Lasse Lappalainen:

USKO  PYHÄÄN  KOLMINAISUUTEEN

Jehovan todistajat eivät tunnetusti usko Pyhään Kolminaisuuteen. Samoin monet teologit eivät tunnusta Kolminaisuutta. Esimerkiksi prof. Heikki Räisänen kirjoittaa: "Nykyinen raamatuntutkimus on hyvin selvillä siitä, ettei UT:ssa ole paljonkaan kiinnekohtia myöhäisemmälle kolminaisuusopille." Konservatiivisesti ajatteleva prof. Aapeli Saarisalo sen sijaan saattaa kirjoittaa: "Mutta minkäänlaista nimenomaista julistusta Jumalan kolminaisuudesta ei VT:ssa ole. Vasta UT:ssa lankeaa tähän totuuteen täysi valo." Valitettavasti myös toisessa hakusanassa Saarisalo kieltää Kolminaisuuden: ”Kolminaisuusoppi ei muodollisesti esiinny VT:ssa, mutta sen käyttämä kieli soveltuu kyllä kristillisiin käsityksiin kolmannen persoonan toiminnasta, kuten 1 Moos. 1:2; 2 Aik. 15:1.” Saarisalo lienee saanut vaikutteita tälle kielteisyydelleen prof. Antti J. Pietilän dogmatiikasta, sillä tämä ei ensinkään näe Kolminaisuutta Vanhassa testamentissa ja Uuden testamentinkin osalta hän on varsin pidättyväinen.  Asian kanssa kamppaileva kristitty ei saa myöskään Tunnustuskirjoista juurikaan uskolleen apua. Asiaa ei lähemmin perustella. Todetaan vain että se on suuri salaisuus. On kuitenkin sanottu, että Tunnustuskirjojen jokainen rivi rakentuu opille Kolmiykseydestä.

Vasta lukiessaan Augsburgin tunnustuksen puolustusta eli Apologiaa 1531 hän voi löytää seuraavanlaisen toteamuksen: "...me esitämme uskovamme ja opettavamme, että on olemassa yksi ainoa jumalallinen olemus, jakamaton jne. ja kuitenkin tässä samassa olemuksessa kolme eri persoonaa, jotka ovat yhtä jumalallisia ja yhtä ikuisia, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Tätä uskonkohtaa me olemme aina opettaneet ja puolustaneet, ja meidän mielipiteemme on, että se perustuu varmoihin ja lujiin Pyhän Raamatun todistuksiin, joita ei voida horjuttaa. Lausumme myös sen varman vakaumuksemme, että toisin ajattelevat ovat Kristuksen kirkon ulkopuolella. He ovat epäjumalanpalvelijoita ja häpäisevät Jumalaa." (I artikla. Jumala).

Vanhimmasta luterilaisesta ja samalla päätunnustuskirjasta Augsburgin tunnustuksesta eli Confessio Augustana  -- kirjasta vuodelta 1530 saamme lukea seuraavaa sen ensimmäisestä artiklasta: ”Meidän seurakuntamme opettavat suuren yksimielisyyden vallitessa, että Nikaian kirkolliskokouksen päätös jumalallisen olemuksen ja kolmen persoonan ykseydestä on tosi ja että siihen on epäilyksettä uskottava; nimittäin että on olemassa yksi ainoa jumalallinen olemus, jota kutsutaan Jumalaksi ja joka on Jumala, ikuinen, näkymätön, jakamaton, ääretön voimassaan, viisaudessaan ja hyvyydessään, kaiken näkyvän ja näkymättömän luoja ja ylläpitäjä. Kuitenkin on olemassa kolme persoonaa, joilla on sama olemus ja valta ja jotka ovat yhtä ikuisia, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Käytämme tässä sanaa persoona samassa merkityksessä kuin vanhan kirkon opettajat; se tarkoittaa sellaista, mikä ei ole toisen osa eikä ominaisuus, vaan on

             olemassa itsenäisesti”

Tämä on jo paljon sanottu itse asian olemuksesta. Vaikka Raamatussa ei esiinnykään sanaa ”kolminaisuus” (kreik. trias, käytti ensimmäisenä Theofilos Antiokialainen lat. trinitas, käytti ensimmäisenä Tertullianus), on itse asia siellä monin eri tavoin toteutuneena.    

