24112935-800x_.jpg

Kuukauden sana

KUKA HÄN ON - Todellinen Jeesus nasaretilainen

Dosentti Seth Erlandsson kuvaa kirjan "Vem är han" (Copyright ©2007 Seth Erlandsson och Bokförlaget XP Media) sisältöä seuraavin sanoin: "Jeesuksesta eri aikoina esitettyjen näkemysten uskottavuuden tarkastelua." Arvoisa lukija. Tutustu tähän uskottavuuteen alkuperäisen julkaisijan luvalla kuukausittain julkaistavissa kirjan käännösotteissa. Käännös / E.J. Söderström.

Syyskuu 2021          

                                                                       Luku 10

 

                                              Jeesuksen suhde Isään ja Henkeen

Jumalan Poikana Jeesus tähdentää suhdettaan, niin ykseydessään, taivaallisen Isänsä kanssa. "Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni. Eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa"(Matt 11:27). "Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen minkä hän näkee Isän tekevän. Sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee. Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaikki, mitä hän itse tekee... Niin kuin Isä herättää kuolleita ja tekee eläviksi, niin myös Poika tekee eläviksi, ketkä tahtoo. Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle, että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niin kuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt" (Joh 5:19-23). "Minä ja Isä olemme yhtä." (Joh 10:30). "Isä on minussa ja minä olen Isässä" (Joh 10:38). "Ja joka näkee minut, näkee hänet, joka on minut lähettänyt" ( Joh 12:45). "Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. Kuinka sinä sitten sanot: 'Näytä meille Isä'? Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni. Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen. Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa. Mutta jos ette voi sitä uskoa, niin uskokaa itse tekojen tähden" (Joh 14:9-11). 

Jeesus on Messiaana ja Jumalan Poikana sekä erityinen Isän lähettämä persoona, että itse HERRA. Tämän ei pitäisi olla yllättävää ajatellen mitä Vanha testamentti sanoo HERRAN erityisestä "lähetetystä" tai "sanansaattajasta". Jo vanhan liiton aikana lähetti Jumala erityisen persoonan Israeliin, joka samalla oli HERRA itse. Häntä kutsutaan heprean kielellä mal´ak JHWH, mikä voidaan kääntää "HERRAN enkeli/sanasaattaja/lähetty". 1Moos 22:11,15 mukaan tämä "HERRAAN enkeli" huusi Aabrahamille taivaasta". Mutta samassa lauseessa hän siirtyy ilman esteitä puhumaan itsestään Jumalana. Tämä malli toistuu joka kerta kun kyseinen hahmo ilmestyy.  2Moos 3:2 mukaan "HERRAN enkeli" ilmestyi Moosekselle ilmitulessa palavassa pensaassa". Jakeiden 4-5 mukaan tämä enkeli on Jumala, "Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala", ja hänen nimensä on "Minä olen" (j14s). Tuom 6 mukaan ilmestyi HERRAN enkeli Gideonille (6:11ss). Tämä "enkeli/lähetetty" tunnistetaan jakeissa 14 ja 16ss itse HERRAKSI. Kun HERRAN enkeli tekee Gideonin uhrilahjan kanssa ihmeen ja sitten häviää hänen näköpiiristään, ja Gideon näin ymmärtää, ettei kyseessä ollut kuka sanasaattaja tahansa, vaan HERRAN erityinen enkeli, hän sanoo: "Voi minua, Herra, HERRA kun olen nähnyt HERRAN enkelin kasvoista kasvoihin!" Ja teksti jatkuu: "Mutta HERRA sanoi hänelle: "Rauha sinulle! Älä pelkää, sinä et kuole" (j21-23). Tuom 13 mukaan "HERRAN enkeli" ilmestyi Simsonin vanhemmille Maanoahille ja tämän vaimolle. "Maanoah ei ymmärtänyt, että se oli HERRAN enkeli". (j16). Mutta kun "HERRAN enkeli kohosi ylös alttarin liekistä" (j20) "ymärsi Maanoah että kyseeessä oli HERRAN enkeli", ja sanoi vaimolleen: "Me olemme kuoleman omat, sillä olemme nähneet Jumalan. (j21-22). 

HERRAN erityisesti lähettämä Jumalan iankaikkinen Poika ilmestyi siis useita kertoja jo ennen kuin hän jumalallisessa persoonassaan, ajan täyttyä otti myös inhimisluonnon ja tuli jumalihmiseksi, Ihmisen Pojaksi. Paavali kirjoittaa: "Kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen" (Gal 4:4). Vastasyntynyt Jeesuslapsi on "Messias, HERRA", sanoo enkeli Betlehemin paimenille (Luuk 2:11). Johannes kutsuu häntä Sanaksi ja kirjoittaa: "Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala... Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme... Kukaan ei ole Jumalaa milloinkaan nähnyt. Ainokainen Poika, joka itse on Jumala ja on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut" (Joh 1:1, 14,18). Jeesus tähdentää useasti, ettei hän ole tullut itsestään, vaan Isänsä lähettämänä. Tällä hän viittaa Vanhan testamentin todistukseen "HERRAN enkelistä / lähetetystä sanoen: "Isä, joka on minut lähettänyt, on todistanut minusta. Te ette ole koskaan kuulleet hänen ääntään, ettekä nähneet hänen muotoaan eikä teillä ole hänen sanaansa teissä pysyväisenä, sillä te ette usko sitä, jonka hän on lähettänyt" (Joh 5:37-38). "Itsestäni minä en ole tullut, vaan on joku, joka minut on lähettänyt, oikea lähettäjä, ja häntä te ette tunne. Minä tunnen hänet, sillä hänestä minä olen, ja hän on minut lähettänyt" (Joh 7:28-29). "En minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman" (Joh 12:49). Jeesus viittaa myös Jumalan nimeen "Minä olen" (2Moos 3:14) ja käyttää tätä nimeä myös itsestään: "Minä Olen elämän leipä" (Joh 6:35). Minä Olen, ennen kuin Aabraham syntyi” (Joh 8:58). "Minä Olen ovi. Jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu" (Joh 10:9). "Minä Olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani" (Joh 14:6). Kun Jeesus sanoo "Minä Olen se hyvä paimen ja hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä (Joh 10:11), hän viittaa lisäksi profeetta Hesikielin lupauksen sanaan: "Minä itse kaitsen lampaani ja vien itse ne lepäämään, sanoo Herra, HERRA... Ja minä herätän heille yhden paimenen heitä kaitsemaan, palvelijani Daavidin. Hän on kaitseva heitä ja oleva heidän paimenensa" (Hes 34:15,23). 

Jeesus viittaa useissa tilanteissa Danielin kirjan sanoihin taivaallisesta Ihmisen Pojasta (7:13ss). Kun hänet asetettiin vastaamaan Suuren neuvoston edessä, sanoi ylipappi hänelle: "Minä vannotan sinua elävän Jumalan kautta, että sanot meille, oletko sinä Kristus, Jumalan Poika." Jeesus vastasi: "Sinäpä sen sanoit. Mutta minä sanon teille: Tästedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä." Silloin ylimmäinen pappi repäisi vaatteensa ja sanoi: "Hän on pilkannut Jumalaa. Mitä me enää todistajia tarvitsemme? Katso, nyt kuulitte hänen pilkkaamisensa" (Matt 26:63-65).Jeesuksen vastustajat eivät voineet hyväksyä, että ihminen, joka Jeesus on, samalla on yhtä Isän kanssa. "Hyvän teon tähden me emme sinua kivitä, vaan jumalanpilkan tähden, ja koska sinä, joka olet ihminen teet itsesi Jumalaksi" (Joh 10:33). "Meillä on laki, ja lain mukaan hänen pitää kuoleman, koska hän on tehnyt itsensä Jumalan Pojaksi" (Joh 19:7). Mutta probleema oli se, että Jeesuksen ihmetekoja oli vaikeaa selittää tyhjäksi, ja todistivat hänen jumaluutensa niin kuin itse sanoi olevansa. Jeesus sanoi: "Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua. Mutta jos minä niitä teen niin vaikka ette uskoisikaan minua, uskokaa minun tekojani, että tulisitte tuntemaan ja ymmärtäisitte Isän olevan minussa ja minun olevan Isässä" (Joh 10:37-38). 

Jeesus kuuluu myös tiiviisti yhteen pyhän Hengen kanssa. Hänen tekonsa eivät ole vain Isän, vaan myös Hengen (Matt 12:28). Tosi auttajana Jeesusta pilkattiin sanoilla: "Muita hän on auttanut, itseään ei voi auttaa" (Matt 27:42). Jeesus kutsuu pyhää Henkeä "toiseksi Puolustajaksi": "Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan" (Joh 14:16-17). Isän ja Pojan ykseys ilmenee siinä, että Isä on lähettävä Puolustajan ja Poika on lähettävä Puolustajan: "Isä on lähettävä minun nimessäni" (Joh 14:26). "Minä hänet teille lähetän" (Joh 16:7). Tämä Puolustaja on näin sekä Isän että Pojan lähettämä erityinen persoona, ja itse HERRA. Henkeä kutsutaan tästä syystä vaihtelevasti nimillä "Jeesuksen Henki" (Apt 16:7; Fil 1:19), "Jumala Henki" (Matt 3:16); Fil 3:3) ja "HERRA" (2Kor 3:17-18). 

