Jumalanpalvelus Vaasassa sunn

Jumalanpalvelus Vaasassa sunn. 13.2.2005

1. paastonajan sunn. (Invocavit) – ”Jeesus kiusausten voittaja”

Saarnateksti: Matt. 16:21-23

1. Johdanto ja taustaa

Pitkäperjantai ja pääsiäinen. Olemme laskeutuneet paastonaikaan ja valmistaudumme kristikunnan suurimpaan juhlaan. Mikä olisikaan kohtalomme, jos meillä ei olisi pitkäperjantaita ja pääsiäistä; Kristuksen ristinkuolemaa ja ylösnousemusta? Aivan, ei minun tarvitse edes sanoa, kun kysymykseni jo nostattaa sydämeemme kauhukuvan. Olisimme edelleen synneissämme. Itse asiassa, olisimme varmuudella menossa kohti iankaikkista kadotusta.

2. Lunastajan kärsimys ja ylösnousemus ilmoitetaan opetuslapsille

Tekstimme kertoo, että Jeesus alkoi puhumaan ja opettamaan opetuslapsilleen tulevasta kärsimisestään, kuolemastaan ja ylösnousemisestaan. Tapahtumista ilman joita meillä ei olisi pitkäperjantaita eikä pääsiäistä.

Jos Kristus olisi toiminut ihmisajatusten mukaisesti, olisimme edelleen pimeydessä ja synnin kahleissa. Jotkut odottivat Messiaan tulevan hallitsemaan kunniakkaana ja voittoisana kuninkaana maan päällä. Ehkä Pietarilla ja muillakin opetuslapsilla oli tämä ajatus mielessään[1], kun kulkivat Vapahtajan seurassa ja näkivät Hänen opettavan oppia, joka vapautti synteihin kahlehditut; kun he näkivät Hänen parantavan parantumattomasti sairaita ja ajavan ulos riivaajia riivatuista. Mutta tällaisessa ajattelussa ollaan kiinnitytty ihmisnäkökulmaan. Syntiinlankeemuksen ongelma ei olisi sillä ratkennut, että Kristus olisi perustanut maallisen valtakunnan ja istuutunut maalliselle valtaistuimelle! Ei, vaan jotain suurempaa kuin loistokkaat valtakunnat ja maailmanvalta on se, että meidät on sovitettu Jumalan kanssa ja taivas on avattu uudelleen ihmisille! Hetkellinen kunnia, valta ja rikkaus tässä maailmassa on katoavaa. Iankaikkisuus on iankaikkista. Ja jokainen ihminen tulee viettämään iankaikkisuuden joko taivaan valtakunnassa tai helvetissä. Mitään kolmatta vaihtoehtoa ei ole.

Jeesus oli matkalla kohti Jerusalemia. Sinne Hän oli ollut matkalla aina syntymästään saakka. Hän syntyi ihmiseksi kuollakseen Jerusalemin kaupunginmuurin ulkopuolella viattomana Jumalan Uhrikaritsana ihmisten puolesta. Nyt Hän alkoi valmistamaan myös opetuslapsiaan tämän kohtaamisessa.

Opetuslasten reaktio lienee ollut hämmennyksentäyteinen. Ehkä he kokivat samoin tällä ensimmäisellä kerralla, kun kuulivat Kristuksen kuolemasta, kuin mitä Matteus kertoo heidän tunteneen myöhemmin. Hän kirjoittaa, että ”he tulivat kovin murheellisiksi.”[2] Olihan kyseessä heidän rakas opettajansa, Vapahtajansa ja ystävänsä! Jos me kuulemme jonkun rakkaamme olevan lähdössä pois tyköämme, esim. jos hän on saanut jonkin kuolemaan johtavan sairauden, ymmärrämme, että tällainen uutinen raapaisee syvältä ja on tuskallinen. Toisaalta, jos olemme odottaneet, jostakusta jotain suurta ja sitten hän valitseekin toisen tien, saattaa tällainen nostattaa meidät vastarintaan. Kuinka monessa perheessä onkaan ihmiskunnan historian aikana käyty se keskustelu, kun vanhemmat ovat tahtoneet lapsestaan lakimiestä, lääkäriä tai muuta vaikutusvaltaista ja hyväpalkkaista, mutta lapsi lähteekin seuraamaan Vapahtajaansa ja tekemään Hänen valtakuntansa työtä, työtä, joka ei välttämättä ole tämän maailman silmissä minkään arvoista. Historiasta muistamme esim. Lutherin tuottaneen isälleen suuren murheen jättämällä lakiopinnot ja lähtemällä luostariin…