Merkittävää tässä yhteydessä on todeta piispa Bo Giertzin epäraamatullinen opetus Kolminaisuudesta. Hän väittää että ”on vain yksi Jumala”, jota hän sanoo ”tätä kokemusta” (sana ”kokemus” esiintyy usein) ja jatkaa: ”Kun puhutaan Jumalan kolmesta persoonasta, on muistettava, ettei sillä tarkoiteta itsenäisiä, toisistaan erossa olevia yksilöitä.” Tämä on täysin vastoin  Augsburgin tunnustuksen I. artiklan määritelmää: ”…jumalallisen olemuksen ja kolmen persoonan ykseydestä on tosi ja että siihen on epäilyksettä uskottava…Kuitenkin on olemassa kolme persoonaa, joilla on sama olemus ja valta.”…”Ne tuomitsevat myös samosatalaiset, vanhat ja uudet, jotka väittävät, että on olemassa vain yksi persoona, ja tämän johdosta juonikkaasti ja herjaavasti viisastelevat Sanasta ja Hengestä, etteivät ne ole erillisiä persoonia.” Augburgin tunnustuksen puolustus sanoo: ”…on olemassa yksi ainoa jumalallinen olemus, jakamaton jne., ja kuitenkin tässä samassa olemuksessa kolme eri persoonaa.” Niin ikään Yksimielisyyden ohje 8. 6 sanoo: ”että Jumalan Poika on erillinen, muista erottuva, kokonainen jumalallinen persoona.” Sen tiivistelmä 12. 29 torjuu antitrinitaarisen harhan, joka ei tunnusta että jumaluudessa on ”kolme eri persoonaa” ja jatkaa, toisten mukaan ”Isä yksin on oikea, tosi Jumala.” Jo kirkkoisä Tertullianus loi kristologiset käsitteet ”yksi olemus” – ”kolme persoonaa”, jotka myöhemmin olivat keskeisiä kolminaisuusopin terminologiassa. Luther puolestaan opetti selkeästi Pojan ja Hengen olevan eri persoonia. Näin ollen Giertz on selvästi omaksunut kolminaisuusvastaisen socinolaisuuden ja unitaarien opin. Hän julistaa Raamatulle vierasta toista evankeliumia ja 1. Joh. 4:3 vanhojen tekstilähteiden ja kirkkoisien mukaan kuuluu niihin, joista sanotaan: ”Ja jokainen henki, joka purkaa Jeesuksen, ei ole Jumalasta.”  Augsburgin tunnustuksen mukaan kolminaisuudesta ”toisin ajattelevat ovat Kristuksen kirkon ulkopuolella. He ovat epäjumalanpalvelijoita ja häpäisevät Jumalaa.” Muihin hänen vääriin oppeihinsa palaamme myöhemmin.

Emme näet ole prof. Saarisalon kanssa samaa mieltä siitä, ettei Vanhassa testamentissa ole nimenomaista oppia Kolminaisuudesta. Voisiko asia olla niin pimennossa, ettei edes Vanhalla testamentilla ole tähän opinkohtaan mitään sanottavaa. Mistä muualta sitten varhaiset Uuden testamentin kirjoittajat olisivat voineet ammentaa oppinsa Pyhästä Kolminaisuudesta kuin juuri Vanhan testamentin pyhistä kirjoituksista? Tällä seikalla on nähdäksemme mitä suurin painoarvo. Niinpä seuraavaksi luomme lyhyen katsauksen Kolminaisuudesta Vanhassa testamentissa.

PYHÄ  KOLMINAISUUS  VANHASSA TESTAMENTISSA

1. Moos. 1:26: "Ja Jumala sanoi: ´Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme..."
1. Moos. 3:22: "Ja Jahve Jumala sanoi: ´Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin yksi meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan..."

1. Moos. 11:7: "Tulkaa, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä..."

1. Moos. 18:1-3: "Ja Jahve ilmestyi hänelle Mamren tammistossa, jossa hän istui telttamajansa ovella päivän ollessa palavimmillaan. Kun hän nosti silmänsä ja katseli, niin katso, kolme miestä seisoi hänen edessänsä;...ja sanoi: ´Herrani, jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, älä mene palvelijasi ohitse´."