Paavali kirjoittaa Jeesukseen Kristukseen uskovista: "Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen jos kerran Jumalan Henki teissä asuu.Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa. Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta Henki on elämä vanhurskauden tähden" (Room 6:9-10). "Te olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta", kirjoittaa Pietari (1Piet 1:23). "Ettekö tiedä," kirjoittaa Paavali, "että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?" (1Kor 3:16). Jeesushan oli sanonut: "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan" (Joh 14:23). Kun tosi Jumala asettuu ihmiseen asumaan, se merkitsee samaa kuin että Isä, Poika ja Henki ottavat siinä itselleen asunnon. Johannes kirjoittaa: "Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hän meissä, että hän on antanut meille Henkensä. Ja me olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi. Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän itse pysyy Jumalassa" (1Joh 4:13-15).

Niin kuin ei Poika ei puhu itsestään ("Minkä minä puhun, sen minä puhun niin kuin Isä on minulle sanonut" Joh 12:50), ”ei myöskään Henki puhu itsestään”, sanoo Jeesus, "vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu... Hän on kirkastava minut, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Kaikki mitä Isällä on, on minun. Sen tähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille" (Joh 16:13-15). Isän sana on niin muodoin Pojan sana ja Hengen sana. Isän ja Pojan ja Hengen ykseyttä ei voitaisi selvemmin lausua. On kyseessä yksi ainoa Jumala ja samalla kolme erillistä persoonaa täydessä harmoniassa. Jumalan sanan kautta, jota kutsutaan sekä Isän sanaksi, Pojan sanaksi, että Hengen sanaksi ilmoittaa ja kirkastaa Henki Pojan, joka on ainoa tie Isän tykö. "Henki on se, joka eläväksi tekee... sanat, jotka minä olen teille puhunut ovat Henki ja ovat elämä" (Joh 6:63). 

Uudestisyntymä tai usko Jeesukseen Messiaana Jumalan Poikana on täysin ja kokonaan Jumalan tekoa (Ef 2:1,4-5). "Joka ei synny uudesti ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa" (Joh3:3), sanoo Jeesus Nikodemukselle. Kun Pietari tunnusti Jeesuksesta: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika" (Matt 16:16), ei tämä näkemys tullut "lihan ja veren" kautta, vaan "minun Isältäni, joka on taivaissa", tähdentää Jeesus Pietarille (Matt 16:17). "Ei kukaan voi sanoa: "Jeesus olkoon HERRA" paitsi pyhässä Hengessä", tähdentää Paavali (1Kor 12:3). "Jumalan sana on elävä ja voimallinen", sanoo heprealaiskirjeen kirjoittaja (Hepr 4:12) ja Paavali kirjoittaa: "Kun Jumalan, meidän Vapahtajamme hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta (Tiit 3:4-6)”. "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti" (Matt 28:19-29). Kaste ainoan tosi Jumalan yhteyteen ilmaistaan tällä tavalla: se on kaste "Kristukseen" (Gal 3:27), "Kristukseen Jeesukseen" (Room 6:3), "Jeesuksen Kristuksen nimeen" (Apt 2:38), "HERRAN Jeesuksen nimeen" (Apt 8.16), "yhdessäHengessä" (1Kor 12:13), "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä (nimeen)" (Matt 28:19), "uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta" (Tit 3:5).

Ainoa tosi Jumala on yksi: "Kuule, Israel! HERRA, meidän Jumalamme, HERRA on yksi" (5Moos 6:4). Heprean sana "yksi" merkitsee myös "ainoa" ja "ainoalaatuinen" (uniikki). Jumala, joka on ilmestynyt Israelin historiassa ja Jeesuksen Kristuksen kautta on ainoatosi Jumala ja ainoalaatuinen. Häneltä puuttuu rinnakkaiset (parallellit) eikä häntä saa milloinkaan ihmisten toimesta kuvitella tai kuvata. Jokainen tällainen yritys johtaa ihmisluomukseen, epäjumalaan. "Älkää tehkö itsellenne epäjumalia älkääkä pystyttäkö itsellenne jumalankuvia tai patsaita" (3Moos 26:1). "Sitten kuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta" (Hepr 1:1-2). Hänen jumalallinen olemuksensa ylittää kaiken inhimillisen ymmärryksen. Jumalassa on kolme persoonaa, yksi "me" (kts. Joh 14:23; 1Moos 1:26; 3:22), Isä, Poika ja Henki. Näiden kolmen kesken vallitsee täydellinen ykseys. Tästä syystä voi Jeesus sanoa: ”Minä ja Isä olemme yhtä, minä olen Isässä ja Isä on minussa, minä olen ´Minä Olen´, se, joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän, minun sanani ovat Hengen sanat ja Isän sanat, Henki on minun Henkeni ja Isän Henki, kaikki mitä Isällä on, on minun” jne.  

Johannes kirjoittaa: "Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä”. (1Joh2:23). "Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa" (1Joh 5:11). "Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä" (Joh 3:36), ikuinen ykseys ainoan, tosi ja elävän Jumalan: Isän, Pojan ja pyhän Hengen kanssa. Sopiva Jumalan tosi olemusta kuvaava sana sellaisena, kuin hän itse itsensä Raamatussa ilmaisee, on "kolmiyhteinen": kolme persoonaa yhdessä ykseydessä, yhdessäJumalassa. Paavali viittaa tähän kolmiyhteyteen, kun hän toivottaa seurakunnalle Korintossa Jumalan siunausta: "Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja pyhän Hengen osallisuus olkoon teidän kaikkien kanssa" (2Kor 13:13).                       

______________________________

Elokuu 2021

 

Luku 9

Jeesus palvelijana

Vaikka Jeesus on taivaallinen Ihmisen Poika, ei hän tule hallitsijan loistossa palveltavaksi, vaan halpana palvelijana. Hän on erilainen kuin kansan johtajat ja suurmiehet. Jeesus sanoo opetuslapsilleen: "Ei Ihmisen Poika tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä” (Mark 10:45). "Kumpi on suurempi: se joka aterioi, vai se joka palvelee? Eikö se joka aterioi? Mutta kuitenkin minä olen teidän keskellänne niin kuin se joka palvelee" (Luuk 22:27). "Vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, ei hän katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen" (Fil 2:6).

Kun Jeesus sanoo itseään "palvelijaksi" hän viittaa Vanhan testamentin profetioihin joissa Messiasta kutsutaan Herran palvelijaksi. Hänen palvelijatehtävänsä oli Matt 12:11-12 mukaan Jesajan 42:1ss profetian täyttymys. Kun fariseukset eivät voineet hyväksyä että Jeesus täytti tehtävänsä palvelijana myös sapattina, hän sanoi: "Kuka teistä on se mies joka ei jos hänen ainoa lampaansa putoaa sapattina kuoppaan tartu siihen ja nosta sitä ylös? Kuinka paljon suurempiarvoinen onkaan ihminen, kuin lammas! Sen tähden on lupa tehdä sapattina hyvää." Sitten hän sanoi miehelle: ´Ojenna kätesi!´ Ja hän ojensi; ja se tuli entiselleen terveeksi niin kuin toinenkin. Niin fariseukset lähtivät ulos ja pitivät neuvoa häntä vastaan surmataksensa hänet. Kun Jeesus huomasi sen, väistyi hän sieltä pois. Ja monet seurasivat häntä, ja hän paransi heidät kaikki, ja hän varoitti vakavasti heitä saattamasta häntä julki; että kävisi toteen mikä on puhuttu profeetta Jesajan kautta joka sanoo: ´Katso, minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, minun rakkaani, johon minun sieluni on mielistynyt. Minä panen Henkeni häneen, ja hän on saattava oikeuden sanomaa pakanoille. Ei hän riitele eikä huuda, ei hänen ääntänsä kuule kukaan kaduilla. Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta, kunnes hän saattaa oikeuden voittoon. Ja hänen nimeensä pakanat panevat toivonsa” (Matt 12:11-21; Jes 42:1ss).

Luukas kertoo Apostolienteoissa kuinka alkuseurakunta eräässä kiitosrukouksessa Jumalalle kutsuu Jeesusta nimellä "sinun pyhä palvelijasi (Poikasi)" (Apt 4:27, 30), aivan selvästi liittyen Jesajan profetioihin. Ja Paavali kirjoittaa Rooman seurakunnalle: "Minä sanon että Kristus on tullut ympärileikattujen palvelijaksi Jumalan totuuden tähden, vahvistaaksensa isille annetut lupaukset" (Room 15:8). Katsokaamme sitten mitä "isille annetut lupaukset" sisältävät koskien Messiasta Herran palvelijana.