3. Pietari nuhtelee Jeesusta

Luemme: ”Silloin Pietari otti hänet erilleen ja rupesi nuhtelemaan häntä”. Pietari näki mielettömänä sen, mitä Jeesus juuri oli heille sanonut kärsimyksestään ja kuolemastaan. Liekö Pietarin ajatukset takertuneet vain Jeesuksen sanoman alkuosaan unohtaen, että Hän oli sanonut myös nousevansa kolmantena päivänä kuolleista? Pietari ei ymmärtänyt mitä sanoi, kun nousi Vapahtajaa nuhtelemaan! ”Jumala varjelkoon, Herra, älköön se sinulle tapahtuko”. Näiden muutamien sanojen sanoma on sellaista kaliiberia, että niitä ei pidä pelkästään kädenhuitaisulla ohittaa. Ainakaan Vapahtajamme ei tehnyt niin.

Me muistamme kuinka perkele kiusasi Jeesusta 40 päivää ja 40 yötä autiomaassa. Muistamme kuinka Vapahtaja löi saatanan Jumalan sanalla takaisin eikä antanut sille periksi. Kristuksen rakkaus ihmiskuntaan paloi voimakkaampana kuin kiusausten houkutukset. Hän oli tullut ihmiset pelastamaan, ja sen Hän oli myös tekevä. Vaikka Kristus ei Jumalana voinutkaan langeta syntiin, olivat kiusaukset todellisia. Raamattu todistaa, että Jeesus Kristus ”on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.”[3] Kiusaukset voivat tulla hyvin erilaisina. Voivatpa ne tulla myös aivan valkeuden vaatteisiin kätkeytyenkin. Kirjoittaahan apostoli, että ”itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi.” (2. Kor. 11:14). Satana on yrittänyt tuhota (ja valitettavan hyvin on monen kohdalla onnistunutkin) ihmiskuntaa kokonaisuutena ja jokaista ihmistä yksilönäkin. Syntiinlankeemuksessa hän oli viettelijänä. Adamin ja Evan kautta hän sai langetettua koko ihmissuvun kiroukseen. Jos Kristus olisi kuunnellut Pietarin neuvoa ja jättänyt kärsimyksen, ristinkuoleman ja kuolleista nousemisen väliin, kuka silloin olisi voittanut?

Ilman Kristuksen kärsimystä ja ristinkuolemaa olisimme tuhoon tuomitut. Pietarin nuhdesanojen saatanallisuus ei ehkä näy, jos ei tunne Jumalan pelastussuunnitelmaa. Siihen kuului Messiaan kärsimys ja uhrikuolema.[4] Pietarin sanoja voisi tulkita inhimillisestä näkökulmasta, ja tällöin hän luultavasti saisi lähes koko ihmissuvun sympatian puolelleen. Yrittihän hän estää ystävänsä käymistä kuolemaan ja kärsimykseen!

