltana.[10]

 

Mielenkiintoista tässä ja muissa Talmudin sitaateissa ei ole vai että Talmud sisältää viittauksia henkilöön joka helposti voidaan käsittää Nasaretin Jeesukseksi, painottaa Einhorn, "vaan myös ettei Talmudissa ole Jeesuksen olemassaolon kieltämistä. Näin siitä huolimatta että kristinusko, Gemarankirjoittamisen aikaan, oli saanut valta-aseman Rooman valtakunnassa, ja syytös että juutalaiset olisivat tappaneet Jeesuksen oli johtanut vainoihin." [11]

 

Aina 1100-luvulta, ehkä jo aikaisemmin, tuli Jeshu´sta Jeesuksen vakionimi. Edelleen kutsutaan Jeesusta ei-uskovien juutalaisten keskuudessa Jeshu´ksi (hepreaksi kolme konsonanttia jod, shin ja waw). Nämä kolme konsonanttia tulkitaan seuraavan lauseen akronymina (ensikirjainlyhennyksenä): jemach shemo wezichro "hänen nimensä ja muistonsa hävitettäköön".[12] Uskovat (messiaaniset) juutalaiset sanovat Jeshua (ayin konsonantti lopussa). Se on nimi joka rakentuu heprean verbille "vapahtaa" (vrt.  Joosefille annettuun sanaan Matt 1:21: "Sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä." Ne juutalaiset jotka eivät usko että Jeesus on luvattu Vapahtaja, vaan viettelijä, välttävät ymmärrettävistä syistä yhä enemmän käyttämästä Jeshua nimeä Jeesuksesta. 

 

Tiivistelmä

Kristinuskon ulkopuolisten antiikin lähteiden mukaan Jeesus oli kristillisen liikkeen alkulähde joka käynnistyi Juudeassa ja levisi yhä laajemmalle kaikkiin yhteiskuntaluokkiin sekä kaupungeissa että maaseudulla. Kristinusko nähtiin vaarallisena tartuntana ja pahansuopaisena taikauskona uskonsa tähden Jeesukseen Messiaana, ja siksi että häntä rukoiltiin Jumalana. Keisaria ja roomalaisia jumalia tuli rukoilla. Siksi alistettiin kristityt vaikeisiin vainoihin ja heitä uhattiin kuoleman rangaistuksella jos he kieltäytyivät herjaamasta Kristusta ja rukoilemasta keisaria ja roomalaisia jumalia. Niitä jotka todella olivat kristittyjä, ei pystytty pakottamaan kieltämään kristillistä uskoaan, ja heidät katsottiin uppiniskaisiksi. Kun rabbit keskustelivat ja tulkitsivat Lain sisältöä täsmentäen uskontoaan oppositiossa kasvavaa kristillistä kirkkoa kohtaan, voitiin asiaa tuskin täysin ohittaa mainitsematta Jeesusta. Onkin todennäköistä että hänet mainittiin henkilönä joka "eksytti Israelin ja vei heidät pois Jumalasta." 

 

Yllä mainittujen historiallisten, kristinukon ulkopuolisten, lähteiden toimesta todistetaan Jeesus historiallisena persoonana. Hän oli viisas opettaja joka teki hämmästyttäviä tekoja. Hänet tuomittiin Pontius Pilatuksen toimesta kuolemaan erään juutalaisten johtajien esittämän syytöksen tähden ja hän sai kestää mitä häpäisevämmän telotuksen, ristiinnaulitsemisen. Hänellä oli Jakob niminen veli. Myös häntä ja "tiettyjä muita" syytettiin Suuren neuvoston edessä ja telotettiin kivittämällä.[13]   

   

 

 

[1] Mitä tulee kuvauksiin Jeesuksesta gnostilaisissa teksteissä, katso kapple 6, "Jeesus ja gnostilaiset evankeliumit" 

[2]  Tämän käännöksen on tehnyt professori Bengt Holmberg.

[3] Edwin Yamauchi, jota Lee Strobel siteeraa, Tapaus Jeesus (2010). s 109. Anders Sjöberg kirjoittaa kirjassaan Vem är mannan? (1998) Josefuksen Jeesuskohdista: "Siitä että nämä huomiot Jeesuksesta alkuperäisessä muodossaan perustuvat Josefokseen ovat useimmat tutkijat yksimielisiä" (s.171s).   

[4] Strobelin mukaan s. 111 kirjassa Tapaus Jeesus (s 101 -  125) on pitkä haastattelu Yamauchin kanssa koskien Raamatun ulkopuolista materiaalia Jeesuksesta.  

[5] Teksti on käännetty latinasta englanniksi Alfred John Church´in ja William Jackson Brodribb´in toimesta kirjassa The Annals by P. Cornelius Tacitus (2004). 

[6] Yamauchin sanat Strobelin kirjassa, s 112

[7] Plinius nuoremman kirje, kääntäjä Axel Mattson (1983), X.96,3-10 (s.281s).

[8] Suetonius, Kejsarbiografer (2001)

[9] Lagerströmin julkaisu, s.249. Alkuperäinen latinalainen kuuluu: Iudaesos impulsore Chresto assidue tumultuantis Roma expulit.

[10] Traktaatti Sanhedrin 43a babylonialaisesta Gemarasta (Einhorninn käännöksen mukaan, s.42). 

[11] Einhorn s. 42. Monet juutalaiset ja kristityt ovat olettaneet että nimi Jeshu Talmudissa ja Toseftassa (lisäys Mishnaan ajalta n. 300 j.Kr.) viitaa Jeesukseen. Samoin ovat monet juutalaiset auktoriteetit sitä mieltä että Jeshu monissa rabbiinisen kirjallisuuden kertomuksissa tarkoittaa kristittyjen Jeesusta, kts. mm. artikkeleita teoksissa: The Jewish Encyclopedia (1906), Encyclopedia Judaica (1972) ja Encyclopedia Hebreica (Israel).  

[12] Ainakin aina 1100-luvulta asti tuli Jeshu nimestä Jeesuksen hepreankielinen vakionimi. Jeshu nimen perusteelliseksi tutkimiseksi Talmudissa ja rabbiinisessa kirjallisuudessa, kts.http://en.wikipedia.org/wiki/Yeshu

[13] Josefuksen mukaan joutui Jakob juutalaisten vihamielisyyden kohteeksi ja teloitettiin v 62 j.Kr. roomalaisten maaherrojen Festuksen ja Albinuksen välisenä aikana. (kts. Svensk Biblisk Uppslagsverk, nide I, 2 painos 1062, col. 1083).

____________________________________________

Huhtikuu 2020

 

2 Pietarin kirje

"Pietari kirjoittaa "niille, jotka meidän Jumalamme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa ovat saaneet yhtä kalliin uskon kuin mekin. Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta" (1:1-2). 

 

"Me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan olimme Jeesuksen valtasuuruuden silminnäkijöitä. Sillä hän sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden, kun tältä ylhäisimmältä Kirkkaudelta tuli hänelle tämä ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt." Tämän äänen me kuulimme tulevan taivaasta, kun olimme hänen kanssaan pyhällä vuorella" (1:16-18). 

 

"Ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: "Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? (3:3-4). "Herra ei viivytä lupauksensa täyttämistä, niin kuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen. Mutta Herran päivä tulee niin kuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat... Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu" (3:9-13).

 

"Koska te siis rakkaani tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne. Kasvakaa sen sijaan meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään. (3:17-18). 

 

1 Johanneksen kirje

"Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme - Elämän Sanasta. Niin, elämä ilmestyi, olemme sen nähneet ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille" (1:1-2). "Meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa" (1:3). "Jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä" (1:7). "Jos joku syntiä tekee, on meillä puolustaja Isän tykönä - Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien. (2:1-2). 

 

"Kuka on valehtelija, ellei se joka kieltää että Jeesus on Kristus? Se on antikristus joka kieltää Isän ja Pojan. Kuka kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä" (2:22-23). "Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget ovatko ne Jumalasta: Sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi lihaan tulleeksi, on Jumalasta; ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta".  (4:1-3).

 

"Näin ilmestyi meille Jumalan rakkaus: hän lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Rakkaus ei ole siinä että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi" (4:9-10). "Me olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi. Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa. Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä." "Ja me olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi. Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa". Ja me olemme oppineet tuntemaan ja uskomme sen" (4:14-16). "Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä" (4:19).

 

"Kuka voittaa maailman, ellei se joka uskoo että Jeesus on Jumalan Poika? Hän tuli veden ja veren kautta, Jeesus Kristus, ei ainoastaan vedessä, vaan vedessä ja veressä. Ja Henki on se joka todistaa, sillä Henki on totuus. Sillä kolme on jotka todistavat: Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme sanovat yhtä ja samaa" (5:5-8). "Jumalan on todistanut Pojastansa. Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä. Joka ei usko Jumalaa, tekee hänet valehtelijaksi, koska hän ei usko sitä todistusta jonka Jumala on todistanut Pojastansa. Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa. Jolla on Poika sillä on elämä. Jolla ei ole Jumalan Poikaa sillä ei ole elämää" (5:9-12).

 

"Me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on tosi Jumala ja iankaikkinen elämä" ( 5:20).

 

 

2 Johanneksen kirje

"Armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Jeesukselta Kristukselta, Isän Pojalta, (1:3). "Monta villitsijää on lähtenyt maailmaan eivätkä tunnusta että Jeesusta on Kristus, joka on tullut lihaan" (1:7). 

 

Juudaan kirje

Kirje on suunnattu niille "jotka ovat Jumalassa kutsutut ja rakastetut ja varjellut Jeesuksessa Kristuksessa" (j 1). "Teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä" jotka "kääntävät meidän Jumalamme armon irstauden puolustukseksi ja kieltävät meidän ainoan Valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen (j 4). "Mutta te rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle. Rukoilkaa pyhässä Hengessä. Pysykää Jumalan rakkaudessa odottaessanne, että meidän Herramme Jeesus Kristus laupeudessaan antaa teille iankaikkisen elämän" (j 20-21). 

 

Ilmestyskirja

"Tämä on Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle näyttääkseen palvelijoilleen mitä pian tapahtuman pitää" (1:1). "Rauha Jeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta, häneltä, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten hallitsija! Hän, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellään ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen" (1:5-6). 

 

"Ja minä käännyin katsomaan, mikä ääni minulle puhui. Ja kääntyessäni minä näin seitsemän kultaista lampunjalkaa, ja lampunjalkain keskellä Ihmisen Pojan muotoisen, pitkäliepeiseen viittaan puetun ja rinnan kohdalta kultaisella vyöllä vyötetyn. Hänen päänsä ja hiuksensa olivat valkoiset niin kuin valkoinen villa, niin kuin lumi, ja hänen silmänsä niin kuin tulen liekki. Hänen jalkansa olivat ahjossa hehkuvan, kiiltävän vasken kaltaiset, ja hänen äänensä oli niin kuin paljojen vetten pauhina. Hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä, ja hänen suustaan lähti kaksiteräinen, terävä miekka, ja hänen kasvonsa olivat niin kuin aurinko, kun se täydeltä terältä paistaa. Kun minä hänet näin, kaaduin minä kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen. Ja hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen: "Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet. Kirjoita mitä olet nähnyt ja mikä nyt on ja mitä tämän jälkeen on tapahtuva. Niiden seitsemän tähden salaisuus, jotka näit minun oikeassa kädessäni, ja niiden seitsemän kultaisen lampunjalan salaisuus on tämä: ne seitsemän tähteä ovat niiden seitsemän seurakunnan enkelit, ja ne seitsemän lampunjalkaa ovat ne seitsemän seurakuntaa" (1:12-20). 

 

"Näin sanoo ensimmäinen ja viimeinen, joka kuoli ja virkosi elämään..." (2:8). "Näin sanoo Pyhä, Totinen, jolla on Daavidin avain, hän joka avaa, eikä kukaan sulje, ja joka sulkee eikä kukaan avaa..." (3:7). "Näin sanoo hän joka on Aamen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku..." (3:14). "Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niin kuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa" (3:21). 

 

"He veisasivat uutta virttä: "Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista. Sinä olet tehnyt heidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalallemme, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä" (5:9-10).

 

"Ja minä näin taivaan auenneena. Ja katso: valkoinen hevonen, ja sen selässä istuvan nimi on Uskollinen ja Totinen, ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa. Ja hänen silmänsä olivat niin kuin tulen liekit, ja hänen päässään oli monta kruunua. Hänellä oli kirjoitettuna nimi, jota ei tiedä kukaan muu kuin hän itse. Hänellä oli yllään vereen kastettu vaippa, ja nimi jolla häntä kutsutaan on Jumalan Sana... Ja hänellä on vaipassa kupeellaan kirjoitettuna nimi: "Kuningasten Kuningas ja herrain Herra" (19:11-16). "Temppeliä minä en nähnyt kaupungissa, sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias ja Karitsa on sen temppeli. Kaupunki ei tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen ja sen valo on Karitsa" (21:22-23). 

 

Minä, Jeesus, olen lähettänyt enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa, se kirkas kointähti"(22:16).    

 

Tiivistelmä

Todistus Jeesuksesta, joka voidaan lukea Uuden testamentin kirjeistä ja Ilmestyskirjasta, on täysin sopusoinnussa sen kanssa minkä olemme todenneet olevan evankeliumien ja Apostolien tekojen todistus hänestä. Hän joka ristiinnaulittiin ei ollut kukaan vähempi kuin "kirkkauden Herra" (1 Kor 2:8). "Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häneen. Hän on ollut ennen kaikkea" (Kol 2:16s). "Hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti" (Kol 2:9). Jumalan Poika, Jeesus Kristus "on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä" (1Joh 5:20). "Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän. Minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet" (Ilm 1:17-18).  Jeesus on "Kuningasten Kuningas ja herrain Herra" (19:16). "Kaikki Jumalan lupaukset ovat "on" Jumalan Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa" (2 Kor 1:20). "Joka kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä" (1 Joh 2:23).

 

Uuden testanmentin kirjeet tähdentävät mitä Jeesus on tehnyt ja tekee ihmisen pelastukseksi: Hän istuu nyt Jumalan oikealla puolella ja rukoilee puolestamme (Room 8:34). "Jos joku syntiä tekee, niin meillä on puolustaja Isän tykönä - Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien". Jumala on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta (2 Kor 5:18). Jumala on synnittömän tehnyt synniksi meidän edestämme että me hänessä olisimme vanhurskaat Jumalan edessä (2 Kor 5:21). "Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan (Gal 4:4-5). Lain teoista ei kukaan tule vanhurskaaksi (Gal 2:16).  Kristuksessa olemme ostetut vapaiksi hänen verensä kautta ja meillä on syntien anteeksiantamus (Ef 1:7). "Jumala on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan" (Kol 1:13). "Jumala ei ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Hän on kuollut meidän edestämme, että me valvoimmepa tai nukuimme eläisimme yhdessä hänen kanssaan" (1 Tess 5:9-10). "Että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on perkeleen" (Hepr 2:14). "Näin ilmestyi meille Jumalan rakkaus; hän lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Rakkaus ei ole sitä että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi" (1 Joh 4:9-10). "Jumalan lahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme" (Room 6:23).  "Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä" (Hepr 13:8)s. 

............................

Maaliskuu 2020

 

Ensimmäinen Tessalonikalaiskirje

"Te olette tulleet esikuviksi kaikille uskoville Makedoniassa ja Akaiassa. Sillä teidän tyköänne on Herran sana kaikunut; ei ainoastaan Makedoniaan ja Akaiaan, vaan kaikkialle on teidän uskonne Jumalaan levinnyt, niin ettei meidän tarvitse siitä mitään puhua. Sillä itse he kertovat meistä millainen meidän tulomme teidän tykönne oli ja kuinka te epäjumalista käännyitte Jumalan tykö, palvelemaan elävää ja totista Jumalaa ja odottamaan taivaista hänen Poikaansa, jonka hän on herättänyt kuolleista, Jeesusta joka pelastaa meidät tulevasta vihasta" (1:7-10). "Kuka on meidän toivomme tai ilomme tai meidän kerskauksemme kruunu? Ettekö te, meidän Herramme Jeesuksen edessä hänen tulemuksessaan? Sillä te olette meidän kunniamme ja meidän ilomme" (2:19-20).  

 

"Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan. Sillä sen me sanomme teille Herran sanana: me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa. Ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla. Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille veljet ole tarvis kirjoittaa; sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niin kuin varas yöllä." Jumala ei ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Hän on kuollut meidän edestämme että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan" (5:9-10). 

 

Toinen Tessalonikalaiskirje

"Me itse Jumalan seurakunnissa kerskaamme teistä, teidän kärsivällisyydestänne ja uskostanne kaikissa vainoissanne ja ahdistuksissa, joita teillä on kestettävänä ja jotka ovat osoituksena Jumalan vanhurskaasta tuomiosta, että teidät katsottaisiin arvollisiksi Jumalan valtakuntaan, jonka tähden kärsittekin, koskapa Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka teitä ahdistavat, ja antaa teille joita ahdistetaan levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa, eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta kun hän tulee, että hän kirkastuisi pyhissänsä ja olisi ihmeteltävä kaikissa uskovissa. Sillä te olette uskoneet meidän todistuksemme" (1:4-10). "Ja meidän Herramme Jeesus Kristus itse ja Jumala, meidän Isämme, joka on rakastanut meitä ja armossa antanut meille iankaikkisen lohdutuksen ja hyvän toivon, lohduttakoon teidän sydämiänne ja vahvistakoon teitä kaikkeen hyvään työssä ja puheessa" (2:16-17). "Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon kaikkien teidän kanssanne" (3:18).

 

Ensimmäinen Timoteuskirje

Paavali kirjoittaa tämän pastoraalikirjeen "Kristuksen Jeesuksen apostolina Jumalan, meidän Vapahtajamme ja Kristuksen Jeesuksen, meidän toivomme, asettamana" (1:1). "Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan" (1:15). "Yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä" (2:5-6). "Tunnustetusti suuri on jumalisuuden salaisuus: Jumala on ilmestynyt lihassa, vanhurskautunut Hengessä, näyttäytynyt enkeleille, saarnattu pakanain keskuudessa, uskottu maailmassa, otettu ylös kirkkauteen" (3:16). 

 

Toinen Timoteuskirje

Tässä Paavali esittää itsensä "lähetettynä julistamaan lupausta elämästä joka on Kristuksessa Jeesuksessa" (1:1). "Vapahtajamme Kristus Jeesus on kukistanut kuoleman ja tuonut valoon elämän ja katoamattomuuden evankeliumin kautta. Tämän julistajaksi ja apostoliksi ja opettajaksi minä olen asetettu" (1:10-11). "Poikani, vahvistu siinä armossa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa" (2:1). "Muista Jeesusta Kristusta, joka on kuolleista herätetty ja on Daavidin siementä minun evankeliumini mukaan, jonka julistamisessa minä kärsin vaivaa kahleisiin asti niin kuin pahantekijä; mutta Jumalan sana ei ole kahlehdittu." Siitä syystä minä kärsin kaikki valittujen tähden, että hekin saavuttaisivat pelastuksen, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, ynnä iankaikkisen kirkkauden" (2:8-10). "Tunnet lapsuudestasi saakka pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa" (3:15). "Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä, että hänen valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehota kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella" (4:1-2).

 

Kirje Titukselle 

"Armo ja rauha Isältä Jumalalta ja meidän Vapahtajaltamme Kristukselta Jeesukselta"! (1:4). "Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille. Se kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä.Hän on antanut itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee" (2:11-14). "Kun Jumalan, meidän vapahtajamme hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta. Tämä tapahtui että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan" (3:4-7). 

 

Kirje Filemonille

"Minä vanha Paavali, ja nyt myös Kristuksen Jeesuksen vanki,  pyydän sinua poikani puolesta, jonka minä kahleissani synnytin, Onesimuksen puolesta" (1:9-10). "Hänet minä lähetän sinulle takaisin, hänet, se on: oman sydämeni. Olisin tahtonut pidättää hänet tykönäni, että hän sinun sijassasi olisi palvellut minua joka olen evankeliumin tähden kahleissa" (1:12-13). "Ehkäpä hän sen tähden joutui eroamaan sinusta ajaksi, että saisit hänet takaisin iäksi, ei enää orjana, vaan orjaa enempänä: rakkaana veljenä" (1:15-16).

 

Heprealaiskirje

"Sitten kuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta. Hänet hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut ja joka, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva, ja kantaen kaikki voimansa sanalla. Ja toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istuu hän nyt Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa (1:1-3). "Jeesus, joka vähäksi aikaa oli tehty enkeleitä halvemmaksi, hänet me näemme nyt seppelöidyksi kunnialla siksi että hän kärsi kuoleman. Jumalan armosta hän joutui maistamaan kuoleman kaikkien edestä" (2:9). "Että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on perkeleen" (2:14). "Kiinnittäkää mielenne meidän tunnustuksemme apostoliin ja ylimmäiseen pappiin, Jeesukseen. Hän oli uskollinen asettajalleen, niin kuin Mooseskin oli uskollinen koko Jumalan huoneelle. Mutta Jeesus on ansainnut paljon suuremman kirkkauden kuin Mooses, niin kuin huoneen rakentaja on ansainnut suuremman kunnian kuin huone. Jokainen huone on jonkun rakentama, mutta kaiken rakentaja on Jumala. Mooses oli palvelijana uskollinen koko Jumalan huoneessa, todistukseksi siitä mikä vastedes piti julistettaman. Mutta Kristus on uskollinen Poikana, hänen huoneensa haltijana; ja hänen huoneensa olemme me, jos loppuun asti pidämme vahvana toivon, rohkeuden ja kerskauksen" (3:1-6).

 

"Kun meillä nyt on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme sen tähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan" (4:14-16). "Koska Jeesus elää iankaikkisesti, on hänellä katoamaton pappeus joka pysyy ikuisesti. Sen tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa. Senkaltainen ylimmäinen pappi meille sopikin: pyhä, viaton, tahraton, syntisistä erotettu ja taivaita korkeammaksi tullut. Hänen ei ole tarvis joka päivä, niin kuin ylimmäisten pappien, ensiksi uhrata omien syntiensä edestä ja sitten kansan. Tämän hän teki kerta kaikkiaan uhratessaan itsensä. Sillä laki asettaa ylimmäisiksi papeiksi ihmisiä, jotka ovat heikkoja, mutta valan sana, joka on myöhäisempi kuin laki, asettaa Pojan, iankaikkisesti täydelliseksi tulleen" (7:24-28). "Meillä on sellainen ylimmäinen pappi, joka istuu Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella taivaissa, tehdäkseen pappispalvelusta kaikkeinpyhimmässä, siinä oikeassa majassa, jonka on rakentanut Herra eikä ihminen" (8:1-2). "Kristus on tullut sen hyvän ylimmäiseksi papiksi jonka me omistamme. Sen suuremman ja täydellisemmän majan kautta, joka ei ole käsillä tehty, se on: joka ei ole tätä luomakuntaa, hän meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen" (9:11-12). 

 

"Kristus on uuden liiton välimies, että kutsutut saisivat luvatun iankaikkisen perinnön, sitten kun hän kuolemansa kautta oli lunastanut meidät vapaiksi ensimmäisen liiton aikaisista rikkomuksista" (9:15). Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään, joka vain on sen oikean kuva. Hän meni itse taivaaseen, ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän tähtemme" (9:24). "Ja samoin kuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta sen jälkeen tulee tuomio, samoin Kristuskin, kerran uhrattuna ottaakseen pois monien synnit, on toistamiseen ilman syntiä ilmestyvä pelastukseksi niille jotka häntä odottavat" (9:27-28). "Jeesus on uhrannut yhden ainoan uhrin syntien edestä, ja on ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle, ja odottaa nyt vain kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi. Yhdellä ainoalla uhrilla on hän ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne jotka pyhitetään" (10:12-14). "Missä synnit ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita" (10:18). "Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkein pyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa kautta. Meillä on suuri pappi, Jumalan huoneen haltija. Käykäämme siis esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä. Pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen" (10:19-23). "Pitäkäämme silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istuu nyt Jumalan valtaistuimen oikealle puolella" (12:2). 

 

Jaakobin kirje

"Jaakob esittelee itsensä "Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelijana" (1:1). Hän kehottaa mm.: "Veljeni, te ette voi uskoa meidän kirkastettuun Herraamme, Jeesukseen Kristukseen, ja samalla erotella ihmisiä. (2:1). "Olkaa kärsivällisiä veljet Herran tulemukseen asti. Katso, peltomies odottaa maan kallista hedelmää kärsivällisesti sitä vartoen, kunnes saa syksyisen sateen ja keväisen. Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulemus on lähellä. Älkää huokailko veljet toisianne vastaan, ettei teitä tuomittaisi. Katso, tuomari seisoo ovella. Ottakaa veljet profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä, vaivankestämisen ja kärsivällisyyden esikuvaksi" (5:7-10). 