Israelin piti olla Herran palvelija joka uskollisesti välittää Jumalan ilmestyksen Israelille ja edelleen kaikille kansoille. Mutta Israelista on tullut uskoton palvelija ja on hylännyt Herran, valittaa Jesaja 1:4: "Voi syntistä sukua, raskaasti rikkonutta kansaa, pahantekijäin siementä, kelvottomia lapsia! He ovat hyljänneet HERRAN, pitäneet Israelin Pyhää pilkkanansa, he ovat kääntyneet pois". Ja Jes 42:19-20: "Kuka on niin sokea kuin minun palkkalaiseni, niin sokea kuin Herran palvelija? Paljon sinä olet nähnyt, mutta et ole ottanut varteen; korvat avattiin, mutta ei kuulla".

Vastakohtana uskottomalle palvelijalle Israelille Jesaja profetoi Messiaasta, Herran uskollisesta palvelijasta: "Hän levittää oikeutta uskollisesti... Minä, HERRA olen vanhurskaudessa kutsunut sinut, olen tarttunut sinun käteesi, varjellut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi, pakanoille valkeudeksi, avaamaan sokeat silmät, päästämään sidotut vankeudesta, pimeydessä istuvat vankihuoneesta" (Jes 42:3, 6-7). Ja Jes 49:6: "Liian vähäistä on sinulle, joka olet minun palvelijani, kohottaa ennalleen Jaakobin sukukunnat ja tuoda takaisin Israelin säilyneet. Minä panen sinut pakanain valkeudeksi, että minulta tulisi pelastus maan ääriin asti". Ja edelleen: "Katso, minun palvelijani menestyy, hän on nouseva, kohoava ja sangen korkea oleva... Hän on saattava ihmetyksiin (vihmova,,, puhdistava) monet kansat, hänen tähtensä kuninkaat sulkevat suunsa, sillä mitä heille ei ikinä ole kerrottu, sen he saavat nähdä, mitä he eivät ole kuulleet sen he saavat havaita. Jes 52:13,15.

Jes 53:2-7,12:

”Hän kasvoi Herran edessä niin kuin vesa, niin kuin juuri kuivasta maasta”.

”Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta”.

”Me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet”.

”Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet”.

”Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä”.

”Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana”.

”Mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden”.

”Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavojensa kautta me olemme parannetut...”

”Häntä piinattiin, ja hän alistui, eikä suutansa avannut...”

”Hän antoi sielunsa alttiiksi Coleman, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit ja hän asettui pahantekijäin tilalle”.

 

Haluamme toistamisen todeta, että Jeesuksen teot ja apostolien todistus hänestä ovat nähtävinä Vanhan testamentin "lupausten valossa isille." Herran palvelijana on Jeesuksella ainutlaatuinen pelastustehtävä suoritettavanaan. Paavali viittaa profetiaan Jesaja 53 luvussa kirjoittaessaan tästä tehtävästä: "Hän tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen... Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristin kuolemaan asti" (Fil 2:7-8).

Herran palvelijan tuoma apu ja pelastus ei ole rajoitettu vain tiettyille ihmisille ja tilapäiseen tai maalliseen parannuksentekoon. Palvelijatehtävässä on kyse hädän ja kärsimyksen äärisyistä: synnistä, kuolemasta ja perkeleestä. Nämä ikuisen tosi elämän viholliset on voitattava, että selkeä rauha ja yhteen kuuluuminen Jumalan kanssa voitaisi perustaa. Herran palvelija on Jumalan lähettämä oma Poika joka on saanut tehtävän sovittaa ihmisten synnit heidän sijaisenaan. Kuin hyvä paimen on hänen annettava elämänsä lammasten edestä (Joh 10:11). Poika alistuu kaikessa Isänsä tahdon alle. "Isä rakastaa minua, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin" (Joh 10:17). Täyttäen täydellisesti palvelijatehtävänsä on Jeesus "meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman", kirjoittaa Johannes (1Joh 2:2).

Mutta moni ei ymmärtänyt Jeesuksen palvelijatehtävän luonnetta ja laajuutta. Nähdesään suuren ruokkimisihmeen he tahtoivat tehdä hänestä maallisen kuninkaan. Johannes kertoo: "Kun nyt ihmiset näkivät tunnusteon jonka Jeesus oli tehnyt, he sanoivat: ´Tämä on totisesti se profeetta, joka oli maailmaan tuleva.´ Kun Jeesus huomasi, että he aikoivat tulla ja väkisin ottaa hänet ja tehdä kuninkaaksi hän väistyi taas pois vuorelle, hän yksinänsä" (Joh 6:14-15). Jeesus torjuu sen, että hänen palvelijatehtävänsä olisi maallinen kuninkuus ja Israelin maallisen teokratian, maallisen Jumalan valtakunnan, uudelleen perustaminen. "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta" (Joh 18:36). Eräässä vertauksessaan (Matt 13:24-30) Jeesus vertaa tätä maailmaa peltoon. Vertauksen palvelijat kääntyvät pellon omistajan puoleen ja kysyvät koskien rikkaruohoa: "Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen?' Mutta hän sanoi: 'En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin. Antakaa molempien kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti" (j 28-30). "Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika. Pelto on maailma. Hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset. Vihamies, joka ne kylvi on perkele; elonaika on maailman loppu" (Matt 13:37-39). "Valtakunnan lapset", ts. uskovat, elävät tässä maailmassa yhdessä "pahan lasten" kanssa aina tuomiopäivään "maailman loppuun" asti. Tätä maailmaa ei tehdä Jumalan valtakunnaksi josta kaikki tottelemattomat kitketään pois. Uskovat elävät maailmassa (inessiivi) joka on "pahan vallassa" (1Joh 5:19), mutta he eivät ole maailmasta (elatiivi).

 Ylimmäispapillisessa esirukouksessa Jeesus rukoilee opetuslastensa puolesta ja sanoo: "En minä rukoile että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta. He eivät ole

maailmasta, niin kuin en minäkään maailmasta ole. Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus" (Joh 17:15-17).

Paavali kuvaa Jeesuksen palvelijatehtävän eräässä kirjeessään näin: "Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen lunastamaan lain alaiset että me pääsisimme lapsen asemaan" (Gal 4:4-5). Vaatimukset jotka Jumalan laki asettaa täydelliselle hyvyydelle ja rakkaudelle on täytettävä jotta ihmiset saisivat rauhan Jumalan kanssa ja ikuisen elämän. Mutta kukaan syntinen ei voi näitä vaatimuksia täyttää. Siksi Jumala lähetti Poikansa maailman ihmisten pelastukseksi. Iankaikkisen Pojan oli tultava ihmiseksi niin kuin mekin olemme, mutta ilman syntiä, muuten olisivat kaikki ihmiset ikuisesti kadotettuja. Jumalana ja ihmisenä samassa persoonassa tuli Herran tosi palvelijan täyttää lain vaatimukset kaikkien ihmisten puolesta ja maksaa kaikkien ihmisten syntivelka omalla verellään. Paavali kirjoittaa. "Olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet." "Sen joka ei synnistä tiennyt hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi" (2 Kor 5:14,21). "Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme" (Gal 3:13). Siksi Jeesus sanoo: "Jokaisella joka uskoo Ihmisen Poikaan, on oleva iankaikkinen elämä. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä" (Joh 3:15-16).

Herran uskollisena palvelijana Jeesus rakasti ja kunnioitti taivaallista Isäänsä yli kaiken. Myös vaikean, sijaisena täyttämänsä, sovituskärsimyksen aikana kun hänen oma sielunsa oli "syvästi murheellinen kuolemaan asti", Jeesus rukoili: "Isäni, jos mahdollista on niin menköön minulta pois tämä malja; ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä" (Matt 26:38-39). Kun Pietari tahtoi puolustaa häntä miekalla, Jeesus sanoi hänelle: "Pistä miekkasi tuppeen. Enkö minä joisi sitä maljaa jonka Isä on minulle antanut?" (Joh 18:11). Jeesuksen viholliset pilkkasivat häntä karkeasti väittäen, että hänessä oli saastainen henki. Jeesus vastasi: "Minussa ei ole riivaajaa. Minä kunnioitan Isääni, ja te häpäisette minua. Minä en etsi omaa kunniaani" (Joh 8:49-50). Hän oli yhtä Isän kanssa. "Ja joka näkee minut, näkee hänet joka on minut lähettänyt" (Joh 12:45). "Niitä sanoja jotka minä teille puhun minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot jotka ovat hänen" (Joh 14:10).

Laki vaatii myös täydellistä rakkautta lähimmäisiämme kohtaan. Tällaista rakkautta Jeesus osoitti ihmisiä kohtaan, myös vihollisilleen. Hänen riippuessa pilkattuna ja päälleen syljettyän ristillä, hän rukoili: "Isä, anna heille anteeksi sillä he eivät tiedä mitä he tekevät." (Luuk 23:34). Jeesus oli opettanut opetuslapsilleen: "Rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta jotka teitä vainoavat, silloin olette Isänne lapsia" (Matt 5:44-45). "Rakastakaa vihollisianne, tehkää hyvää niille jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden edestä jotka teitä parjaava" (Luuk 6:27-28). Kristus esimerkkinä Pietari kirjoittaa: "Jos olette kärsivällisiä kun hyvien tekojenne tähden saatte kärsiä, niin se on Jumalan armoa. Sillä siihen te olette kutsutut. Kristuskin kärsi teidän puolestanne jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä. Hän joka ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut. Joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin ja joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun joka oikein tuomitsee" (1Piet 2:20-23).