Meilläkin on lihassamme se synnin aiheuttama turmelus, joka mielellään liittoutuu Sielunvihollisen kanssa Jumalan suunnitelmia vastaan. Ylpeys ja omaviisaus voivat nostattaa meidätkin puhumaan ja toimimaan Jumalaa vastaan, jos emme ole valmiita nöyrällä mielellä ja aralla tunnolla kuulemaan, mitä Jumala sanassaan sanoo. Jos Pietari, joka juuri tekstiämme edeltävässä kohdassa oli tunnustanut Kristuksen elävän Jumalan Pojaksi ja saanut Kristukselta taivasten valtakunnan avaimet sekä sen todistuksen, että Pietarin tunnustuksen kalliolle Kristus rakentaa Kirkkonsa, heti kohta lankeaa näin pahasti, kuinka onkaan meidän laitamme? Eikö meidänkin ole syytä olla varuillamme ja ottaa todesta Pyhän Hengen varoitus: ”Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea”? (1. Kor. 10:12)

4. Jeesus nuhtelee Pietaria

Mutta Jeesus kääntyi ja sanoi Pietarille: ”Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten”.” Jos Pietari olisi pysynyt kannassaan, joka soti taivaallisen Isän tahtoa vastaan, olisi hän saanut kuulla lopulliset sanat tuomiopäivänä: ”Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.”[5] Jeesus ei kuitenkaan jättänyt Pietaria tähän ajatteluun, vaan mitä ankarimmin nuhteli häntä. Kristus on Mestari ja Opettaja, Pietari oli oppilas.

Jos me asetumme Jumalan sanan totuuksia vastaan, olipa perustelumme ja selittelymme kuinka hurskaan kuuloisia tahansa, olemme vaarallisella tiellä. Jos mekin ajattelemme vain ihmisnäkökulmasta niin, eikö olisikin hienoa, jos Jeesus olisi meidän presidenttimme, joka voisi perustaa kauppoja, joista kaikki saavat hakea haluamansa ruoan maksutta? Ja sitä mukaa kuin hyllyistä otetaan tavaraa, ne täyttyvät niin kuin silloin, kun Jeesus siunasi ne muutamat leivät ja kalat, joista riitti ruokaa tuhansille. Eikö olisikin erinomaista, jos tämä presidenttimme kykenisi parantamaan kaikki sairaat ja sairaalat voitaisiin lakkauttaa? Meidänkin on hyvä muistaa, mitä Paavali kirjoittaa: ”Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat, koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta, me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset.”[6]

Meidänkin on syytä, koska olemme Adamin jälkeläisiä ja meissäkin on se vanha ihminen, joka sotii Jumalan totuutta vastaan, kuultava, mitä Jumala sanansa kautta puhuu. Kristus ei tänään kuitenkaan seiso edessämme näkyvällä tavalla niin kuin Hän teki apostolien keskuudessa. Kuitenkin Hän puhuu edelleen keskuudessamme ja Hänen sanansa ovat yhtä todet ja varmat. Hän puhuu meille Raamatun sanan kautta. Hän tahtoo ohjata myös jokaisen kristityn seurakuntaan, jossa Hänen sanaansa uskotaan ja myös julistetaan käytännössä sen mukaisesti. Jumala puhuu erityisesti seurakunnissaan. Onhan kirjoitettu: ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.”[7] Seurakunnilla ja kirkoilla ei ole mitään oikeutta sanoa mitään muuta kuin sen, mitä Henki niille opettaa. Apostolitkin olivat valmiita kuulemaan yhdessä seurakunnan kanssa, mitä Henki Seurakunnalle sanoo. Näinhän tapahtui ns. ensimmäisessä kirkonkokouksessa, jossa käsiteltiin seurakuntia (siis ei pelkästään Jerusalemin seurakuntaa) koskevia asioita. Apostolitkin olivat valmiita kuulemaan ja punnitsemaan muiden näkökulmia ja keskustelemaan aiheesta ennen lopullista päätöstä. Kuinka paljoa ennemmin meidän onkaan syytä kuulla veljiä Kristuksessa ja rakkauden hengessä totuuden sanan äärellä rukouksin etsiä vastauksia mieltämme askarruttaviin kysymyksiin. Kuunnelkaamme yhdessä Mestariamme ja Vapahtajaamme!

