24112935-800x_.jpg

Kuukauden sana

KUKA HÄN ON - Todellinen Jeesus nasaretilainen

Dosentti Seth Erlandsson kuvaa kirjan "Vem är han" (Copyright ©2007 Seth Erlandsson och Bokförlaget XP Media) sisältöä seuraavin sanoin: "Jeesuksesta eri aikoina esitettyjen näkemysten uskottavuuden tarkastelua." Arvoisa lukija. Tutustu tähän uskottavuuteen alkuperäisen julkaisijan luvalla kuukausittain julkaistavissa kirjan käännösotteissa. Käännös / E.J. Söderström.

Marraskuu 2021

2. Kirjailija Lena Andersson oli kesätoimittajana Ruotsin radio ohjelmassa P1 Sommar, 9. kesäkuuta 2015. Otsikoksi kesäjutusteluunsa hän oli pannut "Erään ateistin saarna Jeesuksesta ja Jeesuksen kanssa". "Jeesuksen tekemiset on tutkittava moraalisesta ja eksistentiaalisesta perspektiivistä käsin." Koska ateisti ei voi hyväksyä, että Jumala on olemassa ja vielä vähemmän, että ihminen Jeesus on "elävän Jumalan Poika" ihmiseksi tullut HERRA itse, on Lena Anderssonin tutkimuksen tulos helppo ennustaa. Jos Jeesus oli vain ihminen, hän oli suuruudenhullu sellainen. Jos sanoo: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä" on se groteski väite. Väite että on ainoa tie taivaaseen, "tie, totuus ja elämä", todistaa itsekeskeisyydestä, itsensä yliarvostuksesta, ja on epämiellyttävää. Anderssonin tuomio Jeesuksesta lepää samalla perustalla jolle juutalaiset rakensivat, väittäen hänen olevan rienaaja ja huijari. He olivat todella oikeassa ja samoin Andersson, jos Jeesus oli vain tavallinen ihminen. Mutta tällöin on myös kaikkien Jeesuksen tekojen silminnäkijöiden täytynyt olla huijareita. Sillä vain Jumala voi tehdä sellaisia tekoja, joita Jeesus silminnäkijöiden mukaan todistettavasti teki. 

Jos nyt silminnäkijät ovat epäluotettavia ja pettureita, miksi Andersson sitten rakentaa osittain heidän todistustensa varaan, jotka hän tulkitsee siitä huolimatta mitä sama teksti sanoo Jeesuksen ainutlaatuisesta persoonasta, asemasta ja tehtävästä? Niin kuin tavallisen ihmisen lausumiset kuuluvat yhteen kyseisen ihmisen aseman, kyvyn ja tehtävän kanssa, samoin kuuluvat Jeesuksen sanat yhteen hänen tehtävänsä ja sen kanssa kuka hän on. Katsokaamme muutamia Jeesuksen lausumia joita Andersson tulkitsee sen valossa mikä on tunnusomaista varsin vajavaisille ja epäsympaattisille ihmisille, eikä sille jumalihmiselle josta Raamatun teksti kertoo. ”Käsittelen häntä kirjallisena tyyppinä joka harjoittaa valtatekniikkaa, tekee kompakysymyksiä, on oikukas ja ristiriitainen, autoritäärinen, herkkähipiäinen ja mielivaltainen." 

•   ”Jokaiselle, jolla on annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta jolla ei ole, siltä      otetaan pois sekin, mikä hänellä on" (Matt 25:29). Todistaako tämä nyt hyvää moraalia ja rakkaudellisuutta, kysyy Andersson itseltään. Ei, yhteydestään eristettynä tämä lausuma on ristiriidassa Jeesuksen pieniä ja köyhiä kohtaan osoittaman suuren huolenpidon kanssa. Mutta tämän taustalla on vertaus, joka tahtoo osoittaa, että se mitä Jeesus tarjoaa ihmisille (armo, anteeksiantamus, rauha Jumalan kanssa, päivittäinen huolenpito) on ylitsevuotava rikkaus ja vain kasvaa kun se vastaanotetaan ja sitä käytetään antajan toivomuksen mukaisesti. Mutta joka kaivaa maahan Jumalan armolahjat, sen sijaan että käyttäisi niitä, "siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on”. 

•     Kun eräs opetuslapsi kerran sanoi: "Herra, salli minun ensin käydä hautaamassa isäni" Jeesus vastasi: "Seuraa sinä minua, ja anna kuolleitten haudata kuolleensa" (Matt 8:21-22). Tästä Andersonin ajatus on: ”Tämä todistaa arvostuksen puutetta ja kovuutta Jeesuksen taholta”. Niin, tältä voi pinnallisesti katsottuna näyttää. Mutta Jeesus asettuu tässä täysin Isänsä käskysanan taakse: "Kunnioita isääsi ja äitiäsi" (kts Matt 15:4: 19:19). Matt 8:21 jakeessa avainsana on "ensin": "Herra, salli minun ensin..." Hänen, joka Raamatun tekstin mukaan on maailman Vapahtaja ja ainoa toivo iäisyyden edessä, on muistutettava maahan sidottuja ihmisiä, tässä repäisevinkin sanoin: on jotain tärkeämpää kuin meidän maalliset huolet ja touhut. "Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan" (Matt 6:33). Jumala haluaa auttaa ihmistä myös hänen ajallisissa murheissaan. Mutta maallinen tahtoo aina pimittää sen tärkeimmän ja silloin ihminen unohtaa tämän: "Kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa”? (Matt 6:27). Jumalan sanan kuuleminen ja Jumalan valtakunnan, anteeksiantamuksen ja Jumalan vanhurskauden ilmainen ja ansioton vastaanottaminen ovat tärkeämpiä kuin maalliset toimet, ja niiden tulee olla ensimmäisenä. Jeesus sanoi Martalle: "Moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet. Mutta tarpeellisia yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan (nimittäin istua Herran jalkojen juuressa ja kuulla hänen puhettaan)  eikä sitä oteta häneltä pois". (Luuk.10:39, 41-42). "Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon"? (Matt 16:26). Hengellisen sokeuden tähden panee ihminen jatkuvasti sivuun sielun hengellisen tarpeen: rauhan palauttamisen Jumalan kanssa. Jeesus tahtoo herättää hengellisesti kuolleet hengelliseen elämään pelastuksen hyvän sanoman ja anteeksiantamuksen kautta - itsensä kautta. Hän huolehtii ihmisen iankaikkisesta parhaasta. Mutta Andersson luulee ettei Jeesus huolehdi ihmisten parhaasta, vaan on sen sijaan ilkeä, omahyväinen ja kunniankipeä. 

•      Anderssonin mukaan Jeesus on ristiriitainen kun hän toisaalta kritisoi fariseuksia kun nämä eivät tottele käskysanaa: "Kunnioita isääsi ja äitiäsi" (Matt.15:4) ja toisaalta sanoo: "Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias" (Matt. 10:37). Mutta tässä asiayhteys on tunnustaa tai kieltää Jeesus (Matt.10:32-33). Jos isä, äiti tai muu perheenjäsen kieltää jotain toista perheessä tunnustamasta Jeesusta Messiaana, Jumalan Poikana ja maailman Vapahtajana, on sellaista kieltoa vastustettava. Jeesuksen aikana juutalaiset erotettiin sekä perheyhteisöstä että synagogasta jos he tunnustivat että Jeesus on Messias, Jumalan Poika. Kun Suuri neuvosto  kielsi Pietaria ja apostoleja saarnaamasta että Jeesus on HERRA (JHWH) ja Jumalan Poika, he vastasivat: "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä" (Apt. 5:29). "He lähtivät pois neuvostosta iloisina siitä, että heidät olivat katsotut arvollisiksi kärsimään häväistystä Jeesuksen Nimen tähden. Joka päivä he opettivat pyhäkössä ja kodeissa ja julistivat evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta" (Apt.5:41-42).

Sanoma Jeesuksesta maailman Vapahtajana ("Pelastusta ei ole yhdessäkään toisessa", Apt3:12) herättää hajaannusta ja kiistaa. Jo vanha Simeon oli profetoinut Jeesuksen äidille Marialle: "Katso, tämä on pantu lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle Israelissa ja merkiksi, jota vastaan sanotaan" (Luuk.2:34). Jeesus muistuttaa että hänen persoonansa ja opetuksensa saa aikaan vastustusta ja hajaannusta: "Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Sillä minä olen tullut nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan; ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa" Matt 10:34-36). Nämä sana ovat Anderssonin mukaan hirveitä - ja niin ne olisikin, jos ne olisi sanonut tavallinen ihminen. Silloin olisi kyse itsensä yliarvostuksesta, vallan täydellisyydestä, diktaattorimaisuudesta. Mutta tässä ei ole kyse itsensä yliarvostuksesta, vaan ottaako vastaan vai hylkääkö lahjoista suurimman; iankaikkisen elämän ja ikuisen onnen, kiitos Vapahtajan Messiaan, Jumalan Pojan! 