Jeesuksen pilkkaajat eivät ymmärtäneet että hänen oli palvelijaehtävänsä mukaisesti kärsittävä ja kuoltava syntisten edestä. He vastasivat hänen rakkauteensa pilkaten: "Muita hän on auttanut, itseään ei voi auttaa" (Matt 27:42).  Myös Paavali oli ollut Jeesuksen vihollinen ja nähnyt hänen rakkautensa ja ristinkuolemansa. Mutta kääntymisensä jälkeen Paavali kirjoittaa iloisena ja kiitollisena Jeesuksen sovituskuolemasta ja ylösnousemuksesta: "Kun me vielä olimme Jumalan vihollisia, me tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta" (Room 5:10). "Jolle vähän anteeksi annetaan se rakastaa vähän", oli Jeesus sanonut (Luuk 7:47). Paavali oli saanut paljon anteeksi.

"Me rakastamme", kirjoittaa Johannes, "sillä hän on ensin rakastanut meitä" (1Joh 4:19). "Vaeltakaa rakkaudessa, niin kuin Kristuskin rakasti teitä ja antoi itsensä meidän edestämme lahjaksi ja uhriksi", kirjoittaa Paavali (Ef 5:2). "Niin kuin minä olen teitä rakastanut, niin rakastakaa tekin toisianne", sanoi Jeesus päivää ennen ristinkuolemaansa pestyään opetuslastensa jalat (Joh 13:34). Isän ja Pojan rakkaus on Jeesuksen opetuslapsille esikuva: "Minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja teen vastakin, että se rakkaus jolla sinä olet minua rakastanut olisi heissä ja minä olisin heissä" (Joh 17:26). "Siinä on rakkaus - ei siinä että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi" (1Joh 4:10). Paavali kirjoittaa: "Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä. Vaan pitäkää nöyryydessä toista parempana kuin itseänne. Älkää katsoko omaa parastanne, vaan toisten parasta. Olkoon teillä se mieli joka Kristuksella Jeesuksella oli" (Fil 2:3-5). "Joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne", oli Jeesus sanonut (Matt 20:26). 

Jeesuksen suuri huolenpito vaivatuista ihmisistä tulee usein esiin teksteissä. Tässä muutama esimerkki: Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Minun käy sääliksi kansaa, sillä he ovat jo kolme päivää olleet minun tykönäni, eikä heillä ole mitään syötävää. En tahdo laskea heitä syömättä menemään. He voivat nääntyä matkalla". (Matt 15:32). Tämän jälkeen hän antaa heille runsaasti ruokaa ihmeen avulla. Kansaa kaikkialta hakeutui jatkuvasti Jeesuksen tykö. "Hänen luokse tuotiin kaikki jotka kärsivät erilaisia sairauksia ja kärsimyksiä, riivattuja, kuunvaihetautisia ja halvaantuneita; ja hän paransi heidät" (Matt 4:24). "Ja Jeesus vaelsi kaikki kaupungit ja kylät ja opetti heidän synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta. Ja nähdessään kansanjoukot hänen tuli heitä sääli kun he olivat nääntyneet ja hyljätyt niinkuin lampaat joilla ei ole paimenta” (Matt 9:35-36). "Hän paransi monta, jonka tähden kaikki joilla oli vaivoja tunkeutuivat hänen lähelleen koskettaaksensa häntä" (Mark 3:10). Jeesus sai harvoin olla rauhassa. Markus kertoo: "Ja varhain aamulla kun vielä oli pimeä hän nousi, lähti ulos ja meni autioon paikkaan ja rukoili siellä. Simon ja ne jotka olivat hänen kanssaan riensivät hänen jälkeensä ja löydettyään hänet he sanoivat hänelle: ´Kaikki etsivät sinua´ (Mark 1:35-37).

Evankelistat kertovat Jeesuksen joskus itkeneen surusta ja osanotosta. Kun hän juuri ennen viimeisiä kärsimyksiään palmusunnuntaina v 30 lähestyi Jerusalemia "ja näki kaupungin, itki hän sitä ja sanoi: ´Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu´" (Luuk 19:42). "Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne jotka ovat sinun tykösi lähetetyt. Kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet" (Matt 23:37). Jeesuksen sanat muistuttavat Herran sanaa Jesajan mukaan (Jes 65:2): "Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni uppiniskaista kansaa kohden joka vaeltaa tietä mikä ei ole hyvä omien ajatustensa mukaan".

Tiivistelmä

Messias, taivaallinen Ihmisen Poika, ei tulisi maailmaan poliittisena vapauttajana ja jumalallisessa loistsossa, vaan köyhänä palvelijana. Hänen tehtäväänsä luonnehditaan sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa palvelijatehtäväksi. Luvattuna Messiaana Jeesus on Herran uskollinen palvelija joka "oli uskollinen kuolemaan asti  -  aina ristinkuolemaan". Häntä vastaava kuva on vanhan liiton Israel joka oli valittu olemaan Herran palvelija, mutta joka kerta toisen perään luopui Herrastaan, ja josta tuli uskoton palvelija.

Messiaan palvelijatehtävän keskus on hänen sijais-sovitustyönsä, Jesaja oli ennustanut: "Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavojensa kautta me olemme parannetut" (Jes 53:5). Herran palvelijana Jeesus ottaa hoivaansa heikot ja ahdinkoon joutuneet, samalla kun hän paljastaa tekopyhät ja omavanhurskaat. "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat", sanoi Jeesus fariseuksten ottaessa hänet kiinni kun hän otti hoiviinsa "publikaaneja ja syntisiä". Hänen palvelijatehtävässään oli kyse hädän ja kärsimyksen äärimmäisistä syistä kuten: synti, kuolema ja perkele; ei tilapäisestä sosiaalipalvelusta ja maallisen onnen valtakunnan, maallisen jumalvaltakunnan perustamisesta.

Pelastaakseen syntiset taivaalliseen valtakuntaansa oli Jeesuksen, Herran nöyränä palvelijana, maksettava kaikkien ihmisten syntivelat omalla täydellisellä ja viattomalla elämällään. Hän ei tahdo että yksikään syntinen hukkuu, vaan ottavat vastaan pelastuksen ja ikuisen elämän jonka hän rakkaudessaan heille tarjoaa. Jesaja oli ennustanut: "Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta". Ja Jeesus itse rukoilee vihollistensa edestä: "Isä anna heille anteeksi, he eivät tiedä mitä tekevät." Vain epäusko, Messiaan ja hänen armotarjouksensa hylkääminen sulkee ihmisen pois Jumalan valtakunnasta ja ikuisesta autuudesta.

Entinen publikaani Matteus kirjoittaa Jesuksesta: "Ja nähdessään kansanjoukot hänen tuli heitä sääli kun he olivat nääntyneitä ja hyljättyjä kuin lampaat joilla ei ole paimenta". Uskovana Matteus näki että Jeesus palvelijana oli se ennustettu hyvä Paimen joka antaa henkensä lammasten edestä. Sellaisena Jeesus on myös opetuslasten esikuva. Hänen rakkautensa elähdyttää heidät ansaitsemattomat, ja antaa voimaa. Johannes kirjoittaa: "Me rakastamme sillä hän on ensin rakastanut meitä”. Ja Paavali muistuttaa Filippin kristittyjä: "Älkää katsoko omaa parastanne, vaan toisten parasta", ja jatkaa: "Olkoon teillä se mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli". Päivää ennen sovituskuolemaansa ristillä Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Niin kuin minä olen teitä rakastanut, niin rakastakaa tekin toisianne".   

_________________________________

Heinäkuu 2021

Poliittinen Messiashaave

Jeesuksen aikaan ja vuosisatoa ennen, rakentelivat monet juutalaiset keskuudessaan uskonnollisia ja poliittisia toiveita. Haaveiltiin Messiaasta, joka olisi sekä hengellinen että maallinen johtaja. Tämä odotettu profeetta tai Messias tulisi sotilasjohtajana vieden Juudan kansan voittoon kaikista sen vihollisista ja perustaisi jumalallisen valtakunnan, Israelin, Jumalan teokratiaksi maan päällä. Koska Messias monen juutalaisen mielessä käsitettiin tällaiseksi, piti Jeesus parempana kutsua itseään, Dan 7:13ss ennustuksen mukaisesti, ”Ihmisen Pojaksi”. "Israelin kuninkaana" sen sijaan hän sai puolustaa itseään, ettei häntä käsitettäisi maanpäällisen Jumalan valtakunnan maalliseksi kuninkaaksi. Hän tähdensi: "Minun valtakuntani ei ole tästä maasta”. Ja, "Jos minun kuninkuuteni olisi tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, ettei minua olisi annettu juutalaisten käsiin; mutta nyt minun kuninkuuteni ei ole täältä" (Joh 18:36). Kun Pietari Getsemanessa veti miekkansa puolustaakseen Jeesusta, esti Jeesus hänet siitä. Miksi Pietari taistelisi miekalla, kun Jeesuskaan ei kutsunut apuun palvelijoitaan enkelitä; enemmän kuin kaksitoista legioonaa? (Matt 26:53).