 

1 Pietarin kirje

 "Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä. Suuren laupeutensa mukaan on hän uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleista nousemisen kautta, turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten" (1:3-4). "Tehän tiedätte, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan. Hän oli edeltä valittu jo ennen maailman perustamista, mutta on näinä viimeisinä aikoina ilmoitettu teidän tähtenne, jotka hänen kauttansa uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että teidän uskonne ja teidän toivonne on Jumalaan.  (1:18-21). "Tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hylänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis" (2:4).  "Meidän syntimme hän kantoi ruumiissansa ristinpuuhun, että me kuolisimme pois synneistä ja eläisimme vanhurskaudelle. Ja hänen haavojensa kautta te olette parannetut. Te olitte eksyksissä niin kuin lampaat, mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan tykö" (2:24-25). Vanhurskas kuoli vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö (3:18). "Kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava. Hänen on valta aina ja iankaikkisesti! Amen.  (5:10-11). Rauha teille kaikille, Kristuksessa! (5:14). 

............................

Helmikuu 2020

 

Roomalaiskirje

Paavali esittelee tässä kirjeessä välittömästi tehtävänsä: ”Jeesuksen Kristuksen palvelija”, ”apostoli” julistamaan Jumalan evankeliumia, jonka Jumala on edeltä luvannut profeettojensa kautta pyhissä kirjoituksissa, hänen Pojastansa - joka lihan puolesta on syntynyt Daavidin siemenestä ja pyhyyden Hengen puolesta kuolleista nousemisen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa - Jeesuksesta Kristuksesta, meidän Herrastamme  (1:1-4).

 

Evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta tarkoittaa, painottaa Paavali, että ”Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille jotka uskovat. Sillä ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa” (3:21-24). ”Päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja” (3:28). ”Vanhurskaus luetaan meille kun uskomme häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme, joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden. Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta” (4:24-5:1). ”Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan lahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme” (6:23). ”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat” (8:1). ”Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki lähettämällä oman Poikansa syntiuhriksi” (8:3). ”Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssaan? Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa. Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme” (8:32-34). 

 

”Maanmieheni lihan puolesta ovat israelilaisia”… ”heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, aamen!”(9:3-5). ”Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi sekä kuolleitten että elävien Herra” (14:9). ”Kristus ei palvellut itseään, vaan vain meidän heikkouksiamme” (15:3). ”Jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut” (10:9).         

    

Paavali päättää Roomalaiskirjeen seuraavaan Jumalan ylistykseen: ”Mutta Hänen, joka voi teitä vahvistaa minun evankeliumini Jeesuksen Kristuksen saarnan mukaan… olkoon kunnia Jeesuksen Kristuksen kautta, aina ja iankaikkisesti. Amen”.  (16:25-27). 

 

Ensimmäinen korintolaiskirje

Kirje alkaa toivotuksella: ”Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!” (1:3). ”Jumala on uskollinen, hän jonka kautta te olette kutsutut hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme yhteyteen” (1:9). Vastaanottaja on ”Korintossa oleva Jumalan seurakunta, Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyt” (1:2). ”Me saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus.  Mutta joka niille jotka ovat kutsutut, olkoot juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus” (1:23-24).  ”Jota ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut - sillä jos he olisivat tunteneet, eivät he olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet  (2:8).

”Muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus” (3:11).  ”Meillä on ainoastaan yksi Jumala, Isä josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa” (8:6).  ”Ei kukaan voi sanoa: "Jeesus olkoon Herra", paitsi Pyhässä Hengessä” (12.3).

 

”Minä tahdon muistuttaa teitä sanasta jonka teille julistin, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin. Muuten olette turhaan uskoneet. Minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan, ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan, ja että hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle joista useimmat vielä nytkin ovat elossa, mutta muutamat ovat nukkuneet pois. Sen jälkeen hän näyttäytyi Jaakobille, sitten kaikille apostoleille. Mutta kaikkein viimeiseksi hän näyttäytyi minullekin joka olen ikään kuin keskensyntynyt” (15:28). ”Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne”(15:17). ”Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista” (15:20). ”Mutta kiitos olkoon Jumalan joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!” (15:57). 

 

Toinen Korintolaiskirje

Tässä kirjeessä Paavali kirjoittaa ”Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle ynnä kaikille pyhille koko Akaiassa” (1.1). ”Jumalan Poika, Kristus Jeesus jota me, minä ja Silvanus ja Timoteus olemme teidän keskellänne saarnanneet, ei tullut ollakseen "on" ja "ei", vaan hänessä tuli "on." Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä "on". Sen tähden tulee hänen kauttaan myös niiden "aamen" Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme” (1:19-20). ”Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan; ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin ikään kuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky mikä meillä on, on Jumalasta. Hän on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita” (3:4-6). 

 

”Vielä tänäkin päivänä vanhan liiton kirjoituksia luettaessa ” on peite Israelin lasten sydämen päällä. ”Vasta Kristuksessa se katoaa”. Kun kuka tahansa kääntyy Herran puoleen, otetaan peite pois” (3:14-16). ”Tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen joka on Jumalan kuva. Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, joka on Herra” (4:4-5). ”Kristuksen rakkaus vaatii meitä jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet. Hän on kuollut kaikkien edestä, että ne jotka elävät eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut” (5:14-15). 

 

”Kaikki on Jumalasta joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. Hän ei lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä. Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Hänet joka ei synnistä tiennyt, on Jumala meidän tähtemme tehnyt synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi” (5:18-21).     

 

”Te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon.  Hän, vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte” (8:9). ”Minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella. Minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen” (11:2).

 

Galatalaiskirje 

Paavali alkaa tämän kirjeen tähdentäen ettei hän ole ihmisten lähettämä, vaan ”Jeesuksen Kristuksen kautta ja Isän Jumalan joka on hänet kuolleista herättänyt” (1:1). ”Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta joka antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden pelastaaksensa meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta meidän Jumalamme ja Isämme tahdon mukaan!” (1:3-4). 

 

"Koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista" (2:16). "Minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni. En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut. (2:19-21).

 

"Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu" - että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen (3:13-14). "Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan" (3:26-29). "Kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan" (4:4-5). "Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi. Te olette langenneet pois armosta" (5:4). 

 

Efesolaiskirje

"Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, niin kuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi minkä hän on lahjoittanut meille siinä Rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan. Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi" (1:3-8). 

 

Paavali kutsuu evankeliumia Kristuksesta sanalla "totuuden sana, pelastuksenne evankeliumi" (1:3). "Minä anon, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte mikä on se toivo johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan jotka uskomme hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan. Tällä voimalla hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa, korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa. Kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksiseurakunnalle joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä joka kaikki kaikissa täyttää" (1:17-23). 

 

"Jumala, joka on laupeudesta rikas suuren rakkautensa tähden jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät jotka olimme kuolleet rikoksiimme eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut - ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.  Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme" (2:4-10).

 

"Te olette apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus" (2:20). "Hänessä ja uskon kautta häneen, meillä on uskallus ja luottavainen pääsy Jumalan tykö" (3:12). "Olkaa sen tähden toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, ja anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut". Olkaa siis Jumalan seuraajia, niin kuin rakkaat lapset, ja vaeltakaa rakkaudessa, niin kuin Kristuskin rakasti teitä ja antoi itsensä meidän edestämme lahjaksi ja uhriksi, Jumalalle "suloiseksi tuoksuksi." (4:32-5:2). Rauha veljille ja rakkaus uskon kanssa Isältä Jumalalta ja Herralta Jeesukselta Kristukselta" (6:23). 

 

Filippiläiskirje

"Vaikka Kristuksella Jeesuksella oli Jumalan muoto, hän ei katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti - hamaan ristin kuolemaan asti. Sen tähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten jotka taivaissa ovat, että niitten jotka maan päällä ovat, ja niitten jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra"  (2:6-11). 

 

"Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi" (3:20-21). 

 

Kolossalaiskirje

"Jumala on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan. Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen. Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Sillä hänessä luotiin kaikki mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa. Hän on ruumiin, se on, seurakunnan pää; hän joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa että hän olisi kaikessa ensimmäinen. Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, sovittaisi itsensä kanssa kaikki sekä maan päällä että taivaissa (1:13-20). "Hänessä kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä" (2:3). "Hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti" (2:9). 

 

"Etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen mikä ylhäällä on, älköön siihen mikä on maan päällä. Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa. Kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa" (3:1-4).

 

___________________________

Tammikuu 2020

 

Kuka Jeesus on Uuden testamentin muiden kirjoitusten  mukaan?

             

Apostolien teot

Luukas kertoo Apostolien teoissa että Jeesus seurusteli ylösnousemuksen jälkeen opetuslasten kanssa näkyvällä tavalla neljäkymmentä päivää, puhuen heidän kanssa Jumalan valtakunnasta. Viimeinen asia mitä hän sanoi ennen taivaaseen astumista oli Luukkaan mukaan: ”Kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa, että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka" (1:8). Luukas jatkaa: ”Kun hän oli tämän sanonut, kohotettiin hänet ylös heidän nähtensä, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistä. Ja kun he katselivat taivaalle hänen mennessään, niin katso, heidän tykönä seisoi kaksi miestä valkeissa vaatteissa, ja nämä sanoivat: "Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen on tuleva samalla tavalla kuin te näitte hänen taivaaseen menevän”(1:9-11). 

 

Apostolien tekojen 2 luvussa Luukas kertoo Pietarin saarnasta pyhän Hengen vuodattamisen jälkeen helluntaipäivänä. Pietari sanoi mm: ”Jeesuksen, nasaretilaisen, sen miehen josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä joita Jumala hänen kauttaan teki teidän keskellänne, niin kuin te itse tiedätte, Jumalan ennalta määrätyn päätöksen ja edeltä tietämisen mukaan te laista tietämättömien miesten kätten kautta naulitsitte ristille ja tapoitte. Hänet Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista, niin kuin ei ollutkaan mahdollista että kuolema olisi voinut hänet pitää... Edeltä Daavid näki Kristuksen ylösnousemuksesta sanoen: ”Kristus ei ole jäävä hyljätyksi tuonelaan eikä hänen ruumiinsa näkevä katoavaisuutta. Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt, minkä todistajia me kaikki olemme. Koska hän siis on Jumalan oikean käden voimalla korotettu ja on Isältä saanut Pyhän Hengen lupauksen, on hän vuodattanut sen minkä te nyt näette ja kuulette” (2:22-33).

 

Kun Pietari myöhemmin paransi halvaantuneen miehen ”Jeesuksen Kristuksen nasaretilaisen nimessä (3:6) hän sanoi kansalle: ”Israelin miehet, mitä te tätä ihmettelette tai mitä te meitä noin katselette ikään kuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet hänet kävelemään. Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala, meidän isiemme Jumala, on kirkastanut Poikansa Jeesuksen jonka te annoitte alttiiksi ja kielsitte Pilatuksen edessä kun tämä oli päättänyt hänet päästää. Te kielsitte Pyhän ja Vanhurskaan ja anoitte että teille annettaisiin murhamies. Elämän ruhtinaan te tapoitte; hänet Jumala on herättänyt kuolleista. Me olemme sen todistajat. Ja uskon kautta hänen nimeensä on hänen nimensä vahvistanut tämän miehen jonka te näette ja tunnette. Nyt veljet minä tiedän että te olette tietämättömyydestä sen tehneet. Mutta näin on Jumala täyttänyt sen minkä hän oli edeltä ilmoittanut kaikkien profeettojen suun kautta, että nimittäin hänen Voideltunsa piti kärsimän” (3:12-18).

 

Neljännessä luvussa Luukas kertoo kuinka ”papit, pyhäkön vartioston päälliköt ja saddukeukset närkästyivät siitä että Pietari ja Johannes julistivat Jeesuksessa ylösnousemusta kuolleista. He kävivät heihin käsiksi ja panivat heidät vankeuteen seuraavaan päivään asti, sillä oli jo ehtoo” (4:1-3). Seuraavana päivänä kokoontui Suuren neuvoston jäseniä ja alkoi kuulustella apostoleita kysyen: "Millä voimalla tai kenen nimeen te tämän teitte?”  (4:5-7). Jae 8: Silloin Pietari Pyhää Henkeä täynnä sanoi heille: "Kansan hallitusmiehet ja vanhimmat! Jos meitä tänään kuulustellaan sairaalle miehelle tehdystä hyvästä työstä ja siitä kenen kautta hän on parantunut, niin olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä että Jeesuksen Kristuksen, nasaretilaisen nimen kautta, hänen jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala kuolleista herätti. Jeesus on se kivi jonka te rakentajat hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu jossa me pelastumme” (4:8-12). 

 

Apostoleita vangittiin useita kertoja heidän julistuksensa tähden ja vietiin Suureen neuvostoon kuulusteltaviksi. Luukas kertoo viidennessä luvussa: ”He toivat heidät ja asettivat neuvoston eteen. Ja ylimmäinen pappi kuulusteli heitä ja sanoi: "Me olemme kieltämällä kieltäneet teitä opettamasta tähän nimeen ja te olette täyttäneet Jerusalemin opetuksellanne ja tahdotte saattaa meidän päällemme tuon miehen veren. Silloin Pietari ja muut apostolit vastasivat ja sanoivat: "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. Meidän isiemme Jumala on herättänyt Jeesuksen jonka te ripustitte puuhun ja surmasitte. Hänet on Jumala oikealla kädellänsä korottanut päämieheksi ja vapahtajaksi antamaan Israelille parannusta ja syntien anteeksiantamusta. Ja me olemme kaiken tämän todistajat, niin myös Pyhä Henki jonka Jumala on antanut niille jotka häntä tottelevat". Kun neuvoston jäsenet sen kuulivat viilsi se heidän sydäntään ja he tahtoivat tappaa heidät” (5:27-33). Eräs Suuren neuvoston lainopettaja Gamaliel otti silloin puheenvuoron ja perusteli apostolien vapauttamisen puolesta. Hän päätti puheensa sanoihin: ”Pysykää erillänne näistä miehistä ja antakaa heidän olla, sillä jos tämä hanke eli tämä teko on ihmisistä niin se tyhjään raukeaa. Mutta jos se on Jumalasta niin te ette voi heitä kukistaa. Ehkä osoittautuu että te soditte Jumalaa vastaan." He noudattivat neuvoa, kutsuivat apostolit sisään, pieksättivät heitä ja kielsivät puhumasta Jeesuksen nimeen ja päästivät heidät menemään. Niin he lähtivät pois neuvostosta iloissaan että olivat katsotut arvollisiksi kärsimään häväistystä Jeesuksen nimen tähden. Ja he opettivat joka päivä pyhäkössä ja kodeissa ja julistivat evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta” (5:38-42). 

 

Luvussa 7 Luukas toistaa Stefanuksen pitkän puheen ennen kuin hänet kivitettiin kuoliaaksi. Kun Stefanus puheensa lopuussa katsoi ylös taivaaseen ja sanoi: ”Minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella", huusivat he suurella äänellä, tukkivat korvansa, karkasivat kaikki yhdessä hänen päälleen,  ajoivat ulos kaupungista ja kivittivät” (7:55-58). 

 

Luvussa 8 Luukas kertoo kuinka etiopialainen hoviherra sanoi Filippukselle kun tämä luki Jesaja 53 lukua Herran kärsivästä palvelijasta: ”Minä pyydän sinua, sano kenestä profeetta puhuu tässä, itsestäänkö vai jostain toisesta? Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta" (8:34-35).

 

Luvussa 9 Luukas kertoo Sauluksen (Paavali) kääntymisestä ja luvuissa 22 ja 26 hän kertoo kuinka Paavali kaksi kertaa myöhemmin viittaa tähän tapahtumaan. ”Mutta kun Saulus puuskui yhä uhkaa ja murhaa Herran opetuslapsia vastaan” (9:1) lähestyi Damaskoa, ”yhtäkkiä valo taivaasta leimahti hänen ympärillään, ja hän kaatui maahan ja kuuli äänen joka sanoi hänelle: "Saul, Saul miksi vainoat minua?" Hän sanoi: "Kuka olet herra?" Hän vastasi: "Minä olen Jeesus jota sinä vainoat. Mutta nouse ja mene kaupunkiin niin sinulle sanotaan mitä sinun pitää tekemän” (9:3-6). Kääntymisensä jälkeen, ja tehtävässään ”kantamaan minun (Herran) nimeäni pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen” (9:15), Paavali jäi muutamaksi päiväksi opetuslasten luokse Damaskoon ja hän ”alkoi heti saarnata synagogissa Jeesusta, julistaen että hän on Jumalan Poika. Kaikki jotka kuulivat hämmästyivät ja sanoivat: "Eikö tämä ole se joka Jerusalemissa tuhosi ne jotka tätä nimeä avuksi huutavat? Ja eikö hän ole tullut tänne viedäkseen ne vangittuina ylipappien käsiin?" Mutta Saulus sai yhä enemmän voimaa ja saattoi Damaskossa asuvat juutalaiset ymmälle, näyttäen toteen että Jeesus on Kristus”  (9:19-22). 

 

Luvussa 10 Luukas toista Pietarin puheen Korneliuksen talossa Kesareassa. Pietari sanoi mm. ”Tämä on se sana jonka Jumala lähetti Israelin lapsille julistaen evankeliumia rauhasta Jeesuksessa Kristuksessa joka on kaikkien Herra… Me olemme kaiken sen todistajat mitä hän teki juutalaisten maassa ja Jerusalemissa. Hänet he ripustivat puuhun ja tappoivat. Hänet Jumala herätti kolmantena päivänä ja antoi hänen ilmestyä, ei kaikelle kansalle, vaan Jumalan ennen valitsemilleen todistajille, meille jotka söimme ja joimme hänen kanssaan sen jälkeen kun hän oli kuolleista noussut. Ja hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa että hän on se jonka Jumala on asettanut elävien ja kuolleitten tuomariksi. Hänestä kaikki profeetat todistavat että jokainen joka uskoo häneen saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta” (10:36-43). 

 

Luvussa 13 Luukas kertoo Paavalista ja hänen seuralaistensa vierailusta Pisidian Antiokiassa. He menivät sapattina synagogaan. Lain ja profeettojen lukemisen jälkeen rohkaisi synagogan esimies  heitä puhumaan ”jokin kehotuksen sana kansalle" (13:15). Paavali otti silloin puheenvuoron ja antoi katsauksen Israelin historiasta. Kun hän tuli kohtaan jossa Jumala erotti Saulin ja teki Daavidista kuninkaan hän sanoi: ”Tämän jälkeläisistä on Jumala lupauksensa mukaan antanut tulla Jeesuksen Israelille Vapahtajaksi. Ennen hänen tuloa oli Johannes saarnannut parannuksen kastetta kaikelle Israelin kansalle. Ja kun Johannes oli juoksunsa päättävä, sanoi hän: 'En minä ole se, joksi minua luulette. Mutta katso, minun jälkeeni tulee se jonka kenkiä minä en ole arvollinen jaloista riisumaan.' Miehet, veljet, te Aabrahamin suvun lapset, ja te jotka Jumalaa pelkäätte, meille on tämän pelastuksen sana lähetetty. Sillä Jerusalemin asukkaat ja heidän hallitusmiehensä eivät Jeesusta tunteneet. Tuomitessaan hänet he myös toteuttivat profeettojen sanat joita kunakin sapattina luetaan. Vaikka he eivät löytäneet mitään mistä hän olisi kuoleman ansainnut, anoivat he Pilatukselta että hänet surmattaisiin. Ja kun he olivat täyttäneet kaiken mikä hänestä on kirjoitettu, ottivat he hänet alas puusta ja panivat hautaan. Mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Ja hän ilmestyi useina päivinä niille jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta Jerusalemiin ja jotka nyt ovat hänen todistajansa kansan edessä. Ja me julistamme teille sen hyvän sanoman että Jumala on isille annetun lupauksen täyttänyt meidän lapsillemme, herättäen Jeesuksen niin kuin myös toisessa psalmissa on kirjoitettu: 'Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä olen sinut synnyttänyt.' Ja että hän herätti hänet kuolleista niin ettei hän enää palaa katoavaisuuteen, siitä hän on sanonut näin: 'Minä annan teille pyhät ja lujat Daavidin armot'.Sen tähden hän myös toisessa paikassa sanoo: 'Sinä et salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta'. Kun Daavid oli aikansa Jumalan tahtoa palvellut, nukkui hän ja tuli otetuksi isiensä tykö ja näki katoavaisuuden. Mutta hän jonka Jumala herätti ei nähnyt katoavaisuutta. Olkoon siis teille tiettävä miehet ja veljet että hänen kauttaan julistetaan teille syntien anteeksiantamus ja että jokainen joka uskoo tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla” (13:23-39).         

 

Luvussa 17 Luukas kertoo Paavalin vierailusta Tessalonikan synagogassa. ”Kolmena sapattina hän keskusteli juutalaisten kanssa lähtien kirjoituksista, selitti ne ja osoitti että Kristuksen piti kärsimän ja nouseman kuolleista, ja sanoi: "Tämä Jeesus jota minä teille julistan on Kristus” (17:2-3). 

 

Luku 18 alkaa Paavalin käynnillä Korintossa. Luukas kertoo: ”Jokaisena sapattina hän keskusteli synagoogassa ja sai sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskomaan. Kun Silas ja Timoteus tulivat Makedoniasta, oli Paavali kokonaan antautunut sanan julistamiseen ja todisti juutalaisille että Jeesus on Kristus  (18:4-5).

 

Luvussa 26 Luukas Paavalin kertoo puolustuspuheesta kuningas Agrippan edessä. Hän päätti sanoilla: ”Jumalan avulla jota olen saarnanut tähän päivään asti minä seison ja todistan sekä pienille että suurille. Enkä puhu mitään muuta kuin minkä profeetat ja Mooses ovat sanoneet tulevan tapahtumaan, että nimittäin Kristuksen piti kärsimän ja kuolleitten ylösnousemuksen esikoisena julistaman valkeutta sekä tälle kansalle että pakanoille” (26:22-23).

 

Luukas päättää Apostolien teot kertoen Paavalin ajasta Roomassa (luku 28). ”Ja kun tulimme Roomaan sallittiin Paavalin asua erikseen häntä vartioivan sotamiehen kanssa (28:16). ”Israelin toivon tähden minä kannan tätä kahletta”, sanoi Paavali johtajille juutalaisten keskuudessa (j 20). ”Niille jotka tulivat hänen asuntoonsa hän ”selitti ja todisti Jumalan valtakunnasta lähtien Mooseksen laista ja profeetoista saadakseen heidät vakuutetuiksi Jeesuksesta. Niin se mitä sanottiin sai toiset vakuutetuiksi, mutta toiset eivät uskoneet” (23-24). Kokonaista kaksi vuotta asui Paavali asunnossa jonka oli vuokrannut ja otti vastaan kaikki jotka hänen tykönsä tulivat. Ja hän julisti Jumalan valtakuntaa ja opetti Herran Jeesuksen Kristuksen tuntemista kaikella rohkeudella kenenkään estämättä” (j 30-31).

 

Tiivistelmä

Krisuksen ylösnousemuksen ja taivaaseen astumisen jälkeen on kristillisen lähetystyön keskuksena, Apostolien tekojen mukaan, ilosanoma siitä että Jeesus on luvattu Messias, ja että jokainen joka häneen uskoo saa syntien anteeksiantamuksen hänen nimessä, ja siten rauha Jumalan kanssa. Se että Jeesus todella on kuollut kaikkien ihmisten syntien edestä ja voittanut kuoleman ylösnousemuksellaan, on julistuksen pääsisältö. Me apostolit olemme tapahtuneen todistajat, painottaa Pietari: ”Me jotka söimme ja joimme hänen kanssaan sen jälkeen kuin hän oli kuolleista noussut” (Apt 10:41). ”Me olemme kaiken sen todistajat mitä hän teki juutalaisten maassa ja Jerusalemissa” (10:39). Meidän julistuksemme Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta ja hänen teoistaan ei ole ”mitään muuta kuin minkä profeetat ja Mooses ovat sanoneet tulevan tapahtumaan,” tähdentää Paavali (26:22). Hän teki juutalaiset usein puolustuskyvyttömiksi kun hän todisti että Jeesus on Messias. Luukkaan kuvaus Paavalin toiminnasta Roomassa on valaisevaa apostolisen lähetystyön innokkuudesta: ”Aamuvarhaisesta iltaan saakka hän selitti ja todisti Jumalan valtakunnasta, lähtien Mooseksen laista ja profeetoista. Se sai toiset vakuutetuiksi, mutta toiset eivät uskoneet” (28:23-24). Kristityt saivat myös kestää vaikeaa vainoamista ja Stefanus kivitettiin hänen Kristus-todistuksensa tähden.

