Tämä on uskomme
* * * * * * * * * * * * * * *

VII Kirkko ja virka

1. Me uskomme, että on olemassa yksi pyhä kristillinen kirkko, joka on Jumalan temppeli (1.Kor.3:16) ja Kristuksen ruumis (Ef.1:23; 4:12). Jäseniä tässä yhdessä kirkossa ovat kaikki ne, jotka ovat "uskon kautta Jumalan lapsia Jeesuksessa Kristuksessa" (Gal.3:26). Kirkko siis muodostuu vain uskovista tai pyhistä, jotka Jumala näkee pyhinä heille luetun Jeesuksen vanhurskauden tähden (2.Kor.5:21). Nämä pyhät ovat hajallaan kaikkialla maailmassa. Kaikki ihmiset, jotka uskovat, että Jeesus on heidän Vapahtajansa synnistä, ovat jäseniä pyhässä kristillisessä kirkossa mihin kansaan, rotuun tai kirkkokuntaan he sitten kuuluvatkin.
    
2. Me uskomme, että tämä pyhä kristillinen kirkko on todellinen, vaikka se ei ole ulkonainen näkyvä organisaatio. Koska "ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen" (1.Sam.16:7), vain Herra "tuntee omansa" (2.Tim.2:19). Vain Jumala tuntee pyhän kristillisen kirkon jäsenet. Me emme voi tehdä eroa tosi uskovien ja teeskentelijöiden välillä. Pyhä kristillinen kirkko on siitä syystä näkymätön eikä sitä voida samastaa mihinkään tiettyyn kirkkokuntaan tai kaikkien kirkkojen koko jäsenkuntaan.
    
3. Me uskomme, että pyhän kristillisen kirkon olemassaolo voidaan kuitenkin tunnistaa. Kaikkialla missä evankeliumi puhtaasti saarnataan ja sakramentit oikein toimitetaan, pyhä kristillinen kirkko on läsnä, sillä armonvälineitten kautta tosi usko luodaan ja säilytetään (Jes.55:10,11). Armonvälineitä kutsutaan tästä syystä kirkon tuntomerkeiksi.
    
4. Me uskomme Jumalan tahdon olevan, että kristityt kokoontuvat säännöllisesti rakentamaan toisiaan käyttämällä yhteisesti armonvälineitä (Hebr.10:24,25) ja tekemään työtä evankeliumin levittämiseksi kaikkeen maailmaan (Mark.16:15). Koska nämä näkyvät kokoontumiset (esim. seurakunnat ja seurakuntien yhteenliittymät) käyttävät armonvälineitä, niitä kutsutaan kirkoiksi. Niillä on kuitenkin tämä nimi ainoastaan niissä olevien tosi uskovien vuoksi (1.Kor.1:2).
    
5. Me uskomme, että Jumala käskee uskovia ilmaisemaan uskon ykseyden niiden kristittyjen kanssa, joiden uskontunnustus alistuu Raamatun kaikkiin opetuksiin (Joh.8:31; 1.Tess.5:21,22). Me uskomme myös, että yksittäiset henkilöt kirkkokunnan jäsenyyden kautta sitoutuvat oman kirkkonsa oppiin ja käytäntöön. Kun väitetään ykseyden vallitsevan siellä, missä ei olla yksimielisiä tunnustuksessa, oletetaan kyky nähdä ihmisten sydämeen. Vain Jumala voi nähdä ihmisten sydämeen. Ei ole välttämätöntä, että kaikki kristityt ovat yhtä mieltä asioista, jotka liittyvät kirkon jumalanpalvelusmenoihin tai organisaatioon. Uusi testamentti ei anna näistä mitään käskyjä (Room.14:17).
    