B. Gärtner on ansiokkaalla tavalla tiivistänyt, kuinka poliittiset Messias haaveet ilmenivät aina makkabealaisten vapaustaistelusta alkaen 160-luvulla e.Kr. Tästä, alkuaan uskonnollisesta vapaustaistelusta, tuli yhä enemmän ja enemmän poliittinen taistelu itsenäisyyden puolesta. Hengellisen ja maallisen liittämistä yhteen alkoi esiintyä 152 eKr, kun Jonatan teki itsestään sekä sotilasjohtajan että ylipapin. Hänen seuraajansa Simon huudettiin 140 eKr ylipapiksi, ylipäälliköksi ja ruhtinaaksi. Unelma tulevasta profeetasta tai Messiaasta vahvistui tähän aikaan. Odotukset Jumalan puuttumisesta valtakuntansa perustamiseen olivat korkealla. Välillä tätä odotettua kutsuttiin Messiaaksi, välillä Profeetaksi, välillä Davidin kuninkaaksi. Yhteistä näille odotuksille oli, että uskonto ja politiikka olivat nivotut yhteen.   

Gärtner: ”Yleisen käsityksen mukaan olivat profeetat Jeesuksen aikaan kuolleet loppuun Israelista. Mitään profeettaa ei nousisi esiin ennen viimeistä suurta Profeettaa. Tätä nyt odotettiin. Sellaista joka aloittaisi aikojen loppukauden ja olisi sekä maallinen että hengellinen kansan johtaja. Jeesus ei sopinut lainkaan tähän heidän kuvaansa Profeetasta tai Messiaasta."  "Yksi fariseusten ryhmäkunta, joka oli erityisen fanaattinen uskonnollisuudessaan, oli selootit. Aluksi heillä oli runsas tuki fariseusten keskuudessa, mutta kun heidän uskonnollinen intohimonsa ajoi heidät liian suureen väkivaltaan ja intohimoon, joutuivat he ristiriitaan farisealaisten ´puolueen`johtajien kanssa. Selootit eivät halunneet odottaa kaikessa rauhassa, että Jumala voittaisi viholliset ja perustaisi valtakuntansa. He halusivat aloittaa heti, ja miekka kädessä, vapaussodan, Jumalan sodan". Eräällä Jeesuksen opetuslapella näyttää nimestä päätellen olleen menneisyytensä tässä ryhmäkunnassa (Simon kiivailija, sanatarkasti "selootti" Luuk 6:15; Apt 1:13).

Kun Johannes Kastaja julisti: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle" (Matt 3:2), merkitsi se että nyt luvattu Messias ja hänen valtakuntansa tulee. Kaivattu jumalallinen väliintulo on välittömästi edessä, Messias on jo täällä mukanaan tuomio ja pelastus. Vaikka näyttää ettette ole odottaneet, on Jumalan valtakunta teidän keskellänne. "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on' tai 'tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne" (Luuk 17:20-21). Missä Jeesus on, siinä on Jumalan valtakunta. "Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä", (Matt 18:20). Sellainen usko, että on valtakunnan lapsi ja voi välttää tulevan vihan kääntämällä selkänsä Jumalan sanalle ja hyläten Jeesus luvattuna Messiaana joka on itse HERRA, on väärä usko. "Jo on kirves pantu puitten juurelle... Hänellä (Messiaalla) on viskimensä kädessään, ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa nisunsa aittaan, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa" (Matt 3:10-12). "Älkääkä luulko saattavanne sanoa mielessänne: 'Onhan meillä isänä Aabraham'. Minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille", sanoi Johannes Kastaja monelle fariseukselle ja saddukeukselle, jotka tulivat hänen kastettavakseen (Matt 3:9). Ja Jeesus sanoi erään pakanaupseerin nöyrän ja esimerkillisen lohdutuksen johdosta, mikä koski Jeesusta ja hänen sanaansa: "Minä sanon teille: monet tulevat idästä ja lännestä ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa. Mutta valtakunnan lapset heitetään ulos pimeyteen. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys" (Matt 8:11-12). 

Juutalaisuudelle oli vaikeaa ajatella, että Jumalan valtakunta tuli historiaan Jeesuksen tulon ja tekojen myötä. Se kielsikin, että Jeesus on Jumala Poika, "joka tyhjensi itsensä, otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen... ja nöyryytti itsensä, oli kuuliainen kuolemaan asti - hamaan ristin kuolemaan asti" (Fil 2:7-8) antaakseen maailmalle elämän. Ristiinnaulittu Messias oli ylipäätään juutalaisen teologisen ajattelun ulkopuolella. ”Sille oli, ja on yhä, täysin vierasta että vanha liitto on saanut täyttymyksen uudessa liitossa, että Jeesuksen voitto synnistä, kuolemasta ja perkeleestä merkitsee voittoa todellisista vihollisista ja että lupaus Kaanaan maasta ja Jerusalemin kaupungista on saanut täyttymyksensä maassa ja kaupungissa joka on "parempi maa" kuin maanpäällinen Kaanaa, ja maanpäällinen Jerusalem eli taivaallinen valtakunta ja taivaallinen Jerusalem” (Hep 11:16). Eletään edelleen vanhassa liitossa, ja messiaanisten lupausten täyttymystä ajatellaan tämän liiton puitteissa liittyneenä maalliseen valtioon ja maalliseen temppeliin. Samoin kuin vanhan liiton Israel oli maanpäällinen teokraattinen valtio, ajatellaan nytkin Jumalan valtakunnan voittoa maanpäällisen teokratian voittona, jossa Messias on sekä hengellinen että maallinen kuningas. Useimmille juutalaislle on täysin vierasta ajatus, että Messias kärsisi ja kuolisi kaikkien ihmisten syntien tähden ja vanhurskaana sovittajana nousisi ylös elämään kolmantena päivänä, todistuksena synnin, kuoleman ja perkeleen voitosta.

 

Valtakunnan Evankeliumi,

Uudessa testamentissa sanotaan yhä uudelleen ja uudelleen, niin kuin olemme jo maininneet, että Jeesus "saarnasi valtakunnan evankeliumia" (esim Matt 4:23; 9:35). Ilmaisusta "valtakunnan evankeliumi" tulee kristinuskon pääsanoman nimitys: että Jeesus on Messias joka täyttää Jumalan lupauksen puuttua pelastukseen. Kun Jeesukselta kysyttiin: "Mikä on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki?", hän vastasi mm.: "Tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa todistukseksi kaikille kansoille, ja sitten tulee loppu" (Matt 24:3,14). 

Apostolien teot kertoo kuinka Jeesuksen opetuslapset omaksuivat tämän tiedon valtakunnan evankeliumin levittämisestä. Sitä taustaa vasten mikä juutalaisten keskuudessa oli Messiaan ja Jumalan valtakunnan ennustusten tulkinnasta (kts. edellä), ei ole kummallista että opetuslasten julistusta vastustettiin ja ymmärrettiin väärin. Tessalonikassa esim. Paavali meni tapansa mukaan juutalaisten synagogaan, "ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa, lähtien Kirjoituksista, selitti ja osoitti että Kristuksen piti kärsimän ja nouseman kuolleista”. Ja hän jatkoi: ´Tämä Jeesus jota minä teille julistan on Kristus.´ Muutamat heistä vakuuttuivat" (Apt 17:2-4), mutta muutamat "haalivat kansaa kokoon ja nostivat kaupungissa metelin ja huusivat: "Nuo koko maailman villitsijät ovat tännekin tulleet, ja heidät Jaason on ottanut vastaan. Nämä kaikki tekevät vastoin keisarin asetuksia, sanoen erään toisen, Jeesuksen, olevan kuninkaan" (17:5-7). Myös Efesossa Paavali meni "ja kolmen kuukauden ajan puhui heidän kanssansa rohkeasti ja vakuuttavasti Jumalan valtakunnasta. Mutta muutamat paaduttivat itsensä eivätkä uskoneet, vaan puhuivat pahaa ´Herran tiestä´ kansan edessä. Silloin hän meni pois heidän luotaan, erotti opetuslapset heistä ja piti joka päivä keskusteluja Tyrannuksen koulussa" (Apt 19:8-9). 

