Lohdutus Lupauksessa – Siunaus Messiaassa

1 Alkusanat ja taustaa

Herra, anna meidän kuulla Sinun äänesi ja anna meille siunauksesi Herramme Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa. Amen.

Tekstimme tapahtumia voitaisiin kutsua perhetragediaksi. Patriarkka Iisakin perheessä olivat kaikki keskeiset perheenjäsenet sotkeutuneet syntisiin tekoihin, enemmän tai vähemmän. Tästä huolimatta Jumala ohjasi heidän elämäänsä ja se oli Hän, joka sanoi ’viimeisen sanan’. Olisimmeko voineetkaan odottaa muuta?

Me tunnemme varmastikin hyvin kertomuksen, kuinka Jaakob valehteli isälleen ja otti hänen siunauksensa näyttelemällä Eesauta. Yksi seuraus näistä perheenjäseneten syntisistä teoista oli, että ”Eesau alkoi vihata Jaakobia”[1] ja hän ajatteli jopa tappaa Jaakobin Iisakin kuoltua[2]. Tämän päivän tekstissämme saamme kuulla, kuinka patriarkka Jaakob sai lohdutuksen lupauksen sanassa ja siunauksen Messiaassa. Saamme kuulla myös, kuinka me saamme ammentaa lohdutuksemme evankeliumin lupauksesta ja että mekin olemme siunatut Kristuksessa Jeesuksessa, siinä Messiaassa, johon myös patriarkat ja muut Vanhan testamentin uskovat uskoivat.

2 Matkalla

2.1 Jaakobin matka

Jaakobin matkaa voinee kutsua pakomatkaksi. Pakomatkaksi hänen veljensä vihalta ja murha-aikeilta. Iisak oli lähettänyt Jaakobin Harraniin hakemaan itselleen vaimoa. Patriarkka Iisak oli siunannut Jaakobia ennen matkaa Paddan-Aramiin – ja tällä toisella kerralla Iisak teki sen halukkaalla ja Jumalalle kuuliaisella sydämellä. Matka Laabanin, Jaakobin enon, maahan ja perheeseen oli pitkä. Pitkä ja yksinäinen. Jumala tunsi Jaakobin heikkoudet ja syntiset taipumukset. Varmastikin Hän käytti matkaa ja sen tapahtumia Jaakobin kouluttamiseen.

Eräänä yönä tällä matkalla tapahtui jotain, jonka Pyhä Henki on nähnyt viisaudessaan hyväksi tallentaa meillekin Raamattuun. Me luimme, että Jaakob ”osuui erääseen paikkaan, johon yöpyi, sillä aurinko oli laskeutunut” (j. 11). Linnuntietä matka Beershebasta Beeteliin – paikkaan, jossa Jaakob nyt oli – on noin 83 km.[3]

Jaakobin yösija ei ollut mikään viiden tähden hotelli. Sen sijaan hän sai nukkua miljoonien tähtien alla. Hänellä ei ollut pehmeää höyhentyynyä, vaan ”hän otti sen paikan kivistä yhden, pani sen päänsä alaiseksi ja asettui nukkumaan" (j. 11). Jaakob nukahti vieraassa paikassa, paljaan taivaan alla ja syvemmän yksinäisyyden tunteen kanssa kuin ehkä osaisimme aavistaakaan[4].

2.2 Sovellus

Ehkäpä meilläkin on ollut elämässämme – tai juuri tällä hetkellä on – tilanteita, joissa syntiset tekomme ovat aiheuttaneet suuria ongelmia. Ehkäpä asiat ovat edenneet niin pahalle tolalle, että emme enää pysty niitä kääntämään parhaaksemme, vaan joudumme ottamaan vastaan sen iskun, joka on tullakseen. Ehkäpä uskokin näyttää kadonneen ja kaikki näyttää pimeältä ja toivottamalta. Voi tuntua siltä, että haluaisi vain paeta kaikkea. Tällöin ei ole mitään väliä sillä sattuuko olemaan autiomaassa vai hotellissa. Silloin ei ole merkitystä sillä onko pään alla kivi vai höyhentyyny. Tällöin haluaisi vain vajota pois tästä pahutta täynnänsä olevasta maailmasta, maailmasta, joka ilmaisee olemassa olonsa myös meidän omassa lihassamme ja taistelee Henkeä vastaan![5] Valehtelu, petos ja kapinointi Jumalaa ja Hänen luomisjärjestystään vastaan perheessä ja yhteiskunnassa, samanlaiset synnit, joita löydämme Iisakin perhepiiristä, eivät ehkä ole täysin tuntemattomia meillekään. Ehkäpä voi näyttää myös siltä, että sydämemme on lopullisesti rakastunut tähän maailmaan ja että tämä pimentää uskonelämämmekin Kristuksen seuraajina…