__________________________________

Joulukuu 2019

 

jatkuu... Joh 8:52-53: "Oletko sinä suurempi kuin isämme Aabraham joka on kuollut? Ja profeetat ovat kuolleet. Keneksi sinä itsesi teet?”. Niin, keneksi Jeesus itsensä teki? Se oli avainkysymys. Kahdeksannen luvun loppu antaa selviä vastauksia. Jeesus vastasi: ”Jos minä itse itselleni otan kunnian, niin minun kunniani ei ole mitään. Minun Isäni on se joka minulle kunnian antaa, hän josta te sanotte: 'Hän on meidän Jumalamme'. Ette te häntä tunne, mutta minä tunnen hänet. Ja jos sanoisin, etten tunne häntä niin minä olisin valehtelija niin kuin tekin. Mutta minä tunnen hänet ja pidän hänen sanansa. Aabraham, teidän isänne riemuitsi siitä, että hän oli näkevä minun päiväni. Hän näki sen ja iloitsi." Niin juutalaiset sanoivat hänelle: "Et ole vielä viidenkymmenen vuoden vanha ja olet nähnyt Aabrahamin!" Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennen kuin Aabraham syntyi, olen minä ollut” (8:54-58). Reaktio näistä sanoista oli raju: ”Silloin he poimivat kiviä heittääksensä häntä niillä” (j 59). 

 

Kun Jeesus, 9. luvun mukaan, paransi erään sokeana syntyneen sapattina tuli kysymyksestä, kuka hän on, uudelleen riidanaihe. Muutamat fariseukset sanoivat: ”Se mies ei ole Jumalasta koska hän ei pidä sapattia". Toiset sanoivat: "Kuinka voi syntinen ihminen tehdä senkaltaisia tunnustekoja?" (9:16). Johannes kirjoittaa: ”He olivat keskenänsä eri mieltä; ja sanoivat taas sokealle: ´Mitä sinä sanot hänestä koskapa hän avasi sinun silmäsi?´ Hän vastasi: ´Hän on profeetta´. Mutta juutalaiset eivät uskoneet että hän oli ollut sokea ja saanut näkönsä ennen kuin kutsuivat näkönsä saaneen vanhemmat ja kysyivät heiltä sanoen: `Onko tämä teidän poikanne jonka sanotte sokeana syntyneen? Kuinka hän sitten nyt näkee?´ Hänen vanhempansa vastasivat ja sanoivat: ´Me tiedämme että tämä on meidän poikamme ja että hän on sokeana syntynyt; mutta kuinka hän nyt näkee, emme tiedä; emme myöskään tiedä kuka on avannut hänen silmänsä. Kysykää häneltä. Hänellä on kyllin ikää, puhukoon itse puolestansa.´ Näin hänen vanhempansa sanoivat koska pelkäsivät juutalaisia. Sillä juutalaiset olivat jo sopineet keskenään, että se joka tunnusti hänet Kristukseksi oli erotettava synagogasta” (9:16-22).

 

Jeesuksen persoonaa koskevan ristiriidan jatko on kuvaava: ”He kutsuivat toistamiseen miehen joka oli ollut sokea sanoen hänelle: "Anna kunnia Jumalalle! Me tiedämme että se mies on syntinen". Hän vastasi: ”Onko hän syntinen, sitä en tiedä; sen vain tiedän että minä joka olin sokea nyt näen" (9:24-25). Kun juutalaiset sitten sanoivat: ”Me tiedämme Jumalan puhuneen Moosekselle, mutta mistä tämä on, sitä emme tiedä." Mies vastasi ja sanoi heille: "Sehän tässä on ihmeellistä, että te ette tiedä mistä hän on, ja kuitenkin hän on avannut minun silmäni… Ei ole maailman alusta kuultu että kukaan on avannut sokeana syntyneen silmät. (33). Jos hän ei olisi Jumalasta, ei hän voisi mitään tehdä" (j 29-33). Mikä oli silloin juutalaisten reaktio tämän todistuksen edessä? ”He vastasivat: "Sinä olet kokonaan synneissä syntynyt, ja sinä tahdot opettaa meitä!" Ja he ajoivat hänet ulos” (j 34).

 

Tämän jälkeen Jeesus etsi käsiinsä pois ajetun miehen ja kysyi häneltä: ”Uskotko sinä Jumalan Poikaan"?Hän vastasi: "Kuka hän on herra? Puhu siitä että minä uskoisin häneen"? Jeesus sanoi: "Sinä olet hänet nähnyt, ja hän on se joka sinun kanssasi puhuu". Niin mies sanoi: "Herra, minä uskon". Ja Johannes lisää: ”Ja hän kumartaen rukoili häntä” (9:35-38). 

 

Luvussa 10 Johannes kokoaa joitakin ”Minä Olen-sanoja” jotka Jeesus on lausunut ja mitkä vastaavat kysymykseen ”Kuka hän on”?  ”Minä Olen ovi”. Joka minun kauttani menee sisälle, hän pelastuu” (10:9). ”Minä Olen se hyvä paimen”. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä” (j 11). ”Sen tähden Isä minua rakastaa koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin. Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen” (j 17-18). 

Kun Jeesus hanukka-juhlan aikaan (joulukuussa v 29) kulki Jerusalemissa Salomon pyhäkön pylväskäytävässä, kertoo Johannes: ”Niin juutalaiset ympäröivät hänet ja kysyivät: "Kuinka kauan sinä pidät meidän mieltämme kiihdyksissä (tietämättömyydessä)? Jos sinä olet Kristus niin sano se meille suoraan".Jeesus vastasi heille: "Minä olen sanonut sen teille, ja te ette usko. Ne teot joita minä teen Isäni nimessä, ne todistavat minusta. Mutta te ette usko sillä te ette ole minun lampaitani… Minä ja Isä olemme yhtä" (10:24-30). Tämä todistus oli juutalaisille liikaa”. (31). Niin juutalaiset ottivat taas kiviä maasta kivittääksensä hänet. Jeesus sanoi heille: "Minä olen näyttänyt teille monta hyvää tekoa jotka ovat Isästä. Mikä niistä on se, jonka tähden te tahdotte minut kivittää"? (j 31-32). Juutalaisten vastaus tähän kysymykseen paljastaa selvästi mistä on kyse kun Jeesus hylätään: ”Hyvän teon tähden me emme sinua kivitä, vaan jumalanpilkan tähden, ja koska sinä, joka olet ihminen teet itsesi Jumalaksi." (j 33). Tässä meillä on ratkaiseva kohta onko Jeesus sekä ihminen että Jumala, yhtä Isän kanssa, vai eikö hän ole?

 

Usko että Jeesus on tosi Jumala samalla kun hän on tosi ihminen pysyi loukkauksena valtaosalla juutalaisia. Ei auttanut että Jeesus teki monen todistajan nähden tekoja joita vain Jumala saattoi tehdä. Jeesus sanoi heille: ”Jos minä en tee Isäni tekoja älkää uskoko minua. Mutta jos minä niitä teen, niin, vaikka ette uskoisikaan minua uskokaa minun tekojani, että tulisitte tuntemaan ja ymmärtäisitte Isän olevan minussa ja minun olevan Isässä" (10:37-38). Mutta he eivät antaneet vakuuttaa itseään, vaan ”tahtoivat taas ottaa hänet kiinni, mutta hän lähti pois heidän käsistänsä” (j 38). 

 

Luvussa 11 Johannes kertoo kuinka Jeesus herätti erään henkilön joka oli ollut kuolleena useita päiviä ja haisi jo, nimittäin Lasaruksen. Tämä tapahtui melko lähellä pääsiäistä v 30, kun Suuri neuvosto otatti Jeesuksen kiinni ja luovutti roomalaisille ristiinnaulittavaksi. Nyt kai oli niiden ihmisten jotka todistivat tämän ihmeen ymmärrettävä, ettei Jeesus vain tehnyt itseään Jumalaksi, vaan todella oli Jumala?  Niinpä Johannes kirjoittaakin ”Niin useat juutalaisista jotka olivat tulleet Marian luokse ja nähneet mitä Jeesus teki, uskoivat häneen” (11:45). Mutta eivät kaikki. ”Muutamat heistä menivät fariseusten luo ja puhuivat heille mitä Jeesus oli tehnyt. Niin ylipapit ja fariseukset kokosivat neuvoston ja sanoivat: "Mitä me teemme, sillä tuo mies tekee paljon tunnustekoja? Jos annamme hänen näin olla niin kaikki uskovat häneen ja roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä maan että kansan" (j 46-48). Ei yksinkertaisesti voitu hyväksyä, että Jeesus on Messias elävän Jumalan Poika ja siten yhtä Isän kanssa. Lasarusta koskeva ihme oli heille liikaa. Johannes kirjoittaa: ”Siitä päivästä lähtien oli heillä siis tehtynä päätös tappaa hänet (j 53).

 

Luku 12  kertoo kuinka Jeesus päivää ennen palmusunnuntaita  (1 huhtikuuta v 30) vieraili Betaniassa jossa Lasarus asui ”hän jonka Jeesus oli herättänyt kuolleista” (12:1). Johannes kirjoittaa, ”Silloin suuri joukko juutalaisia sai tietää, että hän oli siellä; ja he menivät sinne, ei ainoastaan Jeesuksen tähden, vaan myöskin nähdäkseen Lasaruksen jonka hän oli herättänyt kuolleista. Mutta ylipapit päättivät tappaa Lasaruksenkin, koska monet juutalaiset hänen tähtensä menivät sinne ja uskoivat Jeesukseen” (j 9-11). Kun Jeesus seuraavana päivänä oli matkalla Jerusalemiin ”otti moni ihminen palmupuiden oksia ja meni häntä vastaan ja huusi: Hoosianna, siunattu olkoon hän joka tulee Herran nimeen, Israelin kuningas"! (12:13). Johannes kertoo että moni uskoi häneen, ”useat hallitusmiehistäkin uskoivat häneen, mutta fariseusten tähden eivät sitä tunnustaneet, etteivät joutuisi erotetuksi synagogasta. Sillä he rakastivat ihmiskunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa” (j 42-43). ”Jeesus todisti uudelleen ykseytensä Isän kanssa ja häneltä saamansa pelastustehtävän: "Joka uskoo minuun se ei usko minuun, vaan häneen joka on minut lähettänyt… Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään joka minuun uskoo jäisi pimeyteen… Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä joka on minut lähettänyt on itse antanut minulle käskyn mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman. Ja minä tiedän että hänen käskynsä on iankaikkinen elämä. Minkä minä puhun, sen minä puhun niin kuin Isä on minulle sanonut" (44-50). Luvussa 13 Johannes muotoilee Jeesuksen jumaluuden näin kun hän kertoo ilta-ateriasta päivää ennen Jeesuksen ristinkuolemaa: ”Niin Jeesus, tietäen että Isä oli antanut kaikki hänen käsiinsä ja että hän oli lähtenyt Jumalan tyköä ja oli menevä Jumalan tykö” (13:3). Aterian aikana Jeesus puhui apostoleille että yksi heistä oli kavaltava hänet, että seuraava Raamatun sana kävisi toteen (Psalttari 41:10): ”joka minun leipääni syö on nostanut kantapäänsä minua vastaan” (j 18). 

 

Tuomaalle Jeesus sanoi 14 luvun mukaan: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani” (14:6). Filippukselle hän sanoi: ”Joka on nähnyt minut on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: 'Näytä meille Isä'? Etkö usko että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja jotka minä teille puhun minä en puhu itsestäni; ja Isä joka minussa asuu tekee teot jotka ovat hänen. Uskokaa minua että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa; mutta jos ette niin uskokaa itse tekojen tähden” (j 9-11). 

 

Kun Jeesus meni Isän tykö ei hän jättänyt opetuslapsiaan ilman jumalallista apua. ”Minä olen rukoileva Isää ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen jota maailma ei voi ottaa vastaan koska se ei näe häntä eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva. En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne.  (14:16-18). ”Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan” (j 23).

 

Viidennetoista luvun mukaan Jeesus ennustaa että maailma tulee vihaamaan hänen opetuslapsia. ”Jos te maailmasta olisitte niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sen tähden maailma teitä vihaa. Muistakaa se sana jonka minä teille sanoin: 'Ei ole palvelija herraansa suurempi.' Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat” (15:19-20). ”Joka vihaa minua se vihaa myös minun Isääni” (j 23).

 

Kuudennentoista luvun mukaan Jeesus puhui uudelleen tulevista vainoista ja kuinka pyhä Henki auttaisi hänen opetuslapsiaan. ”He erottavat teidät synagogasta; ja tulee aika jolloin jokainen joka tappaa teitä luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle. Ja sen he tekevät teille koska he eivät tunne Isää eivätkä minua” (16:2-3). ”Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois ei Puolustaja tule teidän tykönne. Mutta jos minä menen niin minä hänet teille lähetän… Kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se mitä hän puhuu ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille” (16:7-14). ”Minä olen lähtenyt Isästä ja tullut maailmaan; jälleen minä jätän maailman ja menen Isän tykö” (j 28). ”Tämän minä olen teille puhunut että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa turvallisella mielellä, minä olen voittanut maailman” (j 33). 

 

Sallikaa minun viimeiseksi nostaa esiin joitakin kohtia luvuista 17-21 jotka valaisevat kuka Jeesus on. Ylimmäispapillisessa esirukouksessaan Jeesus sanoi: ”Isä, minä tahdon että missä minä olen, siellä nekin jotka sinä olet minulle antanut olisivat minun kanssani, että he näkisivät minun kirkkauteni jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista” (17:24). Pilatukselle Jeesus sanoi: ”Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta; jos minun kuninkuuteni olisi tästä maailmasta niin minun palvelijani olisivat taistelleet ettei minua olisi annettu juutalaisten käsiin; mutta nyt minun kuninkuuteni ei ole täältä" (18:36). Kun Pilatus sanoi ylipapeille ja heidän palvelijoille: ”Minä en löydä hänessä mitään syytä", vastasivat juutalaiset: ”Meillä on laki ja lain mukaan hänen pitää kuoleman koska hän on tehnyt itsensä Jumalan Pojaksi". (19:6-7). Kaikki mitä Jeesukselle tapahtui ristillä, tapahtui Johanneksen mukaan ”että kirjoitus kävisi toteen, mm ”Älköön häneltä luuta rikottako". Ja vielä sanoo toinen kirjoitus: ”He luovat katseensa häneen jonka he ovat lävistäneet” (19:36-37). Tuomas ei ollut mukana kun ylösnoussut Jeesus tuli opetuslastensa tykö ja näytti heille lävistetyt kätensä ja kylkensä (20:20). Hän epäili kun muut opetuslapset sanoivat: ”Me näimme Herran” (20:25). Kahdeksan päivää myöhemmin, kun Jeesus uudestaan näyttäytyi ”heidän keskellään” hän sanoi Tuomaalle: ”Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen!” Silloin Tuomas vastasi: ”Minun Herrani ja minun Jumalani"! (20:26-28). 

 

Kooste

Neljä evankelistaa Matteus, Markus, Luukas ja Johannes todistavat yhtäpitävästi ja selvästi kuka Jeesus on, perustellen sillä mitä heidän työtoverinsa ovat kuulleet ja nähneet Jeesuksen sanovan ja tekevän. Ei ole myöskään mitään epäilystä siitä että myös Jeesuksen vastustajat käsittivät kuka Jeesus itse tarkoitti olevansa, ja se teki heidät varsin järkyttyneiksi. He eivät voineet hyväksyä että Jeesus on Jumala, yhtä Isän kanssa. He olivat sitä mieltä että tämä vaatimus oli rienausta ja ansaitsi kuoleman. ”Hyvän teon tähden me emme sinua kivitä, vaan jumalanpilkan tähden ja koska sinä, joka olet ihminen, teet itsesi Jumalaksi” (Joh 10:33). Mutta Jeesuksen teot todistivat selvästi ettei hän ollut vain ihminen. Monen todistajan nähden hän teki sellaista mitä kukaan ihminen ei voi tehdä,  vaan ainoastaan Jumala yksin. Siksi olivat Jeesuksen teot suuri probleema niille joiden käsitys oli ettei Jeesus ollut se joka sanoi olevansa. Kuvaavaa on Jeesuksen sanat epäilijöille: ”Uskokaa minua että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa. Jos ette, niin uskokaa itse tekojen tähden” (Joh 14:11). Johannes selittää miksi hän kertoo Jeesuksen teoista (merkeistä): ”Nämä ovat kirjoitetut että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä”(20:30-31).  

 

Evankelistat todistavat yhtäpitävästi myös Jeesuksen tehtävästä. Hän tuli Vanhan testamentin Messias ennustusten toteutumana, luvattu Ihmisen Poika tuli alas taivaasta antaakseen ihmisille elämän. Omalla verellään hän on ostanut vapaaksi ihmiset synnin seurauksista, joka merkitsi ikuista eroa Jumalan paratiisista ja ikuisesta onnesta. Vain epäusko voi nyt tuomita ihmisen. Suuressa rakkaudessa pitää Jeesus huolen syntisestä, kaikkien itsevanhurskaitten mieliharmiksi jotka eivät omasta mielestään tarvitse mitään Pelastajaa. ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen” (Luuk 5:31-32; Matt 9:12; Mark 2:17). Jeesus, Isän lähettämä Poika ei tullut maalliseksi kuninkaaksi maalliseen valtakuntaan, vaan hyväksi Paimeneksi joka uhraa elämänsä lammastensa edestä.

 

........................................

Marraskuu

 

Kuka Jeesus on Johanneksen mukaan?   

 

Johannes alkaa evankeliuminsa ainutlaatuisella johdannolla Jeesuksesta yhtä olevana itse Jumalan kassa. Johannes kutsuu häntä ”Sanaksi” kirjoittaen: ”Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönä ja Sana oli Jumala. 

Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään mikä syntynyt on” (1:1-3). Johannes kutsuu Jeesusta myös ”totiseksi valkeudeksi” (j 9) joka tuli maailmaan, mutta ”maailma ei häntä tuntenut” (j 10). Niin jopa ”hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan, mutta kaikille jotka ottivat hänet vastaan hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille jotka uskovat hänen nimeensä” (j 11-12). 

Kun Jeesus kehittyi neitsyt Marian kohdussa ja syntyi hänestä ihmisenä oli Johanneksen mukaan kyseessä ”Sana joka tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme” (1:14). Johannes siteeraan myös Johannes Kastajan todistusta Jeesuksesta: ”Tämä on se josta minä sanoin: se joka minun jälkeeni tulee, on ollut minun edelläni sillä hän on ollut ennen kuin minä”  (j 15). Kun Jerusalemin papit ja leeviläiset kysyivät Johannes Kastajalta kuka hän on, hän vastasi profeetta Jesajan sanoilla: ”Minä olen huutavan ääni erämaassa: 'Tehkää tie tasaiseksi Herralle” (j 23). ”Teidän keskellänne seisoo hän jota te ette tunne… jonka kengänpaulaa minä en ole arvollinen päästämään" (j 26s). Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan ja sanoi: ”Katso, Jumalan Karitsa joka ottaa pois maailman synnin! Tämä on se josta minä sanoin: 'Minun jälkeeni tulee mies joka on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä.' Ja minä en tuntenut häntä; mutta sitä varten että hän tulisi julki Israelille olen minä tullut vedellä kastamaan” (j 29-31).

Johannes kuvailee myös Johannes Kastajan silminnäkijätodistuksen Jeesuksen kasteesta: ”Minä näin Hengen laskeutuvan taivaasta alas niin kuin kyyhkysen ja se jäi hänen päällensä. Ja minä en tuntenut häntä; mutta hän joka lähetti minut vedellä kastamaan sanoi minulle: 'Se, jonka päälle sinä näet Hengen laskeutuvan ja jäävän on se joka kastaa Pyhällä Hengellä.' Ja minä olen sen nähnyt ja olen todistanut, että tämä on Jumalan Poika” (1:32-34).

Apostoli Johannes toistaa kerta toisen perään että Jeesus on Vanhassa testamentissa luvattu Messias ja Jumala Poika. Hän kertoo että Andreas sanoi veljelleen Simonille: ”Me olemme löytäneet Messiaan; se on käännettynä Kristus” (1:41). Filippus sanoi Natanaelille: ”Sen josta Mooses laissa ja profeetat ovat kirjoittaneet, Jeesuksen Joosefin pojan Nasaretista” (j 45). ”Jeesus ilmaisi Natanaelille jumalallisen kykynsä sanoilla: ”Ennen kuin Filippus sinua kutsui kun olit viikunapuun alla, näin minä sinut" (j 48). Silloin Natanael sanoi: ”Rabbi sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas” (j 49). 

 

Toisessa luvussa Johannes kertoo Jeesuksen ensimmäisestä ihmeteosta jonka hän teki Galilean Kaanassa eräissä häissä (2:1-11). Viini oli loppunut ja Jeesuksen äiti kääntyi Jeesuksen puoleen sanoen: ”Heillä ei ole viiniä.” Silloin Jeesus käski täyttää kuusi kiviastiaa vedellä. Astiat vetivät noin sata litraa kukin. Sitten Jeesus käski ammentaa astioista ja kantaa sisälle edeskäyvälle. Mutta kun edeskäypä maistoi vettä joka oli muuttunut viiniksi eikä tiennyt mistä se oli tullut - mutta palvelijat jotka veden olivat ammentaneet tiesivät - kutsui edeskäypä yljän sanoen hänelle: "Jokainen panee ensin esille hyvän viinin ja sitten kun juopuvat huonomman. Sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti”. Tämän ”tunnusteon” kautta Jeesus ”ilmoitti kirkkautensa”, korostaa Johannes” ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen” (j 11).

 

Kolmannessa luvussa Johannes kertoo Jeesuksen keskustelusta Nikodemuksen kanssa joka oli juutalaisten Suuren neuvoston jäsen. Jeesus antoi Nikodemukselle perusteellisen opetuksen persoonastaan ja tehtävästään. Jeesus oli Ihmisen Poika joka oli tullut alas taivaasta (3:13). ”Ja niin kuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella joka häneen uskoo olisi iankaikkinen elämä. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut että hän antoi ainosyntyisen Poikansa ettei yksikään joka häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (j 14-16). Tämän kolmannen luvun lopussa Johannes välittää seuraavan Johannes Kastajan todistuksen: ”Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta. Te olette itse minun todistajani että minä sanoin: en minä ole Kristus, vaan minä olen hänen edellänsä lähetetty” (3:27-28). Luku päättyy sanoihin: ”Sillä hän jonka Jumala on lähettänyt puhuu Jumalan sanoja; sillä ei Jumala anna Henkeä mitalla. Isä rakastaa Poikaa ja on antanut kaikki hänen käteensä. Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä. Mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä" (j 34-36).

 

Neljännessä luvussa Johannes selostaa Jeesuksen vuoropuhelua samarialaisen naisen kanssa Jaakobin kaivolla Sykarin kaupungissa lähellä nykyistä Nablusia. Mitä sellaista Jeesus hänelle sanoi mikä sai hänet lopulta vakuuttuneeksi että Jeesus on Messias?  Hän sanoi mm. ”Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan ja kuka se on joka sinulle sanoo: 'Anna minulle juoda' niin sinä pyytäisit häneltä ja hän antaisi sinulle elävää vettä” (4:10). ”Jokainen joka juo tätä vettä janoaa jälleen, mutta joka juo sitä vettä jota minä hänelle annan ei ikinä janoa” (13-14). Kun Jeesus kehotti naista hakemaan miehensä, tämä vastasi: ”Ei minulla ole miestä." Jeesus sanoi hänelle: "Oikein sinä sanoit: 'Ei minulla ole miestä', sillä viisi miestä sinulla on ollut ja se joka sinulla nyt on ei ole sinun miehesi; siinä sanoit totuuden" (4:16-18). Nyt oli naiselle täysin selvää ettei Jeesus ollut kuka tahansa juutalainen mies. Hänhän tiesi sellaista mitä kukaan tavallinen ihminen ei itsestään voi tietää. Voiko hän olla se luvattu Messias? ”Kun hän tulee ilmoittaa hän meille kaikki” (j 25). Jeesus vahvisti silloin että hän oli se luvattu Messias ja nainen innostui tästä niin että jätti vesiastiansa ja palasi kaupunkiin kertoen kansalle, ”Tulkaa katsomaan miestä, joka on sanonut minulle kaikki mitä minä olen tehnyt. Eihän se vain liene Kristus?" (j 29).

 

Johannes kokoaa Jaakobin kaivolla käydyn keskustelun näin: ”Ja monet samarialaiset siitä kaupungista uskoivat häneen naisen puheen tähden kun tämä todisti: "Hän on sanonut minulle kaikki mitä minä olen tehnyt" (4:39).  Ja kun samarialaiset tulivat Jeesuksen tykö kuulemaan häntä, tuli moni uskoon ”hänen sanansa tähden” (j 41). Ja he sanoivat naiselle: ”Emme enää usko sinun puheesi tähden, sillä me itse olemme kuulleet ja tiedämme että tämä totisesti on maailman Vapahtaja” (j 42). 