Kun Paavali tuli vankina Roomaan "kutsui hän kokoon juutalaisten ensimmäiset". Ja kun he olivat kokoontuneet, sanoi hän heille ja selitti ja todisti aamuvarhaisesta iltaan saakka Jumalan valtakunnasta, lähtien Mooseksen laista ja profeetoista saadakseen heidät vakuutetuiksi Jeesuksesta. Niin se sai toiset vakuutetuiksi, mutta toiset eivät uskoneet" (Apt 28:17, 23-24). Luukas päättää Apostolienteot sanoihin: "Ja Paavali asui omassa vuokra-asunnossaan kaksi täyttä vuotta ja otti vastaan kaikki jotka hänen tykönsä tulivat, ja hän julisti Jumalan valtakuntaa ja opetti Herran Jeesuksen Kristuksen tuntemista kaikella rohkeudella, kenenkään estämättä (28:30-31). Jäähyväispuheessaan vanhimmille Efesossa hän oli sanonut: "En minä kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena, kunhan vain täytän juoksuni ja sen viran jonka minä Herralta Jeesukselta olen saanut: Jumalan armon evankeliumin todistamisen. Ja nyt, katso minä tiedän, ettette enää saa nähdä minun kasvojani, ei kukaan teistä joiden keskuudessa minä olen vaeltanut ja saarnannut valtakuntaa" (Apt 20:24-25). 

Selvästi siis käy ilmi, että "valtakunnan evankeliumissa" on kyse Jeesuksesta Kristuksesta. Apostolit julistivat että Jumalan valtakunta oli tullut Jeesuksen ja hänen pelastustekonsa myötä. Vanhan liiton jumalvaltakunta monine raskaine seremonialakeineen on nyt saanut täyttymyksensä "Jeesuksen Kristuksen ikuisessa valtakunnassa”, "taivaallisessa Jerusalemissa", joka on vapaa armon valtakunta. ”Sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä" (Room 14:17), kirjoittaa Paavali. Pisidian Antiokian synagogassa hän sanoi juutalaisille: "Ja me julistamme teille sen hyvän sanoman, että Jumala on isille annetun lupauksen täyttänyt meidän lapsillemme, herättäen Jeesuksen, niin kuin myös toisessa psalmissa on kirjoitettu: 'Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä olen sinut synnyttänyt.' Ja että hän herätti hänet kuolleista, niin ettei hän enää palaja katoavaisuuteen, siitä hän on sanonut näin: 'Minä annan teille pyhät ja lujat Daavidin armot.' Sen tähden hän myös toisessa paikassa sanoo: 'Sinä et salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta'... Olkoon siis teille tiettäväksi, miehet ja veljet, että hänen kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus ja että jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla" (Apt 13:32-39).

"Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla", sanoi Jeesus (Luuk 17:20). Usko evankeliumiin valtakunnasta on luottamista Jeesukseen ja hänen sanaansa, "syntien anteeksiantamuksen lahjan vastaanottamista, vaikka sitä ei silmin voi nähdä. Lahja on niin käsittämättömän suuri että arvoton syntinen vapisee ja sanoo: "Minä uskon; auta minun epäuskoani!" (Mark 9:24). Jeesus kuulee syntisen ahdistuksen sanoen: "Älä pelkää, sinä pikkuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan" (Luuk 12:32). Vasta viimeisenä päivänä kun "Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan” (Matt 25:31), tulee  Jumalan valtakunta näkyvässä kirkkaudessaan. "Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti" (Matt 25:31,34). Ja "Korkeimman pyhät saavat valtakunnan ja omistavat valtakunnan iankaikkisesti, niin, iankaikkisesta iankaikkiseen" (Dan 7:18).

Kesäkuu 2021

Pelastus: sekä tuomio että vapautus

”Eräs hyvin tärkeä asia Vanhan testamentin Israelin tulevaisuuden toivossa oli varmuus, että joskus tulevaisuudessa (profeettojen usein mainitsema `sinä päivänä` tai `niinä päivinä`) Jahve Jumala itse puuttuisi asioiden kulkuun ja toisi sekä pelastuksen että tuomion", kirjoittaa Chris Wright. Tämän toivon täyttymyksenä Jeesuksen pelastusteko merkitsi sekä tuomiota että pelastusta eli saatanan, synnin ja kuoleman alkuunpanijan tuomiota, joka merkitsee "vangittujen vapautusta ja kahlittujen kirvoitusta" (Jes 61:1). "Hän hävittää kuoleman ainiaaksi" (Jes 25:8). Siksi on synnin ja kuoleman alkuunpanija voitettava. Messiaan pelastustekoa kutsutaan tästä syystä Jesaja 61 luvussa sekä "HERRAN otolliseksi vuodeksi” että "meidän Jumalamme kostonpäiväksi" (j 2). Myös Jesaja 63:4 jakeessa kosto ja pelastus sidotaan toisiinsa: "koston päivä oli minun mielessäni ja minun lunastettujeni vuosi oli tullut". Ja Jesaja 35:4s kuuluu: "Sanokaa hätääntyneille sydämille: Olkaa lujat, älkää peljätkö. Katso, teidän Jumalanne! Kosto tulee, Jumalan rangaistus. Hän tulee itse ja pelastaa teidät". Viitaten 5 Mooseksen kirjan sanoihin "Minun on kosto" (32:35) Paavali kehottaa: "Älkää itse kostako rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra" (Room 12:19). Myös vanha Simeon liitti Messiaaseen tuomion ja pelastuksen sekä lankeemuksen ja hyvityksen. Kun hän otti syliinsä Jeesuslapsen "Herran Voidellun" (=Messias) ja "Israelin autuuden", hän sanoi Marialle: "Katso, tämä on pantu lankeemukseksi ja hyvitykseksi (nousemukseksi) monelle Israelissa ja merkiksi, jota vastaan sanotaan" Luk 2:34). 

Kun Jeesus Nasaretilainen oli synagogassa lukenut Jesajan 61 luvun messiaanisen profetian, hän sanoi kuulijoille: "Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvienne kuullen" ts.  kirjoitus, jonka te juuri kuulitte, on tänään toteutunut. Lupaus että Herra tulee Israelille ja tuo vangituille vapauden ja sokeille näkönsä saamisen täyttyi nyt (Luuk 4:16-21). Erään toisen kerran Jeesus sanoi: "Aika on täyttynyt ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi" (Mark 1:15). Mikä suuri, elämälle ratkaiseva, tapahtuma toteutui opetuslasten silmien nähden ja korvien kuullen, käy ilmi seuraavista jakeista: "Ja hän kääntyi opetuslapsiinsa erikseen ja sanoi: "Autuaat ovat ne silmät, jotka näkevät mitä te näette. Sillä minä sanon teille: Monet profeetat ja kuninkaat ovat tahtoneet nähdä mitä te näette,eivätkä ole nähneet ja kuulla mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet" (Luuk 10:23-24).

Jeesuksen tulon edellytys, hänen valtansa ja voittonsa Saatanasta, ilmenee seuraavasta Matteuksen kappaleesta: 

Silloin tuotiin hänen tykönsä riivattu mies, joka oli sokea ja mykkä, ja hän paransi hänet niin että mykkä puhui ja näki. Ja kaikki kansa hämmästyi ja sanoi: "Eiköhän tämä ole Daavidin poika?" Kun fariseukset sen kuulivat, sanoivat he: "Tämä ei aja riivaajia ulos kenenkään muun kuin Beelsebulin riivaajain päämiehen voimalla." Mutta Jeesus tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi heille: "Jokainen valtakunta, joka riitautuu itsensä kanssa, joutuu autioksi, eikä mikään kaupunki tai talo, joka riitautuu itsensä kanssa, pysy pystyssä. Jos nyt saatana ajaa ulos saatanan niin hän on riitautunut itsensä kanssa; kuinka siis hänen valtakuntansa pysyy pystyssä? Ja jos minä Beelsebulin voimalla ajan ulos riivaajia, kenenkä voimalla sitten teidän lapsenne ajavat niitä ulos? Niinpä he tulevat olemaan teidän tuomarinne. Mutta jos minä Jumalan Hengen voimalla ajan ulos riivaajia niin on Jumalan valtakunta tullut teidän tykönne. Taikka kuinka voi kukaan tunkeutua väkevän taloon ja ryöstää hänen tavaroitansa, ellei hän ensin sido sitä väkevää? Vasta sitten hän ryöstää tyhjäksi hänen talonsa" (Matt 12:22-29).      