Älkäämme kuitenkaan hukkuko synteihimme ja ongelmiimme, ongelmiin, jotka ovat syntiemme seurausta. Ehkäpä Jumala antaa meillekin lohtua lyhyestä kertomuksesta Jaakobin elämästä. Muistakaamme aina, että meidän Jumalamme tahtoo antaa meille ”tulevaisuuden ja toivon”[6] ja että Hän on se samainen Herra, joka on antanut ”ainokaisen Poikansa” – joka on se Jaakobille luvattu jälkeläinen – ”ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankkaikkinen elämä”[7].

3 Uni

Jaakob näki unen. Me voimme jakaa unen kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa Jaakob katselee ja huomioi, mitä tapahtuu[8]. Toisessa osassa painottuu kuuleminen: sen kuuleminen, mitä Herra sanoo hänelle.

3.1 ”Katso!” (Huomiointi osa)

”Niin hän näki, ja katso, maan päälle oli asetettu tikapuut, joiden pää ulottui taivaaseen, ja katso, Jumalan enkelit kulkivat niitä myöten ylös ja alas. Ja katso, Herra seisoi hänen edessänsä…”

Kuvakieli on voimakasta: tikapuut, enkelit ja itse Herra hänen edessänsä, tai niin kuin alkukieli voidaan kääntää: Herra tikapuiden yläpuolella. Mutta mikä on tämä tikapuut? Miksi Jumalan enkelit kulkivat niitä myöten ylös ja alas? Onko tarkoituksena, että ymmärtäisimme enkeleiden tarvitsevan tikapuut tullaksesen alas maan päälle ja noustakseen takaisin taivaaseen? Ei, enkelit eivät tarvitse tikapuita tai muitakaan inhimillisiä apuvälineitä voidakseen toteuttaa tehtäviään. Tämä on selvää niiden monien Raamatun kohtien perusteella, joissa kerrotaan enkeleistä ja heidän tehtävistään. Raamatun mukaan enkelit ovat ”palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat autuuden periä”[9].

3.1.1 Enkelit ja Jeesus Kristus, taivaan ja maan todellinen yhdistäjä

Johanneksen evankeliumin 1. luvussa jakeessa 51 Jeesus itse viittaa Jaakobin uneen, kun Hän sanoo: ”te saatte nähdä taivaan avoinna ja Jumalan enkelien nousevan ylös ja laskeutuvan alas Ihmisen Pojan päälle.” Jeesus Kristus on ainut todellinen taivaan ja maan yhdistäjä, ihmisten ja Jumalan välien yhdistäjä. Ihmistekoisin tikapuin emme pääse maasta Jumalan taivaaseen. Kristus Jeesus – ei mikään inhimillinen työ tai teko – oli ja on tie taivaaseen! Jeesus sanoo: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.”[10] Ja me luemme: ”Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus, joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä”[11].

Kun enkelit toimeenpanevat Jumalan käskyjä, he toimeenpanevat käskyjä Kolmiyhteiseltä Jumalalta. Kristus on tosi Jumala ja enkelit ovat kuuliaisia Hänen käskyilleen[12]. Häntä enkelit tahtovat palvella ja Häntä rukoilla ja palvoa. He rukoilevat ja palvovat häntä ylhäällä taivaan korkeuksissa; he rukoilevat ja palvovat Häntä alhaalla maan päällä! Enkelit nousevat ylös ja laskeutuvat alas Ihmisen Pojan päällä, juuri niin kuin Kristus on sanonut ja niin kuin he tekivät Jaakobin unessa tikapuiden päällä.