6. Me uskomme, että ne, joiden uskontunnustus osoittaa heidän olevan yhtä mieltä Raamatun opeista, ilmaisevat yhteytensä Kristuksessa, kun siihen tulee tilaisuus (Ef.4:3). He voivat osoittaa yhteytensä viettämällä yhdessä jumalanpalvelusta, julistamalla evankeliumia yhdessä, nauttimalla pyhää ehtoollista yhdessä, rukoilemalla yhdessä ja tekemällä yhdessä kirkollista työtä. Jumala käskee uskovia olemaan harjoittamatta uskonnollista yhteyttä niiden kanssa, joiden tunnustus ja toiminta osoittavat, että he opettavat, sallivat, tukevat tai puolustavat harhaoppia (2.Joh.10:11). Kun kirkossa ilmenee jokin harha, kristityt pyrkivät säilyttämään yhteytensä kehottaen pitkämielisesti hairahtuvia siinä toivossa, että he hylkäävät harhansa (2.Tim.2:25,26; Tiit.3:10). Mutta Herra käskee uskovia olemaan harjoittamatta kirkkoyhteyttä ihmisten kanssa, jotka itsepintaisesti opettavat vääriä uskonkappaleita (Room.16:17,18).
    
7. Me uskomme, että jokainen kristitty on pappi Jumalan edessä (1.Piet.2:9). Kaikilla uskovilla on välitön ja yhtäläinen pääsy armonistuimen luo Kristuksen, välimiehen kautta (Ef.2:17,18). Jumala on antanut armonvälineet kaikille uskoville. Kaikkien kristittyjen tulee ylistää häntä, joka on kutsunut heidät pimeydestä ihmeelliseen valkeuteensa (1.Piet.2:9). Tässä merkityksessä ovat kaikki kristityt viranhaltijoita tai evankeliumin palvelijoita. Jumala tahtoo kaikkien kristittyjen kertovan sanoman pelastuksesta toisille ihmisille (Matt.28:19,20; 10:32).
    
8. Me uskomme, että Jumala on myös asettanut julkisen Sanan viran (Ef.4:11) ja että hänen tahtonsa on, että kirkko hyvässä järjestyksessä (1.Kor.14:40) kutsuu kykeneviä henkilöitä tähän julkiseen virkaan (1.Tim.3:1-10; 1.Kor.9:14). He palvelevat tällöin julkisessa virassa, ts. ei siksi, että heillä yksilöinä on yleinen pappeus vaan siksi, että heitä on pyydetty palvelemaan toisten kristittyjen nimissä (Room.10:15). Nämä henkilöt ovat Kristuksen kutsuttuja palvelijoita ja evankeliumin viranhaltijoita. Heidän ei tule olla Jumalan seurakunnan yläpuolella olevia herroja (1.Piet.5:3). Me uskomme, että kun kirkko kutsuu näitä henkilöitä tähän julkiseen virkaan, Jumala itse toimii kirkon kautta (Apt.20:28). Me uskomme, että kirkko on vapaa perustamaan tämän yhden Sanan viran erilaisia muotoja. Näitä ovat esim. pastoreiden, kristinopin opettajien ja evankelistojen virat. Kutsunsa kautta kirkko määrittää kristillisessä vapaudessa palvelun paikan sekä laajuuden.
    
9. Me uskomme, että kirkon tehtävä on palvella ihmisiä Sanalla ja sakramenteilla. Tämä palvelu suoritetaan tavallisesti paikallisseurakunnissa. Me näemme pastoraalisen viran kattavimpana julkisen Sanan viran muotona. Pastorit ovat koulutetut ja kutsutut suorittamaan tällaista kattavaa hengellistä kaitsentaa seurakunnissa kootakseen ja ravitakseen sieluja (1.Piet.5:2).
    
10. Me uskomme, että naiset voivat osallistua julkisen viran toimiin ja tehtäviin elleivät ne sisällä miesten vallitsemista (1.Tim.2:11,12). Tämä merkitsee sitä, etteivät naiset voi palvella pastoreina tai osallistua kirkon kokouksiin miehiä vallitsevalla tavalla (1.Kor.11:3; 14:33-35).
     
11. Me hylkäämme kaikki yritykset samastaa pyhä kristillinen kirkko ulkonaiseen organisaatioon. Me hylkäämme kaikki vaatimukset, että kirkon tulee toimia maailmassa tiettyjen organisaatiomuotojen kautta.
     