Mutta Jeesus ei kohdannut vain uskoa, vaan myös vainoa. Johannes kertoo viidennessä luvussa kuinka Jeesus paransi erään miehen joka oli ollut sairaana kolmekymmentä vuotta. Jeesus sanoi sairaalle: ”Nouse, ota vuoteesi ja käy (5:8). ”Ja mies tuli kohta terveeksi ja otti vuoteensa ja kävi. Mutta se päivä oli sapatti. Siksi juutalaiset sanoivat parannetulle: "Nyt on sapatti, eikä sinun ole lupa kantaa vuodetta" (j 9-10). Kun juutalaiset saivat kuulla että Jeesus oli tehnyt hänet terveeksi ja käskenyt tämän ottaa vuoteensa ja käydä, alkoivat he vainota häntä ”koska hän semmoista teki sapattina” (j 16). Mutta Jeesus sanoi vainoajilleen: ”Minun Isäni tekee yhäti työtä, ja minä myös teen työtä" (j 17). Sen tähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa”. Miksi? ”Kun hän ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan sanoi myös Jumalaa Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi” (j 18). Juutalaisten johtomiehet eivät voineet hyväksyä että Jeesus on Jumalan Poika ja yhtä Isän kanssa. Kerta toisen perään yritti Jeesus Johanneksen mukaan saada heidät ymmärtämään kuka hän on. Johannes 5:19-47 mukaan antoi Jeesus heille hyvin perusteellista opetusta ykseydestään Isän kanssa: 

 

Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee. Sillä Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaikki, mitä hän itse tekee; ja hän on näyttävä hänelle suurempia tekoja kuin nämä, niin että te ihmettelette. Sillä niin kuin Isä herättää kuolleita ja tekee eläviksi, niin myös Poika tekee eläviksi, ketkä hän tahtoo. Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle, että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niin kuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt. Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään... Ne teot, jotka minä teen, todistavat minusta, että Isä on minut lähettänyt. Ja Isä, joka on minut lähettänyt, hän on todistanut minusta. Te ette ole koskaan kuulleet hänen ääntänsä ettekä nähneet hänen muotoansa, eikä teillä ole hänen sanaansa teissä pysyväisenä; sillä te ette usko sitä, jonka hän on lähettänyt. Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta. Ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän… Jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on kirjoittanut. Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte minun sanojani?"

 

Kuudennen luvun mukaan juutalaiset kiihtyivät kovin Jeesuksen sanojen tähden: ”Minä olen se leipä joka on tullut alas taivaasta” (6:41). Jeesus oli nimittäin sanonut: ”Ei Mooses antanut teille sitä leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille taivaasta totisen leivän. Sillä Jumalan leipä on se joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän… Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa ja joka uskoo minuun se ei koskaan janoa… Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa joka on minut lähettänyt” (j 32-38). Juutalaiset vihastuivat kovin että hän oli sanonut ”Minä olen se leipä joka on tullut alas taivaasta”. He sanoivat: ”Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika jonka isän ja äidin me tunnemme? Kuinka hän sitten sanoo: 'Minä olen tullut alas taivaasta'?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Älkää nurisko keskenänne. Ei kukaan voi tulla minun tyköni ellei Isä joka on minut lähettänyt häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä… Minä olen se elävä leipä joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä jonka minä annan on minun lihani maailman elämän puolesta" (j 41-51). 

 

Seitsemännessä luvussa Johannes kertoo: ”Mutta monet kansasta uskoivat häneen ja sanoivat: "Kun Kristus tulee tehneekö hän enemmän tunnustekoja kuin tämä on tehnyt?" Fariseukset kuulivat kansan näin kiistelevän hänestä; niin ylipapit ja fariseukset lähettivät palvelijoita ottamaan häntä kiinni. Mutta Jeesus sanoi: "Minä olen vielä vähän aikaa teidän kanssanne ja sitten minä menen pois hänen tykönsä joka on minut lähettänyt (7:31-33). ”Niin muutamat kansasta kuultuaan nämä sanat sanoivat: "Tämä on totisesti se profeetta." Toiset sanoivat: "Tämä on Kristus." Mutta toiset sanoivat: "Ei suinkaan Kristus tule Galileasta? Eikö Raamattu sano että Kristus on oleva Daavidin jälkeläisiä ja tuleva pienestä Beetlehemin kaupungista jossa Daavid oli?" Niin syntyi kansassa eripuraisuutta hänen tähtensä, 44. Ja muutamat heistä tahtoivat ottaa hänet kiinni. Mutta ei kukaan käynyt häneen käsiksi. Niin palvelijat palasivat ylipappien ja fariseusten luo ja nämä sanoivat heille: "Miksi ette tuoneet häntä tänne?" Palvelijat vastasivat: "Ei ole koskaan ihminen puhunut niin kuin se mies puhuu" (j 40-46).

 

Kahdeksannen luvun mukaan fariseukset kysyivät Jeesukselta: ”Missä sinun isäsi on?" Jeesus vastasi: "Te ette tunne minua ettekä minun Isääni; jos te tuntisitte minut niin te tuntisitte myös minun Isäni" (8:19). Jeesus sanoi myös: ”Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä. Te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta.  Sen tähden minä sanoin teille että te kuolette synteihinne. Sillä ellette usko minua siksi joka Minä Olen niin te kuolette synteihinne” (j 23-24). Nimi ”Minä Olen” on 2 Moos 3:14 mukaan Jumalan nimi. Jeesus siis väittää olevansa Jumala. Hän on ”Minä Olen”, siis samaa olemusta kuin Isä.  ”Kun olette ylentäneet Ihmisen Pojan silloin te ymmärrätte että Minä Olen (ts. yhtä Isän kanssa) enkä tee itsestäni mitään, vaan puhun sen mukaan kuin minun Isäni on minulle opettanut (j 28). Kun Jeesuksen vastustajat viittasivat siihen että he ovat Aabrahamin lapsia sanoi Jeesus Johanneksen mukaan: ”Jos olisitte Aabrahamin lapsia niin te tekisitte Aabrahamin tekoja. Mutta nyt te tavoittelette minua tappaaksenne, miestä joka on puhunut teille totuuden jonka hän on kuullut Jumalalta. Niin ei Aabraham tehnyt. Te teette isänne tekoja." Vastaus kuului: "Me emme ole aviorikoksesta syntyneitä; meillä on yksi isä, Jumala" (8:39-41). Silloin Jeesus sanoi heille: "Jos Jumala olisi teidän Isänne niin te rakastaisitte minua, sillä minä olen Jumalasta lähtenyt ja tullut. En minä ole itsestäni tullut, vaan hän on minut lähettänyt. Minkä tähden te ette ymmärrä minun puhettani? Sen tähden että te ette kärsi kuulla minun sanaani. Te olette isästä perkeleestä. Ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti ja totuudessa hän ei pysy koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valehtelija ja sen isä (j 42-44).

 

Konfliktissa juutalaisten johtajien kanssa oli siis kyse Jeesuksen persoonasta, kuka hän on. Jeesuksen juutalaiset vastustajat katsoivat että Jeesuksen sanat yhtä olemisesta Isän kanssa oli herjaus, eivätkä he voineet hyväksyä Jeesuksen kovaa tuomiota heidän epäuskostaan. He kysyivät: ”Emmekö ole oikeassa kun sanomme että sinä olet samarialainen ja että sinussa on riivaaja?” (8:48).  Jeesus vastasi: ”Minussa ei ole riivaajaa, vaan minä kunnioitan Isääni ja te häpäisette minua. Mutta minä en etsi omaa kunniaani; yksi on joka etsii ja tuomitsee. Totisesti, totisesti minä sanon teille: Jos joku pitää minun sanani hän ei ikinä näe kuolemaa" (j 49-51.  Juutalaiset sanoivat: ”Nyt me ymmärrämme että sinussa on riivaaja. Aabraham on kuollut ja profeetat, ja sinä sanot: 'Jos joku pitää minun sanani hän ei ikinä maista kuolemaa', 53. 

  

................................................

Lokakuu

 

 Kuka Jeesus on Luukkaan mukaan?

   

Luukas painottaa evankeliuminsa alussa että hän on kirjoittanut kirjansa ”sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita” (1:2).  "Minäkin olen, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa" (1:3). Hän kirjoittaa ensin Johannes Kastajasta, hänen syntymästä ja tehtävästä Jeesuksen edelläkävijänä näin: Johannes Kastaja ”kääntää monta Israelin lapsista Herran, heidän Jumalansa tykö. Ja hän käy hänen (siis Herran, heidän Jumalansa) edellä Eliaan hengessä ja voimassa” (1:16). Tämä tehtävä tasoittaa tietä Messiaalle merkitsee samaa kuin kulkea Herran edellä (vertaa Jesaja 40:3 sanoihin ja adventtivirteen ”valmistakaa Herralle tie”). Kun Johannes Kastajan äiti Elisabet oli kuudennella kuulla sai Maria niminen neitsyt enkeli Gabrielta ainutlaatuisen ilmoituksen: ”Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus. Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi” (1:26-32). ”Hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman." (j 33). Maria ihmetteli kuinka tämä voi tapahtua, kun hän ei miehestä mitään tiedä. Luukas välittään Gabrielin vastauksen: ”Pyhä Henki tulee sinun päällesi ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sen tähden myös se pyhä mikä syntyy pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi” (j 35). Kun Maria näin Jumalan yliluonnollisen puuttumisen kautta oli tullut raskaaksi ja pian sen jälkeen vieraili myös raskaan olevan Elisabetin luona sanoi Elisabet mm. ”Ja kuinka minulle tapahtuu tämä, että minun Herrani äiti tulee minun tyköni?" (j 43). Elisabet on siis Luukkaan mukaan saanut ilmestyksen, että sikiö Marian kohdussa ei ole vain ihmislapsi, vaan Herra itse. Samaa painottaa Johannes Kastajan isä Sakarias, kun hän pyhän Hengen täyttämänä ennustaa vastasyntyneestä pojastaan: ”Ja sinä lapsukainen olet kutsuttava Korkeimman profeetaksi, sillä sinä olet käyvä Herranedellä valmistaaksesi hänen teitään” (1:76), (vert. ennustukseen Mal. 3:1).

 

Toisessa luvussaan Luukas kertoo Jeesuksen syntymästä. Kuka tämä sitten on joka on syntynyt neitsyestä betlehemiläisessä tallissa? Luukas vastaa kysymykseen siteeraaten mitä enkeli paimenille sanoi samana yönä kun Jeesus syntyi: ”Minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle. Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja,joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa" (2:10). Kun Jeesus oli 40 päivän vanha vei Joosef ja Maria hänet Jerusalemiin ”asettaaksensa hänet Herran eteen”, kertoo Luukas (2:22). Kun sitten vanha Simeon, joka ”odotti Israelin lohdutusta”, sai nähdä Jeesus lapsen, otti hän hänet syliinsä ja sanoi: ”Minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi (pelastuksesi), jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä valkeudeksi, joka on ilmestyvä pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille" (2:30-32). Vanha Simeon yhdistää Jeesus lapsen Jesaja 49:6 ennustukseen. Suunnilleen 30 vuotta myöhemmin Jeesus alkaa julkisen toimintansa ja Johannes Kastaja tasoitti tietä Jeesukselle. Silloin toteutui Luukkaan mukaan Jesaja 40:3-5 sanat: ”Huutavan ääni kuuluu: "Valmistakaa Herralle tie erämaahan, tehkää arolle tasaiset polut meidän Jumalallemme… Kaikki liha saa nähdä Jumalan autuuden”. Kun kansa ihmetteli voisisko Johannes ehkä olla Messias, tiedotti Johannes kuulijoilleen seuraavaa: ”On tuleva minua väkevämpi, jonka kengänpaulaakaan minä en ole kelvollinen päästämään”(j 16s). Myös Jeesuksen kasteessa kävi selvästi ilmi kuka Jeesus on, Luukkaan mukaan: ”Kun Jeesus oli saanut kasteen ja rukoili tapahtui, että taivas aukeni ja Pyhä Henki laskeutui hänen päällensä ruumiillisessa muodossa niin kuin kyyhkynen, ja taivaasta tuli ääni: "Sinä olet minun rakas Poikani; sinuun minä olen mielistynyt" (3:21).

 

Luvussa 4 Luukas kertoo samalla tavalla kuin Matteus kuinka perkele yritti saada Jeesuksen lankeamaan yrittäen saada hänet väärinkäyttämään jumaluuttaan. Kiusauksista kahdessa hän sanoi Jeesukselle: ”Jos sinä olet Jumalan Poika niin sano tälle kivelle, että se muuttuu leiväksi.”  ”Jos sinä olet Jumalan Poika niin heittäydy tästä alas” (4:3,9). Kun Jeesus luki Nasaretin synagogassa Jesajan 61:1s ennustuksen, hän sanoi: ”Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvienne kuullen” (4:21). Mutta kuulijat eivät uskoneet häntä: ”Eikö tämä ole Joosefin poika?" (j 22). Silloin Jeesus osoitti Vanhan testamentin esimerkein mitä vakavia seurauksia epäuskosta seuraa. Hän viittasi mm. siihen ettei kukaan spitaalisista Israelissa puhdistunut Elisan aikana paitsi yksi ainoa, ja hän oli syyrialainen. Kun he tämän kuulivat tulivat he kiukkua täyteen, veivät hänet ulos kaupungista ja yrittivät jopa tappaa (4:25-29). Myöhemmin tuli Jeesus Kapernaumin synagogaan puhuen siellä ”voimalla ja vallalla”. Silloin eräs mies, jossa oli saastaisen riivaajan henki, huusi: "Mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut meitä tuhoamaan? Minä tunnen sinut sinä Jumalan Pyhä" (4:33-34). Pelkällä sanalla ajoi Jeesus saastaisen hengen ulos miehestä ja kaikki hämmästyivät ja puhuivat keskenään: "Mitä tämä puhe on, sillä hän käskee vallalla ja voimalla saastaisia henkiä, ja ne lähtevät ulos?" (j 36). Luukas kertoo useamman kerran, niin kuin muutkin evankelistat, että pahat henget tiesivät Jeesuksen olevan Jumalan Poika (kts. esim. 4:41). Simon oli kerran tehdyt työtä koko yön saamatta yhtään kalaa, mutta Jeesuksen käskystä hän laski taas verkot ja sai ”kierretyksi suuren joukon kaloja, ja heidän verkkonsa repeilivät”. Silloin Pietari ymmärsi pienuutensa ja Jeesuksen suuruuden. Hän lankesi Jeesuksen polvien eteen ja sanoi: ”Mene pois minun tyköäni Herra, sillä minä olen syntinen ihminen" (5:5-8).  

 

Jeesus ei kohdannut pelkkää epäuskoa. Luukas kertoo, että eräs spitaalinen mies lankesi kerran kasvoilleen Jeesuksen eteen ja rukoili: "Herra, jos tahdot niin sinä voit minut puhdistaa" (5:12). Hän ei epäillyt Jeesuksen jumalallista kykyä. Toisen kerran oli eräs halvaantunut mies ja hänen avustajansa uskossaan niin innoissaan Jeesuksen jumalallisesta vallasta, että menivät kansanjoukon ohi ja laskivat halvaantuneen läpi tiilikaton alas huoneeseen. Kun Jeesus sanoi halvaantuneelle: ”Ihminen sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut", ajattelivat kirjanoppineet ja fariseukset: ”Kuka tämä on joka puhuu Jumalan pilkkaa? Kuka voi antaa syntejä anteeksi paitsi Jumala yksin?" (5:19-21). He eivät voineet ajatella että Jeesus on Jumala. Silloin Jeesus teki heille kysymyksen: ”Kumpi on helpompaa, sanoako: 'Sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut', vai sanoa: 'Nouse ja käy'? Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi." Sitten hän sanoi halvaantuneelle: ”Nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi", ja halvaantunut nousi heidän nähtensä, otti vuoteen ja lähti kotiinsa ylistäen Jumalaa (5:23-26). Jeesus osoitti jumalallisen valtansa ja että hänellä on valta myös antaa anteeksi syntejä. Tämä johti erään toisen kerran läsnäolevien kysymykseen: ”Kuka tämä mies on joka synnitkin antaa anteeksi?"  (7:49). Kun Jeesus myöhemmin näytti valtansa myrskyyn nähden, jopa opetuslapset sanoivat toisilleen: ”Kuka onkaan tämä?” kun hän käskee sekä tuulta että vettä, ne tottelevat häntä?” (8:25).

 

Luukas puhuu myös pakanaupseerista joka Jeesuksen läsnä ollessa näki oman pienuutensa ja arvottomuutensa. ”Minä en ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle… vaan sano sana, niin minun palvelijani paranee” (7:6-7). Vain yksin Jumala voi luoda ja parantaa sanomalla vain yhden sanan! Jeesus kommentoi upseerin uskoa sanoen: ”En ole Israelissakaan löytänyt näin suurta uskoa" (7:9).  Kun Jeesus herätti lesken pojan kuolleista Nainissa, kirjoittaa Luukas että ”kaikkien valtasi pelko, ja he ylistivät Jumalaa sanoen: Suuri profeetta on noussut meidän keskellemme" ja Jumala on katsonut kansansa puoleen" (7:16). On kuvaavaa että Luukas käyttää tässä yhteydessä sanaa Herra: ”Hänet nähdessään Herra armahti häntä" (7:13). Johannes Kastaja lähetti opetuslapsensa Jeesuksen tykö kysymään: ”Oletko sinä se tuleva vai pitääkö meidän toista odottaman?” Silloin Jeesus vastasi Luukkaan mukaan viitaten ennustuksiin Messiaasta Jes 35:5s ja 61:1: ”Menkää ja kertokaa Johannekselle mitä olette nähneet ja kuulleet: sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleet herätetään (kts. Jes 35:5s), ja köyhille julistetaan evankeliumia" (kts. Jes 61:1, 7:19-22). Johannes Kastaja ei ollut kuka tahansa profeetta. Jeesuksen mukaan hän oli ”enemmän kuin profeetta”. ”Tämä on se, josta on kirjoitettu: 'Katso, minä lähetän enkelini sinun edelläsi, ja hän on valmistava tiesi sinun eteesi' (7:26-27).

Niin kuin Luukas on maininnut älysivät pahat hengetkin, kuka Jeesus oli. Eräs mies joka oli pahan hengen riivaama huusi hänelle: ”Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä, Jeesus Jumalan Korkeimman Poika?” (8:28). Mutta kansa ei ollut yhtä selvänäköinen. Jeesus kysyi kerran opetuslapsiltaan: ”Kenen kansa sanoo minun olevan?" He vastasivat: "Johannes Kastajan, mutta toiset Eliaan, toiset taas sanovat että joku vanhoista profeetoista on noussut ylös." Niin hän sanoi heille: "Kenenkä te sanotte minun olevan?" Pietari vastasi ja sanoi: "Sinä olet Jumalan Kristus" (9:18-20). Myös maaherra Herodes (neljännesruhtinas Herodes Antipas) kysyi: ”Kuka hän on?” Kun hän sai kuulla Jeesuksen yliluonnollisista teoista, hän sanoi: ”Johanneksen minä olen mestauttanut; mutta kuka tämä on, josta minä tuollaista kuulen? Ja hän etsi tilaisuutta saadakseen nähdä hänet” (9:7ss). 

 

Luukas kertoo kuinka Jeesus useita kertoja ennusti kuolemansa ja ylösnousemuksensa: ”Ihmisen Pojan pitää kärsimän paljon ja joutuman vanhinten ja ylipappien ja kirjanoppineiden hylättäväksi ja tuleman tapetuksi ja kolmantena päivänä nouseman ylös.” (9:22). Jeesus ennusti myös paluunsa kunniassaan viimeisenä päivänä: ”Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee omassa ja Isänsä ja pyhäin enkelien kirkkaudessa” (9:26). Luukkaan mukaan antoi Jeesus kolmen opetuslapsen Pietarin, Johanneksen ja Jakobin kerran katsoa Jumalan kirkkauden valtakuntaan ja nähdä Jeesus kirkkaudessaan. Hänen rukoillessa ”hänen kasvojensa näkö muuttui, ja hänen vaatteensa tulivat säteilevän valkoisiksi. Ja katso, hänen kanssaan puhui kaksi miestä, ja ne olivat Mooses ja Elias. He näkyivät kirkkaudessa ja puhuivat hänen poismenostansa, jonka hän oli saattava täytäntöön Jerusalemissa”. He näkivät ”hänen kirkkautensa ja ne kaksi miestä, jotka seisoivat hänen luonaan”. Ja Pietari sanoo Jeesukselle: "Mestari, meidän on tässä hyvä olla; tehkäämme kolme majaa, sinulle yksi ja Moosekselle yksi ja Eliaalle yksi. Ja tätä sanoessaan tuli pilvi ja peitti heidät varjoonsa. Ja pilvestä kuului ääni joka sanoi: Tämä on minun Poikani, se valittu, kuulkaa häntä" (9:27-35). Jeesuksen tiivis yhteen kuuluminen Isän kanssa käy ilmi useasta Luukkaan kohdasta. Kohdan 10:16 mukaan Jeesus sanoi: "Joka minut hylkää, hylkää hänet joka on minut lähettänyt." Ja 10:22: ”Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne kuka Poika on, kuin Isä; eikä kukaan muu tunne kuka Isä on, kuin Poika ja se kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa".

 

Luukas kirjoittaa kerta toisen perään ”Herra”, kertoessaan Jeesuksesta. Muutama esimerkki: "Martan sisar Maria asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettansa” (10:39). Kun eräs feriseus ihmetteli ettei Jeesus peseytynyt ennen ateriaa, kirjoittaa Luukas:  ”Silloin Herra sanoi hänelle: Kyllä te, fariseukset puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisäpuoli teissä on täynnä ryöstöä ja pahuutta” (11:39). Kun Sakkeus ”koetti saada nähdä Jeesusta” ja sai Jeesuksen vieraakseen nurisivat kaikki sanoen: ”Syntisen miehen luokse hän meni majailemaan”. Silloin Luukas kirjoittaa: ”Mutta  Sakkeus astui esiin ja sanoi Herralle…” (19:8). Jeesuksen tullessa Jerusalemiin muutama päivä ennen ristiinnaulitsemista, sanoi hän kahdelle opetuslapselle: "Menkää edessä olevaan kylään niin sinne tullessanne te löydätte sidottuna varsan jonka selässä ei vielä yksikään ihminen ole istunut; päästäkää se ja tuokaa tänne. Ja jos joku kysyy teiltä: 'Miksi te sen päästätte?' sanokaa näin: 'Herra tarvitsee sitä' (19:30-31). Jeesus tuli Jerusalemiin ratsastaen aasilla ja ”koko opetuslasten joukko” osoitti hänelle suosiota ”kuninkaana Herran nimessä.” Moni fariseus protestoi ja vaati Jeesusta vaientamaan heidät. Mutta hän vastasi ja sanoi: "Minä sanon teille: jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat" (19:37-40).

 

Luukas huomioi, samoin kuin Matteus ja Markus, Jeesuksen kysymyksen kirjanoppineille: ”Kuinka Kristus voi olla sekä Daavidin poika ts. ihminen, että samalla kertaa Herra ts. Jumala? Kansan johtajat jäivät sanattomiksi tämän kysymyksen edessä. Hehän olivat selvillä siitä että Messias oli Daavidin poika. Ja kuitenkin Daavid kutsuu häntä, Psalmissa 110:1, sanoen: ”minun Herrani” (20:41-44). Jeesus kysyi ehtoollisella opetuslapsilta jotka kiistelivät siitä kuka oli suurin: ”Kumpi on suurempi, sekö joka aterioi, vai se joka palvelee? Eikö se joka aterioi? Mutta minä olen teidän keskellänne niin kuin se joka palvelee” (22:27). Sitten Jeesus sanoin liittyen Daniel 7:27 jakeeseen: ”Minä säädän teille niin kuin minun Isäni on minulle säätänyt kuninkaallisen vallan, te saatte syödä ja juoda minun pöydässäni minun valtakunnassani” (22:29). Hänellä joka tuli köyhänä palvelijana antaakseen elämänsä ihmisten lunastukseksi oli iankaikkinen valtakunta. Hän oli taivaallinen Ihmisen Poika josta Daniel oli ennustanut. Kun Juudas oli hänet kavaltanut Jeeus sanoi: ”Juudas, suunantamisellako sinä Ihmisen Pojankavallat?"  (22:48). Jeesus oli aikaisemmin puhunut Ihmisen Pojan paluusta viimeiselle tuomiolle (21:25ss) ja sanonut: ”Taivas ja maa katoavat”, mutta minun sanani eivät (21:33), ja että heidän tulee rukoilla voimaa seisoakseen Ihmisen Pojan edessä (21:36). Hän puhui kuolemastaan ehtoollisen yhteydessä ja sanoi: ”Ihmisen Poika menee pois niin kuin säädetty on, mutta voi sitä ihmistä jonka kautta hänet kavalletaan!" (22:22). Kun Jeesusta kuulusteltiin juutalaisten Suuren neuvoston edessä, vastasi Jeesus kysymykseen ”Oletko sinä Messiasa?”, viittaten Daniel 7 luvun ennustukseen: ”Tästedes Ihmisen Poika on istuva Jumalan voiman oikealla puolella" (22:67-69).  ”Silloin kaikki sanoivat: "Sinä siis olet Jumalan Poika?" Hän vastasi heille: "Tepä sen sanotte, että Minä Olen." Niin he sanoivat: "Mitä me enää todistusta tarvitsemme? Me itse olemme kuulleet sen hänen omasta suustansa" (22:70). Kun sitten Suuri neuvosto antoi viedä Jeesuksen roomalaisen prefektin Pontius Pilatuksen tykö saadakseen hänet tuomituksi kuolemaan, esitettiin Luukkaan mukaan seuraava syytös: ”Tämän me olemme havainneet villitsevän kansaamme, kieltävän antamasta veroja keisarille ja sanovan itseään Kristukseksi, kuninkaaksi" (23:1-2). Luukas kertoo myös että Suuren neuvoston jäsenet pilkkasivat Jeesusta kun hänet oli tuomittu kuolemaan ja riippui ristille naulittuna. He sanoivat: ”Muita hän on auttanut; auttakoon itseänsä jos hän on Jumalan Kristus, se valittu (23:35). 