4. Moos. 6:24-26: "Jahve siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua; Jahve valistakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen; Jahve kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan."

1. Sam. 3:4-8 Jahve puhuttelee kolme kertaa Samuelia.

1. Sam. 3:13: "...kun hän tiesi poikiensa pilkkaavan Heitä (!) eikä pitänyt heitä kurissa."

1. Kun. 17:21: "Sitten hän ojentautui pojan yli kolme kertaa, huusi Jahvea ja sanoi: ´Jahve, minun Jumalani, anna tämän pojan sielun tulla häneen takaisin´."

Ps. 24:9-10: "Nostakaa päänne, te portit, nostakaa päänne, te ikuiset ovet, kunnian kuninkaan käydä sisälle! Kuka on se kunnian kuningas? Hän on Jahve Sebaot, hän on kunnian kuningas. Sela."

Ps. 106:20: ”he vaihtoivat heidän Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.”

Ps. 103:20-22: "Kiittäkää Jahvea, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä täytätte, kun kuulette hänen Sanansa äänen. Kiittäkää Jahvea, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa teette. Kiittäkää Jahvea, kaikki hänen tekonsa, hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Kiitä, minun sieluni, Jahvea."

Ps. 118:15-16: "Riemun ja pelastuksen huuto kuuluu vanhurskasten majoissa; Jahven oikea käsi tekee väkeviä tekoja. Jahven oikea käsi korottaa, Jahven oikea käsi tekee väkeviä tekoja."

Saarn. 12:1: "Ja muista Luojiasi (!) nuoruutesi päivinä..."

Jes. 6:3, 8: "Ja he huusivat toinen toisellensa ja sanoivat: ´Pyhä, pyhä, pyhä Jahve Sebaot; kaikki maa on täynnä hänen kunniaansa´. Ja minä kuulin Jahven äänen sanovan: ´Kenenkä minä lähetän? Kuka menee meidän puolestamme?...´"

Jes. 65:17-18: "Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu; vaan te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä, mitä minä luon. Sillä katso, iloksi luon minä Jerusalemin, riemuksi sen kansan."

Hes. 8:17: "Katso, kuinka he vievät viiniköynnöksen lehvää heidän nenänsä eteen!"

Hab. 1:12: "Etkö sinä ole ikiajoista asti Jahve, minun pyhä Jumalani? Me emme kuole!..."

Kuten edellä olevasta olemme nähneet, opilla Pyhästä Kolminaisuudesta on sittenkin perustavaa laatua olevat juurensa jo Vanhan testamentin kirjoituksissa. Myös Uusi testamentti ilmaisee tämän opinkohdan seuraavin tunnustuksenomaisin sanoin: "Ja tunnustetusti suuri on jumalisuuden salaisuus: Hän, joka on ilmestynyt lihassa, vanhurskautunut Hengessä, näyttäytynyt enkeleille, saarnattu pakanain keskuudessa, uskottu maailmassa, otettu ylös kirkkauteen" (1. Tim. 3:16). Osmo Tiililä on todennut: ”Kristologia on portti teologiaan ja siitä eteenpäin aina jumalaopin huippuun, oppiin Pyhästä Kolminaisuudesta.”

