Kannatko sinä hedelmää Viinipuussa?

saarna Suomen Luterilaisen Tunnustuskirkon kesäjuhlien jumalanpalveluksessa

Pietarsaaren Merilässä sunnuntaina 4. heinäkuuta 2004

Johdanto…

1 Hedelmä on Odotettu[1]

1.1 Tosi viinipuu kantaa hedelmää

”Minä olen”. Näillä sanoilla tekstimme alkaa. Johanneksen evankeliumissa Jeesus käyttää samaa ilmaisua, ”Minä olen” (ego eimi), muun muassa sanoessaan olevansa Messias, Elämän Leipä, Maailman Valkeus ja se Hyvä Paimen[2]. Jeesus Nasaretilainen on Minä Olen. Tässä ilmaisussa me voimme kuulla kaiun 2:sta Mooseksen kirjasta (3:14), jossa Herra Jumala ilmoittaa nimensä: JHVH (Jahve), joka on käännettynä: Minä Olen.

”Minä olen totinen viinipuu” (jae 1), Jeesus sanoo. Luoduissa, ihmisten viinitarhoissa kasvavissa, viinipuissa me voimme nähdä joitain heijastuksia tämän totisen eli tosi viinipuun ominaisuuksista. Viinipuun tulee kantaa hedelmää. Maailmassa tuskin on yhtään viinitarhan omistajaa, joka hoitaa viinipuita vain silmäniloksi ja samalla toivoo, että ne eivät kantaisi hedelmää. Viinipuun tulee siis kantaa hedelmää. Niin myös tosi viinipuun – ja erityisesti sen. Vanhan testamentin Israel on kuvattu myös viinipuuna, mutta se on osoittautunut puutteelliseksi sellaiseksi[3]. Vanhan Israelin vastakohtana Jeesus on totinen viinipuu, se oikea ja tosi viinipuu. Se, että tämä tosi viinipuu kantaa hedelmää, runsaasti hedelmää, tulee kaksinkerroin vahvistetuksi, kun kuulemme, että viinitarhuri on Jeesuksen Isä! Saavuttaakseen odotetut tulokset viinitarhuri työskentelee viinipuun oksien parissa.

1.2 Viinitarhuri hoitaa Viinipuun oksia

Jeesus nostaa esiin tekstimme vertauksessa tai allegoriassa sanan ja käsitteen hedelmä. Hän kertoo opetuslasten elintärkeästä yhteydestä itseensä, jotta he voisivat kantaa hedelmää. Itse viinipuu ei tarvitse hoitoa, mutta sen oksat tarvitsevat. Viinitarhuri hoitaa oksia viinipuussa. Hän karsii pois. Hän puhdistaa. Kaiken tämän Hän tekee, jotta oksat kantaisivat runsaamman hedelmän.

1.2.1 Karsii

”Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois” (jae 2). Ennen kuin oksa voidaan karsia pois sen on täytynyt tulla oksaksi viinipuuhun. Viinipuun oksaksi tullaan uskon kautta – uskon, joka syntyy evankeliumin voimasta Sanassa ja kasteessa. Me kuulimme Jeesuksen sanovan: ”Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut” (jae 3). Mutta kaikki eivät pitäydy Kristukseen, vaan jotkut lankeavat uskosta. Ulkoinen syy voi vaihdella, mutta pohjimmiltaan kyseessä on aina epäusko, joka tukahduttaa uskon ja samalla tekee mahdottomaksi Jumalalle mieluisien tekojen tekemisen. Lähes yhdeksänkymmentä prosenttia suomalaisista on kastettu Kolmiyhteisen Jumalan nimeen[4]. Kuitenkin, koska kansankirkko[5] on laiminlyönyt Kristuksen antaman käskyn opettaa kastettuja pitämään kaikki mitä Hän on Kirkon käskenyt pitää[6], on uskon liekki, joka kerran sytytettiin kasteessa, sammunut monien sydämissä. Jos Pyhän Hengen ei anneta ravita uskoa armonvälineiden kautta, usko kuihtuu ennemmin tai myöhemmin. Silloin ihmisestä tulee oksa, joka ei kanna hedelmää; risu tuleen heitettäväksi. Jos perkele ja lihamme pääsevät sydämemme hallitsijoiksi, silloin alamme etsimään (teko)syitä, jottei tarvitsisi mennä seurakunnan kokoukseen Jumalan sanan kuuloon, ettei löytyisi aikaa Raamatun lukemiseen tai Jumalan kanssa keskustelemiseen rukouksessa.