5. Pietarin ihana todistus kärsivästä Vapahtajasta ja Hänen lunastustyöstään

Kristuksen ei tarvinnut kuulla ihmisten neuvoja ja näkökulmia. ”Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman.”[8] Hän torjui Pietarin nuhteet, sillä Hänen ”piti menemän Jerusalemiin ja kärsimän paljon vanhimmilta ja ylipapeilta ja kirjanoppineilta ja tuleman tapetuksi ja kolmantena päivänä nouseman ylös.” Pian myös Pietari ymmärsi Kristuksen kärsimyksen, kuoleman ja ylösnousemuksen arvon! Kuinka ihanat ovatkaan apostoli Pietarin sanat 1. kirjeessään, kun hän vakuuttaa, ”ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan, hänen, joka tosin oli edeltätiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten, jotka hänen kauttansa uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että teidän uskonne on myös toivo Jumalaan.”[9]

6. Yhteenveto ja päätössanat

Me emme pistä turvaamme ja toivoamme näkyvään prameuteen. Ei meillä ole piispoja kultaisine sauvoineen ja koristeltuine hiippoineen. Meidän ei tule katsoa kirkoissakaan ulkoiseen loistoon, väenpaljouteen tai kirkkorakennusten jylhyyteen. Sen sijaan lampaankorvalla kuunnelkaamme, onko evankeliumi ristiinnaulitusta Kristuksesta kaiken ytimessä. Jos kirkossa julistetaan oikein vanhurskauttamisopista, silloin voimme iloita, sillä tiedämme, että silloin myös sielut saavat vapautuksen evankeliumin voimasta tällaisen julistuksen kautta! Jos taas julistus on jotain muuta, silloin on syytä vetäytyä kuulemasta tällaista, jos sielujemme autuus on meille kallis. Olkoon siis kirkossamme, seurakunnissamme ja julistuksessamme aina se sama ydin, josta Paavalikin huudahti: ”Me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta”![10] Me saamme uskossa tarttua siihen Kristuksen täydelliseen työhön, jonka Hän on meille tehnyt. Hän on kärsinyt kiusaukset voittajana ja sovittanut syntimme verellään. Kun me lankeamme kiusauksissa, saamme Kristuksen tähden uskoa sen anteeksi ja nousta. Varmaa on, että ”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.”[11] Sen tähden, me saamme turvallisin mielin lohduttautua evankeliumin sanalla tänäänkin kaikkia syntejämme ja kaikkea meissä olevaa pahuutta vastaan. Kasteen armoliitto on voimassa yhä ja se kantaa iankaikkisuuteen! Siinä meille on lahjoitettu se anteeksiantamus ja autuus, jonka Kristus on kärsimisellään ja kuolemallaan hankkinut sekä ylösnousemuksellaan vahvistanut. Kasteessa meille on lahjoitettu Kristus ja koko taivaan valtakunnan ihanuus. Tämän sinäkin saat uskoa varmaksi ja todeksi kohdallasi. Sillä sanoohan Herra: ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu”![12] Saamme olla kiitollisia Jumalalle siitä, että pitkäperjantai ja pääsiäinen eivät ole vain jonkun maallisen sankarin muistopäiviä, vaan ne kertovat siitä pelastuksestamme, jonka Jeesus Golgatalla meille ansaitsi ja haudasta nousemisellaan vahvisti! Olkoon Vapahtaja kanssamme myös tänä paastonaikana ja vieköön meidät kotiin, kun aikamme päättyy täällä maan päällä.

Amen.[13]

Vikaari, SLT, Vaasa

Jan-Erik Tiri

(teologinen tarkistus: pastori Juhani Viitala)

[1] Näin ajatteli mm. Luther: Tohtori Martti Lutherin saarnoja ja selityksiä Suomen kirkon uusille evankeliumi-teksteille. Toim. B. ja R. Sarlin. Toinen vuosikerta. Helsinki 1892 (SLEY). S. 118-122.