Huhtikuu 2026                                                                                                    

Toimitus / Meditations

 elokuu 10, 2022, s 76

 

Uskon kautta hän eli muukalaisena lupauksen maassa niin kuin vieraassa maassa, asuen teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisiä; sillä hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala. (Hepr 11:9,10)

 

                                                      Usko elää muukalaisena

Kun matkustamme vieraissa maissa voimme todeta lähes kaiken niissä olevan meille outoa. Ihmiset puhuvat outoa kieltä, kansa pukeutuu oudolla tavalla ja ruoat ja ruokailutavat ovat erilaiset. Joissain maissa on hygieniatavat erilaiset ja tieliikenne kulkee vasenta puolta. Ja vaikka viipyisimme maissa pitempään, tunnemme itsemme kuitenkin vieraiksi. 

Kun Aabraham, taas kerran, irrotti telttojensa tukitangot ja joutui muuttamaan eteenpäin, oli hänellä varmaan edellä kuvattu tunne. Näin Sikemissä, Betelissä, Hebronilla kuin Beersebassakin. Abraham oli aina muukalainen heettiläisten, amoriittien, kanaanilaisten ja jebusilaistenkin keskuudessa eläessään. 

Me unohdamme aivan liian usein, että tässä maailmassa me olemme kaikki muukalaisia, vaikka eläisimme samassa massa ja samalla paikkakunnalla koko ikämme. Ja tämä on totuus koska elämämme on sittenkin aika lyhyt, vaikka ikää olisi monia ystäviämme enemmän. Niin, ja vaikka omistamamme maat ja mannut olisivat olleet sukumme hallussa sukupolvien ajan. Totuus on tätä: talomme, mökkimme, rahat, työpaikka tai mikään omaisuus ei ole meidän ikiomaa. Aivan kaikki on meillä lainassa, hoitoomme uskottua vain määräajaksi, muutamiksi vuosiksi. Ja kuitenkin on sydämellämme taipumus kiintyä lujasti tähän tilapäiseen unohtaen, että elämme täällä vain muukalaisina. (Hepr 11:13). Maallinen kuolemamme on tästä varma todistus.  

Jumala lupasi Abrahamille jälkeläisen, joka toivottaisi hänet tervetulleeksi pysyvään ikuiseen asumukseen. Tämä jälkeläinen tuli lihaksi ja pystytti telttansa keskuuteemme. Hän, jota Raamattu kutsuu Sanaksi, ”tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, sen kaltaista kirkkautta kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (Joh 1:14). Se joka nyt uskoo tähän Jumalan Poikaan, on Jumalasta syntynyt hänen lapsekseen, eikä ole muukalainen (vieras) Isän Jumalan rakkaudelle ja hänen lupauksilleen. Hän on saanut syntinsä anteeksi ja on ikuisen taivasten valtakunnan perillinen. Siinä kultakaupungissa, jonka Isä Jumala on hänelle lahjoittanut asumukseksi Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa ei yksikään asukas ole muukalainen. Ja hän kuuluu sinne jo nyt lupauksen mukaan, joka ei saata raueta tyhjiin ja asuu siellä kerran iankaikkisesti Jumalan mielisuosion ja armon tähden. 

Ympärillämme oleville lähimmäisillemme tuntuu usein olevan outoa, kun rukoilemme avuksi Jumalaa, jota emme näe ja luotamme siihen, että olemme kasteessamme puetut Jeesuksen Kristuksen vanhurskauteen ja saamme ehtoollisessa nauttia hänen ruumiinsa ja verensä syntiemme anteeksi antamiseksi. Mutta tällä me tahdomme vain levittää Jeesuksen tuoksua ympärillemme ja esimerkillä näyttää halumme pysyä uskon tiellä Isä Jumalan valtakuntaan. Toimimme näin tietoisina, että olemme täällä vain muukalaisia ja että Jumala teki meidät Aadamin tähden muukalaisiksi antaakseen meille kerran paremman, ikuisen kodin ja konnun taivaan kirkkaudessa.

 

Jumala, anna minulle anteeksi syntini eläessäni tämän langenneen maailma keskellä suurena syntisenä. Auta muistamaan, että elän täällä vieraana ja muukalaisena, koska tiedän uskon kautta, että Jeesus on sovittanut syntini ja lahjoittanut minulle taivaan ikuisen kansalaisuuden.            