12. Hylkäämme vääränä ekumeniana kaikki mielipiteet, jotka etsivät kirkon tosi ykseyttä jonkin ulkonaisen tai organisatorisen yhteenliittymän muodossa, ja me vastustamme kaikkia pyrkimyksiä sellaiseen yhteenliittymään, joka tehdään selvän, kaikkien Raamatun oppien tunnustamisen kustannuksella. Me hylkäämme väitteen, että uskon yhteyttä voidaan harjoittaa ilman ykseyttä opissa ja käytännössä. Raamatun oppien tunnustamisessa on oltava yksimielisyys, ja myös toiminnan eli käytännön tulee osoittaa, ettei harhaoppia siedetä.
     
13. Me hylkäämme osallistumisen tai jäsenyyden organisaatioissa, joissa on kristillisen uskon kanssa ristiriidassa olevia uskonnollisia piirteitä, kuten esim. vapaamuurariloosit.

 

 

Näin Raamattu opettaa kirkosta ja virasta.
Tämän me uskomme, opetamme ja tunnustamme.

 

- - - - - - - - - - Lisäys 2 - - - - - - - - - -

 

Wisconsin synodin Kirkkojen välisten suhteitten johtokunnan (CICR) valmistama lausunto kirkosta ja virasta ("Doctrinal Statements", WELS 1997, s. 42-51).
 

1. KIRKKO

A.  Kirkko on pyhien yhteisö, niiden kokonaismäärä, jotka Pyhä Henki on saattanut uskomaan Kristukseen Vapahtajanaan ja jotka hän on tämän yhteisen uskon armollisen lahjan kautta liittänyt mitä läheisimmin yhteen muodostamaan yhden "seurakunnan" (Augsburgin tunnustus VII, VIII), yhden ruumiin, yhden siunatun yhteyden.

Niin kauan kuin me pidämme mielessämme totuuden, että kirkko on pyhien yhteisö, kaikki Raamatun opetukset kirkosta löytävät oikean paikkansa ja voidaan helposti ymmärtää. Samanaikaisesti kaikki väärät käsitykset kirkosta, joita ihmisillä on ollut ja yhä on, ovat vaivatta paljastettavissa.

Matt.16:16-18: Jumalan antaman uskonsa kautta Jeesukseen jumalallisena Lunastajana Simonista oli tullut Pietari, perustuskivelle Kristukselle laskettu rakennuskivi, joka muodostaa osan Kristuksen kirkon yhä kasvavaa rakennusta. Ef.2:19-22; Joh.10:16; 1.Kor.1:2; 2.Kor.1:1; 1.Tess.1:1; Apt.2:47.

B.  Juuri sen tähden, että kirkko on pyhien yhteisö, kaikkien tosi uskovien seurakunta, se on välttämättä näkymätön eli se voidaan käsittää pelkästään uskolla.

Room.10:10; 1.Sam.16:7; 2.Tim.2:19. Koska ainoastaan usko Kristukseen tekee syntisistä ihmisistä kirkon jäseniä ja koska tämä usko on sydämen asia, yksin Jumala voi erottaa, ketkä kaikki ovat todella hänen omiaan.

Voimme arvioida toisia ihmisiä vain heidän sanoissa ja teoissa ilmenevän uskontunnustuksensa perusteella. Tällainen tunnustus voi olla väärä ja teeskentelyä. Tästä syystä kirkkoa ei voida samastaa mihinkään yksittäiseen kirkko-orgnisaatioon, jonka jäsenet voimme määrittää ja luetella heidän ulkonaisen tunnustuksensa perusteella. Aivan yhtä vähän se voidaan samastaa kaikkiin näihin ulkonaisiin kirkkoihin yhteenlaskettuina.

C.  Vaikka uskovien kirkko on näkymätön, se on kuitenkin siunausrikas tosiasia.

Se ei ole pelkkä platoninen idea.