 

Jos Jeesus todella oli Jumalan Poika, taivaallinen Ihmisen Poika, oli hänen ennustuksensa ylösnousemuksesta kolmantena päivänä toteuduttava. Näin myös tapahtui Luukaan mukaan (luku 24). Aikaisin sunnuntaiaamuna naiset, jotka tulivat haudalle hyväntuoksuisten yrttien kera, totesivat haudan olevan tyhjä. Kaksi miestä puettuina kirjkkaisiin vaatteisiin näyttäytyi heille ja sanoivat: ”Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa kuinka hän puhui teille vielä ollessaan Galileassa sanoen: 'Ihmisen Poika pitää annettaman syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulittaman, ja hänen pitää kolmantena päivänä nouseman ylös”. Jaq Luukas lisää: ”Niin he muistivat hänen sanansa” (24:5-8). Kun naiset kertoivat tästä kaikesta niille yhdelletoista apostolille ja ”kaikille muille”, torjuttiin heidän kertomuksensa ”turhina puheina”, eivätkä he uskoneet heitä”.  Mutta kun Pietari juoksi haudalle… näki hän siellä ainoastaan ”käärinliinat” (24:11-12). Tämän jälkeen ylösnoussut Jeesus näyttäytyi kahdelle opetuslapselle kun he olivat matkalla Emmaukseen ja sanoi heille mm: ”Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea sitä, minkä profeetat ovat puhuneet! Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän kirkkauteensa?" Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu”(24:25-27). Sitten Jeesus sanoi heille: ”Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa" (24:44). Se mitä oli tapahtunut oli siten täysin yhtäpitävää sen kanssa mitä Jeesus ja Vanhan testamentin kirjoitukset olivat Messiaasta ja pelastuksesta ennustaneet. Opetuslapset tarvitsivat apua tämän ymmärtämisessä. Luukas kirjoittaa: ”Sitten hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset. Ja hän sanoi heille: Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessään kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat. Ja katso, minä lähetän teille sen jonka minun Isäni on luvannut; mutta te pysykää tässä kaupungissa kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta" (24:45-49). Luukas päättää evankeliuminsa siihen mitä sitten tapahtui Betaniassa (40 päivää Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen sen mukaan mitä Luukas kirjoittaa kirjansa toisessa osassa, Apostolien teot 1:3).  Siellä Jeesus siunasi opetuslapsensa: ”Ja tapahtui, että hän siunatessaan heitä erkani heistä ja hänet otettiin ylös taivaaseen. Ja he kumarsivat häntä ja palasivat Jerusalemiin suuresti iloiten” (24:51-52).

 

Yhteenvetona voimme todeta että Luukas todistaa yhtä selvästi kuin Matteus ja Markus että Jeesus on Jumalan uniikki Poika, Vanhassa testamentissa luvattu Messias ja kaikkien syntisten Vapahtaja. Ja sellaisena hän on sekä synnitön ihminen, eikä kukaan vähäisempi kuin Herra itse.

______________________________________

Syyskuu

 

Kuka Jeesus on Markuksen mukaan?

Evankeliuminsa ensimmäisessä luvussa ja ensimmäisessä jakeessa tekee Markus heti selväksi mistä hänen kirjassaan on kysymys, nimittäin ”Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan Pojasta” (1:1). Sen jälkeen Markus viittaa myös Vanhan testamentin profetioihin. Jumalan sanansaattaja tulisi Kirjoitusten mukaan valmistamaan tietä Messiaalle ”Herralle” (j 2-3).  Hän tähdentää että tämä sanansaattaja oli Johannes Kastaja (j 4), eikä ”Jeesus Kristus, Jumalan Poika ole mikään vähäisempi kuin itse ”Herra”. Yhtäpitävästi tämän kanssa julisti Johannes Kastaja: ”Minun jälkeeni tulee minua väkevämpi jonka kengänpaulaa minä en ole kelvollinen maahan kumartuneena päästämään” (j 7). Matteuksen tavoin viittaa Markuskin mitä Jeesuksen kasteen yhteydessä tapahtui. ”Ja taivaista tuli ääni: "Sinä olet minun rakas Poikani; sinuun minä olen mielistynyt" (j 11).

 

Toisessa luvussa tehdään kysymys: ”Kuka voi antaa syntejä anteeksi?” Vastaus kuuluu: ”Ei kukaan, paitsi Jumala yksin”. Koska kirjanoppineet eivät voineet ajatella että Jeesus oli Jumala, katsoivat he hänen syntien anteeksiantamuksensa olevan rienausta. Mutta silloin Jeesus tekee vielä ihmeen jota ei voi tehdä kukaan muu kuin Jumala: Hän parantaa halvaantuneen miehen pelkällä sanallaan. Kirjanoppineille, joiden mielestä hänen syntien anteeksiantamuksensa oli rienausta, hän sanoi: ”Kumpi on helpompaa, sanoako halvaantuneelle: 'Sinun syntisi annetaan anteeksi', vai sanoa: 'Nouse, ota vuoteesi ja käy'? Mutta tietääksenne että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi hän sanoi halvaantuneelle, "minä sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." Silloin hän nousi, otti kohta vuoteensa ja meni ulos kaikkien nähden niin että kaikki hämmästyivät ja ylistivät Jumalaa sanoen: "Tämän kaltaista emme ole ikinä nähneet" (9-12). ”Kaikkien silmien nähden” teki Jeesus sellaista mitä vain Jumala voi tehdä.[1]

 

Kolmannessa luvussa Markus kertoo etteivät Jeesuksen ihmeet johtaneet siihen että fariseukset olisivat alkaneet omaksua sitä kuka Jeesus on. Sen sijaan tapahtui seuraavaa: ”Fariseukset lähtivät ulos ja pitivät kohta herodilaisten kanssa neuvoa häntä vastaan surmatakseen hänet” (3-6). Kun Jeesus paransi sairaita sapattina pidettiin sitä tavattomana rikoksena. Eräät kirjanoppineet väittivät jopa että hän oli ”Belsebulin riivaama” ja että hän ajoi ulos pahoja henkiä pahojen henkien ruhtinaan avulla (j 22). 

 

Neljännessä luvussa tehdään uudeleen kysymys: ”Kuka hän on?” Matteuksen tavoin kertoo Markuskin kuinka Jeesus ja opetuslapset joutuivat rajuun myrskypuuskaan Genesaretin järvellä ”ja aallot syöksyivät veneeseen niin että vene jo täyttyi” (4:37). Kun Jeesus pelasti heidät tyynnyttäen myrskyn pelkällä sanalla, ”suuri pelko valtasi heidät ja he sanoivat toisillensa: "Kuka onkaan tämä kun sekä tuuli että meri häntä tottelevat?" (j 41).

 

Markus mainitsee myös että pahat henget tiesivät kuka hän on. Viidennen luvun mukaan pahan hengen riivaama mies juoksi Jeesuksen tykö, kumartui maahan hänen eteensä ja huusi: ”Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä Jeesus, Jumalan Korkeimman Poika? Minä vannotan sinua Jumalan kautta, älä vaivaa minua" (5:6-7). Parannettuaan riivatun miehen sai tämä Jeesukselta seuraavan kehotuksen: ”Mene kotiisi omaistesi luo ja kerro heille kuinka suuria tekoja Herra on sinulle tehnyt ja kuinka hän on sinua armahtanut" (j 19). Jeesuksen teko on siis Jumalan teko. Samassa luvussa Markus kertoo kahdesta merkillisestä ihmeestä. Jeesus parantaa vain muutamalla sanalla erään naisen jolla oli ollut verenvuotoja kahdentoista vuoden ajan (j 34), ja hän herätti synagogan esimiehen Jairuksen kuolleen tyttären (j 41-42). 

 

Samoin kuin Matteus (13:35s), kertoo Markuskin kuinka ihmiset Jeesuksen kotikaupungissa häkeltyivät ja hämmästyivät Jeesuksen suurta viisautta ja voimatekoja (kreikaksi dynámeis). "Mistä tällä on kaikki tämä ja mikä on se viisaus joka on hänelle annettu? Ja mitä ovat senkaltaiset voimalliset teot jotka tapahtuvat hänen kättensä kautta?” (6:2). ”Eikö tämä ole se rakentaja, Marian poika ja Jaakobin ja Jooseen ja Juudaan ja Simonin veli? Ja eivätkö hänen sisarensa ole täällä meidän parissamme?" (6:3).

 

Kotikaupungissaan kohtasi Jeesus epäilyä, mutta muualla hänen ihmeteot herättivät suurta hämmästystä ja luottamusta. Kun Jeesus 7. luvun mukaan paransi kuuromykän pelkällä yhdellä sanalla ”effata” joka tarkoittaa ”avaudu!” (7:32-35), hämmästyi kansa ylen määrin ja sanoi: ”Hyvin hän on kaikki tehnyt: kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan" (j 37).

 

Luvussa kahdeksan kertoo Markus Pietarin vastauksen Jeesuksen kysymykseen: ”Kenen ihmiset sanovat minun olevan?” (8:27), ”Sinä olet Messias”(j 29). Koska ihmisten, myös Jeesuksen opetuslasten, oli vaikea ymmärtää ettei Messias, suurin kuningas kaikista kuninkaista, ollut maallinen kuningas maallista valtakuntaa varten, vaan taivaallinen kuningas taivaallisessa valtakunnassa, kielsi Jeesus opetuslapsia levittämästä tietoa että hän on Messias (j 30). Jeesus käytti sen sijaan itsestään termiä Ihmisenpoika ja opetti että ”Ihmisen Pojan piti kärsimän paljon ja joutuman vanhinten ja ylipappien ja kirjanoppineiden hyljittäväksi ja tuleman tapetuksi, ja kolmen päivän perästä nouseman ylös” (8:31). Markus jatkaa: ”Ja tämän hän puhui peittelemättä. Silloin Pietari otti hänet erilleen ja rupesi häntä nuhtelemaan, (33). Mutta hän kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja nuhteli Pietaria sanoen: "Mene pois minun edestäni saatana sillä sinä et ajattele sitä mikä on Jumalan, vaan sitä mikä on ihmisten" (8:32-33). Tässä Jeesus asettaa Jumalan ja ihmisen ajatukset vastakkain, toisiaan vasten. Se ettei Messias tule kuninkaallisessa loistossa olemaan maallisen valtakunnan kuningas, vaan kärsimään ja kuolemaan ihmisten syntien tähden, oli inhimilliselle järjelle vieras ajatus, samoin kuin Messiaan ylösnousemus kolmantena päivänä. Pietarin oli opittava olemaan korjaamatta Jumalan ajatuksia ihmisviisauden ajatuksilla. 

 

Jeesuksen mukaan oli Ihmisenpoika tuleva ”Isän kirkkaudessa ” vasta viimeisenä päivänä tuomiolle sille joka häpeää minua ja minun sanojani (8:38). Mutta Jeesuksen jumalallinen kirkkaus näkyy välähdyksen omaisesti myös hänen alennuksen tilassa, (ts aina sikiämisestä ja syntymästä Betlehemissä kuolemaan asti ristillä), mm. ainutlaatuisessa ilmestyksessä kirkastusvuorella. Tästä tapahtumasta Markus puhuu yhdeksännessä luvussa. Jeesus, jonka oli kärsittävä ja kuoltava ihmisten syntien tähden, ei ollut kukaan vähäisempi kuin Jumalan oma Poika (9:7). Hänen kärsimyksensä ja kuolemansa ei johtunut hänen omista synneistään, vaan ihmisten synneistä. Pietari, Jakob ja Johannes saivat kirkastusvuorella nähdä hänen puhuvan Mooseksen ja Eliaan kanssa ja vaatteissa jotka loistivat hohtavina, "niin ylen valkoisina ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä taida semmoiseksi valkaista” (9:3-4). Mutta Markuksen kertomuksesta käy ilmi että huolimatta ilmestyksestä kirkastusvuorella ja huolimatta Jeesuksen monista ihmeteoista ja saarnoista, oli opetuslapilla vaikeuksia ymmärtää Jeesuksen pelastustehtävää. Kun Jeesus toisti, ”Ihmisen Poika annetaan ihmisten käsiin ja he tappavat hänet, ja kun hänet on tapettu nousee hän kolmen päivän perästä ylös" (9:31), oli tämä opetuslapsille käsittämätöntä puhetta. Markus kirjoittaa: ”He eivät käsittäneet sitä puhetta ja pelkäsivät häneltä kysyä” (9:32). Jeesuksen persoonan ja tehtävä ymmärtämisen vaikeus kuului Markuksen mukaan yhteen ihmisen vaikeuden kanssa ymmärtää kuinka hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Kymmenennen luvun mukaan Jeesus sanoi: "Lapset, kuinka vaikea onkaan niiden jotka luottavat tavaraansa päästä Jumalan valtakuntaan! Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan" (10:4-25). Opetuslasten reaktio näihin Jeesuksen sanoihin on valaiseva:  ”Kuka sitten voi pelastua?" (j 26). Jeesus vastasi: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle” (j 27). Välittömästi ennen tätä vastausta Markus mainitsee perustavaa laatua olevan asian: Jeesus katsoi heihin ja sanoi…” Jeesus näki edessään opetuslapset jotka huolimatta hänen opetuksesta olivat yhä siinä määrin ihmisajatusten ohjaamina etteivät ymmärtäneet itsensä pelastamisen olevan mahdotonta ihmisen synnin tähden. He eivät ymmärtäneet että hän joka katsoi heihin ja puhui heille oli heidän ainoa pelastuksensa. ”Hänelle, Ihmisen Pojalle, annettiin valta, kunnia (kirkkaus) ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä”, kuuluu Daniel 7:14 ennustus. Ehkä juuri tämän raamatunkohdan johdosta Jakob ja Johannes esittivät Jeesukselle Mark 10:37 mukaisen pyynnön: ”Anna meidän istua toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolellasi sinun kirkkaudessasi.” Jeesus vastasi: ”Te ette tiedä mitä anotte”. ”Ihmisen Pojan oli ensin kärsittävä ja kuoltava ihmisten puolesta. ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä," tähdensi Jeesus harhautuneille opetuslapsilleen (j 45). Ilman että Ihmisen Poika ostaa vapaaksi, kärsii sijaisena ja kuolee, ei syntiset voi tulla osallisiksi menettämästään kirkkaudesta, Jumalan ja Ihmisen Pojan valtakunnasta. Paavali lausuu saman totuuden seuraavin sanoin: ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.” (Room 3:23-24).     

    

Luvussa 11 Markus kertoo kuinka Jeesus Jerusalemiin tullessa paljastaa jumalalliset kykynsä sanoen kahdelle opetuslapselle: ”Menkää kylään joka on edessänne niin te kohta kun sinne tulette löydätte sidottuna varsan jonka selässä ei yksikään ihminen vielä ole istunut; päästäkää se ja tuokaa tänne. Ja jos joku teille sanoo: 'Miksi te noin teette?', niin sanokaa: 'Herra tarvitsee sitä ja lähettää sen kohta tänne.” (11:2-3).

 

Kun Jeesus sitten tuli ratsastaen aasin varsalla huusivat ihmisen hänen edellään ja jäljessä: ”Hoosianna, siunattu olkoon hän joka tulee Herran nimeen! Siunattu olkoon isämme Daavidin valtakunta joka tulee. Hoosianna korkeuksissa!" (11:9-10). Sakarja 9:9 ennustuksen mukaan oli Messiaskuningas tuleva ”ratsastaen aasilla, aasin tamman varsalla”. Mutta käsittivätkö kaikki millainen kuningas Jeesus oli ja millainen Daavidin valtakunta tuli hänen kanssaan? Pian huudettaisi ylipappien kiihottamina: ”Ristiinnaulitse hänet” (Mark 15:11-13).

 

Jeesus tuli Jerusalemiin muutama päivä ennen ristiinnaulitsemista ja meni Markuksen mukaan pyhäkköön ja opetti siellä. Hän alkoi ajaa ulos niitä jotka siellä myivät ja ostivat, sanoen: ”Eikö ole kirjoitettu: 'Minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi´? Mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan" (11:17). Jeesus toimi kuin olisi ollut itse Jumala ja pyhäkkö hänen huoneensa. Ylipapit ja kirjanoppineet ihmettelivät kuinka Jeesus saattoi esiintyä tällä tavalla. ”Millä vallalla sinä näitä teet?” (j 28).

 

Kun Jeesus opetti pyhäkössä teki hän, Markus 12 mukaan, seuraavan kysymyksen: "Kuinka kirjanoppineet sanovat että Kristus on Daavidin poika? Onhan Daavid itse sanonut Pyhässä Hengessä: 'Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi alle.' Daavid itse sanoo häntä Herraksi; kuinka hän sitten on hänen poikansa?" (12:35-37). Kirjanoppineet olivat ymmärtäneet että Messias olisi ”Daavidin poika” mutta he eivät voineet hyväksyä sitä että Messias olisi samala ”Herra” ts. Jumala. 

 

Luvussa 13 käy ilmi että Jeesus, Jumalan tavoin, tuntee tulevaisuuden. Hän tietää mitä suurenmoiselle pyhäkölle tulee tapahtumaan. ”Ei ole jäävä kiveä kiven päälle maahan jaottamatta" (13:2). Synti maailmassa saa aikaan sen ettei vakaata rauhan valtakuntaa voi tulla:  ”Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, tulee maanjäristyksiä ja monin paikoin tulee nälänhätää. (j 8). ”Vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee ja he tekevät tunnustekoja ja ihmeitä eksyttääkseen, jos mahdollista, valitut. Mutta olkaa te varuillanne. Minä olen edeltä sanonut teille kaikki” (j 22s). ”Taivas ja maa katoavat mutta minun sanani eivät katoa” (j 31). ”Aurinko pimenee eikä kuu anna valoansa ja tähdet putoilevat taivaalta ja voimat jotka taivaissa ovat, järkkyvät. Silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvissä suurella voimalla ja kirkkaudella” (j 24-26).

 

Viimeisellä pääsiäislammasaterialla Jeesus taas selitti että Ihmisenpojan oli Kirjoitusten mukaan uhrattava elämänsä (14:21). ”Ihmisen Poika annetaan syntisten käsiin” (j 41). Hänen vuodatettu verensä on ”liiton veri” (j 24), ja hän on nouseva ylös jälleen (j 28). Kun Jeesus oli viety ylipapin ja Suuren neuvoston eteen kysyi ylipappi häneltä: ”Oletko sinä Kristus sen Ylistetyn Poika?" Jeesus vastasi: ”Olen” ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvissä" (14:61s). Kun Jeesus näin vahvisti että hän on sekä Messias Jumalan Poika että Herra itse (”Minä olen”) joka on tullut taivaasta, repäisi ylipappi vaatteensa ja sanoi: ”Mitä me enää todistajia tarvitsemme? Te kuulitte hänen pilkkaamisensa (j 63, 64). Ei siis ole mitään epäilystäkään siitä että Jeesus itse selitti olevansa sekä Jumala että ihminen samassa persoonassa. Tämän osoittaa ylipapin reaktio. Kun ihmisen vaatimuksena on olla Jumala, on se ylipapin mukaan hirveä loukkaus josta seuraa kuolemanrangaistus. 

 

Kun Jeesus seuraavana päivänä riippui naulattuna ristille, pilkkasivat ylipapit ja kirjanoppineet häntä sanoen: ”Muita hän on auttanut, itseään ei voi auttaa. Astukoon hän Kristus, Israelin kuningas nyt alas ristiltä että me näkisimme ja uskoisimme" (15:31s). Mutta eivät kaikki epäilleet että Jeesus todella on Messias Jumalan Poika. Markus kirjoittaa että Jeesus ”suurella äänellä antoi henkensä ” ja jatkaa, ”Kun sadanpäämies joka seisoi häntä vastapäätä näki hänen näin antavan henkensä, sanoi hän: "Totisesti tämä ihminen oli Jumalan Poika" (15:39). 

 

Muitten evankelistojen tapaan Markus päättää evankeliuminsa kertoen Jeesuksen ylösnousemuksesta (luku 16). Kun muutamat naiset hyvin aikaisin sunnuntaiaamuna tulivat haudalle, näkivät he että suuri kivi haudan suulta oli vieritetty pois, ja haudan sisällä he näkivät nuoren miehen puettuna valkoiseen pukuun joka sanoi heille: ”Älkää peljästykö; te etsitte Jeesusta Nasaretilaista joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut ylös; ei hän ole täällä. Katso, tässä on paikka johon he hänet panivat” (16:2-6). Sitten Jeesus näyttäytyi Magdalan Marialle, sitten Emmauksen opetuslapsille ja ”sitten niille yhdelletoista heidän ollessa aterialla; ja hän nuhteli heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä jotka olivat nähneet hänet ylösnousseeksi” (16:14). Kristillinen ylösnousemususko ei siis ole Markuksen mukaan seurausta opetuslasten hyväuskoisuudesta.

 

Olemme nyt kuulleet Markuksen todistuksen Jeesuksesta. Todistaako hän toisin kuin Matteus Jeesuksesta, kuka hän on? Kyllä-vastaus tähän kysymykseen on käsittämätön. Yhtä yksiselitteisesti kuin Matteus todistaa Markus Jeesuksesta että hän on luvattu Messias, Jumalan ainutlaatuinen Poika ja sellaisena tosi Jumala ja tosi ihminen samassa persoonassa. 

 

.......................................

 

[1] Jeesus käyttää usein itsestään termiä ”Ihmisenpoika”, koska niin selvästi käy ilmi Daniel 7:13s että Ihmisenpoika tulee taivaasta ja että hänellä on taivasten valtakunta.

Elokuu 

 

Seitsemännentoista luvun mukaan jonkin aikaa tämän jälkeen Jeesus otti mukaansa Pietarin, Jakobin ja Johanneksen korkealle vuorelle jossa heille kirkastuksen kautta selvästi näytettiin kuka Jeesus on. Nämä kolme opetuslasta saivat todistaa kuinka Jeesus muuttui heidän edessä: ”Ja hänen muotonsa muuttui heidän edessään, ja hänen kasvonsa loisti niin kuin aurinko, ja hänen vaatteensa tulivat valkoisiksi niin kuin valo. Ja katso, heille ilmestyivät Mooses ja Elias jotka puhuivat hänen kanssaan” (Matt 17:2-3). Tämän keskustelun aikana laskeutui kirkas pilvi heidän ylle ja he kuulivat Isän äänen sanovan: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt; kuulkaa häntä" (j 5). Toisessa kirjeessään Pietari kommentoi tätä tapausta seuraaviin sanoin:   

 

Me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa. Sillä hän sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden, kun tältä ylhäisimmältä kirkkaudelta tuli hänelle tämä ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt."Ja tämän äänen me kuulimme tulevan taivaasta kun olimme hänen kanssaan pyhällä vuorella (2 Piet 1:16-18).

 

Vasta Jeesuksen noustua ylös kuolleista voitiin se mitä Pietari, Jakob ja Johannes olivat ”kirkastusvuorella” todistamassa oikein ymmärtää. Tämän vuoksi oli Jeesus sanonut heille heidän tullessa alas vuorelta: ”Älkää kenellekään kertoko tätä näkyä, ennen kuin Ihmisen Poika on noussut kuolleista"(17:9). 