Jumalalla on työkalunsa hedelmää kantamattomien oksien karsimiseen. Juudas teki itsemurhan. Ananias ja Safira kaatuivat kuolleina maahan Pietarin edessä. Jumala voi puuttua elämäämme suoraan. Mutta Hän ei aina toimi näin tässä elämässämme. Hän on antanut Kirkolleen avaintenvallan, Kirkon parhaaksi. Kun seurakunta käyttää avaintenvaltaa ja sulkee katumattoman ihmisen seurakunnasta, palvelee myös tämä Jumalan tarkoitusta: ”Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.”[7] Kirkko- ja oppikuri ovat työkaluja, joiden kautta Jumala karsii pois vääriä oksia. Muutoinhan ne levittäisivät pahuuttaan myös hedelmää kantaviin oksiin[8].

1.2.2 Puhdistaa

Viinitarhuri karsii pois hedelmää kantamattomat oksat, jotta hedelmää kantavat oksat saisivat paremman mahdollisuuden hedelmän tuottamiseen. Jeesus sanoo, että jokaisen oksan, ”joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän” (jae 2). Tästä Luther opettaa, että ”Hän [Jumala] ei anna hänen [kristityn] olla joutilaana, vaan lähettää hänelle koettelemuksia, jotka pakottavat hänet harjoittamaan uskoaan; Hän antaa perkeleen ja maailman vainota häntä ulkoisilla ja sisäisillä vainoilla. Näiden kautta Hän puhdistaa ja trimmaa oksia, tehdäkseen ne vahvemmiksi ja paremmiksi. Kaikki tämä tapahtuu, jotta he voisivat kantaa enemmän hedelmää; jotta heidän uskonsa vakautuisi yhä enemmän ja koettelemusten seurauksena voisi tulla varmaksi ja vahvaksi; jotta he ylistäisivät Jumalaa yhä enemmän, rukoilisivat, saarnaisivat ja tunnustaisivat.”

1.3 Oksat saavat voimansa puusta

”Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut” (jae 3). Evankeliumi on Jumalan voima itsekullekin uskovalle pelastukseksi[9]. Jeesuksen opetus on elämää antava ja voimallinen. ”Sillä siinä” eli evankeliumissa ”Jumalan vanhurskaus ilmestyy”[10] , niin kuin apostolikin opettaa. Jeesus Kristus, Vapahtajamme, on evankeliumin ydin. Evankeliumin sanassa Kristus itse tulee meidän luoksemme. Vähästä katekismuksesta luemme, että Pyhä Henki on kutsunut meidät evankeliumin välityksellä ja että ”hän joka päivä antaa minulle ja jokaiselle uskovalle rajattomasti kaikki synnit anteeksi”. Ihanin evankeliumi, jonka tiedän, on syntien anteeksiantamus Kristuksen nimessä ja veressä. Meillä – jotka itsessämme olemme ansainneet vain iankaikkisen kadotuksen helvetissä – on Kristuksen veren kautta pääsy kaikkeinpyhimpään[11] ja me voimme rohkeasti ja luottavaisina lähestyä Jumalaa[12] .

”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa.” (jae 4)

”Pysykää minussa” edellyttää, niin kuin aiemmin jo kuulimme, että meistä jo on tullut oksia ja että edelleen olemme viinipuussa, Kristuksessa. Me emme voi tehdä mitään tullaksemme viinipuun oksiksi. Mutta kun me nyt uskon kautta olemme oksia Kristuksessa, kehottaa Hän meitä myös pysymään Hänessä ja olemaan kääntymättä pois Hänestä. Kristus on uskovassa. Hän lupaa myös pysyä meissä, kun me pysymme Hänessä. Ja me pysymme Jeesuksessa, kun evankeliumin elämää antava vesi, viinipuussa virtaava mahla, saa ravita meitä. Hedelmää voimme kantaa vain, kun me olemme Kristuksessa ja Kristus on meissä. Jos joku ei ole Kristuksessa, hän ei voi myöskään kantaa Jumalaa miellyttävää hedelmää. Epäuskoisenkin teot voivat ulkoisesti muistuttaa niitä hyviä tekoja, joita uskovat tekevät, mutta vain uskovan teot ovat Jumalalle mieluisia hyviä tekoja. Jotta voimme tehdä hyviä tekoja, eli tuottaa Jumalaa miellyttävää hedelmää, meidän on suunnattava katseemme uskossa Kristukseen. Ainoastaan pysymällä viinipuussa me voimme kantaa hedelmää.