Koska Jeesus, Anderssonin mukaan, ei voi olla Jumalan Poika ja maailman ainoa Vapahtaja, on hänen täytynyt olla rakkaudeton, vallan puolesta täydellinen ja itsekeskeinen väärä Messias. "1900-luvun diktaattorit hymyilevät tuhkauurnissaan. Tämän he tunnistavat". "Tässä kehotetaan aviorikokseen Jeesuksen seuraamisessa. Tätä voi yksinkertaisen syntisen olla vaikeaa ymmärtää. Ja se on tarkoituskin. Yksikertaisen syntisen tulee aina tuntea itsensä vähän tyhmäksi Kristuksen vallan edessä. Jeesus käyttää mielellään sellaista tekniikkaa kansan parissa mikä saa heidät tuntemaan itsensä tyhmiksi. Ihmisen pojan paraatilaji on luoda kaksijakoisia tunteita (ambivalenssi) häntä palvovien keskuudessa. Hyvin tavanomainen piirre valtaa omaavien ja -haluavien keskuudessa".   

   

•    Valta ja seksi ovat suosittuja aineosia kirjailijoiden luodessa romaanihahmojaan. Siksi ei hämmästytä lainkaan että Andersson korvaa Raamatun Jeesuksen häikäilemättömällä valtaihmisellä joka käyttää naisia seksuaalisesti hyväksi. Onko Uudessa testamentissa tukea tällaiselle tulkinnalle? Ei vähimmässäkään määrin. Mutta Andersson kirjailee ja runoilee uudelleen kertomuksen kuinka eräs nainen voitelee Jeesuksen jalat kalliilla Nardus voiteella (vertaa mitä Raamattu kertoo asiasta Joh 12:1-8 mukaan). Näin Andersson: 

"Jeesus himoitsee balsamia tuovaa naista. Ja nainen häntä. Esileikin hän on alkanut jo hiushieronnalla... Kun halu on syttynyt, ei Jeesus voi kuitenkaan ajatella köyhiä. Ja niin kuin sanottu köyhäthän ovat aina olemassa. Nuo kaksi menevät viereiseen huoneeseen ja opetuslapset jäävät päivällispöytään noloina. Taas kerran hän on saanut heidät tuntemaan että he ovat sanoneet jotain väärää, ajatelleen väärää tai ehdottaneen jotain väärää. Ja kuten tavallista vain siksi, että jokin muu sattuu paremmin sopimaan Jeesuksen omiin tavoitteisiin. Mutta ei vain siksi, vaan myös koska kansan psyyken manipulointi on Jeesuksen toinen luonto. Näin hän käyttää ja ylläpitää valtaansa... Tässä kohdassa Juudas Iskariot tuntee saaneensa tarpeekseen ja päättää: nyt riittää nöyristely tämän kirotun vapahtajan edessä, joka aina tietää mikä on parasta." Tältä kuulostaa siis erään ateistin näkemys Jeesuksesta. Eräällä silminnäkijällä, joka henkilökohtaisesti tunsi Jeesuksen ja seurusteli usean vuoden ajan hänen kanssaan, on toisenlainen näkemys: "Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa. Me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä" (1 Joh 5:19,20). 

Ateisti ei tietenkään voi hyväksyä Raamatun todistusta: että Jeesus on tosi Jumala ja tosi ihminen samassa persoonassa, joka kaikkiin muihin ihmisiin nähden erilaisena on synnitön, ja joka Jumalan käsittämättömän rakkauden tähden (Joh 3:16) on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä. Nainen tekstissä, jota Andersson vihjailee, on sen sijaan tullut uskoon tähän Vapahtajaan. Hän halusi osoittaa Jeesukselle kiitollisuuttaan kunnioittaen häntä kalleimmalla ja parhaimmalla mitä hänellä oli. Hän tiesi että Jeesus uhraisi henkensä hänen ja kaikkien ihmisten syntien puolesta. "Edeltäkäsin hän voiteli minun ruumiini hautaamista varten," sanoo Jeesus (Mark 14:8). Tapahtuma johon Andersson viittaa tapahtuivat spitaalisen Simonin talossa Betaniassa päivällisen yhteydessä viikko ennen Jeesuksen ristiin-naulitsemista. Maria otti silloin pullon kallisarvoista nardusöljyä ja voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan, ja huone täyttyi öljyn tuoksusta. Mutta Juudas Iskaiot, yksi hänen opetuslapsista, hän joka oli kavaltava Jeesuksen vastusti: "Miksi ei tätä voidetta myyty kolmeensataan denariin ja niitä annettu köyhille”? Mutta tätä hän ei sanonut sen tähden, että olisi pitänyt huolta köyhistä, vaan sen tähden, että oli varas ja että rahakukkaron hoitajana otti itselleen, mitä siihen oli pantu. Niin Jeesus sanoi: ´Anna hänen olla, että hän saisi toimittaa tämän minun hautaamispäiväni varalle´." (Joh 12:2-7).

3. Dan Brown lähtee kirjassa Da Vinci-kooden (2004) siitä että Uusi testamentti on manipuloinut tosiasioita siitä, kuka Jeesus todellisuudessa on. Kuka Jeesus sitten on Brownin mukaan? "Suuri ja merkittävä mies, mutta yhtä kaikki vain ihminen. Tavallinen kuolevainen." Jeesus oli aviossa Maria Magdalenan kanssa joka "oli raskaana kun Jeesus ristiinnaulittiin. Suojatakseen Kristuksen syntymätöntä lasta hän oli pakotettu pakenemaan Pyhältä maalta. Erään uskotun, Jeesuksen sedän Josef Arimatialaisen, avulla Maria Magdalena matkusti salaa Ranskaan, jota siihen aikaan kutsuttiin Galileaksi. Siellä hän sai turvapaikan juutalaisessa siirtokunnassa. Täällä, Ranskassa hän synnytti tyttärensä. Hän sai nimen Sara". Brownin mukaan on kirkko yrittänyt salata että Jeesus on antanut alun kantalinjalle joka vielä on olemassa ja että Jeesus oli vain kuolevainen profeetta. Sitä paitsi Maria Magdalena perustaisi Jeesuksen toivomuksesta kirkon ja johtaisi sitä.  

Myös Brownin lähtökohta on ettei Jeesus voi olla jumalallinen persoona. Hän on tästä syystä pakotettu poistamaan raamatullisten silminnäkijöiden yhtäpitävät todistukset keksittyinä, ja painottamaan että hänen väitteille on historiallista katetta. Todellisuudessa ei Brownin näkemykselle Jeesuksesta ole mitään historiallista perustaa ja on siis, aikaisemman lisäksi, esimerkki historian vapaasta uudelleen sepittämisestä. Perusta tälle uudelleen sepitykselle on, että järjelle on kohtuutonta että Jeesus olisi se joka hän sanoo olevansa, ja teoillaan osoittaa olevansa, eli tosi Jumala ja ihminen samassa persoonassa. 

Tiivistelmä

Olemme tässä luvussa nähneet että Jeesus kaikessa julkisessa esiintymisessään kohtasi sekä uskoa että epäuskoa. Näin on edelleen. Häntä kohtaan osoitettussa epäluulossa on kauttaaltaan kyse olettamuksesta, ettei kukaan ihminen voi olla Jumala yhtä aikaa. Jeesus ei voi olla ainutlaatuinen, Jumalan ainosyntyinen Poika. Jeesus tekee itsensä Jumalaksi, hän ei voi olla Jumala. Mutta järjelle on suuri probleema että Jeesus yhtäpitävien silminnäkijöiden suuren joukon mukaan teki tekoja joita vain Jumala voi tehdä. Näiden silminnäkijöiden poistaminen on kaikkea muuta kuin ongelmaatonta. 

Jotka kielsivät Jeesuksen Jumalan Poikana joutuivat Uuden testamentin mukaan suuriin vaikeuksiin Jeesuksen tekojen tähden. Heidän oli kiellettävä esimerkiksi näkemänsä, että Jeesus todella teki sokeana syntyneen näkeväksi ja kuolleen ja jo haisevan eläväksi jälleen. Siispä, ehkä sokeana syntynyt ei ollutkaan sokea ja kuollut oli vain valekuollut? Tai myös kun tällaiset verukeet eivät näyttäneet pitävän, saatettiin ajatella Jeesuksen harjoittavan pimeyden tekoja, tehden ihmeitään pahojen henkien ruhtinaan avulla. Viimeisenä keinona ei kaihdettu edes murhien avulla raivata pois Jeesuksen jumaluuden todistajia: "Silloin suuri joukko juutalaisia... meni sinne... nähdäkseen Lasaruksen jonka hän oli herättänyt kuolleista, ja ylipapit päättivät tappaa Lasaruksenkin, koska monet juutalaiset hänen tähtensä menivät sinne ja uskoivat Jeesukseen". (Joh 12:9-10). 