Raamatullinen oppi Pyhästä Kolminaisuudesta on erityisesti Jehovan todistajille arka asia jopa siinä määrin, että heidän Uuden maailman käännös. Viitelaitos v. 2008, on johdonmukaisesti antanut Vanhan testamentin Kolminaisuuteen liittyvistä kohdista väärää ja valheellista tietoa siitä, miten heprean alkuperäinen masoreettinen teksti (MT) on kuulunut. Niinpä tosiasioitten vastaisesti on alaviitteissä väitetty ns. tiqqune soferim (kirjanoppineitten korjaukset) –tapakset alkuperäiseksi tekstiksi! Esim. Ps. 106:20 on MT:n mukaan kuulunut alun perin ”heidän kunniansa”, josta annetaan väärä muoto ”kunniansa”, ja käännetty korjatun lukutavan mukaisesti ”minun kunniani”. 1. Sam. 3:13 ”Jumalaa” väitetään alkuperäiseksi lukutavaksi, vaikka se todellisuudessa on korjattu muoto monikon kolmannesta persoonasta lahäm, ”heitä”, josta annetaan väärä lukutapa ”itseään”. Tosin Rudolf Kittelin Biblia Hebraica antaa apparaatissa virheellisen tiedon suluissa korjatusta lukutavasta. Uudemmassa tekstijulkaisussa Biblia Hebraica Stuttgartensia kyseinen virheellinen tiedonanto on korjattu. Hes. 8:17 esitetään lukutapaa ”nenäni” alkuperäiseksi, vaikka MT on ”heidän nenänsä”, ei suinkaan ”nenänsä”, kuten alaviitteessä väitetään. Hoos. 4:7 MT kuuluu: ”heidän kunniansa minä muutan häpeäksi”, josta annetaan korjatuksi väitetty lukutapa: ”Heidän kunniansa minä vaihdan”, vaikka korjauksessa on selvästi ”minun kunniani”, jota käännöksessä seurataan. Samassa jakeessa on toinenkin korjaus ”he ovat muuttaneet”, josta annetaan virheellinen muoto ”minä vaihdan”, joka perustuu MT:iin. Hab. 1:12 MT kuuluu: ”Me emme kuole!”. Korjattua lukutapaa ”sinä et kuole” väitetään niin ikään alkuperäiseksi. Näin on käyty läpi ne oleellisesti tärkeimmät raamatunkohdat, joissa Jehovan todistajien Uuden maailman käännös viitelaitoksena antaa peräti valheellista tietoa alkuperäisen heprealaisen tekstin sisällöstä. Useimmat hepreaa taitamattomat Uuden maailman käännöstä lukevat eivät näin ollen voi tarkistaa suomennoksesta annettuja virheellisiä selityksiä.

Edellä olemme saaneet lukea Pyhän Kolminaisuuden perusteista Vanhassa testamentissa. Samoin teemme Uuden testamentin suhteen todetaksemme kyseisen opinkohdan perusteet siinä. Vain näin menetellen voimme tulla vakuuttuneiksi Pyhän Kolminaisuuden kokonaisvaltaisesta perustuksesta Raamatussa. Sillä Uuden testamentin todistuksilla Kolminaisuudesta on vain tarkoitus saada lukija vakuuttuneeksi tämän mitä keskeisimmän opinkohdan todenperäisyydestä. Pitäytyminen Pyhään Kolminaisuuteen takaa oikean opin kristologiasta, soteriologiasta ja vanhurskauttamisesta samoin kuin evankeliumin puhtaudesta. Näin tärkeästä opinkohdasta todellisuudessa on kysymys, eikä siitä voida tinkiä vähääkään sielujen autuuden tähden.

PYHÄ  KOLMINAISUUS  UUDESSA TESTAMENTISSA

Matt. 3:16-17: "Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä. Ja katso, taivaasta kuului ääni, joka sanoi: ´Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt´." (Vrt. Luuk. 3:22).

Matt. 28:19: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen."

Luuk. 1:35: "Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: ´Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi´." Joh. 14:16-17: "Ja  minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaaan teidän kanssanne iankaikkisesti, Totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva."

Ap. t. 2:32-33: "Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt, minkä todistajia me kaikki olemme. Koska hän siis on Jumalan oikealla kädellä korotettu ja on Isältä saanut Pyhän Hengen lupauksen, on hän vuodattanut sen, minkä te nyt näette ja kuulette."

Ap. t. 10:38: "te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli hänen kanssansa.”

Room. 5:5-6: ”mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu. Silllä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä.” 

Room. 11:36: "Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki, hänelle kunnia iankaikkisesti! Aamen."

Room. 15:16: "sitä varten, että minä olisin Kristuksen Jeesuksen palvelija pakanain keskuudessa, papillisesti toimittaakseni Jumalan evankeliumin palvelusta, niin että pakanakansoista tulisi otollinen ja Pyhässä Hengessä pyhitetty uhri."

1. Kor. 6:11: "Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta nyt te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä."