1.  Se on Jumalan armollisten ajatusten kohde aina iankaikkisuudesta saakka. Joh.17:2,6,9,11,12; Joh.13:18; Ef.1:4.

2.  Kaikki mikä tapahtuu ja tulee tapahtumaan, on sidoksissa kirkon kokoamiseen ja täydelliseksi saattamiseen. Ef.1:20-23.

3.  Sen on tarkoitus olla meille suuri lohdutus ja huolenpidon kohde. Ef.2:18-22; Ef.4:1-16; 1.Kor.12.

D.  Kirkko, pyhien yhteisö, on läsnä siellä, missä armonvälineet ovat käytössä, missä evankeliumi oikein opetetaan ja sakramentit oikein toimitetaan (kirkon tuntomerkit).

1.  Kirkko on vastaanottanut (Sanassa tai sakramentissa olevan) evankeliumin kautta elämänsä. Kaikki sen jäsenet ovat uudestisyntyneet Jumalan Sanan turmeltumattoman siemenen kautta. Sen kaikkien jäsenten hengellinen elämä säilyy evankeliumin kautta. Evankeliumin kautta Pyhä Henki kutsuu, kokoaa, valaisee ja pyhittää koko maan päällä olevan kristillisen kirkon ja säilyttää sen Jeesuksen Kristuksen yhteydessä yhdessä oikeassa uskossa. Joh.6:63; 3:5,6; 1.Piet.1:23-25; Room.1:16; Tiit.3:5; 1.Kor.10:17; Joh.17:17,20.

2.  Tietenkään kaikki, jotka kuulevat evankeliumin, eivät usko. Matt.23:37; Apt.7:51; Heb.4:2; Augsburgin tunnustus V. Mutta Herran lupaus siitä, että hänen sanansa ei tyhjänä palaja ennen kuin se tekee sen, mikä on hänelle otollista, on voimassa. Jes.55:10,11; Matt.28:18-20; 2.Kor.2:14-16.

3.  Sen vuoksi Raamattu käskee meitä etsimään kirkkoa sieltä, missä evankeliumi on käytössä ja missä ihmiset ovat kokoontuneet yhteen sekä vastaanottamaan evankeliumin siunauksia että viemään niitä toisille ihmisille. Matt.18:20. Raamattu nimittää kirkoiksi niiden ihmisten kokoontumista, jotka tunnustavat uskoa Kristukseen ja ilmaisevat uskonsa Sanan ja sakramenttien käytössä. Se nimittää niitä kirkoiksi niiden keskuudessa olevien uskovien tähden. Apt.4:32; 8:1; 5:1-11. Teeskentelijät ovat kuin akanat vehnässä liittyen ulkonaisesti uskovien seuraan kuitenkaan heihin kuulumatta. He ovat myös uskovien yhteyden ilmausten ulkonaisia vastaanottajia, kunnes Jumala paljastaa heidät. 1.Kor.5:13. Kun Uusi testamentti näin ollen puhuu kirkosta tai kirkoista, se tarkoittaa joko Jumalan uskoviksi tuntemia (ecclesia stricte dicta, pyhien yhteisö tai osa sitä, joka on läsnä jossakin paikassa) tai niitä, jotka meidän on tunnustettava uskoviksi heidän tunnustuksensa perusteella (ecclesia late dicta, kokemusperäinen kirkko sellaisena kuin me sen kohtaamme).

4.  Erityiset muodot, jollaisiksi kristityt ryhmittyvät kirkon yhteyttä ja työtä varten, erityiset muodot, jotka he järjestävät armonvälineiden käyttämiseksi julkisessa jumalanpalveluksessa, erityiset muodot, joilla he perustavat Uuden testamentin julkisen viran, eivät ole Herran uuden liiton kirkolleen käskemiä.

a)  Pyhä Henki johtaa uskovia heidän yhteisen uskonsa kautta perustamaan sopivia ja terveitä muotoja, jotka sopivat kulloiseenkin olosuhteeseen, tilanteeseen ja tarpeeseen. 1.Kor.3:21;14:33,40. Jumala käskee heitä Sanassaan pelkästään kokoontumaan yhteen (Heb.10:25) ja heidän yhteisen uskonsa kautta hän johdattaa heidät toimimaan niin. Koska uskovat yleensä asuvat tietyllä paikkakunnalla, jolla he haluavat ravita uskoaan säännöllisesti armonvälineiden kautta, on paikallisseurakunta tavallisesti kristittyjen perusryhmä.