Miksi Jeesuksesta on yleensä erilaisia näkemyksiä? Vastaus ei ole, että Jeesuksen toiminnan silminnäkijät antaisivat erilaisia todistuksia. Näin on ajoittain yritetty väittää, mutta se ei pidä paikkaansa. Kirjan luvussa kaksi olemme tiivistäneet heidän todistuksensa ja todenneet että ne ovat täysin yhtäpitäviä. Vastaus erilaisiin näkemyksiin on että järki vastustaa raamatullista todistusta joka on että ihminen Jeesus on samalla Jumala yhdessä ja samassa persoonassa ja että tämä jumalihminen on "tie, totuus ja elämä", ihmisen ainoa toivo kuoleman ja suuren tilinteon päivänä. Kun tämä nyt ylittää inhimillisen järjen sen tähden se ei voi, eikä saa olla hänen mielestä totta. Uustestamentillinen todistus täytyy voida jollain tavalla kyseenalaistaa. Erilaiset vastaukset kysymykseen: "Kuka todellinen Jeesus nasaretilainen on?" ratkaistaan siis luottamalla niihin Jeesuksen sanan ja tekojen silminnäkijöihin jotka meillä on. Näiden todistusten hylkääminen taas ei perustu toisiin, luotettavampiin todistuksiin, vaan siihen filosofiseen käsitykseen ettei yliluonnolliset tapahtumat voi olla historiallisesti totta. Yliluonnolliset asiat kuuluvat muka vain satuihin ja ihmisajatuksiin, eivätkä historialliseen todellisuuteen. Kuitenkin on monen myönnettävä että "Jeesus herättää tunteita" ja että sekä hänen sanansa että tekonsa ovat vaikeat ohittaa: "Milloinkaan ei kukaan ihminen ole puhunut niin kuin hän", sanoivat temppelivahdit jotka oli lähetetty häntä vangitsemaan. Kansa Kapernaumin synagogassa "oli hämmästyksissään hänen opetuksestansa, sillä hänen puheessansa oli voima" (Luuk 4:32). Toiset taas ihmettelivät: "Kuinka voi syntinen ihminen tehdä sellaisia tekoja?" ja toiset: Kun Messias tulee on hän tekevä suurempia tekoja kuin tämä mies on tehnyt?" Jeesus sanoi: "Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta" ja "Minun lihani on totinen ruoka ja minun vereni on totinen juoma" (Joh 6:51ss). "Pietari vastasi hänelle: ´Sinulla on iankaikkisen elämän sanat; ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä´ (j 68s). Jeesuksen sanat ja teot sekä työntävät pois että niillä on voima synnyttää usko häneen luvattuna Messiaana ja ainoana tienä taivaaseen ja ikuiseen elämään.    

 Lokakuu 2021                                                               

                                                                         Luku 11

                                   Erilaisia näkemyksiä Jeesuksesta - miksi?

Raamatun Jeesusta ei epäillä tai pyritä tekemään joksikin toiseksi persoonaksi vain nykymaailman ajassa ja kirjallisuudessa Raamatun ulkopuolella. Myös Uusi testamentti ilmaisee monen epäilleen, oliko Jeesus Jumalan iankaikkinen ihmiseksi tullut Poika. Jeesuksen omien maanmiesten ja erityisesti fariseusten mielestä oli mahdotonta ajatella ihmisen olevan yhtä aikaa olla Jumala. Kun Messias tuli eivät he häntä tunnistaneet: "Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan" (Joh 1:11). "Ja vaikka hän oli tehnyt lukemattomia tunnustekoa heidän nähden, eivät he uskoneet häneen" (Joh 12:37). Juutalaisille oli aivan tavanomaista, etteivät he häntä tunteneet. Johannes kirjoittaa: "Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei häntä tuntenut" (Joh 1:10). 

Kuka Jeesus sitten oli? Oliko hän Messias Jumalan Poika ja siten taivaallinen Ihmisen Poika (Dan7) joka ylipapin ja Suuren neuvoston edessä todisti itse olevansa (Matt 26:63-64)? Jos Jeesuksen ja Uuden testamentin todistus hylätään, on hänentäytynyt olla huijari, rienaaja, valheopettaja, paha henki tai mielenvikainen. Ja nämä juuri ovat ominaisuus vaihtoehtoja, joita vastustajat Jeesuksesta antavat, kykenemättä niistä sopimaan (kts. esim. seuraavat). ”Muutamat fariseuksista sanoivat: ´Se mies ei ole Jumalasta koska hän ei pidä sapattia´. Toiset sanoivat: ´Kuinka voi syntinen ihminen tehdä sen kaltaisia tunnustekoja´? Ja he olivat keskenänsä eri mieltä” (Joh 9:16). "Jeesus herättää tunteita tavalla, jolla Mooses ei milloinkaan herättänyt", kirjoittaa Lena Einhorn. "Ehkä se, että Jeesus on Messias ja Jumalan Poika johtuu kaksituhatta vuotta vanhoista jännitteistä, joiden perusta on joko uskossa tai uskon hylkäämisessä. Niin Uuden testamentin kuin modernin Jeesus-kirjallisuuden perusteella on ilmeistä, että keskeinen asia onkin juuri tämä: Kuka todellinen Jeesus nasaretilainen on? Onko hän Messias, Jumalan Poika, vai eikö ole? Ylipapin uskon mukaan hän ei ollut, ja niin oli johtopäätös ja seuraus tämä: "Hän on pilkannut Jumalaa. Mitä me enää todistajia tarvitsemme? Katso, nyt kuulitte hänen pilkkaamisensa. Miten teistä on´? He vastasivat sanoen: ´Hän on vikapää kuolemaan´. Silloin he sylkivät häntä silmille ja löivät häntä nyrkillä kasvoihin; ja toiset sivalsivat häntä poskelle" (Matt 26:65-67).

Johanneksen mukaan Jeesus sanoi selityksenä sairaiden parantamiselleen sapattina: "Minun Isäni tekee yhäti työtä, ja minä myös teen työtä." Tämä innosti juutalaisia vielä enemmän tavoittelemaan hänen tappamistaan, kun hän ei vain kumonnut sapattia, vaan sanoi myös Jumalaa Isäkseen tehden itsensä Jumalan vertaiseksi" (Joh 5:17-18). "Keksiäkseen jotain mistä häntä syyttää, kirjanoppineet ja fariseukset pitivät häntä silmällä parantaisiko hän sapattina. Mutta Jeesus tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi miehelle, jonka käsi oli kuivettunut: "Nouse ja astu esiin." Ja hän nousi ja astui esiin. Niin Jeesus sanoi heille: "Minä kysyn teiltä: kumpi on luvallista sapattina: hyvääkö tehdä, vai tehdä pahaa, pelastaako henki, vai hukuttaa?" Ja hän katsoi ympärilleen heihin kaikkiin ja sanoi miehelle: "Ojenna kätesi." Mies teki niin, ja hänen kätensä tuli jälleen terveeksi. Mutta he vimmastuivat kovin ja puhelivat keskenään, mitä heidän olisi tehtävä Jeesukselle" (Luuk 6:7-11). Kun Jeesus paransi miehen, joka oli sokea ja mykkä "niin että mykkä puhui ja näki", kaikki kansa hämmästyi ja sanoi: "Eiköhän tämä ole Daavidin poika?" Kun fariseukset sen kuulivat he sanoivat: "Tämä ei aja riivaajia ulos kenenkään muun kuin Beelsebulin, riivaajain päämiehen, voimalla" (Matt 12:22-24).

Juutalaiset olivat hyvin vihoissaan Jeesuksen sanottua: "Minä olen se leipä, joka on tullut alas taivaasta" (Joh 6.41). Ja kun Jeesus sanoi: "Jos joku pitää minun sanani hän ei ikinä näe kuolemaa", sanoivat juutalaiset: "Nyt me ymmärrämme, että sinussa on riivaaja. Aabraham on kuollut ja profeetat ja sinä sanot: 'Jos joku pitää minun sanani hän ei ikinä maista kuolemaa. Oletko sinä suurempi kuin isämme Aabraham, joka on kuollut? Ja profeetat ovat kuolleet. Keneksi sinä itsesi teet?" (Joh 8:51-53). Jeesus sanoi: "Aabraham, teidän isänne, riemuitsi siitä, että hän oli näkevä minun päiväni; ja hän näki sen ja iloitsi." Niin juutalaiset sanoivat: "Et ole vielä viidenkymmenen vuoden vanha ja olet nähnyt Aabrahamin!" Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: Minä Olen ennen kuin Aabraham syntyi. Silloin he poimivat kiviä heittääksensä häntä niillä; mutta Jeesus lymysi ja lähti pyhäköstä" (Joh 8:56-59).

Mutta "monet kansasta uskoivat häneen ja sanoivat: ´Kun Kristus tulee, tehneekö hän enemmän tunnustekoja, kuin tämä on tehnyt´? Fariseukset kuulivat kansan näin kiistelevän hänestä. Niin ylipapit ja fariseukset lähettivät temppelipalvelijoita ottamaan häntä kiinni" (Joh 7:31-32). "Temppelipalvelijat palasivat ylipappien ja fariseusten luo ja nämä kysyivät heiltä: ´Miksi ette tuoneet häntä tänne´? He vastasivat: ´Ei ole koskaan ihminen puhunut niin kuin se mies puhuu´. Niin fariseukset sanoivat heille: ´Onko teidätkin eksytetty?" Joh 7:45-47). "Kuitenkin oli useita, myös Suuren neuvoston jäsenissä, jotka uskoivat häneen. Mutta fariseusten tähden he eivät sitä tunnustaneet, etteivät joutuisi synagogasta erotetuiksi”. (Joh 12:42).