"Eiköhän tämä ole Daavidin Poika?", sanoi kansa nähdessään Jeesuksen tekevän mitä Messiaan oli luvattu tekevän. Mutta silloin he saivat fariseukset vastaansa, jotka eivät voineet hyväksyä sitä, että Jeesuksen ihmeteot todistivat hänen olevan se luvattu Daavidin Poika, ja että Jumalan valtakunta oli näin tullut heidän tykönsä. Sen sijaan he väittävät, että Jeesus on liitossa pahuuden kanssa ja ajaa ulos pahoja henkiä heidän oman ruhtinaansa avulla! Jeesus paljastaa tämän mahdottoman ja väärän päätelmän: Jos Saatana taistelisi itseään vastaan ja ajaisi itsensä ulos, eihän hänen valtakuntansa olisi enää olemassa! Mutta se on edelleen olemassa - myös fariseusten mukaan. Jeesus selittää, että Saatana voidaan voittaa vain häntä itseään vahvemman toimesta ts. HERRAN toimesta. Saatana on vahva vihollinen. Pietarin mukaan kuin kiljuva jalopeura, joka etsii kenet hän saisi niellä (1Piet 5:8). Jeesus kutsuu häntä nimellä "se väkevä" ja "pahaksi maailmanajaksi" (Gal 1:4) ja "väkevän taloksi". Jeesus viittaa ilmeisesti profeetta Jesajan lupauksen sanaan: "Voidaanko väkevältä ottaa hänen saaliinsa?... Kyllä, näin sanoo HERRA: `Nyt väkevältä otetaan pois hänen vankinsa, saalis riistetään tyrannin käsistä. Minä itse taistelen sinun vastustajiasi vastaan, minä itse pelastan sinun lapsesi´" (Jes 49:24-25) (kirjoittajan tekstin käännös, ei KR sitaatti). Jeesus ottaa Saatanalta tämän saaliin murtautuen väkevän taloon, sidottuaan hänet ensin. Saatana sitominen on metafora (kuva) siitä, että Jeesus rajoittaa Saatanan liikkuma-alaa vahingoittaa, ja ottaa vangiksi (esiintyy myös Ilm 20:2). Ryöstää Saatanalta "hänen omistamansa" tarkoittaa ihmisten vapauttamista pahan vallasta. 

Erään toisen kerran Jeesus sanoi: "Minä näin Saatanan lankeavan taivaasta niin kuin salaman" (Luuk 10:18). Satana putoaminen alas taivaasta tarkoittaa, että Saatana on menettänyt valta-asemansa Messiaan tulon ja tekojen tähden. Sekä Saatanan "sitominen" että "alas putoaminen taivaasta" ovat metaforia, jotka kuvaavat samaa asiaa: Jumalan valtakunnan voittoa Saatanasta. Kun vangittu Johannes Kastaja sai kuulla puhuttavan "Kristuksen teoista", lähetti hän opetuslapsensa Jeesuksen tykö kysymään: "Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?" (Matt 11:3). Jeesus vastasi viitaten Jesaja 53 profetiaan: "Menkää ja kertokaa Johannekselle mitä kuulette ja näette: sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat, ja kuurot kuulevat, ja kuolleet herätetään, ja köyhille julistetaan evankeliumia" (Matt 11:4-5). Ts. Jeesus tekee juuri niitä tekoja, joita vain Jumala voi tehdä ja joita Jesajan mukaan Jumala itse tulee tekemään. Messiaanisten pelastustekojen siunaukset olivat läsnä Jeesuksen persoonassa ja teoissa. Profetia toteutui.

Jumalan valtakunta on se yliluonnollinen todellisuus, joka on tullut maailmaan Jeesuksen persoonassa. Siksi on evankeliumeissa lukemattomia kohtia, joissa valtakuntaa verrataan Jeesuksen persoonaan. Kun Jeesus ratsasti Jerusalemiin (todennäköisesti 2 huhtikuuta v 30), huusivat edellä kulkijat ja perässä seuraavat: "Hoosianna! (pelasta ja vapauta meidät), siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen! Siunattu olkoon isämme Daavidin valtakunta, joka tulee. Hoosianna korkeuksissa!" (Mark 11:9-10). Luukas kertoo: "Kun hän oli jo lähellä laskeutuen Öljymäen rinnettä rupesi koko opetuslasten joukko iloiten kiittämään Jumalaa suurella äänellä kaikista voimallisista teoista, jotka he olivat nähneet: "Siunattu olkoon hän, joka tulee, Kuningas Herran nimessä; rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!"(Luuk 19:38). Vertaa tätä profetian sanoihin Messiaan saapumisesta (Jes 9:6): "Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa". Näemme siis, että kun Messias tulee, kuningas Herran nimessä, se on merkitykseltään samaa kuin, että isämme Daavidin valtakunta tulee tuoden ilon ja rauhan, jolla ei ole loppua. Tämän totuuden Origenes lausui sanalla autobasileía = hän itse on valtakunta. Tästä Sakarja laulaa ylistyslaulussaan: "Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sillä hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen ". Hän on kohottanut meille pelastuksen sarven palvelijansa Daavidin suvusta (sanatarkasti: huoneesta), niin kuin hän on puhunut hamasta ikiajoista pyhäin profeettojensa suun kautta,pelastukseksi vihollisistamme ja kaikkien niiden kädestä, jotka meitä vihaavat" (Luuk 1:68-71). HERRAN lupaus katsoa kansansa puoleen, lunastaa se ja voittaa sen viholliset, täytetään kun Jeesus tulee. 

Kun profeetat Vanhassa testamentissa kuvaavat mitä tapahtuu, kun Messias tulee ja voittaa synnin viholliset, kuoleman ja perkeleen, käyttävät he metaforia tai kuvia siunauksesta mikä seuraa, kun Jumala tarttuu asiaan. Näiden metaforien taustalla on se pahuudesta seuraava kurjuus, että on luovuttu Jumalasta: autioituminen, rauniot, erämaa, kato, riehuvat viholliset, rauhattomuus, sorto, vankeus jne. Jumalan valtakunta, joka vanhan liiton aikana on sama kuin Jumalan maa,lupauksen maa Kanaa, on kansan synnin tähden muuttunut autiomaaksi. Profeetta Sakarja tiivistää: "He tekivät sydämensä kovaksi kuin timantti, etteivät kuulisi lakia eivätkä niitä sanoja, jotka Herra Sebaot on lähettänyt Henkensä voimalla entisten profeettain kautta... ja maa jää heidän jälkeensä autioksi menijöistä ja tulijoista, sillä ihanan maan he tekivät autioksi" (Sak 7:12,14). Jesaja ilmoittaa synnin seurauksen samalla tavalla: "Teidän maanne on autiona, teidän kaupunkinne ovat tulella poltetut, teidän peltojanne syövät muukalaiset silmienne edessä" (Jes 1:7).        

Messiaan tullessa kaiken Jumalasta luopumisen alkuunpanija voitetaan, ja kaikki sen aikaansaama kurjuus. Messiaan mukana tulee kuoleman, epävanhurskauden, vainon, rauhattomuuden, vankeuden jne. vastakohta. Siksi Jesaja 35 luvussa ei sanota vain, "Silloin avautuvat sokeain silmät ja kuurojen korvat aukenevat" (j 5) kun Herra tulee, vaan myös että "erämaa ja hietikko iloitsee" (j 1), "vedet puhkeavat erämaahan” (j 6) ja "ei nouse sinne raateleva peto” (j 9). Nämä kaikki ovat Messiaan ja hänen valtakuntansa yhteyteen kuuluvia metaforia, joiden merkitys on ilo ja rauha, elämä ja ylitsevuotavainen siunaus. "Lunastetuista", "HERRAN vapaiksi ostamista" sanotaan profetian loppusanoissa: "Heidän päänsä päällä on iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat" (j 10). Pelastusta ja Pelastajaa kutsutaan nimellä "pyhä tie", joka on lahja epäpuhtaita varten, tarkoittaen epäpuhtaiden julistamista puhtaiksi: "Sitä ei kulje saastainen; se on heitä itseänsä varten" (j 8). Tämä tarkoittaa, että ne, jotka sillä tiellä vaeltavat ts. ottavat vastaan Messiaan ja hänen sijaissovituksensa, luetaan puhtaiksi. Luultavasti Jeesus viittaa tähän profetiaan sanoessaan: "Minä olen tie totuus ja elämä" (Joh 14:6). Ja Heprealasikirjeessä 10:19-20 sanotaan: "Meillä siis veljet on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkein pyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on, hänen lihansa kautta".

Messiaaninen Jumalan valtakunta pannaan vanhan liiton aikana vastakohdaksi syntisille olosuhteille "maassa": "Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niin kuin vedet peittävät meren" (Jes11:9). "Sillä iloiten te lähdette, ja rauhassa teitä saatetaan. Vuoret ja kukkulat puhkeavat riemuun teidän edessänne, ja kaikki kedon puut paukuttavat käsiänsä. Orjantappurain sijaan on kasvava kypressejä, nokkosten sijaan on kasvava myrttipuita" (Jes 55:12,13). "Ei kuulu enää väkivaltaa sinun maassasi, ei tuhoa, ei turmiota sinun rajojesi sisällä, ja sinä kutsut pelastuksen muuriksesi, ja kiitoksen portiksesi. Ei ole enää aurinko sinun valonasi päivällä, eikä valaise sinua kuun kumotus, vaan Herra on sinun iankaikkinen valkeutesi, ja sinun Jumalasi sinun kirkkautesi" (Jes 60:18-19). Tästä käy selvästi ilmi, että messiaaninen jumalallinen valtakunta tai taivasten valtakunta on kokonaan toista lajia kuin tämän maailman valtakunnat. Messiaanisen valtakunnan metaforat ottavat lähtökohdakseen maalliset olosuhteet: "Sinä olet oleva niin kuin runsaasti kasteltu puutarha, niin kuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu" (Jes 58:11). "Sinua ei enää sanota ´hyljätyksi´, eikä sinun maatasi enää sanota `autioksi´; vaan sinua kutsutaan `minun rakkaakseni` ja sinun maatasi `aviovaimoksi`. Sillä HERRA rakastaa sinua, ja sinun maasi on otettu avioksi" (Jes 62:4). "Sinä kurja, myrskyn raastama, sinä lohduton! Katso, minä muuraan sinun kivesi kiiltokivellä, panen sinun perustuksesi safiireista, minä teen sinun harjasi rubiineista ja sinun porttisi kristalleista ja koko sinun ympärysmuurisi jalokivistä. Sinun lapsesi ovat kaikki HERRAN opetuslapsia, ja suuri rauha on sinun lapsillasi oleva" (Jes 54:11-13). "Kansa, joka siellä asuu, on saanut syntinsä anteeksi" (Jes 33:24, vrt. Jer 31:34 ja Sak 13:1).