b)  Samalla tavoin Pyhä Henki tuon yhteisen uskon siteen kautta vetää kristityt Jeesuksen nimessä yhteen toisiin ryhmiin ja vetää kristilliset seurakunnat yhteen suurempiin ryhmiin kuten kirkkokuntaan, jotta he voivat jakaa keskinäiset lahjansa ja saada voimaa kirkon suuren työn tiettyihin puoliin, kuten pastoreiden ja opettajien koulutukseen ja lähetyskenttien perustamiseen ja ylläpitoon. Apt.15: 1.Tess.4:9,10; Apt.9:31 (kreikkalainen teksti: seurakunta Juudeassa, Galileassa ja Samariassa); 1.Kor.16:1 (Galatian seurakunnat); 2.Kor.9:2 (Makedonia ja Akaia); 2.Kor.8:18,19 (Makedonian kirkoilla oli yhteinen työntekijä, ja ne valitsivat yhdessä Paavalille matkakumppanin); Apt.16:1,2 (Derbe, Lystra ja Ikonion kiittävät Timoteuksen työstä).

c)  Olemukseltaan erilaiset ryhmät, jotka on muodostettu Jeesuksen nimessä evankeliumin julistamiseksi, ovat kaikki samalla tasolla. Ne ovat kaikki kirkko yhdessä ja samassa mielessä, nimittäin siinä mielessä, että Herra kirkon tuntomerkkien perusteella antaa meidän käsittää una sanctan (pyhän kristillisen kirkon) läsnäolon jokaisessa tällaisessa ihmisten ryhmässä. Täten Herra tekee meidät kykeneviksi tunnustamaan ne uskovien kokoontumisiksi, joilla on avainten virka ja oikeus harjoittaa tätä virkaa rakkaudessa ja järjestyksessä. Tässä meidän on tehtävä ero oikeuden omistamisen ja oikeuden Jumalan mielen mukaisen harjoittamisen välillä.

Kun Pyhä Henki johdattaa kristittyjä organisoimaan yhdessä ryhmän Jeesuksen nimessä (Jeesuksen nimi tarkoittaa sitä, mitä hän on evankeliumissaan meille ilmoittanut), hän rajoittaa heidät aina muodostamaan sen järjestyksessä (1.Kor.14:33,40) ja rakkauden hengessä (1.Kor.16:14). Pyhä Henki ei koskaan johda kristittyjä organisoimaan yhdessä ryhmää Jeesuksen nimessä kilpailevassa tarkoituksessa, niin että tämä ryhmä toistaisi, haittaisi tai sekoittaisi sitä avainten viran alaa, jota jo aiemmin perustettu kristittyjen ryhmä tehokkaasti hoitaa. Jokaisen Jeesuksen nimessä Pyhän Hengen vaikutuksesta muodostetun kristittyjen lisäryhmän tarkoitus on auttaa perusryhmää – yleensä paikallisseurakuntaa - harjoittamaan tiettyjä avainten vallan toimintoja täydemmin ja tehokkaammin Herran antaman lähetyskäskyn mukaisesti (esim. lähetystyössä, kristillisessä kasvatuksessa, julkisten sananpalvelijoiden koulutuksessa, diakoniassa, opillisessa ja käytännön ohjaamisessa). Lisäryhmän tarkoituksena voi olla myös huolehtia tarvittavasta vahvistamisesta Sanan ja sakramenttien kautta, jota jo olemassa oleva ryhmä ei erityisolosuhteiden takia riittävästi tarjoa tai eivät kykene tarjoamaan hyvin (esim. konferenssien ja kirkkokunnan kokoontumisten jumalanpalvelukset, opiskelijoiden, vammaisten tai laitoksissa asuvien palveleminen jne.).