Juutalaiset sanoivat: "Me tiedämme Jumalan puhuneen Moosekselle, mutta mistä tämä on, sitä emme tiedä." Sokeana syntynyt mies vastasi: "Sehän tässä on ihmeellistä, että te ette tiedä mistä hän on ja kuitenkin hän on avannut minun silmäni" (Joh 9:29-30). Useat heistä sanoivat: "Hänessä on riivaaja ja hän on järjiltään; mitä te häntä kuuntelette?" Toiset sanoivat: "Nämä eivät ole riivatun sanoja. Ei riivaaja voi avata sokeain silmiä?" (Joh 10:20-21). 

Kun Jeesus käyskenteli Salomon pylväskäytävässä temppelin vihkimisen muistojuhlan aikaan (joulukuussa v. 29), ympäröivät juutalaiset hänet ja kysyivät: "Kuinka kauan sinä pidät meidän mieltämme kiihdyksissä? Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille suoraan." Jeesus vastasi: "Minä olen sanonut sen teille, ja te ette usko. Teot, joita minä teen Isäni nimessä, ne todistavat minusta" (Joh 10:22-25). "Minä olen näyttänyt teille monta hyvää tekoa, jotka ovat Isästä. Mikä niistä on se, jonka tähden te tahdotte minut kivittää?" Juutalaiset vastasivat: "Hyvän teon tähden me emme sinua kivitä, vaan jumalanpilkan tähden ja koska sinä, joka olet ihminen, teet itsesi Jumalaksi" (Joh 10:31-33). Jeesus sanoi: "Jos minä en tee Isäni tekoja älkää uskoko minua. Mutta jos minä niitä teen niin, vaikka ette uskoisikaan minua, uskokaa minun tekojani. Silloin tulette tuntemaan ja ymmärrätte Isän olevan minussa ja minun olevan Isässä". Silloin he taas tahtoivat ottaa hänet kiinni, "mutta hän lähti pois heidän käsistänsä" (Joh 37-39). 

Myös opetuslapselleen Filippukselle Jeesus tähdensi, että hänen tekonsa selvästi todistivat, kuka hän on, että hän oli yhtä Isän kanssa. "Etkö usko, että minä olen Isässä ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun minä en puhu itsestäni. Isä, joka minussa asuu tekee teot, jotka ovat hänen. Uskokaa minua: minä olen Isässä ja Isä on minussa. Jos ette voi sitä uskoa niin uskokaa itse tekojen tähden" (Joh 14:10-11). Jeesuksen sanoja he voivat epäillä, mutta hänen tekonsa olivat väistämättömät. Olihan nähty toistuvasti ja monen todistajan toimesta tekoja, joita vain Jumala voi tehdä. Tämä oli se ylipappien ja fariseusten suuri probleema. He kutsuivat koolle Suuren neuvoston sanoen: "Mitä me teemme? Tämä mies tekee paljon tunnustekoja" (Joh 11:47).

Aikaisin aamulla, (perjantaina 7. huhtikuuta v. 30), veivät juutalaiset Jeesuksen roomalaisen prefektin Pilatuksen tykö saadakseen Jeesuksen tuomituksi kuolemaan. Pilatuksen kysymykseen: "Mikä syytös teillä on tätä miestä vastaan?" he vastasivat: "Jos tämä ei olisi pahantekijä emme olisi antaneet häntä sinun käsiisi" (Joh 18:29-30). Kuulusteltuaan Jeesusta Pilatus sanoi juutalaisille: "Minä en löydä hänessä yhtäkään syytä" (Joh 18:38). Kuitenkin antoi Pilatus ruoskia Jeesusta rajusti ja sotamiehet väänsivät kruunun orjantappuroista, panivat sen hänen päähänsä ja antoivat hänelle korvapuusteja" (Joh 19:1-3). "Sitten Pilatus antoi viedä Jeesuksen ulos juutalaisille ja sanoi heille: "Katso, minä tuon hänet ulos teille tietääksenne, etten minä löydä hänessä yhtäkään syytä." Kun ylipapit ja palvelijat näkivät hänet, he huusivat: "Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!" Silloin Pilatus sanoi heille: "Ottakaa te hänet ja ristiinnaulitkaa! Minä en löydä hänessä mitään syytä. Juutalaiset vastasivat: "Meillä on laki ja lain mukaan hänen pitää kuolla koska hän on tehnyt itsensä Jumalan Pojaksi" (Joh 19:4-7). 

Ratkaiseva kysymys on siis: Onko Jeesus tehnyt itsensä Jumalan Pojaksi vai onko hän todellisuudessa Jumalan Poika? "Usko, tai uskon kieltäminen Jeesukseen Messiaana ja Jumalan Poikana" (Einhornin muotoilu) ratkaisee näin sen, kuka Jeesus todellisena Jeesus nasaretilaisena esitetään. Jos valitaan "uskon kieltäminen Jeesukseen Messiaana ja Jumalan Poikana", kielletään samalla se mitä joukko todistajia sanoo nähneensä ja kuulleensa. Sen sijaan että etsittäisi todellista Jeesus nasaretilaista kaiken nähneiden todistajien lausunnoista, jää jäljelle yritys löytää "totuus tekstin takaa (kirjoittajan kursivointini)", totuus kertomuksen takana". Tämä johtaa moniin eri spekulaatioihin sellaisia Raamatun tekstejä vastaa, jotka todistavat jotain järjenvastaista, kuten: että Jeesus on sekä tosi Jumala että tosi ihminen. Tapahtumien rekonstruoiminen (entistäminen), lähtien siitä, mitä tekstien takaa kuvittelee löytävänsä, on itsestään selvästi arveluttavaa ja johtaa vain erilaisiin subjektiivisiin hypoteeseihin. Näillä hypoteeseilla on yleensä yksi ja sama yhteinen lähtökohta, että Jeesus oli vain ihminen. Seuraavassa kolme uudemman ajan esimerkkiä.

1. Lena Einhorn väittää 2006 julkaistussa kirjassaan Vad hände på vägen till Damaskus (Mitä Damaskon tiellä tapahtui?) että on lähdettävä siitä, ettei Jeesus historiallisena persoonana ollut jumalallinen, ”vaikka kukaan ei voi varmuudella sanoa mitään niistä voimista, jotka meitä ohjaavat” eikä voida sulkea pois ”että Jeesus todellisuudessa oli jumalallinen". Jos lähetään siitä, ettei meidän maailmassamme ole tilaa Jumalalle ja yliluonnolliselle on seuraus, että Uuden testamentin useimmat tiedot Jeesuksesta on hylättävä tai tulkittava uudelleen.

Kuka Jeesus sitten oli? Einhornin mielestä voi olla totta, ettei Joosef ollut Jeesuksen isä. Mutta hänen syntymänsä neitsyestä on hylättävä. Hänellä on täytynyt olla maallinen isä ja arvauksen että Jeesuksen isä oli Pantera niminen roomalainen sotilas Einhorn näkee kohtuullisena olettamuksena. Jeesus ei myöskään ole voinut kuolla ja sitten nousta ylös kolmantena päivänä. Einhorn näkee valekuolemateorian kiehtovana. Jos Jeesuksen isä oli Rooman kansalainen, se ehkä edesauttoi Jeesusta ristiinnaulitsemisen yhteydessä ja yhdessä roomalaisten kanssa järjestämään oman valekuolemansa (s.419). Eräs teoria, mikä usein esitetään on, että Jeesus oli jollain tavalla sopinut roomalaisten kanssa valeteloituksesta – tässä myös selitys tilaisuudessa esiintyneelle sympaattiselle upseerille - eräs toinen teoria on että muutamat Jeesuksen lähimmät, ehkä juuri yhdessä mainitun upseerin kanssa järjestivät kaiken" (s.147). Jeesuksen taivaaseen astuminen voi myös saada "rationaalisen" selityksen. Taivaaseen astuminen oli tietenkin se pako ulkomaille, jonka roomalaiset vaativat Jeesukselta henkiriepunsa vaihtokauppana" (s.162). Mutta, sitten Einhorn kysyy itseltään, mitä tapahtui sitten? "Henkilö, jolla oli niin vahvat visiot kuin Jeesuksella; henkilö, joka näyttää suunnitelleen ennakolta kaiken, ja on onnistunut luultavasti pysymään hengissä kuolemantuomiosta huolimatta; henkilö, jota ajoi niin voimakkaasti halu levittää oppiaan koko maailmaan. Eihän hän ole voinut noin vain tämän jälkeen hävitä" (s.162). Einhornin vastaus tähän on seuraava: "Haluan esitä hypoteesin; Jeesus nasaretilainen oli itse asiassa sama henkilö kuin Paavali tarsolainen" (s. 208).