Enkeli Gabriel astui alas maan päälle ja kertoi neitsyt Marialle, että hän synnyttäisi Jumalan Pojan[13]. Enkelit puhuivat Joosefille sen jälkeen, kun Maria oli tullut raskaaksi Pyhästä Hengestä[14]. Herran enkeli puhui Kristuksen syntymästä paimenille ja ”yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa”[15]. Enkelit sanoivat, Joosefille, että heidän tulisi mennä Egyptiin[16] ja kertoivat hänelle, milloin heidän tulisi palata takaisin Israeliin[17]. Luemme, että perkeleen lopetettua Jeesuksen kiusaamisen erämaassa ”enkeleitä tuli hänen tykönsä, ja he tekivät hänelle palvelusta”[18]. Ja kun Jeesus oli suurimmassa tuskassaan Getsemanen puutarhassa ”hänelle ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti häntä.”[19] Enkelit laskeutuivat alas Ihmisen Pojan – Jeesuksen, Jumalan Pojan – päällä. Kristuksen tähden enkelit palvelevat myös meitä, Jumalan lapsia. Emmehän me olisi Jumalan lapsia ilman Kristusta ja Hänen pelastustyötään! Näin oli myös Jaakobin kanssa. Yhtheys taivaan ja maan välillä oli mahdollinen vain ja ainoastaan tulevan Messiaan eli Kristuksen tähden. Kristuksen tähden Jumalan enkelit ovat valmiita auttamaan myös uskovia. Tämä oli totta uskoville, jotka elivät Vanhan testamentin aikana samoin kuin se on totta myös uskoville Uuden testamentin ajalla. On vain yksi Jumalan perhe ja yksi yleinen, pyhä Kirkko.

3.1.2 Enkelit ja kirkko

Yhden yksikään kristitty ei voi ajatella, että evankeliumi on tylsän kuivahkoa. Jos joku ajattelee niin, niin alkakoon kaikki hälytyskellot soimaan täydellä teholla, jotta ihminen voisi tarkistaa onko hän oikealla tiellä vai sillä tiellä, joka johtaa ikuiseen kiroukseen[20]. Evankeliumi jumalihmisestä, Jeesuksesta Kristuksesta, joka on täyttänyt lain meidän puolestamme ja sovittanut meidät Jumalan kanssa on jotain niin korkeaa, että jopa pyhät enkelit haluavat katsahtaa siihen ja ihmettelevät Jumalan rakkautta meihin ihmisiin! Pietari kirjoittaa: ”Ja heille, koska he eivät palvelleet itseänsä, vaan teitä, ilmoitettiin se, mikä nyt on teille julistettu niiden kautta, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat teille evankeliumia julistaneet; ja siihen enkelitkin halajavat katsahtaa.”[21] Enkelit ylistävät Ihmisen Poikaa taivaissa ja maan päällä. Kristus on taivaissa, mutta Hän on luvannut olla myös siellä, missä kaksi tai kolme kokoontuu Hänen nimeensä[22]. Enkelit ovat lähetetyt palvelemaan Kristuksen tosi Kirkkoa, niin kuin me jo kuulimme: enkelit ovat ”palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat autuuden periä”[23]. Enkelit ovat kiinnostuneita Kirkon toiminnasta ja he ovat paikalla esimerkiksi silloin kun me vietämme jumalanpalvelusta tai opetamme lapsiamme pyhäkoulussa[24]. Enkelit iloitsevat, kun yksikin syntinen kääntyy[25] ja he tulevat ’murheellisiksi’ lihallisista asenteista ja elämäntavoista kristittyjen keskuudessa[26].

Me voisimme sanoa paljon enemmän tästä lohdullisesta ja rikkaasta opista enkeleistä ja heidän palveluksestaan, mutta meidän tulee kiirehtää eteenpäin, jotta ehdimme kuulemaan, mitä loppu tekstistämme tahtoo meille sanoa.

3.2 ”Kuule!” (aika kuulla)

3.2.1 ”Ensimmäinen” lupaus: ajallinen lupaus

Jaakobin unen toinen osa on hyvin tärkeä. Itse HERRA puhuu, ja kun Hän puhuu, silloin meidän on kuunneltava. Herra seisoi Jaakobin edessä – protaiden yläpuolella. Hän kertoi olevansa Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala. Jaakob sai tietää kenen kanssa hän oli tekemisissä unessaan. Jumala lupaa Jaakobille niin maallisia siunauksia kuin ikuisia siunauksia. Viimeksi mainitut eivät kosketa ainoastaan Jaakobia, vaan kaikkia ihmisiä ympäri koko maailmaa. Jumala oli antanut maan Jaakobin isoisälle, patriarkka Aabrahamille, ja hänen jälkeläisilleen. Nyt Jumala toisti lupauksensa Jaakobille: ”Tämän maan, jonka päällä sinä makaat, minä annan sinulle ja sinun lälkeläisillesi.” Jumala oli valinnut Jaakobin perimään Aabrahamille annetun siunauksen.