Mitä täydemmin myös sekundaarinen kristittyjen ryhmä säilyttää tietoisuuden sen olennaisesta luonteesta kirkkona, sitä innokkaammin se tuntee vastuunsa toimia rakkauden ja hyvän järjestyksen mukaisesti ja täten tarkoin rajoittaa toimintansa niihin avainten palvelusviran puoliin, jotka muuten jäisivät vaille sitä huomiota, joka niille kuuluu.

5.  Sanan ja sakramenttien oikea käyttö ovat kirkon oikeat tuntomerkit, joiden kautta Herra ohjaa meidät niiden luokse, joiden kanssa hän haluaa meidän ilmaisevan yhteyden, joka meillä on pyhien yhteisönä. Joh.8:31,32.

a)  Sanassaan Herra kehottaa meitä vetäytymään pois kirkollisesta yhteydestä niiden kanssa, jotka itsepintaisesti opettavat, levittävät ja suvaitsevat harhaa ja vaativat sen hyväksymistä. Room.16:17,18; 2.Tim.2:17-19; 2.Joh.9-11; Gal.1:8,9.

b)  Iloitsemme kuitenkin siitä tosiasiasta, että Jumala armossaan ja laupeudessaan kykenee ja todella herättää, ylläpitää ja varjelee uskovia myös harhaantuneiden seurakuntien ja kirkkokuntien keskuudessa. 1.Kun.19:18. Muistamme kuitenkin, että hän ei tee sitä niissä opetettujen ja suvaittujen harhojen kautta vaan ainoastaan evankeliumin sanoman kautta, jota yhä harhaantuneissa kirkoissa kuullaan. Olemme sen tähden rohkaistuneita julistamaan puhdasta Jumalan Sanaa innokkaasti, uskollisesti, nöyrästi ja rakkaudessa jokaisen Jumalan antaman tilaisuuden tullen, niin että myös harhaantuneissa kirkoissa olevat Jumalan lapset ehkä kuulisivat todistuksemme, ja saisivat apua voittamaan heitä ympäröivät harhat.

Vastateesi: Pidämme kestämättömänä väitettä, että paikallisseurakunta on Jumalan erityisesti asettama poikkeuksena muista uskovien ryhmistä Jeesuksen nimessä, ja että julkinen avainten palvelusvirka on annettu yksinomaan paikallisseurakunnille.

 

2. VIRKA

A.  Kristus asetti kirkolleen yhden palvelustoimen, evankeliumin palvelusviran. Se on tehtävä julistaa evankeliumia Sanassa ja sakramentissa. Matt.28:18-20; Mark.16:15; Joh.20:21-23; Apt.1:8; 1.Piet.2:9; Luuk.22:19,20. Tämä palvelustoimi tai palvelu, avainten virka, on annettu kirkolle eli uskoville yksilöllisesti ja kollektiivisesti. Matt.16:19; 10:32; 18:18; 1.Piet.2:9.
Augsburgin tunnustus V, 1,2: "Jotta saisimme tämän uskon, on asetettu evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virka. Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee."
Yksimielisyyden ohje. Täydellinen selitys XII, 30: "Kirkon palvelusvirka, Sanan saarnaaminen ja kuuleminen …"

B.  Tämän viran tarkoitus on kirkon rakentaminen voittamalla yhä uusia syntisiä Kristuksen omiksi ja vahvistamalla kristillisessä uskossa ja elämässä niitä, jotka jo ovat jäseniä. Matt.28:18-20; Ef.4:11-14; 1.Kor.12:7.

C.  Kirkon alusta lähtien oli miehiä, jotka erityisesti nimitettiin kristittyjen ryhmän nimessä toimittamaan julkisesti evankeliumin viran velvollisuudet (Apt.13:1-3; 6:1-6).

D.  Tämä julkinen virka ei luonteeltaan eroa kristittyjen yleisestä pappeudesta. Se muodostaa erityisen Jumalan säätämän tavan harjoittaa yhtä evankeliumin virkaa.