Einhornille tulee olemaan vaikeaa, etten sanoisi mahdotonta, löytää Uudesta testamentista tukea hypoteesilleen. Mutta hän kuvittelee löytävänsä tiettyä tukea lukemalla rivien välistä ja menemällä tekstien taakse. Jos Jeesuksen opetuslapset koettivat saada kansan uskomaan, että Jeesus oli noussut ylös kuolleista ja taivaaseen, pitäisi hänen kaihtaa Jerusalemia. Näin Paavali tekikin, tähdentää Einhorn. Tosin hän kävi Jerusalemissa ja tapasi mm. Pietarin, Jeesuksen veljen Jaakobin ja Johanneksen, jotka tunsivat Jeesuksen varsin hyvin ja heidän olisi pitänyt tunnistaa hänet, jos hän kerran oli identtinen Paavalin kanssa. Mutta nämä olivat kyllä perehtyneet suunnitelmaan, ja Paavali oli myös tarkka pysymään väleissä näiden johtajien kanssa. Einhorn kirjoittaa: "On huomionarvoista, että Paavali näkee niin paljon vaivaa kerätä rahaa Jerusalemille, ja ilmeisesti seurakunnan johdolle (miksi muuten kutsua heitä ´pyhiksi´)" (s.194). Tämä sitaatti osoittaa kuinka tekstit voidaan ymmärtää väärin luettaessa rivien välistä, rivien sijasta. Einhorn näyttää uskovan että "pyhät" tarkoittaa "johtoa"! Paavalin kirjeitä tutkiva voi muuten todeta helposti hänen käyttävän termiä "pyhät" kaikista uskovista. Heillähän on uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, heille luettu, hänen pyhyytensä. Hypoteesinsa tueksi Einhorn mainitsee myös seuraavaa: "Kun Paavali viimein joidenkin vuosien ja useiden varoitusten jälkeen astuu jälleen temppeliin, tekee hän sen pää ajeltuna. Jotain Paavali selvästikin pelkää" (s.218). Paavali siis välttäisi Jerusalemia mahdollisimman pitkään, ettei hänen huomattaisi olevan Jeesus, ja kun hän vihdoin tuli hän yritti peittää identiteettinsä ajamalla päänsä kaljuksi. Voidaan kysyä: voidaanko tueksi vedota lähteeseen, kun siitä mitä lähde sanoo ei välitetä? Raamatun tekstin mukaan ei Paavali yrittänyt peittää identiteettiään tai kaihtaa Jerusalemia. Hänen lähetystyönsä Jerusalemin ulkopuolella ja tukan leikkaamisella päätetyn lähetystyön jälkeen oli aivan muut syyt, nimittäin Jeesuksen hänelle antama tehtävä ja nasiirilupaus.

Kun Paavali kirjoittaa: "Ei kaiketi Paavali ole ristiinnaulittu teidän edestänne? (1Kor 1:13), olisiko hän röyhkeä petturi. Hänhän oli ristiinnaulittu heidän edestään, sillä Einhornin hypoteesin mukaanhan hän oli identtinen ristiinnaulitun Jeesuksen kansaa! Kun Paavali kirjoittaa: "että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan, ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan" (1Kor 15:3-4), teeskentelisikö hän siis että jokin on totta ja elintärkeää tietäen kuitenkin kaiken olevan läpikotaisin valetta. Ja kannustaisiko hän ihmisiä elämään ja kuolemaan tämän valheen varassa! Paavali kirjoittaa: "Jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne" (1Kor 15:17). Jeesus olisi siis itse asiassa ja yhteisestä sopimuksesta roomalaisten kanssa toteuttanut yhden historian suurimmista petoksista!

 

_____________________________
 

Syyskuu 2021          

                                                                       Luku 10

 

                                              Jeesuksen suhde Isään ja Henkeen

Jumalan Poikana Jeesus tähdentää suhdettaan, niin ykseydessään, taivaallisen Isänsä kanssa. "Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni. Eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa"(Matt 11:27). "Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen minkä hän näkee Isän tekevän. Sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee. Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaikki, mitä hän itse tekee... Niin kuin Isä herättää kuolleita ja tekee eläviksi, niin myös Poika tekee eläviksi, ketkä tahtoo. Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle, että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niin kuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt" (Joh 5:19-23). "Minä ja Isä olemme yhtä." (Joh 10:30). "Isä on minussa ja minä olen Isässä" (Joh 10:38). "Ja joka näkee minut, näkee hänet, joka on minut lähettänyt" ( Joh 12:45). "Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. Kuinka sinä sitten sanot: 'Näytä meille Isä'? Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni. Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen. Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa. Mutta jos ette voi sitä uskoa, niin uskokaa itse tekojen tähden" (Joh 14:9-11). 

Jeesus on Messiaana ja Jumalan Poikana sekä erityinen Isän lähettämä persoona, että itse HERRA. Tämän ei pitäisi olla yllättävää ajatellen mitä Vanha testamentti sanoo HERRAN erityisestä "lähetetystä" tai "sanansaattajasta". Jo vanhan liiton aikana lähetti Jumala erityisen persoonan Israeliin, joka samalla oli HERRA itse. Häntä kutsutaan heprean kielellä mal´ak JHWH, mikä voidaan kääntää "HERRAN enkeli/sanasaattaja/lähetty". 1Moos 22:11,15 mukaan tämä "HERRAAN enkeli" huusi Aabrahamille taivaasta". Mutta samassa lauseessa hän siirtyy ilman esteitä puhumaan itsestään Jumalana. Tämä malli toistuu joka kerta kun kyseinen hahmo ilmestyy.  2Moos 3:2 mukaan "HERRAN enkeli" ilmestyi Moosekselle ilmitulessa palavassa pensaassa". Jakeiden 4-5 mukaan tämä enkeli on Jumala, "Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala", ja hänen nimensä on "Minä olen" (j14s). Tuom 6 mukaan ilmestyi HERRAN enkeli Gideonille (6:11ss). Tämä "enkeli/lähetetty" tunnistetaan jakeissa 14 ja 16ss itse HERRAKSI. Kun HERRAN enkeli tekee Gideonin uhrilahjan kanssa ihmeen ja sitten häviää hänen näköpiiristään, ja Gideon näin ymmärtää, ettei kyseessä ollut kuka sanasaattaja tahansa, vaan HERRAN erityinen enkeli, hän sanoo: "Voi minua, Herra, HERRA kun olen nähnyt HERRAN enkelin kasvoista kasvoihin!" Ja teksti jatkuu: "Mutta HERRA sanoi hänelle: "Rauha sinulle! Älä pelkää, sinä et kuole" (j21-23). Tuom 13 mukaan "HERRAN enkeli" ilmestyi Simsonin vanhemmille Maanoahille ja tämän vaimolle. "Maanoah ei ymmärtänyt, että se oli HERRAN enkeli". (j16). Mutta kun "HERRAN enkeli kohosi ylös alttarin liekistä" (j20) "ymärsi Maanoah että kyseeessä oli HERRAN enkeli", ja sanoi vaimolleen: "Me olemme kuoleman omat, sillä olemme nähneet Jumalan. (j21-22). 

HERRAN erityisesti lähettämä Jumalan iankaikkinen Poika ilmestyi siis useita kertoja jo ennen kuin hän jumalallisessa persoonassaan, ajan täyttyä otti myös inhimisluonnon ja tuli jumalihmiseksi, Ihmisen Pojaksi. Paavali kirjoittaa: "Kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen" (Gal 4:4). Vastasyntynyt Jeesuslapsi on "Messias, HERRA", sanoo enkeli Betlehemin paimenille (Luuk 2:11). Johannes kutsuu häntä Sanaksi ja kirjoittaa: "Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala... Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme... Kukaan ei ole Jumalaa milloinkaan nähnyt. Ainokainen Poika, joka itse on Jumala ja on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut" (Joh 1:1, 14,18). Jeesus tähdentää useasti, ettei hän ole tullut itsestään, vaan Isänsä lähettämänä. Tällä hän viittaa Vanhan testamentin todistukseen "HERRAN enkelistä / lähetetystä sanoen: "Isä, joka on minut lähettänyt, on todistanut minusta. Te ette ole koskaan kuulleet hänen ääntään, ettekä nähneet hänen muotoaan eikä teillä ole hänen sanaansa teissä pysyväisenä, sillä te ette usko sitä, jonka hän on lähettänyt" (Joh 5:37-38). "Itsestäni minä en ole tullut, vaan on joku, joka minut on lähettänyt, oikea lähettäjä, ja häntä te ette tunne. Minä tunnen hänet, sillä hänestä minä olen, ja hän on minut lähettänyt" (Joh 7:28-29). "En minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman" (Joh 12:49). Jeesus viittaa myös Jumalan nimeen "Minä olen" (2Moos 3:14) ja käyttää tätä nimeä myös itsestään: "Minä Olen elämän leipä" (Joh 6:35). Minä Olen, ennen kuin Aabraham syntyi” (Joh 8:58). "Minä Olen ovi. Jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu" (Joh 10:9). "Minä Olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani" (Joh 14:6). Kun Jeesus sanoo "Minä Olen se hyvä paimen ja hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä (Joh 10:11), hän viittaa lisäksi profeetta Hesikielin lupauksen sanaan: "Minä itse kaitsen lampaani ja vien itse ne lepäämään, sanoo Herra, HERRA... Ja minä herätän heille yhden paimenen heitä kaitsemaan, palvelijani Daavidin. Hän on kaitseva heitä ja oleva heidän paimenensa" (Hes 34:15,23). 