 

Kun Jeesus ennen kuolemaansa ja ylösnousemusta ratsasti Jerusalemiin (10 Nisan, 2 huhtikuuta v 30), esitettiin 21 luvun mukaan taas kysymys: ”Kuka hän on?” (21:10). Sakarjan kirjan 9:9 profetia Israelin kuninkaasta joka oli tuleva Siioniin ”ratsastaen aasilla, aasintamman varsalla”, sopi häneen. Ja kansa huusi hänelle: ”Hoosianna Daavidin pojalle! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen” (21:9). Hänen täytyy olla se suuri profeetta joka mainitaan 5 Moos 18:15, ajatteli kansa. ”Tämä on se profeetta,” (j 11). Mutta ylipapit ja kirjanoppineet närkästyivät kovin kun lapset huusivat pyhäkössä: ”Hoosianna Daavidin pojalle" (j 15). He kyseenalaistivat Jeesuksen vallan opettaa pyhäkössä (j 23) ja halusivat ottaa hänet kiinni kun hän paljasti heille heidän asenteensa seuraavin Psalttarin 118 sanoin: ”Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi; Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme”. Ja hän jatkoi: ”Sen tähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle joka tekee sen hedelmiä” (21:42,43). ”Ylipapit ja fariseukset ymmärsivät, että hän puhui heistä. Ja he olisivat tahtoneet, niin kuin sanottu, ottaa hänet kiinni. Mutta he pelkäsivät kansaa ”koska se piti häntä profeettana” (45-46).

 

Luvussa 22 Jeesus itse ottaa esiin asian ”kuka”. Hän kääntyy suoraan fariseusten puoleen ja kysyy: ”Mitä arvelette Kristuksesta? Kenen poika hän on?”(22-42). Vastaus kuului: ”Daavidin”. Silloin Jeesus teki lisäkysymyksen: ”Kuinka sitten Daavid Hengessä kutsuu häntä Herraksi (Kýrios) sanoen: Herra sanoi minun herralleni: Istu minun oikealle puolelleni kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi" (Ps 110:1). ”Jos siis Daavid kutsuu häntä Herraksi, kuinka hän on hänen poikansa?" (43-45). Mitä fariseusten pitäisi nyt vastata? Eikö Ps 110:1 puhunut heidän kieltämistään vastaan että ”Daavidin poika” ts Messis oli Daavidin Herra, ts Jumala? Niinpä he vastasivat olemalla hiljaa. ”Ja kukaan ei voinut vastata hänelle sanaakaan”, kirjoittaa Matteus (22:46).

 

Kun Jeesus myöhään illalla 14 Nisan (6 huhtikuuta v 30) vangittiin Getsemanen puutarhassa, tahtoi eräs opetuslapsi luvun 26 mukaan puolustaa häntä miekalla. Silloin Jeesus sanoi: ”Vai luuletko etten voisi rukoilla Isääni niin että hän lähettäisi heti minulle enemmän kuin kaksitoista legionaa enkeleitä? Mutta kuinka silloin kävisivät toteen kirjoitukset jotka sanovat että näin pitää tapahtuman?" (26:53-54). Samassa tilaisuudessa Jeesus sanoi kansanjoukolle: ”Mutta tämä kaikki on tapahtunut, että profeettain kirjoitukset kävisivät toteen" (56).

 

Myöhemmin samana iltana Jeeus asetettiin juutalaisten korkeimman johdon, Suuren neuvoston eteen. Kun Jeesus vaikeni kaikkien väärien syytösten ja todistusten edessä, nousi ylipappi ja sanoi hänelle: "Etkö vastaa mitään siihen, mitä nämä todistavat sinua vastaan?" Mutta Jeesus oli vaiti. Niin ylimmäinen pappi sanoi hänelle: "Minä vannotan sinua elävän Jumalan kautta, että sanot meille oletko sinä Kristus, Jumalan Poika." Jeesus sanoi hänelle: "Sinäpä sen sanoit. Mutta minä sanon teille: tästedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä" (26:62-64). Reaktio Jeesuksen vastaukseen oli raivokas. Matteus kirjoittaa: ”Silloin ylimmäinen pappi repäisi vaatteensa ja sanoi: "Hän on pilkannut Jumalaa. Mitä me enää todistajia tarvitsemme? Katso, nyt kuulitte hänen pilkkaamisensa. Miten teistä on?" He vastasivat sanoen: "Hän on vikapää kuolemaan. Silloin he sylkivät häntä silmille ja löivät häntä nyrkillä kasvoihin; ja toiset sivalsivat häntä poskelle ja sanoivat: "Profetoi meille, Kristus! Kuka se on joka sinua löi" (26:65-68).

 

Kun Jeesus oli tuomittu kuolemaan juutalaisten korkeimman johdon toimesta, vietiin hänet aikaisin perjantaiaamuna 7 huhtikuuta roomalaisen miehitysvallan korkeimman edustajan tykö. Luku 27 kertoo kuulustelusta maaherra Pontius Pilatuksen luona, joka oli Juudean roomalainen prefekti vuosina 26-36. Kun Pilatus esitti kysymyksen: ”Oletko sinä juutalaisten kuningas?”, Jeesus vastasi ”Sinäpä sen sanot” (27:11). Matteus kertoo ettei Pilatus todennut Jeesusta syylliseksi mihinkään rikokseen, mutta ei voinut asettua sitä kansanjoukkoa vastaan joka oli ylipappien ja juutalaisten johdon toimesta ylipuhuttu vaatimaan Jeesuksen tuomitsemista kuolemaan. Kun Pilatus kysyi heiltä: ”Mitä minun sitten on tehtävä Jeesukselle jota sanotaan Kristukseksi?", vastasivat kaikki Matteuksen mukaan: "Ristiinnaulittakoon!" Niin maaherra sanoi: "Mitä pahaa hän sitten on tehnyt?" Mutta he huusivat vielä kovemmin: "Ristiinnaulittakoon!" Ja kun Pilatus näki ettei mikään auttanut, vaan että meteli yhä yltyi, otti hän vettä ja pesi kätensä kansan nähden ja sanoi: Viaton olen minä tämän miehen vereen. Katsokaa itse eteenne" (27:22-24). 

 

Rikos josta kuolemaan tuomittua syytettiin kirjoitettiin tauluun ristiinnaulitun pään yläpuolelle. Jeesuksen pään yläpuolelle oli kirjoitettu: ”Tämä on Jeesus, juutalaisten kuningas" (27:37). Kun Jeesus riippui ristillä häntä pilkattiin mm. seuraavin sanoin: ”Sinä, joka hajotat maahan temppelin ja kolmessa päivässä sen rakennat, auta itseäsi jos olet Jumalan Poika ja astu alas ristiltä” (j 40). ”Muita hän on auttanut, itseään ei voi auttaa. Onhan hän Israelin kuningas; astukoon nyt alas ristiltä niin me uskomme häneen. Hän on luottanut Jumalaan; vapahtakoon nyt Jumala hänet jos on häneen mielistynyt. Hänhän on sanonut: Minä olen Jumalan Poika” 42-43). 

 

Samalla hetkellä kun Jeesus antoi henkensä tapahtui maanjäristys Matteuksen mukaan. ”Mutta kun sadanpäämies ja ne jotka hänen kanssaan vartioivat Jeesusta näkivät maanjäristyksen ja mitä muuta tapahtui, peljästyivät he suuresti ja sanoivat: "Totisesti tämä oli Jumalan Poika" (27:54). 

 

Lauantaina 8 huhtikuuta ristiinnaulitsemisen jälkeisenä päivänä kokoontuivat ylipapit ja fariseukset Pilatuksen luona. Matteuksen mukaan he esittivät seuraavan syyn: ”Herra, me muistamme sen villitsijän vielä eläessään sanoneen: 'Kolmen päivän kuluttua minä nousen ylös.' Käske siis tarkasti vartioida hautaa kolmanteen päivään asti etteivät hänen opetuslapsensa tulisi ja varastaisi häntä ja sanoisi kansalle: 'Hän nousi kuolleista', ja niin viimeinen villitys olisi pahempi kuin ensimmäinen" (27:63-64). Silloin Pilatus osoitti heille vartio-osaston. ”Niin he menivät ja turvasivat haudan lukiten kiven sinetillä ja asettaen vartijat” (66). 

 

Viimeisessä luvussaan Matteus kertoo ylösnousemuksen ihmeestä. Aikaisin auringon noustessa sunnuntaina 17 Nisan (9 huhtikuuta v 30) ”tapahtui suuri maanjäristys, sillä Herran enkeli astui alas taivaasta” (28:2). Enkelin tehtävä oli vierittää kivi pois haudan sisäänkäynnin edestä niin että naiset jotka tulivat käymään haudalla voivat nähdän että hauta oli tyhjä. Enkeli sanoin naisille: ”Älkää pelätkö! Minä tiedän teidän etsivän Jeesusta, joka oli ristiinnaulittu. Ei hän ole täällä, sillä hän on noussut ylös, niin kuin hän sanoi. Tulkaa, katsokaa paikkaa jossa hän on maannut” (28:5-6). Kuinka sitten vartio-osasto reagoi? ”Vartijat vapisivat ja kävivät ikään kuin kuolleiksi kun he näkivät enkelin joka oli näöltään niin kuin salama” (j 3-4). 

 

Matteus kertoo että naiset täyttyivät sekä pelolla että ilolla ja kiiruhtivat pois haudalta ilmoittaakseen opetuslapsille että Jeesus  ”on noussut ylös kuolleista”. Silloin Jeesus tuli heitä vastaan ja tervehti heitä samoilla sanoilla kun enkeli vähän aikaisemmin: ”Älkää pelätkö”! Mutta eivät vain naiset kiiruhtaneet kaupunkiin kertomaan mitä oli tapahtunut, vaan myös muutamat vartijoista. Matteus kertoo: ”Mutta heidän mennessään, katso muutamat vartijaväestä tulivat kaupunkiin ja ilmoittivat ylipapeille kaikki mitä oli tapahtunut” (28:11). Mutta juutalaisten johtajat eivät voineet hyväksyä tyhjän haudan selitystä että Jeesus oli noussut ylös. He kokoontuivat vanhinten kanssa ja päättivät antaa sotilaille suuren summan rahaa ja sanoivat: ”Sanokaa että hänen opetuslapsensa tulivat yöllä ja veivät hänet varkain meidän nukkuessamme. Ja jos tämä tulee maaherran korviin niin me lepytämme hänet ja toimitamme niin että saatte olla huoletta" (j 12-14). Vartio-osaston sotilaat ottivat rahat ja tekivät niin kuin heitä oli neuvottu” (j 15). Matteuksen todistuksen mukaan oli Jeesuksen vihollisten käytettävä tietoisesti valetta väheksymään vahvaa todistus että Jeesus on todella Jumalan Poika, että Jeesus todella nousi ylös kuolleista, mikä inhimillisesti ottaen on mahdotonta – mutta ei Jumalalle. 

 

Olen nyt antanut Matteuksen todistuksen puhua. Onko mitään epäilystä siitä mitä se sisältää? Äärimmäisen selvästi ja lukuisin viittauksin mitä Jeesus on sanonut ja tehnyt Matteus valaisee kysymyksen, ”kuka hän on?”

----------------------------------------------

Heinäkuu

 

Opintomatka: Kuka on Kallio?

Jeesuksen sanat Matt 16:18 on joskus ymmärretty väärin ja sen vuoksi on asiaa käsiteltävä vähän perusteellisemmin. Sanat kuuluvat: ”Sinä olet Pietari ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani ja tuonelan portit eivät sitä voita”. Kysymys kuuluu: Viittaako sanat ”tälle kalliolle” Pietariin, niin että ajatuksesta tulee sama kuin ”Sinä olet Pietari ja sinun varaasi minä rakennan seurakuntani”. Vai viittaako sanat ”tälle kalliolle” häneen jonka Pietari juuri on tunnustanut, nimittäin Jeesukseen ”Messiaana elävän Jumalan Poikana”?  

 

Matteus 16 asiayhteys jo paljastaa ettei kysymyksenasettelu koske sitä ”kuka Pietari on?”, vaan ”kuka Ihmisen poika on”. Pietaria ylistetään ”autuaaksi” kiitos tämän vastauksen: ”Sinä olet Messias elävän Jumalan Poika.” Pietari on nimittäin tunnustanut että Jeesus on Kallio, kristillisen kirkon perustus ja helvetin voittaja”. Tälle kalliolle rakennan minä seurakuntani eivätkä helvetin portit sitä voita.” ”Sinä olet Pietari”, sanoo Jeesus  ts. sinulla Simon Joonaan poika on myös tämä hieno nimi Pétros (kreikk.) joka voidaan johtaa kreikan sanasta pétra ja merkitsee ”kalliota”. Sinä olet eräänlainen kallio tunnustuksesi kautta että Kristus on Kallio. Mutta sinulle en minä rakenna seurakuntaani, ei epí Pétro (kreikk.) ”Pietarille”, vaan alkutekstin mukaan sanotaan epí távtä tä pétra, ”tälle kalliolle” ts sille minkä juuri olet tunnustanut ja on ”elävän Jumalan Poika”. 

 

Tekstimme välittömästä jatkosta näemme sen suuren eron joka tosi Kallion ts Jeesuksen ja Pietarin välillä on. Jeesus ennustaa itsestään että hänen pitää kärsiä ja tulla tapetuksi ja että hän on nouseva ylös kolmantena päivänä (16:21). Mutta Pietari ei vielä ymmärrä tämän asian välttämättömyyttä, vaan vastustaa Jeesusta (j22). Pietari ilmaisee ”ihmisajatuksia” ei ”Jumalan ajatuksia” (j23) osoittaen ettei hän suinkaan ole mikään kallio jolle tulisi rakentaa. Vain kun hän uskoo tunnustautuen tosi Kallioon, Messiaaseen elävän Jumalan Poikaan, hän on Pietari-nimen arvoinen, ts ihminen joka kuuluu yhteen Jeesus Kristus Kallion kanssa, eräs pétros joka rakentaa hä pétralle (=Kalliolle).

 

Uuden testamentin mukaan ovat Kirjoitukset ts Vanha testamentti Isän opetusta, Jumalan erityinen ilmestys. Siinä selitetään kerta toisen perään”ihmisten varaan rakentamisen kestämättömyys”. ”Luopukaa siis ihmisistä, joilla on vain henkäys sieraimissa” (Jes 2:22).  ”Voi niitä, jotka menevät alas Egyptiin apua etsimään… Egypti on ihminen ei Jumala, ja heidän hevosensa ovat lihaa eivätkä henkeä” (Jes 31:1,3). VT:ssa painotetaan kerta toisen perään että vain Jumala HERRA on tosi Kallio. ”Hän on kallio; täydelliset ovat hänen tekonsa, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on (5 Moos 32:4). Luopuneesta Israelista sanotaan: ”Kalliota joka sinut synnytti sinä et muistanut; sinä unhotit Jumalan joka sinulle elämän antoi (5 Moos 32:18). Epäjumalista sanotaan: ”Sillä heidän kallionsa ei ole niin kuin meidän kalliomme… Missä ovat nyt niiden jumalat, missä kallio johon he turvasivat?” (5 Moos 32:31,37).

 

Kun psalminkirjoittaja kääntyy HERRAN puoleen hän käyttää usein hänestä sanaa ”kallio” (hepreaksi tsur kreikaksi pétra). Muutama esimerkki: ”HERRA minun kallioni linnani ja pelastajani minun Jumalani vuoreni jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni autuuteni sarvi ja varustukseni (Ps 18:3). ”Sillä kuka muu on Jumala kuin HERRA ja kuka pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme” (Ps 18:32). ”HERRA elää! Kiitetty olkoon minun kallioni ja ylistetty minun pelastukseni Jumala (Ps 18:47). ”HERRA minun kallioni ja lunastajani” (Ps 19:15). ”Sinua HERRA minä huudan; minun kallioni älä ole minua kohtaan äänetön (Ps 28:1).  ”Jumalassa on minun apuni ja kunniani. Minun väkevyyteni kallio, minun turvani on Jumala” (Ps 62:8). ”Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti” (Ps 72:26). ”He muistivat että Jumala oli heidän kallionsa ja että Jumala Korkein oli heidän lunastajansa” (Ps 78:35). ”Tulkaa kohottakaamme ilohuuto HERRALLE, riemuhuuto pelastuksemme kalliolle” (Ps 95:1). 

 

Myös profeetat puhuvat Jumalasta kalliona. Pari esimerkkiä: ”Turvatkaa HERRAAN ainiaan sillä HERRA HERRA on iankaikkinen kallio” (Jes 26:4). ”Onko muuta Jumalaa kuin minä? Ei ole muuta pelastuskalliota, minä en ketään tunne” (Jes 44:8).

 

Voisiko nyt Jeesus joka jatkuvasti viittaa Kirjoituksiin asettua Matteuksen 16 luvussa Kirjoitusten todistusta vastaan ja väittää että joku muu kuin Jumala on Kallio jonka turviin meidän tulee paeta ja jolle rakentaa? Mahdotonta. Koska Jeesus Ihmisenpoika ei samalla ole vähempi kuin tosi ”elävän Jumalan Poika” ts ei vähempi kuin HERRA itse, on hän tämä tosi Kallio. Autuas se joka Kirjoituksista on saanut tämän uskon ja lohdutuksen sanoo Jeesus Pietarille. Tästä huolimatta levitetään tietyillä tahoilla vakavaa väärinkäsitystä että Pietari olisi Kallio jolle kristillinen seurakunta tulisi rakentaa. Raamattu 2000 (Ruotsin nykyinen kirkkoraamattu) esim. levittää tätä väärinkäsitystä lisäämällä Matt 16:18 alkutekstin vastaisesti Pietarin jälkeen sanan Kallio. Näin Raamattu 2000: Och jag säger dig att du är Petrus, Klippan, och på denna klippa skall jag bygga min kyrka.” Ja minä sanon sinulle että sinä olet Pietari, Kallio, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. 

 

Haluan päättää tämän opintomatkan ja antaa Pietarin itse kertoa kuka tosi Kallio on. Onko siis Pietari vai Kristus se jonka tykö meidän tulee mennä ja johon turvata? Pietari vastaa ensimmäisessä kirjeessään: ”Ja tulkaa hänen (Herran) tykönsä, elävän kiven tykö jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis, ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi uhraamaan hengellisiä uhreja jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia. Sillä Raamatussa sanotaan: "Katso, minä lasken Siioniin valitun kiven, kalliin kulmakiven; ja joka häneen uskoo, ei ole häpeään joutuva. Teille siis, jotka uskotte se on kallis, mutta niille jotka eivät usko on se kivi jonka rakentajat hylkäsivät tullut kulmakiveksi ja kompastuskiveksi ja loukkauskallioksi. Koska he eivät tottele sanaa, niin he kompastuvat; ja siihen heidät on pantukin”. (1Piet 2:4-8).

-------------------------------------------

Kesäkuu 2019

Luku 2

Kuka Jeesus on Uuden testamentin mukaan

 

Joskus väitetään että Uuden testamentin todistus Jeesuksesta on epäyhtenäinen ja ristiriitainen eikä sitä sen vuoksi voida panna perustaksi vastaamaan kysymykseen ”Kuka Jeesus on Uuden testamentin mukaan?” Mutta onko totta että UT antaa ristiriitaista tietoa kuka Jeesus on? Antaako Matteus yhdenlaisen todistuksen ja muut silminnäkijät kuten esim Johannes tai Pietari toisenlaisen? Haluan auttaa lukijaa itse löytämään vastauksen näihin kysymyksiin käyden tässä luvussa läpi Uuden testamentin kirja kirjalta ja nostaen esiin mitä eri todistajat ovat sanoneet Jeesuksen persoonasta – kuka hän oikeastaan on. Tekstit itse saavat suurelta osin puhua. 

 

Kuka Jeesus on Matteuksen mukaan?

Matteuksen todistus alkaa tähdentäen että Jeesus on Kristus (Messiaan kreikkalainen sana). Matteuksen ensimmäinen ajatus ei ala vain sanoilla: ”Jeesuksen syntykirja”, vaan ”Jeesuksen Kristuksen syntykirja”. Hän on Daavidin poika, Aabrahamin poika” (1:1). Selvä kytkentä Vanhan testamentin profetioihin joiden mukaan tuleva Messias on Aabrahamin ja Daavidin jälkeläinen. Kerta toisen perään Matteus tähdentää että Jeesus täyttää VT:n messiaaniset profetiat. Jesaja 7:14 mukaan neitsyt oli tuleva raskaaksi Messiaasta, ja tämä merkillinen toteutui neitsyt Marialle kun hän tuli raskaaksi Jeesuksesta yliluonnollisella tavalla, tähdentää Matteus. ”Ennen heidän (Joosef ja Maria) yhteen menoa huomattiin hänen olevan raskaana Pyhästä Hengestä” (1:18). ”Tämä kaikki on tapahtunut, että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta joka sanoo: "Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan” (1:22). Tämän vuoksi kristillinen kirkko tunnustaa Kristuksesta: ”sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta” (Apostolinen uskontunnustus). 

 

Toisessa luvussa Matteus kertoo että Itämaan tietäjät (viisaat miehet) tulivat Jerusalemiin rukoilemaan ”juutalaisten vastasyntynyttä kuningasta”. He halusivat käydä tervehtimässä Messiasta ja rukoilla häntä. Kirjanoppineet osasivat valistaa heitä miksi vastasyntynyt Messias ei ollut Jerusalemissa. Vanhan testamentin mukaan (Mika 5:2 profetia) Messias syntyisi Betlehemissä (5:1-6), ja näin oli nyt tapahtunut.

 

Kolmannessa luvussa Matteus nostaa esiin Johannes Kastajan todistuksen Jeesuksesta. "Joka minun jäljessäni tulee on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan" (3:11). Sitä kuka Jeesus on ei valaista vain Johanneksen todistuksella, vaan Matteuksen mukaan myös sillä mitä tapahtui kun Johannes kastoi Jeesuksen: Taivas aukeni ja Jumalan Henki laskeutui alas kyyhysen muodossa hänen päälleen. ”Ja ääni taivaasta sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt" (3:17). 

 

Neljännessä luvussa Matteus kertoo kuinka perkele yritti kiusata Jeesusta käyttämään hyväksi jumalallista kykyään ja siten käyttämään väärin kuulmistaan yhteen Jumalan kanssa. Mutta perkeleen kolme kieroa viettelytemppua torjuttiin joka kerta sanoilla ”kirjoitettu on” (4:4,7,10). Kiusaaja ei onnistunut saamaan Jumalan Poikaa luopumaan Isästä ja Kirjoitusten sanasta. Tämän jälkeen Matteus tähdentää että Jeesus on Jesajan profetian täyttymys siitä mitä ”tulevina päivinä” tapahtuisi pakanoiden Galileassa (Jesaja 9:1ss). ”Kansa joka pimeydessä vaeltaa näkee suuren valkeuden (j 16).

 

Kun opetuslapset 8. luvun mukaan joutuivat rajumyrskyyn Galilean järvellä, sai Jeesus pelkän sanansa kautta aikaan että tuli täysin tyyni. Silloin opetuslapset huusivat hämmästyksissään: ”Kuka hän on? Sekä tuulet että meri häntä tottelevat?" (8:27). Opetuslapset ihmettelivät kuka hän on, mutta pahat henget tiesi. Kun Jeesus tapasi kaksi riivattua Galilean järven kaakkoispuolella, nämä kiljuivat: ”Mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä, sinä Jumalan Poika” (j 29). Myöhemmin Jeesus tuli Kapernaumiin (luku 9). Hän sanoi eräälle halvaantuneelle miehelle: ”Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi" (9:2). Mutta tällainenhan olisi tyrmistyttävä teko joka ansaitsisi kuoleman rangaistuksen ellei Jeesus todella olisi Jumala, sillä vain Jumala voi antaa anteeksi syntejä. Tästä syystä muutamat kirjanoppineet ajattelivat mielessään: ”Tämä pilkkaa Jumalaa” (j 3). Matteuksen mukaan Jeesus kykeni näkemään heidän sydämeen ja paljastamaan heidän ajatukset. Matteus kirjoittaa: ”Jeesus ymmärsi heidän ajatuksensa ja sanoi: "Miksi te ajattelette pahaa sydämessänne? Sillä kumpi on helpompaa, sanoako 'Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi' vai sanoa: 'Nouse ja käy'? (9:4-5).  Syntejä voi antaa anteeksi vain Jumala, tämä on totta, ja on jumalallinen ihme. Mutta inhimillisesti on myös mahdotonta parantaa halvaantunut mies! Senkin voi vain Jumala tehdä. Tämä viimeksi mainittu ihme tapahtui läsnäolijoiden silmien edessä, ja on siis varmennettu! Jeesus halusi että he ymmärtäisivät että Ihmisenpoika Jeesus on Jumalan Poika ja sen vuoksi voi tehdä molemmat ihmeet. Hänen sanansa oli totuus, hän ei rienannut. ”Tietäkää”, sanoi Jeesus, että Ihmisenpojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi". Sitten hän sanoi halvaantuneelle: ´Nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi!` Ja tämä nousi ja lähti kotiinsa” (9:6-7). ”Kumpi on helpompaa, sanoako: 'Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi', vai sanoa: 'Nouse ja käy'?, oli Jeesus heiltä kysynyt (j 5). Tämän saman kysymyksen lähettää Matteus nyt edelleen kirjansa lukijalle. 