1.4 Väliotsake

Kristuksessa, tosi viinipuussa olevien oksien odotetaan kantavan hedelmää. Kristus on täydellinen; viinipuu on virheetön. Isä, parhain viinitarhuri, hoitaa itse oksia: Hän karsii huonot oksat pois; Hän puhdistaa eläviä oksia. Ja voima hedelmän kantamiseen tulee siitä puhtaasta ja elämää antavasta vedestä, mahlasta, joka virtaa rungosta oksiin, eli Kristuksen Sanasta, evankeliumista.

2 Oksat tuottavat hedelmää[13]

”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.” (jae 5)

Jeesus sanoo toistamiseen, että Hän on viinipuu. Se on Hän, eikä kukaan muu. Aitoja oksia viinipuussa ovat ainoastaan ne, jotka ovat viinipuussa ja saavat voimansa siitä. Kun me uskomme Kristukseen Jeesukseen, me olemme oksia. Jos me emme usko Häneen, silloin emme ole oksia tosi viinipuussa. Asia on näin yksinkertainen. Mitään kolmatta vaihtoehtoa ei ole. Saman ajatuksen löydämme Jeesuksen sanoista: ”Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan, ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa.”[14]

Jeesus ei sano: Jos joku pysyy minussa ja minä hänessä, hän ehkä kantaa hedelmää… Ei, vaan Hän sanoo faktana, varmana tosiasiana, että hän, joka ”pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää”. Kun Kristus sanoo näin, silloin se myös on näin! Me voimme nähdä uskonhedelmiä toisissa uskovissa. Ehkä myös joskus omassakin elämässämme. Mutta turvan ja lohdutuksen haemme Kristuksesta, ja Hänen täydellisistä teoistaan sekä täytetystä työstään. Meidän hyvät tekomme ovat aina itsessään puutteellisia ja synnin likaamia, mutta Kristuksessa Jumala, ylitsevuotavassa armossaan, muuntaa meidän likaiset tekomme täydellisiksi, synnittömiksi ja ihaniksi teoiksi! Kristuksessa ja Kristuksen tähden tulevat meidän tekomme hyviksi. Ajattele millaisen valtavan lahjan me olemme uskossa Kristukseen saaneet! Kuule mitä Pyhä Henki kirjoittaa: ”Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.”[15]

Kuulimme Jeesuksen sanovan, että ”ilman minua te ette voi mitään tehdä.” Toisaalta, Jeesus sanoo tekstiämme edeltävässä luvussa opetuslapsilleen: ”joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö”[16]

2.1 Hedelmää kantamattomien oksien tuho

”Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat.” (jae 6) Jotta hedelmää kantavat oksat voisivat antaa runsaamman sadon, karsii ja puhdistaa Isä oksia viinipuussa. Samasta syystä Hän heittää pois hedelmättömät oksat. Poisheitettyjen loppu on karmea. Lopuksi ne oksat, jotka eivät ole kantaneet hedelmää, se tarkoittaa ihmisiä, jotka eivät ole uskon kautta olleet yhdistettyinä Kristukseen ja kantaneet hedelmää, heitetään ikuiseen tuleen. Helvetti ja muisto siitä, että kerran on ollut elävä oksa tosi viinipuussa ja maistanut taivaallista lahjaa sekä Jumalan hyvää sanaa[17], täytyy olla jotain paljon kauheampaa kuin mitä me koskaan voisimme kuvitella.

2.2 Väliotsake

Tämän voimakkaan kontrastin valossa me ymmärrämme, että Kristuksen rakkaudellinen kehotus ”Pysykää minussa” on tärkeä. Ja se, mitä Hän lupaa, on makeampi hunajaa[18]: ”niin minä pysyn teissä”! Kun me olemme Kristuksessa, silloin me kannamme Jumalalle mieleistä hedelmää. Mutta se ei ole tämä hedelmä, joka pelastaa meidät, vaan se hedelmä, jonka Kristus on ansainnut koko maailmalle täydellisessä elämässään ja pyhässä uhrissaan ristinpuulla.