Jeesus viittaa useissa tilanteissa Danielin kirjan sanoihin taivaallisesta Ihmisen Pojasta (7:13ss). Kun hänet asetettiin vastaamaan Suuren neuvoston edessä, sanoi ylipappi hänelle: "Minä vannotan sinua elävän Jumalan kautta, että sanot meille, oletko sinä Kristus, Jumalan Poika." Jeesus vastasi: "Sinäpä sen sanoit. Mutta minä sanon teille: Tästedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä." Silloin ylimmäinen pappi repäisi vaatteensa ja sanoi: "Hän on pilkannut Jumalaa. Mitä me enää todistajia tarvitsemme? Katso, nyt kuulitte hänen pilkkaamisensa" (Matt 26:63-65).Jeesuksen vastustajat eivät voineet hyväksyä, että ihminen, joka Jeesus on, samalla on yhtä Isän kanssa. "Hyvän teon tähden me emme sinua kivitä, vaan jumalanpilkan tähden, ja koska sinä, joka olet ihminen teet itsesi Jumalaksi" (Joh 10:33). "Meillä on laki, ja lain mukaan hänen pitää kuoleman, koska hän on tehnyt itsensä Jumalan Pojaksi" (Joh 19:7). Mutta probleema oli se, että Jeesuksen ihmetekoja oli vaikeaa selittää tyhjäksi, ja todistivat hänen jumaluutensa niin kuin itse sanoi olevansa. Jeesus sanoi: "Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua. Mutta jos minä niitä teen niin vaikka ette uskoisikaan minua, uskokaa minun tekojani, että tulisitte tuntemaan ja ymmärtäisitte Isän olevan minussa ja minun olevan Isässä" (Joh 10:37-38). 

Jeesus kuuluu myös tiiviisti yhteen pyhän Hengen kanssa. Hänen tekonsa eivät ole vain Isän, vaan myös Hengen (Matt 12:28). Tosi auttajana Jeesusta pilkattiin sanoilla: "Muita hän on auttanut, itseään ei voi auttaa" (Matt 27:42). Jeesus kutsuu pyhää Henkeä "toiseksi Puolustajaksi": "Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan" (Joh 14:16-17). Isän ja Pojan ykseys ilmenee siinä, että Isä on lähettävä Puolustajan ja Poika on lähettävä Puolustajan: "Isä on lähettävä minun nimessäni" (Joh 14:26). "Minä hänet teille lähetän" (Joh 16:7). Tämä Puolustaja on näin sekä Isän että Pojan lähettämä erityinen persoona, ja itse HERRA. Henkeä kutsutaan tästä syystä vaihtelevasti nimillä "Jeesuksen Henki" (Apt 16:7; Fil 1:19), "Jumala Henki" (Matt 3:16); Fil 3:3) ja "HERRA" (2Kor 3:17-18). 

Paavali kirjoittaa Jeesukseen Kristukseen uskovista: "Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen jos kerran Jumalan Henki teissä asuu.Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa. Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta Henki on elämä vanhurskauden tähden" (Room 6:9-10). "Te olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta", kirjoittaa Pietari (1Piet 1:23). "Ettekö tiedä," kirjoittaa Paavali, "että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?" (1Kor 3:16). Jeesushan oli sanonut: "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan" (Joh 14:23). Kun tosi Jumala asettuu ihmiseen asumaan, se merkitsee samaa kuin että Isä, Poika ja Henki ottavat siinä itselleen asunnon. Johannes kirjoittaa: "Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hän meissä, että hän on antanut meille Henkensä. Ja me olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi. Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän itse pysyy Jumalassa" (1Joh 4:13-15).

Niin kuin ei Poika ei puhu itsestään ("Minkä minä puhun, sen minä puhun niin kuin Isä on minulle sanonut" Joh 12:50), ”ei myöskään Henki puhu itsestään”, sanoo Jeesus, "vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu... Hän on kirkastava minut, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Kaikki mitä Isällä on, on minun. Sen tähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille" (Joh 16:13-15). Isän sana on niin muodoin Pojan sana ja Hengen sana. Isän ja Pojan ja Hengen ykseyttä ei voitaisi selvemmin lausua. On kyseessä yksi ainoa Jumala ja samalla kolme erillistä persoonaa täydessä harmoniassa. Jumalan sanan kautta, jota kutsutaan sekä Isän sanaksi, Pojan sanaksi, että Hengen sanaksi ilmoittaa ja kirkastaa Henki Pojan, joka on ainoa tie Isän tykö. "Henki on se, joka eläväksi tekee... sanat, jotka minä olen teille puhunut ovat Henki ja ovat elämä" (Joh 6:63). 

Uudestisyntymä tai usko Jeesukseen Messiaana Jumalan Poikana on täysin ja kokonaan Jumalan tekoa (Ef 2:1,4-5). "Joka ei synny uudesti ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa" (Joh3:3), sanoo Jeesus Nikodemukselle. Kun Pietari tunnusti Jeesuksesta: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika" (Matt 16:16), ei tämä näkemys tullut "lihan ja veren" kautta, vaan "minun Isältäni, joka on taivaissa", tähdentää Jeesus Pietarille (Matt 16:17). "Ei kukaan voi sanoa: "Jeesus olkoon HERRA" paitsi pyhässä Hengessä", tähdentää Paavali (1Kor 12:3). "Jumalan sana on elävä ja voimallinen", sanoo heprealaiskirjeen kirjoittaja (Hepr 4:12) ja Paavali kirjoittaa: "Kun Jumalan, meidän Vapahtajamme hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta (Tiit 3:4-6)”. "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti" (Matt 28:19-29). Kaste ainoan tosi Jumalan yhteyteen ilmaistaan tällä tavalla: se on kaste "Kristukseen" (Gal 3:27), "Kristukseen Jeesukseen" (Room 6:3), "Jeesuksen Kristuksen nimeen" (Apt 2:38), "HERRAN Jeesuksen nimeen" (Apt 8.16), "yhdessäHengessä" (1Kor 12:13), "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä (nimeen)" (Matt 28:19), "uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta" (Tit 3:5).

Ainoa tosi Jumala on yksi: "Kuule, Israel! HERRA, meidän Jumalamme, HERRA on yksi" (5Moos 6:4). Heprean sana "yksi" merkitsee myös "ainoa" ja "ainoalaatuinen" (uniikki). Jumala, joka on ilmestynyt Israelin historiassa ja Jeesuksen Kristuksen kautta on ainoatosi Jumala ja ainoalaatuinen. Häneltä puuttuu rinnakkaiset (parallellit) eikä häntä saa milloinkaan ihmisten toimesta kuvitella tai kuvata. Jokainen tällainen yritys johtaa ihmisluomukseen, epäjumalaan. "Älkää tehkö itsellenne epäjumalia älkääkä pystyttäkö itsellenne jumalankuvia tai patsaita" (3Moos 26:1). "Sitten kuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta" (Hepr 1:1-2). Hänen jumalallinen olemuksensa ylittää kaiken inhimillisen ymmärryksen. Jumalassa on kolme persoonaa, yksi "me" (kts. Joh 14:23; 1Moos 1:26; 3:22), Isä, Poika ja Henki. Näiden kolmen kesken vallitsee täydellinen ykseys. Tästä syystä voi Jeesus sanoa: ”Minä ja Isä olemme yhtä, minä olen Isässä ja Isä on minussa, minä olen ´Minä Olen´, se, joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän, minun sanani ovat Hengen sanat ja Isän sanat, Henki on minun Henkeni ja Isän Henki, kaikki mitä Isällä on, on minun” jne.  

Johannes kirjoittaa: "Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä”. (1Joh2:23). "Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa" (1Joh 5:11). "Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä" (Joh 3:36), ikuinen ykseys ainoan, tosi ja elävän Jumalan: Isän, Pojan ja pyhän Hengen kanssa. Sopiva Jumalan tosi olemusta kuvaava sana sellaisena, kuin hän itse itsensä Raamatussa ilmaisee, on "kolmiyhteinen": kolme persoonaa yhdessä ykseydessä, yhdessäJumalassa. Paavali viittaa tähän kolmiyhteyteen, kun hän toivottaa seurakunnalle Korintossa Jumalan siunausta: "Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja pyhän Hengen osallisuus olkoon teidän kaikkien kanssa" (2Kor 13:13).                       

______________________________

Elokuu 2021

 

Luku 9

Jeesus palvelijana

Vaikka Jeesus on taivaallinen Ihmisen Poika, ei hän tule hallitsijan loistossa palveltavaksi, vaan halpana palvelijana. Hän on erilainen kuin kansan johtajat ja suurmiehet. Jeesus sanoo opetuslapsilleen: "Ei Ihmisen Poika tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä” (Mark 10:45). "Kumpi on suurempi: se joka aterioi, vai se joka palvelee? Eikö se joka aterioi? Mutta kuitenkin minä olen teidän keskellänne niin kuin se joka palvelee" (Luuk 22:27). "Vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, ei hän katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen" (Fil 2:6).

Kun Jeesus sanoo itseään "palvelijaksi" hän viittaa Vanhan testamentin profetioihin joissa Messiasta kutsutaan Herran palvelijaksi. Hänen palvelijatehtävänsä oli Matt 12:11-12 mukaan Jesajan 42:1ss profetian täyttymys. Kun fariseukset eivät voineet hyväksyä että Jeesus täytti tehtävänsä palvelijana myös sapattina, hän sanoi: "Kuka teistä on se mies joka ei jos hänen ainoa lampaansa putoaa sapattina kuoppaan tartu siihen ja nosta sitä ylös? Kuinka paljon suurempiarvoinen onkaan ihminen, kuin lammas! Sen tähden on lupa tehdä sapattina hyvää." Sitten hän sanoi miehelle: ´Ojenna kätesi!´ Ja hän ojensi; ja se tuli entiselleen terveeksi niin kuin toinenkin. Niin fariseukset lähtivät ulos ja pitivät neuvoa häntä vastaan surmataksensa hänet. Kun Jeesus huomasi sen, väistyi hän sieltä pois. Ja monet seurasivat häntä, ja hän paransi heidät kaikki, ja hän varoitti vakavasti heitä saattamasta häntä julki; että kävisi toteen mikä on puhuttu profeetta Jesajan kautta joka sanoo: ´Katso, minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, minun rakkaani, johon minun sieluni on mielistynyt. Minä panen Henkeni häneen, ja hän on saattava oikeuden sanomaa pakanoille. Ei hän riitele eikä huuda, ei hänen ääntänsä kuule kukaan kaduilla. Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta, kunnes hän saattaa oikeuden voittoon. Ja hänen nimeensä pakanat panevat toivonsa” (Matt 12:11-21; Jes 42:1ss).