 

Kun joku sanoi Jeesusta ”Daavidin pojaksi” tarkoitti se varmuutta että hän on luvattu Vapahtaja, se Messias joka VT:n profetioiden mukaan oli oleva Daavidin jälkeläinen. Matteus 9:27 mukaan ne kaksi sokeaa ymmärsi kuka Jeesus oli, toisin kuin useimmat juutalaisten johtajat. Soket nimittäin huusivat Jeesukselle: ”Daavidin poika armahda meitä!” 

 

Olemme jo nähneet että Johannes Kastaja tiesi kuka Jeesus on kun Jeesus tuli Jordanille antaakseen kastaa itsensä (Matteus 3). Kuitenkin Johannes Kastaja lähetti opetuslapsensa Jeesuksen tykö seuraava kysymys mukanaan: ”Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?" (11:3). On pohdittu halusiko Johannes kysymyksellä auttaa omia opetuslapsiaan näkemään kuka Jeesus todella oli, vai oliko hän nyt vankilassaan alkanut uskossaan horjua. Mitä Jeesus vastasi? Hän antaa Kirjoitusten todistuksen vastata, niin kuin hän niin usein tekee. Kysyjiä kehotetaan vertaamaan Kirjoitusten todistusta Messiaasta (mm Jesaja 35) siihen mitä he kuulivat ja näkivät Jeesuksen sanovan ja tekevän. ”Menkää ja kertokaa Johannekselle mitä kuulette ja näette: Sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, pitaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleet herätetään ja köyhille julistetaan evankeliumia” (11:4-5). 

 

Kun Jeesuksen vastustajat 12 luvun mukaan hyökkäsivät Jeesusta vastaan hänen tekojensa tähden Jumalan pyhänä sapattina, Jeesus sanoi: ”Ihmisen Poika on sapatin Herra" (j 8). Vain Jumala on sapatin Herra. Ihmisenpoika ts. Jeesus on siis itse yhtä Jumalan kanssa. Tätä oli Jeesuksen vastustajien fariseusten mahdotonta hyväksyä, vaikka Jeesus ihmeen avulla näytti että hän todella voi tehdä mitä vain Jumala voi tehdä. He vetivät johtopäätöksen että Jeesuksen on kuoltava koska hän toimi niin kuin hän olisi Jumala. ”Niin fariseukset lähtivät ulos ja pitivät neuvoa häntä vastaan surmatakseen hänet”, kirjoittaa Matteus  (12:14). 

 

Kun Jeesus 13 luvun mukaan opetti kotikaupungissaan Nasaretin synagogassa, hämmästyivät kuulijat. Kuinka hänellä voi olla nämä yliluonnolliset kyvyt kun hänen perheensä oli tavallisia yksinkertaisia ihmisiä? "Mistä hänellä on tämä viisaus ja nämä voimalliset teot? Eikö tämä ole puusepän poika? Eikö hänen äitinsä nimi ole Maria ja Jaakob, Joosef, Simon ja Juudas hänen veljiä? Ja eikö kaikki hänen siskonsa ole täällä luonamme? Mistä hän on saanut kaiken tämän?" (13:54-56). Toisin sanoen: Kuka hän oikeastaan on? 

 

Luvussa 15 Matteus kertoo kanaanilaisesta naisesta joka pyysi apua Jeesukselta koska oli varma että Messias voi myös häntä auttaa. Hän nimittäin huusi Jeesukselle: ”Herra, Daavidin poika, armahda minua” (15:22). Jeesus oli kerran opetuslastensa kanssa Filippuksen Kesarean tienoilla Hermonin vuoren juurella kun hän 16 luvun mukaan kysyi heiltä: ”Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan?" (16:13). Opetuslapset vastasivat: "Muutamat Johannes Kastajan, toiset Eliaan, toiset taas Jeremiaan tai jonkun muun profeetoista". Moni siis ihmetteli: Kuka Jeesus oikeastaan on? Ja vastauksia saatiin erilaisia. Sitten Jeesus kysyi opetuslapsilta: ”No te sitten, kenen te sanotte minun olevan"? (j 15). Simon Pietari vastasi: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika” (j 16). Tämä vastaus on Jeesuksen mukaan oikea vastaus ja siten myös kristillisen kirkon vastaus. ”Minun Isäni joka on taivaassa” on ilmoittanut tämän vastauksen sinulle, sanoi Jeesus, ja ylisti Pietaria autuaaksi. Usko Jeesukseen "Messiaana, elävän Jumalan Poikana” on autuaaksi tekevä usko. 

 

----------------------------------------------

Toukokuu 2019

Ajanlasku

Tapahtuma-aikojen määrittämiseksi on käytetty eri menetelmiä. Useissa maissa toimittiin listaamalla eri kaupunkien johtomiehiä. Näin toimittiin jo esi-assyrialaisessa valtakunnassa. Kreikassa Ateenassa on nähtävänä vuotuisten arkonien (johtomiesten) lista joka ulottu aina vuoteen 683 eKr. Suunnilleen v:n 300 eKr aikaan lanseerasi eräs antiikinajan historian kirjoittaja Timaios erään toisen kronologisen järjestelmän pannen olympialaisten voittoluettelot päivitysten perustaksi. Ensimmäiset olympia kilpailuthan pidettiin jo v 776 eKr ja ne jatkui sitten keskeytyksettä joka neljäs vuosi aina v:een 394 jKr.  Silloin keisari Theodosius lopetti ne kristillistä syistä koska ne oli omistettu pakanalliselle Zeus jumalalle. Tämän jälkeen siirryttiin oppineissa piireissä käyttämään sarjaa vuosilukujaksoja joita kutsutaan indiktiooneiksi. Tämä ajanlaskumenetelmä sai jalansijaa paavin kansliassa vasta 600-luvulla ja levisi laajalle englantilaisen Beda nimisen oppineen munkin (673-735) kautta joka käytti indiktioonia kirjoituksissaan. Se tuli tästä lähtien yleiseksi Englannissa ja saksalaisissa kuningashuoneissa, jälkimmäisissä aina v 1378 asti kun dionysinen tai kristillinen aikakausi (kts alla) otettiin käyttöön. 

 

Eräs ajanlasku jota mm käytetään Makkabilaiskirjoissa on seleukidinen ajanlasku. Se alkaa makedonialaisen kenraalin Seleukos Nikatorin marssista Babyloniaan 1 lokakuuta 312 eKr. Roomalainen tiedemies ja kirjailija Marcus Terentius Varro (116-27 eKr) lanseerasi ajanlaskun joka alkoi Roomana perustamisesta. Sitä on kutsuttu varrooniseksi ajanlaskuksi. Hän katsoi voivansa määrittää että Rooman perustaminen oli tapahtunut huhtikuussa 753 eKr (nykyisen ajanlaskumme mukaan). Hän kirjoitti omien vuosilukujensa loppuun a.u.c., mikä tarkoittaa ab urbe condita ts ”kaupungin perustamisen jälkeen”.  

 

Diocletianinen ajanlasku levisi melko laajalle. Sen lähtökohta on keisari Diocletianuksen valtaantulon 29 elokuuta v 284 jKr. Moni idän kirkko käytti tätät ajanlaskua monta sataa vuotta. Tullan konsilin jälkeen Konstantinopolissa v 692 jKr tämä ajanlasku korvattiin bysanttisella aikakaudella. Tässä ajanlaskussa lasketaan vuodet maailman luomisesta joka päivitetään 1 syyskuuta 5509 eKr. Bysanttilaisesta ajanlaskusta tuli ortodoksikirkon virallinen ajanlasku jota käytettiin mm Venäjällä runsaat tuhat vuotta, aina 1700-luvulle asti. 

 

Dionysinen tai kristillinen ajanlasku jota nykyään käytämme tuli yleisempään käyttöön vasta pitkälle keskiajalla. Ensimmäisenä se otettiin käyttöön paavin kansliassa Vatikaanissa 960-luuvulla ja sai korvata silloisen käytössä olleen indiktiomenetelmän. Tämän jälkeen dionysinen ajanlasku levisi Saksaan ja Ranskaan. Nykyisessä Espanjassa ja Portugalissa se otettiin käyttäöön vasta 1300-luvulla ja vielä myöhemmin Pohjois-Euroopassa. Useita eri ajanlaskumenetelmiä oli käytössä kauan yhtäaikaa. 

 

Mies kristillisen ajanlaskun takana on skyyttiläinen munkki joka asui Italiassa, nimeltä Dionysius. Häntä kutsuttiin nimellä Exiguus mikä tarkoittaa ”pieni”. Vuonna 525 hän sai paavilta Johannes I tehtävän työstää parannusmenetelmä pääsiäisen ajankohdan laskemiseksi. Eri kirkkojen välillä oli nimittäin käsityskiistoja pääsiäisen vieton oikeasta ajankohdasta. Tehtävän edessä Dionysius kysyi itseltään: Miksi me käytämme suurta kristinuskon vainoojaa Diocletianusta ja hänen valtaan nousua (v 284) lähtökohtana ajanlaskullemme? Diokletiaanista ajanlaskua nimittäin käytettiin Roomassa 500-luvulla. Eikö meidän sen sijaan pitäisi tehdä ajanlaskumme lähtökohdaksi Kristuksen syntymä?

 

Mutta Kristuksen syntymän ajankohdan laskeminen ei ollut helppoa. Dionysius Exiguus oli pakotettu lähtemään seuraavista olettamuksista: 1) että Kristus kuoli 31:ä elinvuotenaan ja 2) että hänen ylösnousemuksensa pääsiäisenä tapahtui 25 maaliskuuta. Valitettavasti nämä oletukset olivat vääriä, ja hänen päivityksensä asetettiin kyseenalaiseksi mm Bedan toimesta 700-luvulla, ja hylättiin saksalaisen munkin Regino Pyrimiläisen toimesta 800-luvulla. Mutta keskiajan jälkipuoliskolla sai, niin kuin jo olemme maininneet, dionysinen tai kristillinen ajanlasku enemmän yleistä kannatusta. 

 

Suuri kysymys: Kuka hän on?

Moni ihmettelee kuka Jeesus oikeastaan on? Jeesuksen opetuslapset ihmettelivät ja hämmästelivät. Ihmiset jotka kohtasvat hänet ja näkivät hänen ihmeteot, ihmettelivät ja hämmästelivät. Voiko hän olla luvattu Messias? 

 

Hän syntyi Betlehemissä vuoden 5 eKr lopussa ja sai nimen Jeesus mikä tarkoittaa ”Herra on pelastus”. Hän kasvoi Nasaretissa Galileassa. Hän alkoi julkisen toiminnan vuoden 26 lopussa ja täytti pelastustehtävänsä kuollen eräällä ristillä perjantaina 7 huhtikuuta v 30. Monien todistajien mukaan hän voitti kuoleman ja jätti haudan tyhjäksi aikaisin sunnuntaiaamuna 9 huhtikuuta. Hän opetti sitten vielä opetuslapsiaan 40 päivää ennen kuin palasi taivaallisen Isänsä tykö torstaina 18 toukokuuta v 30.

 

Kuka tämä merkillinen mies on? Ne jotka kuulivat häntä Nasaretin synagogassa ihmettelivät suuresti ja sanoivat: ”Mistä hänellä on tämä viisaus ja nämä voimalliset teot? (Matt 13:54). Opetuslapsille jotka olivat hänen kanssa veneessä Genetsaretin järvellä rajumyrskyn alkaessa puhaltaa tuli suuri pelko kun Jeesus pelkällä sanallaan vaimensi myrskyn. He sanoivat toisilleen: ”Kuka tämä on kun sekä tuuli että meri häntä tottelevat?" (Mark 4:41). Kun hän sunnuntaina 2 huhtikuuta v 30 tuli Jerusalemiin ”ratsastaen aasilla”, joutui koko kaupunki liikkeelle ja sanoi: "Kuka tämä on?" (Matt 21:10). Kun Herodes Antipas sai kuulla Jeesuksesta ja kaikesta mitä tapahtui eikä tiennyt mitä ajatella, hän sanoi: "Kuka tämä on, josta minä tuollaista kuulen?" (Luuk 9:7ss).

 

Useimmat juutalaisten johtajista yrittivät torjua Jeesuksen ihmeet todellisina ihmeinä. Kun Jeesus paransi syntymästään asti olleen sokean, epäilivät he ettei näkönsä saanut ollut sokea aina syntymästään asti (Joh 9:18). Kun hänen vanhempansa todistivat että hän todella oli syntynyt sokeana, ”niin he kutsuivat toistamiseen luokseen miehen joka oli ollut sokea ja sanoivat hänelle: "Anna kunnia Jumalalle; me tiedämme, että se mies (Jeesus) on syntinen (j 24). Tähän sokeana syntynyt vastasi: "Onko hän syntinen, sitä en tiedä; sen vain tiedän että minä, joka olin sokea, nyt näen" (j 25). Juutalaiset johtajat eivät voineet kieltää ihmeen tapahtuneen, mutta torjuivat kuitenkin Jeesuksen seuraavin perustein: ”Me tiedämme Jumalan puhuneen Moosekselle, mutta mistä tämä on, sitä emme tiedä." (j 29). Sokeana syntyneen kommentti on valaiseva: ”Sehän tässä on ihmeellistä, että te ette tiedä, mistä hän on, ja kuitenkin hän on avannut minun silmäni… Ei ole maailman alusta kuultu, että kukaan on avannut sokeana syntyneen silmät. Jos hän ei olisi Jumalasta, ei hän voisi mitään tehdä."  (jj 30, 32-33).

 

”Ne teot, jotka Isä on antanut minun täytettävikseni, ne teot jotka minä teen todistavat minusta että Isä on minut lähettänyt”, sanoi Jeesus juutalaisille (Joh 5:36). Nämä teot tapahtuivat avoimesti monen todistajan läsnäollessa ja niitä oli vaikea kieltää. On ummistettava silmänsä sille mitä Jeesus on todella sanonut ja tehnyt jotta voi pysyä siinä käsityksessä että Jeesus oli tavallinen syntinen ihminen eikä ”Messias luvattu Jumalan Poika”. ”Me tiedämme että tämä totisesti on maailman Vapahtaja”, sanoivat monet samarialaiset kun he samarialaisen naisen todistuksen kautta olivat tulleet Jeesuksen tykö ja kuulleet hänen puhettaan

 (Joh 4:39-42). ”Totisesti tämä ihminen oli Jumalan Poika," oli roomalaisen upseerin myönnettävä Jeesuksen ristin luona (Mark 15:39). Kun Jeesus sanoi: ”Minä ja Isä olemme yhtä," juutalaiset ottivat taas kiviä maasta kivittääksensä hänet (Joh 10:30-31). Seuraava Jeesuksen kommentti on valaiseva: ”Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua. Mutta jos minä niitä teen, niin vaikka ette uskoisikaan minua, uskokaa minun tekojani että tulisitte tuntemaan ja ymmärtäisitte Isän olevan minussa ja minun olevan Isässä." (Joh 10:37,38).

Huhtikuu 2019

 

Keisari Tiberiuksen 15:s hallitusvuosi.

Luukas 2:1ss kirjoitta: ”Viidentenätoista keisari Tiberiuksen hallitusvuonna kun Pontius Pilatus oli Juudean maaherra” sai Johannes Kastaja Jumalalta kutsun tasoittaa Herran tietä”. Augustus kuoli 19 elokuuta v 14 jKr. Mutta vuoden 12 jKr alussa hän nimitti poikapuolensa Tiberiuksen yhteishallitsijaksi (collega imperii) keisarin arvonimellä.[1] Johannes Kastaja alkaa näin ollen toimintansa v 26 jKr ”Tiberiuksen viidentenätoista hallitusvuonna”.  Pontius Pilatus oli silloin ”prefekti” Judean provinssissa. Hänen virassaoloaikansa käsitti vuodet 26-36 jKr. 

 

Aika jolloin Jeesuksen julkinen virka alkoi

Johannes Kastaja ”vaelsi kaikissa seuduissa Jordanin varrella ja saarnasi parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi” (Luuk 3:3). Hän sanoi mm: ”Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta se joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan” (Matt 3:11). "Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen tykö hänen kastettavakseen" (Matt 3:13). Tämä tapahtui todennäköisesti joulukuussa v 26 jKr tai tammikuun alussa v 27 jKr. Siitä alkoi Jeesuksen julkinen toiminta. ”Jeesus oli aloittaessaan vaikutuksensa noin kolmenkymmenen vuoden vanha”, kirjoittaa Luukas (3:23). Tämä pitää paikkansa jos Jeesus syntyi v 5 eKr. Mutta tässä on huomiotava ettei meidän ajanlaskussa ole lainkaan 0:aa, vaan vuotta 1 eKr seuraa v 1 jKr. Vuoden 27 jKr alussa Jeesus siis oli 30 vuotias (4 eKr + 26 jKr). Lyhyen Juudeassa oloajan jälkeen Jeesus palasi noin helmikuun puolivälissä Galileaan yhdessä ensimmäisten opetuslastensa kanssa. Siellä he osallistuivat eräisiin häihin Kaanaassa ja jossa Jeesus teki ensimmäisen ihmetekonsa (Joh 2:11).

 

Vuosi jolloin temppelityö oli jatkunut 46 vuotta.

Jeesus oli tarkka menemään lain mukaisesti Jerusalemiin jokaisen pääsiäisjuhlan aikaan. Kun pääsiäinen huhtikuussa v 27 lähestyi, lähti hän sen vuoksi takaisin Juudeaan (Joh 2:13). Juhlan yhteydessä hän sanoi että hän pystyttäisi temppelin uudelleen kolmessa päivässä (viitaten ruumiiseensa, selittää Johannes). Tällöin juutalaiset kommentoivat asiaa seuraavasti: "Neljäkymmentä kuusi vuotta on tätä temppeliä rakennettu ja sinäkö pystytät sen kolmessa päivässä?" (Joh 2:19-20). Tämä kommentti on merkityksellinen ajatellen kronologiaamme. Tiedämme että Herodes suuri aloitti temppelialueen uudelleenrakentamisen v 20 eKr. Huhtikuussa v 27 jKr oli tämä työ kestänyt siis 46 vuotta. Kronologiamme on siis näin todistettu pitävän paikkansa. 

 

Jeesuksen toiminnan jatkon ajankohta

Pääsiäisjuhlan jälkeen v 27 Jeesus vietti kesän ja syksyn Jerusalemissa ja sen ympäristössä. Vasta joulukuussa hän jätti Juudean mennen Samarian kautta Galileaan. Se että tämä matka tapahtui joulukuussa käy ilmi Joh 4:35 jakeesta jossa sanotaan: ”Ettekö sano: Vielä on neljä kuukautta, niin elonleikkuu joutuu?” Elonleikkuu alkoi huhtikuussa. Samariasta (Joh 4:43), jossa ensin samarialainen nainen ja sitten moni muu samarialainen tuli uskoon Jeesukseen Messiaana ”maailman Vapahtajana”, hän kahden päivän kuluttua jatkoi Galileaan. Hän ”tuli taas Galilean Kaanaan, jossa oli tehnyt veden viiniksi” (Joh 4:46). Sitten Jeesus viipyi Galileassa joulukuusta v 27 huhtikuuhun v 28. Tältä ajalta raportoidaan vain yksi tapahtuma, nimittäin se kuinka Jeesus paransi erään kuninkaallisen palvelijan pojan vain sanomalla: ”Sinun poikasi elää”. ”Tämä oli taas tunnusteko, toinen jonka Jeesus teki tultuaan Juudeasta Galileaan” (Joh 4:54). ”Sen jälkeen oli juutalaisten juhla ja Jeesus meni ylös Jerusalemiin” (Joh 5:1). Mihin juhlaan tässä viitataan? Se ei voinut olla purimjuhla 14 ja 15 Adar v 28, ts maaliskuussa. Purimjuhlaa ei vietetty temppelissä, vaan sitä voitiin viettää maassa missä tahansa. Juhla-aika johon viitataan täytyi olla yksi pyhiinvaellusjuhlista ja silloin tulee kysymykseen lähinnä pääsiäinen, juhla joka lyö laudalta kaikki muut juutalaisten seremonialain tapahtumat. Jo tämän pääsiäisen aikana Jeesus kohtasi vainoa ja kuoleman uhkaa Jerusalemissa (Joh 5:16-18). Hän sai myös kuulla että Johannes Kastaja oli heitetty vankeuteen, ja kun juhla oli ohi hän palasi Galileaan. Ennen kuin hän jätti Jerusalemin hän sanoi vastustajilleen liittyen Johannes Kastajaan: ”Hän todisti sen, mikä totta on”. Hän oli palava ja loistava lamppu, mutta te tahdoitte ainoastaan hetken ilotella hänen valossansa” (Joh 5:33,35). 

 

Palttuaan Galileaan Jeesus jätti Nasaretin ja asettui asumaan Kapernaumiin (Matt 4:12-13).  Hän esiintyi v 28 kesästä alkaen galilealaisena profeettana, valona joka loistaisi Sebulonin ja Naftalin maassa, Jes 8:23 profetian mukaisesti. Tästä ajasta lähtien Jeesus alkoi saarnata: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle" (Matt 4:17). Synoptikot puhuvat paljon Jeesuksen toiminnasta Galileassa tänä aikana ts kesästä v 28 aina pääsiäiseen v 29 (aika joka kuluu Joh 5 ja Joh 6 luvuissa kerrotun ajan aikana. Kun Jeesus ruokki 5000 miestä ja opetti Elämän leivästä, (Joh 6:27: ”sitä ruokaa, joka pysyy hamaan iankaikkiseen elämään ja jonka Ihmisen Poika on teille antava”), oli pääsiäinen lähellä (Joh 6:4) ts keväällä v 29. Kesän 29 aikana Jeesus ulotti toimintansa mm Tyyron seudulle ja palasi sitten Siidonin ja Dekapolin alueiden kautta Galilean järven äärelle (Mark 7:31).  

 

Lehtimajajuhlan aikana lokakuussa v 29 Jeesus oli uudelleen Jerusalemissa (Joh 7:1-10:21), mutta palasi tämän juhlan jälkeen Galileaan ja päätti siellä toimintansa kansan keskuudessa joka Jes 9:1-2  mukaan "on nähnyt suuren valkeuden". Sitten hän alkoi matkansa kohti uhrikuolemaansa Golgatalla. Kun hän tuli Galilean ja Samarian rajalle hän meni Preaan joka oli aivan Jordan virran itäpuolella. Siellä hän vietti talven vv 29/30. Joulukuussa v 29 olivat Jeesus ja opetuslapset Jordanin eteläosassa. Sieltä Jeesus teki lyhyen matkana Jerusalemiin temppelin vihkiäisjuhlaan (Joh 10:22ss), palaten sitten Pereaan. 

 

Kevään aikana v 30 Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista ”joka oli ollut jo neljä päivää haudassa” (Joh 11:17) ja tämä oli toimenpide joka kuuluu välittömästi yhteen Jeesuksen oman kuoleman kanssa. Monet juutalaiset jotka olivat tulleet Marian ja Martan luo ja nähneet mitä Jeesus teki, uskoivat häneen (Joh 11:45).  Tästä syystä ylipapit kutsuivat koolle Suuren neuvoston ja sanoivat: "Mitä me teemme? Tämä mies tekee paljon tunnustekoja´? Jos annamme hänen näin olla niin kaikki uskovat häneen” (Joh 11:47). ”Siitä päivästä lähtien oli heillä siis tehty päätös hänet tappaa. Sen tähden Jeesus ei enää vaeltanut julkisesti juutalaisten keskuudessa, vaan lähti sieltä lähellä erämaata olevaan paikkaan Efraim nimiseen kaupunkiin” (Joh 53.54). Kun pääsiäinen lähestyi lähti Jeesus sitten Jerikon kautta Jerusalemiin kärsiäkseen ja kuollakseen. Sunnuntaina 2 huhtikuuta v 30 Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin niin kuin Messiaasta oli ennustettu (Sakarja 9:9): ”Katso sinun kuninkaasi tulee sinulle! Vanhurskas ja auttaja hän on, nöyrä ja ratsastaa aasilla, aasintamman varsalla". Maanataina 3 huhtikuuta hän puhdisti temppelin uudestaan. Torstaina 6 huhtikuuta hän sääti ehtoollisen, hänet petettiin, otettiin kiinni ja vietiin ylipappien ja Suuren neuvoston eteen. Varhain aamulla 7 huhtikuuta ”kaikki ylipapit ja kansan vanhimmat pitivät neuvoa Jeesusta vastaan tappaaksensa hänet” (Matt 27:1). He antoivat sitoa hänet ja veivät Rooman prefektin Pontius Pilatuksen tykö pyytäen että tämä tuomitsisi hänet kuolemaan. Pilatus julisti kuolemantuomion ja jo klo yhdeksän aikaan (Mark 15:25) Jeesus ristiinnaulittiin roomalaisen teloitusmenetelmän mukaisesti. Noin klo 15 Jeesus sanoi ”Se on täytetty” ja antoi henkensä. Hänet haudattiin uuteen kalliohautaan Golgatan kummulla lähelle teloituspaikkaa ennen sapatin alkua noin klo 18. 