3 Siunaus[19]

3.1 Rukous

”Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen.” (jae 7) Kun tosi viinipuun mahla saa ravita oksia ja virvoittaa sielun, kun me olemme Kristuksessa ja Kristus on meissä, silloin tapahtuu se ihme, että me – uuden ihmisen puolesta – alamme rakastamaan Jumalaa ja Hänen lakiaan. Hänen tahtonsa tekemisestä tulee meissä olevan uuden ihmisen tavoite ja suuri ilo! Kristittyinä me rakastamme Herran lakia[20]. Rukouksessa meillä on Korkeimman Majesteetin lupa anoa, mitä ikinä tahdomme. Haluaisimmeko siis rukoilla jotain, joka on Hänen tahtonsa vastaista? Pyytäisimmekö, että me tulisimme irtirevityksi Hänestä? Ei, tällainenhan olisi häpeällistä! Tuollaiset pyynnöt tulevat vanhasta Aatamista ja sen sijaan, että ne olisivat Jumalan kunniaksi ja meidän parhaaksemme, palvelisivat ne pimeyden voimia. Kristitty tahtoo rukoilla Jumalan mielen mukaisesti. Jeesus on opettanut meitä pistämään koko luottamuksemme Jumalaan, kun Hän opetti meitä rukoilemaan: ”Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaissa”[21]. Ja Hän, Jumalan oma Poika, antoi meille myös esimerkin tästä tuskantäyteisessä rukouksessaan Getsemanessa![22] Eikö se olekin monta kertaa onni, että rukouksiimme ei vastata juuri sillä tavoin kuin mitä itse olisimme ajatelleet parhaaksi? Luulen A. L. Strongin ymmärtäneen tämän raamatullisen tosiasian, kun hän eräässä virressään kirjoittaa: ”Kiitos, että rukoukset monet, monet kuulit sä. / Kiitos, että pyynnöt toiset / eivät saaneet täyttyä.”[23] Kristitty tahtoo rukoilla Jumalan mielen mukaisesti ja rakentaa Hänen valtakuntaansa myös rukoustensa kautta. Me voimme olla varmat, ”että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä”[24], niin kuin apostoli Johannes ensimmäisessä kirjeessään kirjoittaa. Mikä jalo etuoikeus ja vastuu meillä onkaan, kun me olemme saaneet Jumalalta Hänen armossaan luvan anoa mitä ikinä tahdomme ja Kristuksen lupauksen ”ja te saatte sen”!

3.2 Jumala tulee kirkastetuksi uskovien tekojen kautta

”Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni.” (jae 8) Me, jotka olemme saaneet uudestisyntyä Jumalan lapsiksi; jotka olemme tehdyt kuningaskunnaksi ja papeiksi Jumalalle, Isällemme[25], olemme kutsutut elämään elämämme Jumalan kunniaksi. Hyvä ja viisas on Paavalin ohje: ”teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi.”[26] Kun me, jotka olemme oksia tosi viinipuussa, kannamme runsaan hedelmän, se koituu Isän Jumalan kunniaksi. Meistä ei tule uskovia ja Kristuksen opetuslapsia hedelmän tuottamisen kautta. Meistä ei tule kristittyjä tekojemme kautta tai niiden tähden. Tämä on selvää tästä Kristuksen opetuksesta, jota olemme tänään opiskelleet. Mitä Kristus tarkoittaa tässä yhteydessä, kun Hän sanoo, että meistä tulee Hänen opetuslapsiaan? Emmekö olekaan tulleet opetuslapsiksi jo uskon kautta? Eikö Hän ole juuri sanonut, että me olemme jo puhtaat sen sanan tähden, jonka Hän on meille puhunut? Kaatuuko tässä koko luterilainen opetus siitä, että me olemme vanhurskautetut yksin uskon kautta emmekä tekojen kautta? Ennen kuin päätäpahkaa ryntäämme tähän saatanalliseen ansaan, kuulkaamme mitä Kristus meille opettaa Matteuksen evankeliumissa: ”Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.”[27] Valo on sytytetty ennen kuin se voi loistaa ja tulla nähdyksi. Hedelmä seuraa uskoa, niin kuin valon näkeminen seuraa valon ja tulen sytyttämistä. Ja lopuksi, yhtä typerää kuin olisi istua ja odotella, että viinirypäleistä ensin kasvaisi oksat, oksista runko ja rungosta lopulta juuret, jotka sitten juosta kipsuttaisivat ravinteikkaaseen multamaahan, yhtä typerää – niin, vieläpä paljon älyttömämpää – olisi odotella uskon hedelmien synnyttävän uskon sen sydämessä, joka hedelmän on tuottanut! Niin, meistä ’tulee’ eli osoittaudumme opetuslapsiksi maailman edessä tekojemme kautta. Maailma ei voi nähdä sisälle sydämeemme. Uskon hedelmien kautta maailma ymmärtää, että me olemme Jumalan lapsia. Hyvien tekojen ja tunnustuksemme kautta me kirkastamme Isää ja vahvistamme maailman edessä uskomme, sen että me olemme Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia.