Luukas kertoo Apostolienteoissa kuinka alkuseurakunta eräässä kiitosrukouksessa Jumalalle kutsuu Jeesusta nimellä "sinun pyhä palvelijasi (Poikasi)" (Apt 4:27, 30), aivan selvästi liittyen Jesajan profetioihin. Ja Paavali kirjoittaa Rooman seurakunnalle: "Minä sanon että Kristus on tullut ympärileikattujen palvelijaksi Jumalan totuuden tähden, vahvistaaksensa isille annetut lupaukset" (Room 15:8). Katsokaamme sitten mitä "isille annetut lupaukset" sisältävät koskien Messiasta Herran palvelijana.

Israelin piti olla Herran palvelija joka uskollisesti välittää Jumalan ilmestyksen Israelille ja edelleen kaikille kansoille. Mutta Israelista on tullut uskoton palvelija ja on hylännyt Herran, valittaa Jesaja 1:4: "Voi syntistä sukua, raskaasti rikkonutta kansaa, pahantekijäin siementä, kelvottomia lapsia! He ovat hyljänneet HERRAN, pitäneet Israelin Pyhää pilkkanansa, he ovat kääntyneet pois". Ja Jes 42:19-20: "Kuka on niin sokea kuin minun palkkalaiseni, niin sokea kuin Herran palvelija? Paljon sinä olet nähnyt, mutta et ole ottanut varteen; korvat avattiin, mutta ei kuulla".

Vastakohtana uskottomalle palvelijalle Israelille Jesaja profetoi Messiaasta, Herran uskollisesta palvelijasta: "Hän levittää oikeutta uskollisesti... Minä, HERRA olen vanhurskaudessa kutsunut sinut, olen tarttunut sinun käteesi, varjellut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi, pakanoille valkeudeksi, avaamaan sokeat silmät, päästämään sidotut vankeudesta, pimeydessä istuvat vankihuoneesta" (Jes 42:3, 6-7). Ja Jes 49:6: "Liian vähäistä on sinulle, joka olet minun palvelijani, kohottaa ennalleen Jaakobin sukukunnat ja tuoda takaisin Israelin säilyneet. Minä panen sinut pakanain valkeudeksi, että minulta tulisi pelastus maan ääriin asti". Ja edelleen: "Katso, minun palvelijani menestyy, hän on nouseva, kohoava ja sangen korkea oleva... Hän on saattava ihmetyksiin (vihmova,,, puhdistava) monet kansat, hänen tähtensä kuninkaat sulkevat suunsa, sillä mitä heille ei ikinä ole kerrottu, sen he saavat nähdä, mitä he eivät ole kuulleet sen he saavat havaita. Jes 52:13,15.

Jes 53:2-7,12:

”Hän kasvoi Herran edessä niin kuin vesa, niin kuin juuri kuivasta maasta”.

”Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta”.

”Me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet”.

”Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet”.

”Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä”.

”Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana”.

”Mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden”.

”Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavojensa kautta me olemme parannetut...”

”Häntä piinattiin, ja hän alistui, eikä suutansa avannut...”

”Hän antoi sielunsa alttiiksi Coleman, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit ja hän asettui pahantekijäin tilalle”.

 

Haluamme toistamisen todeta, että Jeesuksen teot ja apostolien todistus hänestä ovat nähtävinä Vanhan testamentin "lupausten valossa isille." Herran palvelijana on Jeesuksella ainutlaatuinen pelastustehtävä suoritettavanaan. Paavali viittaa profetiaan Jesaja 53 luvussa kirjoittaessaan tästä tehtävästä: "Hän tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen... Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristin kuolemaan asti" (Fil 2:7-8).

Herran palvelijan tuoma apu ja pelastus ei ole rajoitettu vain tiettyille ihmisille ja tilapäiseen tai maalliseen parannuksentekoon. Palvelijatehtävässä on kyse hädän ja kärsimyksen äärisyistä: synnistä, kuolemasta ja perkeleestä. Nämä ikuisen tosi elämän viholliset on voitattava, että selkeä rauha ja yhteen kuuluuminen Jumalan kanssa voitaisi perustaa. Herran palvelija on Jumalan lähettämä oma Poika joka on saanut tehtävän sovittaa ihmisten synnit heidän sijaisenaan. Kuin hyvä paimen on hänen annettava elämänsä lammasten edestä (Joh 10:11). Poika alistuu kaikessa Isänsä tahdon alle. "Isä rakastaa minua, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin" (Joh 10:17). Täyttäen täydellisesti palvelijatehtävänsä on Jeesus "meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman", kirjoittaa Johannes (1Joh 2:2).

Mutta moni ei ymmärtänyt Jeesuksen palvelijatehtävän luonnetta ja laajuutta. Nähdesään suuren ruokkimisihmeen he tahtoivat tehdä hänestä maallisen kuninkaan. Johannes kertoo: "Kun nyt ihmiset näkivät tunnusteon jonka Jeesus oli tehnyt, he sanoivat: ´Tämä on totisesti se profeetta, joka oli maailmaan tuleva.´ Kun Jeesus huomasi, että he aikoivat tulla ja väkisin ottaa hänet ja tehdä kuninkaaksi hän väistyi taas pois vuorelle, hän yksinänsä" (Joh 6:14-15). Jeesus torjuu sen, että hänen palvelijatehtävänsä olisi maallinen kuninkuus ja Israelin maallisen teokratian, maallisen Jumalan valtakunnan, uudelleen perustaminen. "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta" (Joh 18:36). Eräässä vertauksessaan (Matt 13:24-30) Jeesus vertaa tätä maailmaa peltoon. Vertauksen palvelijat kääntyvät pellon omistajan puoleen ja kysyvät koskien rikkaruohoa: "Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen?' Mutta hän sanoi: 'En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin. Antakaa molempien kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti" (j 28-30). "Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika. Pelto on maailma. Hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset. Vihamies, joka ne kylvi on perkele; elonaika on maailman loppu" (Matt 13:37-39). "Valtakunnan lapset", ts. uskovat, elävät tässä maailmassa yhdessä "pahan lasten" kanssa aina tuomiopäivään "maailman loppuun" asti. Tätä maailmaa ei tehdä Jumalan valtakunnaksi josta kaikki tottelemattomat kitketään pois. Uskovat elävät maailmassa (inessiivi) joka on "pahan vallassa" (1Joh 5:19), mutta he eivät ole maailmasta (elatiivi).

 Ylimmäispapillisessa esirukouksessa Jeesus rukoilee opetuslastensa puolesta ja sanoo: "En minä rukoile että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta. He eivät ole

maailmasta, niin kuin en minäkään maailmasta ole. Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus" (Joh 17:15-17).

Paavali kuvaa Jeesuksen palvelijatehtävän eräässä kirjeessään näin: "Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen lunastamaan lain alaiset että me pääsisimme lapsen asemaan" (Gal 4:4-5). Vaatimukset jotka Jumalan laki asettaa täydelliselle hyvyydelle ja rakkaudelle on täytettävä jotta ihmiset saisivat rauhan Jumalan kanssa ja ikuisen elämän. Mutta kukaan syntinen ei voi näitä vaatimuksia täyttää. Siksi Jumala lähetti Poikansa maailman ihmisten pelastukseksi. Iankaikkisen Pojan oli tultava ihmiseksi niin kuin mekin olemme, mutta ilman syntiä, muuten olisivat kaikki ihmiset ikuisesti kadotettuja. Jumalana ja ihmisenä samassa persoonassa tuli Herran tosi palvelijan täyttää lain vaatimukset kaikkien ihmisten puolesta ja maksaa kaikkien ihmisten syntivelka omalla verellään. Paavali kirjoittaa. "Olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet." "Sen joka ei synnistä tiennyt hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi" (2 Kor 5:14,21). "Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme" (Gal 3:13). Siksi Jeesus sanoo: "Jokaisella joka uskoo Ihmisen Poikaan, on oleva iankaikkinen elämä. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä" (Joh 3:15-16).

