Pyytäkää rauhaa Jerusalemille

                                                              (Psalmi 122:6a Wisconsinsynodin prof. John Brugin käännöksen mukaan).

Suomessa uusi vuosi alkaa presidentinvaalien merkeissä. Ehdokkaat ovat antaneet myös Jerusalemiin liittyviä lausuntoja, mikä osaltaan osoittaa todeksi sen, että Jerusalem ja sen asukkaat ovat jatkuvasti maailmapolitiikan keskipisteessä. Vihreiden presidenttiehdokas Pekka Haavisto esitti YLE:n tentissä TV:ssä viime joulukuun lopulla näkemyksen, että EU:n ja Venäjän olisi oltava aloitteellisia Iranin tilanteen suhteen. Hän arvioi, että jos Israel hyökkää Iranin ydinlaitoksiin, vaarana on sodan laajentuminen suureksi kriisiksi. Lehdistössä on tuotu esiin, että Israel saattaa hyökätä Iranin ydinohjelmaa vastaan ennen marraskuisia USAn presidentinvaaleja, koska ohjelman murskaamisella on kiire ja lisäksi seuraava USAn presidentti ei välttämättä suhtaudu hyväksyvästi Israelin hyökkäykseen. Kristillisdemokraattien ehdokas Sari Essayah otti vähän aiemmin kantaa Lähi-idän tilanteeseen toteamalla vaalitentissä, että Suomen ei YK:n turvaneuvostoon päästessään pitäisi tukea Palestiinan valtion itsenäisyyttä, vaan Israelin ja palestinalaisten välisiä keskusteluja. Samoin hän arvosteli Suomen ulkopoliittista johtoa yksipuolisesti Palestiinaa tukevista lausunnoista.

Netissä ilmestyvä messiaaninen juutalainen ”Israel Messenger” - lehti tuo esiin kaikessa yksinkertaisuudessaan Jerusalemin keskeisyyden Lähi-idän kriisissä. ”Todella, kamppailu temppelivuoren ja muun Jerusalemin vanhan kaupungin hallinnasta on keskeinen kysymys arabien ja Israelin välisessä konfliktissa. Tämän tosiasian nykypäivän media usein hämärtää selostaessaan konfliktin viimeisiä vaiheita.”

Psalmi 122 vie meidät tapahtumien keksipisteeseen Jerusalemiin. Psalmi sisältää kaksi pääkorostusta, ilon Jerusalemin kauneudesta ja rukouksen Jerusalemin siunaukseksi. Jerusalemin kauneus ei niinkään ole peräisin sen rakennuksista vaan siellä tapahtuneista asioista. Ainoaa tosi Jumalaa palvottiin tässä kaupungissa hänen Moosekselle ilmoittaman tahtonsa mukaisesti. Tässä kaupungissa Jumalan tuomiot toteutuivat hänen nimittämiensä hallitsijoiden kautta. Tähän kaupunkiin juutalaiset alkoivat palata vuonna 1948, jolloin Israelin valtio perustettiin. Tämän takia kaikki, jotka rakastavat Jumalaa ja etsivät juutalaisten kääntymistä Jeesuksen, Messiaan puoleen, rukoilevat tämän kaupungin ja sen asukkaiden puolesta. Me pyydämme rauhaa Jerusalemille.

Jerusalem on täynnä kunniaa niiden meidän pelastukseemme liittyvien tekojen tähden, jotka Kristus saattoi siellä päätökseen, mutta nimestään ”rauhan kaupunki” huolimatta, se ei ole säilynyt rauhan kaupunkina. Daavid rakensi kaupungin uskonnolliseksi ja poliittiseksi pääkaupungiksi, joka sitoisi yhteen usein riitelevät Israelin heimot, mutta kansakunnan yhteyden särki pian pohjoisen kuningaskunnan irtautuminen eteläisestä. Pohjoisvaltakunnan kuninkaat estivät kansalaisiaan menemästä Jerusalemin jumalanpalveluksiin. Babylonialaiset tuhosivat Jerusalemin sen kansan syntien tähden. Sen jälkeen kun Jerusalem oli jälleenrakennettu ja siellä oli taas Salomon temppeliäkin upeampi temppeli, roomalaiset jälleen tuhosivat sen. Jeesus kertoo Luukas 19:42:ssa syyn tähän hävitykseen: "Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu.” Kaupungin asukkaat torjuivat hänet, joka on heidän ainoa todellinen rauhansa. Tänä päivänä Lähi-idän konflikti ja erimielisyydet hallitsevat kaupunkia.

Moshe Goldin mukaan (Israel’s Messenger, 23.11.2011) Israelin väestöstä 2 % eli 153,000 ovat kristittyjä. He edustavat roomalaiskatolisia, ortodokseja ja protestantteja. Enemmistö heistä on taustaltaan ei-juutalaisia, ja noin 80 % puhuu arabiaa. Pienin ryhmä kristittyjä ovat ns. messiaaniset juutalaiset, joita on Goldin mukaan vähän yli 10,000. He eivät kutsu itseään juutalaiselle kulttuurille vieraalla uustestamentillisella nimellä kristitty vaan käyttävät sen sijaan itsestään vanhatestamentillista nimeä messiaaninen. Lopulta niin sana Kristus kuin Messias tarkoittaa samaa henkilöä eli ”Voideltua”.

Psalmi ei kuitenkaan puhu vain maallisesta Jerusalemin kaupungista Israelissa. Maallista Jerusalemia kunniakkaampi on hengellinen Jerusalem, kaikkien niiden kirkko, jotka uskovat Jeesukseen Messiaana. Tähän meidän äitiimme Jerusalemiin apostoli Paavali kiinnittää katseemme (Gal.4:25-26) maallisen Jerusalemin vastakohtana.

Aina kun me olemme yhteisessä jumalanpalveluk-sessa, olemme kokoontuneet Jumalan Jerusalemiin. Tätäkin Jerusalemia repivät riidat ja se on synnin murtama. Me pyydämme ja odotamme sille rauhaa.

Tästä Jerusalemista puhuu virsi 164, jonka säkeistö neljä kuuluu alkukielestä (Samuel J. Stone) käännettynä näin: ”Vaikk’ halveksuen maailma,  näkee sen ahdingon, sit’ raastaa skismat rikki, uuvuttaa harhat niin, vartioss’ yhä nousee, rukous sen pyhien, ja öinen murhe päättyy, aamuiseen ilohon.”

Tämä Jerusalem saavuttaa täyden kunniansa vasta, kun Ilmestyskirja 21-22:n kuvaama uusi Jerusalem laskeutuu. Siellä Jumalan kansa elää täydellisessä turvassa. Siellä Daavidin Poika hallitsee heitä oikeudenmukaisesti iankaikkisesti. Tämä kaupunki on meidän ilomme. Tämän kaupungin puolesta nousevat rukouksemme ylös. Tätä kaupunkia kohti me vaellamme. Siellä saavutamme viimein rauhan.

Matkalla ollessamme rukoilemme hartaasti niin maalliselle Jerusalemille kuin hengelliselle kirkolle rauhaa ja etsimme niiden kaikkien jäsenten parasta. Rukoilemme juutalaisten kääntymistä Jeesuksen puoleen, rukoilemme taistelevan maanpäällisen kirkon jäsenten pääsyä riemuitsevaan, taivaalliseen kirkkoon. Taivaallista Jerusalemin kaupunkia me kaipaamme emmekä tyydy tähän maailmaan, jossa olemme vieraita ja muukalaisia.

 

Juhani Viitala