Armo teille ja rauha Isältä Jumalalta ja Jeesukselta Kristukselta.

Päivän evankeliumi kuvaa tapahtuman jonka Jeesuksen opetuslapset Pietari, Jaakob ja Johannes ovat todistaneet. Pietari kirjoittaa (2.Piet.1:16): ”Me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta , vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa, Sillä hän sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden, kun tältä ylimmäiseltä kirkkaudelta tuli hänelle tämä ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt. Ja tämän äänen me kuulimme tulevan taivaasta, kun olimme hänen kanssaan vuorella.” Ilmoitus on selvä ja yksinkertainen. He näkivät Jeesuksen muodon muuttuvan. Hän kirkastui heidän edessään. Mark. kertoo asian: "Hänen vaatteensa tulivat hohtaviksi, niin ylen valkoisiksi, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä taida semmoisiksi valkaista," (Mrk.9:3). Raamattu kertoo myös, että ylösnousseen Jeesuksen näki enemmän kun 500 ihmistä. Hän oli silloinkin ”kirkastetussa” ruumiissa ilmestyen ilman maallisia rajoituksia milloin ja missä halusi. Nyt vuorella oli kuitenkin kyse muunlaisesta kirkastumisesta. Tiedämme, että se oli taivaallisen, se lopullinen kirkkaus joka nyt väläytettiin opetuslapsillekin.

Jos nyt joku tämän Raamatun todistukset kuultuaan sanoo, ettei Jumala ole antanut merkkejä itsestään niin sanoja on valehtelija vastoin sitä ilmoitusta joka asiasta on annettu. Ja jos joku näin tekee, voimme kysyä: ”Millä perusteella sitten hänen käsityksensä olisi varmempi todistus kuin tieto joka on säilynyt 2000 vuotta ja jota ei kukaan ole todistanut vääräksi? Jos nyt joku kuitenkin haluaa pitää kiinni epäuskostaan, siitähän on silloin kyse, niin siitä vaan. Eihän pässille mitään mahda jos se puskee päätä seinään ja saa siitä särkyä. Mutta tietäköön silloin kieltäjä myös, että hän silloin hyväksyy toisen tosiasian. Hän heittää luotaan tulevaisuuden jonka mm. Pietari silloin näki ja koki ja sai hänet huudahtamaan: ”Herra meidän on tässä hyvä olla.” Hän heittää luotaan paikan jossa on hyvä olla kuoleman jälkeen. Opetuslapset näkivät edesmenneitten Mooseksen ja Eliaan keskustelevan Jeesuksen kanssa paikassa jossa oli hyvä olla. Ymmärrämme uskon kautta miksi siinä oli hyvä olla; se paikka oli taivaan esikartano. Jumala väläytti opetuslapsille taivaan ihanuuden, jonka keskellä Jeesus kirkastettuna keskustelee niitten kanssa jotka ovat taivaan kirkkaudessa ja josta kuului nämä sanat: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt, kuulkaa häntä.” Rakkaat ystävät. Kannattaa kuulla Jeesuksen ääntä, uskoa häneen ja elää taivaan kirkkauden uskossa ja toivossa lunastettuna?

Nämä taivaasta kuullut sanat muistat varmaan kuulleesi ennenkin. Se tapahtui Jordanilla kun Jeesuksen kastettiin. Sanat liittyvät siis kasteeseen; sinunkin kasteeseesi. Siinä olet uudestisyntynyt taivaan kirkkauden omistajaksi, uskon kautta nyt ja kerran siellä missä on hyvä olla ikuisesti. Tämänkin voi kyllä epäuskossa kieltää, jos haluaa. Mutta mitä iloa siitä olisi kenellekään? Ei mitään.

Kristuksen kirkastuminen ja siihen liittyvät Isän Jumalan sanat todistavat myös tämän Raamatun sanan totuudeksi: ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko se tuomitaan kadotukseen.” (Mark.16:16). Usko siis ja pelastu sinne jossa on hyvä olla. Ellet usko ole sitten tuomittu pahaan paikkaan. Itse voit valita,,,,,(ajatustauko),,,,, Mutta huomatkaamme sanasta ”valita” tämä tosiasia. Koska olemme synnissä siinneet ja syntyneet, voimme valita vain sen toisen vaihtoehdoista nim. kadotuksen. ”Kaikki ovat syntiä tehneet…” sanoo Raamattu.  Mistä siis nyt saada sellainen voima eli usko ja luottamus kuultuun sanaan joka pelastaa???  Yksin armosta Jeesus Nasaretilaiselta, häneltä jonka kirkastaminen todisti, että hän on vanhurskas Jumalan Poika. Hän on se synnitön, joka yksin voi lunastaa meidät epävanhurskaat. Ketään muuta ei ole. Kuulkaamme siis häntä, niin kuin Isä Jumala pilvestä kehotti ja yhä Raamatussa kehottaa todistaen: ”Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanan kautta."

Kirkastusvuoren tapahtuman jälkeen Jeesus vei opetuslapset Jerusalemiin. Miksi hän niin teki? Oli tulossa pääsiäinen. Jeesus halusi, että opetuslapset Jerusalemissa oppisivat itse, myös näkemällä ja kokemalla todistamaan sen millä tavalla Jeesus on meidät lunastanut sinne missä on hyvä olla. Se oli tapahtuva hänen vanhurskaan verensä vuodattamisella meidän edestämme ristillä.