Herran uskollisena palvelijana Jeesus rakasti ja kunnioitti taivaallista Isäänsä yli kaiken. Myös vaikean, sijaisena täyttämänsä, sovituskärsimyksen aikana kun hänen oma sielunsa oli "syvästi murheellinen kuolemaan asti", Jeesus rukoili: "Isäni, jos mahdollista on niin menköön minulta pois tämä malja; ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä" (Matt 26:38-39). Kun Pietari tahtoi puolustaa häntä miekalla, Jeesus sanoi hänelle: "Pistä miekkasi tuppeen. Enkö minä joisi sitä maljaa jonka Isä on minulle antanut?" (Joh 18:11). Jeesuksen viholliset pilkkasivat häntä karkeasti väittäen, että hänessä oli saastainen henki. Jeesus vastasi: "Minussa ei ole riivaajaa. Minä kunnioitan Isääni, ja te häpäisette minua. Minä en etsi omaa kunniaani" (Joh 8:49-50). Hän oli yhtä Isän kanssa. "Ja joka näkee minut, näkee hänet joka on minut lähettänyt" (Joh 12:45). "Niitä sanoja jotka minä teille puhun minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot jotka ovat hänen" (Joh 14:10).

Laki vaatii myös täydellistä rakkautta lähimmäisiämme kohtaan. Tällaista rakkautta Jeesus osoitti ihmisiä kohtaan, myös vihollisilleen. Hänen riippuessa pilkattuna ja päälleen syljettyän ristillä, hän rukoili: "Isä, anna heille anteeksi sillä he eivät tiedä mitä he tekevät." (Luuk 23:34). Jeesus oli opettanut opetuslapsilleen: "Rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta jotka teitä vainoavat, silloin olette Isänne lapsia" (Matt 5:44-45). "Rakastakaa vihollisianne, tehkää hyvää niille jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden edestä jotka teitä parjaava" (Luuk 6:27-28). Kristus esimerkkinä Pietari kirjoittaa: "Jos olette kärsivällisiä kun hyvien tekojenne tähden saatte kärsiä, niin se on Jumalan armoa. Sillä siihen te olette kutsutut. Kristuskin kärsi teidän puolestanne jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä. Hän joka ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut. Joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin ja joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun joka oikein tuomitsee" (1Piet 2:20-23).

Jeesuksen pilkkaajat eivät ymmärtäneet että hänen oli palvelijaehtävänsä mukaisesti kärsittävä ja kuoltava syntisten edestä. He vastasivat hänen rakkauteensa pilkaten: "Muita hän on auttanut, itseään ei voi auttaa" (Matt 27:42).  Myös Paavali oli ollut Jeesuksen vihollinen ja nähnyt hänen rakkautensa ja ristinkuolemansa. Mutta kääntymisensä jälkeen Paavali kirjoittaa iloisena ja kiitollisena Jeesuksen sovituskuolemasta ja ylösnousemuksesta: "Kun me vielä olimme Jumalan vihollisia, me tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta" (Room 5:10). "Jolle vähän anteeksi annetaan se rakastaa vähän", oli Jeesus sanonut (Luuk 7:47). Paavali oli saanut paljon anteeksi.

"Me rakastamme", kirjoittaa Johannes, "sillä hän on ensin rakastanut meitä" (1Joh 4:19). "Vaeltakaa rakkaudessa, niin kuin Kristuskin rakasti teitä ja antoi itsensä meidän edestämme lahjaksi ja uhriksi", kirjoittaa Paavali (Ef 5:2). "Niin kuin minä olen teitä rakastanut, niin rakastakaa tekin toisianne", sanoi Jeesus päivää ennen ristinkuolemaansa pestyään opetuslastensa jalat (Joh 13:34). Isän ja Pojan rakkaus on Jeesuksen opetuslapsille esikuva: "Minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja teen vastakin, että se rakkaus jolla sinä olet minua rakastanut olisi heissä ja minä olisin heissä" (Joh 17:26). "Siinä on rakkaus - ei siinä että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi" (1Joh 4:10). Paavali kirjoittaa: "Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä. Vaan pitäkää nöyryydessä toista parempana kuin itseänne. Älkää katsoko omaa parastanne, vaan toisten parasta. Olkoon teillä se mieli joka Kristuksella Jeesuksella oli" (Fil 2:3-5). "Joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne", oli Jeesus sanonut (Matt 20:26). 

Jeesuksen suuri huolenpito vaivatuista ihmisistä tulee usein esiin teksteissä. Tässä muutama esimerkki: Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Minun käy sääliksi kansaa, sillä he ovat jo kolme päivää olleet minun tykönäni, eikä heillä ole mitään syötävää. En tahdo laskea heitä syömättä menemään. He voivat nääntyä matkalla". (Matt 15:32). Tämän jälkeen hän antaa heille runsaasti ruokaa ihmeen avulla. Kansaa kaikkialta hakeutui jatkuvasti Jeesuksen tykö. "Hänen luokse tuotiin kaikki jotka kärsivät erilaisia sairauksia ja kärsimyksiä, riivattuja, kuunvaihetautisia ja halvaantuneita; ja hän paransi heidät" (Matt 4:24). "Ja Jeesus vaelsi kaikki kaupungit ja kylät ja opetti heidän synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta. Ja nähdessään kansanjoukot hänen tuli heitä sääli kun he olivat nääntyneet ja hyljätyt niinkuin lampaat joilla ei ole paimenta” (Matt 9:35-36). "Hän paransi monta, jonka tähden kaikki joilla oli vaivoja tunkeutuivat hänen lähelleen koskettaaksensa häntä" (Mark 3:10). Jeesus sai harvoin olla rauhassa. Markus kertoo: "Ja varhain aamulla kun vielä oli pimeä hän nousi, lähti ulos ja meni autioon paikkaan ja rukoili siellä. Simon ja ne jotka olivat hänen kanssaan riensivät hänen jälkeensä ja löydettyään hänet he sanoivat hänelle: ´Kaikki etsivät sinua´ (Mark 1:35-37).

Evankelistat kertovat Jeesuksen joskus itkeneen surusta ja osanotosta. Kun hän juuri ennen viimeisiä kärsimyksiään palmusunnuntaina v 30 lähestyi Jerusalemia "ja näki kaupungin, itki hän sitä ja sanoi: ´Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu´" (Luuk 19:42). "Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne jotka ovat sinun tykösi lähetetyt. Kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet" (Matt 23:37). Jeesuksen sanat muistuttavat Herran sanaa Jesajan mukaan (Jes 65:2): "Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni uppiniskaista kansaa kohden joka vaeltaa tietä mikä ei ole hyvä omien ajatustensa mukaan".

Tiivistelmä

Messias, taivaallinen Ihmisen Poika, ei tulisi maailmaan poliittisena vapauttajana ja jumalallisessa loistsossa, vaan köyhänä palvelijana. Hänen tehtäväänsä luonnehditaan sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa palvelijatehtäväksi. Luvattuna Messiaana Jeesus on Herran uskollinen palvelija joka "oli uskollinen kuolemaan asti  -  aina ristinkuolemaan". Häntä vastaava kuva on vanhan liiton Israel joka oli valittu olemaan Herran palvelija, mutta joka kerta toisen perään luopui Herrastaan, ja josta tuli uskoton palvelija.

Messiaan palvelijatehtävän keskus on hänen sijais-sovitustyönsä, Jesaja oli ennustanut: "Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavojensa kautta me olemme parannetut" (Jes 53:5). Herran palvelijana Jeesus ottaa hoivaansa heikot ja ahdinkoon joutuneet, samalla kun hän paljastaa tekopyhät ja omavanhurskaat. "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat", sanoi Jeesus fariseuksten ottaessa hänet kiinni kun hän otti hoiviinsa "publikaaneja ja syntisiä". Hänen palvelijatehtävässään oli kyse hädän ja kärsimyksen äärimmäisistä syistä kuten: synti, kuolema ja perkele; ei tilapäisestä sosiaalipalvelusta ja maallisen onnen valtakunnan, maallisen jumalvaltakunnan perustamisesta.

Pelastaakseen syntiset taivaalliseen valtakuntaansa oli Jeesuksen, Herran nöyränä palvelijana, maksettava kaikkien ihmisten syntivelat omalla täydellisellä ja viattomalla elämällään. Hän ei tahdo että yksikään syntinen hukkuu, vaan ottavat vastaan pelastuksen ja ikuisen elämän jonka hän rakkaudessaan heille tarjoaa. Jesaja oli ennustanut: "Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta". Ja Jeesus itse rukoilee vihollistensa edestä: "Isä anna heille anteeksi, he eivät tiedä mitä tekevät." Vain epäusko, Messiaan ja hänen armotarjouksensa hylkääminen sulkee ihmisen pois Jumalan valtakunnasta ja ikuisesta autuudesta.

Entinen publikaani Matteus kirjoittaa Jesuksesta: "Ja nähdessään kansanjoukot hänen tuli heitä sääli kun he olivat nääntyneitä ja hyljättyjä kuin lampaat joilla ei ole paimenta". Uskovana Matteus näki että Jeesus palvelijana oli se ennustettu hyvä Paimen joka antaa henkensä lammasten edestä. Sellaisena Jeesus on myös opetuslasten esikuva. Hänen rakkautensa elähdyttää heidät ansaitsemattomat, ja antaa voimaa. Johannes kirjoittaa: "Me rakastamme sillä hän on ensin rakastanut meitä”. Ja Paavali muistuttaa Filippin kristittyjä: "Älkää katsoko omaa parastanne, vaan toisten parasta", ja jatkaa: "Olkoon teillä se mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli". Päivää ennen sovituskuolemaansa ristillä Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Niin kuin minä olen teitä rakastanut, niin rakastakaa tekin toisianne".