Päätös

Tänään olemme saaneet kuulla siitä suhteesta, joka meillä on rakkaaseen Vapahtajaamme ja Jumalaamme. Me olemme saaneet kuulla kuinka armollinen Jumalamme antaa meille kaikki syntimme anteeksi Kristuksen nimessä ja kuinka rikas Hän on armossaan, kun Hän kasvattaa meitä rakkaudessaan puhdistaessaan meitä, jotka olemme oksia tosi viinipuussa. Se on armoa armon päälle, kun Hän Kristuksen tähden tahtoo katsoa myös meidän tekoihimme ja tekeepä sen vielä rakkautta täynnä olevalla isänsydämellä! Hän lukee eli katsoo meidän puutteelliset tekomme täysin puhtaiksi, pyhiksi ja täydellisiksi siitä syystä, että me jo uskon kautta omistamme kaikki Kristuksen täydelliset teot. Ja Kristus on ottanut meidän puutteelliset tekomme ja sovittanut myös ne veressään. Kaikki tämä, jotta Jumala tulee kirkastetuksi ja kunnioitetuksi nyt ja iankaikkisesta iankaikkiseen siinä mitä Hän tekee meissä ja meidän kauttamme. Hyviä tekoja ovat kaikki ne teot, jotka ovat tehdyt uskossa. Ne voivat olla suuria tai pieniä; jokapäiväisiä tekoja, jotka tehdään siinä arkipäiväisessä työssä, johon itse kukin on kutsuttu tai sankaritekoja, jotka Jumala sallii meidän tekevän. Tärkein ja keskeisin asia on, että me uskomme Kristukseen; että pysymme siinä luterilaisessa ja kirkkaassa raamatullisessa opissa, että meidät vanhurskautetaan yksin uskon kautta Kristukseen.

Aamen![28]

Jan-Erik Tiri

teol. yo.

==================================================================

He does not let him be idle but sends him trials which compel him to exercise his faith; He lets the devil and the world hound him with external and internal persecutions. Thereby He purifies and trims the branches, to make them stronger and better. All this is done that they may bear all the more fruit; that their faith may assert itself more and more and, by reason of trials, may become sure and strong; that they may praise God all the more, pray, preach, and confess. Then the Word and its power will increase everywhere. This applies both to the believers, who themselves become stronger in faith and in knowledge, and to many others, who are to be brought to faith by them. The result will be fruit that is not only large and perfect but, as Christ says here, also abundant.^[29]

[2] Joh. 4:25,26; 6:35; 8:12; 10:9; 10:11,14; 11:25; 14:6

[3] Ps. 80:8-16; Jes. 5:1-7; Jer. 2:21; Hes. 15; 19:10-14

[4] http://www.evl.fi/kkh/ktk/kertomus96-99/nelivuotiskertomus-02.shtml#P305_55751

^[29]Luther, M. (1999, c1961). Vol. 24: Luther's works, vol. 24 : Sermons on the Gospel of St. John: Chapters 14-16 (J. J. Pelikan, H. C. Oswald & H. T. Lehmann, Ed.). Luther's Works (Joh 15:3). Saint Louis: Concordia Publishing House.