1.  Kaikki kristityt ovat samanarvoisia Jumalan edessä; toinen ei ole toista alempiarvoisempi, vaan kaikille on yhtäläisesti uskottu sama evankeliumin virka. 1.Piet.2:9. Tästä syystä kukaan ei saa ottaa vastuuta julkisen viran toiminnoista ilman oikeata kutsua. Paavin valta ja yliherruus 67-69: Valta kutsua (ius vocandi) sisältyy valtaan toimittaa evankeliumi (ius ministrandi evangelii), mikä on annettu kirkolle. Siksi on oikein puhua paikallisseurakuntien saamasta oikeudesta kutsua.

2.  Jumala on järjestyksen Jumala. Hän haluaa meidän hoitavan kaikki asiamme järjestyksessä (1.Kor.14:33,40) ja rakkauden hengessä (1.Kor.16:14).

3.  Kaikki kristityt eivät ole samalla tavalla kykeneviä hoitamaan julkisesti viran tehtäviä. 1.Tim.3:1-13; Tiit.1:5-11. Herra esittää niiden pätevyysvaatimukset, joiden on julkisesti toimitettava viran tehtäviä. Jumala antaa kirkolle miehiä, jotka ovat päteviä toimimaan työn vaatimissa erilaisissa muodoissa. Ef.4:7-16; Room.12:6-8; 1.Kor.12:4-11, 28-31.

4.  Näitä lahjoja tulee kiitollisuudella vastaanottaa ja kehittää. 1.Kor.12:31; 1.Tess.5:19,20; 1.Tim.4:14; 2.Tim.1:6-9.

5.  Nämä julkisen viran haltijat ovat täten Jumalan nimittämiä. Olisi väärin johtaa julkisen viran alkuperä pelkästään tarkoituksenmukaisuudesta (Höfling).

6.  Kuitenkaan millekään julkisen viran erityiselle muodolle ei ole suoraa asetussanaa. Yhdellä julkisella evankeliumin viralla voi olla olosuhteiden vaatimusten mukaisesti erilaisia muotoja. Apt.6:1-6. Erityisiä muotoja, joissa kristityt perustavat julkisen viran, Herra ei ole määrännyt uuden liiton kirkolleen. Pyhä Henki johtaa yhteisen uskon lahjan kautta uskovia perustamaan riittäviä ja terveitä muotoja, jotka sopivat jokaiseen olosuhteeseen, tilanteeseen ja tarpeeseen. Raamatussa mainitaan erilaisia tehtäviä: 1.Tim.4:13; Ef.4:11; 1.Kor.12:28; Room.12:6-8; 2.Tim.2:2; Joh.21:15-17 (ravitseminen); Apt.20:28; (kaitseminen); 1.Tim.3:2; 4:11; 6:2 (opettaminen); 1.Tim.3:5; 5:17 (johtaminen). Huolimatta viranhoidon ulkonaisten muotojen suuresta kirjosta, virka on olemukseltaan yksi. Evankeliumin julkisen saarnaamisen erilaiset palvelustoimet – eivät ainoastaan edellä mainitut esim. Ef.4:11 ja 1.Kor.12:28 luetellut, vaan myös meidän aikanamme kehitetyt – ovat kaikki korotetun Herran lahjoja kirkolleen. Kirkko vastaanottaa ne kiitollisuudella ja käyttää niitä asianmukaisessa rakkaudessa ja järjestyksessä Pyhän Hengen johdatuksessa ja ohjauksessa Kristuksen hengellisen ruumiin rakentamiseksi. Kaikki nämä evankeliumin julkisen saarnaamisen erilaiset palvelustoimet sisältyvät jokaiselle uskovalle annettuun yleiseen käskyyn julistaa evankeliumia.

Vastateesi: Pidämme kestämättömänä väitettä, että paikallisseurakunnan pastorin virka julkisen viran erityisenä muotona on Herran erityisesti asettama poikkeuksena julkisen viran muista muodoista.

---

VI Armonvälineet  |  Sisällysluettelo  |  VIII Kirkko ja valtio