_________________________________

Helmikuu 2026

Toimitus / Meditations, 

elokuu 8. 2022, s 74

 

Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä (Hepr 11:3).                                                                                                                                 

       Usko Luojaamme

Matkatessamme lentokoneella yli maiden ja maanosien saamme vähän käsitystä, kuinka suuri maailmamme on. Näemme metsäien peittämiä valtavia alueita, aaltoilevia vuoristoja, laajoja tasankoja ja vilkkaasti hyöriviä kaupunkeja ja asutusalueita. On majesteetillisia vuoria, sinisiä rannattomia meriä ja hiekka erämaita ja pilvilauttoja koneemme yllä, alla. Näemme myös enemmän kuin mitä maapallolla on. Näemme hehkuvan auringon ja yölennolla planeettoja kiertoradoillaan ja valtavat määrät tähtiä. Mistä tämä kaikki on tullut? Onko se aina ollut olemassa? Vai tapahtuiko joskus järjellemme käsittämätön kokoon puristetun suuren ainemäärän alkuräjähdys. Ja mistä siinä tapauksessa se ainemäärä tuli? Ja kuka tai mikä kaiken kerran käynnisti? Kysymyksiä, joista jo kauan on maailmassa kiivaasti keskusteltu. Ja vastaukset sitten?  Ne saavat vain aikaan uusia kysymyksiä kuten: miksi me olemme täällä, kuka tätä kaikkea hallitsee vai hallitseeko kukaan ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan, jos huominen vielä yleensä tulee. Tällaisten asioiden edessä todella moni on epävarma ja yhtä monella on eriäviä mielipiteitä. Mutta totuus on, että valmiit varmat vastaukset ovat jo olemassa. 

 

Raamatun Kolmiyhteinen Jumala on asian ratkaisu jo aikojen alusta. Ja me uskomme, että hän on jo kertonut ja myös opettaa kaiken mitä meidän näistä asioista tarvitsee tietää. Alussa oli vain Jumala yksin. Ei mitään muuta. Eikä edes mitään katseltavaa. Mutta, kun Jumala puhui, siis sanoi: ”tulkoon”, halkaisi valkeus pimeyden, vedet jakaantuivat ja kuiva maa tuli esiin. Kun Jumala puhui, kaikki vihreys pursui esiin maasta, kalat uivat vesissä ja haukat ja muut linnut kaarsivat taivaalla. Kaikki eläimet ilmestyivät maan päälle, kukin lajinsa mukaan. Kun Jumala puhui, aurinko paistoi, kuu kumotti radallaan ja miljoonat valot täyttivät loistollaan yötaivaan. Niin, koko universumi olin saanut toimivan muotonsa kaikkivaltiaan Jumalamme Sanan voimasta. Kaikki mitä me matkalaennollamme ihmetellen nyt näemme. ”Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, kuudes päivä” (1 Moos 1:31).                           

 

Tämä merkitsee, että Luojamme on voimallinen tekemään yhä mitä Hän tahtoo. Ja hyvyydessään Hän antaakin meille mm kodin ja kaiken mitä meillä on. Viisaudessaan Hän valmistaa, sallii siis ylläpitää kaiken maailmassa, sen moninaisuudessa. Tämä merkitsee, että me olemme Luojamme muotoilemat ja siis myös tilivelvolliset Hänelle tekemisistämme, Room 14:12. Koko nykyinen elämämme ja myös tuleva ikuinen on Luojamme käsissä. Tämä merkitsee nyt enne kaikkea myös sitä, että Hänellä on valta ja voima tehdä Sanallaan itselleen myös hengellisesti olematon olevaksi. Voisi myös sanoa näkyväksi. Kun äidin kohdussa siinneinä meistä ei löytynyt mitään jumalallista syntiin lankeemuksen vuoksi, julisti Jumala meidät rikkaiksi rakkaikseen Poikansa Jeesuksen kautta. Sanansa voimasta kasteessa olemme nyt uusi luomus Kristuksessa, 2 Kor 5:17. Katsellessaan nyt meitä Jumala näkee Kristuksen pyhyyden. Ja vaikka itse emme itse näe vielä silmillämme, näemme jo armosta saamamme uskon kautta, että Hän luo kerran meille uuden taivaan ja uuden maan, (2 Piet 3:13). Tiedämme, koska Hänen Sanallansa on kaikki rakennettu ja rakennetaan. Hän on sen meille sanonut, Hepr 3:4.            

 

Kiitä minun sieluni, Herraa, joka kaiken hallitsee; luomakunnan, ihmeitten, voiman, rakkauden ja lunastukseni Jumalaa. Hän täyttää sielumme parannuksen voiteella Sanansa kautta ja vaimentaa kaiken tuskan ja vaivan niin että voimme kestää. Hänelle ylistys, kunnia ja kiitos iankaikkisesti! Aamen.