1. Kor. 12:3: Sentähden minä teen teille tiettäväksi, ettei kukaan, joka puhuu Jumalan Hengessä, sano: ´Jeesus olkoon kirottu´, ja ettei kukaan voi sanoa: ´Jeesus olkoon Herra´, paitsi Pyhässä Hengessä."

1. Kor. 12:4-6: "Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama; ja seurakuntavirat ovat moninaiset, mutta Herra on sama; ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama."

2. Kor. 1:21-22: "Mutta se, joka lujittaa meidät yhdessä teidän kanssanne Kristukseen ja joka on voidellut meidät, on Jumala, joka myös on painanut meihin sinettinsä ja antanut Hengen vakuudeksi meidän sydämiimme."

2. Kor. 12:8: "Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta."

2. Kor.13:13: "Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne."

Gal. 4:6: ””on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: ´Abba! Isä!”

Ef. 3:14-17: "Sentähden minä notkistan polveni Isän edessä, josta kaikki, millä Isä on, taivaassa ja maan päällä, saa nimensä, että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne."

Ef. 4:4-6: ”yksi ruumis ja yksi Henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.”

1. Tess. 5:18-19: ”Kiittäkää kaikessa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa. Henkeä älkää sammuttako.”

2. Tess. 2:13: ”Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sentähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen.”

Tiit. 3:4-6: ”Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta.”

Hepr. 2:3-4: ”kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta,  jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille, kun Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla ja jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan?” 

Hepr. 6:4-6: ”Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet – taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.”

Hepr. 9:14: "kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!"

Hepr. 10:29-31: ”kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä! Sillä me tunnemme hänet, joka on sanonut: ´Minun on kosto, minä olen maksava´; ja vielä: ´Herra on tuomitseva kansansa´. Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.” 

Hepr. 13:8: "Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti."

1.Piet. 1:2: "ja jotka Isän Jumalan edeltätietämisen mukaan ovat Hengen pyhittämisen kautta valitut Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja hänen verellänsä vihmottaviksi. Lisääntyköön teille armo ja rauha."

1. Piet. 1:3-12 on rakenteeltaan kolminaisuusopillinen.

Juud. 20-21: ”Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa,  odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi.”

Ilm. 1:4: "Johannes seitsemälle Aasian seurakunnalle: ´Armo teille ja rauha häneltä, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, ja niiltä seitsemältä hengeltä, jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä." Ilm. 4:8: "Ja niillä neljällä olennolla oli, kullakin kuusi siipeä, ja ne olivat yltympäri ja sisältä silmiä täynnä. Ja ne sanoivat lakkaamatta yötä ja päivää: ´Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka oli ja joka on ja joka tuleva on´"

Ilm. 22:2: "Keskellä sen katua ja virran molemmilla puolilla oli elämän puu..."

ENTÄ  KRISTUKSEN  JUMALUUS?

Mitä Raamattu todella opettaa tästä uskomme syvimmästä salaisuudesta?

Jo Vanhasta testamentista saamme tietää, että syntyvällä Messias-lapsella tulee olemaan nimi Immanuel, joka merkitsee ´Jumala meidän kanssamme´. Tästä on olemassa todistus profeetta Jesajan ennustuksessa: "Sen tähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt (ha`alma) tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel" (Jes. 7:14). Qumranin a-käsikirjoitus lukee jakeen alkuosan masoreettisesta tekstistä poikkeavalla tavalla: ”Sen tähden Jahve tulee antamaan olevan teille”, jossa Jumalan nimi Adonaj on vaihtunut Jahveksi ja persoonapronomini huu´ ”itse” puuttuu. Merkittävää tässä on arameankielinen ”olla”-verbi hawa, part. howä ”oleva” (Ks. H. S. Nyberg, Hebreisk grammatik § 50 y). Tämä merkitys on jäänyt huomaamatta Antti Laadon väitöskirjassa.  Nimi Immanuel esiintyy kolme kertaa Jesajan kirjassa: jakeissa 8:8 ja10. Nimeä on joskus pidetty mystisenä Sanan Immanuel lukuarvo 197 on sama kuin ´eel äljoon  ”Korkein Jumala”. Se viittaa Pyhään Kolminaisuuteen, jota lainataan Uudessa testamentissa (Matt. 1:23). Myös toisessa Jesajan kirjan 9:5 ennustuksessa mainitaan, että syntyvällä Messias-lapsella on nimi "Väkevä Jumala" (´eel gibbor) ja "Iankaikkinen Isä" (´abi`ad).