3.2.2 ”Toinen” lupaus: siunaus lupauksesta Messiaassa

Jaakob oli tehnyt syntiä Jumalaa vastaan. Hänen on täytynyt olla tietoinen siitä, että mikään hänessä itsessään ei oikeuttaisi häntä olemaan osana lupauksen linjaa. Jaakob tiesi hyvin, että hän ei ollut itsessään arvollinen olemaan tulevan Messiaan esi-isä. Mutta Herra Jumala on armollinen Jumala. Jopa Jaakob tarvitsi evankeliumia! Jeesus sanoi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä.”[27] Näin myös patriarkka Jaakobin, joka oli syntinen, tarvitsi kuulla lupauksen sanan. Pohjimmiltaan se ei ole muuta kuin evankeliumi Vapahtajasta. Kristuksen tähden Jumala antoi Jaakobille anteeksi ja toisti hänelle myös sen toisen siunauksen, jonka Aabraham[28] oli saanut. Jaakob sai lupauksen: ”sinussa ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä”. Tämä erityinen jälkeläine oli ja on Kristus Jeesus.

Jumalan lupaus siitä, että Jaakobin jälkeläiset tulisivat olemaan kuin maan tomu, ts. runsaslukuinen, toteutui. Hänen kahdentoista poikansa mukaan israelilaiset jakaantuivat Israelin kansan sisällä. Toinen lupaus, jonka Jaakob sai, oli lupaus erityisestä jälkeläisestä. Tämä lupaus toteutui kaksi vuosituhatta sitten, kun Kristus syntyi Beetlehemissä, opetti Israelissa, vuodatti verensä ja antoi henkensä Golgatan ristillä maailman – eli sinun ja minun – tähteni. Tämän Jumala on vahvistanut Kristuksen riemullisessa ylösnousemuksessa haudastaan kolmantena päivänä.

Jumala antoi Jaakobille suuret lupaukset. Herra osoitti, että Hän todellakin oli antanut Jaakobille anteeksi ja että Hän todella rakasti häntä. Tälle yksinäiselle vaeltajalle on Jumalan lupauksen ”minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, missä ikinä kuljet – – sillä minä en jätä sinua” täytynyt olla hyvin lohdulliset. Herra ja Hänen enkelinsä tulevat olemaan hänen kanssansa. Ja Herra tulee tekemään kaiken sen minkä on luvannut. Jaakob sai suuren lohdutuksen kuullessaan, että Herra on hänen kanssaan missä ikinä hän on tai kulkee. Jumalan armollinen läsnä olo ei ollut todellisuutta ainoastaan Beershebassa, missä pieni vanhatestamentillinen seurakunta eli patriarkka Iisakin opetuksen alaisena.

3.3 Sovellus

Patriarkka Jaakob sai uskon kautta ymmärtää, että hän oli yhtä aikaa vanhurskas ja syntinen. Syntinen itsessänsä, mutta vanhurskaaksi julistettu Jumalan edessä tulevan Messiaan tähden. Samoin myös me olemme itsessämme syntisiä, mutta vanhurskaaksi julistettuja Kristuksen tähden uskon kautta. Me luimme, että Jaakobin ja hänen siemenensä kautta ”tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä”. Myös sinä ja minä sisällymme tähän! Me olemme siunatut Jaakobissa ja hänen siemenessään, Messiaassamme Jeesuksessa. Varsinainen siunaus on Hänessä, meidän Vapahtajassamme. Hän on taivaan ja maan todellinen yhdistäjä, ihmisten ja Jumalan välien yhdistäjä. Kristuksessa taivas on avoinna sinulle ja minulle!

4 Ymmärrys

”Silloin Jaakob heräsi unestansa ja sanoi: ”Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä sitä tiennyt”. Ja pelko valtasi hänet, ja hän sanoi: ”Kuinka peljättävä onkaan tämä paikka! Tässä on varmasti Jumalan huone ja taivaan portti.””