Hääjuhla herkullisine juhla-aterioineen on metafora, myös juutalaisuudessa siitä mitä Herra tarjoaa, kun Messias tulee ja tuo pelastuksensa. "Herra Sebaot laittaa kaikille kansoille tällä vuorella pidot rasvasta, pidot voimaviinistä, ydinrasvasta, puhtaasta voimaviinistä (Jes 25:6). Jeesus viittaa tähän metaforaan ja sanoo: "Taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka laittoi häät pojallensa" (Matt 22:2). Kun Jeesukselta kysyttiin: "Johanneksen opetuslapset ja fariseusten opetuslapset paastoavat, miksi sinun opetuslapsesi eivät paastoa?" hän vastasi: "Eiväthän häävieraat voi paastota silloin kun ylkä on heidän kanssaan? Niin kauan kuin heillä on ylkä seurassaan eivät he voi paastota” (Mark 2:19). Kun opetuslapset ovat yhdessä Jeesuksen kanssa he ovat siis tosiasiassa, vaikka se ei näy, häävieraita ja osallistuvat hääateriaan yhdessä sulhasen kanssa. Ilmestyskirjassa 19:9 sanotaan: "Autuaat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!", ja Ilmestyskirjan 3:20 mukaan ylösnoussut Jeesus sanoo: "Minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioin hänen kanssaan, ja hän minun kanssani." Kun Jeesus aterian yhteydessä erään fariseuksen luona sanoi: "Kun laitat pidot, kutsu köyhiä, raajarikkoja, rampoja, sokeita, näyttää eräs vieraista ymmärtäneen asian ytimen, että hääateria Jumalan valtakunnassa ei ole palkkio, vaan armotarjous. Hän sanoi Jeesukselle: "Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa!" (Luuk 14:15). Kiinnitä myös huomio Johannes Kastajan sanoihin: "Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta. Te olette itse minun todistajani, että minä sanoin: en minä ole Kristus, vaan minä olen hänen edellänsä lähetetty. Ylkä on se, jolla on morsian; mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä, iloitsee suuresti yljän äänestä. Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi" (Joh 3:27-29). 

Vanhan testamentin lupausten täyttyminen Messiaan tulolla ja Jumalan ikuisen valtakunnan perustaminen ei tarkoita maallisen kuningaskunnan perustamista, siis maallista teokratiaa, joka tottelee Jumalaa kaikessa mitä Israelin piti olla vanhan liiton aikana. Aabraham tiesi, että luvattu Kanaan maa oli ainoastaan varjokuva Jumalan ikuisesta valtakunnasta. "Laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta", painottaa Heprealaiskirjeen kirjoittaja (Hepr 10:1). "Uskon kautta hän (Aabraham) eli muukalaisena lupauksen maassa niin kuin vieraassa maassa. Hän asui teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisiä. Sillä hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala... Uskossa nämä kaikki (Aabraham ja hänen jälkeläisensä) kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet. Kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Jotka näin puhuvat, ilmaisevat etsivänsä isänmaata. Jos he olisivat tarkoittaneet sitä maata, josta olivat lähteneet, niin olisihan heillä ollut tilaisuus palata takaisin. Mutta nyt he pyrkivät parempaan, se on taivaalliseen"(Hepr 11:9-16). 

Kaupungit Kaanaan maalla hävitettiin raunioiksi, Jerusalem mukaan lukien. Kansan synti toi epäonnen myös Jumalan kaupunkiin Jerusalemiin: "He ovat hyljänneet minut ja polttaneet uhreja muille jumalille ja vihoittaneet minut kaikilla kättensä teoilla; siksi minun vihani vuodatetaan tämän paikan yli, eikä se ole sammuva" (2 Aik 34:25). Maallisesta Kaanaasta Hesekiel sanoo: "Maa on täynnä verivelkain tuomiota, ja kaupunki on täynnä väkivaltaa" (7:23). Maalliset kaupungit ja valtakunnat ovat epävakaita". Täällä meillä ei ole pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme" (Hepr 13:14). Tästä syystä Jumala lupaa jo Vanhassa testamentissa uuden liiton (Jer 31:31ss), että ne, jotka ovat kutsutut saisivat luvatun iankaikkisen perinnön" (Hepr 9:15). "Sanoessaan ´uuden´ hän on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi" (Hepr 8:13).

Vanhan liiton varjokuvien täyttymyksessä on kyse "paremmasta maasta, taivaallisesta". Paavali kirjoittaa: "Nykyinen Jerusalem... elää orjuudessa lapsineen. Mutta se Jerusalem, joka ylhäällä on, on vapaa ja se on meidän äitimme" (Gal 4:25). Siion tai Jerusalem, profetioiden lupausten täyttymys on Heprealasikirjeen mukaa "elävän Jumalan kaupunki, taivaallinen Jerusalem", esikoisten seurakunta, joiden nimet on kirjoitettu taivaissa (2:22s). Tätä tosi Siionia voidaan verrata vuoreen, joka ei voi järkkyä ja hävitä. Jesaja ennustaa tästä vuoresta, että se on "seisova vahvana" ja on "vuorista ylimmäinen" (Jes 2:2). Kun profeetta Haggai kirjoittaa 2:6: "Näin sanoo HERRA Sebaot: Vielä vähän aikaa, ja minä vielä kerran järkytän paikaltaan taivaat ja maan, meren ja kuivan", kommentoi Heprealaiskirje (12:27-28): "Sanat vielä kerran osoittavat, että se mitä järkytetään on häviävä koska se on luotu jotta se mikä ei voi järkkyä, olisi pysyvä. Sen tähden koska me siis saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitolliset ja palvelkaamme Jumalaa hänen tahtonsa mukaan kunnioituksella ja pelolla". Paavali kirjoittaa: "Me emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia" (2 Kor 4:18). Kun Paavali kirjoittaa Timoteukselle, kuinka Herra on häntä auttanut ja antanut hänelle voimia, hän lisää: "Herra on vapahtava minut kaikesta ilkivallasta ja pelastava minut taivaalliseen valtakuntaansa" (2 Tim 4:18).

Jumalan kansaa verrataan oliivipuuhun (Room 11:17). Juutalaisia, jotka hylkäävät Jeesuksen Jumalan lupaamana Messiaana verrataan oksiin, jotka on taitettu pois "epäuskonsa tähden" (j 20), ja Jeesukseen uskovia pakanoita verrataan oksiin, jotka on vartettu (ympätty) "jaloon oliivipuuhun." Kaikki juutalaista tai pakanallista alkuperää olevat, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen kuuluvat siis yhteen ja samaan valtakuntaan, Jumalan tosi perheeseen, Jumalan tosi kansaan, ja ovat tosi "juutalaisia". Paavali kirjoittaa: "Eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel, eivät kaikki ole lapsia sen tähden, että ovat Aabrahamin siementä, vaan: Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset. Se on: Eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi" (Room 9:6-8). Jotka uskovat lupauksen Messiaasta ja että Jeesus Kristus on sen tosi täyttymys ovat Jumalan tosi kansaa. Näin Jumala sanoo Hoosean kautta: "Minä olen kutsuva kansakseni sen, joka ei ollut minun kansani, ja rakkaakseni sen, joka ei ollut minun rakkaani. Ja on tapahtuva, että siinä paikassa, jossa heille on sanottu: 'Te ette ole minun kansani', siinä heitä kutsutaan elävän Jumalan lapsiksi." Mutta koskien Israelia Jesaja huudahtaa: "Vaikka Israelin lapset olisivat luvultaan kuin meren hiekka, niin pelastuu heistä vain jäännös (Room 9:25-27; vrt. 1 Piet 2:9-10). "Ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus se, joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu. Se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa. Hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta (Room 2:28-29). "Te, jotka olette pakanakristittyjä: ilman Kristusta olitte vailla Israelin kansalaisoikeutta... Mutta nyt kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, te jotka ennen olitte kaukana, olette päässeet lähelle Kristuksen veressä. Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat (uskovat juutalaiset ja uskovat pakanat) yhdeksi ja purki erottavan väliseinän...Hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö. Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä" (Ef 2:12-19).

__________________________________