Toisessa kohdassa Sananlaskujen kirjan 8. luvussa jakeissa 22-31 kuvataan Viisauden syntymää: "Jahve synnytti minut tiensä alkuna, ennen hänen tekojansa muinaisuudesta. Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan (ks. Ps. 2:6) alusta asti, hamasta maan ikiajoista. Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä (cholaleti), ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita. Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä, kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan. Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle, kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman, kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisiti maan perustukset, silloin minä hänen sivullansa rakennusmestarina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin; leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset." Heprean ´aamon ”rakennusmestari” on gematriassa sama kuin bän-´aadaam, ”Ihmisen Poika” ja aramean ´älahin ”Jumala” 97. Se on lainasana akkadin ummaanu ”työmies”. Ks. Viis. 7:21 ”mestari” Rabbit lukevat sen ´oomeen ”kasvattaja”. Samassa jakeessa 30 on akrostikon menetelmällä kirjoitettu nimi Jeshu. Jakeessa 22 on Peshittassa ja targumissa lisätty ”alku”-sanaan be-prepositio 1. Moos. 1:1 vaikutuksesta, jossa on palestiinalaisessa targum Neofiti I:ssä ja Joonatan ben Uzzielin targumissa ”Viisaudella”. Vastaavasti juutalainen raamatunselittäjä Rashi tulkitsee 1. Moos. 1:1:n bere´shit ”alussa” Sananl. 8:22 re´shit darko ”hänen tiensä alkuna”. Saman toteaa Sananl. 3:19: ”Jahve on viisaudella perustanut maan”. Vrt. Ps. 104:24. Tämän mukaan Viisaus on iankaikkinen jumalapersoona, jonka kautta maailma on luotu. Joh. 1:1-2: ”Alussa oli Sana…Hän oli alussa Jumalan luona”. Kristus on se Jumalan personifioitu Viisaus, Job 28:12, 18, 20, 28, Sananl. 1:20-33, 3:13-18, 8:1-36, Siir. 24, Matt. 11:19, Luuk. 7:35, 11:49, 1. Kor. 1:24, 30, 2:7, Kol. 2:3. Hän on viisauden Henki Jes. 11:2, Ef. 1:17. Heprean ”viisautta” merkitsevällä sanalla chokma  on sama lukuarvo 73 kuin Jumalan nimellä ´ani huu ”minä (olen) hän”! ja hachajjim ”elämä”. (Ks. Sananl. 8:35!). Kristus on tässä alusta loppuun. Hän on Alfa ja Omega, Alku ja Loppu, Ilm. 1:8, 21:6, 22:13 – Sak. 13:5 heprean hifilmuodossa oleva verbi hiqnanion Septuagintassa käännetty egenneesen me,” synnytti minut”. Tällöin myös  Sananl. 8:22 qanani, ”hankki minut” tulee lähelle tätä merkitystä ”synnytti minut”. Gesenius-Buhlin sanakirjassa (jota Ilmari Soisalon-Soininen käytti uudessa käännöksessä) on selvästikin virheellinen merkitys ”luoda”, joka ei sovi yhteen kontekstin kanssa. Tätä vanhentunutta merkitystä ”luoda” ei enää uudemmassa Koehler-Baumgartnerin sanakirjassa seurata. - Kol. 1:16 toteaa nimenomaan: ”ja hän on ennen kaikkia”. Ks. Sananl. 8:22-31, Joh. 1:1-2, 8:58, Kol. 1:15, 17-18, Ilm. 1:4, 8, 3:14, 4:8

Myös Sananlaskujen kirjan jakeessa 23:24 on Kristuksen syntymästä Jumalasta kuvaavat sanat: ”Riemulla riemuitsee Vanhurskaan isä, Viisaan siittäjä iloitsee hänestä.” Tämä on asiallisesti sama asia kuin Ps. 2:7, 110:3. Edelleen Aam. 4:13 toteaa Kristuksesta: ”Hän ilmoittaa ihmisille, mikä on hänen ajatuksensa” (secho), jonka Septuaginta kääntää ”hänen Kristuksensa”. Heprean sana esiintyy vain tässä, ja se ilmaisee, että Kristuksella on sama ajatus kuin Jumalalla! Vrt. Matt. 11:27.