Jumalan ilmestymisellä Jaakobille oli suuri vaikutus häneen. Varmastikin hän tiesi, että Jahve ei ollut mikään kuollut paikallisjumala. Mutta ”pelko valtasi hänet”, kun hän ymmärsi, että HERRA todellakin oli siellä – siellä missä Jakob oli – ja että Hän oli puhunut hänelle. Se hyvä huolenpito ja ylitsevuotava rakkaus, jota Jumala osoitti Jaakobille oli jotain, joka ei voinut jättää hänen sydäntään kylmäksi. Hänen sydämestään puhkesi tunnevirta: kiitollisuus, ylistys, pelko ja luottamus. Jumala oli kohdannut ihmisen. Hän oli siellä. Taivaat olivat avautuneet ja Jumala oli kommunikoinut Jaakobin kanssa. Ilmestysunessaan Jaakob oli saanut nähdä valkeuden enkeleitä ja HERRAN sekä kuulla Hänen äänensä ja kuulla toistetun lupauksen Messiaasta.

5 Summaus ja loppusanat

Tänään olemme saaneet tutustua pieneen historiikkiin Jaakobin elämästä. Me olemme saaneet kuulla, kuinka lupaus, evankeliumi, ilmoitettiin patriarkka Jaakobille ja kuinka hän sai lohdutuksen lupauksessa ja tuli siunatuksi lupauksessa hänen erityisestä jälkeläisestään, Messiaasta, joka on Kristus Jesus. Me olemme saaneet kuulla, kuinka Jumala ilmestyi Jaakobille ja lupasi olla hänen kanssaan ja samoin kuinka patriarkka sai nähdä pyhien enkeleiden kiipeävän ylös ja tulevan alas tikapuiden päällä. Me tutustuimme Jeesuksen sanoihin, kuinka enkelit nousevat ylös ja laskeutuvat alas Ihmisen Pojan päällä ja me teimme pienen ’tutkimusmatkan’ oppiin enkeleistä niin päivän saarnatekstin kuin Johanneksen evankeliumiin tallennetun Jeesuksen sanan pohjalta.

Kun me seuraavan kerran luemme Raamatustamme eteenpäin siitä mikä tänään on ollut saarnatekstinä voimme panna merkille, että Beetelin tapahtumilla oli suuri vaikutus Jaakobin elämään ja tekoihin.

Kuitenkaan näitä lupauksia ei ole annettu ainoastaan Jaakobin tähden. Myös me olemme saaneet ottaa vastaan saman jumalallisen varmuuden, että Vapahtaja Jeesus Kristus on tullut ja sisällyttänyt meidät luvattuun siunaukseen. Hän lähettää enkelinsä suojelemaan ja tekemään meille palvelustaan. Myös me saamme pyhällä pelolla lukea ja kuulla Herramme ääntä – saarnattuna oikein opettavassa kirkossa ja luettuna Pyhästä Raamatusta. Meillä on sama oikeus ja syy ylitsevuotavaan kiitollisuuteen kuin Jaakobilla oli. Herra on kanssamme! Me olemme, niin kuin apostoli kirjoittaa, ’lupauksen lapsia’[29] ja tämä on lohdullista muistaa, kun me nyt palaamme takaisin jokapäiväiseen elämäämme sen jokapäiväisine ongelmineen: jännitys perheessä, lasten ja vanhempien välillä; kun naapuriemme käytös suututtaa meitä; tai kun joku lähimmäinen tarvitsee apuamme juuri jännittävimmän jääkiekko-ottelun aikana. Me voimme heijastaa Jumalan rakkautta sanoissamme ja teoissamme. Ja kun kerran tällainen ystävä tai perheenjäsen eräänä päivänä puhuu meille hulistaan ja pelonaiheistaan elämässään, silloin me voimme jakaa heidän kanssansa sen sanoman, josta me olemme toivomme saaneet. Pitäköön armollinen Jumalamme meitä uskossa siihen asti kunnes me näemme Hänet kirkkaudessa. Amen.

Teol. yo.

Jan-Erik Tiri

(teologinen kontrolli ruotsalaiseen tekstiin, John F. Vogt)

[3] Aharoni, Yohanan. The Carta Bible Atlas. Jerusalem: Carta Jerusalem 2002. Sivu 43, kartta nr. 44.

[4] 1. Moos. 28:16 – Jaakob ei tiennyt, että Jumala oli hänen kanssansa Beetelissä, kun hän nukahti; luultavasti hän oli matkalla yksin ilman ystäviä ja palvelijoita.

[8] Voisimme kutsua tätä ”huomiointi tai havainnointi osaksi”.