Mutta mikä oli kirkastusvuoren poikkeuksellisen tapahtuman syy ja tavoite? Jeesus halusi näyttää opetuslapsille lopputuloksen mikä hänen kärsimyksillään ja kuolemallaan oli oleva. Jeesus halusi antaa omakohtaisen kokemuksen omilleen siitä, että hän on taivaan avaaja syntiselle. Että hän on meidän lunastajamme kunniaan, kirkkauteen ja pyhyyten. Kokemus on ollut häkellyttävä opetuslapsille. Ei ihme, että Pietari, Jakob ja Johannes halusivat heti jäädä siihen paikkaan. Varmasti mekin olisimme halunneet. Mutta ajattele tätä. Kerran se hyvä paikka on totta meidänkin kohdallamme. Opetuslapsilla oli silloin "käsien ulottuvilla" nähtävänä se rauhan, kunnian ja kirkkauden asuinsija joka on meillekin olemassa. ”Minä menen valmistamaan teille asuinsijaa…” lohduttaa Jeesus sanallaan meitä Raamatussa. Vaikka opetuslapset eivät silloin ymmärtäneet kaikkea he saivat varmasti näytön siitä että taivaan kirkkaus on todellisuutta. Jeesuksen  olemuksen muutos, patriarkkojen näkeminen ja  Isän ääni eli Jumalan sana todistivat ja sai Pietarin huudahtamaan: "Meillä on tässä hyvä olla."

Pian muuttuivat Jeesuksen vaatteet kuitenkin taas arkisiksi. Teksti sanoo: ”Ja he näkivät vain hänet yksinänsä.” Kirkkaus ja kunnia olivat poissa näkyvistä. Mutta ne olivat poissa vain näkyvistä. Jeesus vain luopui taas näyttämästä kuka hän todella on. Miksi tämä Jumalan alennustila???  Meidän tähtemme.”Hänet havaittiin olannaltaan sellaiseksi kuin ihminen,” sanan mukaan, siis niin kuin sinä ja minä. Hänen täytyi tyhjentää itsensä kirkastusvuorellakin, jatkaakseen matkaansa Jerusalemiin. Ihmisen Poika on tullut pelastamaan sitä mikä kadonnut on, sinut ja minut. Hänen oli palattava vielä hetkeksi olennaltaan sellaiseksi kuin sinä ja minä, että hän meidät kirkastaisi itsensä kaltaiseksi.

Mutta kysymme vielä. Onko ketään muuta Raamatussa kirkastettu meille todistukseksi kirkastumisesta? On toki. Myös jotkut uskovat kristityt ovat saaneet loistaa taivaallista kirkkautta jo eläessään. Luukas kertoo Apt.6:15:  "Ja kaikki jotka neuvostossa istuivat, loivat katseensa häneen, ja hänen kasvonsa olivat heistä niin kuin enkelin kasvot." Luukas puhuu Stefanuksesta, uskon marttyyristä, jonka he näkivät loistavan enkelin kirkkautta eli niiden olentojen kirkkautta, jotka ”aina näkevät Jumalan kasvot,” niin kuin Raamattu enkeleistä sanoo. Stefanuksen kasvot saivat tuon ihmeellisen loiston kun hän todisti papeille ja kirkon johtajille missä näidenkin pelastus on. Mutta eivät he uskoneet, vaikka näkivät. Niin, vai näkivätkö he sittenkään? Eivät ainakaan sydämessään, koska eivät huutaneet: ”Meidän on tässä hyvä olla.” Heillä olikin paha olla Stefanuksen enkelikasvojen edessä ja he kivittivät hänet. Mutta mitä teki Stefanus. Hän rukoili heidän puolestaan ja todisti ääneen: ”Minä näen, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumala oikealla puolella.” Hän näki samaa mitä opetuslapset näkivät vuorella, paikan jossa on hyvä olla. Ja hän tiesi että siellä hän hetken päästä saa itse olla, keskustella patriarkkojen ja Jeesuksen kanssa. Eikä vain hetken vaan ikuisesti.

Stefanuksen kirkastuminen ei ehkä ollut samanlainen kuin Jeesuksen kirkastuminen. Mutta taivaasta se oli! Se on varmaa. Ja se annettiin Stefanukselle, läsnä oleville ja meille todistukseksi ja lohdutukseki siitä hetkestä kun voittomme on lopullisesti saatu. Se annetaan meillekin vaivojemme hetkiä vaarten, että siitä saisimme lohdutuksen. Sama kirkkaus loistaa  sydämessämme kun uskossa omistamme sanan, että syntimme ovat sovitetut Kristuksessa. Sen uskon kirkkaus on taivaasta, vedestä ja Hengestä kasteessa. Ja se vahvistetaan aina Kristuksen ruumiin ja veren sakramentissa. Pietarin kanssa saamme meikin sanoa: ”Herra meidän on tässä hyvä olla.” Sillä Jeesus ei jäänyt kirkastettuna vuorelle, vaan tuli alas Jerusalemiin kulkien loppuun sen lunastustien, jonka hän oli tähtemme valinnut. Se tie vei Golgatalle, jossa kaikki on nyt täytetty että mekin kerran saamme elää kirkastettuina siellä missä on hyvä olla,  Jeesuksen luona taivaassa. Aamen.