Aikaisin aamulla 9 huhtikuuta hauta oli tyhjä, vaikka se oli ollut sinetöity ja tarkoin vartioitu. Jeesus oli noussut kuolleista juuri niin kuin hän oli ennustanut. Jotkut vartijaväestä tiedottivat ylipapeille kaikesta mitä oli tapahtunut. Mutta Matteuksen mukaan ylipapit kutsuivat kolle vanhimmat ”ja päättivät antaa sotilaille runsaat rahat ja sanoivat: Sanokaa että hänen opetuslapsensa tulivat yöllä ja veivät hänet varkain meidän nukkuessamme. Ja jos tämä tulee maaherran korviin niin me lepytämme hänet ja toimitamme niin että saatte olla huoletta". Niin he ottivat rahat ja tekivät, niin kuin heitä oli neuvottu. Ja tätä puhetta on levitetty juutalaisten kesken, ja sitä kerrotaan vielä tänäkin päivänä” (Matt 28:11-15). 

 

Sekä Matteuksen, Markuksen, Luukkaan että Johanneksenkin mukaan Jeesus näyttäytyi sitten ylösnousemuksen jälkeen useille henkilöille ja useamman kerran. Paavali tiivistää: ”Ja hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle joista useimmat vielä nytkin ovat elossa, mutta muutamat ovat nukkuneet pois. Sen jälkeen hän näyttäytyi Jaakobille, sitten kaikille apostoleille. Mutta kaikkein viimeksi hän näyttäytyi minullekin joka olen ikään kuin keskensyntynyt” (1 Kor 15:5-8).  

 

Jeesuksen opetuslapsille ei ollut helppoa uskoa että Jeesus todella oli noussut ylös kuolleista. Luukas kirjoittaa: ”Mutta hän sanoi heille: "Miksi olette hämmästyneet ja miksi nousee sellaisia ajatuksia teidän sydämeenne? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että minä itse tässä olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita niin kuin te näette minulla olevan. Ja tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa” (Luuk 24:38-40). Apostoli Tuomas ei ollut läsnä kun Jeesus näyttäytyi muille apostoleille ylösnousemuspäivän iltana. Hän epäili muitten apostolien ilmoitusta että he todella olivat nähneet Jeesuksen. Mutta viikkoa myöhemmin, sunnuntaina 16 huhtikuuta tuli Jeesus uudelleen opetuslasten luo kun myös Tuomas oli paikalla. Silloin Tuomas ei enää voinut epäillä että Jeesus todella on noussut ylös.  Kun Jeesus sanoi: ”Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen," Tuomas vastasi hänelle: Minun Herrani ja minun Jumalani!" (Joh 20:24-28).

 

Ylösnousemuksen jälkeen Jeesus oli apostoliensa seurassa neljäkymmentä päivää puhuen heille Jumalan valtakunnasta (Apt 1:3). Jeesuksen taivaaseen astunminen tapahtui sitten torstaina 18 toukokuuta v 30. Luukas kertoo Apt 1:9:  ”Kun hän oli tämän sanonut, kohotettiin hänet ylös heidän nähtensä ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään”.

 

-------------------------------------

 

[1] Sekä Folkbibel:in alaviite että Bibel 2000, koskien Tiberiuksen hallitusaikaa, on täsmennettävä ajankohtaan 12-37 jKr.

Maaliskuu 2019

Luku 1

Jeesus sidottuna aikaan ja paikkaan 

 

Jeesuksen syntymää ei ole helppo ajoittaa sataprosenttisella varmuudella. Ajankohta josta nykyinen ajanlaskumme lähtee rakentuu munkki Dionysius Exiguusin epäluotettaviin laskelmiin 500-luvulla eKr. Kuinka ja koska tämä ajanlasku aloitettiin, ja miksi se esittää Kristuksen syntymän vähintään neljä vuotta liian myöhäisenä, tähän palaan myöhemmin. Tässä pyrin kokoamaan sen mikä on merkityksellistä Jeesuksen syntymän ja hänen julkisen toiminnan ajanmääritykselle ja miltä tämä ajanmääritys voi näyttää. 

 

Herodes suuren kuolinaika   

Tiedämme että Herodes suuri kuoli juuri ennen pääsiäistä v 4 ennen ajanlaskuamme alkua. Juutalaisen historioitsija Flavius Josefuksen (37n 100 eKr) mukaan sattui 15 Nisan sinä vuonna 12 huhtikuuta (Antiquitates 17, 8.1 ja 17, 9.3)[1]  ja juuri ennen Herodeksen kuolemaa oli kuunpimennys (Ant. 17, 6.4) joka astronomien mukaan tapahtui 12 ja 13 maaliskuun välisenä yönä (vrt Ant. 17, 8.1). Herodes on siis kuollut maaliskuun lopussa tai huhtikuun alussa. Jeesus oli jo silloin syntynyt. Koska Jeesuksen ympärileikkaus, temppeliin tuominen, itämaisten tietäjien käynti, pako Egyptiin ja viattomien lasten murhat Betlehemissä tapahtuivat Jeesuksen syntymän ja Herodeksen kuoleman, (noin 1 huhtikuuta v 4 ennen ajanlaskumme alkua) välillä, on Jeesus voinut syntyä myöhäisimmillään v 4 eKr alussa. Itse luulen että hän syntyi v 5 eKr lopussa. (kts seur).

 

Johannes Kastajan syntymän aika

Luukas 1:5 mukaan Johannes Kastajan isä Sakarias palveli Abian pappisosastossa. Papit olivat 1Aika:24 mukaan jaettu 24 osastoon jossa kukin palveli vuorollaan kaksi kertaa vuodessa, viikon kerrallaan. Abian pappisosasto oli järjestyksessä 8 1Aika 24:10 mukaan. Talmudin mukaan (juutalaisten suuri Raamatun jälkeinen kirjoituskokoelma) oli Jojarib, 1 pappisosasto, (1Aika 24:7) palveluksessa kun temppeli hajotettiin Ab-kuun 9 v 70 jKr ts 4 elokuuta. Kiitos tämän tiedon voidaan laskea että Abian pappisosasto v 6 eKr oli palveluksessa 17-23 huhtikuuta ja sitten 3-9 lokakuuta. Siis Johannes sai alkunsa luultavasti huhtikuun lopulla tai lokakuun puolivälissä v 6 eKr koska Johanneksen äiti Elisabet alkoi odottaa ”niiden päiväin perästä” (Luuk 1:24). Luukas kertoo nyt (1:26) että kun Elisabet oli ”kuudennella kuulla”, tuli neitsyt Maria raskaaksi Jeesuksesta. Siis Maria alkoi odottaa kun Elisabet oli ollut raskaan vähintään viisi kuukautta ts joko lokakuussa v 6 eKr tai huhtikuussa v 5 eKr. Johannes syntyi 3-4 kuukautta myöhemmin ts joko tammikuun alussa tai heinäkuun alussa v 5 eKr. Jeesuksen, joka syntyi 5-6 kuukautta myöhemmin, on siis täytynyt syntyä joko kesäkuun lopussa tai joulukuun lopussa v 5 eKr. 

 

On siis täysin mahdollista että Jeesus syntyi juuri 25 joulukuuta. Jos asia on näin, tapahtui Jeesuksen ympärileikkaus 1 tammikuuta v 4 eKr. Ja 33 päivää myöhemmin 3 helmikuuta samana vuonna kannettiin Jeesus temppeliin Jerusalemissa (Luuk 2:22ss, 3Moos 12:3-4). Joskus tämän jälkeen, mahdollisesti heinäkuun puolivälissä, tulivat itämaan tietäjät ja kyselivät ”vastasyntynyttä juutalaisten kuningasta” (Matt 2:1ss). Maria ja Josef eivät asuneet silloin enää tallissa jossa Jeesus syntyi ja jossa paimenet vierailivat, vaan talossa (Matt 2:11). Heti tietäjien vierailun jälkeen pakeni Josef, Maria ja Jeesus Egyptiin välttääkseen raivokkaan Herodeksen tihutyön. Yrityksessään surmata tappaa Jeesus tapatti Herodes Betlehemissä ja ympäristössä kaikki kaksi vuotta ja sitä nuoremmat poikalapset (Matt 2:16).

 

Oleskelusta Egyptissä tuli lyhytaikainen. Herodes kuoli jo 1 huhtikuun tienoilla ja Josef saattoi nyt ottaa Jeesuksen ja Marian mukaansa ja palata Israelin maahan. Mutta koska Akilaeus joka oli hyvin julma ja huonomaineisin kaikista Herodeksen pojista otti vallan Juudeassa, ei Josef uskaltanut palata Betlehemiin, vaan muutti takaisin Nasaretiin Galileaan (Matt 2:19ss). 

 

[1] Josefus Antiquitates judaicae (juutalaisten vanha historia) käsittää 20 kirjaa ja ulottuu luomisesta kirjailijan omaan aikaan n100 eKr.

Tähtikonjunktio (kahden taivaankappaleen sijainti samalla linjalla Maasta katsottuna) v 7 e.Kr. 

Vuonna 7 eKr tapahtui jotain epätavallista: Planeetat Jupiter ja Saturnus sattuvat yhteen kalan tähtikuviossa jopa kolme kertaa (toukokuussa, lokakuussa ja joulukuussa). Moni on liittänyt tämän tapahtuman siihen tähteen jonka tietäjät itämailla olivat nähneet ja tulkinneet merkkiksi juutalaisille syntyvästä kuninkaasta. Kirjassaan ”The Life and Times of Jesus the Messiah” (3 painos 1886, s. 211s) Alfred Edersheim mainitsee seuraavaa: Juutalaisen Messiaan odotus oli sidoksissa merkilliseen ja erityiseen tähtikonjunktioon joka edeltäisi Messiaan syntymää. Eräässä pienemmässä midrashissa, joka sisältyy Jellinekin julkaisemaan kuusiosaiseen teokseen nimeltä ”Beth ha-Midrash” (Leipzig ja Wien 1853-1878) sanotaan, että tähti idässä on näyttäytyvä kaksi vuotta ennen Messiaan syntymää (nide III, s 8). Bo Reicke kirjoittaa teoksessa ”Svenska Biblisk Uppslagsverk” nide II, col 1406: ”Antiikin planeettakalenterit paljastavat että Idässä katsottiin Jupiterin olevan maailmanvaltiaan tähti, Saturnus  Palestiinan ja Kalojen tähtikuvio viimeisten aikojen merkki ”.

 

Matteus kertoo että Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja ”tutkiskeli heiltä tarkoin mihin aikaan tähti oli ilmestynyt” (2:7). Kun Herodes sitten yritti surmata Messiaan, jonka ilmeisesti käsitti olevan juutalainen kilpailija, antoi hän tappaa kaikki ”kaksi vuotta ja sitä nuoremmat” poikalapset Betlehemin alueella (2:16). Mutta miksi hän antoi surmata poikalapset aina kahteen ikävuoteen asti, vaikka tavoitteli ”juutalaisten äsken syntynyttä kuningasta”? Onko tämä suuri marginaali vain todistus Herodeksen  häikäilemättömästä julmuudesta, vai voiko olla että tietäjät olivat kertoneet mitä olivat kaksi vuotta aikaisemmin nähneet”? Osoittaako tähtitietäjien tulo Jerusalemiin kaksi vuotta Jupiterin ja Saturnuksen konjunktion jälkeen että he tunsivat juutalaisen odotuksen että Messias syntyisi kaksi vuotta ennen merkillisen tähden ilmestymistä? Emme tiedä varmasti. Mutta tämän verran voimme sanoa: Sille tähdelle joka äkkiä ilmestyi tietäjille heidän ollessa matkalla Betlehemiin (2:9) ja jonka he yhdistivät aikaisemmin näkemäänsä tähteen, ei ole mitään luonnollista selitystä. Vaikka tähti jonka he olivat aikaisemmin nähneet oli mahdollisesti Jupiterin ja Saturnuksen tähtikonjunktio, niin se tähti joka nyt näyttäytyi Jerusalemissa oli yliluonnollinen apu Jumalalta. Se ei vain kulkenut heidän edellä, vaan myös pysähtyi Betlehemissä sen paikan ylle että he saattoivat löytää hänet jota etsivät, ”äsken syntyneen juutalaisten kuninkaan”, luvatun Messiaan. 

 

Verollepanon aika

Jeesus syntyi roomalaisen verollepanon aikaan joka tapahtui Kyreniuksen ollessa keisari Augustuksen erityisedustaja Rooman valtakunnan itä-osassa. Josefuksen mukaan tapahtui yksi verollepano Juudeassa v 6 jKr.  Ja muista lähteistä tiedämme että Kyrenius oli keisarillinen lähettiläs Syyriassa v 6 -9 jKr. Tarkoittaako Luukas mainitessaan Kyreniuksen syntymäkertomuksen yhteydessä (Luuk 2) että Jeesus syntyi v 6 jKr? Ei suinkaan. Tämän myöhemmän verollepanon Luukas mainitsee Apostolien teoissa 5:37 ja on tarkka erottaessaa sen Jeesuksen syntymän ajan verollepanosta. Hän nimittäin kirjoittaa Jeesuksen syntymän aikaisesta verollepenosta: ”Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana” (Luuk 2:2). Kyrenius oli kaikesta päätellen virassa sekä ensimmäisessä että toisessa verollepanossa. Roomalaisen historioitsija Tacituksen mukaan (Annales 3,48)[2] valittiin Kyrenius Syyrian konsuliksi v 12 eKr. Noin v 7 eKr hänet nimitettiin keisarilliseksi lähettilääksi Syyriaan yhdessä Varuksen kanssa. Joidenkin muiden tehtävien jälkeen, vuodesta 1 eKr, hänet nimitettiin uudelleen Syyrian lähettilääksi v 6 jKr.[3]

-------------------------------------

[1] Josefus Antiquitates judaicae (juutalaisten vanha historia) käsittää 20 kirjaa ja ulottuu luomisesta kirjailijan omaan aikaan n100 eKr.

[2] Tacitus eli n. 55-117 j.Kr. Hänen suuri historiateoksensa käsittää 16 kirjaa, mutta ei ole kokonaisuudessaan tallella. 

[3] Olen viipynyt melko perusteellisesti Kyreniuksessa koska moni on ollut sitä mieltä ettei tietoa jakeessa Luuk 2:2 voida yhdistää tietoon Matt 2, että Jeesus syntyi Herodes suuren vielä eläessä. Näin viimeksi Lena Einhorn, s. 54: ”Jos lähdetään Luukkaan evankeliumista, syntyi Jeesus siis v 6 ennen ajanlaskumme alkua". "On siis mahdotonta että Jeesus syntyi sekä Herodes suuren aikana että Kyreniuksen aikana”. 

 

Helmikuu 2019

Johdanto

Kun jotain on tapahtunut, kysymme usein uteliaina: Mitä tapahtui? Onko tapahtumalle todistajia? Ja jos on, mitä he näki ja kuuli? Kuka tai ketkä ovat osallisia tapahtumaan? Olemme uteliaita tietämään keitä he ovat, mistä ovat tulleet ja mitä tekivät. Sama pitäisi asian olla tapahtumiin nähden joissa Jeesus on päähenkilö. Mitä tapahtui, kuka Jeesus oikeastaan on, mitä hän on sanonut ja tehnyt? Ja lisäksi kuinka eri ihmiset hänet ymmärtävät, onko todistajia, mitä silminnäkijät väittävät nähneensä ja kuulleensa?

 

Voi olla turhauttavaa jos jollekin tapahtumalle ei ole todistajia. On pakko pää osin arvailla ja spekuloida, keitä asianosaiset oli ja mitä he teki. Mitä Jeesukseen tulee, mitä hän on sanonut ja tehnyt, sille on Uudessa testamentissa paljon todistajia, sekä niitä jotka päivittäin seurusteli Jeesuksen kanssa että niitä jotka vain tietyissä tilanteissa tapasi hänet, mm. viranomaishenkilöitä. On todella syytä ottaa selvää mitä näillä todistajilla on Jeesuksesta sanottavana riippumatta siitä epäilemmekö heidän todistuksia vai emme.

 

Moni puhuu Jeesuksesta kuka hän on ja mitä hän on tehnyt ikään kuin silminnäkijöiden todistuksia ei lainkaan olisi. Paljon on kirjoitettu Jeesus-kirjoja jotka sisältävät monenlaisia spekulaatioita Jeesuksesta ja mitä tapahtui, antamatta silminnäkijöiden puhua. Kuinka tämä on mahdollista? Luulen tietäväni vastauksen. Todistukset jotka Uusi testamentti välittää käsittävät kertomuksia ihmeistä joista ollaan sitä mieltä ettei yliluonnollisia asioita nähneet todistajat voi olla uskottavia. Etukäteen suljetaan siis pois että Jeesus oli ainutlaatuinen persoona jolla oli yliluonnollisia kykyjä. Ihmeitten jotka hänen sanotaan tehneen monen todistajan nähden on tästä syystä oltava kuvitelmia tai hurskaita keksintöjä tai niille on oltava luonnollinen selitys. Ja näinhän  on oltava vaikka ei olisi mitään todisteita siitä että asia on näin.

 

Nykyaikainen tiede sulkee pois Jumalan ja yliluonnollisen kausaliteetin (syysuhde) historian todellisina tekijöinä, ei siksi että se tietäisi ettei Jumalaa ole, vaan siksi ettei se pääse käsiksi eikä voi testata Jumalaa ja jumalallista kausaliteettia. Tämä on johtanut siihen että nykyaikaisten ja valistuneitten ihmisten katsotaan voivan uskoa vain sellaista mikä on maailman tasolla mahdollista. Jos lähdetään tällaisesta uskosta ts. naturalistisesta todellisuusnäkemyksestä täytyy Raamatun tekstit, jotka edellyttävät Jumalan yliluonnollista ilmestystä ja osallistumista historiaan, hylätä totuuden todistuksina ennekolta. Mutta jos silminnäkijät ovat nähneet mitä sanovat nähneensä ja kuulleensa, eikä kyseessä ole vain jotkut yksittäiset todistukset, vaan suuri määrä yhtäpitäviä todistuksia, ja jos jopa Jeesuksen vihollisten on tietyissä tilanteissa pakko todeta olevan mahdotonta kieltää mitä moni näki tapahtuvan, mitä silloin teemme? Voimmeko ennalta tuomita joukon silminnäkijöitä valehtelijoina ilman että on muita todistuksia osoittamassa heidän valehtelevan?

 

Kun oikeudenkäynnissä tehdään kysymys ”Mitä oikeasti tapahtui?”, kuinka silloin toimitaan? Eikö silloin kysytä onko silminnäkijöitä? Eikö silloin ensimmäiseksi kysytä heiltä? Näin tehdään, vaikka suhtaudutaan ihmetellen tiettyihin lausuntoihin, eikä ketään silminnäkijää poisteta etukäteen epäluotettavana. Jotta voitaisi hylätä useamman silminnäkijän yhtäpitävät todistukset, on siihen oltava hyvin vahvat perusteet. Yleensä vaaditaan että on muita silminnäkijöitä jotka tekevä uskottavaksi sen että nämä yhteneväiset todistukset on keksittyjä. Lena Einhorn ilmoittaa viimeisessä kirjassaan: ”Tietenkään ei ole mahdollista sulkea pois sitä että juuri näin oli (että Jeesus – Jumalan Poika – kuoli ristillä ja nousi sitten ylös kuolleista) ja että Jeesus todella oli jumalallinen.”[1] Mutta hän näkee kuitenkin ”edellytyksen olevan että katsotaan Jeesuksen historiallista hahmoa, että ainakin tilapäisesti luovutaan uskonnollisesta uskosta ja mahdollisesti myös Jeesuksen jumaluuden ajatuksesta.”[2]  ”Edellytys” sanan takana on ajatus siitä ettei historiallinen Jeesus voi olla samanaikaisesti Jeesus Kristus, taivaallinen Ihmisen poika koska nykyaikainen tiede ottaa lukuun historiallisina vain maailman-aikaiset (inomvärldslig) tapahtumat ja persoonat.

 

Into keskustella ja ottaa laskuihin mukaan vain sellaista mikä voi olla historiallista naturalistisen filosofian mukaan on johtanut siihen että myöhempien aikojen Jeesus-kirjoista usein puuttuu asiallinen selvitys kuka Jeesus on silminnäkijöiden todistuksen mukaan. Sen sijaan tuodaan esiin välittömästi uusia tai uusvanhoja spekulaatioita ja teorioita. On traagista ettei rikas, monia yhtäpitäviä silminnäkijäraportteja käsittävä materiaali saa tulla puheeksi. Sitä paitsi on kai tärkeää sekä uskoville että epäilijöille paneutua siihen mille kristillinen usko perustuu ja mitä epäilijät epäilevät, jos ollaan kiinnostuneita tietämään totuus Jeesuksesta. 

 

Tämä kirja ei halua olla yksi mielikuvitusta kiihottavien spekulaatioiden joukossa. Siis esitellä Jeesus inhimillisenä Superstarana (Jeesus Kristus Superstar), Maria Magdalenan rakastajana ja miehenä (Da Vinci-koodi), homoseksuaalina muiden homoseksuaalien joukossa (Ecce homo-näyttely) tai kapinallisena kuten Che Guevara joka kiinnostaa monia tai niin kuin Paavali asian ilmaisee ”ihmisten korvasyyhyyn”. Tämä edellyttäisi että ilman asiallisia perusteita kiellettäisi silminnäkijäin todistukset. Mutta niistä kieltäytyminen ja sen sijaan omistautuminen spekulaatioille ei tule kysymykseen oikeudenkäynnissä. Mielestäni tämä ei myöskään tule kysymykseen jos halutaan tietää kuka Jeesus on ja mitä hän on tehnyt.

 

Kirjan ensimmäisessä luvussa pannaan Jeesus historialliseen yhteyteensä. Voidaanko hänen syntymän, julkisen toiminnan, kuoleman ja ylösnousemuksen ajat vahvistaa ja missä yhteyksissä nämä paljon puhutut tapahtumat toteutuivat? Seuraavassa luvussa saavat silminnäkijät vastata kysymykseen: ”Kuka hän on?” Ne saavat perusteellisesti puhua jotka sanovat olleensa läsnä ja omin silmin nähneensä ja omin korvin kuulleensa mitä tapahtui. Nämä palaavat jatkuvasti tähän perustavaa laatua olevaan kysymykseen KUKA? ja MITÄ? Kuka hän on ja mitä hän tekee? Tästä syystä tämä kirja käsittää koosteen Raamatun sitaatteja jotka saavat itse puhua hyvin kattavasti.

 

Moni on kysellyt esiintyykö Jeesus Raamatun ulkopuolisissa lähteissä. Omistan yhden luvun tälle kysymykselle ja toisen luvun sille mitä Raamatun tutkijoilla on Jeesuksesta sanottavana. Keskustelu uustestamentillisten evankeliumi-kirjoitusten luonteesta sekä samankaltaisuudet ja erilaisuudet saavat myös oman lukunsa. Samoin näkemys Jeesuksesta jonka gnostilaiset evankeliumit välittävät. Vanhan testamentin ennustukset tulevasta Messiaasta ja Jeesuksen suhteesta Vanhaan testamenttiin pitää myös tulla käsitellyksi tämän kaltaisessa kirjassa, samoin Jeesuksen opetus Jumalan valtakunnasta, hänen tehtävänsä ”palvelijana” ja hänen persoonansa Jumalan Poikana suhteessa Isään ja Pyhään Henkeen. Lopuksi tehdään kysymys: Miksi Jeesuksesta on erilaisia näkemyksiä ja kuka todellinen Jeesus nasaretilainen on?

 

Käsityksen mukaan moni lausuu arvioita Jeesuksesta paneutumatta siihen mitä silminnäkijät hänestä sanovat. Puolustuksena omille ennallistamisyrityksille on väitetty että Uudesta testamentinsta on mahdotonta saada selvää ja yhtenäistä kuvaa Jeesuksesta. Siksi olen nähnyt aiheelliseksi perusteellisesti koostaa raamatullisen todistuksen siitä kuka hän on ja mitä hän on tehnyt niin että jokainen voi todeta onko Raamatun esitys Jeesuksesta selvä vai epäselvä, yhtenäinen vai epäyhtenäinen. Moni on tehnyt kysymyksen ”Kuka hän on?” Toivomukseni on että tämä kirja helpottaisi lukijaa löytämään vastauksen.

  

-------------------------------------

[1] Mitä tapahtui Damaskon tiellä? På spaning efter den verklige Jesus från Nasaret (2006), s.208.

[2] Einhorn, s. 11

OSOITE

Pastori Juhani Viitala

Hiilloskaari 10 A

60220 Seinäjoki

Finland

YHTEYDENOTTO

Yhteydenotoissa voitte lähettää sähköpostia osoitteeseen suomen.luterilainen@gmail.com

Helsingin seurakunta:

Pastori Juhani Viitala

Puh: 040 596 6029

Haukiputaan seurakunta:

Pastori Aarne Erkkilä

Puh: 040 540 7538

© 2018 Suomen Luterilainen Tunnustuskirkko