Vanhan testamentin teologiassa on jo varhaisista ajoista alkaen ilmoitettu tulevasta Messiaasta ja hänen yliluonnollisesta syntymästään: Luvattu erityinen vaimon siemen, joka murskaa käärmeen eli Saatanan pään, 1. Moos. 3:15, 13:15, 22:18, 49:19, 4. Moos. 24:17, 5. Moos. 18:15, 18, 2. Sam. 7:12-14, Est. 4:14 (heprean mukaan ”apu ja pelastus tulee nousemaan juutalaisille toisesta Paikasta” eli toisesta Jumalasta), Ps. 2:2, 7, 8:5, 80:16, 18, 110:1, 118:22, 26, Sananl. 15:23, 30:4, Saarn. 3:14 (heprean mukaan: ”Minä tiedän, että kaikki minkä Jumala tulee luomaan: hän tulee olemaan iankaikkisesti”),11:5, Jes. 7:14, 9:5, 11:1, 60:21, 66:7, Jer. 23:5-6, 30:21, 33:15-16, Hes. 34:23, Dan. 2:34, 45, 3:25, 7:13, 9:24-26, Miik. 5:1-2, Sak. 3:8, 6:12, 12:10, 13:7. 3. Moos. 12:2:ssa on erikoinen ennakolta ilmoitettu vaimon raskaus ja miehen synnyttäminen: ”Puhu israelilaisille ja sano: ´Kun vaimo tulee hedelmälliseksi ja synnyttää miehen, olkoon hän saastainen seitsemän päivää.” Alkutekstissä käytetään miehestä sanaa zakar, samaa joka esiintyy Jes. 66:7, Jer. 30:6 ja Qumranin samoin messiaanisessa tekstissä 1QH III, 9, johon palaamme myöhemmin. Jer. 4:31 mainitsee harvinaisen ”niin kuin ensisynnyttäjän ahdistuksen”. 3. Moos. 12:2:ssa on miehen jälkeen kirjoitettu akrostikon menetelmällä nimi Jeshu, ja se viittaa tulevan Messiaan syntymään, joka toteutui Luuk. 2:21-22. Sen jakeessa 22 viitataan Nestle-Alandin kreikankielisessä tekstijulkaisussa, Novumissa, 3. Moos. 12:2-4:ään. Samoin Uudessa testamentissa nähdään 1. Moos. 3:15 lupaus Messiaasta toteutuneena Gal. 4:4 seemiläisessä ilmaisussa genomenon ek gynaikos ”vaimosta syntyneen”, johon Nestle-Alandin 25. painos 1963 nimenomaan viittaa. Näin myös kirkkoisä Kyrillos Jerusalemilainen näkee siinä neitseestäsyntymisen. Tässä mm. Aimo T. Nikolainen turhaan kiistää yhteyden neitseestäsyntymiseen. Sen sijaan luterilaiset Tunnustuskirjat yhtyvät sekä Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa että Yksimielisyyden ohjeessa messiaaniseen tulkintaan.

Kabbalistisessa raamatunselityksessä on nähty Ps. 118:22 heprean hyljättyä kiveä merkitsevä sana äbän tarkoittavan sekä isää että poikaa (´ab ja bän). Näin myös Jeesus näkee itsensä suhteessa Isään: ”Minä ja Isä olemme yksi” (Joh. 10:30. Vrt. 10:38, 17:21). Dan. 2:33, 34, 45 mainitsee tämän erikoislaatuisen kiven, johon Jeesus viittaa Matt. 21:44 ja Luuk. 20:18 samassa asiayhteydessä kuin Ps. 118:22. Psalmin ilmaisu leroosh pinna ”kulmakiveksi” lukuarvo on 666, jota Saatana Ilmestyskirjassa jäljittelee. Huomattakoon että heprean lukuarvoltaan 3 pienin mahdollinen sana on ´ab ”isä”. Myös ”ihmettä” merkitsevä sana pälä´ on lukuarvoltaan 111.

jatkuu...